Kategoria-arkisto:Lapsi- ja perhetyö

Vielä lastensuojelun lisämäärärahasta

Viime viikon valtuustokokouksen lastensuojelun lisämäärärahapäätöksestä uutisoitiin Länsi-Uusimaassa otsikolla: ”Lohjan lastensuojelu sai valtuustolta lisämäärärahan, tiedonkulkua moitittiin – ”Valtava palvelutarve ei ole voinut tulla viranhaltijoille yllätyksenä”

On harmittavaa, miten tärkeä näkemys menee ohi toimittajalta. Mutta se taitaa olla hyvä osoitus myös siitä, että miksi se on mennyt myös luottamushenkilöitä ohi, vaikka siitä on puhunut vaikka kuinka paljon. Minun puheenvuorostani oli nostettu Koskelan esimerkki, vaikka enemmän puhuin luottamushenkilöiden vastuusta. Valtuustoon tieto AVIn huomautuksesta on tullut jo vuonna 2019. Tuolloin sanoin, että lastensuojelussa on säästetty ja ne säästöt tulisi laittaa lastensuojelun edelleen kehittämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Esitykseni kaatui valtuustossa. Sen jälkeen huomautuksia on tullut lisää. Esitin jo lokakuussa lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa lastensuojeluun sosiaalityöntekijöiden lisäämistä. Silloin puhuimme kriisistä. Esitykseni hyväksyttiin äänin 7-6. Sdp, kokoomus, rkp ja kd vastustivat. vs. Hyvinvointijohtaja, kd ja sdp jättivät eriävät mielipiteet, perusteena vaikea taloudellinen tilanne. Nyt heidän, jotka kauhistelivat tiedonkulun huonoutta ja lasten tilannetta puheenvuorot nostettiin ”moittivina”, heidän puheenvuorot, jotka ovat vastustaneet järjestäen parannuksia lastensuojelun tilanteeseen talouteen vedoten ja yhden ryhmän puheenvuoro, joka jätti eriävän mielipiteen vedoten taloudelliseen tilanteeseen. Tuolloinkin oli kyseessä hädänalaisimmat.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4018106?fbclid=IwAR11KkT556pr6McluHoqVKXBbayXG7Y7lMDxnQrr4CvCCzfV9Gx0lj6-MiE

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa, kuten muissakin lautakunnissa meidän tulee seurata talousarvio toteutumista ja talouden tunnuslukuja. Saamme lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa myös tietoa lastensuojelun avainluvuista, kuten lastensuojeluilmoitusten määristä ja sijoitusten määristä. Tämä kaikki on ollut myös luvuissa näkyvillä. Näistä olemme keskustelleet. Nämä tiedot ovat olleet luottamushenkilöiden saatavilla. Sen lisäksi, että nämä tiedot ovat olleet käden ulottuvilla, olen myös tutustunut muihin materiaaleihin ja ollut asiantuntijoihin yhteydessä. Ehkä olen ollut enemmän tiedon äärellä, mutta nämä tiedot olen myös lautakunnan tietoon tuonut.

Olin sen verran harmissani siitä, että pitkän ryhmäpuheenvuoroni tärkeä sanoma, jossa peräänkuulutin luottamushenkilöiden vastuuta lastensuojelun tilasta jätettiin huomiotta.

Tilanne ON OLLUT luottamushenkilöiden tiedossa, olen lautakunnan kokouksissa vuosien ajan tuonut tilanteen esille sekä valtuustokokouksessa jo 9.10.2019 puhuin tästä, tuolloin Katri Kalske haastattelussaan lehdessä toteaa, että Paakkunaisen esitys on vähän hassu (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1268765). Toki viranhaltijat ovat vähätelleet ja selittäneet tilannetta parhain päin ja vaikka jopa talousluvut ovat osoittaneet lastensuojelun kriisiytymistä, ovat luottamushenkilöt olleet sokeita ja kuuroja asialle.

Sdp ja kok olivat pöyristyneitä kokouksessa tilanteesta, mutta samat ryhmät ovat olleet vastustamassa esitystäni resurssien lisäämisestä ja tuolloin on ollut jo aika paljon tietoa tilanteesta. Nyt keskityttiin siihen, miten he antavat noottia viranhaltijoille, mutta unohdetaan se, että he ovat mahdollistaneet sen. NO, oli miten oli. Pääasia on, että vihdoin päätös on tehty, mutta päätösesitys olisi voinut olla suuremmalle resurssien lisäämiselle.

Mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa asiasta (myös alla): https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4059001

Valtuustokokouksessa puheenvuorostani oli nostettu Koskelan esimerkki, vaikka enemmän puhuin luottamushenkilöiden vastuusta. Valtuustoon tieto AVIn huomautuksesta on tullut jo vuonna 2019. Tuolloin sanoin, että lastensuojelussa on säästetty ja ne säästöt tulisi laittaa lastensuojelun edelleen kehittämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Esitykseni kaatui valtuustossa. Sen jälkeen huomautuksia on tullut lisää.

Lohjan kaupunki ei ole pystynyt noudattamaan viimeisten vuosien aikana kertaakaan lakisääteisiä lastensuojeluilmoitusten käsittelyn ja palvelutarpeen arvioinnin laadinnan määräaikoja.

Lastensuojeluilmoitusten ja -asiakkuuksien määrä on suuri ja asiakkuuksien pituudet kasvavat. Lastensuojeluun myös osoitetaan asiakkaiksi lapsia, jotka eivät sinne kuulu, mutta jotka jäävät ilman palvelunohjausta ja jäisivät muuten ilman apua.

Avin joulukuun 2020 huomautukseen kaupunki vastaa: ”Lohjan kaupunki toteaa, että Lohjan lapsiperheiden sosiaalipalvelut aikoo esittää vuoden 2021 talousarvioon usean uuden sosiaalityöntekijän viran perustamista” sekä ”Lohjan lapsiperheiden sosiaalipalvelut on esittänyt vuoden 2021 talousarvioon kuuden uuden sosiaalityöntekijän viran perustamista. Lisäksi on esitetty 3,5 sosiaaliohjaajan vakanssin lisäystä.” Näin talousarvioesityksessä ei lue. Joitakin virkoja on muutettu sosiaaliohjaajien ja perheterapeuttien viroiksi.

Esitin jo lokakuussa lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa lastensuojeluun sosiaalityöntekijöiden lisäämistä. Silloin puhuimme kriisistä. Esitykseni hyväksyttiin äänin 7-6. Sdp, kokoomus, rkp ja kd vastustivat. vs. Hyvinvointijohtaja, kd ja sdp jättivät eriävät mielipiteet, perusteena vaikea taloudellinen tilanne.

Meidän on turha kauhistella Helsingin toimia ja leikkauksia, Lohjalla leikkaaminen on tehty säästämällä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarviosta. Säästetyt rahat (750 000€ vuonna 2019 ja 2,4 miljoonaa vuonna 2020 €) on siirretty sotelautakunnalle.

Tällä hetkellä Lohjalla on kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia 46. Parhaassa tapauksessa tämä nyt päätetty 230 000 euron lisämääräraha johtaa siihen, että pystyttäisiin tällöin edes välttämään 2-3 lapsen sijoitusta, on tämä lisämääräraha jo säästetty.

Keskiviikkona valtuustossa tekemämme lisämäärärahapäätös on hyvä alku. Se olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Tässä ei ole kyseessä vain se, että luottamushenkilöille ei ole tuotu tarvittavaa tietoa. Kyseessä on myös se, mikä on luottamushenkilöiden vastuu ja mitä heillä on ollut vaakakupissa.

Toivon, että tämän jälkeen lastensuojelun kriisin vähättely on mennyttä aikaa.

Lotta Paakkunainen (kesk.), kaupunginvaltuutettu, jäsen lasten, nuorten ja perheiden lautakunta

Ryhmäpuheenvuoro Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden henkilöstöresurssin lisääminen/Lisämäärärahan myöntäminen lasten, nuorten ja perheiden palvelualueelle (24.3.2021)

Pidin valtuustokokouksessa ryhmäpuheenvuoron Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden henkilöstöresurssin lisääminen/Lisämäärärahan myöntäminen lasten, nuorten ja perheiden palvelualueelle- pykälästä.

