Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu
Vielä hetken kuljetaan tiellä (toivottavasti) sulassa sovussa työmaakoneiden, ajoneuvoliikenteen ja kevyenliikenteen kesken. Työkoneiden ollessa työssä, lapset siirtyvät ajoradalle. Onneksi tie on hyvä ajaa suhteellisen hyvä näkyvyys, siis silloin kun työmaakoneet eivät ole ajoradalla.
Mutta hyvin tien valmistuminen etenee.
Kaarteen sotamuseossa on nyt pala perheeni historiaa. Olin saanut mummuni Lotta Svärd-muistoja, tarkoin vaalittuja ja kiellettyyn aikaan piilotettuja.
Olin yllättynyt, miten minuun vaikutti niiden jättäminen sinne. Olin miettinyt sitä kauan, punninnut ja pohtinut. Olin ollut kokoajan sitä mieltä, että niiden on tärkeää päästä esille, muidenkin nähtäväksi ja arvostettavaksi, mutta silti niiden vieminen ei ollut helppoa. Annettuani näytille mummuni tavarat ja suunniteltuamme niiden esillepanoa, alkoivat kyyneleet tulla. Ne vain tulivat. Vaikka mistään en luopunut, tavarat ovat vain näytillä saamassa ansaitsemaansa arvostusta ja mahdollisimman monen nähtävänä.
Mummu oli mulle tärkeä. Ihailin hänen tyylikkyyttään, vankkumatonta olemustaan ja huumoriaan. Vanhemmiten mummun huumori sai pisteliäitäkin piirteitä, mutta sen me kaikki soimme hänelle. Mummu ei aina ihan suoraan sanonut, mutta antoi aika hyvin ymmärtää asioita. Kerran käydessäni mummun luona vauvan kanssa ehdin olemaan noin 15 minuuttia, kun mummu hienovaraisesti vihjaisi, että ”mihin sä sen sun autos jätitkään”.
Mummu toimi Lotta Svärd-järjestössä muonituslottana Helsingissä II paikallisjaostossa Toisen Maailmansodan aikaan.
Sotamuseossa on nyt mummun muonituslotan koulutusmerkki. Muonituslotan merkki oli ensimmäinen lottajärjestössä käyttöön otettu kurssimerkki. Se vahvistettiin lokakuussa 1921. Muonitusjaoston merkin kenttäkeittiö oli aluksi metallista valmistettu. Myöhemmin merkki valmistettiin ompelemalla kuten muutkin jaostomerkit.
Mummu, Aino, avioitui Yrjö Soramiehen (vuoteen 1942 asti Sandell) kanssa vuonna 1942. Sulhanen pääsi vihkimisen vuoksi pikaiselle lomalle rintamalta ja heidät vihittiin Helsingissä ja Aino synnytti kaksospojat 7.6.1943 (Jukka Olavi ja Eero Antero).
Pojilleen hän ompeli vaatteita Lotta-puvusta, jolloin oli pulaa kaikesta ja Lotta-puvusta tuli kielletty. Kaksosten jälkeen heille syntyi neljä lasta lisää.
Lotta-puvuista ja sarkakankaasta ommeltiin myös Lotta-käsilaukkuja sodan jälkeisinä
pulavuosina. Sarkakankaasta valmistettiin armeijan käyttöön takkeja ja housuja.
Käsilaukut tehtiin kahdesta kauluksesta, vyötärönnauhasta ja hihansuusta.
Tämän käsilaukun, jonka vein näytille, mummu osti oman alkuperäisen tilalle 2000-luvulla.
Isäni oli oikea tietopankki liittyen juuri suvun sotavuosiin ja olen nyt harmitellut sitäkin, että en muista kaikkea, mitä isä kertoi. Olen lapsilleni kertonut sotavuosista, sen mitä vaari on kertonut ja he ovat olleet, varsinkin nuorin, todella kiinnostuneita ja innostuneita. He ovat olleet innostuneita siitä, että isomummunsa oli Lottana ja isovaarinsa sodassa. Uusin sankari heille tällä hetkellä on Leo-setä (minun isosetäni, vaarini veli), joka valehteli ikänsä päästäkseen sotimaan, puolustamaan isänmaataan.
Isäni kertoi paljon, kunpa muistaisin sen kaiken, mitä hän kertoi. Mummu ei sodasta puhunut.
Palkitusta Kaarteen sotamuseosta löydät lisää Kaarteen sotamuseon nettisivuilta ja heidän fb-sivultaan.
Syksyn ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin monia asioita, mutta Saukkolan päiväkodin tilanne puhutti eniten.
