Kerroin tässä kirjoituksessani esittäneeni kysymyksen kaupungille koulujen ilmanvaihdosta kesän aikana ja toiveeni, että ilmanvaihto käynnistettäisi reilusti ennen koulujen alkua.
Ilokseni sainkin vastauksen, että ilmanvaihto ei ole ollut missään kiinni kokonaan missään vaiheessa ja uudiskohteissa sekä saneerauskohteisa ilmanvaihto on ollut kokoajan käynnissä. Toisaalta toiselta viranhaltijalta sain vastauksen, että toisissa kohteissa ilmanvaihto on ollut puoliteholla tai jaksottaisella käytöllä. Koulujen alkaessa alkaa taas normaalikäyttö.
Kiitin vastauksesta.
Olisin ehkä toivonut tyhjentävämpää vastausta, tai että vastaus olisi ollut ”ilmanvaihtoa tehostetaan viikkoa ennen koulujen alkua ja myös pölyhaittasiivous toimitetaan ennen koulujen alkua.
Poitiivista tosin on se, että missään ei ole ilmanvaihto ollut kokonan pois käytöstä.
Koulujen pian taas alkaessa toivon, että kiinteistöjen ylläpidosta vastaavat ovat hereillä. Todennäköisesti ilmanvaihto on ollut loman ajan kiinni ja olisikin tärkeää käynnistää ilmanvaihto tarpeeksi ajoissa ennen koulujen alkua ja myös siivota ilmanvaihdon avaamisesta koituvat pölyhaitat pois ennenkuin koululaiset aloittavat koulun. Olen esittänyt asiasta kysymyksen kaupungille ja odottelen vastausta. Näin lomien aikaan voi olettaa, että vastauksen saaminen kestää hetken, mutta sain tiedon, että asiasta tietävä tullee vastaamaan. Vielä sitä ei ole tullut.
Lohjalla haetaan ratkaisuja talouden tasapainottamiseen ja sisäilmaongelmien tuomaan talousahdinkoon, yhtenä ratkaisuna asiaan on aurinkoenergiankin käytön lisääminen. Suunta vaikuttaisi hyvältä.
Olen ollut yhteydessä kaupunkiin myös hybridisuodatinten hyödyistä ja Lohjalla onkin nyt alkamassa syksyllä hybridisuodattimien kokeilu.
Hybridisuodattimien tuomasta taloudellisesta hyödystä on jo hyvää näyttöä esimerkiksi Laitilasta, jossa vaihdettiin vanhanaikaisten ilmansuodattimien tilalle n. 40% alhaisemmalla vastuksella toimiva hybridisuodatin. He saavuttivat tällä toimenpiteellä kaupungintaloon 16% säästön. Lohjan kohdalla samalla kaavalla summa olisi 96 000 €
Hinku-kunta Laitilan tulosten perusteella CO2-päästöt vähenivät~4,5 kg yhtä ilmansuodatinta kohti. Suomessa käytetään n. 450 000 kpl kertakäyttöistä ilmansuodatinta, päästövähennys olisi~2000 tn.
Suodatuksen tarkoitus on poistaa ilmasta haitalliset hiukkaset. Mitoitus ilmamäärä yhtä suodatinta kohti on n. 1 m3/sekunnissa.
Kiljavan sairaalaan tehdyn saneerauksen yhteydessä vaihdettiin ilmansuodattimet, ja tällä toimenpiteellä he saavuttivat 9 000 euron vuosittaisen säästön. Tästä lisää tietoa: http://aircleantech.fi/index.php/fi/quinx-ii-edut
Hinku-Foorumi julkaisee sivustoa, jolla pääsee seuraamaan esimerkiksi ilmanvaihtokoneiden energiakorjausten tuomista säästöjä ja päästövähennyksiä:
Kummassakin esimerkissä oleellisin on taloudellinen hyöty. Lisäbonus on puhdas sisäilma ja CO2-jäljen pudotus. Myös Lohja on Hinku-kunta ja kuten ylläolevista käy ilmi, eivät hinku ja sisäilmahankkeet sulje toisiaan pois.
Näin heinäkuun helteillä ajatukset kääntyvät koulujen alkuun. Ja koulukyyteihin.
Koulukyyti on aina ongelmainen logistiikan alussa ja muutosten käynnistyessä. Kouluavustajat ovat tärkeänä osana kuljetusten toimimisessa koulussa, tarkistamisessa, että jokainen on oikeassa kyydissä ja he tekevät parhaansa juuri niissä puitteissa, mitä heillä on ja niillä ohjeilla, jotka saavat.
Tähän asti linja-autot ovat olleet aamuisin melkein joka aamu niin täynnä, että pienimmät ovat seisseet kuljetuksen ajan. Lähes joka aamu.
Tiedustellessani aiemmin tätä matkustajamäärää ja lasten seisomisesta bussissa, sain vastaukseksi, että satunnaisesti matkustajamäärä voi ylittyä 30%:lla. Onko melkein joka aamu satunnaisesti?
Olen entistä enemmän huolissani tästä asiasta, varsinkin nyt matkustajamäärien kasvaessa. Valtuusto päätti lakkauttaa Karstun koulun 1.8.2018 alkaen. Vanhemmat, minä ja moni muu ovat tuoneet esille useaan otteeseen huolen koulukyytien sujuvuudesta ja koulumatkan kestosta. Karstun koululaisten lähikoulun lakkautuksen myötä siirtyy koulukyydityksen piiriin lähes jokainen Karstun alueen lapsi.
