Kategoria-arkisto:Perhe

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen” Kauniita sanoja. Korulauseita. Milloin lauseesta tulee totta?

Olen vuosia nähnyt kiusaamista koulussa, olen nähnyt sen vaikutuksia niin omassa elämässäni kuin muidenkin elämässä. Olen yrittänyt tuoda kotikaupunkiini lisää keinoja koulukiusaamisen ehkäisemiseen, olen tukenut opettajia ja oppilashuoltoa niin huoltajana, kaupungin luottamushenkilönä sekä ollessani Lokova ry:n puheenjohtajana. Olen esitellyt kaupungille uusia, tutkittuja tapoja osallistaa nuoria. Esimerkiksi Duodecimin tutkimuksen mukaan nuorten osallistaminen ja yhteisöllistäminen parantaa nuoren itseluottamusta sekä vähentää kiusaamista ja sen lieveilmiöitä. (Kaupunki ei ole ottanut ainakaan vielä hanketta osaksi toimintaansa) ”Kaikki tehdään, mitä voidaan”

Meillä Lohjalla on kouluja, joissa on nollatoleranssi kiusaamiseen, sitten meillä on kouluja, joissa opettajat osallistuvat kiusaamiseen. Meillä on kouluja, joissa otetaan heti asian hoitaakseen, ollaan perheisiin yhteydessä, sitten meillä on kouluja, joissa ei. Meillä on kouluja, joissa kuullaan kiusattua nuorta ja sitten meillä on kouluja, joissa kiusaamisen vuoksi itsemurhaa yrittäneiden nuorten kohdalla sanotaan, että katsotaan, miten tilanne etenee.

Hyvin usein kiusatulle tai kouluväkivaltaa kohdanneelle sanotaan, että ”sinun ei olisi pitänyt vastata samalla tavalla”, ”sinun olisi pitänyt kääntyä tilanteesta pois”, ”sinun pitäisi kertoa aikuiselle heti”, tai ”sinun pitää ottaa rauhallisesti”, ”kiusaavalla lapsella on paha olla”. Hyvin usein kiusatun perheelle kerrotaan kuinka he ymmärtävät. Kuinka he ymmärtävät kiusaavaa lasta, sillä lapsella on vaikea ymmärtää tekojaan tai muuta vastaavaa. Toki, ennen ensimmäisen kerran selvittelyä tämä on varmastikin näin. Mutta entä toisen, kolmannen…viidennen?

On hienoa ja hyvä, että ymmärretään lapsia ja nuoria. Se on yhteistyön pohja. Tulisi ymmärtää myös kiusattua. Tulee ymmärtää kuinka pelko toimii. Tulee ymmärtää sosiaalisia paineita toimia. Itsesuojeluvaistoa. Kasvojen menettämisen pelkoa. Vihaa. Vallan käyttöä. Epätervettä vallankäyttöä. Tulee ymmärtää oman toiminnan (tai tekemättä jättämisen) vaikutus.

Toistan:

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

Milloin meidän lapsemme ja nuoremme saavat tämän oikeuden?

https://www.riku.fi/rikoksen-uhrina/lapsi-ja-nuori-rikoksen-uhrina/kiusaaminen/

Lohjalla on käytössä Aseman lapset ry:n kehittämä K-0 työmenetelmä. Alla siitä lisää. Kaikille siitäkään ei ole apua. Sekin menetelmä on ihmisistä kiinni ja henkilökemioista ja siitä, suostuvatko kaikki osalliset osallistumaan.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/03/luin-wilmasta-etta-lapseni-on-hakattu-miten-pitkittynyt-kouluvakivallan-kierre

Kouluterveyskyselyn 2021 mukaan Nuorten kokemukset koulukiusatuksi tulemisesta viikoittain vähenevät toiselle asteelle siirryttäessä. Perusopetuksen yläluokilla oppilaista kuusi prosenttia kertoi tästä, kun vastaava osuus toisella asteen opiskelijoilla oli 1‒3 %. Perusopetuksen 4. ja
5. luokan oppilaista taas kahdeksan prosenttia kertoi kokeneensa kiusaamista viikoittain. Vuonna 2021 perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä pojista 17 prosenttia ja tytöistä 11 prosenttia ilmoitti kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Fyysisen uhan kokemukset olivat yleisimpiä perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvillä nuorilla (pojat 18 %, tytöt 14 %) ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla nuorilla (pojat 16 %, tytöt 15 %). (https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143063/ktk_tilastoraportti2021_2021-09-09_kuviot_kuvana.pdf)

Toistan jälleen:

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

Perusopetuslain 29§ mukaan lapsella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön:

Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Saman lain ja pykälän mukaan ”Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.”