Käytin puheenvuoron aiheessa:
Saukkolan päiväkodin tilanne on jo meille kaikille tuttu. Päiväkotiin ei oteta uusia lapsia, vakavimmin oireilevia on otettu kotihoitoon, vanhemman jäädessä pois töistä ja toiset lapset joutuvat käyttämään eri lääkkeitä isojakin määriä. Kaikki lapset eivät oireile ja toisille perheille onkin ollut järkytys nähdä, mitä tapahtuu, olla seuraajana, kun oman, oireettoman lapsen päiväkoti menee alta. Tieto siitä, että vaikka kaikki eivät oireile, kaikki altistuvat, ei ole tavoittanut kaikkia perheitä.
Mutta se, että päiväkotikiinteistö on sairas, ei ole oikeutus kiireellä tehtävään päätökseen uudisrakennuksesta, tai siitä, miten se toteutetaan, vaan sen pitäisi olla meille kimmoke siihen, että tehdään hyvin, kaikki vaihtoehdot punnittuna ja tutkittuna ja ajan kanssa mietitynä, mutta ennenkaikkea ajan kanssa toteutettuna, ettei jouduta jälleen pian samaan tilanteeseen.
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää Saukkolan päiväkodin väistöstä ensi viikolla, nyt me emme päätä väistöstä. Me päätämme alueen pitkäikäisestä, tulevienkin lasten päiväkodista ja alueen perheiden arjesta. Investointi on pitkälle ajalle.
Päätöksiä tehtäessä on tärkeää myös tietää päätösten seuraukset, ja on tärkeää ajatella niitä seurauksia. Esimerkiksi jos esikoululaiset siirretään Nummen yhtenäiskoulun alakoulukiinteistöön, tuo se paineita siirtää 5-6 luokalaiset yläkoulukiinteistöön, sillä alakoulukiinteistö on nyt jo liian täynnä, eikä yläkoulu ole vielä 10 vuotiaiden paikka.
Siksi kannatan esitystä uudelleenvalmistelusta. Valtuusto päätti yksimielisesti lähettää Saukkolan päiväkodin tulevaisuuden uudelleenvalmisteluun. Toivottavasti palaa kunnollisena esityksenä ja otsikkokin oikeanlaisena.
Kuntalainen oli tehnyt aloitteen opiskelijoiden bussilipun hinnan alentamisesta. Aloite oli jo käynyt palvelutuotantolautakunnassa ja nyt oli valtuustokäsittelyn vuoro. Aloitetta esitettiin loppuunkäsitellyksi. Esitin aloitetta edelleen vireilläolevaksi.
Perustelin alennuksen tarvetta alueiden ja opiskelijoiden tasavertaisuudella, syrjimättömyydellä, nuorten syrjäytymisen ehkäisyllä ja liikennöinnin todennäköisellä lisääntymisellä. Mm. reuna-alueilta, esimerkiksi Nummen ja Pusulan alueilta joudutaan kulkemaan muualle toisen asteen opintoihin ja se voi olla toisille perheille liian suuri taloudellinen taakka, eikä Kelan koulumatkatuki välttämättä riitä kaikille. Jos kaupunki tukee kaupunkinsa opiskelijoita alennuslipulla, voi kaupunki hakea Kelan koulumatkatuen opiskelijan sijaan.
Pääasiassa koulumatkakustannuksia aiheutuu haja-asutusalueella vanhempiensa luona asuville opiskelijoille, joiden opintotuki on määrältään alhaisempi kuin itsenäisesti asuvien opintotuki. Koulumatkojen kustantaminen on tällöin riippuvaista myös vanhempien taloudellisista edellytyksistä. Toinen tyypillinen ryhmä, jolle kertyy matkakustannuksia, ovat opiskelijat, jotka perhesyistä asuvat eri paikkakunnalla kuin oppilaitos sijaitsee. Alennetun opiskelijamatkalipun myötä näiden ryhmien opiskelumahdollisuudet olisivat nykyistä tasa-arvoisemmat suhteessa niihin, joilla on mahdollisuus asua oppilaitoksen läheisyydessä ilman merkittäviä päivittäisiä matkakustannuksia.
Kaupunki voisi neuvotella liikennöitsijöiden ja matkalippujen myyjien kanssa ehdoista, joilla matkalippuja myydään opiskelijoille alennettuun hintaan.
Esitykseni ei saanut kannatusta. Ei minkäänlaista.
Eipä auta kuin leuka rintaan ja miten se menikään. Ensi viikolla on lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokous ja siellä on jälleen monia kiperiäkin kysymyksiä ja itse tulen ottamaan kokouksen asialistan ulkopuolelta koulukyydit puheeksi.
