Toisen luokan kansalaiset – lastensuojelun nuoret

Olen seurannut todella huolestuneena ja surullisena keskustelua ja päätöksentekoa Lohjalla koskien hädänalaisia lapsia ja nuoria. Juhlapuheita on ja lapsia ja nuoria ollaan herkästi puolustamassa puhein. Teot onkin surullisempia.

Hyvinvointikertomuksessa 2017-2021 ja sen vuosiraportissa 2019 käy ilmi lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen. Suosittelen kaikkia, varsinkin päättäjiä, lukemaan hyvinvointikertomuksen. Saamme jatkuvasti lukea lehdistä lasten pahoinvoinnista ja sen seurauksista ja siltikään ei ymmärretä. Siltikään ei ole halua (tai uskallusta) tehdä välttämätöntä. Suojellaan omaa mukavuudenhalua. Suojellaan omaa tonttia. Pelko ja ennakkoluulo piilotetaan kapulakieleen ja tekosyiden alle.

Lastensuojelu. LastenSUOJELU. Siis lasten. Niiden heikompien, joita meidän aikuisten, joita kaupungin tulee suojella ja tukea.

Lohjalla on vastustettu teoin lasten suojelemista. Lohjalla ei haluta auttaa hädänalaisia lapsia, ongelmaisia lapsia, varsinkaan jos oman kadun lähelle ollaan suunnittelemassa lastensuojeluyksikköä. Me emme voi tietää, miksi lapsi tarvitsee sijoitusta, eikä meidän tarvitsekaan tietää. Me emme voi tietää, miksi omat vanhemmat eivät voi turvata lasten sitä hetkeä. Me emme tiedä, miksi turvallisin paikka lapselle saattaa olla lastensuojeluyksikkö. Meidän tarvitsee tietää se, että sijoitetulla lapsella on hätä ja hän tarvitsee tukea ja yksikköä, johon sijoitetaan.

Kunhan ei tule Lohjalle! Hoitakoon muut! Lohjaa ei kiinnosta! Kaupunkisuunnittelulautakunnan mukaan kaupunkia ei saa suunnitella niin, että sinne suunnitellaan lastensuojeluyksikköä (herranen aika!).

Kaupungeilla on tosiaan eroja. Helsingissä lapsia opetetaan kuinka toimia päihtyneiden aikuisten varalta: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008271696.html ja Lohjalla pelätään apua tarvitsevia alaikäisiä lapsia.

Lohja on Unicefin Lapsiystävällinen kunta, Lohjalla ollaan asukkaiden kunta, Lohjalla halutaan olla mielenkiintoisin ja kehittyvin kaupunki. Lohjaa halutaan suunnitella vain sopiville asukkaille, ei kaikille. Kaikkia ei tarvitse ottaa meidän kuntaan mukaan.

Mulla on uusi slogan Lohjalle: Lohja – vain sopiville asukkaille

Lastensuojelun lapset tulevat viemään meidän niukkoja resursseja, kouluihinkaan ei kohta enää mahdu. Kun NE tulevat. Ei niitä voi asutuksen lähelle laittaa.

Ensisijaiset ja toissijaiset lapset. Meidän ja toisten lapset.

Mä olen todella surullinen tästä, pettynyt ja kauhuissani. Kuinka jonkun äiti ja isä voi ajatella noin?

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 29.9.2021, että Roution kauan myynnissä ollutta, rinnetonttia, joka ei omakotiasumiseen ole kovin soveltuva, ei vuokrata hyvämaineiselle rakennusyritykselle.

Kokoomuksen edustaja teki vastaesityksen, jota kannatti kokoomuslaiset, Meidän Lohja, yksi demari, (ikävä kyllä) keskustalainen sekä perussuomalainen.

