Kategoria-arkisto:koulumatka

Perusopetuslain (628/1998) 2 §:ssä säädetään, että opetuksen tavoitteena on muiden tavoitteiden ohella turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. Peruskoulutuksen yhdenvertaisuus ei tällä hetkellä toteudu haja-asutusalueilla. Näennäisten säästöjen hakemiseksi kunnat lakkauttavat kyläkouluja ja ahtavat pienet koululaiset suuriin koulukeskuksiin. Samassa pykälässä säädetään myös, että opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Pitkät koulukuljetukset vievät lasten energiaa ja estävät osallistumisen koulujen kerhotoimintaan ja muihin harrastuksiin. Pitkiin koulukuljetuksiin sidotut koululaiset ovat epäyhdenvertaisessa ja epätasa-arvoisessa asemassa koulutukseen osallistumisen sekä sen suhteen, miten he voivat kehittää itseään elämässään. Korona-aika on opettanut suurten ihmismäärien ahtaalle sijoittamiseen liittyvän epidemiariskin. Edellä mainituista syistä perusopetuslakia tulee muuttaa siten, että vastaisuudessa perusopetuksen yhdenvertaisuuden tulee tarkoittaa myös sitä, että perusopetuspalvelut ovat riittävän lähellä myös haja-asutusalueilla. Pienet ja turvalliset kyläkoulut toteuttavat parhaalla tavalla perusopetuksen yhdenvertaisuutta.

Kyläkoulujen lakkauttamista perustellaan ennusteilla lasten määrän vähenemisestä. Hyvinvointipalveluja ja koulutuspalveluja haja-asutusalueilta leikatessaan kunnat itse toimeenpanevat ennusteita karkottaessaan lapsiperheet muihin kuntiin ja taajamiin. Lisäksi ei ole olemassa selvityksiä, jotka osoittaisivat, että kyläkoulujen lakkauttamisesta koituisi todellisia säästöjä. Kuntien täytyy kuitenkin kaikki kouluttaa oppivelvolliset, joten opetusresurssia kuluu ja lisäksi tulevat kustanukset koulukuljetuksista. Lasten ahtaminen suuriin koulukeskuksiin lisää tartuntariskiä, ja sama riski liittyy myös koulukuljetuksiin. Bussit ja taksit liikennöivät tehokkuussyistä mahdollisimman täysinä. Lisäksi pitkistä koulukuljetuksista aiheutuu haittaa lasten muulle kehittymiselle, koska koulupäivä ovat kohtuuttoman pitkiä ja aikaa muille harrastuksille ei jää, ei varsinkaan mahdollisuutta kouun järjestämään kerhotoimintaan. Bussi ei odota. Pienten koululaisten ja heidän vanhempiensa pahoinvointi lisääntyy ja kuntien ja maaseudun vetovoimaisuus vähenee kuntien strategioiden sanahelinästä huolimatta.

Kyläaktiivi Ana Sorainen on ansiokkaasti pohjustanut aloitteen ja yhteistyössä olemme muutaman muun äidin kanssa yhteyshenkilöinä aloitteessa, johon nyt keräämmekin kannatusallekirjoituksia.

Aloitteen voit käydä allekirjoittamassa täältä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/6725

Olen aina ollut pienten koulujen puolustaja ja olen edelleen sitä mieltä, että me tarvitsemme sekä isoja että pieniä kouluja. Toisille lapsille pieni koulu sopii paremmin kuin iso ja toisille taas iso sopii paremmin kuin pieni.

Olen aiheesta ollut yhteydessä myös eduskunnan kylätoimintaverkostoon. He ovat tehneet kirjallisen kysymyksen (KK 926/2002) eduskunnan puhemiehelle ja ottivat kantaa valtakunnallisen kouluverkkoselvityksen tekemiseen. Olen kiitollinen kylätoimintaverkoston toimiin heidän ottaessaan esitykseni valtakunnallisesta kouluverkon selvityksestä asiakseen. Olen selvitystä esittänyt sivistysvaliokunnan jäsenelle Hilkka Kempille ja olen iloinen hänen viedessään asiaa eteenpäin, vaikkakin hän oli hieman epäileväinen sen hyödyistä.

Toivon, että asia etenee sen selkeän tarpeen vuoksi.