Koulumatka ja sujuvuus ei vieläkään sovi samaan lauseeseen. Luonnollisesti koulukyyti on aina ongelmainen logistiikan alussa ja muutosten käynnistyessä. Kouluavustajat ovat tärkeänä osana kuljetusten toimimisessa koulussa, tarkistamisessa, että jokainen on oikeassa kyydissä ja he tekevät parhaansa juuri niissä puitteissa, mitä heillä on ja niillä ohjeilla, jotka saavat. Toki jos logistiikka ja logiikka ovat erehtyneet voi käydä mitä vain. Säästöjä sillä ei satu.
Otetaanpa esimerkiksi perhe, jossa on kolme koululaista:
Taksi käy aamulla 7.20 hakemassa lapsen A ja vie ison tien risteykseen, josta hän menee bussilla kouluun, joka alkaa 8.15, seuraavaksi tämä samainen taksi hakee klo 7.55 lapsen B ja vie samaan ison tien risteykseen, jossa lapsi B odottelee n. 8.40 menevää bussia, jotta pääsee klo 9 kouluun. Sama taksi kaartaa vielä kolmannen kerran portille klo 8.10, ottaa lapsen C kyytiin ja vie hänet koululle asti tällä samaisella koulutaksilla. Lapsi C voikin sitten vilkutella lapselle B ohi mennessään, joka notkuu bussipysäkillä odottelemassa bussia, kun ei samaan kyytiin pääse.
Sujuvaa ja tehokasta (ja niitä säästöjä tälläkin tulee)
tai vaikkapa toinen vaihtoehto:
Saman tien varrella asuvat kaksi oppilasta, toisella pysäkille matkaa 2,5 km toisella 2,9. Toinen saa kyydin pysäkille päästäkseen kouluun, toinen ei. Arvaatko muuten, kumpi saa sen kyydin?
tai kolmas esimerkki:
Saman tien varrella asuvat lapset saavat osa taksikyydin bussipysäkille ja osa saa kyydin taksilla kouluun asti, vaikka viime vuonna ei saanut, eikä tänä vuonna edes pyydetty. Perhe haki koulukyytiä, mutta ilmoittivat, että olosuhteet muuttuneet, eikä tarvita erityiskyytejä. Taksilla mentävä. Niih, koska periaate.
Tai että hei:
Saman perheen eskarilainen kulkee bussilla kotiin ja vitosluokkalainen laitetaan taksiin. Pääsevät samaan aikaan koulusta ja eskarista. Eskari ja koulu ovat vierekkäin. Eskarilaisen kuulemma pitää tietää pysäkki, jolla jäädä pois.
Esimerkkejä riittäisi. Vuosia asiaa seuranneena ja vanhempien kanssa asiassa painineena ja vuosien varrella kirjoittaneena usein koulukyydeistä ja niiden toimimattomuudesta, en enää tiedä, miten reagoida. Odotan päivää, kun koulukyydeistä voi kirjoittaa toisin, mieluisinta olisi, jos voisi kehua.
Koulukyydeistä puhuessa ja kirjoittaessa tulee aina eteen vain lisää ja lisää kysymyksiä. Liikaa kysymyksiä, liikaa epäkohtia. Onneksi epäkohdat ovat niitä, joita pystyy muuttamaan ja joihin logistiikkakeskus pureutuu. Mutta se hämmästyttää, että pääpiirteittäin nämä ovat joka vuosi samoja ongelmia.
Toistan taas viime vuosina toteamani:
Koulukyytejä suunnitellessa mukana on varmasti aika monta muuttujaa, mutta koulujen osoitteet harvemmin muuttuvat, lasten määrä on suunnilleen samoissa luvuissa ja asuinalueet ovat yleensä aika pysyviä.
Muutoksia toki on, mutta kuinka paljon ne voivat vaikuttaa, joka vuosi? Muuttujia tässä yhtälössä on, mutta se tiedetään joka vuosi, että niitä on ja joka vuosi ne koulut alkaa. Vieläpä jopa suunnilleen samaan aikaan. Yllätyksinä ne eivät siis tule.
Ihan aidosti kysyn, että voisiko näihin varautua?
Lohjan mukaan kuvassa oleva tie on turvallinen lasten kulkea. Onneksi urakoitsijan työntekijät ovat vastuullisia ja varovaisia.
Oilaantien liikenneturvallisuuden parantamista odotettiin vuosikymmeniä ja nyt on töiden viimeiset päivät käsillä, ei kaupunki millään malttanut odottaa, että tie tulee valmiiksi. Avattiin tie moottoriliikenteelle ja kevyelle liikenteelle ennen töiden valmistumista, vaikka kiertotie olisi vallan mainiosti voinut olla käytössä töiden loppuun asti.
