Kirjoitin Kirjoittajavieras-kolumnissani tälläkin kertaa lasten hyvinvoinnista ja meistä aikuisista, mitä me teemme sen suhteen. Olen paljon kirjoittanut ja puhunut lastensuojelusta ja sen kriisistä sekä siitä, miten me aikuiset suhtaudumme lasten pahoinvointiin. Lohjalla käydään jälleen keskustelua lastensuojeluyksikön sijoittamisesta Lohjalle ja taaskaan Lohjalle ei tule ko yksikköä, tällä kertaa verukkeena kaavoitus. (https://lottapaakkunainen.com/2021/10/01/toisen-luokan-kansalaiset-lastensuojelun-nuoret/)
Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 8.10.2021: Asuisipa meissä kaikissa 14-vuotias
Viime viikonloppuna Länsi-Uudenmaan poliisi sai tehtävän, jonka mukaan pieni poika oli löytynyt ulkoa alusvaatteissaan Espoon keskuksen alueella. 14-vuotias poika oli huolestunut huomattuaan kyseisen vähäpukeisen pienen pojan ulkosalla. 14-vuotias oli tarjonnut heti oman takkinsa pikkupojalle lämmikkeeksi. Hän myös pysäytti neuvokkaana koiranulkoiluttajan soittamaan hätäkeskukseen asiasta.
Poliisipartio ja sosiaalitoimi hoitivat yhdessä tehtävän loppuun, mutta tuon 14-vuotiaan pojan yleinen havainnointi ja huolenpito muista ulkosalla, avun hälyttämiseen liittyvä neuvokkuus sekä omien vaatteiden luovuttaminen pienen pojan lämpimänä pitämiseksi olivat ensiluokkaisia toimenpiteitä. (L-U poliisi 5.10.)
Halusin tuoda tämän 14-vuotiaan nuoren hienon, toisesta huolehtivan teon pohdittavaksemme. Olemmeko turtuneet lukemistamme ja ehkä kokemistamme ikävistä aikuisten teoista ja välinpitämättömyyksistä? Luemme kuinka kapulakielen ja pykäläviidakon taakse paetaan vastuuta hätääkärsivistä, lapsista, jotka tarvitsevat suojelua. Teemme päätöksiä, joilla suljemme lapset ja hädänalaiset ulos. Keskustelemme somessa, milloin asiallisesti, milloin epäasiallisesti hädänalaisista lapsista ja suljemme silmämme. Suojelemme omaa mukavuuttamme. Sytytämme kynttilöitä milloin minkäkin hyväksi ja muistoksi, postaamme sen someen, mutta suljemme verhot.
Nuorten ja lasten pahoinvointi on lisääntynyt, nuorten kuolemista joka viides on itsemurha. Lapset eivät osaa vielä itse kanavoida oireilua, eivät osaa osoittaa, ei kertoa. Toisinaan ainoa keino voi olla se, jota aikuiset eivät halua nähdä eikä kuulla, mutta jolla saa huomiota. Aina oireilu ei edes ole oireilua, vaan näkyvä osa diagnoosinkuvaa. Näkyvä osa, jota ns. neurotyypilliset aikuiset eivät ymmärrä, eikä ympäristö halua tai osaa sopeutua. Kun emme ymmärrä, emme yritä, emmekä osaa opettaa lapsiamme ymmärtämään erilaisuutta tai miten toimia hädänalaisten kohdalla, ei tulevaisuudenkaan aikuiset ole sen parempia kuin mekään.
Jätämmekö toisista huolehtimisen nuorten käsiin ja lasten vastuulle, vai katsommeko peiliin ja otamme vastuun, kuten aikuisten pitää?
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.).
Olen seurannut todella huolestuneena ja surullisena keskustelua ja päätöksentekoa Lohjalla koskien hädänalaisia lapsia ja nuoria. Juhlapuheita on ja lapsia ja nuoria ollaan herkästi puolustamassa puhein. Teot onkin surullisempia.
Hyvinvointikertomuksessa 2017-2021 ja sen vuosiraportissa 2019 käy ilmi lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen. Suosittelen kaikkia, varsinkin päättäjiä, lukemaan hyvinvointikertomuksen. Saamme jatkuvasti lukea lehdistä lasten pahoinvoinnista ja sen seurauksista ja siltikään ei ymmärretä. Siltikään ei ole halua (tai uskallusta) tehdä välttämätöntä. Suojellaan omaa mukavuudenhalua. Suojellaan omaa tonttia. Pelko ja ennakkoluulo piilotetaan kapulakieleen ja tekosyiden alle.
