Kuka puolustaa enää peruskoulua ja varhaiskasvatusta?


Puoliväliriihi ei tuonut yllätyksiä. Hallitus jatkaa samalla kovalla ja kylmällä linjalla, joka on täysin päinvastainen kuin ne puheet, joita kansalaisille kuultiin ennen eduskuntavaaleja ja vielä hallituskauden alussakin.

Hallituspuolueet lupailivat alue- ja kuntavaalikampanjoissaan kouluille ja lapsille hyvää. Pienempiä luokkakokoja, vahvempaa tukea kouluihin, panostuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Moni vannoi, että koulutuksesta ei enää leikata ja että peruskoulu on suojeluksessa. Nyt on käynyt selväksi, että nämä lupaukset olivat arvottomia tai ainakin unohtuneet.

Hallitus on toistuvasti viestinyt, ettei koulutuksesta enää leikata. Mutta mitä tapahtuu, kun kuntien rahoitusta leikataan? Kunnat vastaavat varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, nuorisotyöstä ja monista lasten ja perheiden palveluista. Kun rahaa otetaan pois, leikkaus osuu juuri sinne, eli kouluihin ja päiväkoteihin.

Kuntaliiton tuore tiedote on karua luettavaa: hallituksen toimet johtavat kuntien rahoituksen heikentymiseen, ja samalla valtio sysää lisää tehtäviä kunnille. Tämä yhtälö ei toimi. Kunnat ovat vastuussa juuri niistä asioista, joita hallitus väittää puolustavansa: perusopetuksesta, varhaiskasvatuksesta, lasten ja nuorten palveluista.


Kuntaliitto on täysin oikeassa ollessaan pettynyt hallituksen linjauksiin. Suunnitellut leikkaukset vievät kunnista satoja miljoonia euroja vuositasolla. Samalla kun valtio keventää omaa taakkaansa, se sysää vastuun ja ongelmat kuntien harteille, ilman että annetaan riittäviä keinoja selvitä niistä.

Kun kunnista viedään rahaa pois, ei ole vaikea arvata, mihin se osuu. Se osuu koululuokkiin, päiväkoteihin, erityisopetukseen, kouluterveydenhuoltoon ja tukipalveluihin. Se näkyy kasvavina ryhmäkokoina, väsyvinä opettajina ja liian yksin jäävinä lapsina.

Tämä ei ole vastuullista taloudenpitoa. Tämä on siirtämistä ja unohtamista. Hallituspuolueet, kuten Kokoomus, vakuuttavat että koulutus on turvassa, mutta entä käytännössä? Kun pienet kunnat kamppailevat jo nyt opettajapulan, homekoulujen ja tukipalvelujen riittämättömyyden kanssa, jokainen euro ratkaisee. Ja nyt niitä euroja leikataan.

Perusopetus ja varhaiskasvatus ovat kuntien tärkeimpiä tehtäviä – ja ne ovat myös sivistyksen ja tasa-arvon kivijalka. Niihin sijoittaminen on investointi, ei kuluerä. Jokainen lapsi ansaitsee laadukkaan koulupolun – ei enää yhtään säästölistaa, jossa juuri he ovat rivien väliin piilotettu “säästökohde”.

Peruskoulun ja varhaiskasvatuksen pitäisi olla suomalaisen sivistyksen ylpeydenaihe. Nyt ne ovat leikkauslistojen kärjessä.

Missä on nyt se huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista, josta niin innokkaasti puhuttiin vaalikentillä?

https://www.sttinfo.fi/tiedote/71102648/kuntaliitto-on-pettynyt-kuntien-rahoituksen-leikkauksista-verotulomenetykset-korvattava?publisherId=2133&lang=fi

Inhimillisellä politiikalla voidaan säästää 600 miljoonaa euroa vuodessa, muistutin jälleen hallitusta vajaaravitsemuksen seulonnasta

Puoliväliriihen kunniaksi lähetin muistutuksen tärkeästä ja tutkitusti vaikuttavasta asiasta sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusolle, hänen valtiosihteerilleen, valtiovarainministeri Riikka Purralle ja hänen valtiosihteerilleen sekä pääministeri Petteri Orpolle ja hänen valtiosihteereilleen.

Kyse on vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi ikääntyneiden hoitopolkua. Tätä ratkaisua on jo pitkään pidetty asiantuntijapiireissä sekä inhimillisesti että taloudellisesti erittäin järkevänä, eikä syyttä. Arvioiden mukaan vuotuiset säästöt voivat olla jopa yli 600 miljoonaa euroa ja samalla voidaan parantaa ikäihmisten elämänlaatua ja tukea heidän kotona asumistaan.

