Ryhmäpuheenvuoro Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden henkilöstöresurssin lisääminen/Lisämäärärahan myöntäminen lasten, nuorten ja perheiden palvelualueelle (24.3.2021)

Pidin valtuustokokouksessa ryhmäpuheenvuoron Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden henkilöstöresurssin lisääminen/Lisämäärärahan myöntäminen lasten, nuorten ja perheiden palvelualueelle- pykälästä.

Olen puhunut asiasta lukemattomia kertoja lautakunnassa, olen kirjoittanut lastensuojelun kriisistä vuosien ajan ja nyt tähän on vihdoin herätty. Mutta vasta AVIn muutaman huomautuksen jälkeen. Ryhmäpuheenvuorot pidetään ryhmien koon mukaan ja Keskustan ryhmä on neljäntenä- toisinaan viidentenä vasta ja tuolloin joutuu tai saa kuulla muiden puheenvuoroja. Tällä kertaa kiemurtelin todella kuunnellessani edeltäviä, kahta ensimmäistä puheenvuoroa. Ne ryhmät ovat vastustaneet esityksiäni lastensuojelun tilanteen parantamisista ja nyt puhuivat kuin asia olisi ollut aika uusi. Ryhmämme puheenjohtajan kehoituksesta ja kannustuksesta lisäsin puheeseeni yhden rivin, jossa myös huomautan tästä asiasta.

Alla puheenvuoroni:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut etäläsnäolijat.

Koskela, Turku, Jyväskylä, Tampere. Luemme joka päivä uutisia nuorten pahoinvoinnista ja lastensuojelun kriisistä. Silti toiset tässäkin etäsalissa ovat kuvitelleet, että Lohjalla tilanne olisi jotenkin erilainen.

Lohja on saanut AVIn huomautuksia enemmän kuin yhden ja valtuustosaliinkin tämä asia on tuotu jo pari vuotta sitten. Tuolloin minua hassuksikin sanottiin, sanottiin myös negatiiviseksi. Tuolloin sanoin, että Lastensuojelussa on säästetty työtapoja tehostamalla, mutta säästetty raha tulisi laittaa lastensuojelun edelleen kehittämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Tuolloin esitykseni kaatui. Lohjan kaupunki ei ole pystynyt noudattamaan viimeisten vuosien aikana kertaakaan lakisääteisiä lastensuojeluilmoitusten käsittelyn ja palvelutarpeen arvioinnin laadinnan määräaikoja. Siis kertaakaan. Silti meille sanottiin, että kaikki on hyvin. Silti meille todettiin, että viime vuosi oli paras vuosiin henkilökunnan suhteen.

Avin joulukuun 2020 huomautukseen kaupunki vastaa, että ”Lohjan kaupunki toteaa, että Lohjan lapsiperheiden sosiaalipalvelut aikoo esittää vuoden 2021 talousarvioon usean uuden sosiaalityöntekijän viran perustamista”. Lisäselvityksen mukaan Lohjan lapsiperheiden sosiaalipalvelut on esittänyt vuoden 2021 talousarvioon kuuden uuden sosiaalityöntekijän viran perustamista. Lisäksi on esitetty 3,5 sosiaaliohjaajan vakanssin lisäystä. Ehkäpä. Talousarvioesityksessä näin ei lue. Joitakin virkoja on muutettu sosiaaliohjaajien ja perheterapeuttien viroiksi.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on suuri ja niin on myös lastensuojeluasiakkuuksien määrä, myös asiakkuuksien pituudet kasvavat. Tämän lisäksi lastensuojeluun osoitetaan asiakkaiksi lapsia, jotka eivät sinne kuulu, mutta jotka jäävät ilman palvelunohjausta ja jäisivät muuten ilman apua. Lastensuojelusta on tullut muiden hoitoalojen roskakori, ylijäämälaatikko ”en tiedä, mitä tehdä tälle lapselle, lastensuojelu tietää”-kori.

Meidän tulee voida ottaa systeeminen malli käyttöön, sen lisäksi olisi jalkautettava sosiaalityötä. Meillä on monitoimijataloja, jotka ovat valmiina heille.

