10.8 alkavat koulut alkavat Lohjalla.
Muistattehan höllentää kaasujalkaa ja seurata vielä tarkemmin liikennettä kuin kesän aikana. Nyt on enemmän pieniä reppuselkiä liikenteessä kuin menneinä vuosina, sillä Lohjan tieturvallisuusluokitukset ovat muuttuneet. Siksi monista teistä on tullut ns turvallisia, vaikka tiessä ei olisi muutoksia tapahtunutkaan.
Nummella Oilaantie on saanut hienon kevyenliikenteen väylän, mutta osa tiestä on edelleen ilman väylää ja ajotiellä tulee kävelemään ja pyöräilemään paljon lapsia, myös eskarilaisia. Oilaantie on kapeimmillaan 5,20 metriä leveä ja siinä tullaan niin kävelemään kuin pyöräilemäänkin molemmilla puolin tietä.
Tämä on sinänsä uudenlainen tilanne nummilaisille, sillä aiemmin on saatu koulukyyti pienimmille tien vaarallisuuden vuoksi. Tie kapenee siis entisestään, ihan vain siksi, vaikka kevyenliikenteen väylän rakentaminen on kesken koulukyytejä ei saada, sillä tien tulkitaan olevan turvallinen uuden sillan vuoksi. Ristiriitainen tilanne. Väärää turvallisuudentunnetta ja vaaratilanteita tulee.
Olen jo seitsemän vuoden ajan käynyt samaa taistelua, puhunut ja kirjoittanut samasta asiasta ja nyt tulenkin käyttämään vanhaa tekstiäni, sillä se on todellisuutta nytkin isossa osassa Lohjaa:
Uudelleenpostaus vanhalta sivultani viime elokuulta, joka on todellisuutta myös tänä syksynä, ikävä kyllä: http://nummentie.blogspot.fi/2016/08/koulukyydit-ydinfysiikkaa-kokeillaan.html
Koulukyydit ovat mahdoton tehtävä Lohjalla. Otetaanpa esimerkiksi Länsi-Uusimaassa kerrotusta muuttuneesta koulukyytipäätöstilanteesta. Ennen alueen lapset saivat odottaa turvallisemman tien risteyksessä, josta koulutaksi haki heidät. Nyt he odottavat vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, joka itse asiassa on noin kymmenen metrin päässä nykyisestä bussipysäkistä.
 |
| Kuva: Markus Mäki, L-U |
Kymmenen metriä saattaa vaikuttaa paperilla ja toimistossa juuri sellaiselta hyvältä säästöpaikalta.
Mutta: Tiellä ei ole levennystä, vaan he kävelevät tien reunalla, rekkojen ja muun liikenteen seassa. Tässä ko risteyksessä on kyllä bussipysäkki, mutta sitä kun monet käyttävät ns. kiihdytyskaistana Hankotielle ja Lohjalta Hankoon päin mentäessä mäen ohituskaista loppuu juuri ennen bussipysäkkiä, joka on monesti aiheuttanut tilanteen jossa Hangosta päin tulevat joutuvat väistämään viime hetken ohittajia bussipysäkin kautta. Tässä kohtaa on viimeisen 5-10 vuoden aikana tapahtunut tietojeni mukaan viitisen pahaa kolaria, eli paikka on vaarallinen. Isolla valtatiellä lapsen odottaessa bussia, aikataulujen ollessa kireitä ja nopeusrajoitusten ollessa 80km/h, lapsi ei välttämättä ehdi lukea, mitä bussissa lukee, onko se oma kyyti? Ja vanhempia huolettaa myös osaako lapsi jäädä oikealla pysäkillä pois? Kuinka pitkälle lapsi voi kulkeutua? Hyvää tässä on se, että iltapäivällä alakoululaiset pääsevät edelleen taksikyydillä kotiin, koska muuten he joutuisivat ylittämään vaaralliseksi luokitellun Hanko–Hyvinkää-tien (samainen vaarallinen tie, jonka reunalla voivat seisoa).
Jutun mukaan ensimmäisellä kouluviikolla vanhemmat ovat kuljettaneet lapsiaan kouluun. Lomien päättyessä se ei kuitenkaan enää ole mahdollista. Vanhemmat pelkäävät, mitä tapahtuu syksyllä, kun ajokelit muuttuvat huonommiksi ja aamuisin on pimeää. Entä talvella, kun alkavat räntäsateet, aurataan tien reunaan lumet ja rännät? Tie kapenee entisestään ja pieni ihminen jää vielä vähän enemmän pimentoon. Katuvalaistus? Mikä se on?
 |
| Kuva: Sabina Ljungqvist-Järvinen |
|
Entä tämä tie? Kirkniemessä sijaitseva Pikkukyläntie. Hyvä näkyvyys näyttäisi olevan, mutta alueella sijaitsevan Sappit Limited konsernin paperitehtaan vuoksi tien raskasliikenne on hyvin vilkasta. Tällä alueella kulkee myös juna, toki ilman turvapuomia. Silti tämä tie koetaan paperilla turvalliseksi.
Linja-autoilija jää iltapäivällä tässä kohtaa ilmeisesti tauolle tehtaalle, eikä aja takaisin, jotta voisi jättää lapsen turvallisemmalle pysäkille, joka tekisi lasten koulumatkasta turvallisen. Esimerkiksi torstaina, 11.8 klo 13.45-14 meni ko pysäkin ohi 8 rekkaa. Suojatie siinä on, perinnetiedon mukaan (on siinä liikennemerkkikin), mutta suojatien raidat ovat kuluneet. Jos tien turvallisuusluokistusta ei voida millään muuttaa, voisi linja-autolla turvallisesti kulkea, jos se vaan ajaisi takaisinkin. Kääntäisi ja jättäisi lapsen turvalliselle puolelle tietä.
Näissä tapauksissa missään ei ole kyse siitä, että vanhemmat peräisivät luksusta, tai kotiovelle ajamista, vaan ihan vain turvallista kyytiä, sujuvaa arkea, ilman huolta lapsen matkasta kouluun.
Lohjan kaupungin hallintopäällikkö Raija Rönkä-Nieminen sanoo, että uusilla koulumatkapäätöksillä halutaan taata kaikille koululaisille samat periaatteet. (L-U 13.8.2016)
Ihan hyvä ja kannatettava periaate, mutta jos se tarkoittaa sitä, että ennen he, jotka haettiin kotipihasta, menevät nyt vaarallisen tien varrelle, se sotii mielestäni juuri sitä periaatetta vastaan. Sitä en tarkoita, että kotiovelta pitäisi hakea. Tarkoitan sitä, että JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä, jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.
”Omien tutkimuskokemusteni perusteella olen samoilla linjoilla. Noin kymmenen vuoden ikään saakka lasten liikkumista liikenteessä leimaa arvaamattomuus ja leikki. Lapset kulkevat omissa maailmoissaan, menevät pitkin ojan pohjia ja keksivät oikoreittejä”, sanoo lasten liikenneturvallisuutta tutkinut Juha Heltimo liikenteen ja maankäytön suunnittelutoimisto Strafica Oy:sta. Heltimo on kysynyt tutkimuksissaan lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa.
Olen aiemminkin tästä sanonut, mutta olisiko millään mahdollista, että päätettäessä teiden turvallisuudesta, joko tyypit kävisivät itse paikan päällä tai kysyisivät alueen tuntevilta ihmisiltä? Esimerkiksi aluetoimikunnat olisivat hyviä väyliä myös tähän tai Lokova ry:n jäsenistöä voisi käyttää. Käytettäisi oikeasti sitä asiantuntevaa tahoa, joka ilmaiseksi haluaa auttaa? Säästyttäisi monelta murheelta, korjausliikkeestä, haukusta? Kun ei niistäkään tunnuta oppivan.
 |
| Nummen yhtenäiskoulun alakoulun ”koulutaksipysäkki” |
Moni vanhempi on todennut, että on ollut pakko tehdä järjestelyjä töiden suhteen, koska ei luota kaupungin kykyyn järjestää koulukyytejä. Kuinka kauan tätä voi jatkua? Kauanko kestää kenenkään talous sellaista? Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta moiseen. Onko se edes tarkoituksenmukaista? Ei ainakaan kuntalaisen mielestä. Kaupungin tarkoitus on tuottaa peruspalveluja. Turvallinen koulukyyti on yksi niistä.