Vastaesityksen tekijä lausui lehtihaastattelussa vastaesityksestään näin: ”Tämäntyyppistä toimintaa vastaan ei tietenkään kenelläkään ole mitään vastaan, mutta olisi lasten, toiminnan ja kaupunkiympäristön kannalta tärkeää, että niiden sijoittuminen pohdittaisiin jo kaavoitusvaihteessa hyvin tarkkaan.” (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4314124)

Lohjan tapa ohjata Y-kaavoissa palveluasumisyksiköiden sijoittumista on periaatteella ”pois silmistä, pois mielestä” tai ehkä lähempänä voisi olla ”ei-toivotut pois näkösältä”. Uudet palvelutalot ovat keskittyneet Maksjoelle, Vappulaan ja Mäntynummelle. Lähellä on sairaala, hiekkaa ja parkkipaikka. Sama ajatus pätee lastensuojeluyksikköjen kohdalla, ei palveluja lähelle, jotta lasten harrastamista ei mahdollisteta, ei näkösälle, jotta… noh, ei tarvitse nähdä.

On myös vaikea ymmärtää lausunnosta väitettä, että ”Tämäntyyppistä toimintaa vastaan ei tietenkään kenelläkään ole mitään vastaan…” miten niin? Lohjalle on kauan ja usein yritetty saada lastensuojeluyksikköä. Systemaattinen vastustus jos jonkunlaisilla syillä, milloin siksi, että kouluissamme ei ole tilaa, milloin kaavoituksen vuoksi, milloin suojellaan pallokenttää, milloin pohditaan niukkoja resursseja (paitsi omien lasten kohdalla), ja milloin ollaan vaan sitä mieltä, että ei ole reilua, että meidän tontin viereen.

Alla kokoomuksen (sydän on oikealla) tekemä vastaesitys, joka jäi päätökseksi äänin 8-5:

Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää, että

1. Tonttia ei vuokrata Siklatalot Oy:lle.

2. Lohjan alueen kavoituksen tai tontinluovutuksen näkökannasta lastensuojelulaitoksia ei tulisi lähtökohtaisesti sijoittaa asuinpientalojen korttelialueille, eikä tonttja tulisi myydä tai vuokrata tai kaavaa muuttaa lastensuojelulaitoksen perustamista varten.

3. Lastensuojelulaitosten mahdollinen sijoittaminen Lohjalle tulee jatkossa käsitellä Sote-hyvinvointialueen ja Lohjan kaavoituksen kanssa yhteistyössä siten, että edellytykset niin lasta, kuin kaupunki- ja asuinympäristöä tukevalle toiminnalle ovat olemassa.

Niin, mennään soteuudistuksen taakse. Hyvinvointialueet käynnistyvät tammikuussa 2023. Tekstissä myös annetaan ymmärtää, että kaupunki ei itse osaa suunnitella niin, että lasta tukevalle toiminnalle olisi edellytyksiä. Toisaalta, oikeassahan vastaesityksen tekijä on. Niin kauan kuin lautakunnassa tehdään tuollaisia päätöksiä, ei kaupungilla ole edellytyksiä.

Lohjalla puhutaan kauniisti nuorista, lapsista, hädänalaisista, vanhuksista, vammaisista. Kun kaivataan tekoja, ne on ne mitkä puhuvat: älä tule mun takapihalle.

Alla muutama uutisklippi palveluasumisyksiköiden vastustamisesta ja siitä, mitä puolustetaan. Yhdessä uutisessa puhutaan jopa, että ”ei ole reilua, että olemme muuttaneet alueelle, jonka tiedämme olevan omakotialueeksi kaavoitettu ja sitten tulee muutoskaava ja lastensuojeluyksikkö”. Uutisia aikuisille: maailma ei ole reilu, elämä ei ole reilua. Ainakaan jos olet lapsi/nuori/päihdeongelmaisen lapsi/nuori, päihdeongelmainen lapsi/nuori.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4049146

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1804817

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1547869

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1548232

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1469287 (tätä uutista ihmettelen, en muista ryhmämme keskustelleen tästä, ainakaan niin, että olisimme tyrmänneet tämän, ehkä on jälleen keskusteltu vain ”johtavien poliitikkojen kanssa”)

Lohja on mun ja lasteni kotikaupunki. Toivoisin Lohjan Unicefin lapsiystävällisenä kuntana olevan kaikkien lasten kaupunki. Olen surullinen siitä, että kotikaupunkini näyttää tässä asiassa rumat kasvonsa sen vahvuuksien ja kauneuden sijaan.

