Palvelutuotantolautakunnan kokouksessa listalla 13.12.2018 väitetään, että kaupunginhallitus olisi päättänyt 18.6 Saukkolan päiväkodista luovutaan. Tämän väitteen perusteella asian esittelijä esittää, että lautakunta päättäisi
1) että Saukkolan käytöstä poistuvasta päiväkodista luovutaan kokonaan;
2) esittää kaupunkikehityksen tulosalueelle, että Saukkolan käytöstä poistuva päiväkoti YL-tontteineen myydään eniten tarjoavalle.
PERUSTELUT: Saukkolan päiväkoti sijaitsee hankalasti teollisuusrakennusten vieressä ja välissä. Uutta päiväkotia (tai muutakaan julkisen palvelun rakennusta) ei tulla tälle paikalle rakentamaan. Tontti ei ole suuri, eikä sillä ole kaupungin maapolitiikan kannalta erityisarvoa. Lähellä, paremmassa paikassa Heimolantiellä sijaitsee kaupungin omistama tyhjä Y-tontti. Itse rakennus vaatii sisäilmaongelmien vuoksi korjaustoimenpiteitä. Koko kohde voidaan myydä pois
Kaupunginhallitus tosiaan päätti, että Saukkolan päiväkodista luovutaan, mutta asiahan meni vielä kaupunginvaltuustoon, jossa valtuusto pisti asian uudelleenvalmisteluun. Tämän jälkeen kaupunginhallitus on käsitellyt asiaa kahdessa kokouksessaan ja mm viimeksi 5.11.2018. Tuolloin päättivät, että
2. että Saukkolan päiväkodin käytöstä luovutaan toistaiseksi;
3. todeta, että alueen päivähoitoratkaisut on järjestetty toistaiseksi vähintään vuoteen 2022 saakka;
4. Nummen alueen uuden päiväkodin suunnittelua jatketaan myöhemmin kaavoituksen valmistuttua. Tarveselvitys tuodaan valtuuston päätettäväksi alkuvuodesta 2020.
Päätös hyväksyttiin.
Käsittääkseni päiväkodin käytöstä luopuminen toistaiseksi ei tarkoita, että lautakunta voisi päättää, että Saukkolan käytöstä poistuvasta päiväkodin kiinteistöstä luovutaan kokonaan. Ainakaan vielä. Asioista tulee päättää oikeassa järjestyksessä ja oikein.
Mitä ihmettä valmistelussa tapahtuu? On aika järkyttävää, ettei voi luottaa asioiden valmisteluun. Pyrkiikö viranhaltija tekemään luottamushenkilöiden töitä? Onko nyt vähän hutiloitu, vai pyritäänkö vähän oikaisemaan? Tekemään päätöksiä vilpillisesti, vai onko kyseessä puhtaasti vain erehdys?
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan käsittelyssä 11.12.2018 kokouksessa on Perusopetuksen tuntikehyslaskennan uudet periaatteet.
”Tuntikehyksen jakamisessa on erilaisia tapoja; oppilaskohtaisina kertoimina, opetusryhmäkohtaisina tunteina tai suoraan euroina kouluille. Lohjalla on ollut käytössä oppilaskohtaisiin kertoimiin perustava tapa jakaa tuntikehys kouluille. Kaavassa on ollut erilaisia kertoimia ja vakioita. Tämä kaava on kuitenkin huomattu hankalaksi, koska palveluverkossa olevat yksiköt ovat niin eri kokoisia, eikä kaava kohtele eri kokoisia yksiköitä yhdenvertaisesti. Pienemmissä yksiköissä oppilaskohtainen resurssi ei riitä opetuksen järjestämiseen, vaan niille on jouduttu myöntämään lisäresurssia kaavan lisäksi. Myös kaavassa olleet vakiot laittoivat eri kokoiset koulut eriarvoiseen asemaan. ”(lähde: lanupen esityslista). Tuntikehys ei ole kovinkaan helppo ymmärrettävä, enkä todellakaan väitä, että ymmärrän täydellisesti asian.
