Kategoria-arkisto:alueellinen tasa-arvo

Sisäilmaltaan tervettä päiväkotiyksikköä ei siirretäkään

Vastaesitys:

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää pitää Kuuset-ryhmän toiminnassa Koisjärven päiväkodin kiinteistössä toistaiseksi. Tällä mietinnällä lähdin kokouksen asiakohtaa pohtimaan. Se kuitenkin vähän vielä muuttui.

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta kokoontui 6.3.2019 ja yksi asioista oli Pusulan päiväkodin Kuuset-ryhmän siirto Koisjärven päiväkodin kiinteistöstä Pusulaan.

Koisjärven päiväkoti:
Ko alueen päiväkotitilanne näkemykseni mukaan ei ole sellainen, että voisimme yhdestäkään yksiköstä luopua. Oinolan tilaelementit eivät voi olla paikallaan vuoteen -22, jolloin Saukkolan uusi päiväkoti mahdollisesti tulee. Oinolan tilaelementit siirrettiin Sammatista Oinolaan muutama vuosi sitten ja siirtäessä ne saattoivat hieman kärsiä. Toisinaan katto on vuotanut ja toisinaan ilma ei ole niin raikas. Ottaessani tämän puheeksi, viranhaltija otti heti asian hoitaakseen ja oli yhteydessä kiinteistöistöstä vastaavaan. Upeaa! Olen hyvin iloinen, jos ne kiinteistön pulmat ovat ohi. Joka tapauksessa tilaelementit ovat väliaikainen ratkaisu ja jos jotain tapahtuu, tarvitsemme jokaisen terveen kiinteistön, jota on, eikä lähimailla juuri niitä jonoksi asti ole.

Nummen ja Pusulan alueella on ollut ns vauvabuumi viime vuonna, myös he tarvitsevat jossain vaiheessa päivähoitoa, hoitopaikkoja hakiessa perheitä käännytetään jo nyt Oinola/Saukkola jonosta, sillä tilaa ei ole. Pyydettäessä paikkaa Koisjärvelle, vanhemmille todetaan (jo ennen päätöstä), että se lakkautetaan.

Jos Koisjärven päiväkoti lakkautuisi, tulisi välimatkat muuttumaan huomattavasti, sillä Pusulan ja Koisjärven ja Nummen välimatkat ovat 15 km:n luokkaa, suuntaansa.

Lisäksi elokuussa valtuustokokouksessa jätettiin Saukkola päiväkodin tarveselvitys pöydälle. Tämä asia liittyy oleellisesti Koisjärven päiväkodin ja koko alueen päivähoidon tilanteeseen. Saimme yhteydenottoja paljon kuntalaisilta, adressin oli allekirjoittanut huomattava määrä alueen asukkailta, itseasiassa adressissa oli koko Lohjalta hyvin paljon allekirjoituksia. Teitte vaikuttajat upeat kannanotot, vaikuttaminen kannattaa!
mm näistä edellä mainituista syistä mielestäni Koisjärven päiväkotia ei tule lakkauttaa ja koko alueen varhaiskasvatustilanne tulee selvittää
Tein vastaesityksen:

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää Pitää Kuuset-ryhmän toiminnassa Koisjärven päiväkodin kiinteistössä ja tarkistaa Kuuset-ryhmän sijainnin uudestaan, kun uusi Saukkolan päiväkoti on toiminnassa.

Vastaesitykseni voitti 12-1

Toisinaan voin todeta, että lautakuntamme on Lasten lautakunta

Lohjan Hyvinvointikertomuksesta – kyllä teidän siellä reuna-alueella tulisi miettiä



Kävin pitämässä ryhmäpuheenvuoron valltuustokokouksessa hyvinvointikertomuksesta.

Hyvinvointikertomuksen esittelytekstissä todetaan, että Hyvinvointikertomus auttaa monin tavoin päättäjää, Hyvinvointikertomus on kunnan hyvinvointipolitiikan suunnittelun, arvioinnin ja raportoinnin työväline.

Hyvinvointikertomuksessa kuitenkaan ei käy ilmi se, että
Lohjalla lapsiperheet, koululaiset ja nuoret ovat eriarvoisia ja eriarvoistettuja mm asuinalueensa perusteella.
Se kertoo, että olemme huolissamme lasten ja nuorten liikkumisen vähyydestä, silti teemme päätöksiä, joilla liikkuminen vähenee. Emme tue kaikkien alueiden lasten harrastamista, päätämme heille pitkistä koulu- ja päiväkotimatkoista. Ajoista, jotka ovat harrastamisesta ja yhdessäolosta pois.


Se kertoo, että olemme huolissamme kouluruuan väliinjättämisestä, silti teemme päätöksiä, jotka aiheuttavat syömättömyyttä
Se kertoo onnistuneemme siinä, että nuoret haluavat vaikuttaa ja että heille on toimielin sitä varten, silti emme tue kaikkien nuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Esimerkiksi myös reuna-alueiden nuorilla olisi halu vaikuttaa, mutta he eivät pääse vaikuttamaan, koska kulkemaan ei pääse. Miten se vaikuttaa heidän valintoihinsa tulevaisuudessa? Tuleeko heistä enää vaikuttajia? Kiinnostaako se enää?

