Ikkalan koulun tarveselvitys lautakunnan talousarvioesityksessä

Käsittelimme 18.9.2019 Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa mm ensi vuoden talousarvioesitystä. Tuskin juuri kukaan yllättyi siitä, että esityksessä mainittiin Ikkalan koulu. Itse asiassa se oli kahteen otteeseen siellä, lauseena: ”Ikkalan koulun tarveselvitys valmistuu”.

Kohdasta tehtiin esitys, että lause poistettaisi. Osasin odottaa, että esitys tehtäisi ja olin etukäteen miettinyt sen kannattamista. Olin etukäteen myös miettinyt sitä, että valtuusto päätti toukokuun kokouksessaan, ettei Ikkalan koulua lakkauteta.

Ikkalan koulu on aloittanut toimintansa 1912. Nykyinen ala-asteen koulurakennus on valmistunut vuonna 1982. Pihassa sijaitseva puukoulu, jossa on teknisen käsityön luokka, on valmistunut 1938. Ikkalan koulukiinteistöön on tehty vuosien varrella monia korjauksia ja parannuksia.

Kokouksen aikana talousarvioesitykseen muutettiin teknisenä korjauksena Ikkalan tarveselvitys ”Ikkalan peruskorjauksen tarveselvitykseksi”. Mietin hetken, ettei sana ”peruskorjaus” ole myöskään täysin kuvaava, mutta se sai kuitenkin suurimman osan lautakunnan jäsenistä hyväksynnän.

Kokouksen jälkeen olen saanut yhteydenottoja, joissa ihmeteltiin sitä, etten kannattanut vastaesitystä. Kiitos niistä viesteistä ja puheluista. Keskustelut olivat hyviä ja olen iloinen niistä jokaisesta. Sain jokaisesta paljon mietittävää, mutta toivottavasti osasin myös vastata keskustelukumppaneilleni tarpeeksi hyvin.

Syy siihen, etten loppujen lopuksi kannattanut esitystä on, että jos tarveselvitys tehdään oikein ja kunnolla, on se puolueeton ja siitä käy ilmi kiinteistön tarpeellisuus ja elinvoimaisuus. Kyseessä ei ole tarveselvitys koulun toiminnan jatkamisesta eikä lakkauttamisesta. Tarveselvitys tulee olemaan myös koulun puolustajien hyväksi, sillä

  • Tarveselvityksestä tulee käymään ilmi, mitä tarvitaan, jotta koulun kehitys ja opetuksen laatu taataan
  • Tarveselvityksessä tulee olemaan lista korjauksista, joita jo on tehty. Totta on, ettei tarveselvitys ole kuntokartoitus, mutta
Tarveselvitys
Tarveselvityksessä perustellaan tilanhankinnan tarpeellisuus, kuvataan alustavasti tarvittavat tilat, rakenteet ja niille asetettavat vaatimukset. Tarveselvitysvaiheen tärkein tehtävä on eri tilanhankintavaihtoehtojen sekä niiden kelpoisuuden ja edullisuuden tutkiminen. Tarveselvitysvaiheen rakennuttamistehtäviä ovat esimerkiksi:

– Tavoitteiden määrittely
– Tilanhankintavaihtoehtojen selvittäminen
– Alustavien kustannus- ja kannattavuusselvitysten laatiminen
– Tarvittavien riskianalyysien tekeminen
– Hankepäätöksen valmistelu (lähde: http://www.prodeco.fi/index.php?p=Rakennushankkeenhall#Tarveselvitys)

Kaupunginvaltuusto ON päättänyt 15.5.2019 kokouksessaan talouden tasapainottamisohjelmasta, jonka aikana Ikkalan koulun lakkautus nostettiin äänestettäväksi. Tuolloin päätettiin äänin 29-22, ettei koulua lakkauteta (äänestin koulun lakkautusta vastaan). Tämän valtuuston päätöksen vuoksi Ikkalan koulun tarveselvitys on tarpeellinen. Tarveselvitys ei ole kuntokartoitus, eikä kuntokartoitus ole talousarvioasia, mutta kouluun investointi on.

