Vierailu Nummenkylän koululla

Kävin viikko sitten tutustumassa Nummenkylän kouluun ja nyt olenkin tutustunut lähes jokaiseen lohjalaiseen kouluun (lukuunottamatta Harjun ja Ristin kouluja) joko päivällä koulun päivän aikaan tai Lokovan kokouksen yhteydessä ilta-aikaan. Lohjan aivan ehdoton rikkaus on erilaiset koulut ja monimuotoinen kouluverkko!

Päättäessään toukokuussa talouden tasapainottamisohjelmasta kapunginvaltuusto päätti samalla myös Nummenkylän koulun lakkautuksesta äänin 34-17 (itse äänestin lakkautusta vastaan). Toki lakkautus tulee vielä erikseen päätöksentekoon, sillä koulua ei voi lakkauttaa talouden tasapainottamisohjelman yhteydessä, vaan se pitää päättää omana asianaan. Talouden tasapainottamisohjelman mukaan koulun lakkautus olisi vuonna 2021.

Koulun arkeen talousohjelma vaikuttaa esimerkiksi niin, että koulussa joudutaan pohtimaan jo ensi tammikuuta ja syksyä: tammikuussa on ensi syksyn ekaluokkalaisten ilmoittautuminen. Ilmoittautuvatko ekaluokkalaiset yhdeksi vuodeksi Nummenkylään? Tulevatko vain yhdeksi vuodeksi? Tätäkin ajatellen prosessin pitäisi tulla päätöksentekoon tämän syksyn aikana, sillä päätös vaatii lapsivaikutusten ja ennakkovaikutusten arviointeja, eikä prosessi ole nopea.

Tällä hetkellä lähes jokainen oppilas on koulukuljetuksen piirissä ja Nummenkylän koululta seuraavaksi lähimpään kouluun on kuuleman mukaan noin seitsemän minuutin ajomatka. Lautakunnan päätös muuttaa tuntikehyskaavaa ja leikata tuntikehystä on vaikuttanut kaikkiin pieniin kouluihin, niin myös Nummenkylän kouluun. Nummenkylän koulussa on kahden opettajan ja resurssiopettajan lisäksi avustaja, luokat ovat yhdysluokkia, 1-3 ja 4-6 ja erityisopettaja käy noin 5 tuntia viikossa.

Pienten koulujen kohdalla kuulee yhä useammin ennustamani lause ”resurssit eivät riitä/tuntikehys ei riitä”. Tuolloin vastalauseeni meni täysin kuuroille korville. https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/08/06/tuntikehyksesta-sen-leikkauksesta-ja-laskutavasta/

Nummenkylän koulu sijaitsee hyvällä alueella, keskellä omakotiasutusta, valtateiden varrella, kuitenkin keskellä rauhaa ja ”ei-mitään”.

Saadessani tutustumiskierrosta koululla kävin myös parilla oppitunnilla. Oppilaat olivat kiinnostuneita vieraasta aikuisesta ja sainkin samalla myös jutella lasten kanssa. Vastailin lasten kysymyksiin ja esittelin itseni. Tuntien jälkeen käytävällä minulta jälleen kysyttiin, kuka olen. Vieraillessani kouluilla olen huomannut, että enemmän pienille kouluille ominaista on lapsille kysyä vierailta aikuisilta, kuka olet.

Ikkalan koulun tarveselvitys lautakunnan talousarvioesityksessä

Käsittelimme 18.9.2019 Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa mm ensi vuoden talousarvioesitystä. Tuskin juuri kukaan yllättyi siitä, että esityksessä mainittiin Ikkalan koulu. Itse asiassa se oli kahteen otteeseen siellä, lauseena: ”Ikkalan koulun tarveselvitys valmistuu”.

Kohdasta tehtiin esitys, että lause poistettaisi. Osasin odottaa, että esitys tehtäisi ja olin etukäteen miettinyt sen kannattamista. Olin etukäteen myös miettinyt sitä, että valtuusto päätti toukokuun kokouksessaan, ettei Ikkalan koulua lakkauteta.

