Kategoria-arkisto:terveys

Aloitteeni sisäilmaseurannan suorittamisesta käsitellään loppuun

Tein helmikuussa 2019 aloitteen, jossa esitän, että niin uusissa kuin perus- ja sisäilmakorjatuissa koulu- ja päiväkotikiinteistöissä suoritettaisi seurantaa vuonna 2017 hyväksytyn rakennusterveystarkastajan opinnäytetyön suositusten mukaan. Lohjalla seurantaa toteutetaan korjatuissa kohteissa ulkopuolisen rakennuttajan takuun puitteissa, eli vuoden päästä korjauksen valmistumisesta on tarkastus, jossa tarkistetaan puutteet ja havaitut viat ja sovitaan, miten korjataan. Takuutarkastus toimitetaan takuun lopulla. Esitän siis muutosta tähän toimintatapaan. Korjausten jälkeen kohteessa tehdään korjausprosessin onnistumisen arviointi ja siihen liittyviä tutkimuksia ja mittauksia. Korjausten onnistumisen teknisessä tarkastelussa on huomioitava korjaussuunnittelun laatu, korjausten toteutus, korjausten jälkeinen siivous ja korjausten jälkeinen seuranta. Toteutettujen korjausten vaikutusta seurataan ja arvioidaan käyttäjä- ja sisäilmastokyselyllä. (lue lisää aloitteestani: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/02/15/aloite-korjattujen-koulujen-tilan-seurannasta/)

Palvelutuotantolautakunta käsitteli asiaa ensimmäisen kerran 4.12.2019, jolloin pohjaesityksenä oli, että mitään ei tehdä, mutta Kirsi Ferinin esityksestä päätettiin aloite pitää vireillä ja tutkia hyötyjä ja kustannuksia tarkemmin. Nyt palvelutuotantolautakunta käsitteli uudemman kerran 6.5.2020 ja nyt lautakunta päätti, että aloite on loppuun käsitelty. Asian käsittelevät vielä kaupunginhallitus ja valtuusto. Lohja on aloitteeni perusteella

kartoittanut markkinoilla olevia seurantajärjestelmiä, joilla voidaan kiinteistökohtaisesti seurata kiinteistön tilaa eri anturein. Kosteusvaurioiden syntymisen välttämiseksi sekä havainnoinnin parantamiseksi tilakeskus on päättänyt hankkia jo rakennusvaiheessa oleviin Laurentiustalon ja Ojamon koulun rakenteisiin kosteuden ja lämmön seurannan mittaroinin. Lisäksi mittarointi tullaan sijoittamaan myös tuleviin kohteisiin mm. lukion saneeraukseen sekä Järnefeltin kouluun. Anturit sijoitetaan kiinteästi rakenteiden sisään. Hyvin suunnitellulla anturoinnin sijoittelulla saadaan kattava ja jatkuvasti päivittyvä kokonaiskuva kiinteistön kosteustilanteesta. Mittaroinnin tarkoituksena on seurata rakenteiden kosteutta ja näin havaita jo varhaisessa vaiheessa mahdollisten piilokosteuksien syntyminen ja reagoida niihin riittävän ajoissa. Lisäksi seiniin asennettavilla mittareilla pystytään havaitsemaan rakenteissa olevat vuodot ja kondensoitumiset ja ennen kuin aiheutuu laajempaa tuhoa rakenteissa. Mittareiden tieto välittyy verkkopalvelimeen josta niitä voidaan tarkastella netin kautta havainnollisina kuvaajina tai taulukoina.

Tämän lisäksi tilakeskus on kilpailuttamassa sisäilman olosuhdeseurannan palvelua vuosille 2020-2022, jonka avulla voidaan eri kohteissa seurata mm. seuraavia asioita:

  • paine-eromittausta kohteissa
  • yhdistelmä antureita (TVOC, CO2, %RH, TE) mittaukseen
  • kuitumittausta kohteissa
  • kosteusmittausta kohteissa
  • automaatiojärjestelmän kautta tehtäviä CO2-mittauksia


Tilakeskus ottaa myös tulevaisuudessa käyttöön rakentamisen tarkastusasiakirjan (ASRA RTK rakentamistuotannon laadun varmistusasiakirja) isoissa ja keskikokoisissa kohteissa.

