Helmikuun puolessavälissä oli yksi aika jännittävä päivä. Olin mukana Ylen Kuntarundi-haastattelussa.
Yle teki todella ison työn, Kuntarundi on vaalikeskustelujen audiosarja, jossa on 294 osaa. Yle Helsinki tekee niistä 26, jokaisesta Uudenmaan kunnasta.
15 minuuttia keskustelua ajankohtaisista paikallisista asioista kolmen ehdokkaan näkemyksin. Meillä oli tosi hieno porukka ja keskustelu oli luontevaa. Koko sarja piti alunperin julkaista kerralla Areenassa 19.3.2021, mutta vaalien siirryttyä Kuntarundi julkaistaan 11.5.
Jotenkin tuntuu, että osa silloin ajankohtaisista aiheista on nyt vähän vanhentuneita, mutta sillehän ei voi mitään.
Kunnallisvaalikevät on ollut työntäyteinen. Vaalityöryhmän viestintävastaavana olen pyrkinyt keksimään uusia ja erilaisia keinoja, joilla ehdokkaat saisivat näkyvyyttä ja kuuluvuutta mahdollisimman kattavasti. Olenkin tähän tarkoitukseen ottanut omat kanavani Lohjan keskustan kanavien lisäksi.
Ehdokkailla on käytössään esittelykortit, esittelytekstit, videot sekä podcastit ja podcasteista tehdyt ”behind the scenes”-videot. Näiden videoiden tarkoitus on tuoda asiantuntevia ja asiallisia ehdokkaita lempeällä tavalla esille ja osoittaa, miten upea ja elämänmakuinen ehdokasjoukko meillä on.
Hilkka Hyrkkö ja Marko Suuripää podcastin ”behind the scenes”- videolla
Tämä on ollut todella antoisaa minullekin. Koen, että jokaisessa haastattelussa, jonka olen tehnyt, olen oppinut uutta ja olen tavannut upeita ihmisiä. Olen jännittänyt toisia tapaamisia enemmän kuin toisia, olen ollut hyvinkin samaa mieltä joidenkin kanssa ja toisten kanssa vähän vähemmän. On todella upeaa, miten monialainen ja laaja ehdokasjoukkomme on.
Ennen kaikkea on ollut upeaa kuulla muilta syitä, miksi on politiikassa mukana, heidän ratkaisuehdotuksiaan, teemojaan, asioita, jotka ovat tärkeitä heille. Olen samalla pystynyt peilaamaan mennyttä kautta heidän ajatustensa pohjalta, omia ajatuksia ja pohtimaan omia näkökulmia. Olen joissain asioissa joutunut miettimään näkökulmaani uudestaan. Voin rehellisesti sanoa, että maailmani on jälleen avartunut.
Julkaisujen ja päivitysten tilastojen seuranta on ollut todella mielenkiintoista. Tällä hetkellä tilastojen (kokonaan kuunnellut, yli 50% kuunnellut) mukaan kolme suosituinta podcastia ovat olleet:
Suosituimmat facebook-julkaisut ovat olleet (9.52021 mennessä)
Oma vaalityö on jäänyt vähän vähemmälle, mutta olen sitoutunut olemaan ehdokkaiden viestinnästä vastaava ja se tarkoittaa sitä, että oma vaalityö jää vähemmälle ja päiväaskareiden (yrityksen perustamisen tutkiminen, opiskelun mahdollisen aloittamisen valmistelu, lasten koulu/läksyt/harrasteet), jälkeen on illat ja yöt täynnä vaaleja. Kaikille pitää taata samat mahdollisuudet ja koko ryhmä hyötyy toisistaan.
Kuntapolitiikkaan tulisi mennä asiat edellä, kuntalaiset edellä. Kuntapolitiikassa ei ole niinkään kyse puolueesta, vaan juuri arjen asioista, yhteistyöstä, sillanrakentamisesta, ihmisistä.
Olen päivittämässä omia vaaliteemojani omalle sivulleni
Vaaliteemani:
Lasten ja nuorten hyvinvointi, lastensuojelun resurssit
Tällä hetkellä lastensuojelu on kriisissä ja meidän tulisikin osoittaa tunnistamiseen, varhaiseen puuttumiseen, ennaltaehkäisyyn ja lastensuojeluun varoja. Meidän tulee tukea lapsiperheiden hyvinvointia. Nepsylapset ovat usein väliinputoajia, eivätkä välttämättä saa oikea-aikaista apua eikä hoitoa. Meidän tulee pitää huoli, että tunnistaminen ja henkilökunnan nepsyosaaminen paranee.