Entä se, että bussit eivät aina kulje? Esimerkiksi lasten päästessä klo 13.30, tulee seuraava bussi klo 14.30. Mikäs siinä odotellessa, talvipakkasella tai räntäsateessa. Mikäs siinä.
Toisten mielestä tunnin odottelu ei ole kohtuuton. Ei se varmaankaan ole. Pääasiahan on se, että kyyti on. Toivottavasti koulu järjestää niin, että odotusajoille on tekemistä ja/tai valvontaa, että vältyttäisi kiusaamisilta ja muilta ikäviltä tylsästä odottamisesta johtuvista seurannaisista.
Ai mutta, katsoppa vaan. ”Koulukuljetusta odottavalle oppilaalle on järjestettävä mahdollisuus ohjattuun toimintaan.” Perusopetuslaki, pykälä 32
Onpa huoltajille todettu myös, että voi koulusta lähteä kymmenen minuuttia aiemmin, että ehtii bussiin. Ei siinä ajassa jää jälkeen. Mitä jos jääkin? Mitä, jos lähtee monta kertaa viikossa 10 minuuttia aiemmin? Mitä, jos se on aina sama aine, jolta lähtee aiemmin? Mitä yhden tai useamman oppilaan lähtö kesken tunnin tekee luokan työrauhalle? Eikö tarkoitus olekaan, että opetus on oppilaslähtöistä? Mietitään aikuisten ja vuoroliikenteen tarpeet ensin?
Voisi kuvitella, että kaupungissa, jossa 5521:sta oppilaasta 1500 on kuljetusoppilaita (20.5.2015), sujuisi koululaisten kuljetukset ongelmitta, tai ainakin syyslukukauden alkuvaikeuksien jälkeen hienosti. Kokemusta ainakin luulisi olevan. Viime vuonna logistiikka palkkasi yhden määräaikaisen työntekijän kesälomien yli lokakuuhun. Se on hyvää reagointia ruuhkautuneeseen ja ongelmaiseen palveluun, mutta se ei ikävä kyllä ratkaise kaikkia ongelmia.
Ymmärrettävästi vuoroliikenteen linja-autot ovat ensisijainen kuljetusmuoto, mutta mitäs sitten, kun liikennöitsijä ilmoittaa vuorojen lopettamisesta? Yleisin ratkaisu on se, että lapset odottavat seuraavaa bussia. Koulujen on huolehdittava tässä tapauksessa koululaisille valvottu odotustila tai valvottua toimintaa.
Mielestäni on hyvä opettaa lapsia käyttämään vuoroliikennettä, meidän perheessämme käyttöä olisi enemmänkin, mutta meillä päin vuoroliikennettä ei ole. Ei ole kuin arkipäivisin ja silloinkin rajattuina aikoina. Viikonloppuisin on turha kuvitella liikkuvansa muulla kuin omalla autolla.
Viime vuosina ikävästi on vanhemmat joutuneet turhan paljon valitusten kautta vaatimaan lapsilleen turvallista koulumatkaa. Toimistopöydän takaa ja netin tarjoamien karttapalvelujen turvin on helppo pistää lapsia kulkemaan teitä, joita ei kaikki aikuisetkaan halua kulkea, tai joille ei taksiyrittäjät halua tai pysty autojaan laittaa kulkemaan. Miksi valitusten kautta joutuu vaatimaan turvallista kulkua koulumatkoille?
Olen vuosien varrella kirjoittanut usein koulukyydeistä ja niiden toimimattomuudesta. Odotan päivää, kun koulukyydeistä voi kirjoittaa toisin, mieluisinta olisi, jos voisi kehua.
Koululiitu
Yksi suurimmista ongelmista on edelleen koululiitu, tai oikeastaan se, miten sitä käytetään. Valtakunnallisen Koululiitu-ohjelman mukaan arvioidut koulumatkojen vaarallisuudet jätetään kuntien itsensä viime kädessä arvioitavaksi.
Koululiitu pyrkii olemaan objektiivinen laskentamenetelmä, joka asettaa lapset tasavertaiseen asemaan muuntamalla heidän koulumatkansa vaarallisuuden matemaattiseen mitattavaan muotoon. Koululiitu on vain yksi menetelmä arvioida koulukuljetuksen tarvetta. Ohjelma ei huomioi lasten yksilöllisiä eroja eikä myöskään matkan rasittavuutta ja pelottavuutta muutoin kuin liikenteen lähtökohdista.
Koululiitu ottaa huomioon muuttujina seuraavat tekijät:
Liikennemäärä (arkivuorokausiliikenne)
Raskaan liikenteen määrä (arkivuorokausiliikenne)
Nopeusrajoitus
Tien pientareen leveys
Tien päällystetty piennar
Tien leveys
Tien päällystelaji
Tien liikenneverkollinen asema
Tien näkemäprosentti (300 metrin pysähdysnäkemä)
Tien toiminnallinen luokka
Tien kunnossapitoluokka
Valaistus
Kevyen liikenteen väylä
Koululiitu laskennoissa ovat mukana vain yleiset tiet. Koska Koululiitu on rekisteritietoihin perustuva ohjelma, se ei pysty huomioimaan kaikkia muuttuvia tekijöitä tien päällä ja tuloksien tulkinnassa on aina huomioitava tarpeen mukaan paikalliset ongelmat. Esimerkiksi sesonkiluonteinen liikenne, poikkeuksellisen huonot näkemät, tietyöt tai vesistösillat ovat kohteita, joissa on tarpeen mukaan paikallisesti arvioitava koulumatkan turvallisuus. Myöskään rautateiden tasoristeyksien tai linja-autopysäkkien turvallisuutta ei tällä ohjelmalla voi arvioida.
