Hanko – Sivu 27 – Lotta Paakkunainen

Huutolaisten perintö

Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.

Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina, kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935. Varsinaisten huutokauppojen vähitellen loputtua, jatkettiin lasten sijoittamista perheisiin rahaa vastaan kuitenkin vielä 1940-luvullakin.

Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä. Erityisesti maaseudulla he joutuivat raatamaan talon töissä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja usein huutolaislapsia myös kohdeltiin erittäin julmasti ja pahoinpideltiin. (lähde wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus)

mm. Jouko Halmekoski on tutkinut huutolaisuutta ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Hänen mukaansa huutolaisuus on painunut Suomessa unohduksiin, sillä useat sen kokeneet ovat hävenneet puhua huutolaisuudesta. (lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/11/muisti-huutolaiset)

Pienen huutolaislapsen elämään mahtui sekä iloa että surua. Ankara kohtelu, hellyyden puute ja häpeä oli usein huutolaislapsen osa. Oli paljon tuurista kiinni minkälaiseen kotiin lapsi ostettiin, toisinaan kävi onni ja ostettu lapsi sai töiden ohella käydä myös koulua.

Olen huutolaislasten lapsenlapsi ja koen, että huutolaisuuden varjo eli vahvana omassa lapsuudessani ja näkyy edelleen elämässäni. Huutolaisten tuntema häpeä, juurettomuus ja hellyyden puute siirtyy vaivihkaa arkeen ja vaikuttaa aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Me huutolaisten perilliset kannamme edelleen huutolaisuudesta jälkeä, taakkaa tietämättämme perintönä.

Häpeä menneestä ja omasta itsestä on vaikuttanut siihen, että ei haluta puhua menneestä, padotaan sisään ja siitä on saattanut koitua mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vaikeuksia sopeutua arkeen ja sen haasteisiin.

Hellyyden puute on vaikuttanut siihen, kuinka osoittaa hellyyttä omia lapsiaan kohtaan ja siirtää tätä perintöä eteenpäin. Hellyyden puute vaikuttaa myös vahvasti siihen, kuinka arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja muut.

Juurettomuus vaikuttaa itsevarmuuteen, tunteeseen, ettei kuulu mihinkään

Omat vanhempani ovat varmasti tehneet parhaansa ja minä rakastan ja arvostan heitä. He ovat oman aikakautensa lapsia ja kasvattajia, kuten minunkin sukupolveni. Jokainen sukupolvi toivottavasti oppii edellisestä, kehittyy ja opettaa seuraavaa. Toivon, että osaan käyttää isovanhemmiltani, vanhemmiltani ja vanhemmistani oppimani omien lasteni hyväksi.

Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeuksien kunnioittaminen on ihmisyyden tärkein perusta.

Suomi on pyytänyt anteeksi monia asioita monelta taholta (hienoa!) ja esitänkin hartaan toiveeni siitä, että Suomi vihdoin pyytäisi anteeksi myös huutolaisilta ja heidän jälkeläisiltään. Eikö olisi jo aika?

Toisaalta samalla mietin, onko vielä liian aikaista, ajatellen sitä, mitä tällä hetkellä lastensuojelusta uutisoidaan. Esimerkkinä Iltalehden artikkeli lastensuojelulaitosten pääomasijoittajien toiminnasta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ea289fcd-0fba-4f08-ac31-96732e219245

Ajatellen toisaalta myös sitä, miten eri tavalla voidaan ajatella ratkaisuista: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b5361d9-dfd3-4ca0-9af5-07499351a78a

Politiikan ja poliitikkojen arvot ovat aivan liian kaukana toisistaan, että löytäisimme ratkaisuja edes hyvinvointialueita kehittäessä. Lapset ja nuoret ovat kärsijoinä. Edelleen.

Aiemmin huutolaisuudesta kirjoittamaani:

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa: Sadan vuoden kehitys

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 2.1.2020: Raskas lähihistoriamme jättää painavan vastuun oppia

Kiitos,

Aluevaaleissa minulle luotti äänensä 509 länsi-uusimaalaista. Lämmin kiitos jokaiselle.