Olen puhunut asiasta lukemattomia kertoja lautakunnassa, olen kirjoittanut lastensuojelun kriisistä vuosien ajan ja nyt tähän on vihdoin herätty. Mutta vasta AVIn muutaman huomautuksen jälkeen. Ryhmäpuheenvuorot pidetään ryhmien koon mukaan ja Keskustan ryhmä on neljäntenä- toisinaan viidentenä vasta ja tuolloin joutuu tai saa kuulla muiden puheenvuoroja. Tällä kertaa kiemurtelin todella kuunnellessani edeltäviä, kahta ensimmäistä puheenvuoroa. Ne ryhmät ovat vastustaneet esityksiäni lastensuojelun tilanteen parantamisista ja nyt puhuivat kuin asia olisi ollut aika uusi. Ryhmämme puheenjohtajan kehoituksesta ja kannustuksesta lisäsin puheeseeni yhden rivin, jossa myös huomautan tästä asiasta.

Alla puheenvuoroni:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut etäläsnäolijat.

Koskela, Turku, Jyväskylä, Tampere. Luemme joka päivä uutisia nuorten pahoinvoinnista ja lastensuojelun kriisistä. Silti toiset tässäkin etäsalissa ovat kuvitelleet, että Lohjalla tilanne olisi jotenkin erilainen.

Lohja on saanut AVIn huomautuksia enemmän kuin yhden ja valtuustosaliinkin tämä asia on tuotu jo pari vuotta sitten. Tuolloin minua hassuksikin sanottiin, sanottiin myös negatiiviseksi. Tuolloin sanoin, että Lastensuojelussa on säästetty työtapoja tehostamalla, mutta säästetty raha tulisi laittaa lastensuojelun edelleen kehittämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Tuolloin esitykseni kaatui. Lohjan kaupunki ei ole pystynyt noudattamaan viimeisten vuosien aikana kertaakaan lakisääteisiä lastensuojeluilmoitusten käsittelyn ja palvelutarpeen arvioinnin laadinnan määräaikoja. Siis kertaakaan. Silti meille sanottiin, että kaikki on hyvin. Silti meille todettiin, että viime vuosi oli paras vuosiin henkilökunnan suhteen.

Avin joulukuun 2020 huomautukseen kaupunki vastaa, että ”Lohjan kaupunki toteaa, että Lohjan lapsiperheiden sosiaalipalvelut aikoo esittää vuoden 2021 talousarvioon usean uuden sosiaalityöntekijän viran perustamista”. Lisäselvityksen mukaan Lohjan lapsiperheiden sosiaalipalvelut on esittänyt vuoden 2021 talousarvioon kuuden uuden sosiaalityöntekijän viran perustamista. Lisäksi on esitetty 3,5 sosiaaliohjaajan vakanssin lisäystä. Ehkäpä. Talousarvioesityksessä näin ei lue. Joitakin virkoja on muutettu sosiaaliohjaajien ja perheterapeuttien viroiksi.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on suuri ja niin on myös lastensuojeluasiakkuuksien määrä, myös asiakkuuksien pituudet kasvavat. Tämän lisäksi lastensuojeluun osoitetaan asiakkaiksi lapsia, jotka eivät sinne kuulu, mutta jotka jäävät ilman palvelunohjausta ja jäisivät muuten ilman apua. Lastensuojelusta on tullut muiden hoitoalojen roskakori, ylijäämälaatikko ”en tiedä, mitä tehdä tälle lapselle, lastensuojelu tietää”-kori.

Meidän tulee voida ottaa systeeminen malli käyttöön, sen lisäksi olisi jalkautettava sosiaalityötä. Meillä on monitoimijataloja, jotka ovat valmiina heille.

Meidän tulee tukea erinomaisia työntekijöitämme. Meidän tulee saattaa työ vetovoimaiseksi ja yksi keino on palkata lisää väkeä, jotta työntekijät tietävät, että taakka ei kasva liian suureksi, että pystyy tekemään lainvaatiman työn. Työn kuormittavuus on yksi tärkeimmistä asioista, joita pohditaan työpaikkaa valittaessa.

Tämä päätös on hyvä alku.

Esitin muuten jo lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarviokokouksessa lastensuojelun sosiaalityön ja työhyvinvoinnin kehittämistä jo vuonna 2021 sosiaalityöntekijöiden lisäämisellä. Esitykseni hyväksyttiin äänin 7-6, tuolloin sdp, kokoomus ja kd vastustivat tätä ja vs. hyvinvointijohtaja jätti eriävän mielipiteen.