Eräs mielestäni aivan oleellinen kysymyskin on esitetty Koululiidusta puhuttaessa: Tulisiko riskiluvun olla alhaisempi talvella?
Koululiitu-ohjelman orjallinen tulkitsemattomuus haittaa vaarallisuusmääritelmiä ja koulumatkojen turvallisuuden parantamista. Arviolta 130 kuntaa käyttää matemaattista Koululiitu-ohjelmaa arvioidessaan lasten koulutien vaarallisuutta. Koululiitu ei ota huomioon kaikkia tiellä vallitsevia olosuhteita ja siksi se on kehitetty ainoastaan apuvälineeksi koulutien vaarallisuuden arviointiin. Useissa kunnissa ohjelmaa kuitenkin käytetään väärin.
Se on tehty ainoastaan työvälineeksi ja avuksi, ei täydellisesti noudatettavaksi. Näitä vaarallisuusmääritelmiä lukiessani välillä tulee mietittyä, miksi sitä yleensäkään on tehty? Se estää myös ns maalaisjärjen käytön ja saattaa myös vähentää niitä teihin oikeasti tutustumisia, paikan päällä.
Koulutien vaarallisuutta arvioivassa työryhmässä on yksi poliisi ja viisi viranhaltijaa. Poliisilla on hyvä käsitys teiden turvallisuudesta tai turvattomuudesta, mutta hän on vain yksi jäsen. Jälleen esitän kysymyksen, kuten monen edellisenä vuonna, että olisiko asiallista, että olisi myös esim aluetoimikunnan tai Lohjan koulujen vanhemmista (Lokova ry) edustaja mukana? Tai että olisi kuultu ennen kokousta aluetoimikuntaa tai Lokovaa? Pyydetty vaikka kuvia, jos ei kokousväki ole käynyt itse paikalla. Ja enpä muuten kauheasti usko, että käyvät paikalla. Eivät ainakaan pöytäkirjojen mukaan. On todettu, että työryhmä käy tarvittaessa paikalla tutustumassa tiehen. Ilmeisesti tarvetta ei useinkaan ole havaittu, on luotettu matemaattiseen ohjelmaan, josta jopa oma kehittäjä on todennut, ettei se huomioi kaikkea tien, eikä tien ympäristön ominaisuuksia.
Kaupungilta on kerrottu, että kaupunki käyttää katuliitu-ohjelman lisäksi toista ohjelmaa koulukyytejä suunnitellessaan, jossa huomioidaan valaistus ja muut olosuhteet, jotta he saisivat mahdollisimman hyvän ja tasapuolisen kyydityksen. Vaikkakin, jos esim kaupunkitaajamassa kävelet 2,7 km valaistua tietä ja valaisematonta saman verran maaseutualueella, ovat ne samanarvoisia. Valaisematon ei kuulemma ole turvaton.
Valaisematon, piennarta ei nimeksikään
Otetaanpa esimerkiksi kuvissa oleva Pusulantie. Auringonpaisteessa tie näyttää suhteellisen hyvältä, mutta pian on syksy ja talvi. Aika, jolloin lapset kulkevat kouluun suurimman osan ajasta, tie ei näytä tuolta. Tie on valaisematon, eikä piennarta yleisesti ottaen ole. Tie kuitenkin on luokiteltu koululiidussa turvalliseksi nelosluokkalaisille, joista suurin osa on kymmenvuotiaita.
Koululiitu Pusulantiestä
JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä, jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista? Jos lapsi kävelee samaista kapeaa tietä pimeässä, raskaan ajoneuvoliikenteen määrän läpiajon kokoajan kasvaessa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.
”Omien tutkimuskokemusteni perusteella olen samoilla linjoilla. Noin kymmenen vuoden ikään saakka lasten liikkumista liikenteessä leimaa arvaamattomuus ja leikki. Lapset kulkevat omissa maailmoissaan, menevät pitkin ojan pohjia ja keksivät oikoreittejä”, sanoo lasten liikenneturvallisuutta tutkinut Juha Heltimo liikenteen ja maankäytön suunnittelutoimisto Strafica Oy:sta. Heltimo on kysynyt tutkimuksissaan lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa.
Vaikka varmasti kaikki haluavat tehdä parhaansa ja haluavat, että homma toimii, ei se riitä.
Vaikka kaikki varmasti tekevät tosi paljon töitä, että kaikki tämä toimisi. Ei se riitä.
Katuliitu ei riitä. Sen pitäisi olla vain yksi työkaluista, ei se määräävä.
Koulukyydeistä puhuessa on liikaa kysymyksiä, liikaa epäkohtia. Onneksi epäkohdat ovat niitä, joita pystyy muuttamaan ja joihin logistiikkakeskus pureutuu. Mutta nämä ovat joka vuosi samoja ongelmia.
