Perhe – Sivu 38 – Lotta Paakkunainen

Annetaan perheiden unelmille tilaa

Sain tänään mieltä lämmittävän puhelun upealta ihmiseltä, jota arvostan erittäin paljon. Hän omien sanojensa mukaan inspiroitui soittamaan luettuaan haastatteluni Karkkilantienoosta (5.5.2020). Keskustelimme alueen kehittämisestä ja veteraaneistamme sekä heidän muistamisestaan veteraanienpäivänä.

Tästä haastattelusta on poikinut myös muutama viesti, jotka ovat myös olleet ihania ja uusia ideoita tuotu esille maaseutumme kehittämiseksi, kiitos niistä!

Juttelin viime viikolla Karkkilantienoon toimittajan kanssa alueemme mahdollisuuksista ja tällä kertaa nimenomaan siitä, että kaupunki myy alennusmyynnillä tontteja Nummen ja Pusulan alueella. Onko se hyvä tapa myydä, vai olisiko parempi tapa myydä tontteja hyvillä peruspalveluilla? No, sitä voimme pohtia. Keinoja voisi ehkä käyttää moniakin, mutta toisinaan joutuu käyttämään erilaisia, jos katse ei halua siirtyä tai taittua.

Kerroin, että kaupungilla kyllä tosissaan on yritetty markkinoida (kaupunkia), mutta siinä vaiheessa, kun luovuttiin maaseutukaupunki-statuksesta, menetettiin suuri markkinointivaltti. Lohja on kuitenkin nimenomaan maaseutukaupunki. Nummi-Pusulalla oli upea slogan ”tilaa unelmille”, jota pitäisi jalostaa ja ottaa käyttöön jälleen. Lohjan maaseudun vetovoima parantuisi ja kasvaisi, jos antaisimme lapsiperheille tilaa unelmoida. Täällä voidaan unelmoimisen lisäksi elää realistista elämää.

Toin esille myös sen, että citymaalaisuus on nouseva trendi, kuten nyt on jo jonkin aikaa puhuttu, mutta me emme osaa hyödyntää sitä. Lohjalla olisi nyt todella merkittävä tilaisuus napata tästä kiinni, sillä sijainti on just eikä melkein. Korona-ajan eristyksen tuoma huomio siitä, että etätöitä pystyy tekemään erittäin monella alalla ja joka päivä ei ole pakko kulkea fyysisesti työpaikalle. Tämä tuo meille mahdollisuuksia. Pystymme tarjoamaa väljän maaseudun asumista lähellä suuria työpaikka-alueita.

On paljon perheitä, jotka haluavat asua turvallisessa ympäristössä maaseudun rauhassa, peruspalvelut tulee olla toimivat Nummella ja Pusulassa. Arjen tulee olla sujuvaa. Jos voimme tarjota sujuvan arjen, vetovoima kasvaa ja ihmisiä muuttaa tänne asumaan.

Muuttohaluisista lapsiperheistä minun perheeni on hyvä esimerkki: Muutimme mieheni (yrittäjä) kanssa Nummelle juuri luonnon äärelle, siedettävän matkan päähän työpaikasta (tuolloin minulla oli n. 70 km suunta), hyvien peruspalvelujen äärelle. Muutimme lastemme vuoksi, täällä olisi turvallista kasvattaa lapsia. Peruspalvelut olivat toimivia ja suht lähellä. Oli terveysasema, neuvola, päiväkoti, alakoulu, yläkoulu, lukio. Nummen alueelta on Hyrsylän ja Koisjärven alakoulut lakkautettu, lukio lakkautettu, Nummen terveysasema lakkautettiin jo Nummi-Pusulan aikaan, mutta ei Pusulan terveysasemalle ole kuin 15 kilometriä (tosin julkisella liikenteellä ei oikein pääse). Nummen yhtenäiskoulu meillä vielä on ja neuvola. Työikäisinä maksamme veroja oman osuutemme, toki kulutamme palveluja ja nimenomaan lapsemme kuluttavat niitä. Mutta sitä varten kaupunki on. Tuottaakseen asukkailleen peruspalveluja.

Me tulimme tänne unelmiemme kanssa. Ihanalle tontille, remontoitavaan taloon, johon mahtui lisääkin lapsia. Tunsimme olevamme onnekkaita.

Meillä maaseutukaupunkina on upeita mahdollisuuksia, upeita alueita, ei sössitä nyt tätä.