Lastensuojelun tilasta sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista toisilla on todella ollut pitkään kuvitelma, että kaikki on hyvin. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, meillä on lapsia ja nuoria, joilla kaikki ON hyvin, mutta meillä on kasvava joukko lapsia ja nuoria, joilla ei todellakaan ole kaikki hyvin. Tämä ryhmä suurenee ja heidän ongelmansa kasaantuvat. Meidän on turhaa kauhistella Helsingin toimia ja leikkauksia, ei täällä yhtään sen parempi olla oltu. On vain ajan kysymys, milloin Lohjasta uutisoidaan samoin tavoin. Olemme lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa ns säästäneet rahaa. Ja se raha on siirretty sotelautakunnalle. Kahteen otteeseen. 750 000 euroa ja 2,4 miljoonaa euroa.

Valtuustoinfossa meille kerrottiin, että kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia Lohjalla on tällä hetkellä 46. Parhaassa tapauksessa tämä 230 000 euron lisämääräraha johtaa siihen, että jos pystyttäisi edes 2-3 lapsen sijoitusta välttämään, olisi tämä lisämääräraha jo säästetty.

Toivon, että tämän jälkeen lastensuojelun kriisin vähättely on mennyttä aikaa.

Lastensuojelun henkilöstömme on erinomaista, he tekevät liikaa töitä, heillä on aivan liikaa asiakkaita per työntekijä, he tekevät työtään valittamatta, äärirajoillaan, he tekevät sen velvollisuudesta lapsia kohtaan. Meidän tulee tehdä tämä päätös heidän ja lasten sekä nuorten ja perheiden hyvinvoinnin vuoksi.

Olemme keskustan valtuustoryhmässä tyytyväisiä, että tämä esitys on vihdoin käsittelyssämme. Tämä olisi voinut olla paljon aikaisemminkin ja voisi olla suuremmallakin summalla ja resurssin lisäämisellä. Keskustan valtuustoryhmä kiittää tästä päätösesityksestä ja tukee yksimielisesti tätä päätösesitystä.

kiitos

Vaalikynä-mielipide: Nepsylasten oikeudet eivät aina toteudu

Kirjoitin Länsi-Uusimaahan ja Karkkilan tienooseen mielipidekirjoituksen nepsylasten oikeuksista.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3930627

Nepsydiagnoosien, eli neuropsykiatristen haasteiden (mm. ADHD, Asperger, autismin kirjo) määrä on kasvussa, vaikka esimerkiksi tytöt ovat alidiagnosoituja, saavat myöhään tai jäävät jopa kokonaan ilman diagnoosia. Tuolloin tulee helposti väärinymmärretyiksi, ei itse ymmärrä itseään ja pahoinvoinnin lisääntyessä on suuri vaara syrjäytymiselle, masennukselle sekä päihteiden käytölle.

Vanhempien ja perheen oikeus saada asianmukaista tukea on yksi tärkeimpiä lapsen oikeuksia. Oikeus on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja Suomen perustuslakiin.

Nepsylasten ja heidän perheidensä arjessa tämä oikeus ei tällä hetkellä toteudu riittävällä tavalla. Vertaistukiryhmät ovat täynnä tarinoita hoitamatta jättämisistä, kesken jääneistä hoidosta sekä umpikujiin joutumisista.

Nepsyjen haasteet ovat ulkopuolisille näkymättömiä ja niitä vähätellään. Valitettavasti koulujen, eikä aina edes hoitohenkilökunnalla ole riittävää tietoa ja taitoa toimia nepsylasten kanssa, eikä oppilashuollossa tai nuorisopoliklinikalla tarpeeksi resurssia tehdä huomioita ja lähettää tutkimuksiin.

Usein näyttää, etteivät nepsyasiat kuulu kenellekään ja nepsylasten perheet jäävät vammais- ja mielenterveyspalveluiden jalkoihin ja heistä tulee väliinputoajia.

Hoitamattomuudella on hintansa. Nuoren syrjäytyminen maksaa laskutavasta riippuen 300 000 eurosta miljoonaan euroon. Lisäksi perheen uupuneille vanhemmille aiheutuu työstä poissaoloja ja mahdollisesti jopa työkyvyttömyyttä. Perheen menetetyillä tuloilla ja siitä johtuvilla menetetyillä verotuloilla on myös arvonsa.