Toistan taas viime ja edellissyksyinä toteamani:
On aika monta muuttujaa, mutta koulujen osoitteet harvemmin muuttuvat, lasten määrä on suunnilleen samoissa luvuissa ja asuinalueet ovat yleensä aika pysyviä. Muutoksia toki on, mutta kuinka paljon ne voivat vaikuttaa, joka vuosi? Muuttujia tässä yhtälössä on, mutta se tiedetään joka vuosi, että niitä on ja joka vuosi ne koulut alkaa. Vieläpä jopa suunnilleen samaan aikaan. Yllätyksinä ne eivät siis tule. Ihan aidosti kysyn, että voisiko näihin varautua?
Viime vuosina näitä ongelmia kasaantui ja kasaantui. Kuljetukset ovat olleet joissain paikoissa pitkälle joulun tienoille (ja itse asiassa joissakin paikoissa jopa pitkälle kevääseen) sekaisin.
Moni lapsi kärsi näiden kuljetusongelmien vuoksi paniikkikohtauksista, peloista ja painajaisista. Lapset ovat kieltäytyneet itkien menemästä bussiin, koska pelottaa. On tarrauduttu vanhempaan, itkien.
Kuinka vanhemmat kestävät tämän? Voin kertoa, ettei kovinkaan hyvin, mutta on pakko.
Kuinka tämä huomioidaan? Mitä tehdään, että lasten ei tarvitse pelätä kouluunmenoa?
Se on päivänselvää ja ymmärrettävää, että ensimmäisinä päivänä kaikki ei mene aivan putkeen, että saadaan reitit sujuviksi, opitaan rutiinit kotonakin, alku on aina hankalaa, myös näissä ja varmasti päivittäiset käytännön asiat alkavat mennä ihan hienosti, toivottavasti jo koulun toisella viikolla, tai sen jälkeen, mutta näille lasten turvallisuutta huonontaville asioille tulee tehdä jotain, heti.
Alla muutama vanhempi kirjoitukseni koulukyydeistä.
jos Saukkolaan rakennetaan uusi päiväkoti ja se rakennetaan yksityisen toimesta ja palvelu tuotetaan yksityisen toimesta, ei kaupungilla ole tarvetta rakentaa omaa toimintaa. Palvelu ostettaisi yksityiseltä. Nummi olisi ainoa palvelualue Lohjalla, jossa ei ole kunnan tuottamaa varhaiskasvatusta. Siis kokonainen alue yksityisellä hoidolla.
Olen keskustellut eräiden luottamushenkilöiden kanssa asiasta ja kävi ilmi, että he ovat sitä mieltä, että vaikka nyt yksityinen rakentaisi ja tarjoaisi päiväkotipalvelun alueella, voisi kaupunki tuottaa myös omaa myöhemmin, kun investointitilanne on parempi. On aika erikoista ajatella, että kunta voisi vielä rakentaa oman palvelun, jos yksityinen rakentaa palvelun 120 lapselle. On myös erikoista ajatella, että perhepäivähoitajia olisi vielä tämän jälkeen, päiväkodin ollessa näinkin iso tälle alueelle, vertailuksi Saukkolan päiväkodissa tällä hetkellä alle 60 lasta.
Saukkolan päiväkodin asiassa pidettiin asukasilta ennen lautakunnan kokousta, eli ns kuultiin asukkaita. Asukasillassa oli vain saukkolalaisia vanhempia, joilla lapset ovat tällä hetkellä hoidossa. Asukasillasta oli tiedotettu facebookissa, aluetoimikunnan sivulla, mutta kaikkia tämä ei tavoittanut.
Asukkaat eivät olleet suotuisia yksityiselle toimijalle. Toki yksityisen toimija tuloa ei voi estää ja mielellään toivotaan kyllä uusia yrittäjiä alueelle, mutta se, että se olisi ainoa toimija, ei se tuo valinnan mahdollisuutta asukkaille.
Päiväkodissa on sisäilmaongelma ja huolestuneet vanhemmat ovat lähettäneet kirjelmiä ja kannanottoja viranhaltijoille ja luottamushenkilöille asiasta. Vanhemmille on tiedotettu, että lapset pääsevät väistöön lokakuussa, jos päiväkoti korjataan. Miksi on näin? Miksi väistöön vain, jos korjataan? Miten pääsee edes silloin väistöön? Onko pienempiä tiloja tarjolla?
Tarveselvitys viedään kesäkuun valtuustoon, jossa päätetään, korjataanko nykyiset tilat vai rakennetaanko uusi päiväkoti.
Mikäli päiväkoti korjataan, tapahtuu siirto väistötiloihin lokakuussa 2018. Jos valtuusto päättää, että Saukkolaan rakennetaan uusi päiväkoti, jatkuu päivähoito uuden päiväkodin valmistumiseen asti nykyisissä sisäilmaongelmaisissa tiloissa. Koska lokakuuhun on vielä paljon aikaa ja mahdollisen uuden päiväkodin valmistumisajankohta venynee vähintäänkin ensi vuoteen, todennäköisesti pidemmälle, me Saukkolanpäiväkotia käyvien lasten vanhemmat ja huoltajat olemme erittäin huolissamme lastemme jatkuvasta altistumisesta epäterveelliselle sisäilmalle. Jotta altistuminen saataisiin mahdollisimman pian katkaistua, toivoisimme, että väistötilat saataisiin käyttöön nopealla aikataululla.
