Lotta Paakkunainen

Vuoden ensimmäinen lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokous 29.1.2020

Vuoden ensimmäinen lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksen esityslista oli pitkä.

Kokouksen alkuun saimme esityksen SIB-hankkeesta. Olimme saaneet esityksen asiasta jo syksyllä päättäessämme, että haemme mukaan, mutta nyt saimme tietoa, miten hanke on Lohjalla lähtenyt käyntiin. Lapset-SIB-hankkeessa kunnat, sijoittajat, järjestöt ja yritykset yhdistävät voimansa lasten, lapsiperheiden ja nuorten hyvinvoinnin tueksi. Tulosperusteinen rahoitussopimus eli SIB on kunnalle taloudellisesti riskitön tapa rahoittaa hyvinvointia edistävää työtä ja ehkäistä syrjäytymistä. Voit lukea hankkeesta lisää täältä: https://www.sitra.fi/artikkelit/lapset-ja-nuoret-sib-kysymyksia-ja-vastauksia/

”Kun peruspalvelut viilenevät, lastensuojelu kuumenee”

Talousarvion toteutuminen käsitellään joka kokouksessa, seuraamme tarkkaan, toisinaan se on hyvin vaikeaa, sillä rahoja siirrellään, on eriaikaisuuksia, laskuvirheitä (toisinaan palkkojen sivukuluja huomioimatta/maksamatta), siirtoja seuraavaan kuuhun, toinen toimiala laskuttaa liikaa/liian vähän, jne. Positiivista tällä kertaa oli se, että toimialamme on säästänyt.

Hyvinvointitoimialan vuoden 2020 talousarvion käyttösuunnitelma/Lasten, nuorten ja perheiden palvelualueella tuotiin meille vain merkittäväksi tiedoksi, sillä nykyisen hallintosäännön mukaan käyttösuunnitelma tulee vahvistaa 15.1. mennessä ja meidän kokouksemme oli vasta 29.1.2020. ”tästä opimme”.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosille 2021-2024 ja luottamushenkilöiden valinta ohjausryhmään herätti paljon keskustelua, sillä alkuperäinen päätösesitys oli:

asettaa työlle poliittiseksi ohjausryhmäksi lapsiasiahenkilöt: Jani Meling, Lotta Paakkunainen, Lena Tallqvist, Pirjo Savolainen, Pepina Hyppönen, Laura Skaffari, Susanna Synnerberg ja Birgit Aittakumpu.

Tarkoitus ei ollut, että ohjausryhmä olisi poliittinen, vaan kyseessä on ryhmä toimielinten lapsiasiahenkilöjä. Joillakin herätti mietteitä se, että siinä ei ollut kaikki poliittiset ryhmät edustettuina ja että yksi ryhmä oli yliedustettuna. Itse näen, etti kyseessä ole poliittinen ohjelma, vaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma. Lautakunta hyväksyi sen, että esittelijä teki muutetun päätösesityksen, jossa nimet otettiin pois ja mainittiin se, että ohjausryhmä koostuu toimielinten lapsiasiahenkilöistä. Kaupunginhallitus eikä Liikuntakeskus ole nimenneet eronneiden jäsenten tilalle uusia. Puuttuvan poliittisen ryhmän tulee nyt vian pitää huoli siitä, että heidän edustajansa tulee nimetyksi lapsiasiahenkilöksi. Toivottavasti valittu haluaa ja toimiikin lasten etu edellä. Kokoajan.

Listalla oli myös Perhehoidon ja tukiperhetoiminnan palkkiot ja korvaukset 1.1.2020 alkaen. Päätöksessä olevat korotukset ovat STM:n määrittelemät indeksikorotukset, jotka ei kaikissa kunnissa edes mene mihinkään lautakuntaan, vaan palkkiot lasketaan automaattisesti indeksikorotuksineen. Meillä käytiin keskustelua korotuksista. Olin aluksi hieman hämmentynyt siitä keskustelusta. Perhehoidon hoitopalkkion vähimmäismäärä on 1.1.2020 lukien 816,21 euroa kalenterikuukaudessa tämän korotuksen kanssa.

Vuodelle 2020 vahvistettu palkkakerroin merkitsee hoitopalkkioihin 2,05 prosentin korotusta vuoteen 2019 verrattuna. Hoitopalkkion määrän tarkistus tehdään 1.1.2020 lukien myös sellaisiin hoitopalkkioihin, jotka on sovittu palkkion vähimmäismäärää suuremmiksi tai pienemmiksi ja jotka perustuvat ennen tarkistusajankohtaa voimassa olleeseen toimeksiantosopimukseen.