Lautakunnan kokous etänä ja päätös varhaiskasvatuksen maksuista poikkeustilan aikana

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokous 1.4. oli käsittääkseni ensimmäinen kokous, jossa Lohjalla käytettiin hybridimahdollisuutta, eli oli mahdollisuus osallistua myös etänä. Vetovoimalautakunnassa olivat ensin testanneet ja harjoitelleet etäkokousta ja meidän lautakuntamme toteutti. Riskiryhmäläisenä käytin mielelläni tätä mahdollisuutta. Kokous onnistui hienosti, vaikka yhteyden laatu ei ollut tasainen ja toisinaan ääni pätki ja meni metalliseksi. Toisaalta jäin myös kaipaamaan kuitenkin sitä yhdessä kokoustamista, nimenomaan toisten näkemisen vuoksi. On tärkeää nähdä ilmeet ja eleet sekä vuorovaikutus kuitenkin on vaivattomampaa, kun olemme kaikki läsnä samassa tilassa.

Käsittelimme kokouksessa mm Yksityisen varhaiskasvatuksen palvelusetelin palvelusisältöjen (tuotteet) ja enimmäisarvojen määräytymisen periaatteet 1.8.2020 alkaen, Yksityiset perhepäivähoitajat YPPH ry:n aloite yksityisen perhepäivähoidon palvelusetelin nostamiseksi sekä Varhaiskasvatuksen ja koulujen iltapäiväkerhojen asiakasmaksujen periminen Suomen hallituksen asettaman poikkeustilan aikana. Voit lukea koko esityslistan täältä: http://dynasty.lohja.fi/Dynasty/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=202020821

Yksityisen varhaiskasvatuksen palvelusetelin palvelusisältöjen (tuotteet) ja enimmäisarvojen määräytymisen periaatteet 1.8.2020 alkaen

Tein vastaesityksen tähän pykälään, vaikka tiedän, että valtuustossa teimme talouden tasapainottamisen (15.5.2019) yhteydessä päätöksen enimmäisarvojen laskemisesta (äänestin vastaan). Tein esityksen, sillä koen, että enimmäisarvojen viiden prosentin alennus ja palvelupaikkojen määrä on mahdoton yhtälö. Tällä hetkelläkin yksityisten perhepäivähoitajien palvelu on kaupungille edullisempaa kuin kaupungin omana tuotantona. Olemme jo muutenkin tilanteessa, jossa toimijoita lopettaa, haluammeko antaa signaalin, jossa heikennämme heidän toimintaedellytyksiään? Varsinkin näinä korona-aikoina, jolloin meidän olisi tuettava aivan kaikkea yrittäjyyttä, vai rinnastetaanko yksityisiä perhepäivähoitajia tuettaviin yrittäjiin? Tässäkin tilanteessa me tarvitsemme perhepäivähoitajia.

Vastaesitykseni:

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää hyväksyä liitteenä olevat palvelusetelien palvelusisällöt 1.8.2020 alkaen.
Enimmäisarvojen alennus – 5 % toteutusta lykätään 1.8.2021 asti vallitsevan poikkeustilan vuoksi

Esitykseni raukesi kannattamattomana.

Yksityiset perhepäivähoitajat YPPH ry:n aloite yksityisen perhepäivähoidon palvelusetelin nostamiseksi

Tähän kohtaan tein myös vastaesityksen. Kaupungin tavoite nostaa yksityisen palveluntuottajien osuutta 23 %:in ei todennäköisesti toteudu kattohinnan laskemisesta johtuen. Perhepäivähoitajat ovat muutenkin tällä hetkellä taloudellisessa ahdingossa, kuinka paljon heillä on töitä? Paljonko on lapsia kotihoidossa? Voidaanko yksityisiä perhepäivähoitajia sijoittaa, kuten kaupungin omia päivähoitajia. Jotta saamme palvelut jatkumaan, tulee meidän antaa toiminnalle edellytyksiä, ei heikennyksiä.

Vastaesitys:
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää:

että Yksityiset perhepäivähoitajat YPPH ry:n esitys hyväksytään ja palvelusetelin suuruus pysyy ennallaan ja lasten läsnäoloseurantaa jatketaan
merkitsee selvityksen aloitteeseen liittyen tiedoksi ja esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen kaupunginvaltuustolle, että aloite on loppuunkäsitelty.

Vastaesitykseni raukesi kannattamattomana.

Varhaiskasvatuksen ja koulujen iltapäiväkerhojen asiakasmaksujen periminen Suomen hallituksen asettaman poikkeustilan aikana.

