Lasten, nuorten ja perheiden lautaunta käsitteli kokouksessaan 21.10.2020 Vuoden 2021 talousarvio ja vuosien 2022-23 taloussuunnitelma/Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta.
Esitin siis kokouksessa lastensuojelun sosiaalityön ja työhyvinvoinnin kehittämistä jo vuonna 2021 sosiaalityöntekijöiden lisäämisellä. Kulut katetaan palvelujen oston vähenemisestä. Minulle todettiin, että ostopalvelut katetaan eri kustannuspaikalta, että ei voi oikein ostopalveluista ottaa. Kumma, että luottamushenkilön esityksenä siirto kustannuspaikkojen välillä on kuraa, mutta viranhaltijat voivat siirrellä kustannuspaikoilta toiselle ihan vain mainitsemalla asiasta (toisinaan/usein ei edes mainita). Säästöä tulisi välittömästi sillä, että saisimme lastensuojeluun työntekijöitä ja voisimme vähentää ostopalveluja. Parastahan tässä kuitenkin olisi se, että lasten ja perheiden hyvinvointi paranisi ja he saisivat aiemmin tukea ennenkuin tilanteet kärjistyvät ja palvelujen tarve kasvaa.
Tämän lisäksi tein ehdotuksia teknisiksi korjauksiksi talousarvioon:
Lisäys:
s 5/14:
Monialaisen alueellisen yhteistyön kehittämisellä vastataan lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseen sekä oikea-aikaisen varhaisen tuen ja elämänhallinnan vahvistamiseen. Osana tätä tehtävää vahvistetaan perhetyön osaamista kaikissa palveluissa. Halusin tähän kohtaan lisäyksen nepsyosaamisesta.(hyväksyttiin) Nepsy usein jää tunnistamatta ja tuolloin jää myös oikeanlainen apu ja tuki saamatta.
s 8/14: Sosiaalityön ostopalveluita pyritään pienentämään kehittämällä tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa kaupungin omana palveluna. Talousarvioon on lisätty kolme ammatillista tukihenkilöä, kustannusvaikutus vuositasolla n. 115 000 e, joka katetaan palveluiden ostojen vähennyksellä.
Tässä kohtaa siis vastaesitys: Lastensuojelun sosiaalityötä ja työhyvinvointia kehitetään jo tänä vuonna sosiaalityöntekijöiden lisäämisellä, joka katetaan palvelujen oston vähenemisellä. (hyväksyttiin äänin 7-6. vs. hyvinvointijohtaja jätti eriävän mielipiteen)
s 10/14
Osana alueilla tehtävää kiusaamisen ehkäisevää työtä tulee suunnittelukauden aikana pystyä vakinaistamaan tuloksellisiksi osoitetut toimintamallit. Näitä on esimerkiksi K-0 toiminta, jota on tähän asti toteutettu määräaikaisella hankerahoituksella. Lisäys: K-0 on tarkoitettu tilanteisiin, joissa jo tarvitaan ulkopuolista interventiota. Ehkäisyyn tulee osoittaa lisäkeinoja.
Lastensuojelu on kriisissä. Meillä on liian vähän henkilökuntaa ja vaje pahenee kokoajan. Me emme yllä lainvaatimalle tasolle. Lapsemme kärsivät tilanteesta. Henkilökunta väsyy, jää sairaslomille ja jäljelle jäävät tekevät toistenkin työt, väsyvät, jne. Kaikki he tekevät töitä kestokykynsä rajoilla. Noidankehä on valmis. Lapset joutuvat odottamaan ja he ovat niitä, joilla ei olisi enää aikaa odottaa. Ongelmat kasaantuvat ja kertaantuvat. Näin myös kertaantuvat kustannukset. Ostopalveluja on ostettava, koska oma työ ei riitä. Ostopalvelut maksavat huomattavasti enemmän kuin oma työ. Tietenkin pääasia on, että lapset saavat apua ja tukea, mutta sen voisi tehdä myös omana työnä. Tarvitsemme jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta, emme laastareita, kun käsi on poikki.
Meidän tulee tukea erinomaisia työntekijöitämme. Meidän tulee saattaa työ vetovoimaiseksi ja yksi keino on palkata lisää väkeä, jotta työntekijät tietävät, että taakka ei kasva liian suureksi. Työn kuormittavuus on yksi tärkeimmistä asioista, joita pohditaan.
Länsi-Uusimaan jutusta käy ilmi, ketkä eivät halua lisätä lastensuojelun resursseja. On kiinnostavaa, että kustannuksiin ja säästöihin vedotaan lastensuojelun kohdalla. Meidän tulisi osoittaa ennaltaehkäisyyn ja lastensuojelun varhaiseen puuttumiseen varoja. Nyt tuntuu, että tiedetään, mitä pitäisi tehdä, mutta säästöihin vedoten tehdään juuri päinvastoin. Säästetään varhaisesta puuttumisesta ja laitetaan suuria summia siihen, että korjataan suuria vahinkoja (kun ne vahingot olisi vältettävissä). Ja mitä tämä maksaa meidän lapsillemme ja heidän tulevaisuudelleen.