Omaishoitajien hyvinvointi
Omaishoitajat tekevät korvaamatonta ja tärkeää työtä ja meidän tulee tukea heitä niin, että he jaksavat ja voivat hyvin.
Jotta omaishoitajat voisivat käyttää heille kuuluvia vapaapäiviä, tulisi hoidettavalle olla turvallinen sijaishoitopaikka. Ikääntyvä Lohja ei selviä vanhustensa hoidosta kunnialla ilman omaisten osallistumista hoivaan ja huolenpitoon.
Omaishoidosta puhuttaessa tulee myös muistaa, että usein omaishoitajana on myös lapsen huoltaja tai aikuisen lapsen huoltaja.
Lohjalla toimii erinomainen yhdistys, jonka kanssa kaupungin kumppanuutta tulee kehittää. Omaishoidon neuvottelukunta
Lähidemokratia ja osallisuus
Lohjalla lähidemokratia on toiminut kaksi kautta ja kaupunki osallistaa hyvin kuntalaisiaan. Tämä kaikki pitää saada näkyvämmäksi ja kuntalaiset osallistumaan vielä entisestään. Olen toiminut lähidemokratian parissa monessa roolissa ja näen kehitysmahdollisuuksia ja kehittämistarpeita.
Kumppanuus toimijoiden kanssa, kuten kyläyhdistykset, potilasyhdistykset, omaishoitajien yhdistys
Vaalilupaus, arvot:
Lupaan tehdä parhaani ja pysyä itselleni uskollisena. Pyrin olemaan minulle äänensä luottaneille luottamuksen arvoinen. Ammentaisin sitä oppia, joka tällä kaudella on kertynyt. Lasten ja nuorten sekä omaishoitajien hyvinvointi ovat minulle tärkeitä arvoja, joiden palvelujen ja ennen kaikkea ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämiseen on panostettava
Olen jo aiemmin kertonut toimivani Lohjan Keskustan vaalitiimissä ja pohdin jatkuvasti, miten ehdokkaamme saisivat lisää näkyvyyttä ja mahdollisimman laajasti, erilaisilla alustoilla ja foorumeissa.
Yhtenä ajatuksena on ollut, että haluan näyttää kuinka monipuolinen ehdokasryhmä meillä on ja kuinka paljon erilaista osaamista ihmisillä on.
Olen tällä viikolla haastatellut kolmea upeaa ja erilaista ehdokasta. On ollut todella mahtavaa kuulla heitä ja tutustua heihin. Hienoa on ollut huomata kuinka eri painotuksia meillä kaikilla on huolimatta siitä, että pääasiassa jaamme saman arvomaailman.
Reetalla sairaanhoitajana ja pienten äitinä yhtenä tärkeinä arvoina olivat huolenpito ja arvokas kuntalaisuus.
Markolla tärkeät arvot olivat suoraan kaupunkimme omasta kaupunkistrategiasta: avoimuus, asukaslähtöisyys ja rohkeus.
Samilla yhtenä tärkeänä arvona on kylien elinvoimaisuus ja elinvoimaa tukeva kaavoitus.
Nämä haastattelut ovat avartaneet paljon maailmaani ja tuonut lisää näkemystä ja muistuttanut siitä, miten pieneen joukkoon ihmisiä mahtuu paljon erilaisia mielipiteitä, näkökulmia ja ratkaisumahdollisuuksia.
Kirjoitin tällä kertaa Kirjoittajavieras-kolumniin kansalaisaloitteesta, jonka olen juuri tehnyt Mirjan pyynnöstä.