Ikkalan koulu on aloittanut toimintansa 1912. Nykyinen ala-asteen koulurakennus on valmistunut vuonna 1982. Pihassa sijaitseva puukoulu, jossa on teknisen käsityön luokka, on valmistunut 1938. Ikkalan koulukiinteistöön on tehty vuosien varrella monia korjauksia ja parannuksia.

Kokouksen aikana talousarvioesitykseen muutettiin teknisenä korjauksena Ikkalan tarveselvitys ”Ikkalan peruskorjauksen tarveselvitykseksi”. Mietin hetken, ettei sana ”peruskorjaus” ole myöskään täysin kuvaava, mutta se sai kuitenkin suurimman osan lautakunnan jäsenistä hyväksynnän.

Kokouksen jälkeen olen saanut yhteydenottoja, joissa ihmeteltiin sitä, etten kannattanut vastaesitystä. Kiitos niistä viesteistä ja puheluista. Keskustelut olivat hyviä ja olen iloinen niistä jokaisesta. Sain jokaisesta paljon mietittävää, mutta toivottavasti osasin myös vastata keskustelukumppaneilleni tarpeeksi hyvin.

Syy siihen, etten loppujen lopuksi kannattanut esitystä on, että jos tarveselvitys tehdään oikein ja kunnolla, on se puolueeton ja siitä käy ilmi kiinteistön tarpeellisuus ja elinvoimaisuus. Kyseessä ei ole tarveselvitys koulun toiminnan jatkamisesta eikä lakkauttamisesta. Tarveselvitys tulee olemaan myös koulun puolustajien hyväksi, sillä

  • Tarveselvityksestä tulee käymään ilmi, mitä tarvitaan, jotta koulun kehitys ja opetuksen laatu taataan
  • Tarveselvityksessä tulee olemaan lista korjauksista, joita jo on tehty. Totta on, ettei tarveselvitys ole kuntokartoitus, mutta
Tarveselvitys
Tarveselvityksessä perustellaan tilanhankinnan tarpeellisuus, kuvataan alustavasti tarvittavat tilat, rakenteet ja niille asetettavat vaatimukset. Tarveselvitysvaiheen tärkein tehtävä on eri tilanhankintavaihtoehtojen sekä niiden kelpoisuuden ja edullisuuden tutkiminen. Tarveselvitysvaiheen rakennuttamistehtäviä ovat esimerkiksi:

– Tavoitteiden määrittely
– Tilanhankintavaihtoehtojen selvittäminen
– Alustavien kustannus- ja kannattavuusselvitysten laatiminen
– Tarvittavien riskianalyysien tekeminen
– Hankepäätöksen valmistelu (lähde: http://www.prodeco.fi/index.php?p=Rakennushankkeenhall#Tarveselvitys)

Kaupunginvaltuusto ON päättänyt 15.5.2019 kokouksessaan talouden tasapainottamisohjelmasta, jonka aikana Ikkalan koulun lakkautus nostettiin äänestettäväksi. Tuolloin päätettiin äänin 29-22, ettei koulua lakkauteta (äänestin koulun lakkautusta vastaan). Tämän valtuuston päätöksen vuoksi Ikkalan koulun tarveselvitys on tarpeellinen. Tarveselvitys ei ole kuntokartoitus, eikä kuntokartoitus ole talousarvioasia, mutta kouluun investointi on.

Mutta se, että tarveselvitys on aloitettu ilman luottamushenkilöiden hyväksyntää tai päätöstä, on hieman erikoista, eikä hyväksyttävää.

Toinen asia, mikä ei ole hyväksyttävää on, että Ikkalan koulun teknisen työn opetukseen mennään Pusulan kouluun. Ikkalan koulussa on toimiva teknisen työn luokka.