Perusopetuksen toimintaresurssit lukuvuodelle 2020-2021 eli tuntikehys. Tämä herättää minussa edelleen kiukkua lautakuntaa kohtaan. Huomautin, että toivon, että nyt todella katsotaan tarkempaan jaettaessa tuntikehystä rehtorien kesken, sillä esimerkiksi Nummen yhtenäiskoulussa (johon kahden lakkautetun koulun lapset tulivat oppilaiksi ja tuolloin perusteltiin mm sillä, että saadaan tasattua ryhmäkokoja) kuudesluokalla on 37 oppilasta. Palvelualuepäällikkö totesi, että nyt kun tuntikehys lasketaan ryhmäkohtaisesti, näitä tällaisia ryhmiä voi tulla. NIIN, niinhän minä taisin sanoa. Mutta ei. Nyt lapset kantavat tyhmän päätöksen taakkaa. https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/12/13/pienten-koulujen-surman-kaava/

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/08/06/tuntikehyksesta-sen-leikkauksesta-ja-laskutavasta/

Nyt, kun Lohjalla rakennetaan isoja kouluja oppilasmäärien ollessa laskussa pitää yhden yhtenäiskoulun vuoksi hieman rustata oppilaaksiottoalueita. Perusopetuksen oppilaaksiottoalueet oli siis päätettävänä. Olin saanut runsaasti yhteydenottoja aiheesta, huolestuneita muuttuvan koulutien vuoksi, huolestuneita joidenkin koulujen oppilasmäärän vähenemisen vuoksi. Laurentiuskoulun oppilasmäärä on suuri ja Harjun tulevan lakkautuksen myötä kasvaa entisestään, sillä osa Harjun oppilaista siirtyy Laurentiuskouluun. Osa siirtyy Ojamoharjulle. Ojamoharjulla taas oppilaita ei tule olemaan niin paljon. Oppilaaksiottoaluerajoja pitää hieman siirtää, että oppilaita riittää. Oppilaaksiottoaluekartat olivat hieman keskeneräisiä, eikä muuta tarkastelua oltu tehty kuin vain keskustan osalta. Nummen ja Mäntynummen rajaa muutettiin hieman, logistisesti järkevämmäksi. Keskustelimme myös oppilasmäärien tasaamisesta muuallakin, oppilasmäärän vaikuttamisesta valinnaisiin, joukkoliikenteeseen ja moneen, moneen muuhun asiaan. Pitkän, erittäin hyvän keskustelun jälkeen lähetimme asian uudelleenvalmisteluun.

Ojamoharjun ja Lauretiuskoulun rehtorien virkojen perustamiset ja entisten virkojen lakkautukset otettiin pois listoilta. Tullevat seuraavaan kokoukseen lisätietojen kera.

Halusin keskustella otto-oikeuden käyttämisestä viranhaltijapäätökseen. Kyseessä on Mäntynummen rehtorivalinnasta. Käsittääkseni valinnan aikana ei ole tiedusteltu Karjaan luottamushenkilöiltä suosituksia/lausuntoja, eikä meillä ollut tietoja rekrytoinnin etenemisestä. Toisaalta tämä asia on operatiivista toimintaa, johon luottamushenkilöiden ei pitäisi puuttua, mutta yhtenäiskoulun rehtorin virka on sen verran iso positio, että mielestäni lautakunta tulisi pitää ajantasalla. Yhtenäiskoulun, tässä tapauksessa monitoimijatalon johtajuus ei ole ”vain” koulunjohtamista, vaan myös koko alueen kehittämistä ja yhteisön huomioimista.

Mielestäni olisi hyvä, että vastaavanlaisissa valinnoissa olisi mukana luottamushenkilöitä, esimerkiksi lautakunnan puheenjohtajisto. Otto-oikeuden käyttämisestä äänestettiin, esitykseni hävisi äänin 7- 4 (2 äänesti tyhjää).

Loppuun tiedustelin meille luvattua koulukiusaamistilanteen katsausta, Kaarina Liljan opintorahaston apurahojen hakuun laittamisesta sekä kysyin, onko jo valmisteltu nuorisotyöpalkinnon myöntämisen tavan muuttamista, kuten viimeksi siitä päättäessämme puhuimme.

Ajatuksia 22.1.2020 valtuustokokouksesta

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 22.1.2020 käsittelimme mm. Lempolan kauppapuiston kaavaa, Hinku 2.0 toimenpideohjelman käynnistämistä, Virkkalan alueen päiväkodin tarveselvitystä ja hallintosäännön uudistamista sekä aloitetta, jolla pyrittiin parantamaan vaikutusten arviointia asukkaiden/asiakkaiden näkökulmasta.

