Orpon hallituksen hallitusohjelman nimi on Vahva ja välittävä Suomi, mutta miltä tämä välittäminen näyttää, kun tarkastellaan hallituksen päätösten vaikutuksia suomalaisten toimeentuloon? THL tuore selvitys antaa kysymykseen varsin karun vastauksen siitä, sillä pienituloisimpien tulot laskevat, suurituloisimpien kasvavat ja tuloerot lisääntyvät.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuore laskelma kokoaa ensimmäistä kertaa Petteri Orpon hallituksen koko hallituskauden 2023–2027 sosiaaliturva- ja veromuutosten suorat vaikutukset kotitalouksien tuloihin.
Tulokset ovat juuri sitä, mitä voi ajatellakin näillä leikkauksilla ja päätöksillä.
Pienituloisimman kymmenesosan kotitalouksissa aikuisten käytettävissä olevat tulot laskevat keskimäärin noin kahdeksan prosenttia, euroissa tämä tarkoittaa noin 80 euroa kuukaudessa aikuista kohden.
Suurituloisimman kymmenesosan kotitalouksissa tilanne on aivan päinvastainen, sillä käytettävissä olevat tulot kasvavat noin prosentin eli keskimäärin 50 euroa kuukaudessa aikuista kohden.
Samaan aikaan pienituloisten määrä kasvaa arviolta 102 000 ihmisellä, heistä 22 000 on lapsia.
Näiden lukujen äärellä on syytä kysyä hallitukselta, että onko tämä sitä vahvaa ja välittävää Suomea, jota hallitusohjelmassa luvattiin rakentaa?
80 euroa vähemmän siellä, missä jokainen euro merkitsee
Kahdeksankymmentä euroa kuukaudessa voi kuulostaa jonkun korvaan pieneltä summalta, mutta pienituloiselle se ei ole pieni raha.
Se voi tarkoittaa ruokakassia, lääkkeitä, lasten harrastusmaksua, bussilippua tai sitä, pystyykö vuokran jälkeen maksamaan sähkölaskun.
Kun toimeentulo on jo valmiiksi tiukilla, jokainen menetetty euro vaikuttaa ja kun menetykset jatkuvat kuukaudesta toiseen, kyse ei ole enää yksittäisestä hankinnasta luopumisesta vaan koko arjen turvallisuuden heikkenemisestä.
Hallituksen tekemät asumistuen ja työttömyysturvan leikkaukset ovat THL:n mukaan keskeisiä pienituloisimpien tulonmenetysten taustalla. Veronkevennykset puolestaan kasvattavat erityisesti työssäkäyvien käytettävissä olevia tuloja.
On tärkeää huomata, että kaikki työssäkäyvät eivät ole suurituloisia eivätkä kaikki pienituloiset ole työttömiä ja myös työssä käyvä ihminen voi olla pienituloinen. Osa-aikatyö, pienipalkkaisuus ja epävarmat työsuhteet eivät välttämättä takaa riittävää toimeentuloa.
Erityisen vaikeaan asemaan joutuvat ne, joiden elämäntilanteessa yhdistyvät pienet tulot, sairaus, työkyvyn haasteet tai vastuu lapsista.
Lapset eivät voi valita perheensä toimeentuloa
THL arvioi pienituloisten määrän kasvavan hallituskauden lakimuutosten seurauksena noin 102 000 ihmisellä, heistä 22 000 on lapsia.
Lapsi ei voi vaikuttaa siihen, millaiset tulot hänen perheellään on. Hän ei voi valita, saako vanhempi töitä, riittääkö palkka elämiseen tai miten asumistuen ja muiden etuuksien muutokset vaikuttavat perheen talouteen. Silti lapsi elää päätösten seurausten keskellä joka päivä.
Taloudellinen epävarmuus näkyy perheiden arjessa. Se voi tarkoittaa vanhempien jatkuvaa huolta, harrastuksista luopumista, sosiaalisten tilanteiden välttelyä, ruokailun niukentumista ja lasten kokemusta siitä, ettei heillä ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin muilla.
Lastensuojelussa ja sosiaalialalla tiedämme, ettei lapsen hyvinvointia voi irrottaa perheen taloudellisesta tilanteesta, eikä perheiden vaikeudet useinkaan synny yhdestä asiasta. Taloudellinen ahdinko voi pahentaa mielenterveyden ongelmia, lisätä vanhempien kuormitusta ja heikentää lasten turvallisuuden tunnetta ja kun ongelmat kasautuvat, tarvitaan yhä enemmän tukea.
Siksi lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen ei ole vain tulonsiirtopolitiikkaa. Se on ennaltaehkäisevää lastensuojelua, hyvinvointipolitiikkaa ja tulevaisuuteen investoimista.
Millaiset lähtökohdat annamme niille lapsille, joiden lapsuutta määrittää jo nyt jatkuva huoli perheen toimeentulosta.