Edellä mainittujen hankintojen avulla voidaan tehostaa aloitteen mukaista toimintaa ja paremmin varmistaa kohteiden toimivuus.

Aloitteeni tarkoitus oli tukea kaupunkia sisäilman laadun tarkastelun kehittämisessä ja vaikka aloitteeni ei täysin toteutunut, on suunta erittäin hyvä. Toivon, että kehittämistä jatketaan.

Vielä talousarviosta ja lisämäärärahan myöntämistä ikääntyneiden palvelualueelle

Haluan vielä palata talousarvioon, ainakin mitä tulee hyvinvoinnin toimialaan.

Talousarviossa hyvinvoinnissa iso asia on tietysti se, että budjetti ylittyy henkilöstömenojen vuoksi, eikä tämä ole yllättävää eikä uutta. Niiden budjetointi pitäisi saada lähemmäs toteumaa. Näin on menty hyvin monta vuotta ja joulukuu räjäyttää potin, jälleen. On aika vaikea ymmärtää, miten tätä ei voida ennakoida. Ei edes kalenteriin katsomalla. Hurjimmat ylitykset tullevat yllättävistä pyhistä ja niiden palkoista.

Talousarvion tavoitteissa ja  prosesseissa on hienoja lauseita ja tavoitteita. On aika hankalaa kehittää perusasioita tai huolehtia niistä perusasioista, kuten ”Hyvinvoiva henkilöstö”, ”asiakastyytyväisyyden kehittäminen asiakaspalautteiden perusteella” on hankalaa ilman tekijää, kun taloden tasapainottamisohjelman päätösten myötä työhyvinvoinnin kehittäjä on irtisanottu yt:issä.

Miksi henkilöstökulut kasvavat, vaikka asiakirjojen mukaan henkilöstö vähenee? Eikö vähentämisen tarkoitus ole kulujenkin pieneneminen?

Käsittelimme valtuustokokouksessa myös, itse asiassa heti talousarviopykälän jälkeen, lisämäärärahan myöntämistä Ikääntyneiden palvelualueelle. Ja koska talousarvio vuodelle 2020 perustuu tämän vuoden arviolle, ei toteumalle, olemme ensi vuonna samassa tilanteessa. Tuskin tässä ihmeitä tapahtuu ja laskimen ja kalenterin synkkaaminen alkaa toimimaan oikein.

Käytin puheenvuoron asiasta:

Lisämääräraha on tietysti pakko myöntää. Sehän on palkkoihin ja sijais- ja ylityökorvauksiin, ne on välttämätöntä maksaa. Hyvinvoinnissa huomattava asia on se, että budjetti ylittyy henkilöstämenojen vuoksi, eikä tämä ole koko toimialalla yllättävää eikä uutta. Niiden budjetointi pitäisi saada lähemmäs toteumaa. Näin on menty koko vuosi ja joulukuu räjäyttää potin, taas. Minun on vaikea ymmärtää, että tätä(kään) ei voi ennakoida. Ei edes kalenteriin katsomalla. Toivottavasti se vihdoin muuttuu. Suurempi ja tärkeämpi kysymys on rakenteellinen ongelma. Se, että kotihoidossa on niin huonokuntoisia ihmisiä, että he vaativat useita käyntikertoja päivän mittaan. Käynnit ovat lyhyitä, väki vaihtuu kaiken aikaa. Se ei ole mitään hoitoa, vaan minimikontrollia. Säilyttämistä.

Kunnan omat palveluasumispaikat ovat täynnä. Yksityisellä puolella on tilaa, mutta ovat todella kalliita paikkoja kunnalle.

Tällä hetkellä ikääntyneiden palvelut eivät toimi ennakoivasti, vaan kulloisenkin tilanteen mukaan. Meidän pitäisi katsoa lähitulevaisuuteen ja miettiä sisällöllisiä ja määrällisiä parannuksia vanhusten hoitoon.