Se kertoo huolestamme lasten ja nuorten syrjäytymisestä, silti vaikutamme ja teemme päätöksiä myös niin, että syrjäytyminen lisääntyy. Meillä on syrjäytyneitä jo kolmannessa polvessa.
Se ei kerro, että huolenaiheenamme tulisi olla myös eriarvoistuminen ja eriarvoistaminen.
Hyvinvointikertomuksessa ei käy sekään ilmi, että nykyään nuoria lähtee enemmän muualle opiskelemaan ja heitä palaa vähemmän.

Hyvinvointikertomuksen lukeminen herättää yhtä ristiriitaisia tunteita kuin sen valmistelun seuraaminen.

Nyt kun meillä on näitä rinnakkaisia toimielimiä, jotka tekevät päätöksiä ja lausuvat samasta asiasta, niin ihan selvyyden vuoksi, missä vaiheessa se päätös tehdään, esimerkiksi tekstimuutosten suhteen.  Onko se niin, että muut toimielimet vain lausuu ja hallitus tai valtuusto sitten päättää ja sen jälkeen tulee se muutos tekstiin.

Tämä voi tuntua joistakin pieneltä asialta, mutta tämä on hyvä esimerkki meidän hallinnostamme, miten se toimii tai on toimimatta.
Hyvinvointikertomusta on käsitelty sote-lautakunnassa, palvelutuotantolautakunnassa, vetovoimalautakunnassa ja lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa sekä kaupunginhallituksessa, siellä kahdesti. Lautakunnat lanupea lukuunottamatta hyväksyivät hyvinvointikertomuksen. Kaikkien muiden toimielinten kuin lanupen käsittely on kuvattu esittelytekstissä. Lanupe oli ainoa, joka vaati muutosta. Esityksestäni Lanupe yksimielisesti oli hyvinvointikertomuksen tekstin muuttamisen kannalla. Hallitus käsitteli hyvinvointikertomusta kahteen otteeseen, sillä lanupen vaatimaa lisäystä ei oltu tehty. Nyt se on lisätty tekstiin, mutta se puuttuu huomiolaatikosta, josta se olisi helpommin löydettävissä ja palvelisi lapsiystävällisenä kohderyhmäänsä. Nyt  huomiolaatikossa on huomioitu kaksi toimijaa.
Se pieni lisäys, jota vaadittiin ja jonka toivoisi olevan huomiolaatikossa, kahden muun toimijan lisäksi on:
”teatteri Aploodi, tanssistudio Funka, tanssikoulu Un Dos Tres, Tanssiopisto Vinha, musiikkikoulut Jamkids ja Demo sekä käsityökoulu Helmi.”
Lohjalla on laaja taiteen perusopetusverkosto, eikä sitä tuoda esiin.

Asian vierestä, jos asioita hoidettaisi helpomman kautta ja tehtäisi oikein, olisi se huomattava säästö kaikille lohjalaisille.

Kiitos tästäkin valmistelusta.

Toin puheenvuorossani esiin kysymyksen päättämisestä, kuka lausuu ja kuka päättää, sillä vaikka lasten, nuorten ja perheiden lautakunta oli esittänyt muutoksia tekstiin, ei niitä tehty ennenkuin hallitus oli kahteen kertaan käsitellyt asiaa lautakunnan jälkeen ja Keskustan Eeva Salmenpohjan niitä esittäessä. Sen jälkeen vasta muutokset tehtiin tekstiin.

Valtuustokokouksessa valtuuston puheenjohtaja totesi puheenvuoroni jälkeen, että kannattaa lukea hallintosääntö, että jos on epäselvyyksiä päättämisistä. Kysehän ei ollut siitä. Olen lukenut hallintosäännön, luen sitä usein. Kyse oli viranhaltijoiden toteuttamisesta. Ehkä olisi enemmän pitänyt korostaa sitä, että olisi paremmin ymmärretty.

Lisäksi Vasemmistoliiton valtuutettu moitti minua negatiivisuudesta ja ihmetteli valittamista reuna-alueelta. ”Pitäisi vähän miettiä siellä reuna-alueilla, iso Lohja tuli ja korjasi nädän liikuntasalin ja Niilonpirtin. Olette te saaneet.”

Kysehän ei ollut vain Nummesta, vaan kaikista reunoista, Pusulasta, Nummesta, Sammatista, Karjalohjasta, Virkkalasta. Ja kyse oli lapsista ja nuorista ja heidän tulevaisuudestaan. Nummella olimme hyvin tietoisia koulumme liikuntasalin ja Niilonpirtin kunnosta ja ne oli tuotu heti ilmi Nummi-Pusulan liityttyä Lohjaan, ei siis ollut mikään yllätys, kuten lohjalaisille oli omien koulujensa ja palvelutalonsa kunto. Vaikka osasta niistäkin oikeasti tiedettiin.





Mitä lautakunta päätti yksityisen varhaiskasvatuksen palvelusetelin määrän rajaamisesta


Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan keskiviikon (30.1.2019) kokouksen pykälä yksityisen varhaiskasvatuksen palvelusetelin määrän rajaamisesta herätti todella paljon keskustelua jo etukäteen ja edellisviikon perjantain jälkeen sain suoria yhteydenottoja kymmeniä niin puhelimitse kuin sähköpostitsekin. Sain todella hyviä uusia näkökulmia ja kävin hyviä keskusteluja. Huoli oli suuri, varsinkin alueilla, joissa kunnalliset varhaiskasvatuspaikat on täynnä ja ainoa palvelu lähellä on yksityinen. Lohja on myös ainutlaatuisessa asemassa siinä suhteessa, että meillä on tarjota vaihtoehtopedagogiaa maaseudulla ja vielä niin, että pedagogiaketju on varhaiskasvatuksesta peruskoulun yhdeksänteen luokkaan.