Mutta se, että tarveselvitys on aloitettu ilman luottamushenkilöiden hyväksyntää tai päätöstä, on hieman erikoista, eikä hyväksyttävää.

Toinen asia, mikä ei ole hyväksyttävää on, että Ikkalan koulun teknisen työn opetukseen mennään Pusulan kouluun. Ikkalan koulussa on toimiva teknisen työn luokka.

Ikkalan koulussa on kaksi opettajaa entisen kolmen lisäksi, kuten kaikissa muissakin lohjalaisissa pienissä kouluissa. Tämä ei siis johdu siitä, että nimenomaan Ikkalan koulun opettajamäärää olisi vähennetty, vaan siitä, että lautakunta teki päätöksen uudesta tuntikehyskaavasta ja tuntikehysleikkauksesta, joita minä vastustin. Yritin tuolloin vakuuttaa muita lautakunnan jäseniä siitä, että tämä uusi kaava on pienten koulujen surma. Jäin tuolloin aivan yksin. https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/08/06/tuntikehyksesta-sen-leikkauksesta-ja-laskutavasta/

Vaikka saatamme olla osan koulun puolustajien kanssa eri mieltä koulun puolustamisen keinoista, toivon kuitenkin rikasta ja monipuolista keskustelua sekä hyvän yhteistyön jatkuvan, se on kuitenkin lasten ja kylien etu.
Vaikka en siis äänestänyt tarveselvitystä vastaan, olen nimenomaan koulun puolella ja koulun säilyttämisen puolella. Kuten olen jo vuosia ollut ja kuten olen jo vuosia puhunut kaikkien lähikoulujen ja kyläkoulujen puolesta. Jokaisen.

Oilaantien kevyenliikenteen väylä 1 v!

Oilaantien kevyenliikenteen väylän valmistuminen toi minulle muutamia kyselyjä tien avajaisista ja tilaisuudesta, jossa käytäisi läpi, mitä kaikken tien eteen on tehty.

Kaikkea historiaa en tiedä. Jotain minulle on kerrottu, mutta parhaiten tietenkin osaan kertoa sen, minkä panoksen itse olen antanut.

1960-luvulla vedettiin ensimmäiset mittamerkit, sen jälkeen siitä on riidelty, väitelty, unohdettu, väistelty, siirretty vastuu kuntalaiselle…

2010 tehtiin viisi erillistä kuntalaisaloitetta, joista yksi oli minun, yhdessä oli jopa kartta ja piirros ehdotuksesta, kuinka tien voisi tehdä huomioiden kulttuurimaisema, kevyenliikenteen turvallisuus ja ajoneuvojen kulku. Kunta toppuutteli, ei ole rahaa, tai poliittista tahtoa.

Kunta oli joka vuosi listannut ELYlle tämän tien turvallisuuden parantamisen, mutta joka vuosi se unohdettiin. Tehtyäni kuntalaisaloitteen kävin silloisen kunnanjohtajan juttusilla ja teknisen johtajan puheilla. Molemmat olivat myötämielisiä. Lähetin meilejä, soittelin, kirjoittelin lehdille, ahdistelin valtuutettuja, kansanedustajia, ELYä, kuntaa, kansanedustajaehdokkaita ja kutsuin kävelylle ja tapahtumiin. ELY ilmoitti minulle, että he lähtevät mukaan, jos kunta on aloitteellinen ja jos kunta maksaa puolet.

 

viikolla 47 vuonna 2016 tien turvallisuuden parantaminen aloitettiin ja syyskuun puolessavälissä 2018 tie oli valmis. Siitä on nyt vuosi! WAU!

