Sosiaalialan ammattilaisten arvio toimeentulotuen uudistuksesta on karu. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet arvioivat asiakkaidensa toimeentulon heikentyneen. Yli 90 prosenttia kertoo epävarmuuden lisääntyneen ja elämäntilanteiden kriisiytyneen.
Toimeentulotuen uudistusta perusteltiin työnteon kannustimien vahvistamisella, pitkäaikaisen toimeentulotukiriippuvuuden vähentämisellä, nuorten syrjäytymisen ehkäisemisellä ja julkisen talouden vahvistamisella. Tavoitteet kuulostavat sinänsä hyviltä. Kukapa ei haluaisi, että ihmisillä olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä, päästä elämässään eteenpäin ja pärjätä omillaan?
Tavoitteiden ja todellisuuden välillä näyttää olevan melkoinen kuilu.
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian lokakuussa 2026 toteuttaman jäsenkyselyn tulokset ovat karua luettavaa. Kyselyyn vastasi 427 työssäkäyvää sosiaalialan ammattilaista ja heistä 97 prosenttia arvioi asiakkaidensa toimeentulon heikentyneen ja yli 90 prosenttia kertoi asiakkaiden epävarmuuden lisääntyneen ja elämäntilanteiden kriisiytyneen.
Noin 90 prosenttia vastaajista arvioi, ettei uudistus kannusta asiakkaita työhön tai vähennä pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta.
Pysähdytään hetkeksi näiden lukujen äärelle. Kyse ei ole yksittäisistä kokemuksista tai muutamasta epäonnistuneesta asiakastilanteesta, vaan laajasta ammattilaisten joukosta, joka näkee uudistuksen vaikutukset ihmisten arjessa.
Köyhyys ei kannusta, jos ihmiseltä viedään mahdollisuus selviytyä
Toimeentulotuen perusosaa voidaan uudistuksen myötä alentaa jopa 50 prosenttia, jos tuensaaja laiminlyö velvollisuuksiaan. Kyselyyn vastanneista 75 prosenttia arvioi tämän aiheuttavan erityisiä vaikeuksia mielenterveysongelmista kärsiville.
Tämä saattaa osoittaa oikeaksi kysymyksen siitä, että ymmärretäänkö päätöksenteossa riittävästi sitä, millaisissa elämäntilanteissa toimeentulotuen asiakkaat elävät?
Kaikki eivät ole samassa asemassa. Kaikilla ei ole samanlaisia voimavaroja, toimintakykyä tai mahdollisuuksia hoitaa asioitaan. Mielenterveyden haasteet, sairaudet, toimintakyvyn ongelmat, asunnottomuuden uhka, velkaantuminen tai vaikeat perhetilanteet voivat tehdä jo tavallisesta arjesta selviytymistä vaativaa.
Jos ihminen ei kykene täyttämään velvoitteita, ongelmaa ei ratkaista viemällä häneltä entistä suurempi osa toimeentulosta.
Sanktio ei korjaa mielenterveyden ongelmia. Se ei poista työttömyyttä, luo työpaikkoja eikä lisää ihmisen toimintakykyä, sen sijaan se voi syventää ongelmia ja viedä entistä kauemmas siitä tilanteesta, jossa opiskelu, työllistyminen tai itsenäinen elämä olisi mahdollista.
On eri asia kannustaa ja tukea ihmistä eteenpäin kuin rangaista häntä tilanteesta, johon hän ei välttämättä itse pysty vaikuttamaan.
Asumisen kustannuksista säästäminen voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi
Yksi vakavimmista uudistukseen liittyvistä huolista koskee asumismenoihin kohdistuneita kiristyksiä. Niitä piti ongelmallisina 66 prosenttia kyselyyn vastanneista.
Asuminen ei ole ihmiselle ylimääräinen etu tai mukavuuskysymys, se on perustarve ja kaiken muun elämän perusta.
Kun henkilö ei pysty maksamaan vuokraansa, seurauksena voi olla vuokravelkaa, häätöuhka ja lopulta asunnottomuus. Asunnon menettäminen vaikeuttaa työn hakemista, opiskelua, terveydenhoitoa ja lasten arjen turvaamista. Se voi käynnistää ongelmien ketjun, jonka katkaiseminen on huomattavasti vaikeampaa ja kalliimpaa kuin alkuperäisen tilanteen ratkaiseminen.