Ääntenlaskennassa viime hetkillä keskusta menetti yhden paikan ja minä putosin siinä vaiheessa varavaltuutetuksi. Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto on kokoomus- ja Espoovetoinen, keskustalla on kolme valtuutettua.

Nummen ja Pusulan äänestysalueilla sain eniten ääniä, lämmin kiitos! Ja Lohjallakin sain kahdeksanneksi eniten ääniä.

Varavaltuutettuna tulen todennäköisesti olemaan aktiivisesti mukana kehittämässä ja rakentamassa hyvinvointialuettamme.

Vaaleja valvoessamme kotona oli lapsetkin mukana jännittämässä. Nuorimmaista ei ollut saada nukkumaan. Hän niin jännittää ja hänestä on kiinnostavaa seurata äänten kehittymistä, puolueiden kannatusprosenttien muutosta ja äidin menestystä.

Noh, leuka rintaan ja kohti uusia vaaleja.

EDIT: tarkastuslaskennassa minulle löytyi kaksi ääntä lisää, kiitos niistäkin. Ääniä sain siis kokonaisuudessaan 511.

Aluevaalit ja niiden kampanjointi käytiin nopeassa tahdissa

Aluevaalit ja niiden kampanjointi käytiin nopeassa tahdissa.

Keskustan Lohjan kunnallisjärjestössä ja ehdokkaiden kesken totesimme vaalien olevan kollektiiviset vaalit ja yhteisesti teemme vaalityötä kaikkien ja keskustan hyväksi. Teimme yhteiset mainokset ja tuimme toisiamme.

Viestinnästä vastaavana keskityin kaikkien ehdokkaiden näkyvyyteen ja kunnallisjärjestön puheenjohtajana koen olevani viimeisessä vastuussa menestyksesämme. Toki puheenjohtajakausihan vaihtui kesken vaalikampanjoinnin, joten edellinen ja nykyinen ovat toimineet yhdessä ja kiitos on molempien. Luonnollisesti ehdokkaiden työ näkyy ja on arvokasta, mutta taustatyötä ei voi unohtaa. Ilman taustatyötä ja -tukea kampanjointi on hankalampaa.

Valtakunnallisesti keskustalle ennustetaan kolmatta sijaa, mikä on loistava tulos, mutta Länsi-Uusimaa on hyvin erilainen vaalialue verrattuna muihin. Toivomme sanomamme lahipalvelujen turvaamisesta tulleen kuulluksi myös omalla alueellamme.

Vaalikampanjoinnin aikana on moni puolue puhunut kärkiehdokkaista ja on kehoitettu äänestämään tiettyjä ehdokkaita. Meilläkin puhuttiin jossain vaiheessa tällaisesta vaihtoehdosta, mutta emme kokeneet mielekkäänä valita ns. kärkiehdokasta erinomaisten ehdokkaiden välillä.

Ehdokkaaita viimeisellä torilla, keskustan varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen tsemppaamassa

Lotta antaa toimittajalle Tuukkasen leipomon tuoreen ruisleivän

Eilen torilla minulta kysyttiin minkälaista äänimäärää odotan. Aluevaalien tulosta on suhteellisen vaikea ennustaa vaalien ollessa ensimmäiset laatuaan, äänestysvilkkauskin on arvoitus. Erilaisia arveluja on esitetty, ennakkoäänestyksessä äänestysprosentti nousi 26,4% ja se ennustaa, että äänestysprosentti voisi nousta hyvinkin yli 50 aiemmin arveltujen reilun 40%:n. Toivon, että tekemäni työ näkyy ja että ehdokkaittemme lautakunnissa ja valtuustossa tekemä työ näkyy.

Tuloksen näemme pian. Haluan kiittää kaikkia ehdokkaita työstä, tukijoita tuesta ja omaa perhettäni tuesta ja kannustuksesta.

Aloite käsitelty loppuun merkittävillä vaikutuksilla

Käsittelimme valtuustokokouksessa aloitteeni ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua loppuunkäsitellyksi. Olimme ryhmässä sopineet, että pidän aiheesta ryhmäpuheenvuoron, mutta valtuuston puheenjohtaja ilmoitti, että ei hyväksy aloitteissa pidettäväksi ryhmäpuheenvuoroa. (? en ymmärtänyt miksi, mutta tiivistin puheeni lyhyemmäksi)

Puheenvuoro ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut seuraajat. Voin tyytyväisenä todeta ryhmämme puolesta, että tämä aloitteemme on edennyt ilahduttavan nopeasti.

Kuten aloitteessa todetaan, on iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä.

Ravitsemuksella on suuri merkitys esimerkiksi muistisairauksien ennaltaehkäisyssä ja hidastamisessa.

Vajaaravitsemusta on edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä. Vajaaravitsemus on riippumaton riski- ja kustannustekijä, jolla on tutkimuksissa osoitettu olevan vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Sairastavuus näkyy lisääntyneinä infektioina ja haavojen parantumisen hidastumisena, leikkauskomplikaatioina sekä pitkittyneenä toipumisena. Nämä kaikki lisäävät potilaan hoitoisuutta, pidentävät sairaalajaksoa sekä lisäävät pysyvän laitoshoidon riskiä. Lopputuloksena ovat kustannusten lisääntyminen ja potilaan elämänlaadun heikkeneminen.

Sairaalapotilaista keskimäärin 31 % on vajaaravittuja.

On hienoa, miten Lohjalla viranhaltijat tarttuivat mahdollisuuteen, jonka aloitteemme ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusi hanke tarjosivat. Tästä erityinen kiitos ylihoitaja Hannele Patjakselle ja hyvinvointijohtaja Tuula Suomiselle.

Aloitteemme merkitys on suurempi mitä voisi ajatella, sillä on tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia.

Ikääntyvien vajaaravitsemus voi tuntua pieneltä asialta, mutta sillä on huomattava vaikutus ikääntyvien hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle, mutta myös itsenäisyydelle ja pärjäämiselle arjessa, esim. kaatumisista puhumattakaan. Ikääntyvien vajaaravitsemukseen puuttumisella on myös huomattavia vaikutuksia yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja kustannuksiin.

Kiitos

Voit lukea aloitteeni täältä:

https://lottapaakkunainen.com/2021/08/26/valtuustoaloite-25-8-2021-vajaaravitsemuksen-seulonnasta-ja-ravitsemushoidon-sisallyttamisesta-ikaantyneiden-terveydenhuollon-hoitopolkuun/

Länsi-Uusimaan Vaalikynä-kirjoitus 18.1.2022: Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan valtuustoaloitteella merkittäviä vaikutuksia

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Vaalikynä-kirjoituksen valtuustoaloitteestani iäkkäiden vajaaravitsemuksen seurannasta, sillä olin saanut tiedusteluja sen käsittelystä valtuustossa. Aloitteeni on käsittelyssä valtuustossa 19.1 ja päätöehdotustekstinä on: Valtuusto päättää merkitä aloitteen loppuun käsitellyksi. Ja sehän ei oikeastaan kerro mitään. Toki esittelytekstissä on myös pidempi seloste, jossa kerrotaan aloitteen tuomista toimenpiteistä.

Tämä aloite on edennyt ilahduttavan nopeasti. Varmasti osaltaan vaikutusta oli sillä, mitä itse tein aloitteen lisäksi.

Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan valtuustoaloitteella merkittäviä vaikutuksia

Tein elokuussa valtuustoaloitteen vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun. Ensi keskiviikon valtuustokokouksessa se saatetaan loppuun merkittävillä toimenpiteillä.

Aloitetta valmistellessani keskustelin usean ravitsemuksen asiantuntijan, alan tutkijan sekä kaupungin edustajien kanssa. Olin myös yhteydessä Valtion ravitsemusneuvottelukuntaan, jossa kiinnostus aloitettani kohtaan oli suuri. Ravitsemusneuvottelukunnan mukaan aloitteen ajoitus on täydellinen, sillä alkamassa oli vuonna 2020 julkaistun Ikääntyneiden ruokasuosituksen jalkauttamiseen tähtäävä hanke, johon aloitteeni tarkoitus sopi hyvin. Keskustelimme mahdollisuudesta ottaa Lohja pilotiksi hankkeeseen.

Yhdistin yllämainitut toimijat, minkä seurauksena käynnistetään tämän vuoden alussa Lohjalla lisäkoulutusta ja kehitystyö vajaaravitsemuksen tunnistamisen konseptista osana Tulevaisuuden sote-keskushanketta. Tuotokset tulevat muodostamaan pohjan hyvinvointialueemme tulevalle toimintamallille, ja projekti toteutetaan käytännössä ensimmäisenä meillä Lohjalla. Tämä on merkittävää, sillä palvelut tullaan järjestämään jatkossa yhtenäisesti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aloittaessa toimintansa vuoden 2023 alussa. Tällöin alueen kunnilla on mahdollisuus yhteistyöllä kehittää palveluja parhaiden käytäntöjen mukaisiksi. Kaikki kunnat pääsevät hyödyntämään projektissa opittua jo tämän vuoden aikana. Tämän ikääntyneiden vajaaravitsemukseen keskittyneen aloitteen seurauksena olemme siis jo Lohjalla edelläkävijöitä.

Aloitettani kannatettiin yli puoluerajojen. On tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia.

Lotta Paakkunainen, aluevaaliehdokas (kesk.)

Vauhtivuoden alku

Vuoteni on tosissaan alkanut vauhdikkaasti. Vauhtia riittää niin perheen toimesta kuin vapaaehtoistoimista, aluevaalikampanjoinnista ja kunnallisjärjestön hallituksen puheenjohtajuudesta. Päivät eivät tunnu riittävän ja tunti tunnilta aika vain tuntuu katoavan.

Lasten lomaillessa on ihan kiva heittäytyä ja ollaan vaan ja siihen olen kyllä päättänyt saada järjestettyä aikaa ja tähän asti olen pystynytkin siihen hyvin (hyvä mä, kolmas päivä vuodesta menossa ja lapset lomalla), toivon, että loppuvuosi menee samalla hyvällä tavalla.

WeeGeen portaat kutsuivat nopeaan nousuun

Kunnallisjärjestön puheenjohtajana koen olevani viimeisessä vastuussa kaikesta toiminnasta ja varsinkin vaalien alla paine on kova. Ja kiire. Aluvaalit toteutetaan hyvin nopealla aikataululla ja se, että uusi kausi alkaa kesken vaalityön tuo haastetta hyvin paljon. Onneksi kunnallisjärjestön edellinen puheenjohtaja ja nykyinen (ja samalla entinen) sihteeri tukevat ja auttavat.

Sihteerin kanssa kävimme pitkän ja hyvän keskustelun ja samantien saimme paljon aikaan ja asioita eteenpäin. Siitä tuli oikein hyvä tunne ja uutta virtaa.

Hallituksen järjestäytymiskokous on tällä viikolla, vaalitelineiden mainokset pitää olla tällä viikolla valmiit, ehdokasvideoita kuvataan tällä viikolla ja somemainos olisi hyvä saada kasaan myös, yllättäen tällä viikolla. Omaa vaalityötä ei juuri ehdi tekemään, mutta puheenjohtajana ja viestintävastaavana olen vastuussa kaikkien menestyksestä. Toki jokaisen ehdokkaan oma työ, arvot ja näkyvyys on tärkeää, mutta pohjana on kaikkien ehdokkaiden hyväksi tehtävä yhteinen työ, josta jokaisen odotan kantavan myös vastuuta. Politiikka on tiimityötä ja se alkaa omasta tontista.

https://www.lohjankeskusta.fi/aluevaalit-2022/

Parasta kuitenkin on vuoden alussa ollut se, että olemme silti saaneet mieheni kanssa järjestettyä aikaa istua vieretysten, olla lähekkäin. Siihen ei ole tuntunut olleen aikaa pitkään, pitkään aikaan. Mä toivon, että tämä tapa ja oleminen jatkuu ja paranee.