Lastensuojelu. LastenSUOJELU. Siis lasten. Niiden heikompien, joita meidän aikuisten, joita kaupungin tulee suojella ja tukea.
Lohjalla on vastustettu teoin lasten suojelemista. Lohjalla ei haluta auttaa hädänalaisia lapsia, ongelmaisia lapsia, varsinkaan jos oman kadun lähelle ollaan suunnittelemassa lastensuojeluyksikköä. Me emme voi tietää, miksi lapsi tarvitsee sijoitusta, eikä meidän tarvitsekaan tietää. Me emme voi tietää, miksi omat vanhemmat eivät voi turvata lasten sitä hetkeä. Me emme tiedä, miksi turvallisin paikka lapselle saattaa olla lastensuojeluyksikkö. Meidän tarvitsee tietää se, että sijoitetulla lapsella on hätä ja hän tarvitsee tukea ja yksikköä, johon sijoitetaan.
Kunhan ei tule Lohjalle! Hoitakoon muut! Lohjaa ei kiinnosta! Kaupunkisuunnittelulautakunnan mukaan kaupunkia ei saa suunnitella niin, että sinne suunnitellaan lastensuojeluyksikköä (herranen aika!).
Kaupungeilla on tosiaan eroja. Helsingissä lapsia opetetaan kuinka toimia päihtyneiden aikuisten varalta: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008271696.html ja Lohjalla pelätään apua tarvitsevia alaikäisiä lapsia.
Lohja on Unicefin Lapsiystävällinen kunta, Lohjalla ollaan asukkaiden kunta, Lohjalla halutaan olla mielenkiintoisin ja kehittyvin kaupunki. Lohjaa halutaan suunnitella vain sopiville asukkaille, ei kaikille. Kaikkia ei tarvitse ottaa meidän kuntaan mukaan.
Mulla on uusi slogan Lohjalle: Lohja – vain sopiville asukkaille
Lastensuojelun lapset tulevat viemään meidän niukkoja resursseja, kouluihinkaan ei kohta enää mahdu. Kun NE tulevat. Ei niitä voi asutuksen lähelle laittaa.
Ensisijaiset ja toissijaiset lapset. Meidän ja toisten lapset.
Mä olen todella surullinen tästä, pettynyt ja kauhuissani. Kuinka jonkun äiti ja isä voi ajatella noin?
Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 29.9.2021, että Roution kauan myynnissä ollutta, rinnetonttia, joka ei omakotiasumiseen ole kovin soveltuva, ei vuokrata hyvämaineiselle rakennusyritykselle.
Kokoomuksen edustaja teki vastaesityksen, jota kannatti kokoomuslaiset, Meidän Lohja, yksi demari, (ikävä kyllä) keskustalainen sekä perussuomalainen.
Vastaesityksen tekijä lausui lehtihaastattelussa vastaesityksestään näin: ”Tämäntyyppistä toimintaa vastaan ei tietenkään kenelläkään ole mitään vastaan, mutta olisi lasten, toiminnan ja kaupunkiympäristön kannalta tärkeää, että niiden sijoittuminen pohdittaisiin jo kaavoitusvaihteessa hyvin tarkkaan.” (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4314124)
Lohjan tapa ohjata Y-kaavoissa palveluasumisyksiköiden sijoittumista on periaatteella ”pois silmistä, pois mielestä” tai ehkä lähempänä voisi olla ”ei-toivotut pois näkösältä”. Uudet palvelutalot ovat keskittyneet Maksjoelle, Vappulaan ja Mäntynummelle. Lähellä on sairaala, hiekkaa ja parkkipaikka. Sama ajatus pätee lastensuojeluyksikköjen kohdalla, ei palveluja lähelle, jotta lasten harrastamista ei mahdollisteta, ei näkösälle, jotta… noh, ei tarvitse nähdä.