Maaliskuun lopussa eräänä päivänä puhelin soi koko päivän, osa puheluista johtui edellisen päivän valtuustokokouksessa pitämästäni puheesta, osa työjuttuja. Sykähdyttävin oli puhelu, jonka aikana kävimme pohdintaa eläkkeensaajien tilasta. Henkilö oli kuulemma parin vuoden ajan miettinyt ottavansa yhteyttä minuun, koska ”sen tienkin sait aikaiseksi ja puhut niin kauniisti minun sukupolvestani.” Keskustelimme sota-aikana kasvaneista lapsista, perheistä, sota-ajan korvausten maksusta. Soittaja pyysi minua tekemään aloitteen. Puhelun päätteeksi kiitin luottamuksesta ja aloitin aloitteen tekemisen. Mitä muuta sitä voi tehdä tuollaisen puhelun jälkeen?
Puhelun jälkeen olen käynyt keskusteluja muutamien eläkkeensaajien kanssa ja moni on nostanut esiin sen, kuinka loppukuusta joutuu miettimään ostaako lääkkeitä vai ruokaa.
Suomen eläkepolitiikalle on asetettu kaksi keskeistä sosiaalista tavoitetta: toimeentulon tason tulee säilyä eläkkeelle siirryttäessä kohtuullisena sekä eläkeläisten köyhyyttä tulee torjua.
Yleisintä pienituloisuus on iäkkäiden yksin asuvien eläkeläisnaisten joukossa.
Tätä aloitetta tehtäessä ei ole mietitty ainoastaan tätä hetkeä ja tämän hetken eläkeläisiä, vaan on myös katsottu tulevaan. Talouselämän artikkelin mukaan Suomessa on nyt (2.3.2021) 93 000 pitkäaikaistyötöntä, määrä kasvoi vuodessa lähes 50 prosenttia – Työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi kolmanneksen. Findikaattorin mukaan helmikuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 96 100, mikä on 32 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaisen työttömyyden vuoksi myös odotettava eläke pienenee.
Olen ollut yhteydessä valtakunnallisiin eläkejärjestöihin, jotta he levittäisivät tietoa, tukisivat ja auttaisivat heitä, jotka aloitetta haluaisivat kannattaa, mutta tarvitsevat siinä tukea ja opastusta.
Lapsella 5.10 herätys, äiti vie pysäkille (30km+ajaa takaisin 30 km), bussi lähtee 6.45, perillä 7.40, koulu alkaa 8.10. Matkaa kotoa koululle 70 km. Jotta LAPSI voi kotoa käsin opiskella, 70 km:n matkaan kulkee kaksi ihmistä yhteensä 160 km, toiseen suuntaan sama juttu. Yhden päivän aikana saattaa koulumatkaa mennä yhteensä neljä tuntia.
Muuttaessamme Nummi-Pusulaan ihastuimme paikkakuntaan, matkaa töihin noin 70 kilometriä, mutta se menee aikuisella hyvin kulkuyhteyksien ja moottoritien ansiosta. Tämän lisäksi muuttopäätökseemme vaikutti se, että alle kolmen kilometrin päässä oli ala- ja yläkoulu sekä lukio. Lapsille hyvä ja turvallinen ympäristö kasvaa.
Lohja lakkautti lukion 2017. Tuolloin luvattiin kiinnittää erityistä huomiota nuorten koulumatkoihin. Ehkä se lupaus on unohtunut? Ehkä se koski vain ensimmäistä vuotta lukion lakkautuksen jälkeen?
Lohjan liikenneyhteydet ovat huonontuneet vuosi vuodelta ja nyt kuulemma koronan vuoksi liikennöitsijät ovat vähentäneet entisestään vuoroja. Kyllä Lohjan keskustasta pääsee, mutta ei joka puolelta Lohjaa, eikä muualta Lohjaa pääse kaupungin keskustaan, josta pääsisi kulkemaan. Koronan vuoksi liikennöitsijät ovat lopettaneet vuorot, joita näin tavallinen kulkija pitää vuoroina, joilla kulkee työssäkäyvät ja opiskelevat. Täältä Nummen alueelta ei siis pääse edes Lohjalle julkisella liikenneyhteydellä. On pakko olla auto, jotta voi viedä lapsen bussipysäkille kymmenien kilometrien päähän, jotta lapsi voi istua vielä kymmeniä kilometrejä lisää.
Lohja on Hinku-kunta ja hakee Unicefin Lapsiystävällinen kunta-mainintaa toistamiseen. Lohja tekee paljon hyviä suuntauksia ja on edistynyt asiassa, mutta tämä on yksi asia, mikä ei kumpaakaan asiaa edistä. Nuori lukiolainen ajetaan alaikäisenä miettimään kotoa poismuuttamista, jotta pystyy opiskelemaan, Hinku-kunnan päästöjen eikä yksityisautoilun vähentäminen ole mahdollista tätä menoa.