Väistötiloja ei ole. Ei lyhyemmäksi, eikä pidemmäksi aikaa. Vai onko?
Lautakunnan huhtikuun kokouksessa Saukkolan päiväkodin tarveselvityksestä käytiin pitkä ja välillä kiivastakin, mutta erittäin hyvää keskustelua. Saukkolan päiväkodissa on sisäilmaongelma ja kiinteistöstä on tarveselvityksen mukaan luovuttava. Sisäilmaraportin voi lukea täältä kokonaisuudessaan:
Se, että päiväkodissa on sisäilmaongelma, on tarpeeksi vakava tilanne ja väistöä tarvitaan, mutta se, että sillä ja sen tuomalla vakavalla kiireellä ratsastetaan päiväkodin sijoittelussa, on myös hyvin vakavaa ja arveluttavaa.
Kiirettä voisi hillitä tieto, että käsittääkseni eräs yrittäjä, kiinteistönomistaja on tarjonnut kaupungille tilojaan väistöä varten. Luonnollisestikaan tilan kunnosta ei vielä ole tietoa.
Kaupunginhallitus kokousti maanantaina 18.6 ja SDP:n Maaret Laine teki asiasta hyvän vastaesityksen, joka kuitenkin kaatui 4-9
Kaupunginhallitus päättää esittää valtuustolle,
1. että Saukkolan päiväkodista luovutaan;
2. että Nummen alueen uuden päiväkodin hankesuunnittelua jatketaan tarveselvityksen pohjalta siten että päiväkoti suunnitellaan ja toteutetaan Nummen monitoimijatalon alueelle ja hankkeelle haetaan poikkeamislupaa;
3. että Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta valtuutetaan valmistelemaan Nummen alueen uuden päiväkodin toteuttaminen omana toimintana.
Kaupunginhallitus päätti äänin 9-4, että Saukkolan päiväkoti tullaan rakentamaan Mäntsälänmetsään yksityisen päiväkodin toimesta.
Kaupunginhallitus siis haluaa, että yksi palvelualue Lohjalla kokonaisuudessaan on ilman kunnallista (palvelua) varhaiskasvatusta, lukuunottamatta esikoulua.
Toki palvelu ostetaan yksityiseltä tuottajalalta, palvelusetelillä. Palveluseteli toimii siten, että asiakas(perhe) saa setelin kaupungilta, perhe maksaa sillä osan palveluntuottajan hinnasta ja palveluntuottaja laskuttaa loppusumman perheeltä. Säästö kaupungille tulee siis siitä, että palveluseteli on hinnoiteltu hyvin, eli sen arvo on suhteellisen pieni.
Lohjalla on aiemmin ajettu yksityisyrittäjä ahtaalle palvelusetelien kanssa, samalla toivotetaan tervetulleeksi toinen toimija.
Onko tuottaja velvoitettu laskuttamaan perhettä saman verran, mitä kunta laskuttaisi?
Eriarvoistetaanko perheitä tällä tavalla? Eriarvoistetaanko alueita tällä tavalla? Maksaako maalainen palvelusta (jälleen) enemmän? Maksaako sosiaalitoimi loppusummia päivähoidosta, jos/kun osa perheistä ei pysty maksamaan koko päivähoidon summaa tuottajalle?
Tuleeko säästöä oikeasti, vai siirretäänkö taas vain taskua?
Tällä palvelujen kaventamisella ei lapsiperheitä houkutella alueelle. Edellisellä kaudella lautakunta on muuten päättänyt ostopalvelujen katosta, joka tällä päätöksellä nousee rajan yli ja jälleen pitää tehdä asiasta uusi päätös.
Muuten, ollaanko Mäntynummen ja Orvaisten päiväkodin korvaavaa tarjottu ykstyiselle? 189-paikkainen pk varmasti olisi hyvä tulonlähde. Tuskin on. Perusteena varmaankin se, että päiväkoti tulisi monitoimijataloon. Kuten voisi tulla Nummellakin.
Nummen urheilukentän katsomoa on alettu purkaa. On sääli, että kaunis ja joskus hyvin toimiva katsomo on päätetty purkaa. On sääli, että tähän on jouduttu.
Nummen urheilukentän katsomo
Nummi-Pusulan kunnan ja Lohjan kaupungin yhdistyessä Lohjan kaupungiksi monesta meille niin arkipäiväisestä ja itsestäänselvästä asiasta on tullut uhanalaista. Yksi näistä on Nummen urheilukentänkatsomo. Kaupungin talouden ollessa tiukilla, säästötoimet kohdistuvat moneen eri alaan, monella eri saralla, eikä syrjässä kaupunkikeskustasta olevalla pienellä kylällä sijaitsevalla urheilukentän katsomolla ole tärkeysjärjestyksessä kovinkaan suuri merkitys.
Merkitystä katsomolla on meille, nummilaisille, perheille ja harrastajille sekä urheiluseuroille ja niiden toiminnalle. Varsinkin erittäin tärkeälle junioritoiminnalle.
Nummen urheilukenttä ja sen katsomo on myös osa erittäin tärkeää kulttuurihistoriallista maisemaa. Kentän historia on itsessään myös erittäin mielenkiintoinen ja yksi erittäin hyvä esimerkki maalla paljon käytetystä ns. maalaisjärjestä ihan käytännössä, jopa kunnallispolitiikasta. Ei niin välitetty byrokratiasta, vaan toimittiin.