Suosittelen myös katsomaan lasten kiireellistä sijoittamista käsittelevä noin 10 minuutin mittainen lyhytelokuva Kohti rantaa – kiireellinen sijoitus. (juttua videosta ja tekijöistä: https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1485228)

ps. usein lastensuojelyksikön olemassaoloa ei edes huomaa esim. omakotialueella. On vain aivan samanlainen talo kuin muutkin, lapsilla kotiintuloajat, harrastuksia, kavereita. Pystytkö sinä valitsemaan naapurisi? Pystyitkö sinä valitsemaan, onko naapurissasi tai muuttiko naapuriisi esimerkiksi päihdeongelmainen perhe, perhe, jossa on perheväkivaltaa tai ihan vain se mukavia jutusteleva talous- tai muu rikollinen? Niin, et voi valita naapureitasi. Onneksi saat valita, tuleeko naapuriisi hädänalainen lapsi.

Nuorten maaseutuparlamentti – Nuorten maaseutu 2030

Ykkösakseli järjesti Maaseutuparlamentin innoittamana Nuorten maaseutu 2030 -keskustelutilaisuuden 28.9 klo 17.30-19.30, jota pystyi seuraamaan etänä Ykkösakselin Youtube-kanavan kautta (ja vieläkin näkee). Keskustelu toi yhteen Ykkösakselin alueen nuoria ja päättäjiä, jotka haluavat olla mukana tekemässä maaseudusta kiinnostavaa paikkaa asua tulevaisuudessa. Keskustelussa käsiteltiin esimerkiksi sellaisia aiheita, kuten minkälaista nuorten elämä on nyt maaseudulla ja mitä se voisi olla vuonna 2030, minkälaista on hyvä elämä maaseudulla ja mitä Ykkösakseli voisi tehdä auttaakseen nuoria viihtymään maalla.

Keskustelussa keskityttiin nuorten kokemuksiin ja heillä oli nyt tilaisuus kertoa omasta näkökulmastaan elämisestä maalla. Mukana keskustelemassa oli yksi nuori ja yksi päättäjä Salon, Lohjan, Vihdin ja Karkkilan alueen maaseudulta.

Minua oli pyydetty yhdeksi keskustelijaksi enkä epäröinyt lainkaan. Oli kunnia saada kutsu. Mulle on tärkeää saada keskustella ja kuulla, toivon aina oppivani keskustelukumppaneiltani ja eilinen oli todella oivaa oppia. Oli todella upea kokemus ja tilaisuus oli hyvin järjestetty. Nuorilla oli painokkaita mielipiteitä ja hyviä näkökulmia moneen asiaan ja monta uutta kehitysideaakin saimme pelkällä yhteisellä keskustelulla aikaan. Sanoin keskustelunkin aikana, että oli avartavaa huomata sekin, kuinka samanlaiset arvot meillä kaikilla loppujen lopuksi oli huolimatta siitä, olemmeko muuttaneet muualta maalle tai sitten syntyneet ja suku aina asunut maalla.

Kirjoitin itselleni ylös paljon nuorten terveisiä ja asioita, joita itselle nousi mieleen nuorten sanomisista.

Syitä nuorten palaamiseen mm:

  • lähipalvelut
  • julkinen liikenne/yhteydet kaupunkiin/palveluihin
  • lähimetsä
  • lähiluonto
  • kotiseuturakkaus
  • ystävät ja perhe

Keskustelimme myös siitä, mitä on lähipalvelut. Ovatko ne ne koulut, päiväkodit, kaupat, terveysasema, luonto? Miten arvotetaan lähipalvelu?

Julkisen liikenteen, toisen asteen tärkeys, juurruttamisen ja liikkumisen tarve kävi puheissa moneen otteeseen. Maaseutu elää kaupungista ja kaupunki maaseudusta, meidän tulee olla mahdollistajia niin maaseudun kuin kaupungin nuorille

Toivon tälle keskustelulle jatkoa, tämä oli todella arvokasta.