On myös vaikea ymmärtää lausunnosta väitettä, että ”Tämäntyyppistä toimintaa vastaan ei tietenkään kenelläkään ole mitään vastaan…” miten niin? Lohjalle on kauan ja usein yritetty saada lastensuojeluyksikköä. Systemaattinen vastustus jos jonkunlaisilla syillä, milloin siksi, että kouluissamme ei ole tilaa, milloin kaavoituksen vuoksi, milloin suojellaan pallokenttää, milloin pohditaan niukkoja resursseja (paitsi omien lasten kohdalla), ja milloin ollaan vaan sitä mieltä, että ei ole reilua, että meidän tontin viereen.
Alla kokoomuksen (sydän on oikealla) tekemä vastaesitys, joka jäi päätökseksi äänin 8-5:
Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää, että
1. Tonttia ei vuokrata Siklatalot Oy:lle.
2. Lohjan alueen kavoituksen tai tontinluovutuksen näkökannasta lastensuojelulaitoksia ei tulisi lähtökohtaisesti sijoittaa asuinpientalojen korttelialueille, eikä tonttja tulisi myydä tai vuokrata tai kaavaa muuttaa lastensuojelulaitoksen perustamista varten.
3. Lastensuojelulaitosten mahdollinen sijoittaminen Lohjalle tulee jatkossa käsitellä Sote-hyvinvointialueen ja Lohjan kaavoituksen kanssa yhteistyössä siten, että edellytykset niin lasta, kuin kaupunki- ja asuinympäristöä tukevalle toiminnalle ovat olemassa.
Niin, mennään soteuudistuksen taakse. Hyvinvointialueet käynnistyvät tammikuussa 2023. Tekstissä myös annetaan ymmärtää, että kaupunki ei itse osaa suunnitella niin, että lasta tukevalle toiminnalle olisi edellytyksiä. Toisaalta, oikeassahan vastaesityksen tekijä on. Niin kauan kuin lautakunnassa tehdään tuollaisia päätöksiä, ei kaupungilla ole edellytyksiä.
Lohjalla puhutaan kauniisti nuorista, lapsista, hädänalaisista, vanhuksista, vammaisista. Kun kaivataan tekoja, ne on ne mitkä puhuvat: älä tule mun takapihalle.
Alla muutama uutisklippi palveluasumisyksiköiden vastustamisesta ja siitä, mitä puolustetaan. Yhdessä uutisessa puhutaan jopa, että ”ei ole reilua, että olemme muuttaneet alueelle, jonka tiedämme olevan omakotialueeksi kaavoitettu ja sitten tulee muutoskaava ja lastensuojeluyksikkö”. Uutisia aikuisille: maailma ei ole reilu, elämä ei ole reilua. Ainakaan jos olet lapsi/nuori/päihdeongelmaisen lapsi/nuori, päihdeongelmainen lapsi/nuori.
https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1469287 (tätä uutista ihmettelen, en muista ryhmämme keskustelleen tästä, ainakaan niin, että olisimme tyrmänneet tämän, ehkä on jälleen keskusteltu vain ”johtavien poliitikkojen kanssa”)
Lohja on mun ja lasteni kotikaupunki. Toivoisin Lohjan Unicefin lapsiystävällisenä kuntana olevan kaikkien lasten kaupunki. Olen surullinen siitä, että kotikaupunkini näyttää tässä asiassa rumat kasvonsa sen vahvuuksien ja kauneuden sijaan.
Suosittelen myös katsomaan lasten kiireellistä sijoittamista käsittelevä noin 10 minuutin mittainen lyhytelokuva Kohti rantaa – kiireellinen sijoitus. (juttua videosta ja tekijöistä: https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1485228)
ps. usein lastensuojelyksikön olemassaoloa ei edes huomaa esim. omakotialueella. On vain aivan samanlainen talo kuin muutkin, lapsilla kotiintuloajat, harrastuksia, kavereita. Pystytkö sinä valitsemaan naapurisi? Pystyitkö sinä valitsemaan, onko naapurissasi tai muuttiko naapuriisi esimerkiksi päihdeongelmainen perhe, perhe, jossa on perheväkivaltaa tai ihan vain se mukavia jutusteleva talous- tai muu rikollinen? Niin, et voi valita naapureitasi. Onneksi saat valita, tuleeko naapuriisi hädänalainen lapsi.
