Kirjoittaja-arkisto: Lotta Paakkunainen

Äiti ja aktiivi Lohjalla. Sitkeä, sinnikäs ja erään ystävän sanoin "peloton oikeuksien puolustaja". Viiden äiti, kolmen äitipuoli ja yhden vaimo. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu, tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen. Keskustan puoluevaltuuston jäsen. Länsi-Uudenmaan keskustan valtuustoryhmän varapuheenjohtaja. Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön hallituksen jäsen. Keskustan Nummen py:n sihteeri. Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs. Töissä sosiopedagogisen tukityön asiantuntija.

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa 2.7.2022: Emme saa turtua

Kirjoitin Länsi-Uusimaan kolumnin siitä ettemme saisi unohtaa Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan emmekä varsinkaan uhreja. On tärkeää pysyä ajantasalla, emme voi unohtaa, emmekä turtua. Sota ei katoa mihinkään, emmekä me sitä saa unohtaa. Ukraina tarvitsee meitä, meidän huomiotamme ja me tarvitsemme Ukrainaa.

Kolumnini:

Emme saa turtua

Maailma on täynnä pahuutta. Euroopassa on edelleen käynnissä Venäjän aloittama silmittömän julma hyökkäyssota ja asiantuntijoiden pahimpien arvioiden mukaan sota voi kestää vielä vuosia.

Seuraan twitterissä Auschwitz Memorial -tiliä, joka muistuttaa joka päivä Auschwitzin keskitysleirin julmuuksista, murhatuista taaperoista, lapsista, nuorista, kaikenikäisistä.

Varsinkin tänä päivänä on tärkeää muistaa. Varsinkin nyt, kun julmuus on silmitöntä ja aivan meidän silmiemme alla. Emme saa turtua, emme unohtaa, emmekä varsinkaan väsyä uutisiin, avuntarvitsijoihin, emmekä julmaa sotaa pakoon lähteviin ihmisiin. Meidän tulee auttaa ja osoittaa tukeamme.

Olen Viipurista evakkoon lähteneiden lapsenlapsi, Ruotsiin lähetetyn sotalapsen lapsi. Omat isovanhempani eivät juuri sodasta puhuneet, äiti on kertonut paljon sotalapsiajastaan ja kotiinpaluusta, joka ei tuntunut kotiinpaluulta.

Isäni näki vielä aikuisena painajaisia Helsingin pommituksista ja muistan lapsena toisinaan heränneeni hänen huutoonsa. Minun sukupolveni kantaa näitä muistoja ja taakkaa, emmekä olisi halunneet, että meidän lapsemme enää olisi sodan lähellä. Sitä toivoi, että tämä sukupolvi olisi turvassa.

Juttelin tässä eräänä päivänä ystäväni lapsen, jo täysi-ikäisen nuoren miehen kanssa ja hän kertoi työhaastattelusta, jossa oli juuri käynyt. Hän kertoi, että häneltä oli kysytty, ”missä näet itsesi viiden vuoden päässä”.

Vastaus, jonka hän antoi, järkytti minua. ”Sodassa tai töissä”.

Ei meidän nuortemme pitäisi joutua vastaamaan tällä tavalla. Ei meidän nuortemme pitäisi miettiä tätä. Ukrainan nuorten ei pitäisi kokea sitä, mitä joutuvat nyt kokemaan. Heidän ei pitäisi nähdä asioita, joita näkevät. Heidän pitäisi saada olla turvassa.

Vaikka aloitin sanoilla ”maailma on täynnä pahuutta”, osoitetaan me, että se ei ole täysin totta. Osoittakaamme, että maailmassa on paljon enemmän hyvää, osoitetaan, että osaamme olla hyviä toisillemme, olla tukena avuntarvitsijoille. Pienikin teko on tärkeä. Ei unohdeta.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk), sotalapsen lapsi

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4704508

Naisten steriloinnista Suomessa ja puolison lupa

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös kumota Roe vs. Wade-päätös on kirvoittanut Suomessakin keskustelua abortista ja sitä myötä myös steriloinnista.

Väite, jota näkee paljon on, että Suomessakaan sterilisaatiota ei nainen saa ilman puolisonsa lupaa/suostumusta. Tämähän ei aivan yksiselitteisesti pidä paikkansa.

