Kategoria-arkisto:valtuusto

Mitä Länsi-Uudeltamaan hyvinvointikertomuksen 2024 rivien välistä pitäisi oikeasti lukea?

Aluevaltuustokokouksessa saimme tiedoksi hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman raportit vuodelta 2024. Hyvinvointikertomukset ovat lakisääteisiä välineitä, joiden tehtävänä on kuvata väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilaa sekä ohjata ehkäisevää työtä hyvinvointialueilla. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tuore vuosiraportti 2024 kokoaa mittavan määrän toimenpiteitä ja tilastoja. Mutta mitä tapahtuu, kun luemme raporttia kriittisesti. Mitä se jättää kertomatta, mitä se kertoo epäsuorasti ja mitä pitäisi tehdä toisin?

Kokonaiskuva: hyvä tahto, mutta sirpaleinen todellisuus

Raportti antaa pintapuolisesti kuvan aktiivisesta kehittämisestä. Eri-ikäisille suunnattuja toimia ja palveluja esitellään kymmenittäin, ja järjestöyhteistyötä kehutaan. Mutta tarkempi lukeminen paljastaa seuraavat kolme ilmiötä:

1. Tietoa on, mutta ei kokonaisuutta

Hyvinvointikertomus nojaa osittain vanhentuneisiin tilastoihin eikä kykene antamaan ajankohtaista, kunnittain eriteltyä tilannekuvaa. Indikaattoreita kyllä on, mutta ei aitoa analyysia siitä, miten ne ohjaavat toimintaa.

Esimerkiksi: Nuorten mielenterveysongelmat näkyvät selvänä kasvuna erityisen tuen käynneissä ja ahdistuneisuuden lisääntymisessä, mutta ratkaisuksi tarjotaan vain yksittäisiä koulutuksia ja työvälineitä. Missä on alueellinen palveluvalmiuden arvio?

2. Raportti keskittyy onnistumisten listaukseen

Raportti on rakennettu korostamaan toimenpiteiden määrää ja viestintäpanostuksia. Samalla vaikuttavuudesta puhutaan vähän tai ei lainkaan. Paljon puhetta palvelusivustoista, kohtaamispaikoista ja liitteistä, mutta vähän tietoa siitä, keitä todella tavoitettiin ja mitä saatiin aikaan.

Esimerkiksi: Kohtaamispaikkatoiminnasta kerrotaan vaikuttavuuskyselyllä, mutta tarkempaa tietoa haavoittuvimmista ryhmistä ei ole: ketkä jäävät edelleen yksin?

3. Kriittiset ilmiöt jäävät vähälle huomiolle

Huolenaiheita käsitellään kevyesti tai ohitetaan kokonaan. Vakavat rakenteelliset ongelmat, kuten omaishoidon kuormitus, lastensuojelun ilmoitusmäärien kasvu, NEET-nuorten määrä ja ikääntyneiden riskikäyttäytyminen, jäävät ilman kunnollista reagointia.

Nostoja, jotka huolestuttavat

Nuorten mielenterveys ja yksinäisyys

  • 22,6 % kokee kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta (8.–9.-luokkalaiset)
  • Yksinäisyyden kokemus kasvaa etenkin nuorilla miehillä (14,1 %)
  • NEET-nuoria (ei työssä, koulutuksessa tai valmennuksessa) on 14 %

Silti tarjotut ratkaisut jäävät järjestelmätasolla kevyiksi. On epäselvää, miten palvelujärjestelmä todella reagoi tähän volyymiin.

Lastensuojelun kasvu ja ristiriitaiset päätökset

  • 13 %:n kasvu lastensuojeluilmoituksissa – 20 792 ilmoitusta vuonna 2024
  • Lainvastainen toiminta lasten kohdalla kasvanut, mutta Ankkuritoimintaa puretaan alueella, jossa se on toiminut erinomaisesti

Miten voi perustella ehkäisevän työn heikentämistä, kun ongelmat ovat kasvussa?

Omaishoidon näkymättömyys

  • Raportissa ei ole omaishoidon asiakasmääriä, hyvinvointitietoja tai tuen vaikuttavuutta
  • Toimet viittaavat vain epäsuoriin keinoihin kuten päivätoimintaan ja viestintään
  • Omaishoitajien jaksaminen, tuen riittävyys ja osallisuus on täysin ohitettu

Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun tiedetään, että omaishoito on yksi tärkeimmistä vanhusten kotona asumisen tukimuodoista.

Ikääntyneiden elintavat ja terveysriskit

  • 70,7 % liikkuu liian vähän, 27,4 % käyttää alkoholia liikaa
  • 22 % on lihavia, ja osallisuuden kokemus on heikko

Viestintää tehdään, mutta vaikuttavuutta ei mitata. Missä ovat vaikuttavat elämäntapainterventiot? Missä kuntoutusresurssien kohdentaminen?