Kuljetan lapseni joka päivä bussipysäkille, aikaa menee noin tunti. Tämä aika on istumista myös minulle, tämä aika on pois lapsen sisaruksilta, tämä aika on myös lisää hiilijalanjälkeä.
Lohja on n 46 000 asukkaan kaupunki, n 50-70 kilometrin päässä Helsingistä. Lohjalla n. 30 000 asukasta asuu ns. reuna-alueilla, taajamissa tai kylissä. Lohjalta käy n. 5 300 henkilöä töissä pääkaupunkiseudulla, Lohjalle myös tullaan töihin pääkaupunkiseudun ja lähikuntien alueilta, n. 4 000 henkilön verran. (https://lohja.emmi.fi/l/MHbNz2brc7dZ). Opiskelijoiden määrää ei näistä tilastoista löydy.
Julkinen liikenne ja toimivat yhteydet ovat vetovoimatekijä, mutta myös pitovoimatekijä. Julkisen liikenteen puuttuminen ja heikkous ovat syitä muuttaa pois ja syitä siihen, että ei muuteta tänne.
Usein kuulee sanottavan, että ”itse olet valinnut asuinpaikkasi” tai ”aina voit muuttaa”, mutta minä sanon siinä vaiheessa, että kaikille asuinpaikka ei ole valinta-asia. Esimerkiksi heille, jotka saavat perheen elinkeinon maasta, tai heille, joilla on painava asuntolaina ja iso perhe, josta pitää huolehtia kokonaisuutena. Tuolloin, kun muutimme ja valitsimme asuinpaikkamme, oli meillä tehtynä valinta niiden olosuhteiden mukaan, jotka meille olivat hyviä, joita pohdimme myös tulevaisuutta ajatellen. Muut muuttivat meidän valintojemme olosuhteita jälkikäteen. Me pidämme asuinalueestamme, mutta olosuhteet tehdään mahdottomiksi. Valintamme ei ole muuttaa pois, vaan yrittää muuttaa asioita paremmiksi meille kaikille, erityisesti nuorille, jotka mahdollistavat meidänkin tulevaisuutemme.
Maaliskuun lopussa eräänä päivänä puhelin soi koko päivän, osa puheluista johtui edellisen päivän valtuustokokouksessa pitämästäni puheesta, osa työjuttuja. Sykähdyttävin oli puhelu, jonka aikana kävimme pohdintaa eläkkeensaajien tilasta. Henkilö oli kuulemma parin vuoden ajan miettinyt ottavansa yhteyttä minuun, koska ”sinä sen tahtos saat läpi ja teet kovasti töitä sen eteen, sen tienkin sait aikaiseksi ja puhut niin kauniisti isovanhemmistas ja minun sukupolvestani.” Selvä. Kiitin luottamuksesta ja aloitin aloitteen tekemisen. Mitä muuta sitä voi tehdä tuollaisen puhelun jälkeen?
Olen käynyt keskusteluja muutamien eläkkeensaajien kanssa ja moni on nostanut esiin sen, kuinka loppukuusta joutuu miettimään ostaako lääkkeitä vai ruokaa.
Ylen artikkelissa Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomisti Sanna Kurronen kertoo, että ”Eläkeläisillä menee paremmin kuin palkansaajilla. Alle 75-vuotiaat eläkeikäiset ovat muuta väestöä harvemmin pienituloisia. Eläkeläisköyhyys on myös vähenemässä nopeasti, kun eläkkeelle siirtyvien eläkkeet ovat korkeita ja eläkkeensaajien joukosta poistuu iäkkäitä takuueläkkeen varassa eläviä.”
Vanhemmassa Ylen artikkelissa kerrotaan, että Eläketurvakeskuksen tutkimuksen tulosten mukaan maaseudun eläkeläisillä on kaupunkilaisia enemmän vaikeuksia toimeentulonsa kanssa. Joka kolmannen maaseudun eläkeläisen mukaan hänellä on vaikeuksia lääke- ja asumismenojen kattamisessa. Kaupungeissa samoja vaikeuksia on joka neljännellä.