 

  • Ensimmäiset mitat jo 1960-luvulla
  • Kaatui milloin mistäkin syystä
  • Kuntalaisaloite marraskuussa 2010
  • Tapaaminen kunnanjohtajan ja teknisen johtajan kanssa
  • Kirjeitä uusmaalaisille kansanedustajille (33), pääministerille ja liikenne- ja viestintäministerille, kunnan luottamushenkilöille sekä lehdistölle
  • Yhteydenpitoa ELYyn
  • Luottamushenkilöiden asian esiin nostamista kokouksissa ja kirjoituksin

Tiekatselmus 2014

 

  • Erilaisia perhetapahtumia

Helatorstain perhetapahtuma urheilukentällä ja kävelytapahtuma kylätalo-koulu akselilla

  • Adressin perustaminen ja nimien keräily
  • Kirjallinen kysymys eduskunnassa Risto Kuisma (sdp)
  • Kävelyjä luottamushenkilöille, viranhaltijoille ja kansanedustajaehdokkaille
  • Heijastin- ja heijastinliivilahjoitusten kerääminen eskareille ja ekaluokkalaisille

Ihania ihmisiä otti yhteyttä, että tehdään vielä jotain, että ei nyt tähän jätetä! Tehtiin koko perheen tapahtuma, jossa oli kymmeniä yrityksiä ja yhdistyksiä mukana, kymmeniä kyläläisiä (joista osa oli kentällä jo aamuneljältä keittämässä hernekeittoa ❤ ) ja kävijöitä oli satoja!

Perhetapahtuma 2011
Ihania ihmisiä tekemässä

Lukuisat ihmiset vapaaehtoisesti tulivat mukaan järjestämään tapahtumaa, joka ylitti tosiaan odotukset. Saimme keittopadan lainaksi, jossa sitten kaksi upeaa äitiä neljältä aamuyöllä alkoi keittämään hernekeittoa tapahtumaa varten. Saimme lahjoituksia arpajaisia varten, pomppulinnan, jalkapallo- ja yleisurheiluseura järjestivät lapsille toimintaa, palvelukoirajärjestö järjesti näytöksen, moottoripyöräharrastajat järjesti näytöksen, oli paloautoa, ambulanssia, poliiseja….. Oinolan koulun vitosluokkalaiset haastoivat kunnanvaltuutetut leikkimieliseen jalkapallo-otteluun, mutta koska valtuutettuja ei ollut kovinkaan montaa paikalla, paikkasivat palokuntalaiset hienosti. Tasoitukseksi aikuispelaajat pelasivat parina, toinen jalka sidottuna toisen pelaajan jalkaan. Peli oli ratkiriemukas, eikä tuloskaan varmaan yllätys.

Adressiin kerättiin nimiä tien hyväksi ja allekirjoituksia tuli paljon.

Oilaantien suunnitelmat 2015
Oilaantie 2015

Vuonna 2015 alkoi kuulemiset ja kuulemistilaisuudessa mukana ollut työryhmä sanoi hankkeen alkaneen vuonna 1997, vaikka tosiasiassa hankettahan on suunniteltu ja mietitty ja aloitettu jo vuonna 1969. No, se nyt ei sinänsä haittaa, he totesivatkin sen, että tietävät tämän hankkeen olleen paljon kauemmin esillä, mutta näillä tiedoille he olivat päättäneet, että lasketaan tästä. Vuonna 1997 oli siis tehty suunnitelmat, kuulemiset yms. Sitten se jäi jäähylle, unohdettiin, laitettiin mietintään, mitä nyt keksitään nätisti sanoa, kunnes vuonna 2010 he taas saivat tietoonsa, että tämähän on vaarallinen tie. Siitä lähtien on taas pohdittu ja suunniteltu.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kokouksessaan 20.10.2015 asettaa 20.10.2015 päivätyn asemakaavan muutosluonnoksen nähtäville valmisteluvaiheen kuulemista (MRA 30§) varten ja pyytää valmisteluaineistosta lausunnot.