Olen saanut yhteydenottoja vanhemmilta aiheesta pian sen jälkeen, kun poikkeustila asetettiin. Lohjan varhaiskasvatuksen asiakasmaksutuotot ovat keskimäärin noin 200 000 euroa kuukaudessa. Hallituksen toimenpideohjelman tultua voimaan varhaiskasvatuksesta on ollut läsnä vain noin kolmasosa lapsista. Lasten määrä varhaiskasvatuksessa voi vaihdella poikkeustilan aikana.

Iltapäiväkerhojen maksutuotot ovat alkuvuonna 2019 olleet noin 43 000 euroa kuukaudessa. Poikkeustilan ensimmäisinä päivinä iltapäiväkerhoon on osallistunut vain noin 25 oppilasta 370 iltapäiväkerholaisesta. Tässä poikkeuksellisessa tilanteessa on tärkeää, että mahdollisimman moni lapsi hoidetaan kotona. Huoltajilta on tullut paljon tiedusteluja varhaiskasvatuksen ja iltapäiväkerhojen asiakasmaksujen perimisestä poikkeustilan aikana. Moni perhe on järjestänyt lasten hoidon kotona ja on mahdollista, että moni huoltaja on poissa töistä palkattomasti.

Lautakunnan käsittelyyn tuotiin esitys, että varhaiskasvatuksessa ei peritä asiakasmaksuja niiltä päiviltä, jolloin lapsi on poissa varhaiskasvatuksesta ja että iltapäiväkerhon kuukausimaksua ei peritä kokonaisuudessaan niiltä, jotka eivät ole olleet läsnä kerhossa 18.3.2020 jälkeen, vaan kuukausimaksusta peritään 50 % maalis- ja huhtikuussa.

Päätimme yksimielisesti asiasta. Korona vaikuttaa meihin kaikkiin, kuntatalous tulee olemaan todella kurjassa jamassa tämän jälkeen ja aikana, mutta se ei parane sillä, että maksuja revittäisi kenenkään selkänahasta, lasten poissaollessa on hyvä hyvittää. Meidän kaikkien panosta tarvitaan ja tärkeää on, että mahdollisimman moni lapsi hoidetaan kotona. Pyrimme tukemaan perheitä.

Valoa, ei väkivaltaa-tapahtuma Lohjalla 25.11.2019

Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta^[1] on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Istanbulin sopimus hyväksyttiin vuonna 2011, ja se astui kansainvälisesti voimaan 1. elokuuta 2014. (Lähde: wikipedia)

Toimin Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläänä ja he olivat viime vuonna näkyvästi ”Valoa, ei väkivaltaa”-kampanjassa mukana. Olin tuolloin yhteydessä kaupunkiin aiheesta kiinnostuneena ja kysyin, onko kaupungilla kamppista, jossa voisin auttaa tai osallistua. Olin tuolloin myöhässä, mutta tänä syksynä kaupungilta oltiin minuun yhteydessä asian tiimoilta. Lohjalla ollaan vuosi rakennettu perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää palvelumuotoa ja tämä tärkeä kampanja on myös hyvä tapa tuoda esiin lohjalaisia palveluja. Oli upeaa, miten lämpimästi otettiin idea osallistumisesta vastaan ja miten kaupunki ja Lohjan Zonta-kerho lähtivät toteuttamaan tapahtumaa, lämmin kiitos siitä! Oli upeaa päästä osaksi tätä hienoa tapahtumaa ja erittäin tärkeän asian esille nostamista. Puhutaan! Otetaan puheeksi!

Maailman onnellisin maa, Suomi on EU:n toisiksi vaarallisin maa naiselle. Täällä joka kolmas nainen kokee lähisuhdeväkivaltaa.

Suomessa joka kolmas nainen kokee lähisuhdeväkivaltaa

Nämä upeat torsot nähtävillä sekä lisätietoa Lohjan perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaisesta työstä seuraavaan valtuustokokoukseen saakka saatavilla Lohjan kaupungintalo Monkolassa.

Tämän linkin takaa viime kirjoitukseni aiheesta: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/11/21/valoa-ei-vakivaltaa-tapahtuma-tiedon-jakamiseksi-lahisuhdevakivallasta-irti-paasemiseksi/

Lisää tietoa:

https://vakivaltaobservatorio.fi/

Etusivu

Erityislapsiperheiden keskusteluillassa nousi monia huolia esiin

Hiiden omaishoitajat ry järjesti 24.10.2019 erityislapsiperheiden vanhemmille keskusteluillan. Olin illassa keskusteluun kutsuttuna osallistujana. Keskusteluissa useimmin nousi palvelunohjauksen tarve, tasavertaisesti jaettu tieto ja selkokieliset ohjeet. Perheiden kanssa keskustellessa kävi ilmi myös, että usein koetaan palvelun olevan epätasa-arvoista, toiset saavat neuvoja/ohjeita paremmin, helpommin lausuntoja, kohderyhmienkin välillä on suuria eroja, esim perheiden palvelut vs iäkkäiden palvelut.