Tein lukuisia vastaesitysluonnoksia ja etukäteen olin ilmoittanut tällaisesta, jota käytettiinkin sitten pohjana esittelijän muutettuun päätösesitykseen:

”Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää

1.jatkaa palvelusetelien myöntämistä tarveperusteisesti niin, että uusia palvelusetelejä myönnetään perheiden tarpeet ja alueelliset erityistarpeet huomioonottaen. Nykyiset palvelusetelisopimukset pysyvät voimassa. 2.Mikäli palveluseteleihin varattu vuoden 2019 talousarviomääräraha ylittyy niin paljon, ettei sitä voida kompensoida palvelualueen sisältä, lautakunta varautuu tekemään valtuustolle tarvittavan lisämäärärahaesityksen”

Olin valmistautunut myös uudelleenvalmisteluesityksellä, mutta keskustelun aikana kävi ilmi, että uudelleenvalmistelu pitkittäisi päätöstä kohtuuttomasti perheitä ajatellen ja vaikuttaisi ensi syksyn eskareihin, sillä haku eskariin on kesken ja se päättyy ennenkuin ehdittäisi päättää asiasta.

Lopullinen vastaesitykseni oli:

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää
1. jatkaa palvelusetelien myöntämistä tarveperusteisesti niin, että uusia palvelusetelejä myönnetään perheiden tarpeet ja alueelliset erityistarpeet huomioonottaen. Nykyiset palvelusetelisopimukset pysyvät voimassa.
2. Lautakunta velvoittaa lasten, nuorten ja perheiden palvelualueen viranhaltijat laatimaan periaatteet palvelusetelien myöntämisestä tarveperusteisesti kohdan 1 pohjalta ja tuomaan ne seuraavaan lautakunnan kokoukseen.
3.Mikäli palveluseteleihin varattu vuoden 2019 talousarviomääräraha ylittyy niin paljon, ettei sitä voida kompensoida palvelualueen sisältä, lautakunta varautuu tekemään valtuustolle tarvittavan lisämäärärahaesityksen

Esitys hävisi (4-9). Vastaesitysteni tappioputki jatkuu siis. Mutta nykyinen muutettu esitys on parempi kuin alkuperäinen.



Lautakunta päätti siis:

1. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää jatkaa palvelusetelien myöntämistä tarveperusteisesti niin, että uusia palvelusetelejä myönnetään alueelliset erityistarpeet ja kunnallinen varhaiskasvatuspaikkatilanne huomioon ottaen. Nykyiset palvelusetelisopimukset pysyvät voimassa.

2. Lautakunta velvoittaa lasten, nuorten ja perheiden palvelualueen viranhaltijat laatimaan periaatteet palvelusetelien myöntämisestä tarveperusteisesti kohdan 1 pohjalta ja tuomaan ne seuraavaan lautakunnan kokoukseen.

Talousennusteiden mukaan pitäisi nostaa kytkintä, vai pitäisikö?


Etsiessäni erästä muutaman vuoden takaista artikkelia törmäsin vahingossa tähän vuoden 2015 aikaiseen julkaisuuni (on muuten ajankohtainen edelleen):

Lohjan kaupunki järjesti avoimen tilaisuuden koskien palveluverkkoselvitystä. Oli todella hyvä tilaisuus, kiitos kaupungille siitä. Tilaisuuden puhujat olivat mielenkiintoisia ja hyviä.


Turun Yliopiston Sami Tantarimäki (hänen puhettaan odotin todella paljon ja kotona hehkutin etukäteen, kuinka Tantarimäki tulee, jess!) puhui mm. muutoksesta, kuinka se on välttämätöntä.



Kouluverkon vaikuttajaraadin näkökulmaan hän ei juuri tuonut uutta, mutta kiinnostavia ajatuksia kuitenkin ja muutaman asian voisin nostaa hänen puheestaan tähänkin.
Hän totesi, että tutkimusten mukaan lähikouluja lakkautettaessa verrattiin niiden tuomia haittoja ja etuja. Haittoina:
-perheiden ajankäyttö muuttuu
-lapset etääntyvät yhteisöstä
-perheen yhteinen aika vähenee
-tiivis yhteistyö koulun ja kodin kanssa muuttuu


myönteisinä asioina, etuina
+uudet kaverit
+uudet sosiaaliset verkostot lapsella
+uudet sosiaaliset verkostot vanhemmilla
+liikkuminen


Eräs mielenkiintoinen seikka, johon haluaisin pureutua on se (itse olen toitottanut tasa-arvoistamisen ja tasavertaisuuden puolesta, mutta kuunnellessani alkoi ajatuksissani kehittymään toisenlainen näkökulma).