Siksi toivoisin, että saisimme enemmän tietoa tässäkin kohdassa. Liitteinä on vertailu tuntijaosta pienen ja ison alakoulun kesken, mutta yläkoulusta ei ole vertailua, on vain ison yläkoulun laskenta. Mitä tällainen tuntikehysjako tarkoittaa pienemmässä yläkoulussa? Jos minulle tarjotaan tiedoksi vain yhtä taulukkoa yhdestä koulusta, en ole oikein vakuuttunut, että se sama pätee pienempään yläkouluun. Miten siis pienemmässä yläkoulussa? Muutaman opettajan irtisanomista? Sitä, että pienemmän yläkoulun oppilaat tulevat olemaan epätasa-arvoisessa asemassa isompaan nähden?
Onko asiasta tehty lapsivaikutusten arviointia? Ei. Onko tehty ennakkoarviointia?
Kyseinen laskentatapa saattaa vaikuttaa opettajien opetusmäärän vähenemistä 24 tunnista toisilla jopa kahdeksaan tuntiin viikossa. Se tulee vaikeuttamaan pätevien opettajien rekrytointia, varsinkin reuna-alueilla. Se tulee vaikuttamaan opetuksen laatuun.
Esityksessä sanotaan, että tällä tavalla laskien kaikki oppilaat ovat tasa-arvoisessa asemassa, mutta koska asiaa ei ole avattu ja vertailtu kokonaisuudessaan, ja jos en saa jo esittämiini kysymyksiin vastauksia, olen valmistautunut esittämään asiaa uudelleen valmisteluun, koska meille ei ole tarjottu tarpeeksi tietoa tehdäksemme päätöstä asiasta.
Sentään pelkkiä leikkauksia ja lakkautuksia ei esitetä. Sote-lautakunta esittää mm
– Kotihoitoon yhden lähihoitajan vakanssin perustaminen, vuosilomasijaiskustannuksineen noin 50 000 euroa. Väestön ikääntyminen ja kotihoidon jatkuvasti kasvaneet asiakasmäärät edellyttävät lisäresursointia.
Tämä on hyvä lisäys.
Muutama muukin hyvä henkilökuntalisäys, mutta tällä kertaa puran tätä muutamalla epäkohdalla:
28/2016 Valtuustoaloite maksuttomasta ehkäisystä alle 25-vuotiaille – kaupunginhallitus on palauttanut 4.6.2018 valmisteluun aloitteessa esitetyn pohjalta. Aikaisemman valmistelun pohjalta talousarviovaikutuksen arvioidaan olevan e-pillereiden osalta 116 784 euroa. Sote-lautakunta esitti, että aloite olisi loppuunkäsitelty, eikä maksutonta ehkäisyä tarjottaisi nuorille. Valtuusto esitti, että aloite olisi vielä vireillä.
Samaan aikaan muualla:
– Tampere: Maksuton ehkäisy alle 20-vuotiaille tamperelaisille
– Riihimäki: Maksutonta ehkäisyä entistä useammille – Riihimäen seutu nostaa ikärajaa ensimmäisenä Kanta-Hämeessä (ikäraja nousee 20 vuodesta 25 vuoteen)
Lohjan sote-lautakunnan esityslistan tekstin mukaan ”maksuton ehkäisy ei kuitenkaan takaa raskaudenkeskeytysten vähenemistä, jos ehkäisyvalmisteita ei käytetä ohjeiden mukaan. ” Eipä niin. Siksi on ehkäisyneuvontaa. Ja onko se syy evätä kaikilta, jos pelätään, ettei ne kuitenkaan osaa käyttää ja kuitenkin tulevat raskaaksi.
Sote-lautakunta ”säästää” siis sillä, ettei panosteta nuorten ehkäisyyn ja sitä kautta seksuaaliseen hyvinvointiin.
Lisäksi sote-lautakunta esittää säästöä hammashoidon keskittämisellä. Eli palvelu pois entisen Nummi-Pusulan alueelta. Korvataan se reppuhoitajalla, joka siis vain tarkistaa yli 400 koululaisen hampaat. Vanhempien ei tarvitse olla läsnä saadakseen hoito-ohjeita (vaikka sillä on tähän asti perusteltu aikaisempia päätöksiä ja siirtoja), hoito-ohjeita tarvitaa kuulemma vasta siinä tapauksessa, kun reikiä jo on (eikö se ole vähän myöhäistä jo?). Ennaltaehkäisy-puheet ovat vain puheita tässä kohtaa.
Sote-lautakunta on myös sitä mieltä, että omaishoidosta voi leikata.
Omaishoidon tuesta ei saisi leikata. Väitteet siitä, että ”toimenpide ei vaikuta moneen ja vain yksi aste tippuu pois” eivät pidä paikkaansa. Nämä leikkaukset vaikuttanevat pahiten lapsiperheisiin.
Jokainen uusi omaishoitosopimus säästää 30 000 euroa kaupungille.
Valtio on tänä vuonna myöntänyt kunnille 75 miljoonaa euroa lisämäärärahaa omaishoidon kehittämiseen. Lohjan kaupungille tämä tarkoittaa arviolta 640 000 euroa lisämäärärahaa omaishoidon tukemiseen. Tuki jatkuu vuosina 2019 ja 2020. Kaupunki saa lisäksi perhehoidon kehittämiseen lisämäärärahaa arviolta 170 000 euroa, mikä mm. mahdollistaa omaishoitajien lakisääteisiä vapaita. Lohjalla tulee laatia toimenpiteet, joilla omaishoitoa vahvistetaan tähän tarkoitukseen saaduilla lisämäärärahoilla esitettyjen kriteeritiukennusten sijaan.
Nämä säästö-/tasapainottamisehdotukset on mietitty sote-lautakunnan asettamassa työryhmässä, johon kuului lautakunnan isommat ryhmät (kok, sdp, vas, vihr).
Käsittelimme viime (13.11.2018) lautakunnan kokouksessamme myös Ikkalan alueen opetuksen järjestämistä. Kirjoitin aikovani tehdä vastaesityksen ja sainkin runsaasti tukea siihen lautakunnan jäseniltä. Selvästi lautakunnan tahtotila oli se, että koulua ei lakkauteta. Kävimme hyvin pitkää ja hyvää keskustelua aiheesta. Vastaesityksestäni teki hankalan vuosiluku, vaikka alkuun se saikin runsaas kannatuksen.
Olin esittänyt, että
Ikkalan koulun selvitys tehtäisi aikaisintaan vuonna 2023. Pusulan ja Ikkalan koulujen yhdistämisasia olisi aiheellista ottaa tarkasteltavaksi vasta vuonna 2023 tai kun molempien koulujen yhteenlaskettu oppilasmäärä on 150.
Keskustelujen ja lisätietojen jälkeen muutin vastaesitystäni ja lautakunta oli hetken yksimielisesti tukenani. Keskustelujen aikana toinen lautakunnan jäsen, Ana Sorainen teki uuden vastaesityksen, joka oli lähes samanlainen kuin alkuperäinen vastaesitykseni. Ikävä kyllä se ei saanut enää kannatusta.
Lautakunta siis päätti, että
Lautakunta päättää, että Ikkalan koulun selvitystä ei käynnistetä tässä vaiheessa. Asiaa tarkastellaan kaupungin talouden tasapainottamisohjelman yhteydessä.
Ikkalan koulun oppilaiden vanhemmat eivät saa siis vieläkään hengähtää, enkä tiedä, kumpi on parempi, vuoden varma jatkoaika, vai päätös heti. Jos lautakunta olisi päättänyt pohjaesityksen mukaan, olisi ollut todella iso mahdollisuus siihen, että koulu lakkautetaan 1.8.2019.
Pohjaesityksessä oli, että käynnistetään selvitys opetuksen järjestämisestä ja käytännössähän se tarkoittaa lakkautuksen selvittämistä.
Talouden tasapainottamisohjelmassa tullaan tarkastelemaan aivan kaikki toimialat, osastot, klemmarit, aivan kaikki. Ei voi ennen tasapainottamisohjelmaa jättää yhtä ohjelman ulkopuolelle.
