Kävin tutustumassa Mäntynummen yhtenäiskouluun. Kaikki kaupunginvaltuutetut, lasten, nuorten ja perheiden sekä palvelulautakuntien jäsenet oli kutsuttu tutustumaan kouluun. Näin rajoitusten aikaan oli vierailut suunniteltu ja aikataulutettu hyvin. Koulun rehtori ja apulaisrehtori olivat päättäneet järjestää mahdollisuuden tutustua kouluun Pullin koulun lakkautusprosessin nostettua Mäntynummen sisäilmaongelmat jälleen puheeksi.
Olen käynyt Mäntynummen yhtenäiskoululla muutaman kerran aiemminkin, Lokovan kokouksissa, lapsen treeneissä liikuntasalissa ja alueiden johtokunnan kokouksessa viime kaudella, mutta opastettu kierros on aina opettavainen ja yritän aina käyttää tilaisuuden oppiakseni ja tutustuakseni päätöksen alla oleviin palveluihin ja kiinteistöihin. Kierroksen aikana pääsee myös kysymään aivan eri tavalla ja eri näkökulmasta asioita kuin kokoushuoneessa.
Aamu valkenemassa Mäntynummen yhtenäiskoululla
Apulaisrehtori Lassi Huhtala oli vastaanottamassa minua ja sain asiaan kuuluvan, erittäin hyvän ja kattavan kierroksen koulun tiloissa. Kävimme tutustumassa yläkoulun, alakoulun, esikoulun tiloihin sekä väistötiloihin. Koulun kiinteistöjä kutsutaan alataloksi, ylätaloksi ja koulussa on yläkoulu ja alakoulu ja näiden vuoksi toisinaan saattaa mennä sekaisin, mistä kiinteistöstä puhutaan ja missä ne ongelmakohdat olivatkaan.
Ongelmakohdiksi kierroksella nousi koulun arkeen tällä hetkellä erityisesti vaikuttaviksi
kaksi ruokalaa,
ruokailuun käytettävä lyhyt aika (tosin nyt, kun on tarkemmin valvotut ja jaotellut ruokailut, on koululaiset syöneet enemmän (useampi syö)
iltapäiväkerhon tilojen puute (toimii pienessä ruokalassa),
riskirakenteet (1960-ja 2000 luvulla rakennetut kiinteistöt rakennettu yhteen)
Välituntitila (eli piha) voisi olla isompikin ja se on mahdollista toteuttaa edullisesti ja pienellä vaivalla siirtämällä hieman aitaa, jotta saadaan vähän enemmän metsikköäkin lasten pihaksi.
laajennusosan sisään jääneen ulokerakenteen lämmöneristeen mikrobivauri-oita
1.kerroksen sisääntuloaulan ja luokan 103 alumiini-ikkunarakenteen mikrobi-vaurioita.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin
vanhojen ikkunoiden, ikkunapeltien ja kellarin märkätilojen olevan käyttöikänsä päässä
iv-koneen tuloilmakammion ritilän päästävän lunta kammion sisään
vesikaton aluskatteen liitosten olevan virheellisesti toteutettu
putkikanaalien luukkujen olevan epätiiviitä
kuva: sisäilmatekninen kuntotutkimus (tämä luokka ei tällä hetkellä käytössä. Orgaanista materiaa jätetty muhimaan betoniin)
Mäntynummen yhtenäiskoululla on tutkittaessa otettu runsaasti näytteitä ja erittäin useassa oli viite vauriosta. PAH-pitoisuudet eivät olleet koholla, VOC-pitoisuudet eivät olleet koholla, kellarin varastohuoneen asbestinäytteessä todettiin asbestia (krysotiili).
Osa koulukiinteistöstä on hyvässä kunnossa, osa ei. Henkilökunta tekee parhaansa ja tiloja miettiessään tiloja, joissa on oireiltu tai tehty ilmoituksia oireista, vältellään tai pyritään tekemään siirtoja. Lasten ja henkilökunnan hyvinvointi etusijalla.
Koin käyntini erittäin tarpeelliseksi, vaikka koulu suhteellisen tuttu olikin. Edellisestä käynnistä oli jo aikaa, enkä ollut aiemmin päässyt tutustumaan väistötiloihin, enkä eskariin.
Vaikka kierroksen sekä koulussa olevien väistötilojen perusteella tilanne ei ole vielä akuutti, toivoisin, että enää ei yhtään viivystystä tule.
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa 21.10.2020 käsiteltiin Paula Nordströmin (vihr) valtuustoaloitetta koulutoiminnan järjestämisen periaatteista. Olimme käsitelleet tätä jo aiemminkin toukokuussa (https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2020/05/27/tyoryhman-selvitys-koulutoiminnan-jarjestamisen-periaatteista-kasittelyssa-lautakunnan-kokouksessa-19-5/) tuolloin pohdin, että koulukriteeristötyöryhmän työn ei käsittääkseni ollut tarkoitus olla kouluverkkoselvitys, miltä se nyt vaikuttaa. Tuolloin työ ei tarjonnut tulevaisuuden käyttöön mitään, se vastasi ainoastaan tämän päivän kouluverkon tilanteeseen. Nyt lautakunta käsitteli aloitetta uudestaan, sillä hallitus lähetti lautakunnalle sen takaisin, koska päätöksessä ei ollut otettu kantaa kriteeristöön.