Lempolan kaava oli asia, jota jouduin lukemaan enemmän ja pidempään kuin muita asioita, sillä ne ovat vieraampia. Olin ajatellut esittää valtuustossa huomautuksen kaavan hulevesistä, mutta keskusteltuani muutaman muun valtuutetun kanssa ja kuunnellessani yleisesti etukäteen keskusteluja, totesin, että ko asiasta tullaan huomauttamaan muutenkin. Mielestäni on turhaa käydä toistamassa samoja asioita, mitä edellinen on juuri puhunut. Olin keskustellut erään asiasta muistutuksen tehneen kanssa sekä kysyin ennen kokousta myös viranhaltijoilta asioita ja sainkin vastauksia, toiset tyhjentäviä, toiset vähemmän tyhjentäviä. Kiitos niistä tyhjentävistä ja tietoa antavista. Kysyin mm

kaavassa vain suositellaan puhtaiden hulevesien imeyttämistä hv-suunnitelman mukaisesti. Miksi vain suositus?
olen ymmärtänyt niin, että imeytysalueet voisivat lisätä myös alueen viihtyisyyttä, jos ne määrätään pakollisiksi ja laitetaan vaatimus siitä, minkä tyyppisiä niiden pitää olla
kaavassa on paljon istutettavia alueita, joita ei ole tarkemmin yksilöity mitä istutuksilta vaaditaan -> alueella ei ole juurikaan muuta kuin nurmikkoa, jos sitäkään.
Toisaalta, kun olen keskustellut kokeempien kanssa aiheesta, he totesivat, ettei tämä ole kaava-asia. Jos tämä ei ole kaava-asia, miksi kaavassa on maininta näistä? Puheissa on todettu myös, liikennesuunnitelma on tärkeämpi ja nyt se ei kuulemma toimi. Voisiko liikennesuunnitelmaa parantaa sujuvammaksi?

Hinku 2.0 toimenpideohjelma herätti keskustelua. Toimenpideohjelman tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80 % vuoteen 2030 mennessä. Keinoja löydetään maankäytöstä, joukkoliikenteen kehittämisestä, kestävästä lämmityksestä ja energiankulutuksesta. Sähköautoilua painotettiin ja siihen kiinnitettiin myös puheenvuoroissa huomiota, tosin kriittisemmin. Puheenvuoroissa painotettiin kaasuautoilun suosimista sähköautoilun sijaan. Paula Nordström (vihr) ryhmäpuheenvuorossa muistutti myös vanhoista Hinku-virheistä, taannoin Hinku-tavoitteita pyrittiin täyttämään mm sillä, että koulujen ilmanvaihdot suljetaan viikonlopuiksi ja lomiksi. Nyt me maksamme siitä korkeaa hintaa. Hän esitti myös lisäystä päätökseen, jolla toimenpideohjelman edistymistä ja saavutuksia tarkastellaan kerran valtuustokaudessa. Tässä pykälässä äänestimme kahteen otteeseen. Ensin Paulan esityksestä (jäi päätökseksi), sen jälkeen Perussuomalaisten esitystä, jolla irtisanoudutaan kokonaan Hinku-hankkeesta, mutta tehdään kuitenkin energiakestäviä ratkaisuja jatkossakin. Tämä esitys kaatui 6-45.

Virkkalan alueen suomenkielisen päivähoidon tarveselvityksestä valtuustoryhmät olivat samaan mieltä, että sijaintia ja toteutustapaa pitää vielä harkita. Tarveselvityksessä työryhmän esitys oli, että Rauhalan koulu peruskorjattaisi päiväkodiksi. Lautakunnassa käsittelimme kohtaa kahteen otteeseen samalla esityksellä. https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/12/07/virkkalan-alueen-paivahoidon-tarveselvitys-lautakunnassa/ Esitin tuolloin:

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että Virkkalan alueen päiväkodin hankesuunnittelua jatketaan tarveselvityksen pohjalta siten, että tarkennetaan vaihtoehtoja päiväkodin sijainnista, kustannuksista sekä rakentamisen vaihtoehdoista

Ensimmäisessä lautakunnan kokouksessamme asia jätettiin pöydälle (mielestäni tässä kohtaa se oli turhaa, asialle ei tapahdu mitään), toisessa kokouksessa esitin samaa ja se raukesi kannattamattomana. Tällä kertaa, nyt valtuuston kokouksessa asiasta oltiin yksimielisiä. Meiltä ryhmäpuheenvuoron kävi pitämässä Lassi Huhtala. Hänen puheenvuoronsa oli erinomainen ja hän painotti sitä, että jos päätämme tarveselvityksessä olleen työryhmän esityksen puolesta, tulisi Virkkalan kaksi päiväkotia sijaitsemaan kilometrin etäisyydellä toisistaan, eikä kumpikaan niistä olisi Virkkalan keskustassa. Lassi esittikin, että tarveselvitys hyväksytään muuten, mutta viimeinen lause, jossa työryhmä esittää päiväkodin paikaksi Rauhalan koulua, poistetaan. Ryhmässä olimme puhuneet siitä, että päätösteksti on ristiriidassa tarveselvityksen tekstin kanssa. Päivi Alanne oli esittänyt tätä samaa kaupunginhallituksessa, mutta oli jäänyt yksin.