Keskustelin erään asukkaan kanssa ja hyvä punainen lanka keskusteluumme oli (jota olen käyttänyt myös puheenvuoroissani tämän jälkeen), että

Lähtökohtaisesti Lohjalla on paljon varoja kiinni jo rakennetussa kiinteistökannassa, josta tulisi pitää hyvää huolta ja optimoida niiden energian käyttöä (valaistus, ilmanvaihto, kunnossapito, lämmitys, jne….) Eli investoimalla olemassa olevaan kiinteistökantaan voidaan lyhyelläkin aikavälillä pienentää merkittävästi käyttökustannuksia. Sama ajatus pätee asukkaisiin eli investoimalla heihin ja heitä tukeviin palveluihin, niin käyttökustannukset laskevat samalla tavalla, kun ihmiset voivat paremmin -> terveydenhuollon kustannukset laskevat. Investoimalla myös varhaiskasvatukseen, kouluihin ja koulutukseen, niin pitkällä aikavälillä hyvinvointi lasten keskuudessa paranee ja täten myös sosiaalikustannukset.

Eli asukkaiden hyvinvoinnin kautta jokainen lohjalainen on kävelevä mainos valtakunnassa, joka edes auttaa Lohjan vetovoimaisuuden parantumisessa -> lisää asukkaita Lohjalle. Ja vaikka Lohjalla olisikin hyvät koulut ja lapset olisivat hyvin koulutettuja ja he nuorena aikuisena muuttaisivat pääkaupunkiseudulle,  niin myöhemmin he suurella todennäkäisyydellä myös palaavat syntysijoilleen hyvinä veronmaksajina, koska ovat itse kokeneet Lohjan olevan laadukas, lapsiystävällinen ja asukasystävällinen paikka.

Valtuustoaloite: jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa

Koska Lohjan kokonaispsykologitilanne on erittäin huolestuttava, useat kokonaiset koulualueet ovat ilman koulupsykologia, lastensuojelun toimisto on kokonaan ilman psykologia alkuvuodesta lähtien, ostamme kalliilla psykologipalveluja, eikä se kuitenkaan riitä. Monessa kunnassa on jo palkattu psykiatrian sairaanhoitajia kouluihin ja esimerkiksi Turussa lyhyessä ajassa on lähetteet nuorisopsykiatrian poliklinikalle vähentynyt 30%:lla. Koska kaupunkiin ei saada rekryttyä psykologeja, esitämme ensiavuksi sairaanhoitajia ennaltaehkäisevään työhön.

Itä-Suomen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Tommi Tolmusen mukaan moniongelmaisuus on lisääntynyt.

– Taustatekijöitä voi olla monia. Perheet hajoavat, ja päihteiden saatavuus on helpottunut. Nuorten pitäisi opiskella hyvin itsenäisesti, eikä yhteiskunnassa ole oikein käyttöä ”huonosti” pärjääville, Tolmunen luettelee. Myös yleinen tietoisuus mielenterveysongelmista on lisääntynyt.

– Nuoret tunnistavat ne paremmin, koska niistä on puhuttu ja esimerkiksi julkkiksia on tullut esiin omine ongelmineen.

Tolmunen kannattaa kouluissa toimivien psykiatristen sairaanhoitajien lisäämistä.

– Tuolloin lievimmät häiriöt saataisiin hoidettua mahdollisimman nopeasti, eivätkä ne kehittyisi pahemmiksi. Tämä olisi myös taloudellisesti järkevää.

(lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10900293)

Kuten monessa muussakin kunnassa, on Lohjallakin tilanne johtanut siihen, että nuorten psykiatrian poliklinikka on ruuhkautunut, eikä hoitoon pääse nopeasti. Hoito- ja palveluverkon läpi putoavat helposti myös nuoret, joiden kohdalla lähetteen tekemisen kriteerit eivät vielä täyty. Ennaltaehkäisevää apua ei ole mahdollista tarjota niin paljon kuin sitä tarvittaisi.