Nyt huomasin, että kriteeristöraporttiin oli edelleen jäänyt pari kirjoitusvirhettä: Asemanpellon koulun opettajaresurssointi oli tiputettu puoleen, vaikka tarve suunnitteen mukaan suurempi, oppilaskohtaiset kustannukset tästä syystä suuremmat. Tämän lisäksi liikuntasalivaraukset ovat oikeasti isommat, lakkautusten jälkeen jäljelle jäävien koulujen tilojen kysyntä kasvaa. Tätä ei oltu mielestäni huomioitu työssä.
lapsiennuste Asemanpellolle oli v. 2030 yht. 51 lasta, vs. elokuussa Tilastokeskuksen datan mukaan vain Asemanpellolla on lapsia 76 v. 2027. Veijolassa on kyselymme mukaan samana vuonna 14 lasta ja muuttoliike on ollut jopa +44 %. Sanoisin, että arvio on Vennin mukaan pielessä, kun syntyvyys ja muuttoliikekin ovat Uudellamaalla kasvussa maan huippuvauhdilla. Tämän seurauksena oppilaskohtaiset kustannukset on laskettu myös pieleen, samoin opettajaresurssi ja tarvittavat tunnit.
Koulu tuottaa oman tuntikehyksensä ja on tärkeä, jopa välttämätön alueensa keskus.
Koulun käyttö arvioitiin hyvin pieneksi kouluajan ulkopuolella. – Koulurakennus on terve ja oppilasmäärältään aika optimaalinen, muutamia lapsi mahtuu vielä ja pihalla on tilaa jopa lisärakennukselle.
Korjausvelka on järkyttävä, mikä johtuu kahdesta eri rakennuksesta. Tämä velka on käsittämätön, sillä rakennusta on jatkuvasti korjailtu. Velkaa voi lyhentää pidemmällä aikavälillä turvaten toiminnan jatkuvuuden.
Asemanpelto kuuluu nauhataajaman alueeseen, jota koskevat Tunnin junan ja Vihdin suunnittelemat rataratkaisut. Raportin arvion mukaan ratkaisut tuovat nauhataajamalle 14 000 uutta asukasta v. 2037 mennessä.
Kävimme erittäin pitkää keskustelua aiheesta, kysyin myös tarkoittaako opetusryhmien muodostaminen ja koulujen resursointi sitä, että lautakunta voi puuttua, jos esimerkiksi jossain koulussa on kuudennella luokalla 36 oppilasta? Tähän sain vastauksen: Mikäli opetuksen järjestämistä koskevat muutokset hyväksytään on perusteltua muuttaa myös koulujen resursointia sekä opetusryhmien muodostamista. Jatkossa opetusryhmien sijoittelu sekä niitä koskevat oppilasmäärät tuotaisiin lautakunnan käsiteltäväksi jo hyvissä ajoin alkuvuodesta ennen koulujen tuntikehyksen jakamista.
Jouduin kysymään kysmyksen uudestaan, sillä en ymmärtänyt oliko vastaus ollenkaan kysymykseeni tarkoitettu.
Koulukriteeristötyöryhmän esityksessä esitetään myös oppilaaksiottoalueiden poistamista. Lohjallahan on lähikouluperiaate ollut jo pidempään ja tämä ei juuri muuttaisi sitä. Itse ajattelen tässä pohjana olevan ajatuksen siitä, että meidän tulisi nähdä Lohjan kouluverkko ja oppilaaksiottoalue kokonaisuutena ja mahdollistaa perheiden valinnanvapauden lisääntyminen.
Tällä hetkellä Lohjalla on epätasa-arvoinen tilanne oppilaiden (terveellisten ja turvallisten) oppimisympäristöjen, valinnaisten oppiaineiden, koulumatkojen ja sitä kautta koulupäivien pituuden ja monen muun asian suhteen. Tasaamalla alueita, antamalla mahdollisuuksia ja kokeilemalla uutta. Kaikkien reuna-alueiden kehittämiseksi ja hyväksi tarvitaan yhteistä tahtoa, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Nyt emme mieti yhtä aluetta vaan kaikkia yhdessä. Yhdessä koulunkäynti voisi olla hyvä askel.
Tuolloin aiheesta heräsi kiivaskin keskustelu ja jopa loanheitto, joka on aina vähän ikävää.
Puhuttiin myös eri alueiden lasten harrastamismahdollisuuksien huonontamisesta, jos tämä muutos tapahtuu. Mahdollisuudet toisten mielestä huononee, jos vanhemmat joutuvat muutoksen jälkeen kuljettamaan lapset harrastamaan. Käsittääkseni lähes koko Lohjan alueella vanhemmat joutuvat kuljettamaan lapsensa harrastuksiin, riippumatta siitä, mitä koulua lapset käyvät.
Seison kuitenkin edelleen asian takana, sillä näen tässä muutoksessa enemmän hyviä puolia kuin huonoja.