Perheille jää usein epäselväksi mihin palveluihin he ovat oikeutettuja, mitä palveluja haetaan sosiaalihuoltolain, mitä vammaispalvelulain puitteissa. Perheet kokevat, että palvelut ovat liian hajallaan, yhden oven taktiikkaa ei ole olemassa erityisperheille.

Perheet miettivät illan aikana myös sitä, mitä voisivat itse tehdä paremmin ja voiko itse edes vaikuttaa? Vanhemmat toivat esiin myös omia ajatuksia ja pelkoja siitä, mitä itse tuntevat. Haasteet perheissä? Lapsen hyväksyminen kodin ulkopuolella? Miten lääkärit? Tunnetaitojen käsittelyjen haasteet lapsella/aikuisella. Jos omaishoitajana ei jaksa lapsenhoitoa, se ei ole yhtä ymmärrettyä kuin iäkkään kanssa. Usein tuntuu siltä, että jos et jaksa lasta helposti tehdään lastensuojeluilmoitus. Erityisperheen vanhemmat kokevat myös usein, että hankalan vanhemman maine tulee helposti.

Erityisperheet toivoisivat yhteistyötä kaupungin kanssa ja olisivat valmiita kehittämään ja osallistumaan kehittämiseen.

Alla yhteenvetoa keskusteluista ja erityisesti nostoja huolista sekä kehitysehdotuksista, joita perheiden edustajissa heräsi. Muistion illasta ovat laatineet Hiiden Omaishoitajat ry hallituksen jäsen, sihteeri Laura Streng ja OmaisOiva- koordinaattori Minna Mäenpää.

Lohjan vammaispalvelu on erinomaisesti lisännyt Hiiden Omaishoitajat ry:n OmaisOivatoiminnasta tiedottamista omaishoidon asiakkaille sähköpostitse ja kohtaamisissa. Lisäksi omaisjärjestöltä on kysytty kommentteja ja lausuntoja liittyen omais- ja perhehoidon kehittämiseen. Vammaispalvelu on ollut jo vuosia edustettuna Lohjan omaishoidon neuvottelukunnassa ja vienyt osaltaan viestiä eteenpäin. Vuosittaiseen Erityisen Mainiot perheet -tapahtumaan vammaispalvelu on antanut myös ison panostuksen. Työikäisten omaishoitajien valmennukset järjestetään yhteistyössä Lohjan kaupungin ja OmaisOiva – toiminnan kanssa ja tarjotaan lisäksi mahdollisuutta osallistua verkkopohjaiseen valmennukseen valtakunnallisen Omaishoitajaliiton kanssa.

Keskusteluissa nousseet yleiset kehitystarpeet perheiden näkökulmasta:

palvelunohjaus – tasavertaisesti jaettu tieto – selkokieliset ohjeet
Lohjan kaupungin palveluohjaus erityislapsiperheille
Palveluohjausta antavat keskeisimmät tahot: neuvola, varhaiskasvatus, koulu, perhekeskus, vammaispalvelut ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset.
Esille tulleita kehittämisen kohteita:
• Neuvonnan ja ohjauksen tulisi olla asiantuntevampaa ja vahvempaa, oikeaaikaista, avointa ja rehellistä. Tällä hetkellä perheet joutuvat selvittämään paljon asioita itse.
Vaikka yllä mainitut tahot eivät itse tietäisi asiasta, heidän tulisi ohjata perheet oikean tahon luo. Perheet kokevat, etteivät ole saaneet ohjausta riittävästi tai se on jäänyt epäselväksi.
Myös kirjallisen, tiedottavana materiaalin jakaminen asiakasperheille olisi toivottavaa.
Perheet toivovat tukea riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämän avulla perhe saa tarvittavaa tukea ja jaksamista arkeensa oikea- aikaisesti. Näin ollen myös ehkäistään tarvetta raskaille toimenpiteille ja palveluille.
”Ensitietoa perheille” l. perheille tulee mahdollistaa riittävän ajoissa ensitiedon saaminen ja mahdollisuus keskusteluun mm. kokemusasiantuntijan kanssa.