Leikkaaminen nuorten mielenterveyspalveluista on tuttua ja meillä on siitä jo kokemusta parin vuosikymmenen takaa, lama-ajoilta. Koska muistamme, olisi syytä toimia sen mukaan. Monessa kunnassa psykiatrian sairaanhoitajat on otettu iloiten vastaan. Erityisen innostuneita ovat olleet opettajat, joiden aika alkoi kulua hyvin paljon muuhun kuin opettamiseen.

Olisi tärkeää, että saisimme kaikki aikuiset huomaamaan, että jokainen nuori on tärkeä, jokaiselle on tärekä näyttää, että sä olet hyvä, sä olet tärkeä. Siksikin tämä aloite.

Keskustan valtuustoryhmä esittää aloitteessaan, että jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa.

Kuusi vuotta sitten uudistettu oppilashuoltolaki velvoittaa kouluja tarjoamaan psykologi-ja kuraattoripalveluja oppilaille.

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta sai viime kokouksessaan tiedoksi raportin kouluterveyskyselystä, jossa tarjottiin tietoa siitä, miten oppilaat kokevat pääsevänsä kuraattorille ja terveydenhoitajalle. Lautakunnalle ei tarjottu tietoa siitä, mten he kokevat pääsevänsä koulupsykologille. Joko kyselyssä ei kysytty sitä ollenkaan, tai meille ei haluttu näyttää tilastoa siitä, sillä koulupsykologitilanne on niin huono ollut niin pitkään, että lapset ja nuoret kokevat, että eivät ole päässeet koulupsykologille. Lohjan kokonaispsykologitilanne on huolestuttava, kokonaiset koulualueet ovat ilman koulupsykologia ja tällä hetkellä näyttää siltä, että lastensuojelun toimisto on kokonaan ilman psykologia alkuvuodesta lähtien. Me ostamme kalliilla psykologipalveluja, eikä se kuitenkaan riitä. Koska kaupunkiin ei saada rekrytoitua psykologeja, esitämme ensiavuksi sairaanhoitajia ennaltaehkäisevään työhön kouluihin. Ja kunhan koulupsykologitilanne paranee, voivat he toimia työpareina.

Monessa kunnassa on jo palkattu psykiatrian sairaanhoitajia kouluihin ja esim Turussa lyhyessä ajassa on lähetteet nuorisopsykiatrian poliklinikalle vähentynyt selvästi. Turussa heitä on jo kahdeksan ja vaikka aika on lyhyt, on tuloksia jo nähtävillä – lähetteet nuorisopsykiatrian poliklinikalle on vähentyneet 30 %:lla. Turun nuorisopsykiatrian toimintamalli sai Vuoden 2019 Jakkara-palkinnon. Salossa kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa on työskennellyt kouluissa syksystä 2017 lähtien. Työn on tarkoitus vahvistaa kunnan perusterveydenhuoltoa ja sen tarjoamaa hoitotyötä nuorille. Se, että osa nuorista voidaan hoitaa jo perustasolla, säästää erikoissairaanhoidon palveluja tiiviimmin kohdennettaviksi niitä tarvitseville nuorille.

THL:n suosituksen mukaan kouluterveydenhuoltoa olisi pysyvästi vahvistettava psykiatrisilla sairaanhoitajilla. Kuntien tämänsuuntaiset kokeilut ovat olleet rohkaisevia. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että psykiatriset sairaanhoitajat toimisivat osana kouluterveydenhuoltoa. Näin muodostuisi tehokas moniammatillinen tiimi, jolle tiedonkulku ei olisi ongelma vaan yhteinen potilasrekisteri varmistaisi oppilaan tukemisen ja hoitamisen kokonaisvaltaisesti. Hoito olisi myös leimaamatonta ja helppoa vastaanottaa, kouluterveydenhuollossa kun käyvät kaikki.

Nuoret itse haluavat apua mielenterveysongelmiinsa nimenomaan kouluissa ja oppilaitoksissa. Paremmin resurssoitu ja psykiatrisilla sairaanhoitajilla vahvistettu kouluterveydenhuolto voisi toimia koululaisten perustason mielenterveyspalveluna ─ kesälläkin.

Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen, ja kasvun tukeminen on yksi iso osa koulua

Joka neljäs lapsi oireilee

THL:n tilastojen mukaan jopa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista. Osalla oppilaista ongelmat ovat niin pahoja, ettei koulunkäynnistä tule mitään.

Keskustan valtuustoryhmä esittää aloitteessaan, että jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa.

Keskustan valtuustoryhmän puolesta Lotta Paakkunainen 11.12.2019

Aloitteen on allekirjoittanut myös Laura Skaffari (vihr), Gunilla Wikberg (vas), Jouni Linden (vas) ja Janne Turunen (ps)

Valoa, ei väkivaltaa-tapahtuma Lohjalla 25.11.2019

Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta[1] on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Istanbulin sopimus hyväksyttiin vuonna 2011, ja se astui kansainvälisesti voimaan 1. elokuuta 2014. (Lähde: wikipedia)

Toimin Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläänä ja he olivat viime vuonna näkyvästi ”Valoa, ei väkivaltaa”-kampanjassa mukana. Olin tuolloin yhteydessä kaupunkiin aiheesta kiinnostuneena ja kysyin, onko kaupungilla kamppista, jossa voisin auttaa tai osallistua. Olin tuolloin myöhässä, mutta tänä syksynä kaupungilta oltiin minuun yhteydessä asian tiimoilta. Lohjalla ollaan vuosi rakennettu perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää palvelumuotoa ja tämä tärkeä kampanja on myös hyvä tapa tuoda esiin lohjalaisia palveluja. Oli upeaa, miten lämpimästi otettiin idea osallistumisesta vastaan ja miten kaupunki ja Lohjan Zonta-kerho lähtivät toteuttamaan tapahtumaa, lämmin kiitos siitä! Oli upeaa päästä osaksi tätä hienoa tapahtumaa ja erittäin tärkeän asian esille nostamista. Puhutaan! Otetaan puheeksi!

Maailman onnellisin maa, Suomi on EU:n toisiksi vaarallisin maa naiselle. Täällä joka kolmas nainen kokee lähisuhdeväkivaltaa.

Suomessa joka kolmas nainen kokee lähisuhdeväkivaltaa

Nämä upeat torsot nähtävillä sekä lisätietoa Lohjan perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaisesta työstä seuraavaan valtuustokokoukseen saakka saatavilla Lohjan kaupungintalo Monkolassa.

Tämän linkin takaa viime kirjoitukseni aiheesta: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/11/21/valoa-ei-vakivaltaa-tapahtuma-tiedon-jakamiseksi-lahisuhdevakivallasta-irti-paasemiseksi/

Lisää tietoa:

https://vakivaltaobservatorio.fi/

Etusivu

Etusivu

Valoa, ei väkivaltaa tapahtuma tiedon jakamiseksi lähisuhdeväkivallasta irti pääsemiseksi

Vuosi sitten olin yhteydessä kaupunkiin ja tiedustelin ”Valoa, ei väkivaltaa”-tapahtumasta Lohjalla. Tuolloin Lohja ei kaupunkina ollut järjestämässä tapahtumaa ja yhteydenottoni tapahtui sen verran myöhään, että sille vuodelle ei ehtinyt järjestämäänkään. Tänä vuonna loppukesästä minuun oltiin yhteydessä ja kysyttiin lähtisinkö tänä vuonna mukaan? Ja tänä vuonna Lohjalla on upea, näkyvä tapahtuma lähisuhdeväkivaltaa vastaan! Tässä jälleen upea esimerkki siitä, että kyllä kannattaa olla yhteydessä ja kysyä. Länsi-Uusimaan juttu aiheesta: https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/819497-lahisuhdevakivalta-jaa-lohjalla-liian-usein-pimentoon-valoa-ei-vakivaltaa-tapahtuma

Vuoden 2019 Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan teema on Jokaisella on oikeus tukeen, jolla haluamme viestiä, että jokaisella väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneilla on oikeus tukeen ja apuun, oli sitten asunnoton, päihteidenkäyttäjä tai esimerkiksi nuori. (lähde: https://vakivaltaobservatorio.fi/)

Minä siis olen mukana tapahtumassa Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläänä ja sain liitolta materiaalia mukaani jaettavaksi.