Politiikka on yhteistyötä ja varsinkin puolueiden välinen yhteistyö on erittäin tärkeää yhteisistä asioista keskusteltaessa ja niistä päätettäessä.
Kirjoitimme yhdessä arvostamieni Vihreiden Laura Skaffarin ja Vasemmistoliiton Birgit Aittakummun kanssa mielipidekirjoituksen, sillä koimme tarpeelliseksi osallistua ja antaa omat panoksemme yhdessä kuumana käyvään keskusteluun.
Mielipide: Kouluverkkomme – vetovoima, työntövoima vai pelkkä kuluerä
Kouluverkkomme on jälleen päätöksenteon kohteena. Koulut ovat olleet ns. nuijan alla jo lukemattomia kertoja. Moni koulu on nuijan alle myös jäänyt. Haluamme osaltamme nostaa keskusteluun mukaan muutaman meille erityisen merkityksellisen näkökulman.
Tulevaisuus. Meidän tulee tehdä päätöksiä, jotka ovat kuntalaisten edun mukaisia vielä 10–20 vuoden kuluttuakin. Uusimmat selvitykset osoittavat, että ihmiset haluavat yhä enemmän väljyyttä asumiseen. Etätöiden yleistyminen on vähentänyt tarvetta asua lähellä työpaikkoja. Lohja ei voi kilpailla pääkaupunkiseudun kanssa keskustan kauneudella runsaine palveluineen. Sen sijaan voimme kilpailla luonnonläheisyydellä ja kohtuullisen hintaisilla tonteilla. Ja lähikouluilla. Viime vuosina lapsiperheitä on muuttanut runsaasti pois Lohjalta. Olisiko meidän syytä pysähtyä pohtimaan, olemmeko markkinoineet kaupunkiamme oikein? Tarjoammeko sitä, mitä lapsiperheet haluavat? Uusimaa on alueena muuttovoittoinen. Lohjan olisi napattava tästä osansa. Meidän mielestämme kylät lähikouluineen ovat tässä avainasemassa.
Koulukuljetukset. Kouluja lakkautettaessa koulukuljetusten määrä kasvaa. Onko lasten edun mukaista, että heidän valveillaoloajastaan kuluu 10–20 % koulumatkoihin, pääosin bussissa istumiseen? Eikö tuo aika pitäisi käyttää ulkoiluun, leikkimiseen tai harrastamiseen? Bussit ovat täysiä, turvaväleistä ei voi edes haaveilla. Aikuista ei ole läsnä luomassa turvaa. Takapenkit täynnä kovaan ääneen huutelevia teinejä. Miltä tämä tuntuu alle 10-vuotiaasta lapsesta?
Kylät. Eräs viranhaltija kysyi kerran, onko kaupungin tehtävä pitää kyliä elossa. Mielestämme kyllä. Kyliä tulisi myös kehittää, sillä uskomme kylien potentiaaliin lapsiperheitä houkuttelevana vetovoimatekijänä. Ollakseen vetovoimainen, kylä tarvitsee koulunsa, jonka ympärille syntyy kylän yhteisöllisyys.
Opetuksen laatu. Usein esitetty huoli on, että opetus pienemmissä kouluissa ei olisi laadukasta. Yhdysluokkia pidetään pedagogisesti haastavina. Mikäli yhdistämme nyt esillä olevien esitysten mukaisesti kouluja, emme kuitenkaan pääse yhdysluokista eroon. Yhdysluokka vain siirtyy kyläkoulusta kaupunkikouluun ikäluokan kasvaessa puolikkaan luokan verran. Samoin väite, että pienempien koulujen opettajat eivät olisi muodollisesti kelpoisia ei pidä Lohjalla paikkaansa. Vaihtelevuutta kelpoisuuksissa on, mutta se ei korreloi koulujen kokoihin. Tutkimusten mukaan opetuksen laatu ei ole sidoksissa koulun kokoon. Opetuksen digitalisoituminen tasoittaa myös osaltaan koulujen välisiä laatueroja.
Suuruus. Lohjalla on tehty päätöksiä uusien, suurten yhtenäiskoulujen rakentamisesta. Samaan aikaan kiirivät toisista kaupungeista huhut siitä, että suuret yhtenäiskoulut eivät olekaan tuoneet toivottuja säästöjä. Erityisopetuksen ja oppilashuollon tarpeet ovatkin lisääntyneet. Useammassa yhteydessä on myös todettu, että yli 500 oppilaan kouluissa levottomuus lisääntyy, yksilöllisyyden huomioiminen vähenee ja niin opettajien kuin oppilaidenkin hyvinvointi heikkenee. Me olemme keskittämässä lapsiamme juuri tällaisiin suuriin yksiköihin. Yksiköihin, jotka ovat lisäksi haavoittuvaisempia myös esim. sisäilmaongelmien, tartuntatautien sekä melun suhteen.
Luonto. Kokemuksemme mukaan lapset nauttivat luonnosta, missä leikkiä. Tästä esimerkkinä luontoeskareiden suuri suosio kautta maan. Monet nyt lakkautusuhan alla olevat koulut sijaitsevat upean luonnon keskellä. Luonnon läheisyys tukee niin leikkejä kuin opetussuunnitelman toteuttamista. Luonnon läheisyydestä voi tehdä myös koulun painopistealueen. Toiset koulut erikoistuvat musiikkiin, toiset liikuntaan. Jotkut voisivat nostaa erikoisalakseen suomalaisen luonnon.