Ja mitään ei tapahdu. Pelko. Väärä vallankäyttö. Pelko.

Milloin aikuiset alkavat ymmärtämään enemmän kiusattua ja lakkaavat pelkäämästä?

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen” Kauniita sanoja. Korulauseita. Milloin lauseesta tulee totta?

Toisaalta, miten voisivat aikuiset puuttua lasten kiusaamiseen aikana, jolloin aikuiset ovat myös kovia kiusaajia, vaikkapa työpaikoilla, yhdistyksissä, järjestöissä ja päätöksentekoelimissä.

Huutolaisten perintö

Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.

Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina, kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935. Varsinaisten huutokauppojen vähitellen loputtua, jatkettiin lasten sijoittamista perheisiin rahaa vastaan kuitenkin vielä 1940-luvullakin.

Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä. Erityisesti maaseudulla he joutuivat raatamaan talon töissä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja usein huutolaislapsia myös kohdeltiin erittäin julmasti ja pahoinpideltiin. (lähde wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus)

mm. Jouko Halmekoski on tutkinut huutolaisuutta ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Hänen mukaansa huutolaisuus on painunut Suomessa unohduksiin, sillä useat sen kokeneet ovat hävenneet puhua huutolaisuudesta. (lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/11/muisti-huutolaiset)

Pienen huutolaislapsen elämään mahtui sekä iloa että surua. Ankara kohtelu, hellyyden puute ja häpeä oli usein huutolaislapsen osa. Oli paljon tuurista kiinni minkälaiseen kotiin lapsi ostettiin, toisinaan kävi onni ja ostettu lapsi sai töiden ohella käydä myös koulua.

Olen huutolaislasten lapsenlapsi ja koen, että huutolaisuuden varjo eli vahvana omassa lapsuudessani ja näkyy edelleen elämässäni. Huutolaisten tuntema häpeä, juurettomuus ja hellyyden puute siirtyy vaivihkaa arkeen ja vaikuttaa aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Me huutolaisten perilliset kannamme edelleen huutolaisuudesta jälkeä, taakkaa tietämättämme perintönä.

Häpeä menneestä ja omasta itsestä on vaikuttanut siihen, että ei haluta puhua menneestä, padotaan sisään ja siitä on saattanut koitua mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vaikeuksia sopeutua arkeen ja sen haasteisiin.

Hellyyden puute on vaikuttanut siihen, kuinka osoittaa hellyyttä omia lapsiaan kohtaan ja siirtää tätä perintöä eteenpäin. Hellyyden puute vaikuttaa myös vahvasti siihen, kuinka arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja muut.

Juurettomuus vaikuttaa itsevarmuuteen, tunteeseen, ettei kuulu mihinkään

Omat vanhempani ovat varmasti tehneet parhaansa ja minä rakastan ja arvostan heitä. He ovat oman aikakautensa lapsia ja kasvattajia, kuten minunkin sukupolveni. Jokainen sukupolvi toivottavasti oppii edellisestä, kehittyy ja opettaa seuraavaa. Toivon, että osaan käyttää isovanhemmiltani, vanhemmiltani ja vanhemmistani oppimani omien lasteni hyväksi.

Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeuksien kunnioittaminen on ihmisyyden tärkein perusta.

Suomi on pyytänyt anteeksi monia asioita monelta taholta (hienoa!) ja esitänkin hartaan toiveeni siitä, että Suomi vihdoin pyytäisi anteeksi myös huutolaisilta ja heidän jälkeläisiltään. Eikö olisi jo aika?

Toisaalta samalla mietin, onko vielä liian aikaista, ajatellen sitä, mitä tällä hetkellä lastensuojelusta uutisoidaan. Esimerkkinä Iltalehden artikkeli lastensuojelulaitosten pääomasijoittajien toiminnasta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ea289fcd-0fba-4f08-ac31-96732e219245

Ajatellen toisaalta myös sitä, miten eri tavalla voidaan ajatella ratkaisuista: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b5361d9-dfd3-4ca0-9af5-07499351a78a

Politiikan ja poliitikkojen arvot ovat aivan liian kaukana toisistaan, että löytäisimme ratkaisuja edes hyvinvointialueita kehittäessä. Lapset ja nuoret ovat kärsijoinä. Edelleen.