Ratkaisu monen nepsylapsen arkeen olisi diagnoosi, pienempi luokkakoko, strukturoidut ja mahdollisesti lyhennetyt koulupäivät, osittainen etäopetus sekä riittävästi ohjaavia ja oppimista tukevia aikuisia.

Inkluusio toimisi, jos resurssit riittäisivät sen toteuttamiseen. Ammatti-ihmiset tarvitsevat lisäkoulutusta nepsyasioihin. Tämän vuoksi talousarviota käsitellessä teinkin esityksen nepsyosaamisen lisäämisestä hyvinvointitoimialalla.

Huomaa hyvä on erinomainen ohje, myös nepsylapset tarvitsevat kannustusta ja hyvän huomaamista.

Lotta Paakkunainen, kaupunginvaltuutettu (kesk.), lapsiasiahenkilö

Voit myös kuunnella kirjoitukseni nyt myös podcastina: https://anchor.fm/lotta-paakkunainen/episodes/Vaalikyn-mielipide-Nepsylasten-oikeudet-eivt-aina-toteudu-6-3-2021-et5sr9

Mielipide: Nummi-Saukkolan päiväkotiesityksestä valtuustossa

Länsi-Uusimaassa oli artikkeli päätöksestä Nummi-Saukkola alueen päiväkotipäätöksestä. (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/3353563) koska jutussa nostettiin 13 – kohtaisesta perustelulistastani vain yksi ja sekään ei tärkeimmästä päästä, kirjoitin Länsi-Uusimaan mielipidepalstalle vielä vastaesityksestäni. Koska tila mielipidekirjoituksellakin on rajallinen, en kaikkia perustelujani saanut kirjoitukseeni, mutta toivon, että sain ne tiivistettynä tarpeeksi hyvin.

Mielipide: Nummi-Saukkolan päiväkotiesityksestä valtuustossa

Länsi-Uusimaa (L-U 22.1.2021) uutisoi valtuustossa päätetystä päiväkodin sijainnista hyvin ja tiivistetysti. Lehdessä nostettiin perusteluiksi kuitenkin vain yksi niistä, joista sekään ei ollut tärkein kuntalaisten eikä varsinkaan lasten arjen sujumisen näkökulmasta. Perustelin vastaesitykseni laajasti ja esitykseni tein pitkän pohdinnan jälkeen. Vastaesitykseni perustui tarjottuun tietoon, itse etsimääni tietoon sekä lasten etuun ja kuulemiseen, sillä lähes jokainen vastaaja nosti tärkeimmäksi asiaksi toiminnan laadun.

Yksi perusteluistani oli se, että Lohja on mukana OKM:n kahden vuoden esikoulukokeiluohjelmassa, eli esikouluun tullaan menemään elokuusta lähtien jo viisivuotiaana ja tämä tekee entistä tärkeämmäksi päiväkodin ja esikoulun yhteistyön. Yhteistyö on helpompaa, jos nämä ovat lähempänä toisiaan. Tämän lisäksi viisivuotiaiden siirtyessä esikouluun lasten määrä päiväkodissa pienenee entisestään. Tämän asian päätös ei ollut tiedossa vielä asian valmistelussa, toki hakeminen ohjelmaan oli.

Alueellinen tasa-arvo. Lohjalla on muissakin monitoimijataloissa päiväkoti koulun yhteydessä, kuten Routionmäellä, tulevat Laurentiustalo, Järnefelt ja Mäntynummi. Miksi Nummi on poikkeus? Miksi emme oikeasti tee johdonmukaista politiikkaa, kuten itse luottamustoimielimissä usein peräänkuulutamme?

Synergiaedut asukkaille ovat kiistattomat: koulun alueella hammashoito, psykologi, kuraattori sekä olisi hyvä huomioida äitiysneuvolan sijainti (alueen neuvola on pakko jossain vaiheessa uusia). Tämän myötä vanhan neuvolarakennuksen voisi myydä.

Monilapsisille perheille olisi helpotus, kun lapsilla yhdessä paikassa päiväkoti, eskari, koulu, hammashoito ja alueella on paljon monilapsisia perheitä.