Jännää tämän esityksen kanssa oli se, että itse siis esitin lautakunnassa asiaa hieman eri tavalla, mutta samalla lopputuloksella, enkä saanut lainkaan kannatusta ja Päivi Alanne esitti samaa kaupunginhallituksessa jääden täysin yksin. Nyt koko valtuusto oli herttaisen yksimielinen. Aika näköjään tekee toisinaan hyvää, saadaan miettiä vähän enemmän asiaa, vai oliko se esittäjästä kiinni? Lassin puheenvuoro joka tapauksessa oli erittäin hyvä!

Hallintosäännön uudistaminen hyväksyttiin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja alusti pykälää kertomalla työryhmän työskentelystä ja kehui, että mistään asiasta ei tarvinnut äänestää. Itse mietin, että onko se hyvä asia? Keskusteluja on varmasti käyty, mutta se, että mistään ei ole äänestetty? Hallintosääntötyöryhmä järjestäytynee vielä uudestaan tekemään lisää muutoksia, sillä hallintosääntöä muokatessa huomattiin, että pitää korjata lisää.

Käsittelimme myös Meidän Lohjan ryhmän 2017 lokakuussa tekemää aloitetta asiakasnäkökulman paremmasta huomioimisesta palveluverkon muutoksissa. Aloitteella pyrittiin parantamaan vaikutusten arviointia asukkaiden/asiakkaiden näkökulmasta.
Eero Soinio oli valmistellut kattavan vastauksen asiaan, oli analysoinut terävästi ja korosti asian tärkeyttä. Loppuun oli joutunut kuitenkin toteamaan hänelle tyypilliseen, suoraan tapaansa, että ”Ei ole todennäköistä, että asiakasnäkökulmaa pystytään lähitulevaisuudessa paremmin huomioimaan valmisteltaessa muutoksia palveluverkkoon.” Se on harmillista, että kuntalaisten kuulemisten vähyyttä perustellaan resursseilla (raha&henkilöstö). Aloite esitettiin loppuunkäsitellyksi.
Jan Tallqvist (ML) teki vastaesityksen, että aloite pidettäisiin edelleen vireillä. Hän piti hyvän puheenvuoron siitä, että Lohjan arvoissa yksi kärjistä on asukaslähtöisyys: toimimme asukkaita kuunnellen.

Äänestimme siis asiasta ja ikävä kyllä Janin esitys kaatui 27-24. Strategian noudattaminen ei siis ole niin välttämätöntä enemmistön mukaan. Eikä kuntalaisten kuuleminen.

Laura Skaffari (vihr) teki kokouksen päätteeksi aloitteen tuoksuttomasta Lohjasta. Allekirjoitin sen mielelläni.

Väestöstämme 10 – 40 % kärsii tuoksuyliherkkyydestä. Oireina esiintyy nenän vuotamista, ihon punottamista etenkin kasvoilla ja kaulalla, hengenahdistusta, yskää, päänsärkyä, pahoinvointia, uupumusta, sydäntykytystä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä. Herkkyys oireille vaihtelee. Joku voi saada jo muutamassa minuutissa hankalan päänsäryn, kun joku toinen selviää muutamalla aivastuksella. Talvipakkasilla oireet ovat voimakkaampia. Suurin osa tuoksuyliherkistä on keski-ikäisiä naisia, mutta oireita on myös miehillä ja lapsilla. Oireiden ilmaantuvuus kasvaa iän myötä. Osalla oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa. Joka toisella oireet tulevat vähitellen.