Todelliset säästöt. Suuri haaste päätöksenteolle on se, että jo lakkautettujen koulujen tuomista säästöistä ei ole kaikilta osin yksiselitteistä näyttöä. Tyhjiä kiinteistöjä jää kaupungin haltuun eivätkä ylläpitokustannukset silloin laske nollaan. Myyntituloa voi tulla tai olla tulematta. Opetusresurssi siirtyykin vain koulusta toiseen, jolloin palkkakustannuksista ei tulekaan säästöä. Koulukyytien kustannukset kasvavat. Mikä on siis todellinen säästö ja siten mikä on lakkauttamisen aito arvo?
Monimuotoinen kouluverkko voi mielestämme olla merkittävä pito- ja vetovoimatekijä. Pelkät suuret yhtenäiskoulut kaupungin ydinalueilla eivät luo mitään sellaista, millä Lohja erottuisi edukseen muista kaupungeista. Sen sijaan erilaiset koulut, suuremmat ja pienemmät sekä erilaiset asumisen mahdollisuudet maaseudulta ydinkeskustaan ovat parasta, mitä kaupunki voi tarjota. Jokaiselle jotakin, ei kaikille samaa.
Kansanedustaja Slunga-Poutsalo (PS) kirjoitti mm., että ”Koulujen lopettamispäätös on yksinomaan poliittinen päätös. Taloudellinen päätös se ei ollut. Opettajat siirtyvät opettamaan toisiin kouluihin. Lapset eivät lakkaa syömästä ja sotkemasta. Kiinteistöistä tuleva säästö tulee ainoastaan, jos niistä päästään välittömästi eroon…. 1960 31 –70-luvun betonikouluthan ovat tunnetusti kovaa valuuttaa kiinteistömarkkinoilla (anteeksi sarkasmini) ja purkamisellakin on hintansa. Jotain tällä kuitenkin saadaan. Saadaan hinku-kuntaan kumipyöräralli kuskaamaan lapsia päivät pääksytysten pitkin Lohjaa. Niin ja tosiaan, mitä sitä pitämään koulua pystyssä, jos tilastollisesti näyttää siltä että lapsimäärä on 2027 alueella liian pieni.”
Tähän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Luoma (kok) vastasi mm., että ”Perjantain Länsi-Uusimaassa oli luettavissa perussuomalaisten kuntavaaliavaus, jossa nk. pienet koulut on päätetty ottaa vaaliteemaksi. Kuten kirjoittaja ilmoitti, ihan populistisin perustein. Lapset ja koulut ovat niin tärkeitä asioita, että näitä asioita pitää lähestyä faktoilla, ei mielikuvilla.” Samassa kirjoituksessa hän myös kertoo, että lakkautusket tuovat säästöjä, vaikka juuri valtuuston talousarvioseminaarissa on kerrottu kuinka kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Joona Räsänen kertoo, että yllättäen kaupungilla jääkin ilmeisesti ylijäämää (ellei jälleen ole laskettu ja arvioitu väärin)
Koska olimme Skaffarin ja Aittakummun kanssa jo kirjoittaneet mielipidekirjoituksemme, en ollut aikonut vastata kokoomuksen kirjoitukseen, vaikka kirjoitimmekin eri perusteita. Muutin mieleni keskusteltuani muutaman vanhemman kanssa. He toivoivat vastinetta myös minulta. Kirjoittajavieras-kirjoitukseni on poikkeuksellisesti ainoastaan verkkolehdessä, sillä lehden mielipidekirjoituspalsta oli jo täynnä (luonnollisesti kouluverkkoasiaa) ja keskiviikon lehteen ei julkaista valtuutettujen kolumneja. Keskiviikon lehden jakelu on kaikkiin talouksiin ja julkaisu ei olisi tasavertaista valtuutetuille.
Koska kirjoituksen on vain verkkolehdessä, tässä sinulle kokonaisuudessaan se luettavaksi:
Kirjoittajavieras Lotta Paakkunainen: Kouluverkko ja lapsimäärään tuijottelu
Lotta Paakkunainen
Kouluverkkokeskustelu käy jälleen kuumana ja minäkin olen osallistunut siihen jo vuosia, ennen valtuustoon valitsemistakin. Hämmästyttävää tämän päivän keskustelussa on se, että argumentit eivät ole muuttuneet kummallakaan osapuolella. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kirjoitti 3.10.2020 mielipidekirjoituksen, jossa hän toteaa, että kouluja ei pidä perustaa eikä sulkea yhden ikäluokan ja yhden vuoden perusteella. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että Pullissa ei tänä vuonna ole yhtään ekaluokkalaista. Totta, ei olekaan, mutta eskareita on 13.