Monelle puheenvuorojen perusteella päätöksentekoon käytetty aika tuntui olevan tärkeä. Itse näen lasten sujuvan arjen tärkeimpänä kriteerinä.

Olen osallistunut päätöstentekoon aina lasten etu mielessä.

Asukasmäärä ei ole kestävä peruste päiväkodin sijainnille, ei Saukkolassa eikä Nummella. Toisin kuin moni väitti, ei Saukkolan asukasmäärä ole kasvussa vaan laskussa, kun taas Nummella asukasmäärä on nousussa, toki Saukkolassa on määrällisesti toistaiseksi enemmän asukkaita.

Omasta puolestani voin sanoa sen, että voin suoraselkäisesti sanoa, että velvollisuudesta sekä edustamieni asukkaiden, perheiden, erityisesti lasten puolesta tehnyt päätökseni ja äänestänyt sen mukaan, minkä olen meille tarjottujen tietojen perusteella nähnyt parhaaksi. Olen osallistunut päätöstentekoon aina lasten etu mielessä. Olen kuullut ja tiedän kuulemisen olosuhteet, olen tutustunut tarjottuihin tietoihin ja itse etsinyt lisää tietoa.

Lotta Paakkunainen, kaupunginvaltuutettu (kesk.), lapsiasiahenkilö

Tässä vielä aiempi kirjoitukseni ja ne perustelut: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2021/01/21/nummi-saukkola-alueen-paivahoito-valtuustossa-20-1-21/

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa: Sadan vuoden kehitys

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniin (8.1.2021) pikkaisen huutolaisuudesta ja lastensuojelusta.

Sadan vuoden kehitys

Huutolaisuus oli Suomessa vielä 1800-luvun alusta 1920-luvulle voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti ilman elatusta olevan lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Järjestelmä lopetettiin virallisesti vuonna 1923 köyhäinhuoltolain myötä, silti vielä vuonna 1935 kauppa kävi. Huutolaislapsilla ei juuri ihmisarvoa ollut. Orpo tai muista syistä vanhempiensa huolenpidon menettänyt lapsi saattoi päästä hyvien ihmisten hoiviin, mutta useimmiten huutolaislapsen kohtelu oli julmaa, yleensä huutolaiskauppoja käytiin nimenomaan palvelusväen hankkimiseksi.

Monet tutkimukset osoittavat, että huono-osaisuudella on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Varsinkin lapsi, joka on jäänyt vaille vanhempiensa huolenpitoa, on vaarassa syrjäytyä ja joutuu kokemaan samaa osattomuutta kuin vanhempansa.

Tänä päivänä sosiaalitoimen tehtävänä on katkaista syrjäytymisen tai huono-osaisuuden kierre. Nykyisin voimassaolevan Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelulaki liittyy hengeltään YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991.

Lastensuojelupalvelut kaipaavat lisää tuki- ja sijaisperheitä. Perheitä kaivataan niin pitkä- kuin lyhytaikaiseen toimintaan. Vaikka perhehoidosta koituu kunnalle vähemmän kuluja kuin laitoshoidosta, tulee silti miettiä ensisijaisesti lapsen etua. Perhehoito olisi sekä edullisin että lapselle paras tapa sijaisasumiseen. Parhaassa tapauksessa lapsen oma perhe voisi saattaa hänet sijaisperheeseen yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Näin käy kuitenkin yhä harvemmin. Vaikka tiedetään, että ennaltaehkäisyyn laitetut rahat säästävät pidemmällä tähtäimellä, säästetään taloutta arvioidessa ja tasapainottaessa juuri ennaltaehkäisevästä työstä, ja perheiden ongelmiin päästään puuttumaan vasta, kun ne ovat todella pahoja ja tarvitaan kiireellistä sijoitusta.

Lohjallakin etsitään jatkuvasti uusia sijaisperheitä sekä tukiperheitä, jotka pystyvät hoitamaan lapsia omassa kodissaan joko lyhyt- tai pitkäaikaisesti. Mukaan tulevat perheet koulutetaan, aiempaa koulutusta tai kokemusta ei tarvitse olla. Riittää, kun on tasainen elämäntilanne ja omat asiat kunnossa.

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on

lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk)

lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsen

lapsiasiahenkilö

Vielä hyvinvointikertomuksen vuosiraportista ja mitä oikein sanoin siitä?