Maaseutu ja kaupunki ovat kiistattomasti erilaisia sekä maantieteellisesti että asukasmäärältään ja asukastyypiltään. Tällä tarkoitan siis sitä, että useammin maalla-asuvan suku on asunut samassa talossa jo 400-500 vuotta. Sitä ei voi luokitella enää valinnaksi. Ja ihmiset, jotka ovat vapaaehtoisesti muuttaneet maalle, hakevat ehkä maaseudun väljyyttä, rauhaa, luontoa, mitä tahansa sieltä hakeekin. Työpaikat ovat usein kaupungissa, muualla. Työt eivät vielä toistaiseksi liiku samalla tavalla kuin ihmiset. Se pitäisi suoda kaikille. Vapaus valita asinpaikkansa. Ja yleensä työikäisillä on perhe, lapsia, joiden vuoksi usein myös asuinpaikkaa on katsottu sillä silmällä, että se koulu olisi edes kymmenen kilometrin päässä.

 Eli tasa-arvoisuutta voi olla myös se, että siellä maalaiskylällä on se koulu, johon tullaan 10-20 km:n päästä, ei niin, että oppilaat lähtevät 40-50 km päähän. Tasa-arvoisuus ei näissä asioissa välttämättä tarkoita sitä, että on niitä koulukeskuksia ja että opetusryhmät ovat samankokoisia sekä kaupungissa että maalla. Se ei ole mahdollista. – koulut eivät ole sulatusuuneja – tasapäistäminen ei aina ole hyvä asia. Kaikki nyt vaan eivät ole samanlaisia. Toisaalta on tärkeää antaa ne tasa-arvoiset ja tasavertaiset mahdollisuudet. Tasa-arvoisuus on tärkeää, mutta liian pitkälle vietynä tasa-arvoisuus katoaa, esim. kaupunkialueella oleva koulu ja maaseudulla oleva koulu eivät maantieteellisestikään voi olla tasa-arvoisia.

Koulukeskuksiin, monitoimija-alueisiin on järkevää satsata. Saadaan synergiaetuja, esim oppilashuollossa, kirjastotoimessa, kulttuurin saralla, niitä pystyisi lukemattomilla tavoilla kehittämään, jos vain olisi tahtoa ja mahdollisuuksia, niin kuntalaisilla, kolmannella sektorilla kuin kaupungillakin. Esimerkkinä tästä Oinolan alakoulun, Nummen yläkoulun, Oinolan esikoulun, kaupungin ja Nummen kyläyhdistyksen kesken suunnitellaan jo syksyä, yhteistä tapahtumaa, jolla voisi esitellä uuden monitoimija-alueen mahdollisuuksia kivalla tavalla, esim. luomumessuilla. Tuodaan sitä omaa aluettaan, alueen omaa osaamista näytille. Rakennetaan alueylpeyttä, omasta koulusta ja koulualueesta, joka palvelisi alueena niin perheen pienimpiä kuin sitten iäkkäämpiäkin.
Yksi mielestäni kehitettävä asia olisi se, että kaupunki tekisi kolmannen sektorin kanssa yhteistyötä esim. koulun tekstiilityön tunnilla, kuten esimerkiksi Hyrsylän kyläkoulussa on tehty. Kylämummot tulisivat esim virkkaamaan, neulomaan ja samalla auttaisivat oppilaita, opettajalle jäisi enemmän aikaa keskittyä opettamiseen, mummot opettaessaan pääsevät lasten seuraan ja kertomaan juttuja, oppilaat saisivat opetusta ja samalla seuraa mummoista ja ehkä vahingossa jäisi viisauden ajatuksia mieleen. Sosiaaliset taidot paranisivat ainakin huimasti, ainakin kehittyisivät. Lapsia se rikastuttaisi myös siinä suhteessa, että toisilla isovanhemmat ovat kaukana, eikä ole mahdollisuutta saada sitä kontaktia iäkkäämpään väestöön. Toisaalta onhan tässä upeassa ideassa heti ongelma: kuka kuljettaa?
Olisiko mahdollista, että kaupungin toimialojen yhteistyö voisi parantua? Suunniteltaisiin yhdessä logistiikka:

  • kuljetukset -> aluksi esikoululaiset ja koululaiset kouluun -> sama auto hakee ikääntyvät ja vie palvelupisteelle, päivätoimintaan -> sama auto ajaa taas hakemaan kylämummot sovitusta paikasta ja vie koululle, jolloin jo esikoululaiset saattavat päästä kotiin ja kuski kuljettaa, jnejne.
  • lukujärjestys, koulujen lukujärjestykset tulisi siis synkronoida myös näiden asioiden kanssa
  • kyläruokailut ->kouluilla jää ruokaa usein yli, iäkkäät syövät välillä miten saattuu, ovat yksinäisiä, mitä jos alueen iäkkäät (jos alueella ei ole palvelu- tai päivätoimintaa) tulisivat koululle syömään?

kaikki nämä pitäisi samaan aikaan suunnitella. Saattaa olla haastavaa muuttaa byrokratian kulttuuria, mutta voisiko se tuoda säästöjä, voisiko kaupungin esimerkillinen yhteistyö luoda myös hyvää yhteishenkeä kuntalaisiin? Ollaan avoimia ja pyritään poisoppimiseen.

Mutta palveluverkon muutosten tuomia no, muutosten, arviointia tulisi tehdä ennen ja jälkeen. Ja, kuten edellä mainitsin, yksi tärkeä seikka on se, että olisimme avoimia uudelle. Uusille mahdollisuuksille ja vanhasta poisoppiminen. Ei ole helppoa.