Muistutin jälleen lastensuojelun kriisistä valtuustossa 15.9.2021

Valtuustokokouksessa 15.9.2021 käsiteltiin mm. talousarvion toteutumisen puolivuotisraporttia ja kävin pitämässä oman puheenvuoron aiheesta. En puheessani käsitellyt koko raporttia ja kokonaisuutta, vain pieniä osia, keskittyen jälleen lastensuojeluun.

Olen iloinen, että Lohjan asukasluku on noussut ja verotulot myös, mutta meillä on silti ongelmia, jotka saattavat asukasluvun kasvun myötä myös kasvaa. Ja jos emme herää, ne paisuvat.

Puheenvuoroni kokonaisuudessaan:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut läsnäolijat sekä kuulijat

Olemme saaneet lukea paikallislehdestäkin aurinkoisia lausuntoja taloudesta, joissa yhtenä tavoitteena ilmeisesti on kaupunkilaisten yhteishengen nostattaminen nostaen valtion ja koronan arvaamattomuutta peikoksi. Ikävä kyllä meillä on peikkoja ihan omasta takaa, aiemmissa puheenvuoroissa tuotujen lisäksi.

Nämä kaikki peikot tosin on ratkaistavissa.

Esimerkiksi virkatyönä tehdyt epätarkat kirjaamiset raporteissa. On ikävää, että joutuu arvailemaan elinvoimatoimialan henkilöstön sairauspoissaolojen määrän kehitystä, ja arvailemaanhan tässä joutuu, sillä teksti ei tarjoa vastausta, ainoastaan vaihtoehdon enemmän/vähemmän.  Odotan tarkkuutta kautta linjan, luottamushenkilöiltä odotetaan talouden seurantaa, se voi toisinaan tällaisten vuoksi olla hankalaa.

Toinen esimerkki on lastensuojelu.

Maaliskuussa valtuusto päätti 230 000 euron lisämäärärahasta lasten, nuorten ja perheiden palvelualueelle ja viime tilinpäätöksessä olleen tarkastuslautakunnan lausunnon mukaan lastensuojelun kulut vuonna 2020 nousivat noin 800 000 euroa. Siis koko viime vuoden aikana. Lastensuojelun kustannukset tällä hetkellä ovat n. 605 000 euroa ja asiakaspalvelun ostot n 503 000 euroa suuremmat kuin vuosi sitten.

Lastensuojelumme on edelleen kriisissä, eikä sen kaivon pohjaa näy. Ei ennen kuin tehdään se, minkä tiedämme olevan välttämätön tehdä, eli parantaa työntekijöiden työoloja ja yksi keino siihen on palkata lisää henkilöstöä. Hakujen tulee olla aktiivisia ja houkuttelevia. Me voimme muuttaa suuntauksen oman kuntamme kohdalla muuttamalla omia työtapojamme, rekrytointikeinojamme ja palkkaustamme. Meidän tulee turvata lasten ja nuorten tämä päivä, jotta heidän huomisensa olisi vakaampi ja taloutemme turvatumpi.

Talouden tasapainottamisohjelmassa toteutuneeksi mainittu lasten, nuorten ja perheiden palvelualueen palvelualuejohtajan toimi on lakkautettu, mutta jälleen perustettu. Ohjelman mukaisesti ryhmäavustajien määrää on vähennetty, perusteena lapsimäärien pieneneminen, mutta samaan aikaan erityistarpeisten lasten määrä kasvaa. Olemme päättäneet tehdä säästöjä palvelujen kustannuksella, lasten kustannuksella ja jos ei se jo nyt näy, tulee se näkymään tulevina vuosina myös synkkenevinä talouslukuina. Toivoisin laastarimentaliteetin vähenevän ja pian myös päättyvän kokonaan.

Kyky nähdä hopeareunus on upea kyky ja positiivisuus on kiva asia. Toivoisin kuitenkin olevan mukana tätä päivää ja huomista.