Meidän tulee tukea erinomaisia työntekijöitämme. Meidän tulee saattaa työ vetovoimaiseksi ja yksi keino on palkata lisää väkeä, jotta työntekijät tietävät, että taakka ei kasva liian suureksi, että pystyy tekemään lainvaatiman työn. Työn kuormittavuus on yksi tärkeimmistä asioista, joita pohditaan työpaikkaa valittaessa.

Tämä päätös on hyvä alku.

Esitin muuten jo lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarviokokouksessa lastensuojelun sosiaalityön ja työhyvinvoinnin kehittämistä jo vuonna 2021 sosiaalityöntekijöiden lisäämisellä. Esitykseni hyväksyttiin äänin 7-6, tuolloin sdp, kokoomus ja kd vastustivat tätä ja vs. hyvinvointijohtaja jätti eriävän mielipiteen.

Lastensuojelun tilasta sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista toisilla on todella ollut pitkään kuvitelma, että kaikki on hyvin. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, meillä on lapsia ja nuoria, joilla kaikki ON hyvin, mutta meillä on kasvava joukko lapsia ja nuoria, joilla ei todellakaan ole kaikki hyvin. Tämä ryhmä suurenee ja heidän ongelmansa kasaantuvat. Meidän on turhaa kauhistella Helsingin toimia ja leikkauksia, ei täällä yhtään sen parempi olla oltu. On vain ajan kysymys, milloin Lohjasta uutisoidaan samoin tavoin. Olemme lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa ns säästäneet rahaa. Ja se raha on siirretty sotelautakunnalle. Kahteen otteeseen. 750 000 euroa ja 2,4 miljoonaa euroa.

Valtuustoinfossa meille kerrottiin, että kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia Lohjalla on tällä hetkellä 46. Parhaassa tapauksessa tämä 230 000 euron lisämääräraha johtaa siihen, että jos pystyttäisi edes 2-3 lapsen sijoitusta välttämään, olisi tämä lisämääräraha jo säästetty.

Toivon, että tämän jälkeen lastensuojelun kriisin vähättely on mennyttä aikaa.

Lastensuojelun henkilöstömme on erinomaista, he tekevät liikaa töitä, heillä on aivan liikaa asiakkaita per työntekijä, he tekevät työtään valittamatta, äärirajoillaan, he tekevät sen velvollisuudesta lapsia kohtaan. Meidän tulee tehdä tämä päätös heidän ja lasten sekä nuorten ja perheiden hyvinvoinnin vuoksi.

Olemme keskustan valtuustoryhmässä tyytyväisiä, että tämä esitys on vihdoin käsittelyssämme. Tämä olisi voinut olla paljon aikaisemminkin ja voisi olla suuremmallakin summalla ja resurssin lisäämisellä. Keskustan valtuustoryhmä kiittää tästä päätösesityksestä ja tukee yksimielisesti tätä päätösesitystä.

kiitos

Musiikin opetusta osittaisessa kotiopetuksessa

Yksi lapsistani on osittaisessa kotiopetuksessa, sillä hän kuormittuu huomattavan paljon koulupäivän aikana ja esimerkiksi kuuden tunnin päivä on aivan liikaa hänelle. Musiikki on aine, jota teemme verkkaiseen tahtiin ja sen opettaja on aivan ihana tehtävien suhteen. On kekseliäs ja pyrkii löytämään ihanalla tavalla mielekkyyttä ja helppoutta sen opettamiseen.Tänään opettelimme sinfoniaorkesterin kokoonpanoa ja soittimia.Tästä intoutuneena hyppäsin vähän sivuraiteille ja näytin lapselle arvostamani muusikon ja mielestäni kivan ja ehkä innostavankin klipin.Hän, sotahistoriasta ja Suomen historiasta kiinnostuneena, nappasi yhden lauseen Kuusiston puheesta. Arvaatko, mikä se on?