Aiemmin huutolaisuudesta kirjoittamaani:

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa: Sadan vuoden kehitys
Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 2.1.2020: Raskas lähihistoriamme jättää painavan vastuun oppia

Aloite käsitelty loppuun merkittävillä vaikutuksilla

Käsittelimme valtuustokokouksessa aloitteeni ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua loppuunkäsitellyksi. Olimme ryhmässä sopineet, että pidän aiheesta ryhmäpuheenvuoron, mutta valtuuston puheenjohtaja ilmoitti, että ei hyväksy aloitteissa pidettäväksi ryhmäpuheenvuoroa. (? en ymmärtänyt miksi, mutta tiivistin puheeni lyhyemmäksi)

Puheenvuoro ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua 

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut seuraajat. Voin tyytyväisenä todeta ryhmämme puolesta, että tämä aloitteemme on edennyt ilahduttavan nopeasti.  

Kuten aloitteessa todetaan, on iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä.   

Ravitsemuksella on suuri merkitys esimerkiksi muistisairauksien ennaltaehkäisyssä ja hidastamisessa. 

Vajaaravitsemusta on edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä. Vajaaravitsemus on riippumaton riski- ja kustannustekijä, jolla on tutkimuksissa osoitettu olevan vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Sairastavuus näkyy lisääntyneinä infektioina ja haavojen parantumisen hidastumisena, leikkauskomplikaatioina sekä pitkittyneenä toipumisena. Nämä kaikki lisäävät potilaan hoitoisuutta, pidentävät sairaalajaksoa sekä lisäävät pysyvän laitoshoidon riskiä. Lopputuloksena ovat kustannusten lisääntyminen ja potilaan elämänlaadun heikkeneminen. 

Sairaalapotilaista keskimäärin 31 % on vajaaravittuja. 

On hienoa, miten Lohjalla viranhaltijat tarttuivat mahdollisuuteen, jonka  aloitteemme ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusi hanke tarjosivat. Tästä erityinen kiitos ylihoitaja Hannele Patjakselle ja hyvinvointijohtaja Tuula Suomiselle. 

Aloitteemme merkitys on suurempi mitä voisi ajatella, sillä on tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia. 

Ikääntyvien vajaaravitsemus voi tuntua pieneltä asialta, mutta sillä on huomattava vaikutus ikääntyvien hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle, mutta myös itsenäisyydelle ja pärjäämiselle arjessa, esim. kaatumisista puhumattakaan. Ikääntyvien vajaaravitsemukseen puuttumisella on myös huomattavia vaikutuksia yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja kustannuksiin. 

Kiitos 

Voit lukea aloitteeni täältä:

https://lottapaakkunainen.com/2021/08/26/valtuustoaloite-25-8-2021-vajaaravitsemuksen-seulonnasta-ja-ravitsemushoidon-sisallyttamisesta-ikaantyneiden-terveydenhuollon-hoitopolkuun/

Vauhtivuoden alku

Vuoteni on tosissaan alkanut vauhdikkaasti. Vauhtia riittää niin perheen toimesta kuin vapaaehtoistoimista, aluevaalikampanjoinnista ja kunnallisjärjestön hallituksen puheenjohtajuudesta. Päivät eivät tunnu riittävän ja tunti tunnilta aika vain tuntuu katoavan.

Lasten lomaillessa on ihan kiva heittäytyä ja ollaan vaan ja siihen olen kyllä päättänyt saada järjestettyä aikaa ja tähän asti olen pystynytkin siihen hyvin (hyvä mä, kolmas päivä vuodesta menossa ja lapset lomalla), toivon, että loppuvuosi menee samalla hyvällä tavalla.

WeeGeen portaat kutsuivat nopeaan nousuun

Kunnallisjärjestön puheenjohtajana koen olevani viimeisessä vastuussa kaikesta toiminnasta ja varsinkin vaalien alla paine on kova. Ja kiire. Aluvaalit toteutetaan hyvin nopealla aikataululla ja se, että uusi kausi alkaa kesken vaalityön tuo haastetta hyvin paljon. Onneksi kunnallisjärjestön edellinen puheenjohtaja ja nykyinen (ja samalla entinen) sihteeri tukevat ja auttavat.

Sihteerin kanssa kävimme pitkän ja hyvän keskustelun ja samantien saimme paljon aikaan ja asioita eteenpäin. Siitä tuli oikein hyvä tunne ja uutta virtaa.