Kiitos

Aiemmin lastensuojelusta kirjoittamaani:

Lohjan talous näyttää hyvältä – jos ei huomioida lastensuojelua

Kaupunginjohtaja iloitsee 4.9.2021 paikallislehdessä, että ”Lohjan kaupungin talouden puolivuotisraportti kertoo hyviä uutisia kaupungin taloustilanteesta. Jos yllätyksiä ei loppuvuodesta tule, kaupungin verotulot ovat kipuamassa jopa 7,5 miljoonaa euroa talousarviossa arvioitua suuremmiksi.” (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4281594) Otsikkona lehdessä: Roima verotulojen kasvu siivittää Lohjan taloutta – uusia leikkauslistoja ja veronkorotuksia ei näy, mutta koronapeikkona on nyt valtio

Niin. Hienoa, että näyttää hyvältä ja peikkona valtion koronatuet (jos eivät toteudukaan). Mitäs siitä muista kaupungin kuluista ja kuntalaisten hyvinvoinnista.

Jos katsoisimme kuitenkin kokonaisuutta ja nappaisimme tarkasteltavaksemme monivuotista ongelmaa, jota ei näköjään edelleenkään haluta tuoda esiin: lastensuojelun jatkuvat alibudjetoinnit.

Lohjalla leikkaaminen (talouden pelastaminen) on tehty pitkälle säästämällä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarviosta, on kiristetty ruuvia ja lopetettu toimia, jätetty palkkaamatta henkilöstöä, tai siirretty palkkaamista. Säästetyt rahat (750 000€ vuonna 2019 ja 2,4 miljoonaa vuonna 2020 €) on siirretty sotelautakunnalle. Toki sotelautakunnassakin niitä tarvitaan ikääntyneiden palvelualueella, mutta tämän 2,4 miljoonan euron siirron jälkeen haettiinkin lisämäärärahaa 230 000 euroa lastensuojeluun. Siis juuri sinne, mistä oli muutama kuukausi aiemmin otettu ja siirretty muualle. Eikä se 230 000 euroa edes riitä. Pelkästään kesäkuuhun mennessä ylitystä arvioitiin olevan noin 830 000 enemmän kuin vuonna 2020 vastaavana aikana.

Ja kaupunginhallituksen jatkava puheenjohtaja samassa lehdessä 7.9.2021 (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4282266):

Ja kun jotakin lähdetään tekemään, tehdään se kerralla kunnolla. Edetään pala palalta ja hoidetaan varmat tapaukset kotiin pilvilinnoja rakentamatta.

Onneksi meillä Lohjalla osataan tämä positiivinen ajattelu, ehkäpä sillä saamme resursseja lastensuojeluun.

Aiemmin lastensuojelusta kirjoittamaani:

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja niiden kaipuu keskiössä

”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus” – Martin Luther King

Pride-viikon aikana on keskustelu ollut vähintäänkin värikästä. Olen osallistunut aktiivisesti osaan seuraamistani keskusteluista, enimmäkseen puolueeni sisäisiin ja oman ryhmäni keskusteluihin. Molempiin olen ollut pettynyt.

Pettynyt olen sen vuoksi, että keskustelussa on ilmennyt pilkkaa toisia ja toisten tasa-arvoa ja tasa-arvon kaipuuta kohtaan, pettymystä siksi, että keskusteluiden aikana on tullut tunne, että joidenkin mielestä toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Koen, että yksi tärkeimmistä asioista keskustelussa on toisten arvostaminen, vaikka olisimme eri mieltä asioista, silti on tärkeää arvostaa toisia ihmisiä. Pilkka ei koskaan kuulu keskusteluun.

Pettymystä myös siksi, että keskustelujen aikana olen todistanut tekopyhyyttä ja pinkkipesua. Eräs yhteen keskusteluun osallistunut juuri puolusti yksilön oikeutta rakastaa, ja muutama päivä sitten hän oli pilkannut tätä samaa ryhmää ja heidän tukemistaan. Samalla kun olen pöyristynyt ja pahoillani toisten sanomisista, pohdin etten toisten tunteille ja sanomisille toisaalta voi mitään. Se, mille voin, on minä itse. Mitä itse teen ja mitä sanon.