Tuoksuyliherkkä ei yleensä oireile vain yhdestä tietystä tuoksusta. Tyypillisimpiä oireiden aiheuttajia ovat hajuvedet ja partavedet. Myös homeen tai painomusteen haju voi tuoda oireet pintaan. Tuoksu tai haju voi olla niin mieto, että se on lähes huomaamaton. Luonnontuoksut aiheuttavat oireita harvemmin. (lähde: https://www.allergiahelsinki.fi/neuvonta/allergia-ja-astmaneuvonta/tuoksuyliherkkyys/)

Toisinaan ihmettelen itsekseni valtuustokokouksissa sitä, miksi ryhmäpuheenvuoroissa luetaan päätösesityksen tekstiä tai että erittäin moni (lähes kaikki) puheenvuorot alkavat ”käsittelemme nyt sitäjasitä asiaa”. Miksi ihmeessä? Miksi lähes jokaisen pitää kertoa meille, mitä käsittelemme? Käsittääkseni meidän jokaisen pitäisi aika hyvin olla selvillä siitä, mitä kohtaa juuri nyt käsittelemme. Puheenjohtaja on juuri sanonut, mikä pykälä on käsittelyssä ja on se kumma, jos toisen ryhmäpuheenvuoron (joka on taas alkanut ”käsittelemme nyt sitäjasitä aihetta”), jos ei tiedä, mitä käsitellään. Säästettäisi aikaa ja puheissa saattaisi tulla jotain uutta esille. Onhan se niinkin, että puheet on valmisteltu etukäteen ja on vaikea tietää, mitä toinen sanoo, eikä aina joka ryhmällä ole puheenvuoroa. Toisaalta, jos puhetta kirjoittaessaan ei aloittaisikaan samalla ”käsittelemme nyt sitäjasitä”, vaan miettisi toisella tavalla, voisi asiaan avartaa itsellekin uusia tulokulmia. Toisaalta, ehkä niin vain pitää tehdä? Kun on aina sanottu ja tehty?

Luottamushenkilöiden näkökulma kuulemma väärä

Saimme valtuustoinfossa eilen kiinnostavan esityksen Pirjo-Leena Forsströmin (sd) aloitteen pohjalta tilaamastamme selvityksestä organisaatiouudistuksen onnistumisesta. Pirjo-Leena teki 2018 ryhmien puolesta aloitteen, jossa esitettiin tehtäväksi ”objektiivinen selvitys” organisaatiouudistuksen onnistumisesta. Selvityksen teki hallintotieteen emeritusprofessori Risto Harisalo.

Selvitys perustui kyselyihin, jotka tehtiin Lohjan kaupungin poliittisille (valtuutetut, hallituksen, lautakuntien ja jaostojen jäsenet) ja hallinnollisille johtajille, toimistosihteereille ja työntekijöille.

Olin yllättynyt siitä, että kyselyyn vastasi vain 49% luottamushenkilöistä. Itse koin sen velvollisuudekseni, ME olimme tilanneet selvityksen, ME valitamme organisaation toimimattomuudesta, ME olemme vastuussa kuntalaisille. MEIDÄN tulee vastata.

Selvityksen pohjalta saimme kuulla, että luottamushenkilöiden näkökulma on väärä. Meidän tulisi luottaa hallintoon (kone toimii hyvin), he kokevat onnistuvansa työssään ja kokevat saavansa kolleegoiltaan tukea. On todella hyvä, että työyhteisö toimii paremmin, mitä se on toiminut.

Onko meillä peiliin katsomisen paikka? Tulisiko omaa näkökulmaa hioa? Tulisiko luottaa enemmän? Todennäköisesti kyllä, mutta silti en tätä ihan purematta niele.

Yhdessä puheenvuorossa pohdittiin kuntalaisten näkemystä, kuinka se tällaisessa vaiheessa on mahdoton saada. Totta. Toisaalta, luottamushenkilöt ovat kuntalaisia, jotka kuulevat toisia kuntalaisia ja edustavat heitä. Saan useita yhteydenottoja kuntalaisilta, perheiltä, omaisilta ja minä olen heille vastuussa. Enkä ota sitä vastuuta kevyesti.

mistä sitten johtuu syvä epäluottamus?

Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Omalta osaltani voin sanoa sen, että koen hiukan hankaluutta luottaa täysin. Syynä mm