Vaalikynä-mielipide: Nepsylasten oikeudet eivät aina toteudu

Kirjoitin Länsi-Uusimaahan ja Karkkilan tienooseen mielipidekirjoituksen nepsylasten oikeuksista.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3930627

Nepsydiagnoosien, eli neuropsykiatristen haasteiden (mm. ADHD, Asperger, autismin kirjo) määrä on kasvussa, vaikka esimerkiksi tytöt ovat alidiagnosoituja, saavat myöhään tai jäävät jopa kokonaan ilman diagnoosia. Tuolloin tulee helposti väärinymmärretyiksi, ei itse ymmärrä itseään ja pahoinvoinnin lisääntyessä on suuri vaara syrjäytymiselle, masennukselle sekä päihteiden käytölle.

Vanhempien ja perheen oikeus saada asianmukaista tukea on yksi tärkeimpiä lapsen oikeuksia. Oikeus on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja Suomen perustuslakiin.

Nepsylasten ja heidän perheidensä arjessa tämä oikeus ei tällä hetkellä toteudu riittävällä tavalla. Vertaistukiryhmät ovat täynnä tarinoita hoitamatta jättämisistä, kesken jääneistä hoidosta sekä umpikujiin joutumisista.

Nepsyjen haasteet ovat ulkopuolisille näkymättömiä ja niitä vähätellään. Valitettavasti koulujen, eikä aina edes hoitohenkilökunnalla ole riittävää tietoa ja taitoa toimia nepsylasten kanssa, eikä oppilashuollossa tai nuorisopoliklinikalla tarpeeksi resurssia tehdä huomioita ja lähettää tutkimuksiin.

Usein näyttää, etteivät nepsyasiat kuulu kenellekään ja nepsylasten perheet jäävät vammais- ja mielenterveyspalveluiden jalkoihin ja heistä tulee väliinputoajia.

Hoitamattomuudella on hintansa. Nuoren syrjäytyminen maksaa laskutavasta riippuen 300 000 eurosta miljoonaan euroon. Lisäksi perheen uupuneille vanhemmille aiheutuu työstä poissaoloja ja mahdollisesti jopa työkyvyttömyyttä. Perheen menetetyillä tuloilla ja siitä johtuvilla menetetyillä verotuloilla on myös arvonsa.

Ratkaisu monen nepsylapsen arkeen olisi diagnoosi, pienempi luokkakoko, strukturoidut ja mahdollisesti lyhennetyt koulupäivät, osittainen etäopetus sekä riittävästi ohjaavia ja oppimista tukevia aikuisia.

Inkluusio toimisi, jos resurssit riittäisivät sen toteuttamiseen. Ammatti-ihmiset tarvitsevat lisäkoulutusta nepsyasioihin. Tämän vuoksi talousarviota käsitellessä teinkin esityksen nepsyosaamisen lisäämisestä hyvinvointitoimialalla.

Huomaa hyvä on erinomainen ohje, myös nepsylapset tarvitsevat kannustusta ja hyvän huomaamista.

Lotta Paakkunainen, kaupunginvaltuutettu (kesk.), lapsiasiahenkilö

Voit myös kuunnella kirjoitukseni nyt myös podcastina: https://anchor.fm/lotta-paakkunainen/episodes/Vaalikyn-mielipide-Nepsylasten-oikeudet-eivt-aina-toteudu-6-3-2021-et5sr9

Sydänlasten viikko 7.2-14.2

Näin sydänlasten viikolla tulee ajatuksiin kymmenen vuoden takainen vuosi. Tuolloin vuoroin pelättiin ja petyttiin.

Tyttären leikkausta jonotettiin kauan, viides leikkausaika lopulta toteutui. Kirurgi unohti soittaa leikkauksen jälkeen ja me pelkäsimme, koska mitään ei kuulunyt. Jouduin lopulta itse soittamaan teholle, josta onneksi saimme hyviä uutisia: tyttö voi hyvin ja leikkaus meni hienosti.