Lisäksi ohjata vertaistuen äärelle. Tärkeää on keskustella perheen kanssa mm. mahdollisuudesta osallistua vertaistukeen (mm. lastenhoito).
Palveluohjausta suunnitellessa tulee ottaa huomioon myös työssä käyvät vanhemmat (molempien vanhempien mahdollisuus osallistua, tukiverkoston osallistumismahdollisuudet, teknologia osaksi palveluohjausta, selkeät http://www.sivut ja päivitetyt linkit, yhteystiedot saatavilla, Facebook tiedottaminen).
Perheet kokevat, että Lohjan kaupungin verkkosivut eivät palvele erityslapsiperheitä. Olisi hyvä saada esim. linkki ”erityislapsiperheet”, jonka alle voisi koota eri tahojen tarjoamia palveluja erityislapsiperheille. Perheiden on haastavaa etsiä tietoa juuri heille sopivista palveluista.
Palveluohjauksen osalta toivotaan erityislapsiperheiden informoinnista liittyen mm. henkilökohtaiseen apuun, erityishuolto- ohjelmaan, omaishoidon vapaiden selkokieliseen esitteeseen, jne.
Omaishoitotilanteen tunnistaminen on haaste, kenen vastuulla on omaishoidon puheeksi ottaminen?
Jos omaishoitaja sairastuu tai muuta akuuttia – mistä apua, lastensuojelu?
Palveluohjauksen osalta perheet kokevat sen olevan epätasa-arvoista. Lain mukaisia palveluja ei aina tarjota. On suuriakin eroja palvelun tarjoamisessa lapsiperheille ja erityisesti räätälöinnissä. Palveluita vaadittaessa ja niistä oikeuksista kiinni pitäessä tai valvoessa, jotta sovitut asiat todella tapahtuvat esim. koulussa tai varhaiskasvatuksessa, tulee vanhemmalle todella helposti hankala maine!
Kuka lasten puolta pitää, jos ei vanhemmat?
Lasten edun mukainen toiminta

Huolenaiheena perheillä on myös varhaiskasvatus ja kouluasiat

tukitoimet
avustajat
kesäajan hoito
resurssit

Varhaiskasvatus:
Onko varhaiskasvatuksessa riittävät resurssit tukitoimien takaamiseksi?

Ryhmässä, jossa on tehostetun- tai erityisentuen lapsia, tulee olla riittävästi henkilökuntaa. Ei riitä, että resurssit ovat kohdillaan yleisellä tasolla koko päiväkodissa.

Perheitä askarruttaa henkilökunnan ajantasainen osaaminen ja mahdollisuus lisäkoulutukseen hoitaessaan erityislapsia – eritysesti lapsen tarpeiden mukaan.

Perheiden mielestä ryhmäkoot ja koulutetun henkilökunnan määrä tulee suhteuttaa lapsen tuentarpeeseen. Erityislapsen avustajan pysyvyys on turvattava – perheiden ei pitäisi joutua joka kevät pelkäämään avustajan vaihtumista.

Tukitoimien räätälöintien mahdollisuus?
• Toteutettavat tukitoimet pitäisi voida räätälöidä jokaisen erityislapsen tarpeiden mukaan.

• Tukitoimien saumaton toteutus ja seuranta yhdessä perheen kanssa on ehdottoman tärkeää. Samat toimintatavat kotona ja päiväkodissa. Yhteisesti sovittujen pelisääntöjen noudattaminen ja perheen tilanteen kunnioittaminen on ehdottoman tärkeää.

Koulu:
• Erityislapsilla on oikeus ja heille on annettava mahdollisuus opiskella lähikoulussa. Tämä edes auttaa lapsen sosiaalisten suhteiden kehittymistä, lähiympäristön tuntemista sekä toimintakyvyn lisäämistä.

• Valtakunnallisen oppimis- ja ohjauskeskus Valterin mukaan yhteisopettajuus lähikoulussa on toimiva ratkaisu, voisiko tätä toimintamallia hyödyntää Lohjalla? Tämä edistäisi myös ”normilasten” oppimista, kun luokassa olisi myös erityisopettajan osaaminen / hyödyntäminen jo tuen tarpeen varhaisessa vaiheessa.

• Perheiden mielestä erityislapsella tulee olla oikeus pätevän opettajan opetukseen. Ei voida siirtää yksinomaan avustaja ohjaukseen ja oppimiseen.

• Nivelvaiheiden huomioiminen on ehdottoman tärkeää. Tiedonkulku on oltava saumatonta esim. alakoulusta yläkouluun siirryttäessä. Tukitoimet eivät voi käytännöntasolla katketa.

• Avustajan pysyvyys on turvattava. Perheiden ei pitäisi joutua joka kevät pelkäämään avustajan vaihtumista.

• Erityiskoulussa (esim. Jalava) henkilökunnan pätevyys tulee varmistaa. Yhteistyö koulun henkilökunnan ja kuntouttavan tahon kanssa on oltava saumatonta.