Valtuustokokouksessa 15.9.2021 käsiteltiin mm. talousarvion toteutumisen puolivuotisraporttia ja kävin pitämässä oman puheenvuoron aiheesta. En puheessani käsitellyt koko raporttia ja kokonaisuutta, vain pieniä osia, keskittyen jälleen lastensuojeluun.
Olen iloinen, että Lohjan asukasluku on noussut ja verotulot myös, mutta meillä on silti ongelmia, jotka saattavat asukasluvun kasvun myötä myös kasvaa. Ja jos emme herää, ne paisuvat.
Puheenvuoroni kokonaisuudessaan:
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut läsnäolijat sekä kuulijat
Olemme saaneet lukea paikallislehdestäkin aurinkoisia lausuntoja taloudesta, joissa yhtenä tavoitteena ilmeisesti on kaupunkilaisten yhteishengen nostattaminen nostaen valtion ja koronan arvaamattomuutta peikoksi. Ikävä kyllä meillä on peikkoja ihan omasta takaa, aiemmissa puheenvuoroissa tuotujen lisäksi.
Nämä kaikki peikot tosin on ratkaistavissa.
Esimerkiksi virkatyönä tehdyt epätarkat kirjaamiset raporteissa. On ikävää, että joutuu arvailemaan elinvoimatoimialan henkilöstön sairauspoissaolojen määrän kehitystä, ja arvailemaanhan tässä joutuu, sillä teksti ei tarjoa vastausta, ainoastaan vaihtoehdon enemmän/vähemmän. Odotan tarkkuutta kautta linjan, luottamushenkilöiltä odotetaan talouden seurantaa, se voi toisinaan tällaisten vuoksi olla hankalaa.
Toinen esimerkki on lastensuojelu.
Maaliskuussa valtuusto päätti 230 000 euron lisämäärärahasta lasten, nuorten ja perheiden palvelualueelle ja viime tilinpäätöksessä olleen tarkastuslautakunnan lausunnon mukaan lastensuojelun kulut vuonna 2020 nousivat noin 800 000 euroa. Siis koko viime vuoden aikana. Lastensuojelun kustannukset tällä hetkellä ovat n. 605 000 euroa ja asiakaspalvelun ostot n 503 000 euroa suuremmat kuin vuosi sitten.
Lastensuojelumme on edelleen kriisissä, eikä sen kaivon pohjaa näy. Ei ennen kuin tehdään se, minkä tiedämme olevan välttämätön tehdä, eli parantaa työntekijöiden työoloja ja yksi keino siihen on palkata lisää henkilöstöä. Hakujen tulee olla aktiivisia ja houkuttelevia. Me voimme muuttaa suuntauksen oman kuntamme kohdalla muuttamalla omia työtapojamme, rekrytointikeinojamme ja palkkaustamme. Meidän tulee turvata lasten ja nuorten tämä päivä, jotta heidän huomisensa olisi vakaampi ja taloutemme turvatumpi.
Talouden tasapainottamisohjelmassa toteutuneeksi mainittu lasten, nuorten ja perheiden palvelualueen palvelualuejohtajan toimi on lakkautettu, mutta jälleen perustettu. Ohjelman mukaisesti ryhmäavustajien määrää on vähennetty, perusteena lapsimäärien pieneneminen, mutta samaan aikaan erityistarpeisten lasten määrä kasvaa. Olemme päättäneet tehdä säästöjä palvelujen kustannuksella, lasten kustannuksella ja jos ei se jo nyt näy, tulee se näkymään tulevina vuosina myös synkkenevinä talouslukuina. Toivoisin laastarimentaliteetin vähenevän ja pian myös päättyvän kokonaan.
Kyky nähdä hopeareunus on upea kyky ja positiivisuus on kiva asia. Toivoisin kuitenkin olevan mukana tätä päivää ja huomista.
Näin loppukesällä, alkusyksyn viilentyessä on hyvä muistella kuumaa kesää ja ihanaa lasten kanssa vietettyä kesälomaa.
Viime kesänä olimme lasten kanssa todella vain kotona, sillä heikon kuntoni vuoksi emme pystyneet juuri kiertämään paikkoja tai vierailemaan missään. Tänä kesänä otimme aika paljon takaisin, tosin nuorimmaiseni mukaan ei tarpeeksi. ”mitään ei tehty, eikä missään käyty”
Olin päättänyt, että kesän aikana en juuri päivitä blogiani, keskityn enemmän yhdessäoloon ja pysyin aika hyvin tavoitteessani.
