Vaalikynä-mielipide: Nepsylasten oikeudet eivät aina toteudu

Kirjoitin Länsi-Uusimaahan ja Karkkilan tienooseen mielipidekirjoituksen nepsylasten oikeuksista.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3930627

Nepsydiagnoosien, eli neuropsykiatristen haasteiden (mm. ADHD, Asperger, autismin kirjo) määrä on kasvussa, vaikka esimerkiksi tytöt ovat alidiagnosoituja, saavat myöhään tai jäävät jopa kokonaan ilman diagnoosia. Tuolloin tulee helposti väärinymmärretyiksi, ei itse ymmärrä itseään ja pahoinvoinnin lisääntyessä on suuri vaara syrjäytymiselle, masennukselle sekä päihteiden käytölle.

Vanhempien ja perheen oikeus saada asianmukaista tukea on yksi tärkeimpiä lapsen oikeuksia. Oikeus on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja Suomen perustuslakiin.

Nepsylasten ja heidän perheidensä arjessa tämä oikeus ei tällä hetkellä toteudu riittävällä tavalla. Vertaistukiryhmät ovat täynnä tarinoita hoitamatta jättämisistä, kesken jääneistä hoidosta sekä umpikujiin joutumisista.

Nepsyjen haasteet ovat ulkopuolisille näkymättömiä ja niitä vähätellään. Valitettavasti koulujen, eikä aina edes hoitohenkilökunnalla ole riittävää tietoa ja taitoa toimia nepsylasten kanssa, eikä oppilashuollossa tai nuorisopoliklinikalla tarpeeksi resurssia tehdä huomioita ja lähettää tutkimuksiin.

Usein näyttää, etteivät nepsyasiat kuulu kenellekään ja nepsylasten perheet jäävät vammais- ja mielenterveyspalveluiden jalkoihin ja heistä tulee väliinputoajia.

Hoitamattomuudella on hintansa. Nuoren syrjäytyminen maksaa laskutavasta riippuen 300 000 eurosta miljoonaan euroon. Lisäksi perheen uupuneille vanhemmille aiheutuu työstä poissaoloja ja mahdollisesti jopa työkyvyttömyyttä. Perheen menetetyillä tuloilla ja siitä johtuvilla menetetyillä verotuloilla on myös arvonsa.

Ratkaisu monen nepsylapsen arkeen olisi diagnoosi, pienempi luokkakoko, strukturoidut ja mahdollisesti lyhennetyt koulupäivät, osittainen etäopetus sekä riittävästi ohjaavia ja oppimista tukevia aikuisia.

Inkluusio toimisi, jos resurssit riittäisivät sen toteuttamiseen. Ammatti-ihmiset tarvitsevat lisäkoulutusta nepsyasioihin. Tämän vuoksi talousarviota käsitellessä teinkin esityksen nepsyosaamisen lisäämisestä hyvinvointitoimialalla.

Huomaa hyvä on erinomainen ohje, myös nepsylapset tarvitsevat kannustusta ja hyvän huomaamista.

Lotta Paakkunainen, kaupunginvaltuutettu (kesk.), lapsiasiahenkilö

Voit myös kuunnella kirjoitukseni nyt myös podcastina: https://anchor.fm/lotta-paakkunainen/episodes/Vaalikyn-mielipide-Nepsylasten-oikeudet-eivt-aina-toteudu-6-3-2021-et5sr9

Tarkkana laskujen kanssa

Olettehan tarkkana. Jatkuvasti kiertää erilaisia huijauslaskuja ja -kirjeitä. Tämä ko lasku perustuu puheluun, jonka iäkäs on saanut. Puhelussa iäkäs oli kieltäytynyt tukemasta tai ostamasta mitään, mutta oli kuitenkin vastannut ensimmäiseen kysymykseen: onko (henkilön nimi) puhelimessa ja hän vastaa kohteliaana ”kyllä”. Tämä on jo riittävä peruste huijareille laittaa lasku. Puhelut tallennetaan ja sieltä se ”kyllä” napataan perusteeksi laittaa lasku. Laskussa huomioitavaa on myös se, että yleensä se tulee kotiin vain päivää, paria ennen eräpäivää, jolloin hätäisemmät ja pelästyneemmät maksavat.