Paikallislehtemme Länsi-Uusimaa uutisoi kattavasti valtuustokokouksia ja tämänkin kokouksen jälkeen oli hyviä artikkeleja kokouksesta. Sinänsä hyvä nosto oli myös hyvinvointikertomuksen vuosiraportti 2019 – pykälästä, https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/3196286, jossa valtuutettu oli ihmetellyt koululaisten syömättömyyttä. Artikkelissa kerrottiin lyhyesti myös minun puheenvuorostani, jossa artikkelin mukaan painotin tarvetta estää ennalta kiusaamisongelmia. Ote artikkelista: ”– Kouvolassa oli pari vuotta sitten vaikea tilanne, mutta siihen on puututtu. On mahdollista estää kiusaamista, painotti Paakkunainen.”

Kyllä. Puhuin kiusaamisesta ja puhuin Kouvolasta, mutta eri yhteydessä.

Laitoin lehdelle oikaisun:

Oikaisu Länsi-Uusimaahan – hyvinvointikertomuksen vuosiraportti 2019

Länsi-Uusimaassa uutisoitiin 17.12.2020 hyvinvointikertomuksen vuoden 2019 vuosiraportista ja valtuutettujen sitä koskevista puheenvuoroista valtuustokokouksessa 16.12.2020. Haluan korjata lehdessä ollutta, sinänsä hyvää artikkelia, mutta puheeni kohdalla kaksi eri asiaa on yhdistetty. Lehdessä mainittiin, että nostin esiin koulukiusaamisen ja Kouvolan samantyyppisen tilanteen. Kyllä, puhuin molemmista, mutta eri yhteydessä.

Nostin puheenvuorossani puheeksi oppilashuollon huolestuttavat työolot ja asiakasmäärän/työntekijä. Meillä on oppilaita/oppilashuollon henkilöstö: 882 opp./koulukuraattori ja 1001 opp./koulupsykologi. Psykologiliiton mukaan suositus on 500 oppilasta/opiskelijaa per psykologi/kuraattori-työpari. Tämä mahdollistaisi lain ja ammattietiikan mukaisen työn. Varhaisen puuttumisen, edistävän ja ehkäisevän työn. Joskus rekrytointi ei onnistu juuri siksi, että haetaan liian pientä määrää psykologeja työmäärään nähden. Esimerkiksi Kouvolassa oli joitain vuosia sitten vähän samantyyppinen tilanne kuin Lohjalla. Se laitettiin määrätietoisella työllä kuntoon, yksi osa siitä oli juuri se, että paikkoja resursoitiin riittävästi. Toivoisin lastemme ja meidän vuoksi, että meillä tehtäisi myös näin. Riittävä resurssointi, ei minimi. Meillä on avoimia koulupsykologivirkoja ollut liian kauan liian monta.

Koulukiusaaminen ja kouluväkivalta on Lohjalla näkyvä ongelma. Ehkäisyyn tulee osoittaa lisäkeinoja. Koulussa ja vapaa-ajalla tapahtuvaa kiusaamista on mahdollista ennaltaehkäistä ja estää oikeanlaisilla taidoilla. Näitä ovat esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot, joita lasten ja nuorten on tärkeää oppia. Meidän tulisi panostaa kiusaamisen ennaltaehkäisyyn opettamalla sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja, seurataan oppilaiden hyvinvointia mittareilla ja toteutetaan jatkuvaa ryhmäyttämistä, kun uusi oppilas aloittaa luokassa. Talousarviossa ja tässä hyvinvointikertomuksen vuosiraportissa on nostettu yhtenä keinona k-0, joka siis tarkoittaa ”selvittämättömiä kiusaamistilanteita nolla”. Tämä on tarkoitettu koulukiusaamis- ja väkivaltatilanteisiin, jossa muut keinot on jo käytetty, kun tarvitaan ulkopuolelta apua. K-0 on siis loppupään, solmukohdan selvittelyä, me tarvitsemme panostusta myös ennaltaehkäisyyn.

Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat tukea, meidän tulee sitä antaa. Me olemme hukassa, jos emme tee niin.

Lotta Paakkunainen

kaupunginvaltuutettu (kesk)

lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsen

lapsiasiahenkilö