Luin keskusteluja hetken ja kovia väitteitä ja muistelin omaa steriloimiskokemusta. Olen siis kokenut kuuden raskauden, viiden synnytyksen, yhden keskenmenon ja yhden lapsen menetyksen. Steriloimiskeskustelua meillä oli käyty jo jonkin aikaa, synnytykset ovat olleet kovin vaikeita, erilaiset ehkäisykeinot kokeiltu, mikään ei tuntunut sopivan keholleni ja viimeisimmän raskauden aikana alkoi ajatus siitä, että nyt on aika kasvattaa lapsia, ei enää lukumäärää, oli hyvin vahvana.

Olin ilmoittanut jo äitiyspoliklinikkakäynneillä, että haluan steriloinnin synnytyksen jälkeen. Ennen sterilointia kävimme lääkärin, kätilön ja hoitajan kanssa keskustelua, ne kyllä olivat lyhyitä, sillä lain kirjain ja oma pohdintani oli hyvin selkeä. Missään vaiheessa puolisoltani ei ns. kysytty lupaa. Keskusteluissa ilmaisin, että olemme puolisoni kanssa keskustelleet asiasta.

Steriloimislaki on suhteellisen vanha ja olisi kokonaisuutta ajatellen hyvä uudistaa sitä. Se onkin jo eri ja pitkä keskustelu.

Eli palataan naisten steriloimiseen ja lupaan puolisolta:

Lain ensimmäinen pykälä sisältää mm.

Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:

1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;

2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;

3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

Pykälässä kolme:

Mikäli steriloimista pyytänyt henkilö on avioliitossa, on hänen aviopuolisolleen varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus saapua 1 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen, ja aviopuolisoille on tällöin, milloin siihen katsotaan olevan syytä, selvitettävä, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, kumman steriloiminen 1 §:n säännökset huomioon ottaen on tarkoituksenmukaisempaa, ja annettava tarvittaessa tilaisuus vielä harkita, kumpi heistä pyytää steriloimista.

Tässä on siis kyse siitä, että molemmat puolisot tietävät, mistä steriloinnissa on kyse ja siitä, että voivat vielä keskustella kumpi sterilisaation tekee. Ei siitä, että mies päättää naisen kehosta.

Laissa on painotettu enemmän lääkärien oikeutta päättää steriloinnista kuin puolison.

Voit tutustua koko steriloimislakiin tästä linkistä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700283

Kaupunginhallituksen 20.6 kokouksessa kiivastakin keskustelua

Hyvä hallinto edellyttää, että luottamushenkilöillä on riittävä aika tutustua toimielimen esityslistaan ja sen materiaaleihin. Hallintolain 6 luvun 31 § määrittää, että viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6. kokouksessa keskustan Kirsi Ferin teki vastaesityksen, että kokousta ei ollut kutsuttu koolle laillisesti, koska sähköinen kokousmateriaali ei tullut riittävän ajoissa jäsenten saataville. Samanlainen perustelu koski myöhemmin asioiden käsittelyjärjestyspykälää.

Lautakunta oli äänestänyt kokouksessa jatkamisesta ja olivat äänestäneet 10-2 sen puolesta, että asiat otetaan käsiteltäviksi.

Kokouksen jälkeen Kaupunginjohtaja Jarkko Härmälä käytti hänelle kuuluvaa otto-oikeutta kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6 tekemiin päätöksiin. Härmälän tekemän viranhaltijapäätöksen mukaan asia tuli nyt kaupunginhallituksen käsiteltäväksi.

Kaupunginhallituksen kokouksessa hallitus päätti:

Kaupunginhallitus päättää 1. palauttaa kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6.2022 kokouksen päätökset 80-91§ lautakuntaan uuteen käsittelyyn; sekä 2. tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta kokouksessa.

Tein muutosesityksen:

Kaupunginhallitus päättää 1. palauttaa kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6.2022 kokouksen päätökset 80-91§ lautakuntaan uuteen käsittelyyn;

2. esittää, että toimielinten kokouksissa esitellään alustavasti tulevia käsiteltäviä asioita sekä (lisäys)

3. tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta kokouksessa.