Oman näkemykseni mukaan se, että puolustaa yhden vähemmistön oikeuksia ei ole pois toiselta, päinvastoin. Meidän tulee tukea kaikkien ihmisten ja yksilöiden ihmisoikeuksia, emme voi valita, mitä ryhmää tuetaan. Meidän tulee olla ihmisyyden ja inhimillisyyden puolella

Olen aina kannustanut lapsiani mielipiteen ilmaisuun, olen aina kertonut heille, kuinka he ovat hyviä juuri sellaisena kuin ovat ja olen yrittänyt parhaani mukaan tukea ja kannustaa heitä olemaan omia itsejään. Olen myös joutunut muistuttamaan, että ympäristö ei aina ole yhtä avarakatseinen tai hyväksyvä kuin oma koti.

Meidän tulee toimia, ei ainoastaan julistaa. Meidän tulee tehdä tätä myös pride-viikon ulkopuolella.

Valitessani puoluetta, jonka tuntisin kodikseni punnitsin erittäin monia asioita, laitoin asioita tärkeysjärjestykseen ja luin jokaisen puolueen periaateohjelmat. Tämän perusteella päädyin nykyiseen valintaani, Keskustaan.

Mielestäni keskustalaisuuden yksi keskeisimmistä periaatteista on puolustaa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia, olla ihmisyyden puolella.

Keskustan 101 kohdan periaateohjelma on täynnä omia arvojani vastaavia periaatteita ja tätä kirjoitustani vahvasti tukevia on:

9. Tuemme kaikkien mahdollisuutta toteuttaa ihmisyyttään vastuullisen vapauden hengessä. Hyvässä yhteiskunnassa vapaus on vastavuoroista. Vapaus ja vastuu ovat arjessa, jokapäiväisissä valinnoissamme.

10. Jokaisella on velvollisuus kantaa voimavarojensa mukaan vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Lähiyhteisöissä luomme välittämistä ja huolenpitoa. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytykset hyvälle elämälle ja olla turvana hädän hetkellä.

11. Eheässä ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokainen tuntee olevansa tärkeä. Tahdomme Suomen, jonka rakentamisessa kaikki voivat olla mukana.

ja

16. Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja samanarvoisia. Periaatteemme jokaisen ihmisen arvokkuudesta on horjumaton.

sekä

41. Pidämme huolta vähemmistöjemme tasavertaisesta kohtelusta ja oikeuksien toteutumisesta. Tunnustamme ja turvaamme ruotsin aseman maamme toisena kansalliskielenä. Edistämme alkuperäiskansan, saamelaisten, kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista.

42. Rakennamme siltaa täällä syntyneiden ja tänne tulleiden välille. Suomalaisuuteen kuuluu monikulttuurisuus. Maahamme muuttaneet tarvitsevat välittäviä yhteisöjä sekä mahdollisuuksia opiskella, tehdä työtä ja osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen.

Puoluesihteerimme sanoin: Ihmisten välinen yhdenvertaisuus on minulle kiertämättömän tärkeää. Keskustan periaateohjelmassa todetaan: ”Kahdella tasa-arvoisella ihmisellä on vapaus rakastaa toisiaan”. Tämä oikeus kuuluu jokaiselle.

Valtuustoaloite teatteritaiteen perusopetuksen ja harrasteteatterien tilasta (16.6.2021)

Tein ryhmäni puolesta valtuustoaloitteen teatteritaiteen perusopetuksen ja harrasteteatterien käyttöön tarjottavasta tilasta. Lohjalla on upeat harrastajateatterit, joilla ei ole vakituista harjoittelutilaa. Lohjalla saa myös teatteritaiteen perusopetusta, joka kunnassamme on todellinen rikkaus. Teatteritaiteen perusopetus toimii tällä hetkellä erään yhdistyksen tiloissa, ilman teatteritekniikkaa. Kaupunki on tukenut toimintaa aiemmin kohtuullisesti, nyt on avustaminen heikentynyt ja tilojen tarvekin muuttunut. Meidän tulisi tukea lasten ja nuorten kulttuurikasvatustoimintaa.