• Perheiden kysymykseen ”Mitä peruskoulun jälkeen?” Tulisi pystyä vastaamaan vaihtoehdoin ja keskustelemaan siitä avoimesti. Pitkäntähtäimen suunnitelmat ja niiden tavoittelu tulisi saada osaksi arkea.

• Mikä on Jalavan tilanne, tullut viestiä, että koulu on ”täynnä”. Miten tämä on suunniteltu ratkaistavan? Tuen tarve ei ole ainakaan vähentynyt lapsiperheissä.

Loma-ajan hoito erityislapsiperheissä:
• Loma-aikana perheiden on haastavaa järjestää erityislapselle hoitoa työpäivän ajaksi. Kaikki erityislasten vanhemmat eivät työskentele Lohjalla.

• Jalavan koulun kesäajan hoito on järjestetty määrätylle kellon ajoille. Heinäkuun lomailevat kokonaan. Vanhemmat eivät välttämättä pysty vaikuttamaan omiin lomiinsa toistuvasti. Myös tuntematon henkilökunta luo lapselle haasteita, tutut avustajat olisi hyvä ratkaisu. Osalle sopimusomaishoitajista on ohjeistettu hyödyntämään jopa omaishoidon vapaita pystyäkseen käymään töissä kesän aikana.

Omaishoidon vapaat
• Omaishoidon vapaat / sijaishoitojärjestelmiä on kehitettävä. Vapaa tulee mahdollistaa perheen tarpeista lähtien.

o Jos vapaiden sijaista huolehtii jokin ”ulkopuolinen” taho on vapaita vaikea saada juuri sille päivälle, kun itsellä olisi esimerkiksi tarvetta, vaan sen saattaa saada sille päivälle, kun palvelun tarjoajalla on tilaa.

o Palvelun tarjoajia on liian vähän, mm. Touhula ei ole kaikille vaihtoehto ja kotiin tuotava tarjonta ei ole riittävän erityisosaavaa (tukiviittomat, kuvakommunikaatio, autismiosaaminen jne.).

o Perheet, joissa lapsi on ”ulkopuolisen” tahon hoidettavana omaishoidon vapaiden ajan kokevat, ettei se ole perhe- eikä lapsilähtöistä, vaan palvelutuottaja ja työntekijä lähtöistä.

Yleistä
Palveluiden ja yhteistyön kehittämisen mahdollistamiseksi vanhemmat toivovat pääsevänsä mukaan kehittämistyöpajoihin. Tilaisuudet olisi hyvä järjestää iltaisin tai viikonloppuisin, jotta työssäkäyvillä on myös mahdollisuus osallistua. Osaan työpajoista olisi hyvä suunnitella lastenhoidon järjestämistä esim. kolmannen sektorin kanssa. Se voisi helpottaa monen osallistumista. Kaupungin olisi hyvä kuulla laajasti palvelujen käyttäjiä ja saadaan palvelut toimiviksi ja erityisesti perheitä palveleviksi.
Yleisesti koetaan, että vastuu palveluiden saamisesta jää liikaa perheille. Asiakkaan, perheen tulee tietää omat oikeudet, lakipykälät ja osata soveltaa niitä sekä tuntea myös palvelut sekä termistö.
Lasten ja nuorten tutkimus- ja kuntoutustyöryhmä (LATUKU) – perheitä on pohdittanut Lohjan kaupungin lastenneurologin osallisuus päätöksien teossa. Sama henkilö, joka tekee kuntoutussuositukset, istuu kuntoutustyöryhmässä, jossa hyväksytään/hylätään nämä mahdolliset kuntoutussuositukset liittyen esim. apuvälineisiin?
Osa perheistä kokee, että kiinnostaako vammaispalveluita todella perheiden jaksaminen?

– apuja jaksamiseen ei kovin helposti tarjota. Myös yhteydenotot vammaispalvelun suunnalta arvioidaan siten, että ottavat yhteyttä, kun palveluja ollaan vähentämässä. Perheet toivoisivat tukevaa kannustavaa työotetta ja kohtaamisia. Onko resursseja riittävästi?

Avoimin kysymyksiä
• Henkilökohtainen avustaja alle 16v – erityislapselle, onko Lohjalla yhtäkään, ei perheiden tiedossa?

• Miten erityislasten perheneuvolapalvelut toimivat?

• Kuinka lohjalaiset omaishoitoperheet voivat – hyvinkö, mitä vastaisit?

• Onko Lohjan kaupunki itse työllistänyt kehitysvammaisia nuoria henkilöitä?