Alunperinhän sain kuulla synnytyslaitokselta kotiinlähtötarkastuksessa, että ns. täydellisen terveen lapsen olemme viemässä kotiin. Minulla nousi karvat pystyyn moisesta sanomisesta, ja totesinkin tarkastuksessa, että viimeksi, kun minulle näin sanottiin, hautasin lapseni sinä päivänä, kun piti olla ristiäiset. Jouduin vaatimalla vaatia tyttärelle konttollia. Minua yritettiin taivutella monen läsnäolevan kandin toimesta, että en vaatisi lisätutkimuksia, että en kyseenalaistaisi lastani tutkinutta lääkäriä. Minulle todettiin, että tyttären tutkinut lääkäri on guru alallaan jajos hän sanoo, että tytär on terve, on hän terve. Jouduin todella vääntämään ja vaatimaan. Saimme lopulta kontrolliin ajan ja kuinkas kävikään? Lapsella todettiin leikkaushoitoa vaativa sydänvika. Onneksi hän sai tarvitsemansa hoidon, hän voi hyvin ja tänä keväänä taas kontrolliin.

On surullista, miten joutuu vaatimaan lapselleen tutkimuksia ja hoitoa. On surullista, että se ei pääty kotiinlähtötarkastuksiin, vaan joutuu vaatimaan lapsen kasvaessa tutkimuksia, hoitoja ja jos ei ajoissa osaa tai jaksa vaatia, joutuu sen tekemään myöhemmin ja se on vielä vaativampaa.

Kuunnelkaa huoltajia.

Yhteenveto kuluneesta kaudesta

Tämän valtuustokauden ollessa näin loppuvaiheessa on ehkä hyvä tehdä yhteenvetoa. Aloitin kauden ensimmäisenä varavaltuutettuna ja olinkin todella monessa kokouksessa jo mukana. Erään toisen ryhmän valtuutettu kerran esitteli minut oman ryhmäni ahkerimpana ja yhtenä kaikista ahkerimpana valtuutettuna, vaikka varana vain olinkin.

Aloitteita olen tehnyt kauden aikana viisi, kaikki liittyen lasten hyvinvointiin.

  • teiden vaarallisuusluokitusten uudelleenarviointi
  • sisäilmaoireiden seurantajärjestelmä
  • korjattujen tilojen seuranta
  • jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa
  • selvitys resurssien lisäämiseen Lapsiystävällinen kunta-koordinaatiotyöhön

Aloitteeni kokonaisuudessaan löytyvät täältä: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/about/

Olen tehnyt lukuisia vastaesityksiä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa, ollessani varajäsenenä sotelautakunnassa ja muutamia valtuustossa. Osan olen voittanut, osan hävinnyt, osa ei ole saanut kannatusta ollenkaan.

Osasta vastaesityksistäni olen kirjoittanut näin:

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=vastaesitys, https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=eri+mielt%C3%A4

Harmittamaan on jäänyt monikin päätös, joka valtuustossa (ja lautakunnissa) on tehty. Suurimpia pettymyksiä ovat olleet

  • Karstun koulun lakkautus ja
  • talouden tasapainottamisessa tehdyt Pullin ja Nummenkylän koulujen lakkautusesitykset
  • lyseon remontointipäätös
  • Järnefeltin koulun remontointipäätös
  • tuntikehyksen laskutavan muuttaminen
  • Nummi-Saukkola alueen päiväkotipäätös, näen sen lyhytnäköisenä, eikä kokonaisuutta kattavana päätöksenä, joka koituu vielä lapsiperheiden harmiksi.
  • erittäin suuri pettymys on ollut se, että huolimatta jo vuosia jatkuneesta asian esille otosta, vaikuttamisesta ja lukuisissa kokouksissa asian esille tuomisesta vasta tammikuussa 2021 viranhaltijat myönsivät lastensuojelun kriisin. Hassuksikin minua on sanottu: https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1268765

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=karstu

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=lyseo

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=j%C3%A4rnefelt

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=nummi+saukkola

Onnistumisiksi voisin ensimmäisenä mainita hyvän yhteistyön muiden ryhmien kanssa. Olen aina pyrkinyt vuoropuheluun ja tuonut esille faktat. Monen kanssa meillä on todella hyvä yhteishenki ja pystymme keskustelemaan aiheista sekä jakamaan tietoa. Minulle on moni valtuutettu soittanut tai laittanut viestiä, kun päätettävänä oleva asia koskee asuinaluettani tai muuta aihetta, josta minulla on asiantuntemus ja josta on haluttu tietää lisää. Samoin olen minä tehnyt.