Suomen eläkepolitiikalle on asetettu kaksi keskeistä sosiaalista tavoitetta. Ensinnäkin, toimeentulon tason tulee säilyä eläkkeelle siirryttäessä kohtuullisena. Toiseksi, eläkeläisten köyhyyttä tulee torjua.
Tätä aloitetta tehtäessä ei ole mietitty ainoastaan tätä hetkeä ja tämän hetken eläkeläisiä, vaan on myös katsottu tulevaan. Talouselämän artikkelin mukaan Suomessa on nyt (2.3.2021) 93 000 pitkäaikaistyötöntä, määrä kasvoi vuodessa lähes 50 prosenttia – Työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi kolmanneksen. Findikaattorin mukaan helmikuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 96 100, mikä on 32 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaisen työttömyyden vuoksi myös odotettava eläke pienenee.
Aloitteessa olen käyttänyt hyödykseni vuonna 2018 tehtyä aloitetta, josta olen myös keskustellut aloitteen vastuuhenkilön, Arja Alhon kanssa.
Olen ollut yhteydessä valtakunnallisiin eläkejärjestöihin, jotta he levittäisivät tietoa, tukisivat ja auttaisivat heitä, jotka aloitetta haluavat kannattaa, mutta tarvitsevat siinä opastusta.
kannatusilmoituksia voi myös allekirjoittaa paperilla, vinkkaathan hänelle, joka tekee sen mielummin paperille.
Aloite pähkinänkuoressa: Esitämme takuueläkkeen korottamista 987,50 euroon kuukaudessa. Takuueläkkeen verotus on eläkevähennyksestä johtuen lievempi kuin muissa etuuksissa. Takuueläkkeen korkeampaa määrää voidaan perustella sillä, että sen varassa joutuu usein elämään elämänsä loppuun saakka.
Aloite: – Parantaisi mahdollisuutta suoriutua välttämättömistä menoista sekä mahdollistaisi kohtuullisen kulutukseen – Vähentäisi pitkäaikaista toimeentulotuen tarvetta – Vähentäisi tarvetta miettiä ostaako lääkkeitä vai ruokaa – Vähentäisi köyhyyttä ja eriarvoisuutta
Aloite parantaisi pieneläkettä saavien perusturvaa korottamalla takuueläkettä. – Takuueläke nousisi noin tuhanteen euroon ja siitä jäisi 2–3 % veron jälkeen käteen lähes sama summa kuukaudessa.
Aloite auttaisi Suomea saavuttamaan EU:n Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä asettaman tavoitteen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää 150 000 henkilöllä vuoteen 2020 mennessä sekä YK:n Agenda2030-toimintaohjelmaan sisältyvän tavoitteen puolittaa köyhyys vuoteen 2030 mennessä.
LAKIESITYS
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Laki takuueläkkeestä annetun lain 8 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti takuueläkkeestä (703/2010) annetun lain 8 § 1 momentti muutetaan seuraavaan muotoon:
8 § Täysimääräinen takuueläke on 987,50 euroa kuukaudessa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2022
Perustelut
Takuueläkkeen korottaminen olisivat toteuttamiskelpoinen tapa parantaa suomalaista perusturvaa. Perusturvaa on parannettava, jotta köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntyminen saataisiin pysäytettyä, perusoikeudet toteutuisivat paremmin, toimeentulotuen käyttö palautuisi alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti paikkaamaan tilapäisiä toimeentulo-ongelmia ja Suomi noudattaisi kansainvälisiä ihmisoikeus- ja poliittisia sitoumuksiaan.
Takuueläkkeeksi esitetään 987,50 euroa kuukaudessa, jolloin siitä jäisi käteen verojen jälkeen vähintään 40 prosenttia mediaanitulosta, eli noin 790 euroa kuukaudessa yhden hengen kotitaloudessa.
KÖYHYYDEN JA ERIARVOISUUDEN LISÄÄNTYMINEN ON PYSÄYTETTÄVÄ PERUSELÄKETTÄ PARANTAMALLA
Köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Suomalainen köyhyys kasvoi huomattavasti 1990-luvun suuren laman aikana ja sitä seuranneena nousukautena, jääden sen jälkeen uudelle korkealle tasolle.