Esitykseni raukesi kannattamattomana.

Perustelut esitykselleni olivat se, että vaikka muutosesityksessä lisäämäni kohta 2. on hallintosääntö- ja lautakuntien oma asia, mutta koska lautakunnilla on omia käytäntöjä riippuen myös puheenjohtajista, olisi hyvä, että hallitukselta tulisi yhtenevä ohjeistus. Monella lautakunnallahan tällainen käytäntö jo on. Esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa otimme jo viime kaudella tämän käytännön ja se on ollut hyvä.

Olisi hyvä, että jokaisen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksen lopussa olisi lyhyt katsaus seuraavan kokouksen alustavaan asialistaan. Lautakunnan asiat on toisinaan järkälemäisiä ja eri puolilla Lohjaa olevia asioita. Olisi hyvää palvelua antaa lautakunnan jäsenille hieman lisää aikaa tutustua jo olemassa olevan materiaalin pohjalta tulevan kokouksen aiheisiin ja käyttää aikaa tiedonhankintaan ko. alueen asukkailta.

Tämä myös tukisi päätöksentekoa ihan selkeyttämällä kokouksissa sitä, että mitkä kaavat on tulossa käsittelyyn seuraavaksi ja missä vaiheessa päätöksentekoa kaava on. Toisi selkeyttä ja ennakoitavuutta luottamushenkilöille.

Mutta kuten sanottua, esitykseni raukesi kannattamattomana.

Hallituksessa päätettiin myös monesta muusta asiasta, kuten Pride-liputuksesta ja hallitus päättikin äänin 8-5 järjestää liputuksen 11–17. heinäkuuta ja jatkossa Lohja Pride -tapahtuman yhteydessä.

Päätimme myös raakamaan ostamisesta Vaanila-Lempolan alueella. Meidän Lohjan Hannele Maittila teki hyvin valmistellun ja perusteellisen vastaesityksen, joka tiivistetysti on se, että ei osteta ja että valtuusto päättäisi näin merkittävästä ostosta (Maanomistajan tasapuolinen kohtelu on turvattava kaavassa.) Hinta oli 1209 euroa alle miljoonan, joten ei valtuuston käsittelyä.

Äänestys päättyi 11-2 pohjaesityksen mukaisesti (äänestin valtuustonkäsittelyn puolesta). Muuta hallitusta ei haittaa se, että hinnalla on keinotekoisesti kikkailtu, että valtuuston ei tarvitse päättää asiasta. Koska rahaa on, ostetaan! Valtaa ei haluta valtuustolle tässä asiassa.

Virkkalan alueen päivähoidon hankesuunnitelmasta keskusteltiin suhteellisen pitkään.

Hankeselvitys on hyväksytty valtuustossa 22.1.2020 ja 02.11.2020 § 308 Kaupunginhallituksessa päätettiin, että Virkkalan alueen päiväkodin hankesuunnittelua jatketaan siten, että päiväkoti sijoitetaan taloudellisimman ja toiminnallisimman vaihtoehdon mukaisesti joko Rauhalan koulun vapautuviin tiloihin tai Järnefeltin alueelle sijoitettaviin tilaelementteihin.

Esitylistan esittelytekstin mukaan tämän jälkeen seuraava luottamushenkilökäsittely on ollut Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta 19.05.2022 § 58., jossa todetaan, että hankesuunnittelussa taloudellisemmaksi ja toiminnallisemmaksi vaihtoehdoksi on arvioitu päiväkodin sijoittaminen Rauhalan koulun vapautuviin tiloihin.
Esityslistan asiakirjoissa ei ole vertailua kustannustehokkaimmasta vaihtoehdosta, ainoastaan kustannuslaskelma siitä, mitä maksaa Rauhalan koulun muuttaminen päiväkodiksi. Ja haluan tässä muistuttaa kustannusten noususta. Kysymykseni on siis se, että kuinka Rauhalan kouluun vaihtoehtona on päädytty? Toki ymmärrän esittelytekstistä lukemani, että Järnefeltillä ei ole tilaa, mutta tällä suunnitelmalla jatkossa on kaksi päiväkotia ihan vierekkäin. Miten tämä on huomioitu? Logistisesti ajatellen tämä päätös eriarvoistaa perheitä eri alueilla. Onko tässä oikeasti mietitty niin, että läheinen päiväkoti lakkautetaan? Onko toiselle puolen Virkkalaa suunnitteilla päiväkoti? Tiedän vastuullisen virkamiehen tekevän kattavaa työtä ja varmasti hän on nämäkin asiat huomioinut. Kuten olikin. Saimme kattavan esityksen valmistelusta ja riskiarvioinneista sekä tulevaisuuteen varautumisesta. Totesin vastuulliselle virkamiehelle, että toisaalta virkamiehet toisinaan käyttävät todella luovuuttaan ja pohtivat laatikon ulkopuolelta huolimatta hallituksen tai muun toimielimen päätöksistä ja kehotin käyttämään tätä luovuutta vielä.