Ikääntyneiden elintavat ja vajaaravitsemus – näkymätön riski

Raportti nostaa esiin ikääntyneiden elintapahaasteita (liikkumattomuus, runsas alkoholinkäyttö, lihavuus), mutta vajaaravitsemuksesta puhutaan vain ohimennen:

  • Mainitaan, että vajaaravitsemuksen hoitopolkua on kehitetty ja henkilöstön osaamista on vahvistettu, mutta
  • ei esitetä lainkaan mittareita tai tietoa vajaaravitsemuksen yleisyydestä, seurannasta tai alueellisista eroista

Tämä on vakava puute, sillä vajaaravitsemus:

  • lisää kaatumisriskiä ja kuolleisuutta
  • pidentää sairaalahoitoja ja hidastaa kuntoutumista
  • on yleinen mutta alidiagnosoitu ongelma iäkkäillä

On erikoista, että kun väestö ikääntyy ja hoivatarve kasvaa, näin merkittävä terveysriski jää ilman määrällistä seurantaa ja kohdennettua reagointia. Kehittämistä kyllä mainitaan, mutta vaikuttavuutta ei raportoida.

Miten voisi kehittää

1. Tiedolla johtaminen kuntoon

  • Tuotetaan ajantasainen, kunnittain eritelty tilannekuva – ei vain listoja toimenpiteistä vaan kokonaisarvioita: mitä tavoiteltiin ja mitä saavutettiin?
  • Luodaan selkeä indikaattorimatriisi: väestöryhmä, haaste, toimenpide, mittari, tulos

2. Rohkeus puhua ongelmista

  • Hyvinvointikertomuksen tehtävä ei ole viestintä vaan ohjaus. On uskallettava nostaa esiin myös epäonnistumiset ja ristiriitaiset päätökset (esim. Ankkuritoiminta).
  • Rakennetaan palautemekanismi ammattilaisille ja asiakkaille, jossa saadaan tietoa palvelujen saavutettavuudesta ja vaikuttavuudesta.

3. Omaishoito ja järjestelmävastuu näkyväksi

  • Omaishoito tarvitsee oman tilannekatsauksensa, jaksamiskyselynsä ja osallisuutensa kehittämiseen
  • Järjestöjen ja läheisten työ on nähtävä osana sote-järjestelmää, ei ulkopuolisena tukena

4. Nuorten ja ikääntyneiden erityistuki kunnolla rakenteisiin

  • Ei enää irrallisia projekteja – tarvitaan kunnissa vakinaistettua, matalan kynnyksen mielen hyvinvoinnin ja elintapojen tukea
  • Otetaan käyttöön esim. kouluissa säännölliset ”hyvinvointikatsaukset” ja ikäihmisille suunnatut alueelliset toimintasuunnitelmat

5. Ikääntyneiden ravitsemus näkyväksi

  • Otetaan käyttöön systemaattinen vajaaravitsemuksen seulonta kotihoidossa ja asumispalveluissa.
  • Tuodaan ravitsemustiedot mukaan hyvinvointikertomuksen mittaristoon – myös toiminta- ja ravitsemustilan yhdistävä arvio.
  • Hyödynnetään laajasti ravitsemusterapeuttien osaamista sekä koulutuksissa että asiakastyössä.
  • Sitoutetaan koko henkilöstö – hoitajista ruokapalveluihin – yhteiseen tavoitteeseen.

Onko raportti työkalu vai tilastoarkisto?

Hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman tulee olla vaikuttavan hyvinvointipolitiikan ydin, ei vain dokumentti menneestä. Vuoden 2024 raportti on informatiivinen, mutta jättää kriittisissä kohdissa liikaa tyhjää.

Siirrytään listauksista johtamiseen.

Jos haluamme aidosti kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, on katsottava epäkohtia silmiin, puhuttava niiden syistä ja rakennettava parempia rakenteita.

Aluevaltuustoaloite 27.5.2025: Loma-ajan hoidon järjestämisen kehittäminen erityisen tuen oppilaille

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella toimii useita kouluyksiköitä, jotka palvelevat erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita. Yksi tällainen on Lohjan Roution koulun Jalavan luokat, joissa oppilaat opiskelevat yksilöllistetysti tai toiminta-alueittain. Tämä tarkoittaa oppimisen tuen vaativinta muotoa, oppilailla on usein kehityksellisiä ja neurologisia haasteita, ja heidän hyvinvointinsa perustuu vahvasti turvallisiin, tuttuisiin ja ennakoitaviin rakenteisiin.

Jalavassa on perinteisesti järjestetty aamu-, iltapäivä- ja loma-ajan hoitoa. Erityisesti kesäajan hoito on monille perheille välttämätöntä, jotta arki sujuu koulun ollessa kiinni. Viime kesän ja tämän kevään kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että loma-ajan hoidon järjestämisessä on vakavia puutteita. Tämä on yksi syy siihen, miksi jätin aluevaltuustoaloitteen loma-ajan hoidon kehittämiseksi erityisen tuen oppilaille.