Historiaa
Nummen kunta lahjoitti 29.10 .1931 Nummen urheilukenttä Oy:lle 1,5 ha maa-alueen pitämässään kunnanvaltuuston kokouksessa. Kunta sai maalahjoituksen ansiosta noin 2/3 osuuden kenttäyhtiön osakkeista. Loput oli Nummen Kipinällä ja Nummen Yrityksellä.
Kentän rakentaminen aloitettiin maantasoitus- ja salaojitustöillä heti marraskuun 1931 aikana. Kentän rakennustöitä tehtiin monessa vaiheessa ja paranneltiin moneen otteeseen. Vuoteen 1937 mennessä ei kuitenkaan ole mainintaa katsomosta, joten se on rakennettu tämän jälkeen. Nummen kipinän arkistoja tutkiessa löytyi päivämäärä 23.11.1951. Tarkka rakennusaika ei ole tiedossa, mutta rakennuspiirustukset ovat ylläolevalta päivältä.
Nummen Urheilukentän katsomo on puolestaan valmistunut vuonna 1952,
samana vuonna siis kuin Helsingissä järjestettiin olympialaiset. Katsomo tehtiin pääosin
talkootyöllä ja lahjoitettujen rakennustarvikkeiden avulla.
Kunta kunnosti katsomoa 1980-luvun puolessa välissä, jolloin mm.
katsomon penkkirakenteet uusittiin molemmista päädyistä sekä alaosasta.
Urheilukentän peruskunnostuksen yhteydessä vuonna 2003 uudistettiin kulkuväylät
katsomoon.
Nummen Urheilukenttä Oy luovutti vastikkeetta ja rasitteista vapaana urheilukentän 15.6.1983 Nummi-Pusulan kunnalle. Suullisesti luovuskirjan ulkopuolella sovittu, että urheiluseuroille kentän käyttö olisi ilmaista tulevaisuudessa. Kunta kunnosti katsomoa 1980-luvun puolessa välissä, jolloin mm. katsomon penkkirakenteet uusittiin molemmista päädyistä sekä alaosasta. Urheilukentän peruskunnostuksen yhteydessä vuonna 2003 uudistettiin kulkuväylät katsomoon.
Nummen urheilukentällä on vahva paikallishistoriallinen tausta ja Urheilukentän katsomolla on monimuotoinen käyttö. Katsomoa käytetään luonnollisesti katsomona, mutta myös harjoituksia on käyty katsomon puolella. Katettu katsomo on tarjonnut junioreille suojaa ja siellä onkin monet treenit käyty. Katsomo on yksi oleellisin paikka junioritoiminnan ylläpidossa; vanhemmat, huoltajat, valmentajat sijoittuvat usein katsomoon ja treenikamat, vaatteet saa katetun katsomon suojiin. Nummen urheilukentänkatsomo on juuri suojeltavan kulttuurimaiseman rajalla.
Nummen urheilukentän ja –katsomon säilyminen ja peruskorjaus on välttämätöntä turvataksemme upean Nummen junioritoiminnan.
Katsomon ollessa tärkeä osa arkkitehtuurista kulttuuriamme, sitä tulee suojella ja se tulee säilyttää. Voimmeko osana Nummen kulttuurihistoriallista maisemaa hakea Nummen kentän katsomolle suojelua, se on osa meille tärkeää paikallishistoriaa, osa identiteettiämme nummilaisina ja osa uuden Lohjan urheilukulttuuria. Tästä syystä esitin vuonna 2015 nummilaisille toimijoille, että hakisimme Nummen urheilukentälle suojelua. Tätä ei kuitenkaan haluttu, sen tuomien hallinnollisten ja muiden mahdollisten hidasteiden ja ongelmien vuoksi. Se oli varmasti oikea päätös siihen vaiheeseen.
vuonna 2015
Nummen urheilukentän arkkitehtuurisesti kiinnostava puurakenteinen vanha katsomorakennus on kunnostuksen tarpeessa. Vanha puukatsomo elegantteine kattorakenteineen on säilynyt hyvin, koska siitä on huolehdittu vuosien varrella. Nyt katsomorakennus vaatisi taas vuosikunnostusta. Nummen aluetoimikunta on valmis organisoimaan talkoita työn toteuttamiseksi, mutta kaupungin tulisi maksaa materiaali- ja telinekulut.
Nummen urheilukentän katsomon kuntoa käytiin arvioimassa paikallisten toimijoiden toimesta, tehdäkseen suunnitelman kuinka edetä asian kanssa. Katsomo ei ole tuolloin ollut ongelma, heidän arvionsa mukaan perusrakenteet tulisi purkaa, jotta nähdään kantavien kunto. Tuolloin toimijat pohtivat monia asioita, esim kenen olisi tarkoituksenmukaisin tehdä aloite, niitä esitettiin, olisi puutavara saatu lahjoituksena… Mutta jos rakenteet eivät ole kunnossa, on talkoot vaikea toteuttaa. Silloin jo heillä heräsi huoli siitä, voisiko katsomo mennä käyttökieltoon? Osa kannatinpalkeista oli huonossa kunnossa ja jotta vesi ei pääse kannatinpalkeille, tulisi ongelma poistaa.