Hallituksen järjestäytymiskokous on tällä viikolla, vaalitelineiden mainokset pitää olla tällä viikolla valmiit, ehdokasvideoita kuvataan tällä viikolla ja somemainos olisi hyvä saada kasaan myös, yllättäen tällä viikolla. Omaa vaalityötä ei juuri ehdi tekemään, mutta puheenjohtajana ja viestintävastaavana olen vastuussa kaikkien menestyksestä. Toki jokaisen ehdokkaan oma työ, arvot ja näkyvyys on tärkeää, mutta pohjana on kaikkien ehdokkaiden hyväksi tehtävä yhteinen työ, josta jokaisen odotan kantavan myös vastuuta. Politiikka on tiimityötä ja se alkaa omasta tontista.

https://www.lohjankeskusta.fi/aluevaalit-2022/



Parasta kuitenkin on vuoden alussa ollut se, että olemme silti saaneet mieheni kanssa järjestettyä aikaa istua vieretysten, olla lähekkäin. Siihen ei ole tuntunut olleen aikaa pitkään, pitkään aikaan. Mä toivon, että tämä tapa ja oleminen jatkuu ja paranee.

This image has an empty alt attribute; its file name is jyri-ja-lotta-yhdessa.jpg

Paljon on auki, paljon on edessä.

Paljon on huolta, mutta paljon on myös toivoa.

Näillä ajatuksilla eteenpäin niin perheen kanssa kuin luottamustehtävienkin kanssa.

Vuosi 2022, anna tulla vaan

Vuoden vaihtuessa voi vähän vilkuilla jo taaksepäin ja katsoa, miten edellinen vuosi on mennyt.

Vuosi 2021 on ollut oikea vaalivuosi. Ensin kuntavaalit ja pian jo valmistautuminen aluevaaleihin. Tämän lisäksi kunnallisjärjestö valitsi minut puheenjohtajakseen vuodelle 2022.

https://lottapaakkunainen.com/2021/11/28/lohjan-keskustan-syyskokouksessa-henkilovalintoja/

Kunnallisvaalien kampanja-aikaan olin kunnallisjärjestön viestintävastaavana ja pyrin keksimään uusia tapoja näkyä ja kuulua. Tein kaikkien ehdokkaiden näkyvyyden eteen paljon töitä, yritin tsempata, tein haastatteluja ja opin myös tuntemaan heitä vähän paremmin. Olisin toivonut, että heitä olisi kuultu enemmän, sillä meillä oli todella hyviä ehdokkaita, joilla olisi ollut paljon annettavaa.

https://lottapaakkunainen.com/2021/05/05/kunnallisvaaliehdokkaita-haastattelemassa/

Tänä vuonna valtuustokausi siis vaihtui ja minut valittiin jatkamaan valtuustossa. https://lottapaakkunainen.com/2021/08/19/uudet-luottamuspaikat-jaettu-lohjalla/ Tämän lisäksi sain muitakin luottamustehtäviä, kuten hallituksen varajäsenyys ja osa edelliskauden luottamustehtävistä jatkuu, kuten mulle tärkeät omaishoidon neuvottelukunnan ja lapsiystävällinen kunta koordinaatiotyöryhmän sekä alueiden johtokunnan jäsenyydet.

Valtuustoryhmä järjestäytyi ja minut valittiin jatkamaan sihteerinä.

Heti elokuun kokoukseen tein aloitteen https://lottapaakkunainen.com/2021/08/26/valtuustoaloite-25-8-2021-vajaaravitsemuksen-seulonnasta-ja-ravitsemushoidon-sisallyttamisesta-ikaantyneiden-terveydenhuollon-hoitopolkuun/ joka johtikin toimenpiteisiin hyvin nopeasti. https://lottapaakkunainen.com/2021/12/29/miksi-hyvinvointialue-miksi-ehdolla/

Niin, ja tein minä viime kauden lopussakin vielä kolme aloitetta:

Aloitteen kouluterveydenhoitajan toimen säilyttämisestä tein yhdessä Tytti Hyytiän kanssa.

VALTUUSTOALOITE Kouluterveydenhoitajan toimen säilyttäminen 21.4.2021
VALTUUSTOALOITE: Erityislasten palvelujen parantamiseksi (19.5.2021)
Valtuustoaloite vammaisvaikutusten arvioinnista

Edellisestä kaudesta tein yhteenvedon tammikuussa: https://lottapaakkunainen.com/2021/01/29/yhteenveto-kuluneesta-kaudesta/

Ja jotta ei olisi turhaan luppoaikaa, on jälleen yhdet vaalit.