Ensi- ja turvakotien liiton työn lähisuhdeväkivaltaa vastaan on jatkunut jo 40 vuotta. Liitolla on monipuolinen ja laaja kokemus ja näkemys lähisuhdeväkivallasta ja työtä tehdään eri ikä- ja kohderyhmien hyväksi.

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta nousi esiin naisasialiikkeen myötä, ja ensimmäinen turvakoti perustettiin feministisistä lähtökohdista Lontooseen 1971. Suomessa väkivalta perheissä oli näkymätön ongelma. Se herätti huomion, kun ensikoteihin pyrki äitejä lasten kanssa turvaan. Kokemukset eri puolilta Suomea osoittautuivat samankaltaisiksi, kun ensikotien johtajat keskustelivat ilmiöstä 1976. Vanhukset perhe- ja lähisuhdeväkivallan kohteena nousivat 1980-luvulla keskusteluun. Liitto käynnisti Vanhukset perheväkivallan kohteena -projektin (1985-1987). Vuonna 1990 perustettiin oma yhdistys, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry, keskittymään erityisesti tähän. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan keskellä elävien lasten jääminen liian vähälle tuelle nousi esiin jo 1982 (Leskinen 1982). Lasten kanssa tehtävä työ oli liitossa vahvan kehittämisen kohteena 1990-luvulla. Jo turvakotitoiminnan alussa ymmärrettiin, että myös väkivallan tekijöitä on autettava. Se on välttämätöntä väkivallan kierteen katkaisun kannalta. Tähän alettiin kehittää 1994 väkivallan tekijöiden kanssa tehtävää ns. Jussi-työtä yksilö-, pari- ja ryhmämuotoisena. (Ihalainen & al. 2000.) Lyömätön linja Espoossa aloitti työn väkivallan tekijöiden kanssa jo 1993. Väkivalta maahanmuuttajien keskuudessa nousi tutkimuksen kohteeksi liitossa 1999. Se ei ole maahanmuuttajanaisten erityisongelma. Siitä selviytymisen edellytykset ovat heillä suomalaisia kanssasisariaan heikommat, koska muita sosiaalisia suhteita voi olla vähän tai niistä eletään eristettynä. Väkivalta jatkuu puolessa parisuhteista eron jälkeen. VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry:ssä kiinnostuttiin näistä tilanteista 2000-luvun alussa. (lähde: https://ensijaturvakotienliitto.fi/enska/40-vuotta-tyota-perhevakivallan-lopettamiseksi/)

Lohjan Zonta-kerho on näyttävästi ja vahvasti mukana tapahtumassa https://zonta.fi/lohja/events/event/valoa-ei-vakivaltaa/ Heidän Zonta Says No -kampanja alkaa tällä yhteisellä tapahtumalla Lohjan kaupungin perhe- ja lähisuhdeväkivaltatiimin kanssa.

Tule mukaan!

Valoa, ei väkivaltaa on valtakunnallinen tapahtuma, jota vietetään myös Lohjalla. Lohjan kaupunki ja Lohjan Zonta-kerho järjestävät Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuman Lohjan pääkirjastolla 25.11 klo 16 – 20.

25.11. on YK:n kansainvälinen päivä, naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Lohjan kaupunki ja yhteistyötahot tarjoavat palveluita väkivaltaa kokeville ja käyttäville naisille, miehille ja lapsille, jotta väkivalta perheissä ja lähisuhteissa saadaan loppumaan.

Tapahtuman ohjelma:

Lohjan telttakatos pääkirjaston edessä
– Tarjolla on glögiä ja pipareita
– Jaossa on ilmapalloja ja heijastimia
– ”Jokaisella on oikeus tukeen” -voit tulla juttelemaan paikalla olevien työntekijöiden kanssa

Pääkirjaston Järnefelt-salissa
– Tasatunnein klo 17, 18 ja 19 lyhyt palveluinfo Lohjan palveluista
– Lohjan kaupungin, Lohjan Zonta-kerhon, Folkhälsanin VillaFamilia-turvakodin sekä Rikosuhripäivystyksen infoa ja palveluesitteitä
– kirjaston teemapöytä lähisuhdeväkivaltaan liittyvästä kirjallisuudesta

Lämpimästi tervetuloa!