Mikä ei toimi?

Perheiltä on tullut paljon palautetta epäselvästä, kuormittavasta ja epätasa-arvoisesta prosessista:

  • Hakuprosessi on sirpaleinen, ja samoja tietoja on pyydetty toistuvasti eri kanavien kautta (Wilma, Google Forms, vammaispalvelut).
  • Päätöksiä ei ole annettu kirjallisesti, ja epäselvä viestintä on jättänyt perheet epätietoisuuteen esimerkiksi palvelun maksullisuudesta.
  • Perheiltä on vaadittu lisäselvityksiä, vaikka tarpeet on jo perusteltu kattavasti hakemuksessa ja liitteissä.
  • Joissain tapauksissa viranhaltijoiden suhtautuminen on ollut epäasiallista – jopa syyllistävää.

Tällainen toimintatapa ei huomioi perheiden todellisuutta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta järjestää lomia “ristikkäin”, eikä vaativan tuen lapsia voi jättää yksin kotiin. Myös perheen muut lapset ansaitsevat mahdollisuuden viettää lomaa yhdessä perheen kanssa.

Mitä esitimme?

Aloitteessamme esitämme seuraavia kehitystoimia:

  1. Loma-ajan hoidon aseman selkiyttäminen osana vammaispalveluja ja perheiden tukea – palvelun on oltava ennakoitavaa ja jatkuvaa, ei poikkeusjärjestely.
  2. Yhtenäinen, selkeä hakuprosessi, jossa perhe saa päätöksen ajoissa ja yhdestä kanavasta.
  3. Viestinnän parantaminen – tiedon pitää olla selkeää, ajankohtaista ja saavutettavaa.
  4. Kustannus- ja vaikuttavuusarviointi siitä, voisiko esimerkiksi Jalavan pitäminen auki koko kesän olla parempi ja kustannustehokkaampi ratkaisu.
  5. Kuljetusten järjestämisen selkeyttäminen – perheiden pitää tietää, kuuluuko kuljetus palveluun ja mitä se maksaa.

Miksi tämä on tärkeää?

Loma-ajan hoito ei ole ylellisyyttä, vaan välttämätön osa arkea niille perheille, joissa on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Tämän aloitteen tavoitteena on aloittaa kehittämistyö, joka varmistaa oikeudenmukaiset, saavutettavat ja toimivat palvelut koko hyvinvointialueella.

Toivon, että tämä tärkeä aihe etenee aluevaltuuston käsittelyyn ripeästi ja vastuullisesti. On tärkeää, että ne, jotka tarvitsevat eniten tukea, eivät jää palveluissa katveeseen.

Aluevaltuustoaloitteeni allekirjoitti lisäkseni 13 valtuutettua. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaus on annettava minulle kuuden kuukauden sisällä.

Kauden viimeinen aluevaltuuston kokous Espoossa, arvovalintoja, arvovalintoja

Kauden viimeinen aluevaltuuston kokous järjestettiin maanantaina 27.5. Espoossa, Hype-areenan vaikuttavissa puitteissa. Kokouspaikka ei ollut sattumaa, vaan upea tuki paikalliselle kauppiaalle. Paikallinen kauppias halusi antaa takaisin yhteisölle ja mahdollistaa nuorille harrastamisen upeassa ympäristössä. Tällaista yhteiskuntavastuuta arvostan syvästi. Iso ja lämmin kiitos hänelle, Hype-areena on hieno osoitus siitä, mitä hyvää saadaan aikaan, kun tahdonvoimaa ja sydäntä yhdistetään.

Kokouksessa käsiteltiin mm. kolmea suurta kokonaisuutta: hallintosääntömuutosta, ilmasto-ohjelmaa ja talousarviota. Ne oli neuvottelutoimikunnassa neuvoteltu yhdessä ja sovittiin, että puheenvuorot pidetään saman pykälän aikana. Ryhmämme puheenjohtaja oli neuvottelujen aikana estynyt, joten toimin hänen sijastaan pääneuvottelijanamme ja sain siksi kunnian pitää keskustan aluevaltuustoryhmän puheenvuoron.

Ryhmäpuheenvuoroni kokouksessa:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kokousta seuraavat,

Keskustan aluevaltuustoryhmä kiittää neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja Eeva Hiilaa erinomaisesti johdetusta prosessista. Neuvottelujen ilmapiiri oli rakentava ja aidosti sovintoa tavoitteleva ja erityinen kiitos siitä, että kaikki ryhmät pidettiin mukana loppuun saakka.