Kerroin heille esimerkkinä omasta kotikaupungistani, Lohjasta. Lohja on vuodesta 2013 lakkauttanut Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut ja näin ollen olemme todenneet sen, että koululaisten koulumatkoihin käyttämä aika on lisääntynyt ja matkat ovat pidentyneet. Tämän jälkeen on lakkautusesityksiä ollut jatkuvasti, esimerkiksi Ikkalan koulua viranhaltijat ovat esittäneet lakkautettavaksi kymmeneen otteeseen, ja tämä vain tällä kaudella. Tällä hetkellä lakkautusesityksessä on loput pienemmät koulut (Maksjoen, Pullin, Lehmijärven, Ikkalan, Nummenkylän koulut) ja se tarkoittaa sitä, että Lohja on vuoden 2013 jälkeen lakkauttanut 50% kouluistaan) sekä esitetään kouluavustajista vähennettävän ja tuntikehyksen leikkausta. Nämä kaikki toimet vaikuttavat lasten hyvinvointiin ja huonontaa ennaltaehkäisevää toimintaa.

Pienten lähikoulujen ajojahti on toistunut Lohjalla vuosi toisensa jälkeen. Tämä on erittäin huonoa hallintoa ja osoittaa täydellistä piittaamattomuutta asukkaiden hyvinvoinnista ja näkemyksistä. Koulun tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus heijastuu monin tavoin koko alueen kehitykseen. Potentiaaliset uudet asukkaat eivät uskalla muuttaa alueelle ja nykyisten asukkaiden vaikuttamispotentiaali menee väsyttävään puolustustaisteluun eikä alueen positiiviseen kehittämiseen.

Tilastokeskuksen mukaan lapsiperheiden määrä Lohjalla on ollut aiemman pitkään jatkuneen kasvun jälkeen jyrkässä laskussa vuodesta 2013 alkaen. Tämä on merkki siitä, että Lohja ei ole onnistunut tunnistamaan oikeita veto- tai pitovoimatekijöitä, jotka saisivat lapsiperheet valitsemaan Lohjan ennen Vihtiä tai muita verrokkikuntia. Moni perhe on jo muuttanut Lohjalle pienemmän koulun vuoksi, palveluiden leikkaaminen ei ole oikea kiitos heille. Kun palveluista leikataan, katoavat myös veronmaksajat.

Kouluverkon monimuotoisuus ja kattavuus ovat valtava positiivinen mahdollisuus koko kaupungille. Kyläkoulut ja pienten taajamien koulut ovat ehdottomia valtteja uusien asukkaiden houkuttelemisessa Lohjalle. Niitä voisi entisestään kehittää yhteistyössä asukkaiden kanssa. Suurempienkin alakoulujen luokat voisivat hyödyntää kyläkoulujen ympäristöjä opetuksessa. Näin voidaan jakaa eri koulujen vahvuuksia ja lisätä yhteistyötä eri koulujen välillä.

Lohjalla pidetään jatkuvasti suurta joukkoa perheitä sietämättömässä epävarmuudessa ja huolessa lastensa koulun sijainnista. Lapsia ollaan valmiita siirtämään koulusta toiseen, tutusta ja turvallisesta tuntemattomaan, istuttamaan päivittäin tuntikausia koulubussissa ja vieläpä pandemian opetuksista piittaamatta.

Kuntatalouden korjaamisessa keskitytään ainoastaan säästökohteisiin, menoihin, mutta ei kokonaisuuteen. Missä olisi foorumi, jossa keskustellaan tulopuolen vahvistamisesta? Kuinka saisi huomiota myös kehittämiseen? Alijäämäongelmaa sysätään luottamushenkilöiden niskaan ja todetaan, että muuta ei ole tehtävissä kuin lakkauttaa kouluja ja päiväkoteja.

Tämä Lohjan tilanne vain esimerkkinä, sillä meiltä päin katsottuna tilanne tuntuu kunnissa niin epätoivoiselta, että hallituksen kuntatalouspolitiikka on saatava entistä tärkeämmin selkeäksi ja kuntoon. Nykyinen kehityssuunta ei voi olla ’uusi normaali’, jossa kouluja ajetaan alas ja nuorisotyön resursseja minimoidaan.

Toivoisin heidän ottavan keskusteluun viestini ja pohtivan mahdollisuuksia parantaa kuntien tilannetta, nimenomaan lapsiperheiden turvaksi. Koulut tulee nähdä maaseudun, jopa maaseutukaupunkien vetovoimana ja elinvoiman kehittäjänä. Olen aiemmin esittänyt toiveen valtakunnallisen kouluverkkoselvityksen tekemisestä, sillä uskon sen rauhoittavan kuntia, jotka jatkuvasti esittävät uudestaan ja uudestaan koulujen lakkautuksia tuoden perheille kohtuutonta stressiä ja epävarmuutta. Tämä vaikuttaa myös muuttoliikkeeseen. Monet perheet muuttavat lähelle kouluja, jotta perheen arki olisi sujuvaa.

Toivon, että eduskunnan kylätoimintaverkostolla on aikaa tutustua aloitteeseen ja ehkä keskustella siitä.