Mahdollisen lakkautuksen jälkihoito on muutakin kuin koulukuljetukset, tulee arvioida minkälaisia alueellisia ja yhteisöllisiä vaikutuksia sillä on ollut. Asuinalueet elää ja yleensä ihmiset oppivat elämään uusien ratkaisujen kanssa. Tärkeää tässä vaiheessa on sanojen ja tekojen yhdenmukaisuus, eli vastuunkanto tehdyistä päätöksistä, ratkaisuista ja vastuunanto. Kuntalaiset kantavat vastuun yhä enemmän ja enemmän omista palveluistaan. Kuten kehittämisjohtaja totesi, kuntalaiset tulevat käytännössä maksamaan enemmän ja enemmän palveluistaan. Toki maaseudulla se tulee kirpaisemaan enemmän pidempien etäisyyksien vuoksi.

Kun puhutaan palveluista, niiden laadusta ja määrästä, usein verrataan esim. Rovaniemelle. Hyvä vertaus, mukava, hyvä paikka, mielestäni vertaus pohjoiseen ontuu asuessamme näinkin lähellä pääkaupunkia. Totta on se, että palveluverkkomme on laaja ja tiheä. Sitä tulee järkevöitää, jotta pystymme takaamaan laadun, tai ehkä jopa parantamaan sitä.

Tilaisuudessa puhui myös FCG:n konsultti, Kimmo Haapasalo. Alkuun hän esitteli tilastokeskuksen
väestöennusteen vuosille 2013-2029 (+3%).
-nuoriso -4% -työikäiset -10% -vanhuspalvelu +91!
Jaahas, näyttäisi siltä, että ennusteiden mukaan pitäisi nostaa kytkintä. Olin aikeissa lähteä tilaisuudesta ennen tätä konsultin puhetta, sillä lupasin olla kotona ajoissa. Nuo edellä olevat luvut saivat kuitenkin minut kuuntelemaan ja miettimään. Nyt olisi työvoiman rekrytointi Lohjalle ensiarvoisen tärkeää. Lohjalta lähtee jälleen suuri työnantaja pois, Mondi. Nyt olisi oiva tilaisuus, ehkä oikeastaan pakkorako rekrytoida elinkeinojohtaja, (tämä oli yksi asia, minkä olisin halunnut sanoa vielä tilaisuudessa) tukemaan yrittävää Lohjaa. Saadaan uusia yrittäjiä Lohjalle, uusia työmahdollisuuksia, veronmaksajia. Kaupungin vastaus väestömäärän kehitykseen (vähenemiseen) EI VOI olla palvelujen poisto, vaan ennakkoluuloton investointi. Talouden tasapainottamisen yksi keinoista on luonnollisesti palvelujen tarpeen vähentyessä supistaminen. Mutta, mitä jos nyt esim. koulujen kohdalla, mietittäisiinkin tulevaisuutta hieman pidemmälle. Nyt olisi loistava hetki kehittää palvelua, tehdään upeasta, monimuotoisesta kouluverkosta kilpailuvaltti! Sen sijaan, että tiivistetään todella paljon, keskitytään siihen, kuinka luodaan mahdollisuudet lapsiperheiden tänne muuttoon, tehdään positiivinen valtakunnallisesti huomioitava teko, kuten esim. Pudasjärvi rakentaessaan suuren hirsikoulun. Ei tehdä samaa, mutta vastaavanlainen, työikäisille suunnattu, lapsiperheille suunnattu. Talousjohtajan sanoin, nyt olisi edullinen aika investoida korkotason ollessa alhaalla, mutta verotulot pienenevät. No ei ne kyllä tule kasvamaankaan tällä tavalla. Haluaako kaupunki todella vähentää työikäisten määrää edelleen?  Talousjohtajan (ja kaikkien muidenkin) mielestä kaikesta ylimääräisestä on päästävä eroon, totta, niinhän se kotonakin on,  mutta kuka määrittää ja millä spekseille sen, mikä on ylimääräinen? Tukipalvelupäällikön sanoja mukaillen: mielummin elän velan kanssa hyvässä talossa kuin huonossa.
Talousjohtaja kysyi puheensa jälkeen, että mitä nyt pitäisi tehdä? Kysymys oli varmaan heitetty ilmaan pohdittavaksi, sen verran kovat oli madonluvut taloudesta, mutta minä en nyt vain ymmärtänyt sitä ja pyysin puheenvuoroa. Olimme jo aikataulusta myöhässä, joten kaupunginhallituksen puheenjohtaja pyysi minua muistamaan kysymykseni, jotta voisin esittää sen kysymysosiossa. Ei mulla kysyttävää tähän ollut, olisi ollut kommentti. Ehkä se olisi kommentti/kysymys.
Jotta voisimme oppia mahdollisista virheistä, tulisi meidän ensin esittää kysymys: Miten tähän on tultu? Miksi korjausvelkakierteeseen on tultu? En tarkoita syyllisten etsimistä, syyn hakemista, vaan ihan sitä, että katsotaan, mitä on tehty ennen. No, se meni pieleen. Mitä voisimme tehdä paremmin, jotta ehkäisisimme tulevassa vastaavan.