Kaupunginvaltuutettu on myös kaupunkilainen, äiti, puoliso ja hyvinvointipalvelujen käyttäjä. Minulla tämä vuosi alkoikin sydänleikkauksesta toipumisella, piti opetella kuuntelemaan kehoaan ihan uudella tavalla

https://lottapaakkunainen.com/2021/01/12/lumikola-pihalla/

Kesällä oli ihana käydä lasten kanssa pikkulomalla ja huomata, että nyt taas jaksaa paremmin kuin edellisvuonna, jolloin sydän jo osoitti väsymisen merkkejä. Tänä kesänä ei pitänyt ottaa päiväunia joka retken jälkeen, tai joka retkipäivän jälkeinen päivä ei mennyt sängyssä leväten. Tänä kesänä päästiin kiertämään taas museoita ja oli kiva huomata, että jaksoin leikkiä ja käydä uimassa lasten kanssa.

https://lottapaakkunainen.com/2021/08/25/kesa-meni-nopeasti/

Toinen nuoristani pääsi ripille ja kolmas ilmoittautui rippikouluun.

https://lottapaakkunainen.com/2021/07/12/nuoreni-konfirmaatiossa/

Sydänleikkaus elokuussa 2020 meni hyvin ja toipuminen odotetusti. Ainoa, mikä vähän haittasi toipumista, oli kivut. Terveysasemalla kipuihin ei oikein otettu kantaa, muuten kuin määräämällä kipulääkkeitä ”ei se mitään, ei se haittaa”. Olin siis yhteydessä kirurgiini Tayssissa ja he tutkivat ja olin marraskuussa uudessa toimenpiteessä ja nyt näyttäisi siltä, että kivut alkavat hellittää.

Loppuvuotta kohti siis vielä hetki toipumista, kivun kanssa elämistä, mutta sillä tvistillä, että nyt tietää sen pian helpottavan.

Toki vuosi kaiken politiikan ja toipumisen keskellä on ollut myös teinien ja lasten kasvukipuja, irtautumisia, erittäin voimakkaitakin irtautumisia, joissa oma vanhemmuus on ollut puntarissa ja koetuksella kovastikin. Välillä tuntuu, että kukaan ei kuule, mistään ei saa tukea, kukaan ei ymmärrä, mitä tukea tarvitaan ja lähetteet hylätään näkemättä lasta, lausuen aivan käsittämättömiä korulauseita, joilla piilotetaan se, että resurssit eivät riitä auttamaan kaikkia, että ennaltaehkäisyyn ei pystytä panostamaan. Oma venyminen on tuolloin kovimmillaan ja itsekin erityistarpeisena on toisinaan hankalaa ymmärtää ja toimia sen mukaan.

Syksyn kova vauhti toi joulun ja vuodenvaihteen nopeasti eteen, ihan huomaamatta jälleen. Joulu oli rauhaisa, ihanan lämminhenkinen ja ilon täyteinen. Toki yksi lapsista oli hyvin tunteellinen lahjojen avaamisen jälkeen, ei pettymyksestä, vaan siksi, että joutuu odottamaan taas vuoden jännitystä, pakettien avaamista ja joulukuusen koristelua.

Vuodenvaihde tuo minulla myös surun pintaan, sillä esikoiseni menehtyi 1.1.2001. Siitä siis on jo aikaa, mutta suru ei väisty. Se muuttuu, mutta ei poistu.

Pyry syntyi 20.11.2000 ja muutti elämäni täysin. https://lottapaakkunainen.com/2019/11/19/ala-huoli-aiti-kylla-sa-muistat-surra-2/

Pyryn menehdyttyä suru oli fyysistä kipua ja sanonta tyhjästä sylistä oli todellinen. Tyhjä syli ei ole vain sanonta, vaan sekin tuntuu fyysisenä kipuna ja sylissä olevan vauvan painon puutteena. Sen tosissaan tuntee. Ja se murskaa alleen.

Vuodenvaihde tuo nykyään myös tyhjyyttä, sillä vuodenvaihtuessa soitin aina isälleni ensimmäisenä uuden vuoden toivotukset, nyt oli viides vuodenvaihde, kun sitä en voinut tehdä.