Muistattehan, että

  • puheluun ei vastata ”kyllä/joo” edes kysyttäessä, onko ”se ja se” puhelimessa
  • jos vastaanotat laskun vain päivää/kahta ennen eräpäivää, on kyseessä epäilyttävä lasku
  • ”äänikuitin mukaan” maininta on myös hälytysmerkki
  • jos soitat reklamaatiota laskusta iäkkään puolesta, usealla yrityksellä on eettiset säännöt, että yli 70 vuotiaille ei myydä puhelimitse (tällä kyseisellä tosin oli yli 80 vuotiaille). Ikävä kyllä moni ei noudata tätä omaa säännöstöään, paitsi jos otetaan yhteyttä.
  • sinun EI TARVITSE maksaa laskua, otat yhteyttä ja kiellät laskun
  • nämä puhelut ollessa kyseessä, ei tarvitse olla kohtelias. Voit vain sulkea luurin

Tästä osoitteesta löydät hyviä ohjeita ja varoituksia tämän hetken huijauksista: https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Ostaminen-myyminen-ja-sopimukset/huijaukset/

Kirjoittajavieras Länsi-Uusimaa 20.2.2021: Kyllä ne hoitaa kuitenkin

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini omaishoidosta. Olen jäsenenä omaishoidon neuvottelukunnassa ja olen paljon yhteydessä asiantuntijoihin etujärjestössä. Tutustun aina taustoihin ja kysyn asiantuntijoilta ennenkuin kirjoitan, olen päätöksiä tekemässä tai aloitetta miettimässä. Tämän vuoksi en ole tehnyt aloitetta, jossa esitetään omaishoitajille lisäystä rahallisiin korvauksiin. Vapaat tulee ensin saada toimimaan ja olosuhteet omaishoitajille paremmiksi sekä valtakunnallisella tasolla huomioida omaishoitoon ohjattavat korvaukset niin, että ne ovat korvamerkittyjä. Tämän lisäksi olisi ehkä kaikkein tarkoituksenmukaisinta, että omaishoidon palkkiot olisivat verottomia, mutta kuten linkissä olevasta kirjoituksesta selviää, oli lohjalaisen aloitteentekijän puolue muiden hallituspuolueiden mukana (sis Keskusta) sitä vastaan eduskunnassa (https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3484676).

Valtuustokokouksessa 17.2.2021 jätettiin aloite omaishoitajien palkkojen nostamisesta ja Länsi-Uusimaassa uutisoitiin asiasta 19.2.2021. Aloite ja kirjoitus osoittavat hyvin sen, miten vähän asiasta oikeasti tiedetään. Esimerkiksi se, että kyseessä ei ole palkka, vaan palkkio. Yleisimmässä maksuluokassa 413,45 euroa/ kk. Tukea verotetaan palkkiona eli veroprosentti nousee pienilläkin tuloilla yli 30 prosentin. Kenenkään tilanne ei sillä parane, että tuki nousisi muutamalla kympillä.


Kyllä ne hoitaa kuitenkin

Omaishoidosta puhuttaessa kiinnitetään huomiota lähes poikkeuksetta liian pieniin palkkioihin. Omaishoidon tuessa on kuitenkin kyse muustakin. Yksi tärkeimmistä tuen muodoista on vapaat.

Omaishoidon vapaissa tärkeää olisi ennakointi. Usein omaishoitajat kokevat, että vapaita on hankala pitää, sillä intervallihoitopaikkoja on liian vähän ja korona-aika on tuonut lisähaasteita vähäisiinkin paikkoihin. Jotta omaishoitajat voisivat käyttää heille kuuluvia vapaapäiviä, tulisi hoidettavalle olla turvallinen sijaishoitopaikka. Ikääntyvä Lohja ei selviä vanhustensa hoidosta kunnialla ilman omaisten osallistumista hoivaan ja huolenpitoon.

Entä lapsiperheet, joissa huoltaja on omaishoitajana lapselleen? Olin luottamushenkilönä kutsuttuna perheille suunnattuun omaishoidon keskusteluiltaan, jossa keskustelu oli vilkasta ja keskustelun aikana erittäin usein nousi esiin palvelunohjauksen tarve, tasavertaisesti jaettu tieto ja selkokieliset ohjeet. Palvelun myös koetaan olevan epätasa-arvoista, toiset saavat neuvoja ja ohjeita paremmin, helpommin lausuntoja, kohderyhmienkin välillä on suuria eroja, esimerkkinä perheiden palvelut verrattuna iäkkäiden palveluihin.

Perheille jää usein epäselväksi mihin palveluihin he ovat oikeutettuja, mitä palveluja haetaan sosiaalihuoltolain, mitä vammaispalvelulain puitteissa. Perheet kokevat, että palvelut ovat liian hajallaan, yhden oven taktiikkaa ei ole olemassa erityisperheille.

Perheet miettivät illan aikana myös sitä, mitä voisivat itse tehdä paremmin ja voiko itse edes vaikuttaa? Vanhemmat toivat esiin myös omia ajatuksia ja pelkoja siitä, mitä itse tuntevat. Haasteet perheissä? Lapsen hyväksyminen kodin ulkopuolella?  Miten lääkärit? Tunnetaitojen käsittelyjen haasteet lapsella tai aikuisella. Jos omaishoitajana ei jaksa lapsenhoitoa, ymmärretäänkö sitä? Usein tuntuu siltä, että jos et jaksa lasta, helposti tehdään lastensuojeluilmoitus, tai tuodaan esiin, että saat palveluja helpommin, jos se tehdään. Ja omaishoitaja vain haluaisi hetken huilata, koota itseään ja ajatuksiaan. Erityisperheen vanhemmat kokevat myös usein, että hankalan vanhemman maine tulee helposti.