Vaikka kaikkien mukana olleiden osalta lopullista yksimielisyyttä ei saavutettu, haluan korostaa: meille keskustassa sopuun pyrkiminen on tärkeää, mutta emme voi hyväksyä ratkaisuja, jotka vievät pohjaa pois tärkeimmiltä peruspalveluilta.

Keskustan ryhmä ei ole mukana talousarviosovussa, emme olleet mukana myöskään alkuperäisessä sovussa. Yksi keskeinen syy on, että emme voi hyväksyä leikkauksia, jotka kohdistuvat ennaltaehkäisevään lastensuojeluun.

Ammatillisen tukisuhdetoiminnan ostopalveluja on vähennetty ja niiden tilalle omana toimintana sosiaaliohjaus ja vapaaehtoinen tuki eivät ole vaikuttavuudeltaan samaa tasoa. Nämä leikkaukset osuvat kaikkein haavoittuvimpiin: lapsiin, joilla ei ole turvaa kotona tai lähipiirissä. Samalla kun lastensuojeluilmoitukset ovat nousseet 13 prosenttia, asiakkuudet ovat vähentyneet. Tämä herättää perustellusti huolta palvelujen saavutettavuudesta ja rakenteista.

Viime viikkojen tapahtumat Pirkkalassa, Espoossa ja Kankaanpäässä ovat pysäyttäviä. Väkivalta ei synny tyhjästä. Ennaltaehkäisy lähtee tuesta, joka katkaisee yksinäisyyden, toivottomuuden ja syrjäytymisen kierteen. Säästöt ennaltaehkäisystä ovat säästöjä väärästä päästä.

Talousarvion yhteydessä esitettiin myös vammaispalvelujen palveluluokkien uudelleenarviointia. Tämä herättää syvän huolen. Jos uudelleenarviointi tehdään kustannuspaineista käsin, vaarana on, että yksilön tarpeet väistyvät säästöjen tieltä. Vammaispalvelujen vaikuttavuus vaatii yksilöllisyyttä ja oikea-aikaisuutta, niitä ei saa romuttaa.

Ilmasto-ohjelma – hyvä alku, mutta korjattavaa jäi

Keskustan ryhmä oli mukana ilmasto-ohjelmasovussa, mutta esitimme siihen myös korjaavia huomioita ja toivomusponnen. Ohjelma on tärkeä, mutta se ei nykyisellään täytä hyvinvointialueen strategisia linjauksia yhdenvertaisuudesta ja osallistamisesta.

Esteettömyys on jäänyt vajaaksi. Vammaisneuvoston esiin nostamat haasteet, kuten kuljetuspalvelut ja hoitotarvikejakelu on jätetty huomiotta. Siksi esitimmekin etukäteen sovitun toivomusponnen:

Aluevaltuusto toivoo, että ilmastotoimien suunnittelussa ja toimeenpanossa varmistetaan esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioiminen koskien niin palveluita, tiloja, liikkumista kuin digitaalisia ratkaisuja.

Lisäksi on todettava: nuorisovaltuuston ja vammaisneuvoston lausunnot eivät ole aidosti vaikuttaneet ohjelman sisältöön. Tulevaisuudessa osallistamisen on oltava enemmän kuin kuulemista, sen on oltava todellista vaikuttamista.

Hallintosääntö – valtuuston roolia vahvistettava

Keskusta oli mukana hallintosääntösovussa. Neuvotteluissa syntyi laaja yksimielisyys siitä, että valtuuston päätösvaltaa on jatkossa vahvistettava – tämän linjauksen nostimme keskustassa jo aiemmin esiin. Palaamme tähän tarkemmin seuraavassa kierroksessa.

Lopuksi on todettava, että vaikka kokouksen juhlavuutta haluttiin korostaa, monia merkittäviä asioita jäi keskustelun ulkopuolelle. Meille keskustassa päätöksenteko on tärkeämpää kuin juhlamuoto, vastuu kuntalaisista ei hiljene kauden päättyessäkään.

Me keskustassa emme ole mukana talousarviosovussa, koska lapsista ja kaikkein haavoittuvimmista ei voi säästää. Olemme mukana yhteistyössä, mutta emme hyväksy ratkaisuja, jotka kaventavat turvaa ja tasa-arvoa.

Esittämäni aluevaltuustotoivomus hyväksyttiin yksimielisesti.

Yhteenveto Kaupunginvaltuustokausi 2021–2025: Työtä lasten, nuorten ja ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta

Kaupunginvaltuustokausi 2021–2025 on ollut täynnä merkittäviä päätöksiä ja keskusteluja, joissa olen saanut olla mukana vaikuttamassa Lohjan kehitykseen. Tässä haluan jakaa joitakin keskeisiä teemoja ja aloitteita, joita olen tuonut esiin valtuustotyössäni.