Tämä ei ole vain mielipide tai toive, vaan tutkitusti vaikuttava ja kustannustehokas ratkaisu:

  • Vajaaravitsemuksen varhainen tunnistaminen ja hoito vähentävät hoidon tarvetta ja kustannuksia
  • Ne parantavat ikäihmisten toimintakykyä ja elämänlaatua
  • Ne mahdollistavat pidemmän kotona asumisen ja tukevat itsenäistä arkea

Kysyn jälleen hallitukselta: miksi tätä ratkaisua ei ole vielä laajasti otettu käyttöön?

Olen aiemmin toimittanut asiasta tietoa pariinkin otteeseen mm. pääministerille, valtiovarainministerille ja sotevaliokunnan puheenjohtajalle. Nyt asiasta on jätetty myös kirjallinen kysymys eduskunnassa (Antti Kaikkonen), mikä osoittaa, että aihe on päättäjiä kiinnostava ja ansaitsee huomiota myös hallituksen taholta.

Toimin aluevaltuutettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, jossa vajaaravitsemuksen seulontaa parhaillaan pilotoidaan ja se on otettu mukaan myös palvelustrategiaan. Olen edistänyt asiaa aktiivisesti sekä säästöpotentiaalin että inhimillisten hyötyjen näkökulmasta.

Aiheesta kirjoittamani mielipidekirjoitukset on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa sekä useissa paikallislehdissä. Viimeisin kirjoitukseni on toimitettu myös päättäjille sähköpostin liitteenä.

Odottaisin (todnäk turhaan), että puoliväliriihessä huomioitaisiin tämä konkreettinen ja vaikuttava toimenpide, joka ei heikennä palveluita vaan päinvastoin parantaa niitä ja tuo samalla merkittävää säästöä valtiolle.

Inhimillinen politiikka ei ole vain arvovalinta. Se on myös taloudellisesti viisasta.

Voit lukea sähköpostini alta:

Vuosittainen 600 miljoonan säästö: Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito on tutkittu, vaikuttava ja kustannustehokas ratkaisu ikääntyneiden hoitoon  

Hei, 

Olen jo pitkään tuonut esiin sekä hyvinvointialueilla että eduskunnalle, että vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon sisällyttäminen osaksi ikääntyneiden hoitopolkua on sekä tutkitusti vaikuttava että kustannustehokas toimenpide. Sen avulla voidaan asiantuntija-arvioiden mukaan saavuttaa jopa yli 600 miljoonan euron vuotuiset säästöt. 

Aiheesta on nyt jätetty myös kirjallinen kysymys eduskunnassa (Antti Kaikkonen), mikä osoittaa, että asia kiinnostaa päättäjiä ja ansaitsee laajempaa huomiota myös hallituksen suunnalta. 

Tutkimusnäytön mukaan vajaaravitsemuksen varhainen tunnistaminen ja hoito: 

  • vähentävät hoidon tarvetta ja kustannuksia 
  • parantavat merkittävästi ikäihmisten elämänlaatua 
  • tukevat ikäihmisten kotona asumista 

Kyseessä on siis ratkaisu, joka on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevä. 

Vuosi sitten toimitin asiasta tietoa valtiovarainministeri Riikka Purralle, hänen valtiosihteerilleen, pääministeri Petteri Orpolle sekä sotevaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiurulle. Toistaiseksi hallituksen toimenpiteissä ei kuitenkaan näy konkreettista etenemistä tämän vaikuttavan keinon hyödyntämisessä. Samaan aikaan keskusteluissa korostuvat säästöpaineet, vaikka juuri tämä toimenpide toisi säästöjä ilman palveluiden heikentämistä. 

Kysynkin: miksi vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa ei ole otettu laajemmin käyttöön osana ikääntyneiden hoitoa? 

Olisitteko halukkaita keskustelemaan asiasta tarkemmin? Olen mielelläni käytettävissänne lisätietoja varten. 

Toimin aluevaltuutettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, jossa tätä parhaillaan pilotoidaan ja se on otettu mukaan myös alueen palvelustrategiaan. Olen pyrkinyt edistämään asiaa alueella sekä säästöpotentiaalin että inhimillisten hyötyjen näkökulmasta. 

Aihetta koskevia kirjoituksiani on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja useissa paikallislehdissä. Viimeisin kirjoitukseni on ohessa tämän viestin lopussa. 

Toivon, että puoliväliriihessä huomioitaisiin tämä ratkaisu, joka tarjoaa aidosti vaikuttavan keinon tukea ikäihmisten hyvinvointia ja hillitä sote-menojen kasvua. 

Ystävällisin terveisin, 

Lotta Paakkunainen 

Asiantuntija, sosiopedagoginen tukityö 

Aluevaltuutettu (LUVN)