Omaishoito on laitoshoitoa edullisempi. Omaishoidon tulisi olla myös inhimillinen ja toivottu hoitomuoto.

Lotta Paakkunainen

lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk)

omaishoidon neuvottelukunta, jäsen

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3832508

Toimittaja kysyi ja minäkin vastasin

Länsi-Uusimaa tiedusteli nykyisiltä valtuutetuilta lähtemisestä ehdolle kuntavaaleissa( L-U13.2.2021). Jokainen valtuutettu vastasi. Yhdeksän nykyistä valtuutettua ei enää aio lähteä ehdolle, muutama vielä miettii. Lehdessä nostettiin (13.2.2021) muutaman valtuutetun vastauskin ja minä olin yksi heistä. Ote lehdestä: ”Paakkunainen harkitsi ehdokkuutta pitkään. – Lähdin ehdolle, koska minulta moni on kysynyt asiaa ja koen, että olen tehnyt juuri niin hyvää työtä kuin olen voinut”. Toimittaja pyysi lyhyttä vastausta tiedustellessaan ehdollelähdöstä. En osannut vastauksessani olla kovin lyhyt, tässä vastaukseni kokonaisuuessaan:

Kyllä mä mietin ehdokkuutta, mietin sitä jonkin aikaa. Yritin miettiä mahdollisimman monesta näkökulmasta, oman perheen, oman ajankäytön, onko minusta ollut hyötyä kuntalaisille, onko minusta ollut tukea lapsille ja nuorille, omaishoitajille, perheille, olenko ollut kehityksen polttoaineena vai jarruna. Mikä minulle on tärkeää? 

Lähden ehdolle, koska minulta moni on kysynyt asiaa ja koen, että olen tehnyt juuri niin hyvää työtä kuin olen voinut. Olen pysynyt itselleni uskollisena ja toivon, että olen ollut minulle äänensä luottaneille luottamuksen arvoinen. Samalla tavalla tulisin jatkamaan. Olen oppinut paljon uutta  ja sitä oppia ammentaisin. Töitä vielä on.

Lisää ehdolla-tekstejäni:

ehdokasvideoni:

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2021/02/11/ehdolla-valtuustoon-lohjalla/

Yhteenveto kuluneesta kaudesta:

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2021/01/29/yhteenveto-kuluneesta-kaudesta/

Teen vielä kevään aikana sinulle tiiviin julkaisun minulle tärkeistä vaaliteemoistani.

Ehdolla valtuustoon Lohjalla

Teinpä videonkin ehdokkaaksi lähdöstä. Kerron siinä lyhyesti, miksi olen ehdolla ja alla linkki aikaisempaan kertomaani, mitä olen tehnyt tällä kuluvalla, pian loppuvalla kaudella. https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2021/01/29/yhteenveto-kuluneesta-kaudesta/

Sydänlasten viikko 7.2-14.2

Näin sydänlasten viikolla tulee ajatuksiin kymmenen vuoden takainen vuosi. Tuolloin vuoroin pelättiin ja petyttiin.

Tyttären leikkausta jonotettiin kauan, viides leikkausaika lopulta toteutui. Kirurgi unohti soittaa leikkauksen jälkeen ja me pelkäsimme, koska mitään ei kuulunyt. Jouduin lopulta itse soittamaan teholle, josta onneksi saimme hyviä uutisia: tyttö voi hyvin ja leikkaus meni hienosti.

Alunperinhän sain kuulla synnytyslaitokselta kotiinlähtötarkastuksessa, että ns. täydellisen terveen lapsen olemme viemässä kotiin. Minulla nousi karvat pystyyn moisesta sanomisesta, ja totesinkin tarkastuksessa, että viimeksi, kun minulle näin sanottiin, hautasin lapseni sinä päivänä, kun piti olla ristiäiset. Jouduin vaatimalla vaatia tyttärelle konttollia. Minua yritettiin taivutella monen läsnäolevan kandin toimesta, että en vaatisi lisätutkimuksia, että en kyseenalaistaisi lastani tutkinutta lääkäriä. Minulle todettiin, että tyttären tutkinut lääkäri on guru alallaan jajos hän sanoo, että tytär on terve, on hän terve. Jouduin todella vääntämään ja vaatimaan. Saimme lopulta kontrolliin ajan ja kuinkas kävikään? Lapsella todettiin leikkaushoitoa vaativa sydänvika. Onneksi hän sai tarvitsemansa hoidon, hän voi hyvin ja tänä keväänä taas kontrolliin.

On surullista, miten joutuu vaatimaan lapselleen tutkimuksia ja hoitoa. On surullista, että se ei pääty kotiinlähtötarkastuksiin, vaan joutuu vaatimaan lapsen kasvaessa tutkimuksia, hoitoja ja jos ei ajoissa osaa tai jaksa vaatia, joutuu sen tekemään myöhemmin ja se on vielä vaativampaa.

Kuunnelkaa huoltajia.