Onnistumisia (valtuustossa ja lautakunnissa) mm. :

  • Saukkolan päiväkodin väistö
  • Koisjärven päiväkodin säilyminen
  • Lohjan kaupungin osallistuminen Valoa, ei väkivaltaa-tapahtumiin
  • Hammashoidon säilyminen Mäntynummella ja Oinolassa (vastaesityksestäni)
  • Omaishoitajien palkkioluokkien säilyminen ennallaan (ei leikattu) (vastaesityksestäni)
  • vegaaniruuan palaaminen kouluihin (en tehnyt aloitetta, vaikutin muuten)
  • rakennusten sisäilmaseurannan kehittyminen (aloitteeni)
  • herääminen lastensuojelun kriisiin

Olen ehdolla myös seuraavalle kaudelle, aikeissa jatkaa samalla tavalla, tosin ehkä hieman lisää oppineena. Lohja on kaupunki ja maaseutu yhdessä. Haluan ja pyrin luottamushenkilönä kehittää sitä entisestään nykyisille ja tuleville sukupolville. Jos lohjalaiset vaaleissa niin haluavat ja suovat minulle luottamuksensa.

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa: Sadan vuoden kehitys

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniin (8.1.2021) pikkaisen huutolaisuudesta ja lastensuojelusta.

Sadan vuoden kehitys

Huutolaisuus oli Suomessa vielä 1800-luvun alusta 1920-luvulle voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti ilman elatusta olevan lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Järjestelmä lopetettiin virallisesti vuonna 1923 köyhäinhuoltolain myötä, silti vielä vuonna 1935 kauppa kävi. Huutolaislapsilla ei juuri ihmisarvoa ollut. Orpo tai muista syistä vanhempiensa huolenpidon menettänyt lapsi saattoi päästä hyvien ihmisten hoiviin, mutta useimmiten huutolaislapsen kohtelu oli julmaa, yleensä huutolaiskauppoja käytiin nimenomaan palvelusväen hankkimiseksi.

Monet tutkimukset osoittavat, että huono-osaisuudella on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Varsinkin lapsi, joka on jäänyt vaille vanhempiensa huolenpitoa, on vaarassa syrjäytyä ja joutuu kokemaan samaa osattomuutta kuin vanhempansa.

Tänä päivänä sosiaalitoimen tehtävänä on katkaista syrjäytymisen tai huono-osaisuuden kierre. Nykyisin voimassaolevan Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelulaki liittyy hengeltään YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991.

Lastensuojelupalvelut kaipaavat lisää tuki- ja sijaisperheitä. Perheitä kaivataan niin pitkä- kuin lyhytaikaiseen toimintaan. Vaikka perhehoidosta koituu kunnalle vähemmän kuluja kuin laitoshoidosta, tulee silti miettiä ensisijaisesti lapsen etua. Perhehoito olisi sekä edullisin että lapselle paras tapa sijaisasumiseen. Parhaassa tapauksessa lapsen oma perhe voisi saattaa hänet sijaisperheeseen yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Näin käy kuitenkin yhä harvemmin. Vaikka tiedetään, että ennaltaehkäisyyn laitetut rahat säästävät pidemmällä tähtäimellä, säästetään taloutta arvioidessa ja tasapainottaessa juuri ennaltaehkäisevästä työstä, ja perheiden ongelmiin päästään puuttumaan vasta, kun ne ovat todella pahoja ja tarvitaan kiireellistä sijoitusta.

Lohjallakin etsitään jatkuvasti uusia sijaisperheitä sekä tukiperheitä, jotka pystyvät hoitamaan lapsia omassa kodissaan joko lyhyt- tai pitkäaikaisesti. Mukaan tulevat perheet koulutetaan, aiempaa koulutusta tai kokemusta ei tarvitse olla. Riittää, kun on tasainen elämäntilanne ja omat asiat kunnossa.

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on

lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk)

lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsen

lapsiasiahenkilö