Samalla, kun kaupunki teki suunnitelmia, päätöksiä, järjesti kuulemisia, piti jotain tehdä lasten turvallisuuden vuoksi ja tien liikenneturvallisuuden puute mielessä.

Heijastinliivijengiä vuosien varrelta

Tietyöt 2016
Tietyöt 2016

pian valmis
Pian valmis, koulun ensimmäinen päivä 2018

2018-10-01 (8)
tien avasivat ekaluokkalaiset 2018

 

 

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2017/05/22/tie-kerrallaan-silta-kerrallaan/

 

http://nummentie.blogspot.com/2010/11/kuntalaisaloite-tehty.html

 

http://nummentie.blogspot.com/2010/11/kuntalaisaloitteeseen-vastauksia.html

http://nummentie.blogspot.com/2012/05/kutsu-tapahtumaan-lahtenyt-uudenmaan.html

http://nummentie.blogspot.com/2012/05/kevyenliikenteen-vaylan-tilanne.html

http://nummentie.blogspot.com/2012/04/tapahtunut-ennen-syksyn-tapahtumaa.html

 

http://nummentie.blogspot.com/2014/03/tiekatselmus-2732014.html

 

Kirjoittajavieras-kolumni: kun minä olin nuori

Kirjoitin tällä kertaa Länsi-Uusimaa lehden Kirjoittajavieras-kolumniini asiasta, jota olen jo jonkin aikaa miettinyt. Tämän ajan ja menneen ajan lapsuuden vertaaminen.

Mielestäni meidän tulee mahdollistaa sanonta ”pojasta polvi paranee” ja lopettaa vähättely ja nuorille tuhahtelu.

Ote kirjoituksestani, jonka voit lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä: https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/796121-lotta-paakkunainen-kun-mina-olin-nuori

Kun minä olin nuori….

Meidän pitäisi pyrkiä teoillamme ja sanoillamme siihen, että lapsillamme ja nuorillamme olisi aina parempi mitä meillä oli. Meidän ei tule kadehtia tai valittaa, vaan meidän tulee luoda paremmat puitteet. Sanotaan, että pojasta polvi paranee, mutta ne ympäristöt ja mahdollisuudet siihen paranemiseen on meidän luotava ja tarjottava.

Tärkein on tahto rakastaa

Sain suuren kunnian, kun äitini pyysi minua puhumaan hänen puolestaan siskoni häissä. Luin erilaisia ohjeita ja suosituksia puheen sisällöstä, rakenteesta, pituudesta ja mitä näitä nyt on. Päätin pitää puheeni suhteellisen lyhyenä, sillä kansainvälisen juhlan vuoksi puhe tuli olla myös englanniksi. Kirjoitukseni lopussa on puheeni morisusparille, tällä kertaa vain suomeksi, vaikka puheen pidinkin sekä englanniksi että suomeksi.

Meillä on sisareni kanssa vain puolitoista vuotta ikäeroa ja lapsuudessa meitä usein on luultu kaksosiksi. Olemme olleet hyvinkin läheisiä. Murrosiän aikana läheisyys hieman rapisi molempien erilaisten kipuilujen ja kasvamisten vuoksi, mutta sisko on rakas edelleen ja nyt aikuisena läheisyys on palannut.

Häät olivat kauniit, lämminhenkiset ja niin morsiusparin näköiset. Siskoni pitää rauhasta, eikä ole ikinä kaivannut huomion keskipisteenä olemista, Petri pitää hyvästä musiikista ja siitä huolehti hänen lapsensa. Juhlat olivat ihanat, perhekeskeiset ja rauhalliset.

No nii

Morsiamen siskon puhe:

Juhlaväki, rakkaat Tytti ja Petri

Mä olen morsiamen sisko, Lotta ja Läsnä ovat myös äiti ja isosisko Memmu. Eli jos huomaatte ihanassa morsiamessa jotain vikoja, ne ovat tässä.