Valtuustokausi ei kuitenkaan ole ollut pelkkää hyvää tahtoa ja onnistumisia. Mukaan on mahtunut myös pettymyksiä ja turhautumista. On ollut tilanteita, joissa minua tai muita ei ole kuultu riittävästi, päätöksiä on lopulta tehty vasta, kun aikaa on kulunut ja tilanne on pakottanut toimimaan tavalla, jota itse ehdotin jo aiemmin. Jos ratkaisut olisi tehty silloin, kun esitin ne, moni asia olisi jo edennyt ja tilanne olisi ollut parempi esimerkiksi kouluverkon tai varhaiskasvatuksen osalta.

Lisäksi valtuustotyöhön on valitettavasti sisältynyt myös painostusta, häirintää ja jopa väkivallan uhkaa. Tämä ei kuulu demokraattiseen päätöksentekoon, eikä kenenkään luottamushenkilön, tai asukkaan pitäisi joutua sellaista kokemaan. On tärkeää, että pidämme kiinni kunnioittavasta keskustelukulttuurista ja mahdollisuudesta osallistua turvallisesti.

Koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen

Lasten ja nuorten hyvinvointi on ollut yksi keskeisistä teemoistani. Jätin 9.10.2024 valtuustoaloitteen koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamisesta. Tällä hetkellä Lohjalla kolme koulunuorisotyöntekijää jakaa työaikansa useiden koulujen kesken, mikä ei riitä vastaamaan tarpeeseen. Ehdotin kuuden nuorisotyöntekijän vakinaistamista, eli yksi jokaiselle yläkoululle ja myös mahdollistamaan toiminnan laajentamisen myös alakouluihin. Tämä investointi, noin 231 260 euroa vuodessa, on pieni hinta verrattuna pitkäaikaisiin hyötyihin, kuten parantuneeseen kouluviihtyvyyteen ja vähentyneisiin ongelmiin.

Kouluvalmentajat tukemaan oppilaita ja opettajia

Tein myös valtuustoaloitteen kouluvalmentajien saamiseksi Lohjan kouluihin. Kouluvalmentajamalli on otettu käyttöön jo monissa kunnissa ja kaupungeissa ja se on saanut paljon kiitosta. Kouluvalmentaja toimii matalan kynnyksen tukena oppilaille, mutta myös opettajien ja koko kouluyhteisön arjessa. Tavoitteena on lisätä hyvinvointia, ennaltaehkäistä poissaoloja ja vahvistaa koulujen yhteisöllisyyttä. Tämä malli tarjoaa käytännönläheistä ja helposti lähestyttävää tukea tilanteissa, joissa perinteiset tukimuodot eivät aina riitä tai tavoita.

Ikäystävällinen Lohja

Ikäihmisten hyvinvointi on myös ollut tärkeää minulle. Valtuustoaloitteessani ehdotin Lohjan liittymistä WHO:n ikäystävällinen kunta -verkostoon. Tämä aloite sai laajaa kannatusta yli puoluerajojen, mikä osoittaa, että ikäystävällisyyden edistäminen on meille kaikille yhteinen päämäärä. Vaikka kaupunginhallituksen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen jaosto ei esittänyt verkostoon liittymistä, toin esiin, että selityksenä esitetty resurssipula juuri on syy etsiä tehokkaita ratkaisuja ja hyödyntää olemassa olevia verkostoja ja tietoa.

Mäntynummen monitoimijatalon toteutussuunnitelma

Mäntynummen koulurakennuksen ongelmat ovat olleet pitkään esillä, vuosia. Pidin ryhmämme puheenvuoron 11.12.2024 valtuustossa, jossa korostin tarvetta selkeille ja konkreettisille toimenpiteille. Esitin, että päätösteksti korjataan vastaamaan teknisen lautakunnan alkuperäistä suositusta: Mäntynummen monitoimijatalo toteutetaan kokonaan uudisrakennuksena, ei-käyttöön jäävät vanhat rakennukset puretaan (pois lukien liikuntasali) ja uudisrakennus suunnitellaan niin, että sen tiloja voidaan tulevaisuudessa laajentaa tai pienentää. Vaikka en tehnyt vastaesitystä, korostin asiantuntijoiden suositusten hyödyntämisen tärkeyttä päätöksenteossa.

Henkilöstön työhyvinvointi

Työhyvinvointi on olennainen osa kaupungin toimivuutta. Pidin ryhmämme puheenvuoron 19.6.2024 kaupunginvaltuustossa vuoden 2023 henkilöstökertomuksesta. Korostin työhyvinvointikyselyn tuloksia, jotka osoittivat sekä myönteisiä että huolestuttavia seikkoja. Erityisesti työssä jaksaminen ja työilmapiiri nousivat esille alueina, joissa tarvitaan parannusta. Ehdotin työhyvinvointiryhmien toiminnan tehostamista ja työhyvinvointiohjelmien kehittämistä.