Koulujen lakkautuksia perustellaan huolestuttavalla lapsimäärän laskulla ja muuttotappiolla. Kuitenkin jos vertaillaan laskutapoja, voi lapsimäärien muutokset olla erilaisia eri laskijoilla. Esimerkiksi Tilastokeskuksen 12.8. datan mukaan pelkästään Asemanpellolla ja Veijolassa on koululaisia vuonna 2024 edelleen 103 ja vielä vuonna 2027 lapsia Tilastokeskuksen arvion mukaan 90. Kaupungin ennusteet eroavat Tilastokeskuksen arvioista, sillä kaupungin mukaan vaikka Pulli, Lehmijärvi ja Asemanpelto yhdistettäisi Mäntynummeen, lasten määrä vuonna 2024 jäisi alle 200.
Karstun koulua lakkauttaessa yhtenä vahvana perusteena oli yhdysluokkien pedagoginen haastavuus. Tuolloin Routiolle perustettiin yhdysluokka, joka nyttemmin on purettu. Nummen yhtenäiskoulun alakoulussa taas Hyrsylän ja Koisjärven koulujen lakkautukset vaikuttaa edelleen niin, että viime vuonna kuudesluokalla oli 35–36 oppilasta ja tänäkin vuonna 35 sekä kahden vuoden ajan on ollut yhdysluokka.
Helsingin Sanomat uutisoi 3.10.2020, että Tutkijaryhmä uskoo syntyvyyden lähtevän maltilliseen kasvuun, sillä lasten saannin lykkäys ei voi jatkua loputtomiin. Heidän mukaansa syntyvyyteen tuijottamisen sijasta ratkaisuja tulisi siis etsiä myös muualta. ”Täytyy pystyä hakemaan ratkaisuja muistakin trendeistä”
Koulujen lakkautuksista on äänestetty uudestaan ja uudestaan. Jos valtuusto on päättänyt, että koulua ei lakkauteta, on lakkautus tuotu uudestaan päätettäväksi, samoin perustein kuin aiemminkin. Talous ei kuitenkaan ole pelastunut aiemmilla lakkautuksilla.
Viisaus ei asu meissä, onko tosiaan näin? Minä haluan uskoa, että asuu. Minä tiedän, että luottamushenkilöissäkin on paljon heitä, jotka hakevat muutosta, jotka näkevät pidemmälle kuin valtuustokauden loppuun tai seuraaviin vaaleihin.
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk).
Talous ei ole pelastunut aiemmilla lakkautuksilla.
Ps. on muuten jännä juttu, että edelleen koulujen lakkautuksia ajavat puhuvat vaikeiden päätösten tekemisestä ja siitä, että niitä pitää nyt tehdä. Olisikohan se niin, että ne vaikeat päätökset oikeasti ovatkin niitä, joilla kouluja ei lakkauteta?
Kouluissa on kiusattu oppilaita, varmaankin aina. Uutisiin niitä nousee toisinaan ja tuolloin usein kiinnitetään isompaa huomiota hetkeksi asiaan. Mutta miksi kiusaamiseen kiinnitetään huomiota vasta, kun tilanne on jo päätynyt kovaan väkivaltaan? Kun tilannetta on todella vaikea purkaa? Kun lapsen terveys ja henki on vaarassa? Kouluilla on pitkään ollut erilaisia välineitä puuttua kiusaamiseen, erilaisia hankkeita ja tapoja, silti kouluissa kiusataan. Mikä meissä on, ettemme saa toistemme kiusaamista loppumaan?
Toisissa perheissä kiusaamiseen puututaan heti, halutaan tietää, jos lapsilla on kränää tai oma lapsi käyttäytyy asiattomasti toista kohtaan tai jos oma lapsi kiusaa. On tärkeää kotona jo puuttua siihen, mikä on soveliasta käytöstä, kuinka kohdellaan toisia. Lasten on tärkeää oppia siihen, että me kaikki olemme yhtä tärkeitä ja arvokkaita, että ketään ei kiusata. Miten puuttua siihen, jos perheessä ei puhuta asiasta, jos perheessä ei välitetä, jakseta, huomata tai olla kiinnostuneita? Mitä voidaan tehdä siinä kohtaa, kun kiusaavan lapsen vanhempi toteaa, että ei mun lapsi kiusaa? Tai että ei tuo ole kiusaamista/mitä kiusaaminen oikein edes on? Tai ”älä liioittele”.
Miten auttaa tai puuttua, jos kiusattu ei kerro? Meidän jokaisen tulee ottaa vastuu, jokaisen tulee nähdä ja puuttua. Jos ei itse uskalla puuttua, kertoa jollekin, joka uskaltaa puuttua. Kunhan toimii, puolustaa, auttaa.
Miten puuttua siihen, jos koulusta ei olla perheisiin yhteydessä? Jos rehtori ei uskalla olla perheisiin yhteydessä? Tai jos ei välitetä? Ei haluta myöntää, että koulussa on ongelma? Jos ei haluta nähdä?
Mitä tehdä tilanteessa, jossa rehtori sanoo: ”Katsotaan, miten tämä etenee”, ”ei kannata tehdä rikosilmoitusta”, rehtorit ovat avainasemassa, heidän tulee vaatia yhteistyötä perheiltä, heidän tulee uskaltaa olla yhteydessä. Kouluilla tulee olla tarpeeksi resursseja, koulupsykologi, kuraattori, nuorisotyöntekijä, Onko meidän kouluillamme liian suuria resurssi- tai johtamisongelmia, tai molempia?