  • tutkitaan
  • suunnitellaan
  • ennaltaehkäistään
  • yhteistyö toimialojen kesken

Tulipalojen sammuttelu on kovin aikaa, rahaa ja muita resursseja vievää. Jätetään se palomiehille ja -mestareille. Tehdään me tästä parempi kaupunki! Selväksi tuli myös tilaisuudessa se, että palvelujen rakennetta tulee muuttaa. Varmasti totta, en kiellä. Mutta samalla toimialat kikkailevat taseidensa kanssa ja toinen toimiala maksaa. Näissä palvelu- ja kouluverkkokeskusteluissa tykätään puhua valtuuston hyväksymästä maankäytön kehityskuvasta, jota on tehty kuntalaisten kanssa yhteistyössä aluetoimikuntien kautta. Hienoa, että se huomioidaan, mutta kasvustrategia, kaupungin oma kasvustrategia ja sen tavoitteet jätetään sivuun. Välittömiä taloudellisia säästöjä ei koulujen lakkautuksista kaupunginkaan mukaan juuri saada.
Kehitysjohtajan mukaan Lohjalla on tällä hetkellä 40 koulua, joissa on 5600 oppilasta. Niihin mahtuisi 7000. (Lohjalle muuttovoittopotentiaali on siis tästä jo laskettavissa) Tämän tiivistämisen ja lakkautusten myötä kymmenen vuoden päästä Lohjalla olisi 32 koulua, joten säästötkin jäävät pieniksi. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan haastattelun (L-U 7.5.2015) mukaan säästöä tulisi kymmenessä vuodessa 4,6 miljoonaa.
Hiivin kesken tilaisuuden pois, olin ollut jo aivan liian kauan ja kotona lapset olivat jo nukkumassa ja mies hieman nyreissään, olin myöhästynyt kotiintulolupauksestani. Mulla käy liian usein niin kokouksien ja näiden tilaisuuksien kanssa. En malta poistua, jään kuuntelemaan ja (liian usein) kommentoimaan. Totuushan tässä kaikessa on se, että vaikka saan paljon kiitosta jaksamisesta, osallistumisestani, niin ei se olisi mahdollista ilman Jyriä, miestäni. Vaikka hän nurisee, että ”äiti on kokoajan kokouksissa”, kun lapset kyselevät, että äiti minne sä meet nyt, niin hän silti tukee.

Sain aamulla pysäyttävän muistutuksen. Se oli kuva nuupahtaneista valkovuokoista. Mutta se oli ihana, tärkeä kuva. Poikani, 3v, oli kovalla vaivalla kerännyt kukkia ja toi ne minulle sanoen: ”äiti, nämä on sulle. Ne on rakkaudesta.”
Olen ollut liian vähän läsnä lapsilleni ja miehelleni, olen keskittynyt liikaa tekemään kouluverkon vaikuttajaraadin eteen, olen keskittynyt liikaa aluetoimikuntaan. Tuntuu, että olen täysin niissä syövereissä.
Tiedän lasteni tehneen ihania kortteja, askarteluja, muistamisia äitienpäiväksi ja se on ihanaa. Ihanaa on lasten into siitä päivästä, kivoista salaisuuksista. Mutta se, mitä minä toivon äitienpäivälahjaksi on anteeksianto lapsilta ja mieheltäni. Anteeksi niistä illoista, joita olen käyttänyt kokouksiin, anteeksi niistä hetkistä, joita en ole ollut kotona, vaan olen kiertänyt puhumassa kouluista. Anteeksi, etten ole ollut kanssanne.

Teksti oli siis vuodelta 2015 (https://nummentie.blogspot.com/2015/05/talousennusteiden-mukaan-pitaisi-nostaa.html)

Kuntalaisten kyselytunti ei ole Lohjalla uusi asia

Tuusulan kunta tiedotti ensimmäisestä kuntalaisten kyselytunnistaan syyskuussa 2018. Kyselytunti järjestettiin ennen kunnanhallituksen julkista kokousta, joita kunta on järjestänyt aiemminkin.  Tästä oli myös uutisointia jonkin verran ja sen jälkeen Lohjallakin pohdittiin ja keskusteltiin mahdollisuudesta kyselytunnin järjestämiseen.

https://www.epressi.com/tiedotteet/kaupungit-ja-kunnat/ensimmainen-kunnanhallituksen-kyselytunti-kuntalaisille-pidettiin-24.9..html

Lohjallahan on ollut vastaavanlaisia tilaisuuksia viime vaalikaudella, mutta ne ovat olleet Aluefoorumin nimellä ja ne on järjestetty alueiden johtokunnan ja kaupungin yhteistyöllä. Aluefoorumeja järjestettiin valtuuston kiertokokousten yhteydessä, johon kaikki kuntalaiset olivat tervetulleita keskustelemaan valtuuston jäsenten kanssa ajankohtaisista asioista. Keskustelua käytiin kiivaimmin palveluverkkoselvitysten aikaan ja kouluverkon ”tiivistämisen” aikaan aluefoorumit olivat täynnä kuntalaisia. Tällä vaalikaudella niitä ei ole järjestetty.

Aluefoorumeihin osallistuminen alkoi hiipumaan, kun kouluverkkopäätökset oli tehty.

Ehkä järjestelyissä olisi kehitettävää. Huomasimme, että olisi ehkä hyvä pitää niitä teemoittain, sillä kysymyksiä tuntui olevan vaikea esittää tai keksiä, jos ei ollut aihetta. Ehkäpä nyt olisikin hyvä pitää aluefoorumi, kun talouden tasapainottaminen herättää kysymyksiä ja lakkautuksia tullaan taas esittämään.