Ikkalan koulussa on kaksi opettajaa entisen kolmen lisäksi, kuten kaikissa muissakin lohjalaisissa pienissä kouluissa. Tämä ei siis johdu siitä, että nimenomaan Ikkalan koulun opettajamäärää olisi vähennetty, vaan siitä, että lautakunta teki päätöksen uudesta tuntikehyskaavasta ja tuntikehysleikkauksesta, joita minä vastustin. Yritin tuolloin vakuuttaa muita lautakunnan jäseniä siitä, että tämä uusi kaava on pienten koulujen surma. Jäin tuolloin aivan yksin. https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/08/06/tuntikehyksesta-sen-leikkauksesta-ja-laskutavasta/

Vaikka saatamme olla osan koulun puolustajien kanssa eri mieltä koulun puolustamisen keinoista, toivon kuitenkin rikasta ja monipuolista keskustelua sekä hyvän yhteistyön jatkuvan, se on kuitenkin lasten ja kylien etu.
Vaikka en siis äänestänyt tarveselvitystä vastaan, olen nimenomaan koulun puolella ja koulun säilyttämisen puolella. Kuten olen jo vuosia ollut ja kuten olen jo vuosia puhunut kaikkien lähikoulujen ja kyläkoulujen puolesta. Jokaisen.

Oilaantien kevyenliikenteen väylä 1 v!

Oilaantien kevyenliikenteen väylän valmistuminen toi minulle muutamia kyselyjä tien avajaisista ja tilaisuudesta, jossa käytäisi läpi, mitä kaikken tien eteen on tehty.

Kaikkea historiaa en tiedä. Jotain minulle on kerrottu, mutta parhaiten tietenkin osaan kertoa sen, minkä panoksen itse olen antanut.

1960-luvulla vedettiin ensimmäiset mittamerkit, sen jälkeen siitä on riidelty, väitelty, unohdettu, väistelty, siirretty vastuu kuntalaiselle…

2010 tehtiin viisi erillistä kuntalaisaloitetta, joista yksi oli minun, yhdessä oli jopa kartta ja piirros ehdotuksesta, kuinka tien voisi tehdä huomioiden kulttuurimaisema, kevyenliikenteen turvallisuus ja ajoneuvojen kulku. Kunta toppuutteli, ei ole rahaa, tai poliittista tahtoa.

Kunta oli joka vuosi listannut ELYlle tämän tien turvallisuuden parantamisen, mutta joka vuosi se unohdettiin. Tehtyäni kuntalaisaloitteen kävin silloisen kunnanjohtajan juttusilla ja teknisen johtajan puheilla. Molemmat olivat myötämielisiä. Lähetin meilejä, soittelin, kirjoittelin lehdille, ahdistelin valtuutettuja, kansanedustajia, ELYä, kuntaa, kansanedustajaehdokkaita ja kutsuin kävelylle ja tapahtumiin. ELY ilmoitti minulle, että he lähtevät mukaan, jos kunta on aloitteellinen ja jos kunta maksaa puolet.

 

viikolla 47 vuonna 2016 tien turvallisuuden parantaminen aloitettiin ja syyskuun puolessavälissä 2018 tie oli valmis. Siitä on nyt vuosi! WAU!

 

  • Ensimmäiset mitat jo 1960-luvulla
  • Kaatui milloin mistäkin syystä
  • Kuntalaisaloite marraskuussa 2010
  • Tapaaminen kunnanjohtajan ja teknisen johtajan kanssa
  • Kirjeitä uusmaalaisille kansanedustajille (33), pääministerille ja liikenne- ja viestintäministerille, kunnan luottamushenkilöille sekä lehdistölle
  • Yhteydenpitoa ELYyn
  • Luottamushenkilöiden asian esiin nostamista kokouksissa ja kirjoituksin

Tiekatselmus 2014

 

  • Erilaisia perhetapahtumia

Helatorstain perhetapahtuma urheilukentällä ja kävelytapahtuma kylätalo-koulu akselilla

  • Adressin perustaminen ja nimien keräily
  • Kirjallinen kysymys eduskunnassa Risto Kuisma (sdp)
  • Kävelyjä luottamushenkilöille, viranhaltijoille ja kansanedustajaehdokkaille
  • Heijastin- ja heijastinliivilahjoitusten kerääminen eskareille ja ekaluokkalaisille

Ihania ihmisiä otti yhteyttä, että tehdään vielä jotain, että ei nyt tähän jätetä! Tehtiin koko perheen tapahtuma, jossa oli kymmeniä yrityksiä ja yhdistyksiä mukana, kymmeniä kyläläisiä (joista osa oli kentällä jo aamuneljältä keittämässä hernekeittoa ❤ ) ja kävijöitä oli satoja!

