Päätimme muutaman äidin kanssa lähteä tarkistamaan, onko lastemme koulutie turvallinen, kuten on kaupunki ja urakoitsija luvanneet.
Oilaantien liikenneturvallisuuden parantamistyöt ovat vielä kesken, mutta lapset eivät tietöiden ajaksi määräaikaista koulukyytiä, koska urakoitsijan kanssa on sovittu, että tie on jo koulujen alettua kulkukunnossa.
Kaupunki perää joka kerta koulumatkasta puhuttaessa vanhempien vastuuta ja sitä, että koulutie tulee harjoitella ennen koulun aloittamista. Meidän tiellä ei ole voitu harjoitella, sillä tie on ollut suljettuna koko kesän. Koulujen alkamispäivänä tie avattiin koululaisille, jolloin osa lapsista kävelivät ensimmäistä kertaa tätä tietä. Tietyökoneiden ollessa vielä läsnä. Ajotien asvaltointi aloitetiin, kun lapset olivat jo koulussa ja se jatkui lasten palaillessa koulusta.
Koulumatka Lohjan Nummella 9.8.2018
Vaikka tien tämän hetkinen tila ei ole niin paha, mitä pelkäsin, olen edelleen samaan mieltä, mitä aiemmassa kirjoituksessani.
Lasten ei ole turvallista kävellä tietyömaan läpi, ei vaikka työntekijät kuinka varoisivat ja katsoisivat, ei lapsia voi laittaa kävelemään työmaan läpi.
Laitoin hakemuksestani myös sähköpostin logistiikkakeskukseen tiedoksi ja sain todella nopeasti vastauksen. Kiitos siitä.
Harmikseni vastaus ei ollut toivotunlainen. Korrekti ja kohtelias kyllä, mutta ei lupaava.
Kyytiä ei saa, koska kaikki tietävät milloin koulu alkaa ja koulun alkaessa oppilaiden pitää päästä turvallisesti kulkemaan jalan tai pyörällä kouluun. Urakoitsija on kaupungille näin luvannut. Tietyö on tarkoitus saada jo tällä viikolla pääosin valmiiksi ja tie avataan autoliikenteellekin jo 11.8. Lopullisesti urakka on valmis 31.8. mennessä.
Pidän tästä tiukasta asenteesta tilanteessa. Jos urakoitsija on kaupungin kanssa keskustellut aiheesta ja sopinut, että lapset pääsevät turvallisesti, niin siitä on pidettävä kiinni. Se, mikä haittaa tässä kohtaa on lasten joutuminen väliin.
Harmi vaan, että mä olen epäluuloinen ja ylisuojeleva ihminen. Lasten turvallisuuden ollessa kyseessä olen mielummin ylivarovainen kuin pahoillani jälkikäteen.
Ensi viikolla pitäisi asvaltoida kevyenliikenteen väylä. Ajorata on jo avattu liikenteelle. Kuinka lapset kulkevat? Ajorataa? Olen esittänyt kysymyksen kaupungille ja ovat luvanneet selvittää asian ja vastata kysymykseeni ja hoitaa asian lapsien parasta ajatellen.
Olen tehnyt hakemuksen määräaikaiseeen koulukuljetukseen, sillä tietyöt eivät tule valmistumaan ajoissa koulun alkuun. Mielestäni lasten ei välttämättä ole turvallista kulkea tietyökoneiden keskellä kouluun ja kiertotietä käytettäessä koulumatka pitenee (meiltä 3,6 km, pitenee siis noin 900 m). Kiertotietä käytettäessä myös tien turvallisuus muuttuu, valtatie 110 on luokiteltu osittain vaaralliseksi 5 lk saakka.
Koululiitu luokitus kiertotielle. Tie osittain vaarallinen 5. luokkalaiselle asti. Kiertotien käyttö pidentää koulumatkaa noin 900 m.
Juttelin tietyömaasta vastaavan kanssa ja hän kertoi urakka-ajan heillä olevan suunnilleen syyskuun puoleenväliin saakka. Laitoin koulukuljetushakemuksen ajalle 9.8-28.9, varmuuden vuoksi kuun loppuun, sillä hyvin usein asiat eivät mene niinkuin on suunniteltu ja joskus tulee viivästyksiä. Kuten nyt jo on tullut, esim tien varrella olevia sähkötolppien poistoa on jouduttu odottamaan pari viikkoa.