Kouluverkon muutosten vaikutusten arviointi

Kouluverkon muutokset vaikuttavat laajasti lasten, perheiden ja kyläyhteisöjen hyvinvointiin. Esitin 9.10.2024 valtuustossa, että koulujen lakkautusten vaikutuksia koskeva valtuustoaloitteen vastaus palautetaan uudelleen valmisteluun. Mielestäni aloitetta ei ole käsitelty riittävän kattavasti ja lasten, perheiden sekä kyläyhteisöjen hyvinvointiin kohdistuvia vaikutuksia ei ole selvitetty tarpeeksi perusteellisesti. Ilman kattavaa selvitystä lakkautusten taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista on mahdotonta tehdä perusteltuja päätöksiä.

Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ikäihmisten hoitopolussa

Tein myös valtuustoaloitteen vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamiseksi osaksi ikääntyneiden hoitopolkua. Tämä aihe on jäänyt julkisessa keskustelussa usein vähälle huomiolle, vaikka sen vaikutukset ovat merkittäviä niin hyvinvoinnin kuin kustannustenkin näkökulmasta. Sain kutsun puhua tästä aiheesta eräässä asiantuntijatilaisuudessa, jossa esittelin aloitteen taustaa ja perusteluja. Tilaisuudessa oli mukana alan ammattilaisia ja päättäjiä ja keskustelu osoitti, että aihe koetaan tärkeäksi ja ajankohtaiseksi.

”Jos olisi tehty kuten sanoin” sanoiksi muuttunut realismi

Useissa puheenvuoroissani olen joutunut toteamaan, että jos kaupungissa olisi aiemmin toimittu esittämälläni tavalla, olisimme jo edenneet ratkaisuissa. Tämä ei ole jälkiviisautta vaan seurausta siitä, että asioita on katsottu kokonaisuutena ja ennakoiden. Näin on ollut muun muassa kouluverkon ja päiväkotien osalta, joissa päätöksenteon lyhytnäköisyys on johtanut epävarmuuteen ja poukkoiluun.

Päiväkodit ja varhaiskasvatus eli perusturvaa arjessa

Olen useissa puheenvuoroissani korostanut päiväkotien ja varhaiskasvatuksen roolia paitsi lapsen kasvun ja kehityksen tukena, myös perheiden arjen turvana. Päiväkotien siirrot, yhdistämiset ja epävarmuus huolestuttavat syystä. Pienet lapset eivät ole sopeutettavia palikoita, jotka siirretään taulukosta toiseen. Pysyvät, turvalliset varhaiskasvatusympäristöt ovat investointi tulevaisuuteen.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarvitsee tekoja, ei juhlapuheita

Tasa-arvo ei saa jäädä juhlapuheiden tasolle. Olen nostanut esiin esimerkiksi päätöksenteon vaikutukset naisiin ja perheisiin sekä sen, miten palveluverkon muutokset voivat lisätä eriarvoisuutta eri asuinalueiden välillä. Lisäksi olen korostanut, että myös luottamushenkilötyössä on vielä tekemistä tasa-arvon toteutumisessa: kenen ääni kuuluu, ketkä saavat puhua rauhassa ja ketkä jäävät katveeseen.

Tämä valtuustokausi on ollut täynnä haasteita ja mahdollisuuksia. Olen pyrkinyt tuomaan esiin asukkaiden näkökulmia ja edistämään päätöksentekoa, joka perustuu avoimuuteen, asiantuntijatietoon ja yhteiseen hyvinvointiin. Työni kaupunginvaltuustossa ei enää jatku, sillä tässä vaiheessa asetin perheeni etusijalle sekä työelämässäni tapahtuvat muutokset. Aika näyttää, tulenko olemaan jatkossa mukana rakentamassa ja kehittämässä Lohjaa. Työni jatkuu asukkaiden hyväksi aluevaltuustossa.

Haluan kiittää lopuksi luottamushenkilökollegojani, joiden kanssa on yhteistyötä tehty asukkaiden hyväksi. Ennen kaikkea haluan kiittää sinua, joka luotit minuun ja tekemäni työhön.

Talous, palvelut ja erityislasten kesähoito keskustelussa tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa 15.5.2025

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa käsittelimme viime kokouksessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden ensimmäistä osavuosikatsausta. Vaikka taloudellinen tilanne näyttää alkuvuoden osalta ylijäämäiseltä, herätti katsaus myös monia kriittisiä kysymyksiä. Lisäksi nostin kokouksessa esiin vakavat haasteet Roution koulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestämisessä. Molemmat aiheet ansaitsevat tarkemman tarkastelun.

 Osavuosikatsaus 1.1.–31.3.2025 – tilapäinen ylijäämä, pysyvät haasteet?

Hyvinvointialueen alkuvuoden tulos oli 31 M€, ja koko vuoden ylijäämäksi ennustetaan noin 86,7 M€ – 11 miljoonaa talousarviota parempi. Tämä kertoo taloudellisesta hallinnasta, mutta säästöjen laatu herättää kysymyksiä.