Liian isot opetusryhmät, liian vähäiset ryhmäytymiset, lasten sosiaaliset taidot, tunnekasvatuksen puute, erilaisuuden sietämiskyky, empatian puute, perheiden ongelmat, kiire
Kiusaaminen on kokonaisvaltainen ongelma. Siihen meidän tulee pureutua. Kiusaaminen on kansanterveydellinen ongelma. Moni kiusattu kärsii mielenterveydellisistä ongelmista pitkään, kokee arvottomuutta, pelkoja
Lohjalla on otettu kolmisen vuotta sitten käyttöön Aseman Lasten K-0 ohjelma, jossa kiusaamista selvitellään monen eri ammattilaisen voimin. Kouluun tulee esimerkiksi nuorisotyön, perhetyön ja sovittelun osaamista. K-0 mottona on, että jokainen aikuinen on resurssi kiusaamiseen puuttuvassa työssä.
Kiusaamisia on. Ne pitää kitkeä pois. Sitä varten on hyviä hankkeita ja toimia. Missä on hanke, joka ennaltaehkäisee? Missä on työväline, joka saa kiusaamisen pois ennenkuin se alkaakaan?
Perusopetuslain 29§ mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kuinka moni kunta/koulu rikkoo tätä oppilaan laissa määräämää oikeutta? Miksi SITÄ ei saada kitkettyä?
Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.
Kouluun ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on muussa laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen ja jonka hallussapidolle ei ole hyväksyttävää syytä.
Opetuksen järjestäjän tulee opetussuunnitelman yhteydessä laatia ja ohjeistaa suunnitelma kurinpitokeinojen ja kasvatuskeskustelun käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Opetushallituksen tulee opetussuunnitelman perusteissa antaa määräykset suunnitelman laatimisesta. (29.12.2016/1498)
Opetuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut koulussa tai muussa opetuksen järjestämispaikassa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään koulun sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä.
Edellä 4 momentissa tarkoitetuissa järjestyssäännöissä ja muissa järjestysmääräyksissä voidaan antaa kouluyhteisön turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä sekä tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitetuista esineistä tai aineista sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä. Lisäksi määräyksiä voidaan antaa koulun omaisuuden käsittelystä, koulun tilojen siisteydestä huolehtimisesta sekä oleskelusta ja liikkumisesta koulurakennuksissa ja koulun alueella.
Pykälässä säädetyt oikeudet ja velvollisuudet ovat voimassa ajan, jolloin oppilas osallistuu opetussuunnitelman tai opetuksen järjestäjän hyväksymän muun tämän lain tai sen nojalla annettujen säädösten nojalla laaditun suunnitelman mukaiseen opetukseen tai toimintaan.
Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.
Pohdin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras kolumnissa 14.8.2020 sitä, tuoko keskittäminen autuutta.
Tekeekö keskittäminen autuaaksi
Koulujen lakkautuksia pohdittaessa tulisi miettiä tähän mennessä kokemaamme ja seurauksia aiemmista lakkautuksista. Nimenomaan lasten ja perheiden kannalta.
Esimerkkinä Koisjärven ja Hyrsylän lakkautukset. Oppilaat siirrettiin Oinolan kouluun (nykyään Nummen yhtenäiskoulu). Lakkautuksia perusteltiin mm. opetuksen laadulla ja opetusryhmien koolla. Keskustelua herätti paljon koulujen välinen tasa-arvo, sillä pienemmissä kouluissa saattaa olla pienemmät luokat, eivätkä näin ollen resurssit riittäisi tasaisesti. Mitä sanoisitte siitä, että viime lukuvuonna Nummella kuudennella luokalla oli 35–36 oppilasta, samoin tänä lukuvuonna kuudennella luokalla on 35 oppilasta. Toki luokalla on paljon jakotunteja, mutta paljon on myös koko luokan tunteja. Kuinka työrauha säilyy? Kuinka tämän päivän vaatimukset turvaväleistä säilyy? Minkälainen osa oppitunneista tullaan käyttämään siirtymisiin? Paljonko on pulpetteja käytävillä?
Onko suuret, 35 oppilaan luokat sitä, mitä lapsemme tarvitsevat? Kuinka tasa-arvo nyt toteutuu?
Meillä on erinomainen opetushenkilökunta, mutta kuinka kauan heidän selkärankansa kestää? Kouluavustajien määrästä ollaan mahdollisesti säästämässä, vaikka juuri nyt meidän pitäisi kuroa viime kevään vajetta ja tukea tarvitaan todella paljon. Oppilashuolto toimii äärirajoillaan, liian vähäisillä resursseilla, koulupsykologeista on pula.
Nyt voisi ehkä ajatella, että kyllä. Juuri siksi pitää keskittää, että saadaan isommissa yksiköissä kaikille lapsille oppilashuolto, kunnon opetus ja paljon vaihtoehtoja. Voisiko ehkä myös ajatella, että toisilla se suuri aiheuttaa sen tarpeen oppilashuollolle? Voisiko ehkä myös ajatella, että isossa hukkuu joukkoon? Oppilaamme ovat yksilöitä, pieniä ihmisiä, joilla on erilaiset tarpeet. Toisille sopii isompi oppimisympäristö, toisille pienempi. Se, että me suljemme vaihtoehtoja pois, ei auta meitä ketään. Vaihtoehtojen vähentäminen myös kaventaa tulevaisuutta. Se on meidän lapsiltamme pois. Se on meiltä pois.