Perhetapahtuma 2011
Ihania ihmisiä tekemässä

Lukuisat ihmiset vapaaehtoisesti tulivat mukaan järjestämään tapahtumaa, joka ylitti tosiaan odotukset. Saimme keittopadan lainaksi, jossa sitten kaksi upeaa äitiä neljältä aamuyöllä alkoi keittämään hernekeittoa tapahtumaa varten. Saimme lahjoituksia arpajaisia varten, pomppulinnan, jalkapallo- ja yleisurheiluseura järjestivät lapsille toimintaa, palvelukoirajärjestö järjesti näytöksen, moottoripyöräharrastajat järjesti näytöksen, oli paloautoa, ambulanssia, poliiseja….. Oinolan koulun vitosluokkalaiset haastoivat kunnanvaltuutetut leikkimieliseen jalkapallo-otteluun, mutta koska valtuutettuja ei ollut kovinkaan montaa paikalla, paikkasivat palokuntalaiset hienosti. Tasoitukseksi aikuispelaajat pelasivat parina, toinen jalka sidottuna toisen pelaajan jalkaan. Peli oli ratkiriemukas, eikä tuloskaan varmaan yllätys.

Adressiin kerättiin nimiä tien hyväksi ja allekirjoituksia tuli paljon.

Oilaantien suunnitelmat 2015
Oilaantie 2015

Vuonna 2015 alkoi kuulemiset ja kuulemistilaisuudessa mukana ollut työryhmä sanoi hankkeen alkaneen vuonna 1997, vaikka tosiasiassa hankettahan on suunniteltu ja mietitty ja aloitettu jo vuonna 1969. No, se nyt ei sinänsä haittaa, he totesivatkin sen, että tietävät tämän hankkeen olleen paljon kauemmin esillä, mutta näillä tiedoille he olivat päättäneet, että lasketaan tästä. Vuonna 1997 oli siis tehty suunnitelmat, kuulemiset yms. Sitten se jäi jäähylle, unohdettiin, laitettiin mietintään, mitä nyt keksitään nätisti sanoa, kunnes vuonna 2010 he taas saivat tietoonsa, että tämähän on vaarallinen tie. Siitä lähtien on taas pohdittu ja suunniteltu.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kokouksessaan 20.10.2015 asettaa 20.10.2015 päivätyn asemakaavan muutosluonnoksen nähtäville valmisteluvaiheen kuulemista (MRA 30§) varten ja pyytää valmisteluaineistosta lausunnot.

Samalla, kun kaupunki teki suunnitelmia, päätöksiä, järjesti kuulemisia, piti jotain tehdä lasten turvallisuuden vuoksi ja tien liikenneturvallisuuden puute mielessä.

Heijastinliivijengiä vuosien varrelta

Tietyöt 2016
Tietyöt 2016

pian valmis
Pian valmis, koulun ensimmäinen päivä 2018

2018-10-01 (8)
tien avasivat ekaluokkalaiset 2018

 

 

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2017/05/22/tie-kerrallaan-silta-kerrallaan/

 

http://nummentie.blogspot.com/2010/11/kuntalaisaloite-tehty.html

 

http://nummentie.blogspot.com/2010/11/kuntalaisaloitteeseen-vastauksia.html

http://nummentie.blogspot.com/2012/05/kutsu-tapahtumaan-lahtenyt-uudenmaan.html

http://nummentie.blogspot.com/2012/05/kevyenliikenteen-vaylan-tilanne.html

http://nummentie.blogspot.com/2012/04/tapahtunut-ennen-syksyn-tapahtumaa.html

 

http://nummentie.blogspot.com/2014/03/tiekatselmus-2732014.html

 

Kirjoittajavieras-kolumni: kun minä olin nuori

Kirjoitin tällä kertaa Länsi-Uusimaa lehden Kirjoittajavieras-kolumniini asiasta, jota olen jo jonkin aikaa miettinyt. Tämän ajan ja menneen ajan lapsuuden vertaaminen.