Kriisissä tärkeimmät sanat voivat olla ”mä kuulen sua”

Menetys, oma tai läheisen sairastuminen, suru, työttömyys. Jokainen kohtaa kriisejä jossakin elämänsä vaiheessa.  Kriisejä on monenlaisia ja jokainen kokee kriisin omalla tavallaan.

” On vaarana, että ihminen kriisissä alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita, koska ei halua puhua kriisiin liittyvistä aiheista. Jos jokainen keskustelukumppani kommenteillaan ja kysymyksillään muistuttaa kriisistä, kriisiä elävä menettää kontrollin siitä milloin ja kenen kanssa haluaa aiheesta puhua. Näin ollen kriisi tunkeutuu kaikkialle ja varastaa kaiken ajan. ” (Saara Särmä)

Sanonta siitä, että todelliset ystävät tutaan kriiseissä, pitää omalla kohdallani paikkansa erittäin hyvin. Menettäessäni poikani monikaan ei osannut kohdata minua, enkä itsekään kyennyt ohjaamaan toisia, miten kohdata. Oma kriisi oli niin syvä, että kadotin itseni.

Samaa ajatusta jatkaakseni, aviokriisini aikana ja synnytysmasennusten aikana kadotin lähimmät ystäväni. Eräänlaista apua tarjottiin aviokriisini aikana, mutta se apu (ero), ei ollut sitä, mitä halusin, tai olisin ollut valmis käyttämään. Muutakin apua olisi varmaan ollut tarjolla, mutta en halunnut, tai osannut pyytää sitä, enkä todellakaan halunnut puhua siitä.

Saara Särmä kirjoittaa erinomaisessa kolumnissaan, että kukaan ei varmasti tietoisesti halua lisätä kriisissä olevan ihmisen kuormitusta, mutta sen tulee usein tahattomasti tehneeksi.

Jos haluaa antaa tukea kriisin aikana, tulisi antaa tukea omien voimavarojen rajoissa, mutta tulisi myös huomioida tapa, jolla tarjoaa apua. Jos avulle ei ole vaihtoehtoa, eli tarjoat vain käskyjä, mitä tehdä ja omaa tapaasi selviytyä, voisi ehkä miettiä uudestaan, sillä se ei välttämättä ole oikea lähestymistapa. Toki toisille se voi olla. Toiset ehkä tarvitsevat sen käskyn ja selkeät ohjeet, mitä tehdä. Toinen ehkä kaipaisi vain kuulijaa, tai vain mukavaa seuraa, jossa ongelmat unohtaa ja hetken hengähdystaukoa. Jos apusi ei tunnu riittävältä, tai autettavalle menee kaikki aikasi, kaikki voimavarat, tulisi miettiä, pysytytkö oikeasti auttamaan? Onko sinulla itselläsi voimavaroja? Jos itse on keskellä kriisiä, pystyykö auttamaan? Joskus paras apu voi olla vetäytyminen ja tilan antaminen. Voisi kuvitella, että avun tarjoaminen on vaikeaa, se vaatii sosiaalista pelisilmää, mutta myös herkkyyttä. Toisaalta ei se hirveän vaikeaa ole. Ole sinä. Voi osoittaa, tai vain sanoa olevansa läsnä. Voi viedä ystävän kävelylle, antaa aikaa toipua, antaa aikaa yhdessä. Kuulla ja vain sanoa, että mä kuulen sua.

Käymäni kriisit ovat varmasti muuttaneet minua ihmisenä. Kriisien ihmistä jalostamisesta en tiedä, mutta ison muutoksen ne ovat minuun tehneet ja karsineet ystäviä. Jokaisesta kriisistä tähän asti olen kuitenkin selvinnyt.