Vaikka vuodenvaihde nostaa aina hieman surumielisyyttä omassa sydämessäni, pitää kuitenkin ilo, rakkaus ja myönteisyys pintansa ja nousee päällimmäiseksi. Minulla on neljä upeaa, eläväistä sähikäistä kotona, joiden puolesta teen kaikkeni.

Joten vuosi 2022, anna tulla vaan!

Toivon jokaiselle hyvää uutta vuotta

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa 9.12.2021: On tämä kauheaa, mutta silti EI

Kirjoitin Kirjoittajavieraassa turhautuneena jälleen toimiin lasten ja nuorten hyvinvoinnin hyväksi. Niitä tehdään liian vähän, kaikessa halutaan ns. säästää, eikä osata/haluta/välitetä toimia raporttien tulosten perusteella.

On tämä kauheaa, mutta silti EI

Tehdäänkö hyvinvointisuunnitelmia, raportteja ja kyselyjä turhaan Lohjalla? Tätä olen miettinyt, sillä niiden pohjalta toimenpiteitä tuntuu syntyvän vain harvoin. Marraskuun valtuustokokouksessa käsittelimme hyvinvointikertomuksen vuoden 2020 vuosiraporttia ja parisen viikkoa sitten saimme kouluterveyskyselyn kuntakohtaiset tulokset. Nyt voisimme tehdä korjaavia päätöksiä, ennaltaehkäiseviä toimia sekä katsoa laatikon ulkopuolelle.

Esimerkkinä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa on tällä viikolla käsittelyssä valtuustoaloitteeni psykiatrian sairaanhoitajien palkkaamiseksi osaksi kouluterveydenhuoltoa jokaiselle Lohjan koulualueelle ja päätösesityksenä on, ettei palkata. Ei, vaikka ennaltaehkäisevä työ lasten ja nuorten parissa on kannattavaa, inhimillistä sekä Lohjan tavoitteena.

Lohjalla koulupsykologitilanne on kriittinen. Toisen ammattikunnan edustajan palkkaaminen koululle ei korjaa sitä ongelmaa, mutta se toisi kuitenkin tuen psykologille ja muulle oppilashuoltotiimille. Esimerkiksi Turussa lähetteet nuorisopsykiatrian polille ovat vähentyneet huomattavasti psykiatrian sairaanhoitajien tullessa kouluun oppilashuollon tueksi.

Kouluterveyskyselyn kuntakohtaisten tulosten mukaan Lohjalla mielialaan liittyvät ongelmat olivat lisääntyneet kaikissa vastaajaryhmissä, suurin nousu oli perusopetuksen 4. ja 5. luokan lapsilla. Lapsista 9,4% oli kokenut seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä vuoden aikana. Vuonna 2017 vastaava luku oli 5%.

Päihteiden käyttö lisääntynyt, rikosten määrä kasvanut ja nuorista lähes 30% oli kokenut vanhempien tai muiden huoltapitävien aikuisten henkistä väkivaltaa vuoden aikana.

On sydäntäsärkevää lukea tilastoja sekä syitä siinä takana ja huomata kuinka sokeina kuljemme, näkemättä hätää ja kokonaisuutta. Kyseessä ovat lapsemme, nuoremme, meidän vastuullamme olevat ihmisentaimet.

On sydäntäsärkevää lukea tilastoja.

Luulisi, että esitystä valmistellessa olisi huomioitu kouluterveyskyselyn 2021 kuntakohtaisia tuloksia. Kyselyjen ja raporttien päätavoite pitäisi olla toimenpiteiden tekemien tulosten perusteella. Ei raportteja ja kyselyjä tule tehdä vain siksi, että niitä pitää tehdä.

Mutta ei. Ihmetellään lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymistä, mutta ei tehdä mitään, koska ongelma on valtakunnallinen. Lohjan ei tarvitse yrittää ratkaista niitä, edes omien lasten ja nuorten hyväksi.

Totesin valtuustokokouksessa tuohtuneena jo vuosia vatvottuun tilanteeseen lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta, että meidän sietäisi hävetä. Ei tämäkään kasvu ole yhtäkkiä tullut. Olemme sen nähneet jo edellisissä raporteissa. Hyvinvointikertomus ja sen vuosittainen raportti on kaupungin päätöksenteon kannalta talousarvion, strategian ja hallintosäännön ohella tärkein asiakirja, johon päätösten pitäisi perustua.

Kirjoittaja on uusperheen äiti, lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.).