• Mitä Lohjalla on erityislapselle/-nuorelle peruskoulun jälkeen?

• Kenen kuuluu ottaa omaishoidon tuki puheeksi?

• Rinnekodin sopimuksen päätyttyä 1.7.2019, mistä vastaava palvelu? – osa perheistä epätietoisia. Onko http://www.sivuilla infoa asiasta?

• Moniammatillinen työryhmä – mitä se tarkoittaa? Keitä ao. työryhmiin kuuluu eri tahoilla, mistä tietoa?

• Jos lapsiperheessä akuutti tilanne miten hoidetaan? Entä virka-ajan ulkopuolella? Lastensuojelun kautta / Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystys? Perheissä epätietoisuutta.

• Miten palvelusuunnitelmien osalta suhteutetaan seuraavan vuoden talousarviota mahdollisten tarvittavien palveluiden kannalta?

Toimitin muistion kaupungille, viranhaltijoille sekä sote-lautakunnan jäsenille. Erittäin ilahduttavaa on se, että toimitettuani muistion, sain nopeasti vastauksen viranhaltijoilta.

Muistion esille tuomat asiat käsitellään asianomaisilla palveluosastoilla. Toivottavasti esiin nostetut kohdat huomioidaan ja tulee muutoksia ja kehitystä palveluihin.

Älä huoli äiti. Kyllä sä muistat surra

Lapsen oikeuksien päivä on tärkeä päivä.

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla.

Päivä saatiin nimettyä lapsen oikeuksien päiväksi suomalaisiin kalentereihin vuodesta 2002 Suomen UNICEFin aloitteesta.

Unicef- Lapsen oikeuksien päivä

Pyry olisi sinä päivänä täyttänyt kaksi vuotta.

Marraskuun loppupuolella minut aina valtaa pieni paino, suru tulee sisään. Se vaan tulee aina pyytämättä, muistamatta. Tää on ihan joka vuotinen tunne. Pyry on ajatuksissa joka päivä, tää murskaava tunne valtaa pahiten aina näihin aikoihin ja vuodenvaihteessa, Pyryn kuolinpäivänä.

Vanhan kansan mukaan marraskuu on kuoleman kuukausi. Mä vihaan marraskuuta. Tai oikeastaan pelkään. Olen lähes viikon ajan kokenut ahdistusta ja pelkoa huomisen päivän johdosta ja huomaan keränneeni itselleni huomiseksi ihan hirveän määrän tekemistä, jotta unohtaisin. Jotta en muistaisi surra.

Äläpä huoli, äiti. Kyllä sä muistat surra.

Itkeminen alkoi jo aiemmin ja tänäänkin sitä on riittänyt.

Huomenna olisi Pyryn syntymäpäivä.
Ihana, rakas, poikamme, Pyry. Pyry William Olavi. Jyri oli aina halunnut antaa pojalleen nimeksi Pyry. William tuli Jyrin isältä ja Olavi minun isäni mukaan.

Olimme avomieheni kanssa toivoneet ja odottaneet raskautta. Raskausaikani ei ollut helppo. Kipuja ja sairaalakäyntejä. Mieheni isä toimi vaimonsa omaishoitajana ja jotta hän pääsi välillä vapaalle huilaamaan, kävin auttamassa anoppiani. Eräs hoitojakso piti viettää sairaalassa, sillä hänen vointinsa alkoi heikkenemään hetkellisesti. Muuten raskausaikani oli varmasti kuten monella muullakin ensisynnyttäjällä. Täynnä jännitystä ja odottamista.

Synnyttämisestä oli auvoiset odotukset ja suunnittelin synnyttäväni ilman kivunlievitystä (hullu). Oli niin paljon kaikkia upeita mahdollisuuksia tarjolla kylpyammeesta lähtien.

Synnytys meni kuten meni. Kivunlievitys oli pakko ottaa 20 tunnin jälkeen, en olisi jaksanut enää. Kivun vuoksi oksentelin ja väsyin. Ilokaasulla aloitettiin ja se sai oksentamaan enemmän. Kätilöopiskelija sai osansa siitä suihkusta.

Epiduraali oli ihana helpotus ja sen jälkeen alkoi synnytys sujumaan. 23 tunnin jälkeen saimme ihana pojan. Poika oli hiljaa. Ja minä huolestuin.

Kätilöopiskelija sai pojan virkoamaan viskomalla kylmää vettä hänen päälleen.

Kotiin veimme lääkärin mukaan ”täydellisen terveen pojan”.