Juhlapuheessa yleensä pitäisi muistella vähän menneitä ja kertoa historiaa. Historiasta sen verran, että Tytti on pikkusisko ja kaikki isosisarukset tiedetään, mikä pikkusisarusten tehtävä on, vai mitä Memmu? Sehän on luonnollisesti isosisarusten kasvattaminen, varsinkin luonteen kasvattaminen. Tytti on ollut loistava pikkusisko.

Historiasta viis. Teillä molemmilla on historia ja te molemmat tunnette toistenne historian. Se on yksi teidän vahvuuksistanne. Avoimuus.
Se, mihin meidän tulisi keskittyä on tämä päivä.

Huominen.

Tulevaisuus.
Ihania sanoja.

Suurin kaikista on rakkaus.
Kauniissa, mutta nopeassa vihkisaarnassa, puhuttiin rakkaudesta.

Kun me menimme mieheni kanssa naimisiin, vihkisaarnassa meille puhuttiin viisaasti halusta rakastaa.
Rakastaminen ei ole helppoa.
Se vaatii työtä.

Se vaatii juhlaa.

Se vaatii arjen sietoa ja se vaatii arjenkaipuuta.
Mutta eniten se vaatii halua, tahtoa rakastaa.
Te olette tänään luvanneet rakastaa.

Muistakaa myös muistaa haluta rakastaa. Joskus se rakkaus on vain siitä kiinni.

Kiitos, että halusitte jakaa tämän ihanan ja tärkeän päivän kanssamme. Olkaa onnellisia.
Ja nyt ystävät! Nostakaamme jälleen malja ihanalle morsiusparille kolminkertaisen ELÄKÖÖN!-huudon kera.

mr&mrs

Tuntikehyksestä, sen leikkauksesta ja laskutavasta

Tuntikehyksestä ja sen laskennan perusteista. Käsittelimme lautakunnan kokouksessa joulukuussa 2018 uutta tuntikehyslaskentatapaa. Tein vastaesityksen, sillä näin, että uusi lauskutapa samalla myös leikkaa kehystä pienemmiltä kouluilta. Jäin esitykseni kanssa täysin yksin, sillä muu lautakunta ymmärsi nyt tavan, miten lasketaan, tosin ei kaavan seurauksia. Ikävä kyllä näköjään pöytäkirjaan vastaesitystäni ei ole huomioitu, vaikka pitäisi.

http://dynasty.lohja.fi/Dynasty/kokous/201820510-9.PDF

Kirjoitin tästä jo aiemminkin, mutta nyt tuntuu muutkin heräävän asialle.

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/12/13/pienten-koulujen-surman-kaava/

Tekemäni vastaesitys olisi pitänyt kirjata pöytäkirjaan, sillä en vetänyt sitä pois, vaikka en siihen kannatusta saanut. Onneksi sentään kaupunginhallituksessa Keskustan jäsen teki samansisältöisen esityksen, turha varmaan sanoa, että sekin esitys hävisi.

Esitän asian palauttamista uudelleen valmisteluun tarkempaa koulukohtaista henkilöstöön ja pedagogisen vaikuttavuuteen liittyvää arviointia varten.

Minulle selitettiin, että en voi vaatia vaikuttavuuden arviointia laskukaavasta, se on vain kaava. Kaava, joka leikkaa. En saanut kannatusta. Sain pilkkaa ja jälkikäteenkin vielä närkästynyttä kuittailua.

Tällä kaavalla valtuuston päättämä 1,7 prosentin tuntikehysleikkaus tarkoittaa opetuksen laadun vaarantumista, se tarkoittaa opettajien tuntimäärän vähenemistä.

 Toki epäilin itsekin itseäni yhdessä vaiheessa, koska olin ainoa, joka tuntui ymmärtävän, että pienet koulut kärsivät. Ehkä olenkin väärässä. Toivon todella olevani, varsinkin, kun näyttöä oli siitä, että muut ymmärsivät paremmin. Mutta siltikin epäilen. Pieniä kouluja tullaan esittämään lakkautettavaksi ja tuntikehys tulee olemaan yksi peruste. Tästä on jo nyt kuulunut kommentteja ”tuntikehys ei riitä”.