Kävimme kiivasta keskustelua Villa Haikarin kilpailutuksen keskeyttämisestä.

Puheenvuorossani kysyin, mikä ero on Sammatin kievarilla, Villa Kokkokalliolla ja Villa Haikarilla? En oikein ymmärrä tätä yrittäjien eriarvoista ja tökeröä kohtelua. Enkä tätä, että toisinaan kaupunki voi omistaa kiinteistöjä ja joissain ei voi. Entä juuri tehty valtuustoaloite Villa Haikarin myynnistä? Miten se vaikuttaa tähän? Meidän tulisi ajatella kokonaisuuksia ja olla johdonmukaisia. Tämä kilpailutuksen keskeyttäminen maaliviivoilla ei ole ollut sitä.

Eikä tämä ainakaan paranna Lohja-kuvaa. Tai yrittäjäystävällistä Lohja-kuvaa.

Vastenmielistä ja sopimatonta

Seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta ei ole ikinä helppo puhua. Uhrin kokema häpeä ja syyllisyyden tunne ovat isoina esteinä puhumiselle. Nämä tunteet johtuvat hyvin pitkälle vanhasta asennemaailmastamme. Asennemaailmassamme, jossa on edelleen vallalla vähättely, uhrien syyllistäminen ja uhrin todistetaakka, jopa alaikäisten lasten ollessa kyseessä.

Jos uhri uskaltautuu puhumaan kokemastaan ehkä vuosienkin päästä, joutuu usein vastaamaan vähätteleviin ja syyllistäviin kysymyksiin, kuten ”miksi et puhunut aiemmin”, ”miksi puhut nyt”, ”mikä on agendasi”, saatetaan väittää jopa valehtelijaksi. Uskotaan mieluiten tekijää, joka kiistää koko asian, tuo esille väittämiä, kyseenalaistaa lapsen/nuoren/uhrin motiivit ja puhuu suostumuksesta. ”kyllä se halusi loppujen lopuksi, flirttaili mulle ja tuli mun luo ihan itse, vapaaehtoisesti.”

Meidän tulisi luoda turvallinen ympäristö kaikille.

Twitter-keskustelu tänä päivänä on täynnä naisvihaa ja miesvihaa. Wille Rydmanin tapauksessa on suoraan sanoen oksettavaa nähdä varsinkin naisten kommentteja, joissa LAPSIA syytetään valehtelusta ja joissa väitetään 16 vuotiaan tietävän tarkkaan mitä on tekemässä, sysätään vastuuta aikuistelta lapselle. AIKUINEN on aina vastuussa. Ahdistelija tekee väärin. Ei uhri. On puhuttu myös ”molemmista osapuolista”. Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia.

Sanon tämän uudestaan: Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia. Aikuinen on aina vastuussa.

Kokoomuslainen Ossi Mäntylahti pohti Rydmanin tapausta tuoreeltaan ja on tehnyt suhteellisen napakan ja mahdollisesti myös objektiiviseksikin nähtävän taulukon. Olen taulukosta muutamasta kohdasta eri mieltä, kuten kohdasta ”17 vuotiaalle tarjottu kaksi lasia viiniä on irrelevanttia”. Ihan en näe, että se olisi irrelevanttia: 17 vuotias on alaikäinen, jolle aikuinen mies ei tarjoa kahta lasia viiniä. Se on laitonta, mutta myös moraalisesti väärin.