Aluefoorumi (vastaava kuntalaisten kyselytunti) Mäntynummen yhtenäiskoululla syyskuussa 2015

Kuvan aluefoorumi pidettiin siis Mäntynummen yhtenäiskoululla syyskuussa 2015, jolloin kouluverkkokeskustelut kävi kuumimmillaan.

Tunnelmia siitä:


Aika loppui aivan kesken. Kaikki eivät päässeet esittämään kysymyksiään, mutta ehkä seuraavaa kertaa varten saadaan hieman pidempi aika?  Tilaisuuden puheenjohtajalla oli armeijakuri ja -ote. Hän arvosti suoria kysymyksiä, ei kiertelyä eikä lässytystä. Tiukka kysymys ja eteenpäin.
Meni pasmat sekaisin aika monelle. Omissa kysymyksissäni sain vetää rasteja, olin varautunut kahdella sivulla kysymyksiä. Ei tarvinnut esittää. Ihan mahtavaa, että oli niin paljon kuntalaisia liikkeellä!
Suurimpaan osaan kysymyksistä pääsi vastaamaan sivistysjohtaja Kalske, eli kysymykset koskivat jälleen lähinnä kouluja, mutta yhtenä Aluefoorumin tarkoituksena on päästä esittämään kysymyksiä valtuutetuille, niille päättäjille. Ko lautakunnan varapuheenjohtaja vastasi pariin tiukkaan kysymykseen, mutta suurimman osan hoiti sivistysjohtaja. Todella hienosti oli kouluverkkovanhemmat taas masinoineet ihmisiä ja varsinkin Pulli oli hyvin edustettuna.

Ennen aluefoorumia oli alueiden johtokunnan kokous. Uusi kaupunginjohtajamme esittäytyi, piti palopuheen taloustilanteesta, Sipilän televisiopuhe oli kevyttä kamaa siihen verrattuna. Kaupunginjohtaja puhui myös siitä, miten meidän pitää yhteistyössä kehittää palvelujamme. Meidän tulee kehittää yhteistyötämme. Meidän tulee nähdä kuinka kaupunki elää maaseudusta ja kuinka maaseutu elää kaupungista. Lohja on maaseutukaupunki. Kyllä. Sitä me olemme raadissa tolkuttaneet, mutta tuntui oikein hienolta, että uusi kaupunginjohtaja oli samoilla ajatuksilla. Hän tähdensi yhteistyön merkitystä viranhaltijoiden, kuntalaisten ja luottamushenkilöiden välillä sekä se, mistä tippui hänelle multa vielä enemmän pisteitä oli, lähidemokratian kehittäminen entisestään.

Edelleen kaupunginjohtaja puhuu kurjasta taloustilanteesta, se ei ole muuttunut, mutta maaseutukaupunki-puheet ovat vähentyneet.

Alla linkki Länsi-Uusimaan 18.9.2015 julkaisemaan juttuun yhdestä aluefoorumista.

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/319385-kuuleminen-vain-sanahelinaa

Tässä linkki myös vanhaan kirjoitukseeni, jossa peräänkuulutan lähidemokratian kehittämistä. Tämä kirjoitus on vuodelta 2016, moni asia on muuttunut, mutta harmikseni moni asia ei. Liian moni asia on unohtunut, kuten lähidemokratian kehittäminen.

”Rakentava vuoropuhelu vaatii kuitenkin luottamusta, luottamusta siihen, että asioista kerrotaan ja uskoa avoimen keskustelun lisäarvoon. Vaikuttajaraadit, valmistelutyöpajat, asukastapaamiset, aluefoorumit ja osallistuva budjetointi, ovat kaikki hyviä keinoja lisätä vuorovaikutusta. Melkein kaikkia niitä on kokeiltu ja asukkaiden osalta hyväksi todettu. Ja eikö se ole se päämäärää: Asukkaiden tyytyväisyys, se saavutetaan osallistamisella. Asukkaiden osallistaminen on tärkeä keino sitouttamiseen ja alueylpeyden syntymiseen.


Olemme myös kertoneet, että haluamme kehittää Lähidemokratiaa edelleen. Tahdomme siitä toimivan osan kaupunkimme päätöksentekoa. Siksi esitimme toiveemme kutsua koolle jo huhtikuussa Lähidemokratian kehittämistyöryhmän jatkamaan keskustelua Lähidemokratian kehittämisestä Lohjalla. Lohjan lähidemokratiamalli on ollut hyvä, mutta aina on kehitettävää, niin myös meidän mallissamme. Mallia tulisi keventää, tuoda vielä enemmän lähestyttäväksi, jotta alueiden ja asukkaiden ääni saadaan kuulumaan, ja sitä kautta myös se näkyisi kaupungin ja asukkaiden hyvinvointina ja elinvoimana. Työryhmän kutsua vaan ei ole käynyt. Myös tässä näkee sen, että työtä on vielä edessä. Paljon. Toki asioita hautautuu välillä isojen pinojen alle, mutta varsinkin nyt, kun kausi on vaihtumassa, meillä ei ole varaa unohtaa lähidemokratian kehitystyötä. Ensi kauden alustus ja kehitystyö olisi pitänyt jo aloittaa. Kehityksessä on se pieni haittapuoli, että se ei tapahdu itsestään. Se ei tapahdu, jos sen unohtaa. Jos kehittämisen ja kehityksen unohtaa, se taantuu. Siihen Lohjalla ei ole varaa. ”

http://nummentie.blogspot.com/2016/05/lohjan-lahidemokratia-kehitysta-tulee.html

Ehkä meistä halutaan hampaattomia

Lohjan valtuusto käsitteli vuoden 2019 talousarviota viime kokouksessaan (12.12.2018) ja suuressa viisaudessaan päätti lakkauttaa Oinolan hammashoitolan. Oinola palvelee maantieteellisesti suurinta aluetta Lohjalla ja se sijaitsee alueen koulukeskuksen yhteydessä palvellen välittömästi yli 450 oppilasta sekä alueen ikäihmisiä. Tällä päätöksellä esimerkiksi Kärkölästä on hammashoitoon edestakainen matka yli 95 kilometriä ja Nummelta noin 60 kilometriä.