virheellisiä esityslistoja,
virheellisiä tekstejä esityslistojen pykälissä,
oikaistaan päätösehdotuksissa,
Lohjalla on lähikuntiin verrattuna ylivoimaisesti eniten vireillä olevia oikaisuvaatimuksia ja valituksia,
virheet päätöksenteon tueksi tehdyissä laskelmissa,
avoimuuden puute,
asioiden kiireesti päätettäväksi tuominen,
toisinaan pakon edessä päättäminen,
ristiriitaiset päätösesitykset
toisinaan päätettäväksi esim tarveselvityksessä olevia piilopäätöksiä
seminaarin (joka ei ole päättävä elin) hypoteettisena äänestyksenä esitetty äänestystulos esitetty virallisena linjauksena
talouden toteutumisen seuraamisen mahdottomuus (koska siirrellään rahoja yhdeltä palvelualueelta toiselle oma-aloitteisesti)
viranhaltijat eivät aina vastaa kysymyksiin
siinä nyt vain muutama. Toisaalta myös se, että esim koulujen lakkautuksia tuodaan uudestaan ja uudestaan esityksiin. Eikä arviointeja edellisten lakkautusten toteutuneista säästöistä ole esitetty. Lautakunnalle on esitetty Koisjärven, Hyrsylän, Lohjansaaren ja Nummi-Pusulan lukion lakkautusten tuomat toteutuneet säästöt (jotka muuten kuulemma kumuloituu), mutta näissä ns säästöissä ei ole huomioitu lakkautuksista koituneita kuluja, koska niitähän nyt ei seurata. Tämän lisäksi ne putoavat pääosin perheiden maksettavaksi. Keskustelin muuten eilen kaupassa käydessäni myymälänhoitajan kanssa ja hän totesi, että lukion lakkautus näkyy myös myynnissä. Arkiaamujen myynti on laskenut.

Meidän luottamushenkilöiden tulisi siis luottaa hallintoon (kone toimii hyvin), he kokevat onnistuvansa työssään ja kokevat saavansa kolleegoiltaan tukea. On todella hyvä, että työyhteisö toimii paremmin, mitä se on toiminut. Silti kaupungilla on jatkuvasti henkilöstöä, joka hakee muualle, johtoasemassa olevia katsoo kokoajan kuntarajojen ulkopuolelle, lastensuojelussa on henkilöstöpula, lastensuojelun kulut ovat korkeita, kotihoidossa on henkilöstöpula… viranhaltijat esittävät jatkuvasti palvelujen huonontamista tai lakkauttamista. Sekin saattaisi olla aika iso syy siihen, että luottamuspulaa on.

Nyt en tarkoita sitä, että en luota lainkaan valmisteluun enkä viranhaltijoihin. Yleensäottaen valmistelu on ihan hyvää, hallinnon sihteerit ja toimihenkilöt tekevät työnsä hyvin, lastensuojelun ja kotihoidon henkilöstö on upeaa ja ammattitaitoista (heitä on vain aivan liian vähän), nämä vain nyt näistä, joita nostin itse esiin. Suurin osa viranhaltijoista vastaa kysymyksiini.

Meille todettiin, että päättäjien tulisi keskittyä strategisiin asioihin. Poliittisen johdon arvo mitataan sillä, miten se käsittelee asioita tulevaisuuden kannalta. Kyllä. Tätä haluaisinkin tehdä. Se olisi vain huomattavasti helpompaa, jos pohja olisi kunnossa. Jos asiat tehtäisi oikein.

Kyselyyn perustuva selvitys on varmasti hyvä, ajatuksia herättävä, mutta käytäntöön nähden asioiden tulee muuttua myös hallinnossa polittisiin päättäjiin päin. Valmisteluiden pitäisi olla avoimempaa poliittisiin päättäjiin päin. Prosessissa on kehitettävää. Haluaisin luottaa.

Harisalo peräänkuulutti myös poliittisen yhteistyön kehittämistä. Minulle on ollut alusta lähtien selvää, että yksin tässä ei pärjää ja olen keskustellut asioista etukäteen aina eri ryhmien edustajien kanssa ja ainakin lautakunnassa teemme tiivistä yhteistyötä lähes kaikkien ryhmien edustajien kanssa. Yhteistyön kehittämisen aloittaminen on aloitettu jo kesällä. Olen hieman skeptinen sen suhteen. Kabinettiin on kutsuttu poliittisia johtavia luottamushenkilöitä tekemään yhteisiä raameja ja se on ehkä hyvä alku poliittisten päättäjien yhteistyön kehittämiseen, mutta kabineteissa ei tulisi tehdä päätöksiä. Oma epäluottamukseni ei siis liity pelkästään hallintoon.

Ohessa Länsi-Uusimaan artikkelit aiheesta (ainakin toinen taitaa olla maksumuurin takana)

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/834477-emeritusprofessori-risto-harisalolta-tiukat-suositukset-lohjan-kaupungin?fbclid=IwAR0GJxnxnlI3sdPKTDKHzahzoeKZO3mQN6m39kDwEj1JAxu9998G-v4Ed5E

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/834480-emeritusprofessori-risto-harisalon-yllattava-suositus-lohjalaispaattajille

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 2.1.2020: Raskas lähihistoriamme jättää painavan vastuun oppia

Kirjoitin tällä kertaa Kirjoittajavieras-kolumniin lähihistoriamme vaikutuksesta tämän päivän arkeen. Kolumni on todella lyhyt alusta mietinnöille, mutta koin aiheen kuitenkin itselleni sen verran tärkeäksi ja ehkä ajankohtaiseksikin, että halusin tuoda sen esiin. Olen miettinyt pidempään sitä kuinka vanhempani ja heidän vanhempansa kokemat ovat vaikuttaneet omaan elämääni ja valintoihin, tunteisiini ja arvoihini.