Kriisissä tärkeimmät sanat voivat olla ”mä kuulen sua”

Menetys, oma tai läheisen sairastuminen, suru, työttömyys. Jokainen kohtaa kriisejä jossakin elämänsä vaiheessa.  Kriisejä on monenlaisia ja jokainen kokee kriisin omalla tavallaan.

” On vaarana, että ihminen kriisissä alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita, koska ei halua puhua kriisiin liittyvistä aiheista. Jos jokainen keskustelukumppani kommenteillaan ja kysymyksillään muistuttaa kriisistä, kriisiä elävä menettää kontrollin siitä milloin ja kenen kanssa haluaa aiheesta puhua. Näin ollen kriisi tunkeutuu kaikkialle ja varastaa kaiken ajan. ” (Saara Särmä)

Sanonta siitä, että todelliset ystävät tutaan kriiseissä, pitää omalla kohdallani paikkansa erittäin hyvin. Menettäessäni poikani monikaan ei osannut kohdata minua, enkä itsekään kyennyt ohjaamaan toisia, miten kohdata. Oma kriisi oli niin syvä, että kadotin itseni.

Samaa ajatusta jatkaakseni, aviokriisini aikana ja synnytysmasennusten aikana kadotin lähimmät ystäväni. Eräänlaista apua tarjottiin aviokriisini aikana, mutta se apu (ero), ei ollut sitä, mitä halusin, tai olisin ollut valmis käyttämään. Muutakin apua olisi varmaan ollut tarjolla, mutta en halunnut, tai osannut pyytää sitä, enkä todellakaan halunnut puhua siitä.

Saara Särmä kirjoittaa erinomaisessa kolumnissaan, että kukaan ei varmasti tietoisesti halua lisätä kriisissä olevan ihmisen kuormitusta, mutta sen tulee usein tahattomasti tehneeksi.

Jos haluaa antaa tukea kriisin aikana, tulisi antaa tukea omien voimavarojen rajoissa, mutta tulisi myös huomioida tapa, jolla tarjoaa apua. Jos avulle ei ole vaihtoehtoa, eli tarjoat vain käskyjä, mitä tehdä ja omaa tapaasi selviytyä, voisi ehkä miettiä uudestaan, sillä se ei välttämättä ole oikea lähestymistapa. Toki toisille se voi olla. Toiset ehkä tarvitsevat sen käskyn ja selkeät ohjeet, mitä tehdä. Toinen ehkä kaipaisi vain kuulijaa, tai vain mukavaa seuraa, jossa ongelmat unohtaa ja hetken hengähdystaukoa. Jos apusi ei tunnu riittävältä, tai autettavalle menee kaikki aikasi, kaikki voimavarat, tulisi miettiä, pysytytkö oikeasti auttamaan? Onko sinulla itselläsi voimavaroja? Jos itse on keskellä kriisiä, pystyykö auttamaan? Joskus paras apu voi olla vetäytyminen ja tilan antaminen. Voisi kuvitella, että avun tarjoaminen on vaikeaa, se vaatii sosiaalista pelisilmää, mutta myös herkkyyttä. Toisaalta ei se hirveän vaikeaa ole. Ole sinä. Voi osoittaa, tai vain sanoa olevansa läsnä. Voi viedä ystävän kävelylle, antaa aikaa toipua, antaa aikaa yhdessä. Kuulla ja vain sanoa, että mä kuulen sua.

Käymäni kriisit ovat varmasti muuttaneet minua ihmisenä. Kriisien ihmistä jalostamisesta en tiedä, mutta ison muutoksen ne ovat minuun tehneet ja karsineet ystäviä. Jokaisesta kriisistä tähän asti olen kuitenkin selvinnyt.