Kuntavaalit 13.6.2021
Mainosten lajittelua
Varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen kävi Lohjan torilla
Hilkka Kemppi mukana fb-livessä
Puheenjohtaja Annika Saarikko kävi Lohjan torilla
Kuntavaalit 13.6.2021
Alkukesä meni vielä vaaleissa ja tulokseen totuttelu vei hetken. Piti pohtia montaa asiaa ja punnita vaihtoehtoja.
Remontti eteni kesän aikana ja kissat tiukasti työnjohdossa
Safetybox
Kesällä tuli jälleen käytyä usein rannalla ja itse pääsin kerran kuuntelemaan pitkästä aikaa livemusiikkia!
Toisen teinin konfirmaatio oli tänä kesänä
Toisen teinin konfirmaatio oli tänä kesänä. Siitä enemmän täällä:
Nuoren konfirmaatiopäivä on erityinen päivä niin nuorelle kuin hänen läheisilleen. Meillä oli toisen teinimme konfirmaatio lauantaina, päivä oli hyvin tunteikas monestakin syystä ja mulla on aika paha tapa siinä, että tämän kaltaiset lasten juhlat saavat mut aina kyyneliin. Eikä tämä päivä ollut poikkeus. Saman tien, kun näin ristikulkueen, oli nenäliinalla käyttöä.
Aluekappalainen Erkki Kuusanmäki
Erkki Kuusanmäki (kappalainen, nuorten rippi-isä) puhui liikuttavan kauniisti ja hyvin. Kirkon jälkeen kutsuin hänet vaimonsa kanssa juhliimme ja pitää kyllä sanoa, että meillä on aivan paras rippi-isä ja ruustinna. Ihania, nuoren elämään eläytyviä, lämpimiä ihmisiä. Olemme aina kutsuneet heidät rippijuhliimme ja joka kerta he järjestävät aikaa osallistuakseen. Ja joka kerta on talon täyttänyt ilo, nauru ja laulu.
Keskustelimme myös Nummen kirkosta ja ensi vuonna onkin kirkon juhlavuosi, 200 vuotisjuhla. Sitä varten kirkko kerää vanhoja kuvia, joten jos sinulla on vanhoja kuvia kirkosta ja kirkon menoista ja -juhlista, ottaisivat mielihyvin vastaan!
Kiitos juhliin osallistuneille vieraillemme!
Olin ajatellut puhua vaikka mitä teinillemme, mutta tiedän hänen tuskastuvan tunteiluuni ja höpöttelyihini, joten päätin pitää onnittelupuheen lyhyenä.
***
Noin yksitoista vuotta sitten yhtenä helteisenä tiistaina sun sydän leikattiin, torstaina jo juoksit sairaalan käytäviä ja lauantaina pääsit kotiin. Viisi viikkoa meidän piti vahtia sinua, ettet juokse, kiipeile, aja fillarilla tai pompi. Pidit meidät kiireisinä sen kesän.
Noin kuusi vuotta sitten lähdit yksin bussilla kohti tuntematonta, sinulle vieraan isotädin luo, jota et ollut tavannut ennen. Hänen kanssaan Tampereella tutustuit juuriisi ja hyppäsit avantoon.
Nuo lyhyet tositarinat kuvaavat sinua hyvin. Olet aina ollut urhea, omapäinen ja omantien kulkija.
Sinulle ostamamme lahja kuvaa myös sinua hyvin. Ei ainoastaan nimensä puolesta, vaan kokonaisuutena. Saimme korun suoraan suunnittelijalta, joka kertoi idean syntyneen Teijolla kävellessä kevättalvella. Puro solisi, oli jo vähän sulanut ja se välkkyi kauniisti auringonpaisteessa, suunnittelija otti kuvan ja huomasi, että siitä voisi tulla upea koru. Hän oli kovin ilahtunut nimestäsi ja toivotti hyvää juhlapäivää.
”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus” – Martin Luther King
Pride-viikon aikana on keskustelu ollut vähintäänkin värikästä. Olen osallistunut aktiivisesti osaan seuraamistani keskusteluista, enimmäkseen puolueeni sisäisiin ja oman ryhmäni keskusteluihin. Molempiin olen ollut pettynyt.