EU:n määritelmän mukaan henkilön katsotaan elävän köyhyysriskissä, jos hänellä on käytettävissään alle 60 prosenttia väestön keskitulosta. Köyhyysriskissä eläviä kansalaisia on Suomessa 2000-luvulla ollut 600 000 – 700 000. On useita viitteitä siitä, että köyhyys on kääntynyt jälleen nousuun. Suomalainen köyhyys näkyy mm. leipäjonojen pidentymisenä ja toimeentulotukihakemusten kasvuna. Keskeisiä syitä tähän ovat pitkäaikaistyöttömyys, asumiskulujen ja erityisesti vuokrien nousu, ruuan ja muiden välttämättömyystarvikkeiden, kuten sähkön siirtohintojen nousu, asiakasmaksujen nousu sekä pienet eläkkeet.
Takuueläkettä saavat (joukossa mm. työkyvyttömyyseläkettä saavia vammaisia) ovat eläkeläisistä huonoimmassa asemassa, eikä takuueläke riitä kattamaan minimibudjetin mukaista kulutusta.
Ruoka-apuun turvautuu vuosittain arviolta 100 000 ihmistä. Leipäjonoissa käy eniten pitkäaikaistyöttömiä miehiä ja pientä eläkettä saavia naisia. Työmarkkinatuki ja eläke eivät riitä heillä elämän perustarpeiden tyydyttämiseen. Maria Ohisalon väitöskirjaansa ”Murusia hyvinvointivaltion pohjalta: leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus” (2017) tekemät haastattelut osoittavat, että suurin osa ruoka-apua hakevista oli saanut sosiaaliturvaetuuksia. Silti heidän rahansa eivät olleet riittäneet kuin enintään korkeiden asumiskulujen kattamiseen. Joka neljännelle jäi kuukaudessa korkeintaan 100 euroa käyttöön pakollisten menojen jälkeen, joka viidennelle ei sitäkään.
SUOMEN KANSAINVÄLISET SITOUMUKSET EDELLYTTÄVÄT PAREMPAA TAKUUELÄKETTÄ
Suomi on ratifioinut YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 6/1976). TSS-sopimuksen mukaan jokaisella on oikeus saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon. Sopimus edellyttää kohtuullisen toimeentulon takaamista kaikille kansalaisille. Tämä tulee saavuttaa viime kädessä sosiaaliturva- ja sosiaaliavustusetuuksilla. Nämä perustarpeet eivät toteudu Suomessa kaikkien pienituloisten kohdalla.
Suomen perustuslain 19 § 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustuslain 19 §:n 2 momentti edellyttää lailla taattavaksi jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Nämä perustuslain säännökset eivät toteudu, jos etuuksien taso ei ole riittävä.
Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota Suomen perusturvan, vähimmäistoimeentuloetuuksien ja eläkkeiden alhaiseen tasoon. Komitea on antanut Suomelle useita huomautuksia kommentoidessaan Suomen sopimuksen noudattamisesta antamia raportteja ja päättäessään saamistaan järjestökanteluista.
Peruskirjan noudattamista valvoo Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea. Valvonta perustuu jäsenmaiden määräajoin tekemiin raportteihin, joihin komitea ottaa kantaa ja tekee johtopäätöksiä sopimuksen noudattamisesta.
Komitean ensimmäinen langettava päätös Suomelle (Merits 88/2012) tuli julkiseksi 11.2.2015. Sosiaali- ja terveysministeriö ja ulkoministeriö julkaisivat tuolloin lyhyen tiedotteen, jossa komitean johtopäätökset kiistettiin. Suomen perusturvan katsottiin olevan kunnossa eikä toimenpiteisiin perusturvan korottamiseksi nähty aihetta. Ministeriöiden mukaan erilaiset palvelut ovat niin kattavia, että ne korvaavat perusturvan alhaisuuden.
Vuonna 2017 hallituksen ns. indeksijäädytyslain (HE 123/2017) perusteluissa katsottiin, että Suomen taloudellinen tilanne antaa oikeuden jättää sosiaalisten oikeuksien komitean esittämät sosiaalietuuksien korotukset tekemättä. Perusteluissa vedottiin niin ikään ”pohjoismaiseen käsitykseen sosiaaliturvasta rahallisen tuen ja palvelujen yhdistelmänä” ja siihen että yksittäisen tuen taso ei ole hyvä mittari tuen riittävyydelle.