Valtuustoaloite teatteritaiteen perusopetuksen ja harrasteteatterien tilasta Luksialta vapautuvaan Nummentie 6 kiinteistöön.

Esitämme valtuustoaloitteessamme, että kaupunki selvittää mahdollisuutta osoittaa teatteritaiteen perusopetukselle sekä harrasteteatterille Nummentie 6 kiinteistöstä toimintaan soveltuvat tilat.

Lohjalla on rikas kulttuuritarjonta useilla aktiivisesti toimivilla teatteriryhmillä ja Lohjalla saa jopa Teatteritaiteen perusopetusta, nyt jo nyt kymmenettä vuotta. Teatterin ja draamakasvatuksen kautta saatava luova osaaminen lisää lapsen ja nuoren henkistä hyvinvointia ja valmistaa hyvään aikuisuuteen. Tästä on runsaasti tutkittua näyttöä. Se tarjoaa avoimen ja suvaitsevaisen ilmapiirin, joka kasvattaa ymmärtämään moninaisuutta. Opetus kannustaa oppilasta rakentavaan toimintaan yksilönä sekä vuorovaikutukseen ryhmän jäsenenä. Teatteritaiteen opiskelun tavoitteena on vahvistaa oppilaiden kulttuurista osaamista kehittämällä hänen taitojaan ja tietojaan. Oppilasta ohjataan sitoutuneeseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn. Samalla opitaan erittäin tärkeitä tunnetaitoja. Lisäksi digitalisaation pyörittämässä maailmassa ovat aidot kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ja vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen ensiarvoisen tärkeää.

Tällä hetkellä teatteriryhmätoimijat ovat hajallaan, eikä niillä ole vakiintuneita esiintymis- tai harjoitustiloja. Lohjan kaupunki voisi mahdollistaa vapaiden teatteriryhmien ja teatteritaiteen perusopetuksen toiminnan kehittämisen ja tukea heitä toimitiloilla, jotka sopivat teattereiden käyttöön. Toimitiloilla teatterit pystyisivät kehittämään toimintaansa ja saisimme jatkossakin nauttia monipuolisesta ja laadukkaasta teatteritoiminnasta ja myös vaihtoehtoisista ajan hengen mukaisista nykyteatteriesityksistä Lohjalla. Nyt vapautuva Nummentie 6:n kiinteistö olisi ihanteellinen vapaiden teatteriryhmien ja teatteritaiteen perusopetuksen käyttöön. Olisi upeaa ja avointa näkemystä osoittavaa, jos kaupunki näkisi vapautuvat Luksian tilat mahdollisuutena kehittää sitä kulttuurin keitaaksi ja teatteritaiteen perusopetuksen kodiksi. Kodiksi, joka tukisi teatteritaiteen perusopetusta sekä teatteria harrasteena. Näitä tiloja voisi hyödyntää draamakasvatuksessa myös päivisin sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen lasten ja nuorten ryhmien projekteissa.

Tämän lisäksi tällä toiminnalla lisäisimme kiinteistön käyttöastetta ja nostaisimme kaupungin imagoa lasten ja nuorten sekä kulttuurikaupunkina.

Esitämme valtuustoaloitteessamme, että kaupunki selvittää mahdollisuutta osoittaa teatteritaiteen perusopetukselle sekä harrasteteatterille Nummentie 6 kiinteistöstä toimintaan soveltuvat tilat.

Lohjalla 16.6.2021 Keskustan valtuustoryhmän puolesta Lotta Paakkunainen 

Tämän aloitteen on allekirjoittanut myös

Kuitunen, Päivi (kok)

Ristaniemi, Teija (sd)

Silander, Jaana (sd)

Sorainen, Ana Maria