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.), lapsiasiahenkilö.
Tähän liittyen olimme Ana Soraisen ja Jaana Silanderin kanssa keskustelleet aloitteen tekemisestä koskien jo lakkautettujen lähikoulujen taloudellisten ja muiden vaikutusten selvittämistä ja valtuustokokouksessa 26.8.2020 Jaana kävikin esittelemässä aloitteemme. Itse ikävä kyllä olin estynyt kokouksesta, eikä Anakaan varavaltuutettuna tällä kertaa ollut läsnä, joten Jaana esitteli aloitteen. Asia on niin tärkeä, että sen eteneminen on pääasia.
Perusopetuslain (628/1998) 2 §:ssä säädetään, että opetuksen tavoitteena on muiden tavoitteiden ohella turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. Peruskoulutuksen yhdenvertaisuus ei tällä hetkellä toteudu haja-asutusalueilla. Näennäisten säästöjen hakemiseksi kunnat lakkauttavat kyläkouluja ja ahtavat pienet koululaiset suuriin koulukeskuksiin. Samassa pykälässä säädetään myös, että opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Pitkät koulukuljetukset vievät lasten energiaa ja estävät osallistumisen koulujen kerhotoimintaan ja muihin harrastuksiin. Pitkiin koulukuljetuksiin sidotut koululaiset ovat epäyhdenvertaisessa ja epätasa-arvoisessa asemassa koulutukseen osallistumisen sekä sen suhteen, miten he voivat kehittää itseään elämässään. Korona-aika on opettanut suurten ihmismäärien ahtaalle sijoittamiseen liittyvän epidemiariskin. Edellä mainituista syistä perusopetuslakia tulee muuttaa siten, että vastaisuudessa perusopetuksen yhdenvertaisuuden tulee tarkoittaa myös sitä, että perusopetuspalvelut ovat riittävän lähellä myös haja-asutusalueilla. Pienet ja turvalliset kyläkoulut toteuttavat parhaalla tavalla perusopetuksen yhdenvertaisuutta.
Kyläkoulujen lakkauttamista perustellaan ennusteilla lasten määrän vähenemisestä. Hyvinvointipalveluja ja koulutuspalveluja haja-asutusalueilta leikatessaan kunnat itse toimeenpanevat ennusteita karkottaessaan lapsiperheet muihin kuntiin ja taajamiin. Lisäksi ei ole olemassa selvityksiä, jotka osoittaisivat, että kyläkoulujen lakkauttamisesta koituisi todellisia säästöjä. Kuntien täytyy kuitenkin kaikki kouluttaa oppivelvolliset, joten opetusresurssia kuluu ja lisäksi tulevat kustanukset koulukuljetuksista. Lasten ahtaminen suuriin koulukeskuksiin lisää tartuntariskiä, ja sama riski liittyy myös koulukuljetuksiin. Bussit ja taksit liikennöivät tehokkuussyistä mahdollisimman täysinä. Lisäksi pitkistä koulukuljetuksista aiheutuu haittaa lasten muulle kehittymiselle, koska koulupäivä ovat kohtuuttoman pitkiä ja aikaa muille harrastuksille ei jää, ei varsinkaan mahdollisuutta kouun järjestämään kerhotoimintaan. Bussi ei odota. Pienten koululaisten ja heidän vanhempiensa pahoinvointi lisääntyy ja kuntien ja maaseudun vetovoimaisuus vähenee kuntien strategioiden sanahelinästä huolimatta.
Kyläaktiivi Ana Sorainen on ansiokkaasti pohjustanut aloitteen ja yhteistyössä olemme muutaman muun äidin kanssa yhteyshenkilöinä aloitteessa, johon nyt keräämmekin kannatusallekirjoituksia.
Olen aina ollut pienten koulujen puolustaja ja olen edelleen sitä mieltä, että me tarvitsemme sekä isoja että pieniä kouluja. Toisille lapsille pieni koulu sopii paremmin kuin iso ja toisille taas iso sopii paremmin kuin pieni.
Olen aiheesta ollut yhteydessä myös eduskunnan kylätoimintaverkostoon. He ovat tehneet kirjallisen kysymyksen (KK 926/2002) eduskunnan puhemiehelle ja ottivat kantaa valtakunnallisen kouluverkkoselvityksen tekemiseen. Olen kiitollinen kylätoimintaverkoston toimiin heidän ottaessaan esitykseni valtakunnallisesta kouluverkon selvityksestä asiakseen. Olen selvitystä esittänyt sivistysvaliokunnan jäsenelle Hilkka Kempille ja olen iloinen hänen viedessään asiaa eteenpäin, vaikkakin hän oli hieman epäileväinen sen hyödyistä.
Toivon, että asia etenee sen selkeän tarpeen vuoksi.