Omat vanhempani ovat varmasti tehneet parhaansa, rakastan ja arvostan heitä. He ovat oman aikakautensa lapsia ja kasvattajia. Kuten minunkin sukupolveni. Jokainen sukupolvi toivottavasti oppii edellisestä, kehittyy ja opettaa seuraavaa. Toivon, että osaan käyttää vanhemmiltani ja vanhemmistani oppimani omien lasteni hyväksi.

Raskas lähihistoriamme jättää painavan vastuun oppia

Vaikka huutolaisuus kiellettiin jo vuonna 1923, niin vielä 1940-luvulla jotkut kunnat antoivat huutokaupassa köyhän perheen lapsen talouteen, joka pienintä korvausta vastaan järjesti hänelle ylläpidon vuodeksi kerrallaan. Lasten kauppatilaisuudet jättivät monen lapsen mieleen unohtumattoman häpeän. Lapsuus jäi elämättä. Jokainen lapsi kaipaa hyväksyntää ja rakkautta, huutolaislapsi jäi yleensä ilman. Kuinka he aikuisina osaisivat osoittaa sitä omilleen?

Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeus rakastaviin vanhempiin on ihmisyyden tärkein perusta.

Voit lukea kolumnini kokonaan tämän linkin takaa: https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/829472-lotta-paakkunainen-lahihistoriamme-jattaa-painavan-vastuun-oppia

Vuoden opetuksia ja odotuksia ensi vuodelle

Odotuksia vuoden vaihtumiselle ja uudelle vuodelle? Tätä todella mietin. Milloin tulee vaihe, jolloin ei vuodenvaihteeseen sisälly suru? Milloin tulee vaihe, jolloin vuodenvaihde voi olla muutakin kuin vuorokauden vaihtuminen?

Vuosi 2019 on ollut raskas. Läheisen sairastuminen, oman terveydentilan heikkeneminen (siihen tulee kyllä parannusta), toisaalta taas vuosi on ollut myös antava: rakkaus on edelleen vahva ja selkeä, oman työn mielekkyys, luottamustehtävien lisääntyminen – toisaalta luottamustehtävien lisääntyminen on tuonut myös esiin sen, että kaikkeen ei vain taivu ja jostain on luovuttava. Joten ensi vuosi tulee olemaan myös luopumisen vuosi.

Päättyvä vuosi on myös opettanut rankalla kädellä. Olen päättänyt, että ensi vuonna opin jämäkkyyttä, sanomaan ei, mutta olen päättänyt myös oppia myös armollisuutta niin itseä kuin läheisiänikin kohtaan. Tämä vuosi on opettanut näkemään lähemmäs, opettanut mikä on tärkeää. Ensi vuodelle esitän kainon pyynnön, saisinko oppia vähän vähemmällä? Vähemmän rankalla otteella?

Toivon jokaiselle juuri sellaista tulevaa vuotta kuin on jokaisen näköinen. Joka vuodenvaihde monella tulee mietittyä lupauksia, mitä tulee tekemään paremmin tai mitä tulee jättää tekemättä. Ajattelin unohtaa kokonaan tänäkin vuonna lupaukset. Monena vuonna olen vain mennyt eteenpäin ja selviytynyt. Mitä, jos miettisi unelmia tällä kertaa? Pystyisinkö siihen? Minkä unelman haluaisin toteutuvan vuonna 2020, tai minkä unelman toteuttaa vuonna 2020?

Vuodenvaihde on tähän asti ollut mulle kova, lasten vuoksi vuoden vaihdetta on juhlittu, iloittu ja toivoteltu. Mä toivon, että yksikään vuosi ei ole enää samanlainen, mitä on ollut. Toisaalta jokainen vuosi on ollut helpompi, mitä oli Pyryn vuosi.

Esikoiseni menehtyi vuoden ensimmäisenä päivänä 19 vuotta sitten.

Vielä talousarviosta ja lisämäärärahan myöntämistä ikääntyneiden palvelualueelle

Haluan vielä palata talousarvioon, ainakin mitä tulee hyvinvoinnin toimialaan.

Talousarviossa hyvinvoinnissa iso asia on tietysti se, että budjetti ylittyy henkilöstömenojen vuoksi, eikä tämä ole yllättävää eikä uutta. Niiden budjetointi pitäisi saada lähemmäs toteumaa. Näin on menty hyvin monta vuotta ja joulukuu räjäyttää potin, jälleen. On aika vaikea ymmärtää, miten tätä ei voida ennakoida. Ei edes kalenteriin katsomalla. Hurjimmat ylitykset tullevat yllättävistä pyhistä ja niiden palkoista.