Kova kausi menossa ja kovemmaksi menee.
Lohjan Vihreät teki aloitteen, jossa esitetään työryhmää selvittämään ja luomaan kriteerit koulujen toiminnan jatkamisesta. Mielestäni Ikkalan koulun selvittämisen päättäminen voisi odottaa sitä, että saadaan työryhmän esitys näistä kriteereistä. Toivon, että työryhmä nimetään pian ja se pääsisi työhönsä.
Lukiessani seuraavan lautakunnan kokouksen esityslistaa, olin todella iloisesti yllättynyt kahden asiakohdan kohdalla. Molemmat koskivat Järnefeltin koulua.
Akuutein sisäilmaa.
Esityksessä ehdotetaan mahdollisimman nopealla aikataululla luovutaan opetuksen järjestämisestä hyvin monessa luokassa ja tilassa sekä välitöntä väistön suunnittelua. Loistavaa! Vihdoin!
Se, mistä olen eri mieltä, on esityksessä mainitusta ionisaattorin käytöstä. Ionisaattori ei ole ratkaisu, eikä välttämättä edes oikea apu, sillä ionisoiva laite voi tuottaa tarkoituksella tai sivutuotteena otsonia. Hengitettynä otsoni vaurioittaa hengitysteitä.
Muuten olen todella tyytyväinen esitykseen.
Saimme vihdoin myös tilastointia oireilijoista. Tämä lista on epätäydellinen, eikä edes suuntaa-antava oppilaiden oireilusta, mutta on hyvä nähdä, miten laaja ongelma on henkilökunnan kohdalla, joten kyllä se antaa vähän suuntaa kokonaisuuteen.
Opettajien sairasteluista ja poissaoloista on seurauksena myös varmasti lasten oppimiseen vaikutuksia. Sairastamisellehan ei voi mitään ja sisäilmasta sairastunut ja talossa oireileva ei voi olla töissä sairastuttavassa talossa, mutta jos talo ei sairastuttaisi, olisi opettajienkin ja oppimisen tilanne vähän erilainen.
Pääasia on nyt se, että sisäilmaongelma otetaan tosissaan, kuullaan henkilökuntaa ja oppilaiden perheitä. Ja ennenkaikkea, toimitaan!
Olen usein peräänkuuluttanut sitä, että päätöksiä tehdessä tulee miettiä niiden seurauksia ja ymmärtää, mihin päätökset johtavat.
Lautakunnan lapsiasiahenkilönä päätin käydä itse katsomassa, mitä on tapahtunut päätöksen jälkeen, minkälaisiin ratkaisuihin viranhaltijoiden puolesta on päädytty toteutettaessa päätöstä ja ennenkaikkea, päätin kysyä lapsilta, mitä he ajattelevat, miten käytäntö heidän mielestään sujuu.
Tässä tapauksessa on kyseessä Saukkolan päiväkodin sisäilmaongelmaisen päiväkodin väistön seuraukset.
Lautakuntahan päätti minun vastaesityksestäni, että
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää:
1. Siirtää Saukkolan päiväkodin lapset Nummen ja Pusulan alueen päiväkoteihin tai perhepäivähoitoon, kunnes Nummen alueella on toimiva ja asianmukainen päiväkoti
2. siirtää esioppilaita, jotka ovat vain esiopetuksessa, Oinolan päiväkodin tiloista viereiseen Tähtitaloon.
Päiväkotilasten väistö terveisiin tiloihin toteutettiin niin, että neljäsluokkalaiset sen seurauksena siirtyivät yläkoulukiinteistöön.
Aamulla lapset kerääntyvät alakoulun pihalle, odottavat opettajaa
siirtyvät opettajan kanssa kouluun omasta sisäänkäynnistä
ensimmäinen ja toinen tunti yhteen pienellä hengähdystauolla
välitunnit alakoulun pihalla
ruokailu alakoululla
kielitunti, käsityötunti ja liikuntatunti alakoululla (toisinaan liikka yläkoululla)
Toisen nelosluokan naulakko
Olen saanut hyvin paljon palautetta koululaisten vanhemmilta, eikä kaikki ollut kiittävää, ymmärrän sen hyvin. Muutoksia ei ole helppo aina käsitellä, varsinkaan, kun se koskee omaa lasta, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että toiset, pienemmät lapset pääsevät sairastuttavista tiloista terveempiin tiloihin, sitä ei välttämättä muisteta ajatella.