Pettynyt olen sen vuoksi, että keskustelussa on ilmennyt pilkkaa toisia ja toisten tasa-arvoa ja tasa-arvon kaipuuta kohtaan, pettymystä siksi, että keskusteluiden aikana on tullut tunne, että joidenkin mielestä toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Koen, että yksi tärkeimmistä asioista keskustelussa on toisten arvostaminen, vaikka olisimme eri mieltä asioista, silti on tärkeää arvostaa toisia ihmisiä. Pilkka ei koskaan kuulu keskusteluun.
Pettymystä myös siksi, että keskustelujen aikana olen todistanut tekopyhyyttä ja pinkkipesua. Eräs yhteen keskusteluun osallistunut juuri puolusti yksilön oikeutta rakastaa, ja muutama päivä sitten hän oli pilkannut tätä samaa ryhmää ja heidän tukemistaan. Samalla kun olen pöyristynyt ja pahoillani toisten sanomisista, pohdin etten toisten tunteille ja sanomisille toisaalta voi mitään. Se, mille voin, on minä itse. Mitä itse teen ja mitä sanon.
Oman näkemykseni mukaan se, että puolustaa yhden vähemmistön oikeuksia ei ole pois toiselta, päinvastoin. Meidän tulee tukea kaikkien ihmisten ja yksilöiden ihmisoikeuksia, emme voi valita, mitä ryhmää tuetaan. Meidän tulee olla ihmisyyden ja inhimillisyyden puolella
Olen aina kannustanut lapsiani mielipiteen ilmaisuun, olen aina kertonut heille, kuinka he ovat hyviä juuri sellaisena kuin ovat ja olen yrittänyt parhaani mukaan tukea ja kannustaa heitä olemaan omia itsejään. Olen myös joutunut muistuttamaan, että ympäristö ei aina ole yhtä avarakatseinen tai hyväksyvä kuin oma koti.
Meidän tulee toimia, ei ainoastaan julistaa. Meidän tulee tehdä tätä myös pride-viikon ulkopuolella.
Valitessani puoluetta, jonka tuntisin kodikseni punnitsin erittäin monia asioita, laitoin asioita tärkeysjärjestykseen ja luin jokaisen puolueen periaateohjelmat. Tämän perusteella päädyin nykyiseen valintaani, Keskustaan.
Mielestäni keskustalaisuuden yksi keskeisimmistä periaatteista on puolustaa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia, olla ihmisyyden puolella.
Keskustan 101 kohdan periaateohjelma on täynnä omia arvojani vastaavia periaatteita ja tätä kirjoitustani vahvasti tukevia on:
9. Tuemme kaikkien mahdollisuutta toteuttaa ihmisyyttään vastuullisen vapauden hengessä. Hyvässä yhteiskunnassa vapaus on vastavuoroista. Vapaus ja vastuu ovat arjessa, jokapäiväisissä valinnoissamme.
10. Jokaisella on velvollisuus kantaa voimavarojensa mukaan vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Lähiyhteisöissä luomme välittämistä ja huolenpitoa. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytykset hyvälle elämälle ja olla turvana hädän hetkellä.
11. Eheässä ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokainen tuntee olevansa tärkeä. Tahdomme Suomen, jonka rakentamisessa kaikki voivat olla mukana.
ja
16. Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja samanarvoisia. Periaatteemme jokaisen ihmisen arvokkuudesta on horjumaton.
sekä
41. Pidämme huolta vähemmistöjemme tasavertaisesta kohtelusta ja oikeuksien toteutumisesta. Tunnustamme ja turvaamme ruotsin aseman maamme toisena kansalliskielenä. Edistämme alkuperäiskansan, saamelaisten, kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista.
42. Rakennamme siltaa täällä syntyneiden ja tänne tulleiden välille. Suomalaisuuteen kuuluu monikulttuurisuus. Maahamme muuttaneet tarvitsevat välittäviä yhteisöjä sekä mahdollisuuksia opiskella, tehdä työtä ja osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen.
Puoluesihteerimme sanoin: Ihmisten välinen yhdenvertaisuus on minulle kiertämättömän tärkeää. Keskustan periaateohjelmassa todetaan: ”Kahdella tasa-arvoisella ihmisellä on vapaus rakastaa toisiaan”. Tämä oikeus kuuluu jokaiselle.
Lotta Paakkunainen 