Mielestäni meidän tulee mahdollistaa sanonta ”pojasta polvi paranee” ja lopettaa vähättely ja nuorille tuhahtelu.

Ote kirjoituksestani, jonka voit lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä: https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/796121-lotta-paakkunainen-kun-mina-olin-nuori

Kun minä olin nuori….

Meidän pitäisi pyrkiä teoillamme ja sanoillamme siihen, että lapsillamme ja nuorillamme olisi aina parempi mitä meillä oli. Meidän ei tule kadehtia tai valittaa, vaan meidän tulee luoda paremmat puitteet. Sanotaan, että pojasta polvi paranee, mutta ne ympäristöt ja mahdollisuudet siihen paranemiseen on meidän luotava ja tarjottava.

Tuntikehyksestä, sen leikkauksesta ja laskutavasta

Tuntikehyksestä ja sen laskennan perusteista. Käsittelimme lautakunnan kokouksessa joulukuussa 2018 uutta tuntikehyslaskentatapaa. Tein vastaesityksen, sillä näin, että uusi lauskutapa samalla myös leikkaa kehystä pienemmiltä kouluilta. Jäin esitykseni kanssa täysin yksin, sillä muu lautakunta ymmärsi nyt tavan, miten lasketaan, tosin ei kaavan seurauksia. Ikävä kyllä näköjään pöytäkirjaan vastaesitystäni ei ole huomioitu, vaikka pitäisi.

http://dynasty.lohja.fi/Dynasty/kokous/201820510-9.PDF

Kirjoitin tästä jo aiemminkin, mutta nyt tuntuu muutkin heräävän asialle.

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/12/13/pienten-koulujen-surman-kaava/

Tekemäni vastaesitys olisi pitänyt kirjata pöytäkirjaan, sillä en vetänyt sitä pois, vaikka en siihen kannatusta saanut. Onneksi sentään kaupunginhallituksessa Keskustan jäsen teki samansisältöisen esityksen, turha varmaan sanoa, että sekin esitys hävisi.

Esitän asian palauttamista uudelleen valmisteluun tarkempaa koulukohtaista henkilöstöön ja pedagogisen vaikuttavuuteen liittyvää arviointia varten.

Minulle selitettiin, että en voi vaatia vaikuttavuuden arviointia laskukaavasta, se on vain kaava. Kaava, joka leikkaa. En saanut kannatusta. Sain pilkkaa ja jälkikäteenkin vielä närkästynyttä kuittailua.

Tällä kaavalla valtuuston päättämä 1,7 prosentin tuntikehysleikkaus tarkoittaa opetuksen laadun vaarantumista, se tarkoittaa opettajien tuntimäärän vähenemistä.

 Toki epäilin itsekin itseäni yhdessä vaiheessa, koska olin ainoa, joka tuntui ymmärtävän, että pienet koulut kärsivät. Ehkä olenkin väärässä. Toivon todella olevani, varsinkin, kun näyttöä oli siitä, että muut ymmärsivät paremmin. Mutta siltikin epäilen. Pieniä kouluja tullaan esittämään lakkautettavaksi ja tuntikehys tulee olemaan yksi peruste. Tästä on jo nyt kuulunut kommentteja ”tuntikehys ei riitä”.