Urakoitsija oli minulle kertomansa mukaan yrittänyt useaan otteeseen vakuuttamaan kaupungin edustajat siitä, että olisi työn edistymisen ja kulkijoiden turvallisuuden vuoksi parasta, että tie olisi suljettuna kun loppuun. Ei, ei käynyt, vaan tie on saatava auki, ja sen on kuitenkin samalla oltava turvallinen.
Mutta hei, hyvin se menee. Työkoneen kuljettaja väistää jalankulkijoita, nostaa kauhan ja pysähtyy, kun lapset ovat lähellä.
On muuten iso askel liikenneturvallisuuden parantamiselle tällä alueella, sillä jos erään asukkaan ajatus ”on tämä turvallisempi nyt (tietyökoneiden ollessa tiellä) kuin ennen” kertoo tien tilasta aiemmin.
Jo aiemmin olen kertonut, että olen hakenut määräaikaista koulukyytiä lapsille, kunnes tie valmistuu. Ei myönnetty, sillä periaate on tärkeä. Kaupunki ja urakoitsija ovat sopineet tien olevan turvallinen lapsille koulun alettua. Ja sillä tiedolla mennään.
https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/08/10/koulumatkalla/
Meillä ei pitäisi olla varaa olla ehdoton, kun on kyseessä lasten turvallisuus. Se on asia, josta ei vaan voi tinkiä.
Päätimme muutaman äidin kanssa lähteä tarkistamaan, onko lastemme koulutie turvallinen, kuten on kaupunki ja urakoitsija luvanneet.
Oilaantien liikenneturvallisuuden parantamistyöt ovat vielä kesken, mutta lapset eivät tietöiden ajaksi määräaikaista koulukyytiä, koska urakoitsijan kanssa on sovittu, että tie on jo koulujen alettua kulkukunnossa.
Kaupunki perää joka kerta koulumatkasta puhuttaessa vanhempien vastuuta ja sitä, että koulutie tulee harjoitella ennen koulun aloittamista. Meidän tiellä ei ole voitu harjoitella, sillä tie on ollut suljettuna koko kesän. Koulujen alkamispäivänä tie avattiin koululaisille, jolloin osa lapsista kävelivät ensimmäistä kertaa tätä tietä. Tietyökoneiden ollessa vielä läsnä. Ajotien asvaltointi aloitetiin, kun lapset olivat jo koulussa ja se jatkui lasten palaillessa koulusta.
Vaikka tien tämän hetkinen tila ei ole niin paha, mitä pelkäsin, olen edelleen samaan mieltä, mitä aiemmassa kirjoituksessani.
Lasten ei ole turvallista kävellä tietyömaan läpi, ei vaikka työntekijät kuinka varoisivat ja katsoisivat, ei lapsia voi laittaa kävelemään työmaan läpi.Laitoin hakemuksestani myös sähköpostin logistiikkakeskukseen tiedoksi ja sain todella nopeasti vastauksen. Kiitos siitä.Harmikseni vastaus ei ollut toivotunlainen. Korrekti ja kohtelias kyllä, mutta ei lupaava.Kyytiä ei saa, koska kaikki tietävät milloin koulu alkaa ja koulun alkaessa oppilaiden pitää päästä turvallisesti kulkemaan jalan tai pyörällä kouluun. Urakoitsija on kaupungille näin luvannut. Tietyö on tarkoitus saada jo tällä viikolla pääosin valmiiksi ja tie avataan autoliikenteellekin jo 11.8. Lopullisesti urakka on valmis 31.8. mennessä.Pidän tästä tiukasta asenteesta tilanteessa. Jos urakoitsija on kaupungin kanssa keskustellut aiheesta ja sopinut, että lapset pääsevät turvallisesti, niin siitä on pidettävä kiinni. Se, mikä haittaa tässä kohtaa on lasten joutuminen väliin.Harmi vaan, että mä olen epäluuloinen ja ylisuojeleva ihminen. Lasten turvallisuuden ollessa kyseessä olen mielummin ylivarovainen kuin pahoillani jälkikäteen.Uusin pyyntöni turvallisesta koulukyydistä.
Ensi viikolla pitäisi asvaltoida kevyenliikenteen väylä. Ajorata on jo avattu liikenteelle. Kuinka lapset kulkevat? Ajorataa? Olen esittänyt kysymyksen kaupungille ja ovat luvanneet selvittää asian ja vastata kysymykseeni ja hoitaa asian lapsien parasta ajatellen.
Odotan.
Lotta Paakkunainen