Opiskelijoilta ja työttömiltä viedään turvaa
THL:n selvityksen mukaan suhteellisesti suurimmat tulonmenetykset kohdistuvat opiskelijoihin. Heidän vuositulonsa ovat lakimuutosten seurauksena pienentyneet keskimäärin reilut kahdeksan prosenttia.
Euroissa tarkasteltuna suurimmat tulonmenetykset kohdistuvat puolestaan työttömiin, jotka tekevät osa-aikatyötä työttömyysetuuden lisäksi tai saavat Kelan maksamaa työttömyysetuutta, myös toimeentulotukea tai kuntoutustukea saaneiden tulot laskevat merkittävästi.
Tässä on yksi suomalaisen sosiaaliturvan uudistamisen keskeisistä kysymyksistä, eli se, miten kannustamme ihmisiä kouluttautumaan, ottamaan vastaan työtä ja rakentamaan omaa tulevaisuuttaan, jos samalla heikennämme heidän taloudellista turvallisuuttaan?
Työn vastaanottamisen pitää olla kannattavaa, opiskelun pitää olla mahdollista ilman jatkuvaa taloudellista pelkoa. Sairauden tai työkyvyn menetyksen ei pidä tarkoittaa putoamista kohtuuttomaan taloudelliseen ahdinkoon.
Turvallinen perustaso ei ole kannustimien vastakohta, vaan edellytys sille, että ihmisellä on mahdollisuus suunnitella tulevaisuuttaan ja tehdä ratkaisuja, jotka vievät häntä eteenpäin.
Säästöt yhdessä paikassa voivat tarkoittaa menoja toisaalla
Hallituksen päätöksiä perustellaan julkisen talouden tasapainottamisella. Se on tärkeä tavoite, eikä julkisen talouden tilannetta voi sivuuttaa, mutta säästöjä pitää tarkastella kokonaisuutena.
Jos ihmisten toimeentulo heikkenee, seuraukset voivat näkyä myöhemmin sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeessa, mielenterveyspalveluissa, lastensuojelussa, asunnottomuudessa ja työkyvyn heikkenemisessä.
Kun menettää mahdollisuutensa selviytyä arjesta, ongelmat eivät katoa. Ne voivat muuttua vaikeammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
THL:n selvityksessä on myös tärkeä rajaus siitä, että laskelma kuvaa lakimuutosten suoria tulovaikutuksia. Siinä ei arvioida esimerkiksi muutosten vaikutuksia työllisyyteen, asumiseen tai kotitalouksien kulutukseen ja siksi todellisten kokonaisvaikutusten arviointi edellyttää vielä laajempaa tarkastelua.
Emme voi kutsua politiikkaa taloudellisesti kestäväksi vain siksi, että jokin yksittäinen menokohta pienenee, vaan pitää katsoa myös sitä, mitä päätöksistä seuraa ihmisille ja muulle julkiselle taloudelle.
Mitä tarkoittaa välittävä Suomi?
Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi kuvataan yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on mahdollisuus työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että heikoimmista pidetään huolta ja lapsiperheet sekä vanhemmuus saavat tukea.
Nämä ovat tavoitteita, joiden pitäisi näkyä konkreettisina päätöksinä.
Välittäminen ei voi olla vain sana hallitusohjelman kannessa. Sen pitää näkyä siinä, miten kohtelemme ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta puolustaa omaa asemaansa. Sen pitää näkyä lasten ja nuorten mahdollisuuksissa, opiskelijoiden arjessa, pienipalkkaisten työntekijöiden toimeentulossa, työttömien tukemisessa ja sairaiden ihmisten turvassa.
Vahva yhteiskunta ei ole sellainen, jossa vahvimmat pärjäävät entistä paremmin ja heikoimmassa asemassa olevat joutuvat selviytymään yhä vähemmällä.
Vahva yhteiskunta on sellainen, jossa ihmisillä on mahdollisuus päästä eteenpäin omista lähtökohdistaan riippumatta. Sellainen, jossa apua saa silloin, kun sitä tarvitsee, eikä vasta sitten, kun tilanne on jo kriisiytynyt.
Meidän ei pidä asettaa taloudellista vastuuta ja inhimillisyyttä vastakkain. Tarvitsemme molempia.
Jos hallitusohjelman nimi on Vahva ja välittävä Suomi, meidän on voitava kysyä, missä välittäminen näkyy silloin, kun tarkastellaan päätösten vaikutuksia kaikkein pienituloisimpiin ja heidän lapsiinsa.
Tulevaisuutta ei rakenneta sillä, että yhä useampi lapsi kasvaa köyhyydessä, opiskelija joutuu pelkäämään toimeentulonsa puolesta tai työtön menettää mahdollisuutensa selviytyä arjesta. Tulevaisuus rakennetaan sillä, että ihmisillä on mahdollisuus osallistua, tehdä työtä, opiskella, huolehtia läheisistään ja elää ihmisarvoista elämää.
Välittäminen ei ole menoerä, josta voidaan luopua. Se on vahvan yhteiskunnan perusta.
Lähde:
Discover more from Lotta Paakkunainen
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