Huom: Alle 18-vuotiaat ovat vielä lapsia (Lastensuojelulaki, 6 § (30.12.2019/1489).

Mäntylahti myös toteaa, että ”Koko tänä aikana en ole itse koskaan kuullut väitteitä siitä, että Wille Rydman olisi yleisesti toiminut asiattomasti naisia kohtaan. Kysyin tätä samaa asiaa myös 2 000 hengen oikeistoyhteisöltä ja ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole tullut esiin kertomaan, että asia olisi ollut yleisessä tiedossa.”

Niin. Miten se voi yllättää, että miestä ei ole varoiteltu, tai että miehen korviin ei tällainen ole mennyt? Miehiä yleensä EI tarvitse näistä asioista ja teoista varoitella. Veikkaisin myös, että kysyttäessä ”tiesitkö, että tämä ja tämä tyyppi tekee tällaista”, on aika raskauttavaa vastata, ”kyllä tiesin, mutta en puhunut kenellekään mitään”, siitä saattaa joutua vastaamaan lisäkysymyksiin ja mutakuopan pohja katoaa.

Lisäksi se, että joku mies tahi nainen ei ole kuullut varoituksia tai ei ole ahdisteltu, ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Tai se, että käyttäytyy myös asiallisesti ei tarkoita sitä, että kumoaisi jotenkin asiattoman käytöksen. Voit lukea alta linkistä Mäntylahden pohdinnan:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ossimantylahti/wille-rydman-suomen-johnny-depp-vai-harvey-weinstein/ (spoileri: ei ole Johnny Depp)

Kokoomuksella heidän mukaansa on muuten käytössä code of conduct (eettiset ohjeistukset), joka on puoluekokouksessa 2020 esitetty aloite ja puoluehallituksen puoltama aloite. Nettisivuiltaan sitä ei löydy, eikä löydy muuten häirintäyhteyshenkilöäkään. Kokoomusnuorilla sitä vastoin on selkeä code of conduct ja anonyymi palautelomake. Hyvä nuoret! (code of conduct loppuu sanoihin: yleinen hätänumero 112)

https://www.kokoomusnuoret.fi/kokoomusnuorten-code-of-conduct/

Tarkastelin muutaman muunkin puolueen häirintähuoneentaulut tai muut vastaavat ohjeistukset häirintään.

Vihreillä vastaava on yhdenvertaisuusohjelma, jota ei heidän nettisivuiltaan ainakaan helposti löydy. Eikä löydy häirintäyhteyshenkilön nimeä.

Vasemmistoliitolla on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä, joita puolueessa on jo toteutettu ja tullaan vielä toteuttamaan lisääkin. Suunnitelma sisältää mm. turvallisen tilan ohjeistuksen.

https://vasemmisto.fi/mikko-koikkalainen-kaikilla-on-oikeus-tuntea-olonsa-turvalliseksi-osallistuessaan-jarjestotoimintaan/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=mikko-koikkalainen-kaikilla-on-oikeus-tuntea-olonsa-turvalliseksi-osallistuessaan-jarjestotoimintaan

Keskustalla on häirintähuoneentaulu ja selkeästi nimetyt häirintäyhteyshenkilöt. Keskustalaisena kiinnitän huomiota siihen, että ohjeistus on hyvä ja selkeä, mutta seksuaaliseen häirintään ja turvalliseen tilaan siinä ei ihan suorasanaisesti puututa.

Järjestöaineisto

Tästä Rydmanin asiasta (kuten hyvin usein tällaisissa vaikeissa ja ikävissä asioissa) keskustellessa käännetään mielellään huomio epäoleellisiin, kuten toimittajan työskentelytapaan, julkituonnin ajoitukseen tai kyseenalaistetaan todistajien tai asianosaisten (jopa lasten) uskottavuutta. Tai pyydetään poliisilta uutta tutkintaa, väistetään omaa vastuuta.

Ja teille, jotka nurisevat ajoituksesta: ihanko oikeasti? Milloin lasten hyväksikäytöstä tulisi puhua? Eduskuntavaalien jälkeen? Silloin, kun sopii epäillylle ja puoluekavereille?