Politiikka on yhteistyötä ja varsinkin puolueiden välinen yhteistyö on erittäin tärkeää yhteisistä asioista keskusteltaessa ja niistä päätettäessä.
Kirjoitimme yhdessä arvostamieni Vihreiden Laura Skaffarin ja Vasemmistoliiton Birgit Aittakummun kanssa mielipidekirjoituksen, sillä koimme tarpeelliseksi osallistua ja antaa omat panoksemme yhdessä kuumana käyvään keskusteluun.
Mielipide: Kouluverkkomme – vetovoima, työntövoima vai pelkkä kuluerä
Kouluverkkomme on jälleen päätöksenteon kohteena. Koulut ovat olleet ns. nuijan alla jo lukemattomia kertoja. Moni koulu on nuijan alle myös jäänyt. Haluamme osaltamme nostaa keskusteluun mukaan muutaman meille erityisen merkityksellisen näkökulman.
Tulevaisuus. Meidän tulee tehdä päätöksiä, jotka ovat kuntalaisten edun mukaisia vielä 10–20 vuoden kuluttuakin. Uusimmat selvitykset osoittavat, että ihmiset haluavat yhä enemmän väljyyttä asumiseen. Etätöiden yleistyminen on vähentänyt tarvetta asua lähellä työpaikkoja. Lohja ei voi kilpailla pääkaupunkiseudun kanssa keskustan kauneudella runsaine palveluineen. Sen sijaan voimme kilpailla luonnonläheisyydellä ja kohtuullisen hintaisilla tonteilla. Ja lähikouluilla. Viime vuosina lapsiperheitä on muuttanut runsaasti pois Lohjalta. Olisiko meidän syytä pysähtyä pohtimaan, olemmeko markkinoineet kaupunkiamme oikein? Tarjoammeko sitä, mitä lapsiperheet haluavat? Uusimaa on alueena muuttovoittoinen. Lohjan olisi napattava tästä osansa. Meidän mielestämme kylät lähikouluineen ovat tässä avainasemassa.
Koulukuljetukset. Kouluja lakkautettaessa koulukuljetusten määrä kasvaa. Onko lasten edun mukaista, että heidän valveillaoloajastaan kuluu 10–20 % koulumatkoihin, pääosin bussissa istumiseen? Eikö tuo aika pitäisi käyttää ulkoiluun, leikkimiseen tai harrastamiseen? Bussit ovat täysiä, turvaväleistä ei voi edes haaveilla. Aikuista ei ole läsnä luomassa turvaa. Takapenkit täynnä kovaan ääneen huutelevia teinejä. Miltä tämä tuntuu alle 10-vuotiaasta lapsesta?
Kylät. Eräs viranhaltija kysyi kerran, onko kaupungin tehtävä pitää kyliä elossa. Mielestämme kyllä. Kyliä tulisi myös kehittää, sillä uskomme kylien potentiaaliin lapsiperheitä houkuttelevana vetovoimatekijänä. Ollakseen vetovoimainen, kylä tarvitsee koulunsa, jonka ympärille syntyy kylän yhteisöllisyys.
Opetuksen laatu. Usein esitetty huoli on, että opetus pienemmissä kouluissa ei olisi laadukasta. Yhdysluokkia pidetään pedagogisesti haastavina. Mikäli yhdistämme nyt esillä olevien esitysten mukaisesti kouluja, emme kuitenkaan pääse yhdysluokista eroon. Yhdysluokka vain siirtyy kyläkoulusta kaupunkikouluun ikäluokan kasvaessa puolikkaan luokan verran. Samoin väite, että pienempien koulujen opettajat eivät olisi muodollisesti kelpoisia ei pidä Lohjalla paikkaansa. Vaihtelevuutta kelpoisuuksissa on, mutta se ei korreloi koulujen kokoihin. Tutkimusten mukaan opetuksen laatu ei ole sidoksissa koulun kokoon. Opetuksen digitalisoituminen tasoittaa myös osaltaan koulujen välisiä laatueroja.
Suuruus. Lohjalla on tehty päätöksiä uusien, suurten yhtenäiskoulujen rakentamisesta. Samaan aikaan kiirivät toisista kaupungeista huhut siitä, että suuret yhtenäiskoulut eivät olekaan tuoneet toivottuja säästöjä. Erityisopetuksen ja oppilashuollon tarpeet ovatkin lisääntyneet. Useammassa yhteydessä on myös todettu, että yli 500 oppilaan kouluissa levottomuus lisääntyy, yksilöllisyyden huomioiminen vähenee ja niin opettajien kuin oppilaidenkin hyvinvointi heikkenee. Me olemme keskittämässä lapsiamme juuri tällaisiin suuriin yksiköihin. Yksiköihin, jotka ovat lisäksi haavoittuvaisempia myös esim. sisäilmaongelmien, tartuntatautien sekä melun suhteen.
Luonto. Kokemuksemme mukaan lapset nauttivat luonnosta, missä leikkiä. Tästä esimerkkinä luontoeskareiden suuri suosio kautta maan. Monet nyt lakkautusuhan alla olevat koulut sijaitsevat upean luonnon keskellä. Luonnon läheisyys tukee niin leikkejä kuin opetussuunnitelman toteuttamista. Luonnon läheisyydestä voi tehdä myös koulun painopistealueen. Toiset koulut erikoistuvat musiikkiin, toiset liikuntaan. Jotkut voisivat nostaa erikoisalakseen suomalaisen luonnon.
Todelliset säästöt. Suuri haaste päätöksenteolle on se, että jo lakkautettujen koulujen tuomista säästöistä ei ole kaikilta osin yksiselitteistä näyttöä. Tyhjiä kiinteistöjä jää kaupungin haltuun eivätkä ylläpitokustannukset silloin laske nollaan. Myyntituloa voi tulla tai olla tulematta. Opetusresurssi siirtyykin vain koulusta toiseen, jolloin palkkakustannuksista ei tulekaan säästöä. Koulukyytien kustannukset kasvavat. Mikä on siis todellinen säästö ja siten mikä on lakkauttamisen aito arvo?
Monimuotoinen kouluverkko voi mielestämme olla merkittävä pito- ja vetovoimatekijä. Pelkät suuret yhtenäiskoulut kaupungin ydinalueilla eivät luo mitään sellaista, millä Lohja erottuisi edukseen muista kaupungeista. Sen sijaan erilaiset koulut, suuremmat ja pienemmät sekä erilaiset asumisen mahdollisuudet maaseudulta ydinkeskustaan ovat parasta, mitä kaupunki voi tarjota. Jokaiselle jotakin, ei kaikille samaa.
Kansanedustaja Slunga-Poutsalo (PS) kirjoitti mm., että ”Koulujen lopettamispäätös on yksinomaan poliittinen päätös. Taloudellinen päätös se ei ollut. Opettajat siirtyvät opettamaan toisiin kouluihin. Lapset eivät lakkaa syömästä ja sotkemasta. Kiinteistöistä tuleva säästö tulee ainoastaan, jos niistä päästään välittömästi eroon…. 1960 31 –70-luvun betonikouluthan ovat tunnetusti kovaa valuuttaa kiinteistömarkkinoilla (anteeksi sarkasmini) ja purkamisellakin on hintansa. Jotain tällä kuitenkin saadaan. Saadaan hinku-kuntaan kumipyöräralli kuskaamaan lapsia päivät pääksytysten pitkin Lohjaa. Niin ja tosiaan, mitä sitä pitämään koulua pystyssä, jos tilastollisesti näyttää siltä että lapsimäärä on 2027 alueella liian pieni.”
Tähän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Luoma (kok) vastasi mm., että ”Perjantain Länsi-Uusimaassa oli luettavissa perussuomalaisten kuntavaaliavaus, jossa nk. pienet koulut on päätetty ottaa vaaliteemaksi. Kuten kirjoittaja ilmoitti, ihan populistisin perustein. Lapset ja koulut ovat niin tärkeitä asioita, että näitä asioita pitää lähestyä faktoilla, ei mielikuvilla.” Samassa kirjoituksessa hän myös kertoo, että lakkautusket tuovat säästöjä, vaikka juuri valtuuston talousarvioseminaarissa on kerrottu kuinka kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Joona Räsänen kertoo, että yllättäen kaupungilla jääkin ilmeisesti ylijäämää (ellei jälleen ole laskettu ja arvioitu väärin)
Koska olimme Skaffarin ja Aittakummun kanssa jo kirjoittaneet mielipidekirjoituksemme, en ollut aikonut vastata kokoomuksen kirjoitukseen, vaikka kirjoitimmekin eri perusteita. Muutin mieleni keskusteltuani muutaman vanhemman kanssa. He toivoivat vastinetta myös minulta. Kirjoittajavieras-kirjoitukseni on poikkeuksellisesti ainoastaan verkkolehdessä, sillä lehden mielipidekirjoituspalsta oli jo täynnä (luonnollisesti kouluverkkoasiaa) ja keskiviikon lehteen ei julkaista valtuutettujen kolumneja. Keskiviikon lehden jakelu on kaikkiin talouksiin ja julkaisu ei olisi tasavertaista valtuutetuille.
Koska kirjoituksen on vain verkkolehdessä, tässä sinulle kokonaisuudessaan se luettavaksi:
Kirjoittajavieras Lotta Paakkunainen: Kouluverkko ja lapsimäärään tuijottelu
Lotta Paakkunainen
Kouluverkkokeskustelu käy jälleen kuumana ja minäkin olen osallistunut siihen jo vuosia, ennen valtuustoon valitsemistakin. Hämmästyttävää tämän päivän keskustelussa on se, että argumentit eivät ole muuttuneet kummallakaan osapuolella. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kirjoitti 3.10.2020 mielipidekirjoituksen, jossa hän toteaa, että kouluja ei pidä perustaa eikä sulkea yhden ikäluokan ja yhden vuoden perusteella. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että Pullissa ei tänä vuonna ole yhtään ekaluokkalaista. Totta, ei olekaan, mutta eskareita on 13.
Koulujen lakkautuksia perustellaan huolestuttavalla lapsimäärän laskulla ja muuttotappiolla. Kuitenkin jos vertaillaan laskutapoja, voi lapsimäärien muutokset olla erilaisia eri laskijoilla. Esimerkiksi Tilastokeskuksen 12.8. datan mukaan pelkästään Asemanpellolla ja Veijolassa on koululaisia vuonna 2024 edelleen 103 ja vielä vuonna 2027 lapsia Tilastokeskuksen arvion mukaan 90. Kaupungin ennusteet eroavat Tilastokeskuksen arvioista, sillä kaupungin mukaan vaikka Pulli, Lehmijärvi ja Asemanpelto yhdistettäisi Mäntynummeen, lasten määrä vuonna 2024 jäisi alle 200.
Karstun koulua lakkauttaessa yhtenä vahvana perusteena oli yhdysluokkien pedagoginen haastavuus. Tuolloin Routiolle perustettiin yhdysluokka, joka nyttemmin on purettu. Nummen yhtenäiskoulun alakoulussa taas Hyrsylän ja Koisjärven koulujen lakkautukset vaikuttaa edelleen niin, että viime vuonna kuudesluokalla oli 35–36 oppilasta ja tänäkin vuonna 35 sekä kahden vuoden ajan on ollut yhdysluokka.
Helsingin Sanomat uutisoi 3.10.2020, että Tutkijaryhmä uskoo syntyvyyden lähtevän maltilliseen kasvuun, sillä lasten saannin lykkäys ei voi jatkua loputtomiin. Heidän mukaansa syntyvyyteen tuijottamisen sijasta ratkaisuja tulisi siis etsiä myös muualta. ”Täytyy pystyä hakemaan ratkaisuja muistakin trendeistä”
Koulujen lakkautuksista on äänestetty uudestaan ja uudestaan. Jos valtuusto on päättänyt, että koulua ei lakkauteta, on lakkautus tuotu uudestaan päätettäväksi, samoin perustein kuin aiemminkin. Talous ei kuitenkaan ole pelastunut aiemmilla lakkautuksilla.
Viisaus ei asu meissä, onko tosiaan näin? Minä haluan uskoa, että asuu. Minä tiedän, että luottamushenkilöissäkin on paljon heitä, jotka hakevat muutosta, jotka näkevät pidemmälle kuin valtuustokauden loppuun tai seuraaviin vaaleihin.
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk).
Talous ei ole pelastunut aiemmilla lakkautuksilla.
Ps. on muuten jännä juttu, että edelleen koulujen lakkautuksia ajavat puhuvat vaikeiden päätösten tekemisestä ja siitä, että niitä pitää nyt tehdä. Olisikohan se niin, että ne vaikeat päätökset oikeasti ovatkin niitä, joilla kouluja ei lakkauteta?
Lohjalla kaupunkikeskustan alueella asuu noin 16 000 asukasta, Lohjan taajamissa ja maaseudun alueella asuu noin 30 000 asukasta. Onko hallituksemme koko Lohjan asialla?
Lohjan kaupunginhallitus kokousti maanantaina, 28.9.2020 ja yhtenä käsiteltävänä kokonaisuutena oli talouden tasapainottaminen. Kokouksen oheismateriaaleista on sanottava se, että suurin osa, oikeastaan lähes jokainen liite koski säästöjä lapsista ja nuorista ja nimenomaan koulujen lakkautuksista saatavia ”säästöjä”. Listalla olivat jälleen Ikkalan, Pullin, Nummenkylän ja Maksjoen sekä Asemanpellon ja Lehmijärven koulujen lakkauttamiset. Hallitus ei ollut yksimielinen ja äänet jakautuivat 8-5 Ikkalan, Pullin, Nummenkylän ja Maksjoen lakkauttamisen puolesta. Lakkauttamista vastustivat:
Hannele Maittila (ML), Päivi Alanne (Kesk), Toni Hägg (vas), Riikka Slunga-Poutsalo ja Kai Turunen (PS).
Lakkauttamista puolsivat:
Pekka Luoma, Tuija Piekka, Kaj Sundqvist (Kok), Paula Nordström, Urpo Uotila (Vih), Jarmo Aho, Leena Saari ja Aslak Palenius (sdp).
Asemanpellon ja Lehmijärven koulujen kohdalla hallitus äänesti useaan otteeseen ja joutuivat uusimaankin äänestyksiä, koska näiden koulujen kohdalla ensimmäisissä äänestyksissä äänten mentyä tasan käytettiin ratkaisuna arvontaa. Aika järkyttävää ajatella, että tosiaan hallituksen jäsenet ja viranhaltijat ajattelevat kolikon voivan ratkaista koulun kohtalon. Suomen Kuntaliiton äänestysohjeistuksesta todetaan, että asia ratkaistaan puheenjohtajan kannanotolla. Lopputulema hallituksen kokouksesta on, että Asemanpellon ja Lehmijärven koulujen osalta päätökset tehdään vasta, kun Opetustoiminnan järjestämisen periaatteet -työryhmän esitys on valmis. Eli hieman lisäaikaa. Paitsi että valtuuston kokous on ensi keskiviikkona 7.10. jolloin kuka tahansa valtuutettu voi esittää mitä tahansa ja jos esitys saa kannatusta, siitä äänestetään. Eli voidaan esittää, että koulua x ei lakkauteta tai että koulu x lakkautetaan.
Koulujen lakkautuksista on jauhettu vuosi toisensa jälkeen. Viranhaltijat tuovat uudestaan ja uudestaan lakkautusesitykset päätettäväksi talouden pelastajina. Toisaalta myös osa luottamushenkilöistä tekee sitä. Erityinen huomio muuten talouden tasapainottamislistoista on se, että jo tehtyjä päätöksiä tuodaan säästölistoille, esimerkiksi Maksjoen koulu on jo vuonna 2015 päätetty lakkauttaa, mutta sitä ei ole voitu toteuttaa, sillä vastaanottavan koulun kuntoisuusprosentit eivät ole vaaditulla tasolla, eikä Järnefeltin koulun uudistaminen ole vielä toteutunut. Silti asia tuodaan jokaisella tasapainotuslistalla esiin.
Tiedän toistavani itseäni sanoessani jälleen tämän, mutta edelleen Uudenmaan maakunta on muuttovoittoinen, tosin pääkaupunkiseutuvetoisesti, mutta miksi Lohja ei voisi olla yksi muuttovoitosta hyötyvä? Lapsiperheiden palveluja lakkauttamalla ja kurjistamalla emme ainakaan houkuta lisää perheitä muuttamaan alueelle. Meidän tulee käyttää monimuotoista kouluverkkoa, työpaikka-alueiden (mm pääkaupunkiseutu) läheisyyttä ja maaseutukaupunkia valttina.
On kestämätöntä, että virkamiehet ja osa luottamushenkilöistä eivät huomioi asiantuntijalautakuntien lausuntoja tai se, että joillekin koulukriteeristön työryhmän esitykset eivät ole merkityksellisiä, ovat samantekeviä. Työryhmän raportti on valmistumassa ja luottamushenkilöillä on ollut mahdollisuus lukea se luonnoksenakin jo. Miksi ihmeessä meillä muodostetaan työryhmiä, jos niiden työtä ei kunnioiteta tai odoteta edes niiden valmistumista?
Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja valtiovarainministeriö valmistelevat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta ja maakuntien perustamista sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta hallitusohjelman mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja valtiovarainministeriö pyytävät lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi 25.9.2020 mennessä. Lausuntopyyntöön vastataan sähköisessä lausuntopalvelussa. Lausuntoa varten esitetään kohdennettuja kysymyksiä, joita on mahdollisuus perustella. Vaihtoehtoisesti vastaaja voi jättää avoimen lausunnon. Annetut lausunnot otetaan huomioon hallituksen esityksen viimeistelemisessä. Lohjan kaupungin lausuntoa on valmisteltu avoimena lausuntona.
Lausuntopyynnön kohteena olevalla hallituksen esitysluonnoksella ehdotettaisiin säädettäväksi uuden hallintotason perustamisen ja toiminnan kannalta keskeiset lait, joita olisivat maakuntalaki, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, laki pelastustoimen järjestämisestä sekä niiden yhteinen voimaanpanolaki, maakuntien rahoituslaki sekä ehdotukset kuntien rahoitusta koskevan lainsäädännön, verolainsäädännön, maakuntien ja kuntien henkilöstöä koskevan lainsäädännön sekä eräiden yleishallintoa koskevien lakien muuttamiseksi. Perustettaville uusille maakunnille siirrettäisiin vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä.
Sinänsä Lohjan lausunto on hyvin valmisteltu, mutta hieman jälleen mietityttää se, että lautakunta ei ole saanut kaikkea tietoa asiasta. Kuten esimerkiksi se, että Uudenmaan kaupunkien johtajat ovat tehneet yhteistyötä ja kommentoineet sen perusteella, lisäksi valtuutetuille tarjottu tietopaketti taitaa olla laajempi, mitä asiantuntijalautakunnalle tarjottu tietopaketti. Ehkä tietoa on tullut yhtäkkiä enemmän? Viime metreillä?
Olen edelleen sairaslomalla (kerron myöhemmin tästä), enkä pääse osallistumaan kokoukseen, enkä näin ollen tekemään vastaesitystäni, mutta toivon, että ryhmässäni se kuitenkin tehdään. Olen sen tänään heille esittänyt. Toki tämä tulee myöhään, mutta olen hieman toiskuntoinen ja joudun tekemään aika verkkaista tahtia yhtään mitään.
Olen keskustellut parin koulupsykologin kanssa asiasta ja juttelin psykologiliiton asiantuntijan kanssa asiasta sekä olen tutustunut OAJ:n kannanottoon ja siksi ehdottaisin vastaesitystä kohtaan 6 (oppilashuollosta):
Haluaisin lisätä pohdintaa myös oppilashuollosta: Oppilas- ja opiskeluhuollon koulupsykologit ja -kuraattorit tarvitaan kouluihin ja oppilaitoksiin lähelle oppilaita, opiskelijoita ja opettajia. Oppilas- ja opiskeluhuollon koulupsykologit ja -kuraattorit ovat nyt pääosin sivistystoimen henkilöstöä ja kiinteä osa kouluyhteisöä, onko hyvä muuttaa toimivaa mallia? Meillä Lohjalla on huono tilanne koulupsykologien rekrytoinnissa, mutta se korjaantuisi, jos päätettyämme asiasta erikseen myöhemmin saisimme resurssoitua oikein ja korjattua sillä tilanteen. Nykyinen ehdotus sote-ratkaisusta voi viedä koulupsykologit kauemmaksi tarvitsevista. Maantiede ei muutu maakunta- ja soteratkaisun yhteydessä. Välimatkat voivat jopa pidentyä, jos soteratkaisu tuo esimerkiksi henkilöstöpoolin, josta koulupsykologit siirtyvät kouluihin. OAJ:n ja Psykologiliiton mukaan Opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien siirtäminen sote-maakuntiin ei lisää henkilöstön määrää tai paranna palvelun saatavuutta. Vastaesitys kohtaan 6:
Oppilas- ja opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluiden järjestäminen päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten lapsille ja nuorille säädetään edelleen kunnan tehtäväksi. Rahoitus osoitetaan erillisellä momentilla peruspalveluiden valtionosuudesta suoraan kunnalle. Rahoituksesta päätettäessä on otettava huomioon nykyinen resurssipula ja varmistettava rahoituksen ja palvelutason yhdenvertainen riittävyys koko maassa.
Yksi malli ei toimi kaikkialla. Kunnilla on oltava oikeus järjestää oppilas- ja opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut yhdessä muiden kuntien kanssa tai sopia yhdessä näiden palveluiden järjestämisestä maakunnan kanssa. Kunnat osoittavat tällöin tarvittavan rahoituksen maakunnalle.
Yksityisellä opetuksen- tai koulutuksen järjestäjällä pitää olla mahdollisuus päättää, käyttääkö se kunnan tuottamia opiskeluhuollon palveluita, tuottaako se palvelut itse tai ostaako se ne muilta toimijoilta. Vastaava valintaoikeus on nykyisessä laissa opiskeluhuollosta.
Lohjalla on vakava tilanne koulupsykologien rekryämisessä. Tällä hetkellä meillä on kolme psykologia ja yksi ostopsykologi 5571 oppilasta varten. Lohjalla on kuusi koulupsykologin virkaa. Psykologiliiton suositus on 500 oppilasta per koulupsykologi. Siirtäminen maakuntaan tuskin tuo pelastusta tähän. Mutta se voisi auttaa, että sen sijaan, että yrittäisimme palkata kuutta koulupsykologia, tekisimme hakijoille houkuttelevammaksi hakea sillä, että perustaisimme tarpeeksi virkoja, jotta oisi houkuttavaa hakea meille. Oppilasmäärän perusteella meillä tulisi olla 10-11 koulupsykologia. Nyt meille ei haeta, koska työ kuormittaa liikaa, sillä oppilasmäärä lisättynä välimatkoihin on liian korkea. Uupumus ja se, että ei koe että pystyisi tekemään niin hyvää työtä kuin haluaisi, vaan joutuu kokoajan sammuttelemaan tulipaloja, ei ole kovin motivoivaa.
Pohdin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras kolumnissa 14.8.2020 sitä, tuoko keskittäminen autuutta.
Tekeekö keskittäminen autuaaksi
Koulujen lakkautuksia pohdittaessa tulisi miettiä tähän mennessä kokemaamme ja seurauksia aiemmista lakkautuksista. Nimenomaan lasten ja perheiden kannalta.
Esimerkkinä Koisjärven ja Hyrsylän lakkautukset. Oppilaat siirrettiin Oinolan kouluun (nykyään Nummen yhtenäiskoulu). Lakkautuksia perusteltiin mm. opetuksen laadulla ja opetusryhmien koolla. Keskustelua herätti paljon koulujen välinen tasa-arvo, sillä pienemmissä kouluissa saattaa olla pienemmät luokat, eivätkä näin ollen resurssit riittäisi tasaisesti. Mitä sanoisitte siitä, että viime lukuvuonna Nummella kuudennella luokalla oli 35–36 oppilasta, samoin tänä lukuvuonna kuudennella luokalla on 35 oppilasta. Toki luokalla on paljon jakotunteja, mutta paljon on myös koko luokan tunteja. Kuinka työrauha säilyy? Kuinka tämän päivän vaatimukset turvaväleistä säilyy? Minkälainen osa oppitunneista tullaan käyttämään siirtymisiin? Paljonko on pulpetteja käytävillä?
Onko suuret, 35 oppilaan luokat sitä, mitä lapsemme tarvitsevat? Kuinka tasa-arvo nyt toteutuu?
Meillä on erinomainen opetushenkilökunta, mutta kuinka kauan heidän selkärankansa kestää? Kouluavustajien määrästä ollaan mahdollisesti säästämässä, vaikka juuri nyt meidän pitäisi kuroa viime kevään vajetta ja tukea tarvitaan todella paljon. Oppilashuolto toimii äärirajoillaan, liian vähäisillä resursseilla, koulupsykologeista on pula.
Nyt voisi ehkä ajatella, että kyllä. Juuri siksi pitää keskittää, että saadaan isommissa yksiköissä kaikille lapsille oppilashuolto, kunnon opetus ja paljon vaihtoehtoja. Voisiko ehkä myös ajatella, että toisilla se suuri aiheuttaa sen tarpeen oppilashuollolle? Voisiko ehkä myös ajatella, että isossa hukkuu joukkoon? Oppilaamme ovat yksilöitä, pieniä ihmisiä, joilla on erilaiset tarpeet. Toisille sopii isompi oppimisympäristö, toisille pienempi. Se, että me suljemme vaihtoehtoja pois, ei auta meitä ketään. Vaihtoehtojen vähentäminen myös kaventaa tulevaisuutta. Se on meidän lapsiltamme pois. Se on meiltä pois.
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.), lapsiasiahenkilö.
Tähän liittyen olimme Ana Soraisen ja Jaana Silanderin kanssa keskustelleet aloitteen tekemisestä koskien jo lakkautettujen lähikoulujen taloudellisten ja muiden vaikutusten selvittämistä ja valtuustokokouksessa 26.8.2020 Jaana kävikin esittelemässä aloitteemme. Itse ikävä kyllä olin estynyt kokouksesta, eikä Anakaan varavaltuutettuna tällä kertaa ollut läsnä, joten Jaana esitteli aloitteen. Asia on niin tärkeä, että sen eteneminen on pääasia.
Perusopetuslain (628/1998) 2 §:ssä säädetään, että opetuksen tavoitteena on muiden tavoitteiden ohella turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. Peruskoulutuksen yhdenvertaisuus ei tällä hetkellä toteudu haja-asutusalueilla. Näennäisten säästöjen hakemiseksi kunnat lakkauttavat kyläkouluja ja ahtavat pienet koululaiset suuriin koulukeskuksiin. Samassa pykälässä säädetään myös, että opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Pitkät koulukuljetukset vievät lasten energiaa ja estävät osallistumisen koulujen kerhotoimintaan ja muihin harrastuksiin. Pitkiin koulukuljetuksiin sidotut koululaiset ovat epäyhdenvertaisessa ja epätasa-arvoisessa asemassa koulutukseen osallistumisen sekä sen suhteen, miten he voivat kehittää itseään elämässään. Korona-aika on opettanut suurten ihmismäärien ahtaalle sijoittamiseen liittyvän epidemiariskin. Edellä mainituista syistä perusopetuslakia tulee muuttaa siten, että vastaisuudessa perusopetuksen yhdenvertaisuuden tulee tarkoittaa myös sitä, että perusopetuspalvelut ovat riittävän lähellä myös haja-asutusalueilla. Pienet ja turvalliset kyläkoulut toteuttavat parhaalla tavalla perusopetuksen yhdenvertaisuutta.
Kyläkoulujen lakkauttamista perustellaan ennusteilla lasten määrän vähenemisestä. Hyvinvointipalveluja ja koulutuspalveluja haja-asutusalueilta leikatessaan kunnat itse toimeenpanevat ennusteita karkottaessaan lapsiperheet muihin kuntiin ja taajamiin. Lisäksi ei ole olemassa selvityksiä, jotka osoittaisivat, että kyläkoulujen lakkauttamisesta koituisi todellisia säästöjä. Kuntien täytyy kuitenkin kaikki kouluttaa oppivelvolliset, joten opetusresurssia kuluu ja lisäksi tulevat kustanukset koulukuljetuksista. Lasten ahtaminen suuriin koulukeskuksiin lisää tartuntariskiä, ja sama riski liittyy myös koulukuljetuksiin. Bussit ja taksit liikennöivät tehokkuussyistä mahdollisimman täysinä. Lisäksi pitkistä koulukuljetuksista aiheutuu haittaa lasten muulle kehittymiselle, koska koulupäivä ovat kohtuuttoman pitkiä ja aikaa muille harrastuksille ei jää, ei varsinkaan mahdollisuutta kouun järjestämään kerhotoimintaan. Bussi ei odota. Pienten koululaisten ja heidän vanhempiensa pahoinvointi lisääntyy ja kuntien ja maaseudun vetovoimaisuus vähenee kuntien strategioiden sanahelinästä huolimatta.
Kyläaktiivi Ana Sorainen on ansiokkaasti pohjustanut aloitteen ja yhteistyössä olemme muutaman muun äidin kanssa yhteyshenkilöinä aloitteessa, johon nyt keräämmekin kannatusallekirjoituksia.
Olen aina ollut pienten koulujen puolustaja ja olen edelleen sitä mieltä, että me tarvitsemme sekä isoja että pieniä kouluja. Toisille lapsille pieni koulu sopii paremmin kuin iso ja toisille taas iso sopii paremmin kuin pieni.
Olen aiheesta ollut yhteydessä myös eduskunnan kylätoimintaverkostoon. He ovat tehneet kirjallisen kysymyksen (KK 926/2002) eduskunnan puhemiehelle ja ottivat kantaa valtakunnallisen kouluverkkoselvityksen tekemiseen. Olen kiitollinen kylätoimintaverkoston toimiin heidän ottaessaan esitykseni valtakunnallisesta kouluverkon selvityksestä asiakseen. Olen selvitystä esittänyt sivistysvaliokunnan jäsenelle Hilkka Kempille ja olen iloinen hänen viedessään asiaa eteenpäin, vaikkakin hän oli hieman epäileväinen sen hyödyistä.
Toivon, että asia etenee sen selkeän tarpeen vuoksi.
Kerroin heille esimerkkinä omasta kotikaupungistani, Lohjasta. Lohja on vuodesta 2013 lakkauttanut Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut ja näin ollen olemme todenneet sen, että koululaisten koulumatkoihin käyttämä aika on lisääntynyt ja matkat ovat pidentyneet. Tämän jälkeen on lakkautusesityksiä ollut jatkuvasti, esimerkiksi Ikkalan koulua viranhaltijat ovat esittäneet lakkautettavaksi kymmeneen otteeseen, ja tämä vain tällä kaudella. Tällä hetkellä lakkautusesityksessä on loput pienemmät koulut (Maksjoen, Pullin, Lehmijärven, Ikkalan, Nummenkylän koulut) ja se tarkoittaa sitä, että Lohja on vuoden 2013 jälkeen lakkauttanut 50% kouluistaan) sekä esitetään kouluavustajista vähennettävän ja tuntikehyksen leikkausta. Nämä kaikki toimet vaikuttavat lasten hyvinvointiin ja huonontaa ennaltaehkäisevää toimintaa.
Pienten lähikoulujen ajojahti on toistunut Lohjalla vuosi toisensa jälkeen. Tämä on erittäin huonoa hallintoa ja osoittaa täydellistä piittaamattomuutta asukkaiden hyvinvoinnista ja näkemyksistä. Koulun tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus heijastuu monin tavoin koko alueen kehitykseen. Potentiaaliset uudet asukkaat eivät uskalla muuttaa alueelle ja nykyisten asukkaiden vaikuttamispotentiaali menee väsyttävään puolustustaisteluun eikä alueen positiiviseen kehittämiseen.
Tilastokeskuksen mukaan lapsiperheiden määrä Lohjalla on ollut aiemman pitkään jatkuneen kasvun jälkeen jyrkässä laskussa vuodesta 2013 alkaen. Tämä on merkki siitä, että Lohja ei ole onnistunut tunnistamaan oikeita veto- tai pitovoimatekijöitä, jotka saisivat lapsiperheet valitsemaan Lohjan ennen Vihtiä tai muita verrokkikuntia. Moni perhe on jo muuttanut Lohjalle pienemmän koulun vuoksi, palveluiden leikkaaminen ei ole oikea kiitos heille. Kun palveluista leikataan, katoavat myös veronmaksajat.
Kouluverkon monimuotoisuus ja kattavuus ovat valtava positiivinen mahdollisuus koko kaupungille. Kyläkoulut ja pienten taajamien koulut ovat ehdottomia valtteja uusien asukkaiden houkuttelemisessa Lohjalle. Niitä voisi entisestään kehittää yhteistyössä asukkaiden kanssa. Suurempienkin alakoulujen luokat voisivat hyödyntää kyläkoulujen ympäristöjä opetuksessa. Näin voidaan jakaa eri koulujen vahvuuksia ja lisätä yhteistyötä eri koulujen välillä.
Lohjalla pidetään jatkuvasti suurta joukkoa perheitä sietämättömässä epävarmuudessa ja huolessa lastensa koulun sijainnista. Lapsia ollaan valmiita siirtämään koulusta toiseen, tutusta ja turvallisesta tuntemattomaan, istuttamaan päivittäin tuntikausia koulubussissa ja vieläpä pandemian opetuksista piittaamatta.
Kuntatalouden korjaamisessa keskitytään ainoastaan säästökohteisiin, menoihin, mutta ei kokonaisuuteen. Missä olisi foorumi, jossa keskustellaan tulopuolen vahvistamisesta? Kuinka saisi huomiota myös kehittämiseen? Alijäämäongelmaa sysätään luottamushenkilöiden niskaan ja todetaan, että muuta ei ole tehtävissä kuin lakkauttaa kouluja ja päiväkoteja.
Tämä Lohjan tilanne vain esimerkkinä, sillä meiltä päin katsottuna tilanne tuntuu kunnissa niin epätoivoiselta, että hallituksen kuntatalouspolitiikka on saatava entistä tärkeämmin selkeäksi ja kuntoon. Nykyinen kehityssuunta ei voi olla ’uusi normaali’, jossa kouluja ajetaan alas ja nuorisotyön resursseja minimoidaan.
Toivoisin heidän ottavan keskusteluun viestini ja pohtivan mahdollisuuksia parantaa kuntien tilannetta, nimenomaan lapsiperheiden turvaksi. Koulut tulee nähdä maaseudun, jopa maaseutukaupunkien vetovoimana ja elinvoiman kehittäjänä. Olen aiemmin esittänyt toiveen valtakunnallisen kouluverkkoselvityksen tekemisestä, sillä uskon sen rauhoittavan kuntia, jotka jatkuvasti esittävät uudestaan ja uudestaan koulujen lakkautuksia tuoden perheille kohtuutonta stressiä ja epävarmuutta. Tämä vaikuttaa myös muuttoliikkeeseen. Monet perheet muuttavat lähelle kouluja, jotta perheen arki olisi sujuvaa.
Toivon, että eduskunnan kylätoimintaverkostolla on aikaa tutustua aloitteeseen ja ehkä keskustella siitä.
Lotta Paakkunainen 