Tekninen toimi ja Liikuntakeskus olivat tehneet arvioita, joissa todettu katsomon olevan lähes purkukunnossa. Paikallisten toimijoiden mukaan olisi hyvä tehdä kunnon kuntokartoitus, sillä ehkä ei ole kuitenkaan niin heikossa kunnossa. Tulisi tehdä kuitenkin ennen seuraavaa runsaslumista talvea. Katto todennäköisesti kestää vielä 10 vuotta. Kuka suunnittelija saataisiin sitoutettua talkootyöhön? Kustannukset? Entä rakennusvalvonta? Pelkät rakennustarvikkeet olisi aloitteella, kustannuksia tulee joka tapauksessa.
Nummen urheilukentän katsomon kantava palkki
Kaupungin, Liikuntakeskuksen ja paikallisen urheiluseuran kesken käytiin ostoneuvotteluja. Mutta mistä seura olisi saanut varat katsomon ostoon ja ylläpitoon?
Käyttäjiltä? Jokainen kivi käännettiin ja jokainen ehdotus punnittiin.
Ollessani aluetoimikunnassa pyysin seuroilta ja koululta kannanottoja urheilukentän kehittämiseksi ja kokosimme vastaukset Nummen urheilupuiston kehittämiseksi ja niiden perusteella
Aluetoimikunnan ehdotus perustuen vastauksiin ja aluetoimikunnan kantaan:
Vanha skeittiramppi puretaan. Rakennetaan uusi Tampereen mallin mukaan:
nuorten kanssa yhdessä – rahoitus mahdollisesti mm lähidemokratian budjetista, nuorten työllistämishankkeista (?) ja ykkösakseli. Skeittaus on seuraavista olympialaisista lähtien olympialaji, joka varmasti nostaa jälleen skeittauksen kiinnostavuutta ja alueen 10 vuotiaissa on runsaasti skeittauksesta nyt jo innostuneita
vanha katsomo puretaan mahdollisimman pian
parkour-rata
valaistus joen puoleiselta reunalta, jotta käyttöaikaa saadaan pidennettyä, eikä valaistus häiritsisi asukkaita
rullalätkäkenttä
tenniskenttä
verkko, joka pysäyttäisi pallot menemästä naapurin tontille/korkean puska-aidan alle.
polkuautorata/liikennekaupunki
parkkitilaa tarvitaan, sillä joukkoliikenne on huono ja omilla autoilla pakko kulkea
välinevarasto seuroille ja koulun käyttöön
petankki
nykyisen katsomorakennuksen tilalla pitkänomainen katos
Tärkeintä on toimiva ja korkealla käyttöasteella oleva urheilupuisto, joka vastaa alueen ja sen asukkaiden tarpeisiin.
Aluetoimikunnan kanta ja ehdotukset perustuvat seuroilta ja nuorilta tulleisiin vastauksiin, jotka ovat alla:
huoltokopin lähelle maalikamerateline/kulkuportti ”tervetuloa urheilupuistoon”
kuinka katsomon alle jäävää kuoppaa hyödynnetään? Palloiluun? Parkour? Rantalentis? Ulkokuntoiluvälineitä. Miten pukusuojat, wc:n käyttö?
Skeittiramppi suunnilleen nykyisen katsomon tilalle
portaat mäkeen
polkuautorata/liikennekaupunki
petankki
kesäteatteri
nupun koiraklubi (parkkipaikan tarpeellisuus)
etelärinne, aurinkopaistaa – kun vettä sataa, penkit vielä illalla märät
huono joukkoliikenne-tarvitaan autoa ja parkkipaikkoja
– Valaistus, nyt kenttää ei voi käyttää 19.00 jälkeen syyskuun lopulla, eikä 18.00 jälkeen enää lokakuun puolessa välissä. Jalkapallon sarjapelit on pakko siirtää viikonlopuille palloliiton määräysten vastaisesti. Kentän käyttö lisääntyisi valaistuksella. Myöskään talvikäyttö esim lasten hiihtopaikkana ei onnistu ilman valaistusta.
– Katsomoa tarvitaan jalkapalloturnauksissa ja sarjaotteluissa.
– Kentän pääsuoran puolella voisi olla nykyisen katsomorakennuksen tilalla pitkänomainen katos johon pääsee sateen suojaan, ja jossa voisi sateella harjoitella, tehdä alkulämmittelyä, jne. Tämän katoksen päällä olisi kevyt katsomo, mielellään myös katettu.
– Kentällä pitää olla toimiva elitarvikemyyntiin ja pieneen valmistukseen soveltuva kioskirakennus tapahtumia varten
– Parkkipaikkaa ei voi pienentää, alue on täynnä monta kertaa viikossa kun toiset joukkueet lähtevät treeneistä ja toiset tulevat. Tapahtumien parkkipaikaksi ei nykyinenkään riitä lähellekkään.
– Välinevaraston pysyvä ratkaisu ei voi olla rakennusluvaton kostea kontti!
-Kentän nykyiset käyttömäärät: kentällä pelataan kesän aikana 30 jalkapallon piirisarjan peliä. (saupa 15, rahi 9 , hukat 6).
-Tällä hetkellä Saupassa on pelaajia 117 kouluikäistä lasta. Tarkoituksena perustaa uusi joukkue 12/13 syntyneille tänä kesänä joten pelaajamäärä tuosta vielä nousee. Lisäksi on miesten ja naisten joukkueet joiden pääasiallinen idea on tarjota paikkakunnan aikuisille mukava ja edullinen tapa ylläpitää työkuntoa sekä viettää aikaa muiden kanssa, suurin osa on lapsiperheiden vanhempia.