Lohjan omilta www-sivuilta napattua:

Koululaiset

Koululaisena pääset hammashoitoomme koko luokka-asteen kattavissa suun määräaikaistarkastuksissa. Kutsumme kaikki Lohjan alueen koulujen 1.-, 3.-, 5.- ja 8.-luokan oppilaat tarkastuksiin. Käynneillä keskustellaan mm. hampaidesi omahoidosta ja ravinnon merkityksestä suun terveyteen sekä suunnitellaan ehkäisevä hoito, mahdollinen korjaava hoito hammaslääkärillä sekä purennan kehityksen seuranta. Toivomme, että vanhempasi ovat mukana tarkastuksissa mahdollisuuksien mukaan.

Hinku-kuntana Lohjan toivoisi ajattelevan myös hammashoitolan lakkauttamisesta johtuvia ympäristövaikutuksia. Satojen perheiden ylimääräinen 60-90 kilometrin autolla ajamisen ympäristöhaitat tuskin on mitätön lisä.


Tällä päätöksellä Pohjois-Lohjalta ei pelkästään vanhempien poissaolo töistä lisäänny, vaan myös liikenteen määrä lisääntyy ja lasten poissaolot koulusta pitenevät. Samalla kun tuntikehystä muutenkin leikataan ja otetaan tunteja pois kaikilta, toki pohjoisesta ja pieniltä oppilailta enemmän, tasa-arvoa toitottaen lapsivaikutusten arviointia tekemättä kuitenkaan. Yli neljänsadan lapsen ja perheen sekä alueen iäkkäiden arkeen vaikuttavia päätöksiä. Asiakaskäynnit ovat vähentyneet Oinolassa, kyllä, koska henkilökunta ei ole joka päivä töissä palvelemassa ja koska ajanvarauksesta osoitetaan aikoja muuallekin. Päätösten seuraukset ja niiden vaikuttavuus ja laajuus olisi hyvä pitää mielessä, pidemmälläkin aikavälillä.

Kun ajatellaan asian laajuutta ja vaikuttavuutta, onko tästä asiasta kysytty perheiltä? Onko tehty lapsivaikutusten arviointia? TUSKIN. Tullaanko tekemään, kun asia tulee omana asianaan päätettäväksi. Enpä pidättäisi hengitystäni sitä odottaessani.

Ja millä tavalla tämä päätös noudattaa yhdenvertaista hoitoon pääsyn perusteita?

Yhdenvertaiset hoitoon pääsyn perusteet lupaavat, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet päästä hoitoon. Haja-asutusalueilla ei oikeasti bussit kulje ja matkat ovat pitkät verrattuna Lohjan eteläosaan. Kulkeminen on huonoa ja taksikulut pitkästä matkasta johtuen korkeat. KELA-taksi systeemi tökkii; odotusajat ovat olleet pitkiä 1,5 – 3 tuntia josko taksi tulee ollenkaan. Kohtuutonta! Kouluaikana taksit ovat koulukyytiajossa.

Toki hampaiden hoito on tärkeää ja kaikki se lähtee kotoa. Hampaat tulee hoitaa kotona. Niin, totta se tietnkin on. Mutta mitä jos on suussa muita ongelmia kuin reikiintyvät hampaat? Maitohampaat ei irtoa? Tai mitä jos ne hampaat nyt kuitenkin reikiintyvät, vaikka hoitaisi kuinka hyvin? Tarvitsemmeko me ollenkaan hammashoitoloita? Edes siellä sairaalalla, jonne halutaan keskittää soten pelossa.


Äänestettäessä tästä kohdasta  oli talousarvion lause ”kaiken suunhoidon palvelujen keskittäminen Lohjan sairaalalle” ja Hannele Maittilan vastaesitys, joka sisälsi sen, että Oinolan hammashoitola jatkaa nykyisellä tavalla. Nämä kaksi olivat siis vastakkain. Hävisimme niukasti viidellä äänellä. Oinolan hammashoitolan kohtalo tulee vielä käsiteltäväksi omana asianaan, mutta sen ollessa taloussuunnitelmassa, on se vaikea saada siitä pois ja vaikea tehdä erilaista päätöstä, koska ”tehän linjasitte sen talousarviosta ja taloussuunnitelmassa.” Onhan se nähty moneen kertaan. Ei se tietenkään mahdotonta ole, mutta olisi ollut parempi, jos olisi huomioitu alueemme palveluntarve.


Aiemmin kirjoittamani sote-lautakunnan päätöksestä asiasta:
https://wordpress.com/stats/post/3849/lottapaakkunainen.wordpress.com