Kimmokkeena eräästä palautteesta päätin, että minun olisi itse hyvin tärkeä käydä koululla tarkistamassa, kuinka nelosten siirto yläkoulun kiinteistöön on sujunut ja mitä lapset itse ajattelevat. Onko vanhempien palaute vain omaa muutosten vastustamista, ovatko vain koululaisten vanhemmat itse sitä mieltä, että lasten ei pidä siirtyä yläkoululle, vai ovatko he keskustelleet lastensa kanssa asenteetta ja kysyneet lapsilta itseltään.
Varmasti vanhemmat ovat keskustelleet, mutta halusin myös itse nähdä ja kuulla, jotta voin myös viedä terveiset lautakunnalle. Ja jotta voisin oppia tekemään ehkä vielä parempia vastaesityksiä ja päätöksiä lasten ehdoilla.
Nelosluokkalaisen repputavaroiden säilytyslokero
Juttelin lasten kanssa pitkän tovin ja lapset listasivat tosi hienosti hyviä ja huonoja puolia. Molemmissa luokissa tuli suunnilleen samat asiat esiin. Molemmissa puhuimme myös asian vierestäkin vähän.
Pienet asiat ovat tärkeitä
pyörivät tuolit. Se tuli molemmissa luokissa aivan ensimmäisenä parhaana puolena, toisessa luokassa se tosin sanottiin myös vähän huononakin, sillä keskittyminen vähän häiriintyy ja ääneen lukiessa lukijan ääni katoaa, kun pyörii tuolissa.
isompi luokka
parempia kouluvälineitä
hienompi luokka
isompi taulu
enemmän tilaa
paremmat pöydät (uudet, ei pulpettimainen)
aamunavauksen musiikki, sekin toisaalta sanottiin myös huonona puolena, ei pysty keskittymään
näkee sisaruksen
isot ikkunat
ikkunasta hieno maisema
paremmat vessat
Toki lapset näkivät huonojakin puolia
kaikki eivät saa säädettyä tuoleja alas
kirjat vääntyvät säilytyskoreissa (johon yksi oppilas keksi samantien ratkaisun: laitetaan kirjat pystyyn)
ravaaminen yläkoulun ja alakoulun välillä
kuuluu tuhmia sanoja
yläkoululaiset rämppäävät luokan ovea ja toisinaan kiusaavat (toisella luokalla todettiin, ettei yläkoululaisista ole vaivaa)
ei omia naulakoita (on tulossa)
projekteja eikä muita töitä voi jättää kesken, sillä luokka ei ole oma kotiluokka, vaan on yläkoululaisten käytössä iltapäivisin
koska ei kotiluokka ja yläkoululaiset käyttää, on pöytiä ja tuoleja siirrelty
pidempi matka taksille – joskus tullut myöhästymisiä kyydistä, koska ei ole päässyt aiemmin tunnilta
lyhyemmät tunnit, koska siirtymisiin menee aikaa
ruokailu alakoulussa
Tässä vain muutama kommentti lapsilta. Luokkien välillä oli pientä eroa, mutta suurin osa kuitenkin samansuuntaisia ja moni asia kuin samasta suusta.
Toiseen luokkaan olin sopinut käynnin ja toiseen luokkaan pyydettiin, kun huomattiin minun olevan menossa. Lasten kanssa oli hauska jutella ja loppujen lopuksi aikaa meni todella paljon. He kertoivat reilusti ja innokkaasti oman mielipiteensä ja miten on käytännöt menneet. Lupasin lapsille viedä terveiset eteenpäin lautakunnalle. Sain myös muita terveisiä, jotka lupasin nekin viedä oikeille tahoille eteenpäin ja sen olenkin jo tehnyt.
Lotta Paakkunainen 