Mistä säästöt syntyivät?

  • Viivästyneet TES-korotukset
  • Alhaisemmat eläkemaksut
  • Vuokratyövoiman käytön väheneminen
  • Leikkaukset ostopalveluista ja tukipalveluista

Mutta ovatko nämä pysyviä parannuksia vai tilapäisiä helpotuksia?

  • Henkilöstökulujen säästö ei perustu rakenteellisiin muutoksiin, vaan näkisin, että korotukset toteutuvat myöhemmin ja kulut palautuvat.
  • Palvelujen ostojen leikkaukset voivat olla riskialttiita, jos ne johtavat hoitovelkaan tai palveluiden heikkenemiseen.
  • Digipalvelu Lunna on lupaava askel, mutta käyttöasteen kehitystä ja vaikuttavuutta on seurattava tarkkaan.

Yksi keskeinen huoli: budjetoinnin realismi. Esimerkiksi hengityslaitteista riippuvaisten asiakkaiden palvelut ja luottotappiot on alibudjetoitu, tämä ei voi toistua vuodesta toiseen.

Johtopäätös: Hyvä alkuvuosi ei saa tuudittaa meitä vääränlaiseen tyytyväisyyteen. Kestävä talous vaatii pitkäjänteisiä, rakenteellisia uudistuksia, ei vain tilapäisiä säästöjä.

 Jalavan luokkien lasten kesähoidon toimimisen epäselvyys ei ole hyväksyttävää

Erityisen huolestuttavaa on ollut Roution yhtenäiskoulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestelyjen tilanne.


Jalavan oppilaat ovat vaativan tuen lapsia. Heillä on yksilöllistetyt opetussuunnitelmat, usein useita samanaikaisia tuen tarpeita, ja he tarvitsevat arkeensa vahvaa struktuuria ja tuttuja aikuisia. Loma-ajan hoito ei ole heille “ylimääräinen” palvelu, vaan se on elintärkeää.

Mikä meni pieleen?

  • Hajanaiset ja ristiriitaiset hakuprosessit: useita eri järjestelmiä (Wilma, Google Forms, vammaispalvelut), ei kirjallisia päätöksiä.
  • Puuttuva viestintä kuljetuksista: ei tiedetä, järjestetäänkö kuljetusta, eikä kustannuksista ole selkeää tietoa.
  • Pöyristyttävää viranomaisviestintää: perheille on kommentoitu, että heidän tulisi järjestää lomat “ristikkäin”, vaikka työnantajat määrittävät lomat, eivät vanhemmat. Näin ei voi kohdella kaikkein haavoittuvimpia lapsia. Ja perheillä on oikeus olla lomalla yhdessä. Hyvinvointi ja lapsen etu on ensisijaista.

Tämä ei ole vain hallinnollinen ongelma, vaan tämä on arjen kriisi monille perheille.

 Mitä tulisi korjata?

  1. Jalavan luokkien kesätoiminnan varmistaminen
    Tutussa ympäristössä tutut aikuiset -> vähemmän stressiä lapsille ja selkeä ratkaisu perheille.
  2. Yksi selkeä hakuprosessi ja kirjalliset päätökset ajoissa
    Perheiden ei tule käyttää kohtuuttomasti aikaa oikeuksiensa selvittämiseen.
  3. Hyvinvointialueen ja kaupungin yhteistyön selkeyttäminen
    Vastuu ja tiedonkulku eivät saa jäädä perheiden harteille.
  4. Pysyvien tukitarpeiden tunnistaminen
    Tukipalvelut eivät voi olla jatkuvasti harkinnanvaraisia, kun kyse on pysyvästä tuen tarpeesta.

 Neuvolat eivät saa olla digisokkelon vankeja

Useat perheet ovat raportoineet vaikeuksista päästä neuvolamenettelyissä: puhelinpalveluita on ajettu alas ja vanhemmat ohjataan sovelluksiin, joissa kontaktit ovat etäisiä ja viivästyneitä. Akuutit huolet eivät odota ja juuri neuvolassa usein nähdään ensimmäiset merkit kuormittuneesta perheestä tai lapsen erityistarpeista.

“Mitä tehdään, kun imetys ei suju tai vauva sairastaa, eikä ketään saa kiinni?”

Samaan aikaan lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut. Yhteys on selvä: varhainen tuki estää myöhemmän kärjistymisen. Samaan aikaan myös tuhkarokkotapausten määrä on kasvanut. Yhteys on tässäkin selvä: kaikkia määräaikaisneuvolatarkastuksia ei ole voitu järjestää.