Aikuisten vastuulla on toimia nuoren kehitystä kunnioittavasti, eikä yrittää hyötyä nuoren nähdyksi tulemisen tarpeesta tai kokeilunhalusta. Piste.

Ryhmäpuheenvuoro 2021 henkilöstökertomuksesta

Kävin pitämässä ryhmämme puheenvuoron vuoden 2021 henkilöstökertomuksesta.

Nostin puheessani sairaspoissaolot sekä vastuumme työn kuormittavuudesta.

Ryhmäpuheenvuoro henkilöstökertomus

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat

Henkilöstö on pienentynyt vuodesta 2016, ja kuitenkin sairaspoissaolot ovat lisääntyneet.

Vuonna 2017 sairauspäiviä oli 15,47 päivää työntekijää kohti ja vuonna 2013, riippuen minkä vuoden henkilöstökertomusta lukee, oli joko 14,3 tai 15,2. 2014 ja 2019 sairaspoissaoloja oli 14,1.

Vuonna 2021 sairaspoissaoloja oli 17,71 ja henkilötyövuotta kohden se tarkoittaa sitä, että sairauspoissaololuku oli 19,2

Kuten valtuutettu Uhlgrenin puheenvuorossakin on jo todettukin, mielenterveyssyistä johtuvista syistä poissaolot ovat lisääntyneet. Olisi ensiarvoisen tärkeää tutkia, missä näiden poissaolojen juuret ovat.

Työhyvinvointikyselyyn vastasi 3052 työntekijästä 1558 . Näiden vastausten perusteella voisi ajatella, että mielenterveydelliset syyt eivät johdu työhyvinvoinnin laiminlyönnistä, vastausten perusteella työn määrä ja kuormittavuus kuitenkin laski käyriä.

80% henkilöstöstä ei ole ollut yhtään sairaspoissaololla, tarkoittaako se todella sitä, että ei ole ollut sairaana vai sitä, että ei ole ollut sairaslomalla. Suurin osa henkilöstöstä henkilöstökertomuksen mukaan voi hyvin. Meidän tuleekin kiinnittää huomio siihen viiteen prosenttiin ja niihin syihin, joka henkilöstökertomuksen mukaan ei voi hyvin.

Lohjan kaupungin maksama keskipalkka on pienempi kuin kunta-alalla keskimäärin. Palkkaus, vaikkakin usein sanotaan, ettei sen suuruus ole tärkein tai vaikuttavin asia, on se kuitenkin suurin syy sille, että työtä tehdään. Muutenhan henkilöstö olisi vapaaehtoistyössä tai luottamustehtävissä. Hyvällä mielellä ja arvoilla ei vuokria tai ruokaa makseta. Palkkauksen tulee olla oikeudenmukaista ja realistista, ennen kaikkea kilpailukykyistä.

Lohjan kilpailukyvystä hyvä esimerkki on henkilöstökertomuksessa nostettu opinnonohjaajan rekryilmoitus, jota oli katsottu 137 kertaa, mutta hakijoita oli vain yksi.

Henkilöstön vaihtuvuus on suhteellisen suurta, kuten tänä päivänä on. Tämän päivän työntekijät haluavat kehittyä ja kehittää ja ehkä se on hyvä suunta, että ei jäädä paikalleen. Tavoitteet saavutettua siirrytään uuteen haasteeseen, työnantajankin hyödyttyä kehittämisestä. Hyvin suoritettuna nämä ovat win-win tilanteita.

Me keskustan valtuustoryhmässä ajattelemme, että näkyvän tavoitteemme tulisi olla vetovoimainen työnantaja, mutta myös pitovoimainen työnantaja. Näkyvän tavoitteemme työnantajana tulisi olla hyvinvoiva ja osaava henkilökunta riittävillä resursseilla. Siihen päästään osallistamalla henkilöstöä päätöksenteossa, siihen päästään kilpailukykyisellä palkalla ja hyvällä toimintaympäristöllä. Siihen päästään hyvällä esimiestyöllä ja työn organisoinnilla.

Nämä viime vuodet ovat olleet pelkkää vyönkiristämistä, lakkauttamisia, organisaatiomuutoksia ja pian tulee, kuten on useasti jo todettu, vielä yksi iso muutos. Meidän tulee huomioida entistä paremmin henkilöstön hyvinvointi ja työnedellytykset. Meidän tulee myös muistaa vastuumme vyönkiristämisistä.

Vt. Kaupunginjohtaja Pasi Perämäki huomauttaa henkilöstökertomuksen tervehdyksessään, että haasteelliset vuodet ovat selvästi kuormittaneet työyhteisöjä ja henkilöstöä. Varmasti niin, mutta myös ennen koronaa sairaspoissaolot olivat korkeat. Hän myös nosti puheessaan esiin viisaasti henkilöstön tärkeyden. Henkilöstö on se, joka kaupungin palvelut tuo kaupunkilaisille ja kaupungin tehtävä on tuottaa palveluja ja meidän luottamushenkilöinä on turvattava nämä.

Turvataksemme kaupungintehtävät ja henkilöstön hyvinvoinnin on meidän nostettava ikäviäkin asioita esiin, meidän on kannustettava tutkimaan niitä, meidän on tuettava heikompia. Esimerkiksi kitkemällä kiusaaminen, loppuunpalamisen syyt, meidän on huolehdittava resursseista ja siitä, että organisaatiomuutoksessa tehtävät jakautuvat oikein ja työtaakka jokaisella on kohtuullinen. Tässä luonnollisesti on henkilöstöjohtaja avainasemassa, mutta meidän tulee tukea henkilöstöjohtoa. Haluammekin kiittää henkilöstöjohtaja Rautiaista hänen toimistaan henkilöstömme hyväksi. Meidän tulee myös muistaa, että ennen sotemuutoksen käynnistymistä meidän tulee huolehtia kaikista työntekijöistämme edelleen, kuten myös sen jälkeen.

Siksi on tärkeää, että emme unohda rooliamme emmekä vastuutamme. Keskustan valtuustoryhmä hyväksyy päätösesityksen

Vielä puoluekokouksesta

Keskustan puoluekokous pidettiin Lappeenrannassa 10.6.-12.6.2022 ja edellisessä julkaisussani kerroinkin lauantain kokouksesta. Johdon valintojen lisäksi puoluekokouksen yhteydessä järjestettiin hyvinvointialueiden luottamushenkilöille tapaaminen. Tapaaminen oli kiinnostava ja oli mielenkiintoista kuulla muilta alueilta kuinka on päästy alkuun ja minkälaisia käytäntöjä alueilla on.

Tapani Tölli avasi hyvinvointialueiden luottamushenkilöiden tapaamisen

Lauantain kokousten jälkeen asetuin majoitukseeni. Olin saanut varattua mukavasta, hiljaisesta paikasta yösijan ja illan käytinkin kirjan lukemiseen ja lyhyeen iltakävelyyn. Iltaohjelmaa oli kyllä järjestetty, mutta omista syistäni olin päättänyt jo aiemmin, että vietän ajan itsekseni, opintojen edistämiseen ja kirjan lukemiseen. Mahdollisesti palaan myöhemmin näihin syihin.

Sunnuntain kokouksessa vahvistettiin puoluevaltuuston kokoonpano kaudelle 2022-2024 ja minut nimettiin yhdeksi Uudenmaan varsinaiseksi edustajaksi. Lämmin kiitos luottamuksesta.

Sunnuntaina käytiin myös aloitteita läpi, niistä kerroinkin edellisessä julkaisussani jonkin verran.

Santeri Ala-Röyskö ottaa puheeksi tärkeän näkökulman puoluekokoukseen ja sen järjestelyihin kirjoituksessaa Suomenmaassa 13.6.2022. (alla) Kokouksessa olisi ollut korjattavaa saavutettavuudessa, esteettömyydessä.

Hän kertoo mm. että ”Puoluekokousedustajille oli järjestetty yhteisbussikuljetukset kokouspaikalle ja hotelleille, mutta nämä bussit eivät olleet esteettömiä, jolloin jouduin käyttämään taksia, mikä taas oli huomattavan kallista.”

Onko keskusta saavutettava?

Hienoa, että Santeri nosti tämän asian esiin, toivottavasti tästä opitaan seuraavia järjestettäessä. Siksi hän asiasta kirjoitti, jotta kehitetään ja kehitytään.