Kerroin heille esimerkkinä omasta kotikaupungistani, Lohjasta. Lohja on vuodesta 2013 lakkauttanut Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut ja näin ollen olemme todenneet sen, että koululaisten koulumatkoihin käyttämä aika on lisääntynyt ja matkat ovat pidentyneet. Tämän jälkeen on lakkautusesityksiä ollut jatkuvasti, esimerkiksi Ikkalan koulua viranhaltijat ovat esittäneet lakkautettavaksi kymmeneen otteeseen, ja tämä vain tällä kaudella. Tällä hetkellä lakkautusesityksessä on loput pienemmät koulut (Maksjoen, Pullin, Lehmijärven, Ikkalan, Nummenkylän koulut) ja se tarkoittaa sitä, että Lohja on vuoden 2013 jälkeen lakkauttanut 50% kouluistaan) sekä esitetään kouluavustajista vähennettävän ja tuntikehyksen leikkausta. Nämä kaikki toimet vaikuttavat lasten hyvinvointiin ja huonontaa ennaltaehkäisevää toimintaa.
Pienten lähikoulujen ajojahti on toistunut Lohjalla vuosi toisensa jälkeen. Tämä on erittäin huonoa hallintoa ja osoittaa täydellistä piittaamattomuutta asukkaiden hyvinvoinnista ja näkemyksistä. Koulun tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus heijastuu monin tavoin koko alueen kehitykseen. Potentiaaliset uudet asukkaat eivät uskalla muuttaa alueelle ja nykyisten asukkaiden vaikuttamispotentiaali menee väsyttävään puolustustaisteluun eikä alueen positiiviseen kehittämiseen.
Tilastokeskuksen mukaan lapsiperheiden määrä Lohjalla on ollut aiemman pitkään jatkuneen kasvun jälkeen jyrkässä laskussa vuodesta 2013 alkaen. Tämä on merkki siitä, että Lohja ei ole onnistunut tunnistamaan oikeita veto- tai pitovoimatekijöitä, jotka saisivat lapsiperheet valitsemaan Lohjan ennen Vihtiä tai muita verrokkikuntia. Moni perhe on jo muuttanut Lohjalle pienemmän koulun vuoksi, palveluiden leikkaaminen ei ole oikea kiitos heille. Kun palveluista leikataan, katoavat myös veronmaksajat.
Kouluverkon monimuotoisuus ja kattavuus ovat valtava positiivinen mahdollisuus koko kaupungille. Kyläkoulut ja pienten taajamien koulut ovat ehdottomia valtteja uusien asukkaiden houkuttelemisessa Lohjalle. Niitä voisi entisestään kehittää yhteistyössä asukkaiden kanssa. Suurempienkin alakoulujen luokat voisivat hyödyntää kyläkoulujen ympäristöjä opetuksessa. Näin voidaan jakaa eri koulujen vahvuuksia ja lisätä yhteistyötä eri koulujen välillä.
Lohjalla pidetään jatkuvasti suurta joukkoa perheitä sietämättömässä epävarmuudessa ja huolessa lastensa koulun sijainnista. Lapsia ollaan valmiita siirtämään koulusta toiseen, tutusta ja turvallisesta tuntemattomaan, istuttamaan päivittäin tuntikausia koulubussissa ja vieläpä pandemian opetuksista piittaamatta.
Kuntatalouden korjaamisessa keskitytään ainoastaan säästökohteisiin, menoihin, mutta ei kokonaisuuteen. Missä olisi foorumi, jossa keskustellaan tulopuolen vahvistamisesta? Kuinka saisi huomiota myös kehittämiseen? Alijäämäongelmaa sysätään luottamushenkilöiden niskaan ja todetaan, että muuta ei ole tehtävissä kuin lakkauttaa kouluja ja päiväkoteja.
Tämä Lohjan tilanne vain esimerkkinä, sillä meiltä päin katsottuna tilanne tuntuu kunnissa niin epätoivoiselta, että hallituksen kuntatalouspolitiikka on saatava entistä tärkeämmin selkeäksi ja kuntoon. Nykyinen kehityssuunta ei voi olla ’uusi normaali’, jossa kouluja ajetaan alas ja nuorisotyön resursseja minimoidaan.
Toivoisin heidän ottavan keskusteluun viestini ja pohtivan mahdollisuuksia parantaa kuntien tilannetta, nimenomaan lapsiperheiden turvaksi. Koulut tulee nähdä maaseudun, jopa maaseutukaupunkien vetovoimana ja elinvoiman kehittäjänä. Olen aiemmin esittänyt toiveen valtakunnallisen kouluverkkoselvityksen tekemisestä, sillä uskon sen rauhoittavan kuntia, jotka jatkuvasti esittävät uudestaan ja uudestaan koulujen lakkautuksia tuoden perheille kohtuutonta stressiä ja epävarmuutta. Tämä vaikuttaa myös muuttoliikkeeseen. Monet perheet muuttavat lähelle kouluja, jotta perheen arki olisi sujuvaa.
Toivon, että eduskunnan kylätoimintaverkostolla on aikaa tutustua aloitteeseen ja ehkä keskustella siitä.
Lotta Paakkunainen 