Aika karu on myös aamuruuhka Rauhalan ja Järnefeltin koulujen välissä. Tähän on siis suunnitteilla lisätä liikennettä lakkauttamalla Maksjoen koulu 2018. Tuosta vaan lapset loikkimaan tien yli. Vaikka varmasti tietenkin kaupunki on siihen mennessä tehnyt uusia ratkaisuja liikenteen ja turvallisuuden suhteen. Allaoleva kuva on otettu viime syksynä.
 |
| Kuva: Liisu Uusitalo |
Entä autoissa olevien lasten turvallisuus? Viime vuonna kuulin moneen otteeseen siitä, kuinka lapset seisoivat käytävillä, (vaikka ei saisi) koska linja-auto oli niin täynnä, aikataulut ovat liian tiukkoja, jonka vuoksi joskus voidaan joutua ajamaan ylinopeutta. Tämä toivottavasti on viime vuoden ongelma, joka ei toistu tänä vuonna. Entä kun nämä kuljetusyrittäjien liian isot autot kääntelevät pienillä teillä? Kaikki tiet eivät ole linja-auton käännyttävä, tilataksin kokoinen autokin on huonoilla talvikeleillä hankaluuksissa. Koska aina kuitenkin näitä pienten teiden ajoja on (on lääkärintodistuksia ja poikkeusjuttuja) niin ei tämä ongelma poistu nyt tai ensi vuonnakaan. Ehkäpä ei ikinä. Ainakaan tällä toiminnalla.
Ja on ne linja-autot olleet nytkin liian täynnä. Osa lapsista (yleensä ne pienimmät ekaluokkalaiset) on seissyt osan matkaa, esimerkiksi Saukkolasta Oinolaan ja iltapäivällä kotiin päin jälleen (aivan kuten viime vuonnakin) linja-auto jätti Kauppakujalle ovi Turuntielle päin. Ja jälleen lapset juoksevat pysäköntialueella autojen välissä. Taksien listoilta puuttu lasten nimiä (=eivät päässeet kyytiin). Ikävä kyllä tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 3 päivänä huhtikuuta 1981 annetun tieliikennelain (267/1981) 108 §:n 3 momentin 2 kohdan nojalla, sellaisena kuin se on laissa 1091/2002:
3 §
Kuormitus linja-autoissa
Linja-autossa voidaan kuljettajan lisäksi
kuljettaa enintään rekisteriin merkityn istu-
mapaikkaluvun mukainen määrä matkustajia.
Lasten ei siis pitäisi lain mukaan joutua seisomaan bussissa.
Yksi ongelmista on myös logistiikkakeskuksen tavoittamattomuus. Tosin se on aika ymmärrettävä ongelma, sillä niitä yhteydenottoja ja reklamaatioita tulee todella paljon, varsinkin kyytien alkaessa. Luonnollisestikaan eivät he ehdi koulunalkuviikolla puhelimitse vastaamaan kaikille, ja sen suurin osa vanhemmista ymmärtää. Mutta, että edes sähköpostilla tai Wilmalla saa vastausta, niin aiheuttaa lisää huolta ja harmia vanhemmille. Tämä sama on toistunut ja toistunut. Ei vain tänä vuonna, eikä vain viime vuonna, vaan tämä on monien vuosien saatossa tutuksi tullut ongelma. Se, että se on aina ollut, ei ole hyväksyttävää. Se on hämmästyksen kohde. Miksi tämä ei muutu? Miksi ei opita? Miksi ei parane? Riittääkö kymmenen vuotta? Tämän saman ongelman toistuessa mieleen väkisinkin tulee se, että säästetäänkö tässä nyt väärässä paikassa? Onko käytössä vääränlaiset työvälineet? Onko käytössä vääränlaiset asenteet? Vaikka kaupunkia ei voi käsitellä kuin yritystä, ei silti voi olla ajattelematta, että yritysmaailmassa tämä ei olisi hyväksyttävää, ei ilman muutoksia eikä toimenpiteitä.
Vaikka varmasti kaikki haluavat tehdä parhaansa ja haluavat, että homma toimii, ei se riitä.
Vaikka kaikki varmasti tekevät tosi paljon töitä, että kaikki tämä toimisi. Ei se riitä.
Katuliitu ei riitä. Sen pitäisi olla vain yksi työkaluista, ei se määräävä.
Liikaa kysymyksiä, liikaa epäkohtia. Onneksi epäkohdat ovat niitä, joita pystyy muuttamaan ja joihin logistiikkakeskus pureutuu. Mutta nämä ovat joka vuosi samoja ongelmia.