Talousarvion tavoitteissa ja prosesseissa on hienoja lauseita ja tavoitteita. On aika hankalaa kehittää perusasioita tai huolehtia niistä perusasioista, kuten ”Hyvinvoiva henkilöstö”, ”asiakastyytyväisyyden kehittäminen asiakaspalautteiden perusteella” on hankalaa ilman tekijää, kun taloden tasapainottamisohjelman päätösten myötä työhyvinvoinnin kehittäjä on irtisanottu yt:issä.

Miksi henkilöstökulut kasvavat, vaikka asiakirjojen mukaan henkilöstö vähenee? Eikö vähentämisen tarkoitus ole kulujenkin pieneneminen?

Käsittelimme valtuustokokouksessa myös, itse asiassa heti talousarviopykälän jälkeen, lisämäärärahan myöntämistä Ikääntyneiden palvelualueelle. Ja koska talousarvio vuodelle 2020 perustuu tämän vuoden arviolle, ei toteumalle, olemme ensi vuonna samassa tilanteessa. Tuskin tässä ihmeitä tapahtuu ja laskimen ja kalenterin synkkaaminen alkaa toimimaan oikein.

Käytin puheenvuoron asiasta:

Lisämääräraha on tietysti pakko myöntää. Sehän on palkkoihin ja sijais- ja ylityökorvauksiin, ne on välttämätöntä maksaa. Hyvinvoinnissa huomattava asia on se, että budjetti ylittyy henkilöstämenojen vuoksi, eikä tämä ole koko toimialalla yllättävää eikä uutta. Niiden budjetointi pitäisi saada lähemmäs toteumaa. Näin on menty koko vuosi ja joulukuu räjäyttää potin, taas. Minun on vaikea ymmärtää, että tätä(kään) ei voi ennakoida. Ei edes kalenteriin katsomalla. Toivottavasti se vihdoin muuttuu. Suurempi ja tärkeämpi kysymys on rakenteellinen ongelma. Se, että kotihoidossa on niin huonokuntoisia ihmisiä, että he vaativat useita käyntikertoja päivän mittaan. Käynnit ovat lyhyitä, väki vaihtuu kaiken aikaa. Se ei ole mitään hoitoa, vaan minimikontrollia. Säilyttämistä.

Kunnan omat palveluasumispaikat ovat täynnä. Yksityisellä puolella on tilaa, mutta ovat todella kalliita paikkoja kunnalle.

Tällä hetkellä ikääntyneiden palvelut eivät toimi ennakoivasti, vaan kulloisenkin tilanteen mukaan. Meidän pitäisi katsoa lähitulevaisuuteen ja miettiä sisällöllisiä ja määrällisiä parannuksia vanhusten hoitoon.

Keskustelin erään asukkaan kanssa ja hyvä punainen lanka keskusteluumme oli (jota olen käyttänyt myös puheenvuoroissani tämän jälkeen), että

Lähtökohtaisesti Lohjalla on paljon varoja kiinni jo rakennetussa kiinteistökannassa, josta tulisi pitää hyvää huolta ja optimoida niiden energian käyttöä (valaistus, ilmanvaihto, kunnossapito, lämmitys, jne….) Eli investoimalla olemassa olevaan kiinteistökantaan voidaan lyhyelläkin aikavälillä pienentää merkittävästi käyttökustannuksia. Sama ajatus pätee asukkaisiin eli investoimalla heihin ja heitä tukeviin palveluihin, niin käyttökustannukset laskevat samalla tavalla, kun ihmiset voivat paremmin -> terveydenhuollon kustannukset laskevat. Investoimalla myös varhaiskasvatukseen, kouluihin ja koulutukseen, niin pitkällä aikavälillä hyvinvointi lasten keskuudessa paranee ja täten myös sosiaalikustannukset.

Eli asukkaiden hyvinvoinnin kautta jokainen lohjalainen on kävelevä mainos valtakunnassa, joka edes auttaa Lohjan vetovoimaisuuden parantumisessa -> lisää asukkaita Lohjalle. Ja vaikka Lohjalla olisikin hyvät koulut ja lapset olisivat hyvin koulutettuja ja he nuorena aikuisena muuttaisivat pääkaupunkiseudulle, niin myöhemmin he suurella todennäkäisyydellä myös palaavat syntysijoilleen hyvinä veronmaksajina, koska ovat itse kokeneet Lohjan olevan laadukas, lapsiystävällinen ja asukasystävällinen paikka.