Neuvolassa ihmettelin vauvan sinisiä kynnenalusia. ”ihan normaalia” totesi terveydenhoitaja (jota minun ei tarvinnut enää nähdä seuraavan lapsen neuvolakäynneillä)

Näihin sanoihin olen turvannut, kun naistenklinikalta lähdin synnytettyäni kuusi vuotta myöhemmin ”täydellisen terveen tytön”, kun olin pyytänyt sydänseurantaa. Alan ”guru” totesi minulle vauvan kotiinmenotarkastuksessa, että tyttäreni on täydellisen terve, ei tarvita seurantaa. Totesin, että näin minulle todettiin myös kuusi vuotta sitten. Kuusi viikkoa sen lausunnon jälkeen täydellisen terve poikani menehtyi syliini. Sain lapselleni seurannan. Ja leikattava sydänvika löytyi.

Pyryn sydänvika löydettiin vasta ruumiinavauksessa.

Viisi viikkoa, melkein kuusi viikkoa Pyry meillä oli. Uudenvuoden aamuna, klo 9.21 Pyry menehtyi syliini. Yritin elvyttää, Jyri yritti elvyttää, Medi-Heli tuli, mitään ei ollut tehtävissä.

Pyryllä löydettiin ruumiinavauksessa HLHS. Sydämen vasemman kammion hypoplasia. Eli vasen kammio ja eteinen olivat kehittymättömiä, käytännössä puuttuivat. Lääkäri ”lohdutti” sanomalla, että sairasta lastahan tässä surraan. Ihan sama, meille hän oli terve ja meille hän oli meidän rakas lapsemme.

Kaikenlaisia sammakoita olemme joutuneet kuuntelemaan ja ymmrtämään. Ihmiset eivät aina osaa kohdata surua, varsinkaan tällaista surua. Eräskin lääkäri totesi minulle kysyttyään kuinka vanhana Pyry menehtyi, että ”voi voi, siinä ajassa ehtii kiintyäkin siihen lapseen” ????? Totesin hänelle katkerana ja tyynenä, että ” hän mikään koiranpentu ollut. Kyllä siihen lapseen kiintyy jo raskaanaollessa”.

Minulla on iso, iso määrä valokuvia Pyryn odotus- ja vauva-ajasta. Ne odottavat vieläkin valokuvakansioon laittamista. Saimme hautastoimistolta kauniin muistolaatan, joka laitettiin väliaikaiseen ristiin. Olin ajatellut kiinnittää sen valokuvakansion päälle. En ole tehnyt sitäkään.

Aika kuluu, mutta se ei paranna haavoja. Se tekee niistä arpia. Ja niiden kanssa pitää elää, niiden kanssa oppii elämään. Ne myös kestää paremmin kuin haavat.

Päivääkään ei mene, ettetkö olisi ajatuksissani, päivääkään ei ole mennyt, ettenkö sinua kaipaisi. Suru on syvällä, kaipaus on ikuinen. Jokainen päivä olen kauempana sinusta, jokainen päivä olen lähempänä sinua. Jokainen päivä olen selviytynyt. Alussa suruni oli murskata minut. En ikinä uskonut, että aika kuluu, että jaksaisin olla. Jokainen päivä. Olen onnellinen siitä, että jälkeesi tuli neljä eläväistä, jotka ovat pitäneet minua elämänsyrjässä kiinni, joiden vuoksi muistan elää, joiden vuoksi muistan rakastaa, joiden vuoksi olen.

Isällä on väliä

Isä.

Isä on valvonut vuoteeni vierellä, laskenut jalkapohjassani olevien piikinjälkien määrän, vahtinut untani. Synnyin etuajassa ja vanhempani ovat kertoneet, kuinka he pelkäsivät vauvan sairaalassaoloajan, kuinka vauvalta oli otettava näytteitä ja kokoajan.

Häissäni isä piti puheen, jota kukaan ei pystynyt kuuntelemaan kuivin silmin. Eräs häävieras oli sanonut tyttärelleen, että kuule, jos mä en pysty sulle pitämään puhetta, kuule nyt. Isä sanoi minulle, että ” Heprealaisilla on kaunis nimi tyttärelleen, joka merkitsee isäsi iloitsee. Lotta, nimesi voisi olla Abigail. Olet tuonut isällesi iloa joka päivä.”

Tänään en päässyt käymään isäni luona, enkä voinut soittaa. Olen joka vuosi ainakin soittanut ja isä aina odotti ja jos soittoa ei kuulunut heti aamusta, oli isä huolissaan.

Tiedän, että isä oli ylpeä musta aina ja hänelle yksi tärkeistä päivistä oli se, kun Tasavallan Presidentti myönsi minulle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitain kultaristein. Isä soitti minulle ja sanoi ”isin ritari”