Hallituksen perusteluissa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että myös erilaisista palveluista on Suomessa leikattu ja niiden maksuja korotettu. Lisäksi 40 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta on ehdoton rahallinen alaraja, joka tulisi taata täydentävistä palveluista huolimatta.
Suomi on sitoutunut vuona 2015 YK:n Kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Agenda2030 -toimintaohjelmaan, jossa yhtenä tavoitteena on köyhyyden puolittaminen Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta (2017) toteaa että ”Eriarvoisuus on kasvanut Suomessa. Eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisessä riittävän toimeentulon turvaaminen sekä yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset hyvinvointi- ja työvoimapalvelut ovat tärkeitä.”
Riittävän toimeentulon turvaaminen takuueläkkeen korottamisen kautta vähentäisi köyhyyttä.
Esitämme takuueläkkeen korottamista 987,50 euroon kuukaudessa. Takuueläkkeen verotus on eläkevähennyksestä johtuen lievempi kuin muissa etuuksissa. Takuueläkkeen korkeampaa määrää voidaan perustella sillä, että sen varassa joutuu usein elämään elämänsä loppuun saakka.
Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on sosiaalista peruskirjaa soveltaessaan todennut kantanaan, että peruskirja edellyttää etuuksien tason seuraavan hinta- ja kustannuskehitystä. Siksi ehdotamme, että korotettu takuueläke tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksin kehityksen mukaisesti.
Uudistuksen käytännön toteuttamisesta vastaisi Kansaneläkelaitos (Kela), joka hallinnoi takuueläkettä.
Takuueläkkeen korottaminen merkitsee vain yhtä muutosta takuueläkelakiin.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan eduskunnan päättämänä aikana.
TAKUUELÄKKEEN KUSTANNUKSET, RAHOITUS JA VAIKUTUKSET
Uudistus voitaisiin rahoittaa mm. korottamalla pääoma- ja palkkaverotusta, vähentämällä tarpeettomia yritystukia, valvomalla aiempaa tehokkaammin harmaata taloutta sekä puuttumalla veronkiertoon. On myös mahdollisuus korottaa sairausvakuutus- ja työttömyysturvamaksuja, joilla näitä etuuksia rahoitetaan.
65-vuotta täyttäneiden köyhyysaste alenisi 11,9:stä 10,3:een. 65-vuotta täyttäneiden köyhyysaste kertoo niiden 65-täyttäneiden osuuden, jotka elävät kotitalouksissa, joiden tulot ovat alle 60-prosenttia kotitalouksien mediaanituloista.
Takuueläke paranisi 120 000 takuueläkkeen saajalla ja uusia takuueläkkeen saajia olisi 165 000. Luvuissa ovat mukana vain välittömät edunsaajat.
Laskelman luvut on ymmärrettävä suuntaa antaviksi. Laskelmat ovat epätarkkoja ja köyhyysasteissa tärkeää on muutoksen kokoluokka, sillä simulointiaineiston köyhyysasteet vuonna 2015 poikkeavat hieman Tilastokeskuksen virallisista köyhyysasteista. Jos vertailu tehtäisiin suhteessa vuosien 2017 ja 2018 lainsäädäntöön, vertailu muuttuisi jonkin verran takuueläkkeen tasokorotusten (2016, 2018) ja verolainsäädännön muutosten vuoksi. Voidaan silti olettaa, että muutosten suuruusluokka ei kovin paljon muuttuisi.
Etuuksien muutokset takuueläkkeen muutoksen jälkeen
– Nykyinen tilanne: Takuueläke vuodesta 2019 on 663,37 €/kk yksin asuvalle (vuonna 2018 takuueläkkeen määrä oli 775,26 euroa/kk, mutta tämän jälkeen takuueläkkeen määrää leikattiin. – Takuueläkkeen korottamisen jälkeen: takuueläke on 987,50 euroa/kk bruttona /kk. Tästä summasta eläkevähennyksen vaikutuksen vuoksi peritään veroa noin 2,5 prosenttia. Uusi takuueläke nettona olisi silloin noin 950 euroa/kk.
Lotta Paakkunainen 