Kevätjuhlia ja viimeisten muistelua

Kirjoitin Länsi-Uusimaa lehteen kolumniin terkut valmistuville

https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/774490-lotta-paakkunainen-valmistuville

Kirjoituksellani halusin muistuttaa jokaista nuorta ja valmistuvaa siitä, että jokainen on tärkeä. Jokainen. Halusin muistuttaa siitä, että kaikki on hyvin, vaikka siltä aina ei tuntuisi. Toisilla kotona voi olla vaikeaa, oma itse voi olla kadoksissa, oppimisen kanssa voi olla haasteita ja pelkkä todistuksen saaminen voi olla todella suuri saavutus. Ei tarvitse aina suorittaa, ei aina tarvitse olla huippu tai paras. Elämä ei ole täydellistä. Ikinä. Kenenkään kohdalla. Joskus on todella vaikeaa, joskus voi tuntua siltä, ettei kuulu joukkoon eikä tulevaisuus ole varmaa. Muista, että kaikki ei aina ole susta kiinni, mutta hyvin usein voit tehdä asialle jotain.

Pidäthän silmäsi auki ja mielesi avoimena. Vaikka olisitkin nyt valmis, on koko työelämä oppimista ja kehittymistä. Muista pitää ikuisen kehittyjän mieli. Ole rohkea. Ole ystävällinen toisille. Nauti elämästä.

Pian on kesä, nautitaan siitä, nautitaan eksymisestä, etsimisestä ja löytymisestä.

Koulun kevätjuhlissa mietin ajatustani siinä kirjoituksessa. Koulullamme on kolmet juhlat, koska kaikki eivät mahdu samaan aikaan juhlasaliin, kahden koulun lakkautuksen jälkeen. Tai mahtuisivat, mutta paloturvallisuussäädösten vuoksi juhlat on kolmessa osassa ja meillä lapset sattuvat melkein kaikki juhlimaan eri juhlissa. Pääsin siis nauttimaan kaikista juhlista ja esityksistä. Koulujen juhlat on ihania. Ihanaa intoa ja jännitystä, esitykset ovat täynnä iloa, naurua, laulua ja odotusta.

On upeaa, miten lapsia palkitaan ja kannustetaan. Harmi on se, että niin moni ansaitsisi kannustusta, huomioimista ja stipendiä. Harmi on myös se, että yleensä vuosi toisensa perään samat lapset saavat stipendit. On sitä vaihtuvuuttakin, mutta yleensä huomionosoitukset saavat samat lapset. Osa lapsista ei välitä siitä, osalle vanhemmista sillä ei ole väliä. Moni kannustaa kotona erittäin paljon lapsiaan, osoittaa rakkauttaan ja iloitsee lapsen tsemppaamisesta, numeron nostosta tai siitä, että pääsi eteenpäin. Toisia lapsia harmittaa. Toiset ymmärtävät tehneensä kovasti töitä ja toivovat kovasti palkitsemista stipendillä, huomioimista. Kevätjuhlien aika on myös pettymysten aika. On kuitenkin todella upeaa, että järjestöt ja yhdistykset haluavat muistaa ja lahjoittaa lahjakkaille lapsille, mutta voisiko ajatella uudella tavalla? Voisiko stipendejä kohdistaa uudella tavalla? Voisiko niitä kohdistaa niin, että hyötyjinä voisi olla useampi lapsi? Esimerkkinä vaikka tämä upea lahjoitus: tänä vuonna Petter ja Margit Forsströmin säätiö juhlavuotensa kunniaksi lahjoitti jokaiselle Lohjan yläkoululaisille geologisen kierroksen Tytyri Elämyskaivoksessa. (https://www.epressi.com/tiedotteet/kaupungit-ja-kunnat/petter-ja-margit-forsstromin-saation-juhlavuosi-75-vuotta.html)

Koulun kevätjuhlassa mietin myös juhlia, joissa olen ollut aiemmin. Omia kevätjuhlia, lasteni edellisiä juhlia, lakkautettujen koulujen viimeisiä juhlia. Niissä olen hyvin monessa ollut mukana. Monet itkut on itketty, monet nenäliinat kulutettu. Miten juhlat voivatkaan olla erilaisia, miten tunnelmat voivat olla erilaisia, mutta vaikka juhlat ovat olleet erilaisia, on lasten ilo ollut kauneinta.

Kirjoitukseni viimeisistä viimeisistä juhlista, joissa haikeus oli pakahduttavaa:

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/06/05/viimeinen-kevatjuhla/

Nummi-Pusulan lukion viimeiset lakit