 Järjestöavustukset: pienet toimijat, iso merkitys

Avustusten jakoperiaatteissa on nykyisin painotettu vaikuttavuutta ja tavoittavuutta. Kriteerit suosivat kuitenkin usein suurempia, resursseja hallitsevia toimijoita. Pienten paikallisten järjestöjen rooli on korvaamaton:

  • Alueellisuus: Tukea tarvitaan eri puolilla hyvinvointialuetta, myös syrjäseuduilla ja pienemmissä kunnissa.
  • Käyttö- ja vaikuttavuusarvioiden kehittäminen: Mitä tarkoittaa vaikuttavuus pienessäkin mittakaavassa? Kuinka huomioida saavutettavuus ja laatu, ei pelkkä asiakasmäärä?
  • Yhteishankkeet: Kannustetaan isoja ja pieniä järjestöjä tekemään yhteistyötä – jakamaan osaamista ja verkostoja, jolloin pienetkin toimijat pääsevät osallisiksi isommista rahoitusmahdollisuuksista.
  • Kapasiteetin vahvistaminen: Pienemmille järjestöille tarjotaan koulutusta raportointiin ja hankehallintoon, jotta ne voivat kilpailla sujuvasti avustuksista.

Ehdotus: Järjestöavustusten kriteereissä voisi lisätä erillisen pisteytyksen alueelliselle kattavuudelle ja pienille toimijoille, sekä kevyemmän raportointimallin paikallistasolla. Näin varmistamme, että kaikki, isoimmat ja pienimmät, voivat edistää asukkaiden hyvinvointia.

Hyvinvointialueen taloudellinen kehitys on lupaava, mutta ei ongelmaton. Luvut voivat näyttää hyvältä, vaikka arjessa tapahtuu palveluiden heikentymistä ja kohtuuttomia vaatimuksia kaikkein haavoittuvimmille perheille. Rakenteet, jotka eivät toimi, on uskallettava muuttaa.

Säästöjen ei pidä tapahtua inhimillisyyden kustannuksella.

Kaatuneitten muistopäivänä muistamisen merkitys

Sain kuluneena viikonloppuna kunnian toimia tärkeässä tehtävässä kaatuneitten muistopäivänä. Laskin Nummella seppeleen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille, vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille sekä sankarihaudalle. Se oli hiljentävä ja koskettava hetki. Ele, jolla kunnioitamme niitä, joiden elämä katkesi sodassa.

Ennen seppeleiden laskua osallistuin jumalanpalvelukseen, kuten tapana on. Pappi toi sanassaan esiin Jaakobin kirjeen viisauden: ”Miehen viha ei tee sitä, mikä Jumalan edessä on oikein.” Hän totesi, ettei olisi sotia, jos valtioiden päätöksenteko perustuisi tähän ajatukseen. Sanoissa oli pysäyttävä totuus ja suuri suru.

Pappi sanoi myös, kuten sodassa kaatuneista usein todetaan, että he antoivat kaikkein kalleimpansa, eli oman henkensä. Jäin sitä miettimään. Kyllä, se on kaikkein kallein, mitä ihminen voi itsestään antaa. Mutta jotenkin äitinä ajattelen myös näin: läheiset ovat antaneet sen kalleimman. Äiti on antanut sen kalleimman. Puoliso, lapsi. He ovat antaneet sen kalleimman. Sodan hinta ei näy vain kaatuneissa, vaan kaikissa niissä, joiden sydämeen jäi aukko.

Pappi muistutti meitä myös nykypäivän todellisuudesta. Hän nosti esiin Ukrainan ja Gazan, alueet joissa ihmiset tälläkin hetkellä elävät sodan keskellä. Se sai minut pohtimaan: olemmeko me unohtaneet?

Minun sukupolveni ei ole kohdannut sotaa suoraan. Emme ole joutuneet rintamalle tai menettäneet perheenjäseniä taistelussa. Mutta vanhempamme ja isovanhempamme ovat. Heidän kokemuksensa elävät meissä edelleen tiedostettuina tai tiedostamattomina. Kannamme heidän kipuaan, pelkojaan, traumojaan.

Siksi muistaminen on tärkeää. Ei vain kaatuneiden kunnioittamiseksi, vaan myös siksi, että ymmärtäisimme: sota ei ole abstrakti ilmiö, vaan tuhansien yksilöiden elämäntarina, joka katkesi liian aikaisin. Jos muistaisimme tämän syvemmin, uskon, että sotia olisi vähemmän.

Viha ei tee oikein. Eikä ahneus.

Tämä oli tällä erää minulle viimeinen kerta kunniatehtävässä kaupungin edustajana, sillä en ole enää ensi kaudella mukana kaupungin luottamustehtävissä. Tunnen siitä haikeutta. Nämä seppeleenlaskut ovat olleet minulle hyvin merkittäviä ja tärkeitä hetkiä, syviä pysähtymisen paikkoja, joissa on ollut mahdollista kunnioittaa menneitä ja pohtia omaa vastuutamme tulevaisuudesta.