Erityisen huolestuttavaa tämä on lapsiperheissä. Lapsen ei pitäisi joutua kantamaan huolta siitä, onko perheellä varaa ruokaan, vuokraan tai välttämättömiin arjen menoihin. Lapsen turvallisuus ja hyvinvointi eivät voi olla riippuvaisia siitä, kuinka hyvin vanhempi kykenee selviytymään byrokratiasta tai muuttuneista etuusehdoista vaikeassa elämäntilanteessa.
Sosiaalialan ammattilaiset näkevät sen, mikä ei näy budjettitaulukoissa
Kyselyn yksi karuista luvuista on se, että 86 prosenttia vastaajista arvioi oman työmääränsä kasvaneen ja vain neljä prosenttia arvioi uudistuksen vahvistavan julkista taloutta pitkällä aikavälillä.
Tässä on uudistuksen suuri ristiriita.
Jos Kelan etuusmenot vähenevät, mutta ihmisten ongelmat lisääntyvät ja sosiaalipalvelujen tarve kasvaa, voidaanko todella puhua säästöistä?
Sosiaalialan ammattilaiset joutuvat kohtaamaan uudistusten seuraukset ihmisten arjessa. He näkevät, kun asiakkaan tilanne heikkenee, kun kriisit kasaantuvat ja kun aiemmin hallittavissa ollut elämäntilanne muuttuu yhä vaikeammaksi.
Työskentelen itse lastensuojelussa ja työssäni olen nähnyt, miten paljon ihmisen elämäntilanteeseen vaikuttaa se, saako hän apua oikeaan aikaan. Näen myös, miten pieniltä tuntuvat puutteet tuessa voivat kasvaa suuriksi ongelmiksi, jos niihin ei puututa ajoissa.
Ennaltaehkäisevä työ ei ole ylimääräinen menoerä, vaan investointi ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskunnan kestävyyteen.
Kun ihminen saa apua ajoissa, voidaan ehkäistä raskaampien palvelujen tarvetta, kun perhe saa tukea ennen tilanteen kriisiytymistä, voidaan ehkäistä lasten ja vanhempien ongelmien syvenemistä. Kun nuoren tilanne tunnistetaan ajoissa, voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja pitkää palvelupolkua, mutta jos tuki viedään pois ja apua tarjotaan vasta kriisin syvennyttyä, olemme jo myöhässä.
Säästöjä ei saa tehdä kaikkein heikoimpien kustannuksella
Julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeää, eikä sitä voi kiistää, mutta tasapainottamisen keinot ratkaisevat, millaista yhteiskuntaa rakennamme ja kenelle kustannukset lopulta jäävät.
On liian helppoa katsoa yksittäisen etuusmenon vähenemistä ja kutsua sitä säästöksi. Todellinen kustannus voi näkyä vasta myöhemmin sosiaalipalveluissa, terveydenhuollossa, lastensuojelussa, mielenterveyspalveluissa, asunnottomuuden hoidossa ja ihmisten työkyvyn heikkenemisessä.
Ja ennen kaikkea kustannukset näkyvät ihmisissä. Heissä, jotka joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa, heissä joiden mahdollisuudet rakentaa omaa tulevaisuuttaan heikkenevät, niissä lapsissa ja nuorissa, joiden kasvuympäristöön taloudellinen turvattomuus jättää jälkensä.
Sosiaaliturvan tehtävä ei ole tehdä ihmisestä riippuvaista tuesta, vaan turvata ihmisarvoinen elämä silloin, kun ihminen ei omin voimin pysty selviytymään.
Tarvitsemme sosiaaliturvaa, joka kannustaa, mutta myös ymmärtää ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Tarvitsemme yksilöllistä arviointia, riittävää neuvontaa, toimivaa viranomaisyhteistyötä ja ennen kaikkea mahdollisuutta saada apua ennen kuin ongelmat kasautuvat.
Talentian kyselyn tuloksia ei pidä sivuuttaa. Uudistuksen kokonaisvaikutukset on arvioitava kiireellisesti sekä ihmisten perusoikeuksien että julkisen talouden näkökulmasta.
Emme voi rakentaa kestävää yhteiskuntaa heikentämällä niiden ihmisten mahdollisuuksia selviytyä, jotka ovat jo valmiiksi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.
Jos säästämme tänään ihmisten välttämättömästä toimeentulosta, saatamme maksaa huomenna moninkertaisesti sekä yhteiskuntana että ihmisinä.
Lähde:
