Vuoden vaihtuessa voi vähän vilkuilla jo taaksepäin ja katsoa, miten edellinen vuosi on mennyt.
Vuosi 2021 on ollut oikea vaalivuosi. Ensin kuntavaalit ja pian jo valmistautuminen aluevaaleihin. Tämän lisäksi kunnallisjärjestö valitsi minut puheenjohtajakseen vuodelle 2022.
https://lottapaakkunainen.com/2021/11/28/lohjan-keskustan-syyskokouksessa-henkilovalintoja/
Kunnallisvaalien kampanja-aikaan olin kunnallisjärjestön viestintävastaavana ja pyrin keksimään uusia tapoja näkyä ja kuulua. Tein kaikkien ehdokkaiden näkyvyyden eteen paljon töitä, yritin tsempata, tein haastatteluja ja opin myös tuntemaan heitä vähän paremmin. Olisin toivonut, että heitä olisi kuultu enemmän, sillä meillä oli todella hyviä ehdokkaita, joilla olisi ollut paljon annettavaa.
https://lottapaakkunainen.com/2021/05/05/kunnallisvaaliehdokkaita-haastattelemassa/
Tänä vuonna valtuustokausi siis vaihtui ja minut valittiin jatkamaan valtuustossa. https://lottapaakkunainen.com/2021/08/19/uudet-luottamuspaikat-jaettu-lohjalla/ Tämän lisäksi sain muitakin luottamustehtäviä, kuten hallituksen varajäsenyys ja osa edelliskauden luottamustehtävistä jatkuu, kuten mulle tärkeät omaishoidon neuvottelukunnan ja lapsiystävällinen kunta koordinaatiotyöryhmän sekä alueiden johtokunnan jäsenyydet.
Valtuustoryhmä järjestäytyi ja minut valittiin jatkamaan sihteerinä.
Heti elokuun kokoukseen tein aloitteen https://lottapaakkunainen.com/2021/08/26/valtuustoaloite-25-8-2021-vajaaravitsemuksen-seulonnasta-ja-ravitsemushoidon-sisallyttamisesta-ikaantyneiden-terveydenhuollon-hoitopolkuun/ joka johtikin toimenpiteisiin hyvin nopeasti. https://lottapaakkunainen.com/2021/12/29/miksi-hyvinvointialue-miksi-ehdolla/
Niin, ja tein minä viime kauden lopussakin vielä kolme aloitetta:
Aloitteen kouluterveydenhoitajan toimen säilyttämisestä tein yhdessä Tytti Hyytiän kanssa.
Edellisestä kaudesta tein yhteenvedon tammikuussa: https://lottapaakkunainen.com/2021/01/29/yhteenveto-kuluneesta-kaudesta/
Ja jotta ei olisi turhaan luppoaikaa, on jälleen yhdet vaalit.
Kaupunginvaltuutettu on myös kaupunkilainen, äiti, puoliso ja hyvinvointipalvelujen käyttäjä. Minulla tämä vuosi alkoikin sydänleikkauksesta toipumisella, piti opetella kuuntelemaan kehoaan ihan uudella tavalla
https://lottapaakkunainen.com/2021/01/12/lumikola-pihalla/
Kesällä oli ihana käydä lasten kanssa pikkulomalla ja huomata, että nyt taas jaksaa paremmin kuin edellisvuonna, jolloin sydän jo osoitti väsymisen merkkejä. Tänä kesänä ei pitänyt ottaa päiväunia joka retken jälkeen, tai joka retkipäivän jälkeinen päivä ei mennyt sängyssä leväten. Tänä kesänä päästiin kiertämään taas museoita ja oli kiva huomata, että jaksoin leikkiä ja käydä uimassa lasten kanssa.
https://lottapaakkunainen.com/2021/08/25/kesa-meni-nopeasti/
Toinen nuoristani pääsi ripille ja kolmas ilmoittautui rippikouluun.
https://lottapaakkunainen.com/2021/07/12/nuoreni-konfirmaatiossa/
Sydänleikkaus elokuussa 2020 meni hyvin ja toipuminen odotetusti. Ainoa, mikä vähän haittasi toipumista, oli kivut. Terveysasemalla kipuihin ei oikein otettu kantaa, muuten kuin määräämällä kipulääkkeitä ”ei se mitään, ei se haittaa”. Olin siis yhteydessä kirurgiini Tayssissa ja he tutkivat ja olin marraskuussa uudessa toimenpiteessä ja nyt näyttäisi siltä, että kivut alkavat hellittää.
Loppuvuotta kohti siis vielä hetki toipumista, kivun kanssa elämistä, mutta sillä tvistillä, että nyt tietää sen pian helpottavan.
Toki vuosi kaiken politiikan ja toipumisen keskellä on ollut myös teinien ja lasten kasvukipuja, irtautumisia, erittäin voimakkaitakin irtautumisia, joissa oma vanhemmuus on ollut puntarissa ja koetuksella kovastikin. Välillä tuntuu, että kukaan ei kuule, mistään ei saa tukea, kukaan ei ymmärrä, mitä tukea tarvitaan ja lähetteet hylätään näkemättä lasta, lausuen aivan käsittämättömiä korulauseita, joilla piilotetaan se, että resurssit eivät riitä auttamaan kaikkia, että ennaltaehkäisyyn ei pystytä panostamaan. Oma venyminen on tuolloin kovimmillaan ja itsekin erityistarpeisena on toisinaan hankalaa ymmärtää ja toimia sen mukaan.
Syksyn kova vauhti toi joulun ja vuodenvaihteen nopeasti eteen, ihan huomaamatta jälleen. Joulu oli rauhaisa, ihanan lämminhenkinen ja ilon täyteinen. Toki yksi lapsista oli hyvin tunteellinen lahjojen avaamisen jälkeen, ei pettymyksestä, vaan siksi, että joutuu odottamaan taas vuoden jännitystä, pakettien avaamista ja joulukuusen koristelua.
Vuodenvaihde tuo minulla myös surun pintaan, sillä esikoiseni menehtyi 1.1.2001. Siitä siis on jo aikaa, mutta suru ei väisty. Se muuttuu, mutta ei poistu.
Pyry syntyi 20.11.2000 ja muutti elämäni täysin. https://lottapaakkunainen.com/2019/11/19/ala-huoli-aiti-kylla-sa-muistat-surra-2/
Pyryn menehdyttyä suru oli fyysistä kipua ja sanonta tyhjästä sylistä oli todellinen. Tyhjä syli ei ole vain sanonta, vaan sekin tuntuu fyysisenä kipuna ja sylissä olevan vauvan painon puutteena. Sen tosissaan tuntee. Ja se murskaa alleen.
Vuodenvaihde tuo nykyään myös tyhjyyttä, sillä vuodenvaihtuessa soitin aina isälleni ensimmäisenä uuden vuoden toivotukset, nyt oli viides vuodenvaihde, kun sitä en voinut tehdä.
Vaikka vuodenvaihde nostaa aina hieman surumielisyyttä omassa sydämessäni, pitää kuitenkin ilo, rakkaus ja myönteisyys pintansa ja nousee päällimmäiseksi. Minulla on neljä upeaa, eläväistä sähikäistä kotona, joiden puolesta teen kaikkeni.
Joten vuosi 2022, anna tulla vaan!
Toivon jokaiselle hyvää uutta vuotta
Lotta Paakkunainen 