Toistan taas viime syksynä toteamani:
On aika monta muuttujaa, mutta koulujen osoitteet harvemmin muuttuvat, lasten määrä on suunnilleen samoissa luvuissa ja asuinalueet ovat yleensä aika pysyviä. Muutoksia toki on, mutta kuinka paljon ne voivat vaikuttaa, joka vuosi? Muuttujia tässä yhtälössä on, mutta se tiedetään joka vuosi, että niitä on ja joka vuosi ne koulut alkaa. Vieläpä jopa suunnilleen samaan aikaan. Yllätyksinä ne eivät siis tule. Ihan aidosti kysyn, että voisiko näihin varautua?
Viime vuonna (ja toissa vuonna) näitä ongelmia kasaantui ja kasaantui. Kuljetukset olivat pitkälle joulun tienoille (ja itse asiassa joissakin paikoissa jopa pitkälle kevääseen) sekaisin. Moni lapsi kärsi näiden säheltämisten ja kuljetusongelmien vuoksi paniikkikohtauksista, peloista ja painajaisista. Lapset ovat kieltäytyneet itkien menemästä bussiin, koska pelottaa. On tarrauduttu vanhempaan, itkien.
Kuinka vanhemmat kestävät tämän? Voin kertoa, ettei kovinkaan hyvin, mutta on pakko.
Kuinka tämä huomioidaan? Mitä tehdään, että lasten ei tarvitse pelätä kouluunmenoa?
Se on päivänselvää ja ymmärrettävää, että ensimmäisinä päivänä kaikki ei mene aivan putkeen, että saadaan reitit sujuviksi, opitaan rutiinit kotonakin, alku on aina hankalaa, myös näissä ja varmasti päivittäiset käytännönasia alkavat menemään ihan hienosti, toivottavasti jo koulun toisella viikolla, tai sen jälkeen, mutta näille lasten turvallisuutta huonontaville asioille tulee tehdä jotain, heti.
Toistan jälleen viime syksystä lähtien toistamani: olisiko millään mahdollista, että päätettäessä teiden turvallisuudesta, joko tyypit kävisivät itse paikan päällä tai kysyisivät alueen tuntevilta ihmisiltä? Esimerkiksi aluetoimikunnat olisivat hyviä väyliä myös tähän. Käytettäisi oikeasti sitä asiantuntevaa tahoa, joka ilmaiseksi haluaa auttaa? Kaupunki ja aluetoimikunnat molemmat peräävät kumppanuutta, luottamusta ja yhteistyötä. Olisiko tässä oikea kohta lisätä luottamusta tehden yhteistyötä? Kysyttäessä vaikka aluetoimikunnilta teiden oikeista olosuhteista?
Pitäisikö lasten etu ja turvallisuus laittaa etusijalle?
uusi teiden vaarallisuusluokitus.
http://palvelut.lohja.fi/kirjat/d5web/kokous/201615914-3-2.PDF
(Lohjalla ikävä kyllä katoavat netistä kaupungin kokousasiakirjat vuoden päästä, vaikeuttaa todella paljon nopeaa ja helppoa tiedonsaantia) Tälle vuodelle harmikseni on saatavilla vain tämä kartta teiden vaarallisuusluokituksista, ei enää tielistausta. https://koululiitu.fi/public.php?kunta=444
Milloin tulee se hetki, kun ei tarvitse kirjoittaa samaa asiaa, kopioida samaa tekstiä?
Tämän lautakunnan aikana? Uusi lasten, nuorten ja perheiden lautakunta on saanut lukuisia valituksia teiden turvallisuusluokitusten muutoksista ja se käsittelee niitä 29.8. Toivon, että uusi lautakunta harkitsee tarkoin, tutkii hyvin, kyseenalaistaa ja tekee hyviä päätöksiä koskien lasten turvallista kulkemista kouluun.
Koska itse olen jäsen ko lautakunnassa ja olen itsekin tehnyt valituksen, olen jäävi kokouksessa.
Olethan käynyt jo allekirjoittamassa adressin lasten turvallisen koulutien puolesta?
https://www.adressit.com/allekirjoitukset/lapsille_turvallinen_koulutie_lohjalla/start/310
Lotta Paakkunainen 