Yhtenäiskoulun yläkoululaisilta:
Oppilaille tehtiin kysely, jossa kysyttiin Nummen kentästä seuraavin kysymyksin:
1) Mitä haluaisit urheilukentälle (jotain uutta)?
2) Onko kentällä jotain, mistä pitäisi luopua?
Vastauksia tuli 84, joten kaikki ei halunnut edes vastata kyselyyn vaikka mahdollisuus oli se omalla kännykällä tehdä.
Koulun edustajan ehdotus olisi seuraava:
– puretaan skeittiparkki (on huonokuntoinen ja turvaton, kenen vastuulla jos siinä joku loukkaantuu huonon kunnon takia?)
– tilalle tulisi koriskenttä (asfaltille rajat) sekä rullalätkäkenttä (joka voidaan jäädyttää pieneksi kaukaloksi talvella, laidat olisi aina paikallaan. Sijoitus vaikka siihen skeittiparkin paikalle.
– Parkkipaikkaa (se pitkä) isonnettaisiin niin, että siihen tehdään rajat kahteen riviin ja autot ajaa välistä. Suljetaan uusi toiminnallinen alue siirrettävällä aidalla, mutta tarpeen tullen sen voisi aukaista isojen tapahtumien aikaan järjestäjien autoille, siihen jää kuitenkin koriskenttien päälle tilaa autoille ja sen viereen myös.
– Toiseen päätyyn tulisi kesäksi verkko, joka pysättäisi pallot menemästä naapurin tontille/korkean puska-aidan alle. Tätä monet pojat on toivonut, ketka siellä käy päivittäin potkimassa palloa kesällä.
Katsomon kohtaloon ei liikunnanopetus voi ottaa muuta kantaa kuin sen, että purkaa se pitäisi välittömästi senkin takia, että oppilaat ei olisi vaarassa sen romahtamisvaaran takia kun esim juoksevat radoilla. Uudelle katsomolle ei opetuksen kannalta ole tarvetta.
Yläkoululaisten vastauksia:
Mitä halutaan:
Yläkoululaisten vastaukset, mitä halutaan
Mistä yläkoululaiset olisivat valmiita luopumaan:
Huomio vielä, että koululaisten vastaukset olivat nimenomaan 13-17 vuotiailta, ei päiväkoti- eikä alakouluikäisiltä, joista on kasvamassa hyvää vauhtia kentän käyttäjiä.
Yläkoululaisten vastaukset, mistä valmis luopumaan
Yläkoululaisten vastaukset, mistä valmis luopumaan
Olin pitkään sitä mieltä, että katsomo tulee säilyttää, kävin monia keskusteluja, monissa kokouksissa asian tiimoilta, näin piirustuksia, kuvia kunnosta, kävin tutkimassa itse paikanpäällä, kuuntelin asiantuntijoita, luin kyselyjen vastauksia. Luin kaikki vastaukset.
Olisimme saaneet puutavaran lahjoituksena paikalliselta yritykseltä, seuroista olisi ollut talkoisiin, niissä tuntui aina tulevan vastuukysymys ja talkooväen puute vastaan, loppujen lopuksi myös katsomon kunto tuli vastaan.
Käydessäni aluetoimikunnan edustajana urheiluseurojen edustajan kanssa jälleen yhdessä kokouksessa Liikuntakeskuksella keskustelimme katsomon tarpeesta ja koko urheilukentän alueen kehittämisestä. Puhuimme pyrkimyksestä hyödyntää myös koulun lähiliikuntapaikkaa, salia ja tehdä tästä alueesta liikuntakokonaisuus, joka palvelisi aluetta ja sen asukkaita, iästä riippumatta.
Oheisharjoittelupaikkana en pystynyt katsomoa puolustaa, se kävi tapaamisessa selväksi.
Me todennäköisesti saamme katsomon kentälle, siitä pitää tulevaisuudessa kyllä varmasti muistuttaa ja painostatämän lisäksi voimme saada niin paljon hyvää kehitystä koko urheilukentän alueelle, että olen valmis ajattelemaan katsomon ulkopuolelle ja lähteä siitä, että kehitetään koko alue, katsotaan koko alueella, mikä olisi hyvä, mikä toimisi jne.
Odottelin kärsivällisesti, mutta turhaan. Olen pettynyt.
Nummi-Pusulan lukion lakkauttaminen on todellinen häpeä ja sanoisin, että helposti paskin päätös, minkä viime valtuusto teki. Länsi-Uusimaa tuntui olevan samaa mieltä erään valtuutetun kanssa, että näin vähäpätöinen asia, eikä uutisoinut viimeisiä lakkiaisia. Olen pettynyt, vai olenko vain missannut jutun? Onneksi Karkkilantienoo sentään teki jutun.
Olisin toivonut, että myös arvostamani ja tilaamani lehti olisi myös tehnyt. Nummi-Pusulan lukion lakkautus oli tärkeä ja iso menetys, ei vain meille alueella, vaan myös koko Lohjalle. Alueiden kehittämisen este ja hidaste on välinpitämättömyys.
Nummi-Pusulan lukion viimeiset lakit
odottelua
uudet ja viimeiset
Rehori Liisa Jääskeläinen ja luokanohjaaja Maria Hormavirta
Lotta Paakkunainen 