Syy siihen, miksi olen näin myöhässä tämän asian kanssa on se, että kaupunki lupasi tien olevan valmis koulujen alkaessa. Luotin siihen. Halusin viimeiseen asti, että kyllä se siitä valmistuu, mutta tosiasiat on kohdattava. Torstaina tie ei ole valmis.
Tästä koululaisten pitäisi kävellä koulujen alettua. Kuvasta puuttuvat tietyökoneet
Lasten ei ole turvallista kävellä tietyömaan läpi, ei vaikka työntekijät kuinka varoisivat ja katsoisivat, ei lapsia voi laittaa kävelemään työmaan läpi.
Laitoin hakemuksestani myös sähköpostin logistiikkakeskukseen tiedoksi ja sain todella nopeasti vastauksen. Kiitos siitä.
Harmikseni vastaus ei ollut toivotunlainen. Korrekti ja kohtelias kyllä, mutta ei lupaava.
Kyytiä ei saa, koska kaikki tietävät milloin koulu alkaa ja koulun alkaessa oppilaiden pitää päästä turvallisesti kulkemaan jalan tai pyörällä kouluun. Urakoitsija on kaupungille näin luvannut. Tietyö on tarkoitus saada jo tällä viikolla pääosin valmiiksi ja tie avataan autoliikenteellekin jo 11.8. Lopullisesti urakka on valmis 31.8. mennessä.
Pidän tästä tiukasta asenteesta tilanteessa. Jos urakoitsija on kaupungin kanssa keskustellut aiheesta ja sopinut, että lapset pääsevät turvallisesti, niin siitä on pidettävä kiinni. Se, mikä haittaa tässä kohtaa on lasten joutuminen väliin.
Harmi vaan, että mä olen epäluuloinen ja ylisuojeleva ihminen. Lasten turvallisuuden ollessa kyseessä olen mielummin ylivarovainen kuin pahoillani jälkikäteen.
Koulukyydeistä on saanut monena vuonna olla huolissaan ja logistiikassa on, huolimatta siitä, että parhaansa yrittävät, tuntunut olevan pallo aivan jossain muualla kuin hallussa. Tämä alkava kouluvuosi näyttää ehkä vähän paremmalta kuin pitkään aikaan. Tiedottamisessa on päästy pieni askel eteenpäin, mutta ennenkaikkea, liikennöintiä koululaisten kulkemisen helpottamiseksi on parannettu. Ainakin yhdellä alueella. Toisilla perheillä.
Ikävä kyllä, vaikka uudistus on hyvä, ei se paranna kaikkien perheiden, eikä kaikkien koululaisten tilannetta. Toiset koululaiset joutuvat odottamaan jopa tunnin koulun pihalla tai pysäkillä.
Toivon, oikeastaan odottaisin sitä, että koko Lohjan alueella olisi jokaiselle koululaiselle turvallinen koulumatka, joka ei kestä liian kauan.
JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä, jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista? Jos lapsi kävelee samaista kapeaa tietä pimeässä, raskaan ajoneuvoliikenteen määrän läpiajon kokoajan kasvaessa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.
Näin heinäkuun helteillä ajatukset kääntyvät koulujen alkuun. Ja koulukyyteihin.
Koulukyyti on aina ongelmainen logistiikan alussa ja muutosten käynnistyessä. Kouluavustajat ovat tärkeänä osana kuljetusten toimimisessa koulussa, tarkistamisessa, että jokainen on oikeassa kyydissä ja he tekevät parhaansa juuri niissä puitteissa, mitä heillä on ja niillä ohjeilla, jotka saavat.
Tähän asti linja-autot ovat olleet aamuisin melkein joka aamu niin täynnä, että pienimmät ovat seisseet kuljetuksen ajan. Lähes joka aamu.
Tiedustellessani aiemmin tätä matkustajamäärää ja lasten seisomisesta bussissa, sain vastaukseksi, että satunnaisesti matkustajamäärä voi ylittyä 30%:lla. Onko melkein joka aamu satunnaisesti?
Olen entistä enemmän huolissani tästä asiasta, varsinkin nyt matkustajamäärien kasvaessa. Valtuusto päätti lakkauttaa Karstun koulun 1.8.2018 alkaen. Vanhemmat, minä ja moni muu ovat tuoneet esille useaan otteeseen huolen koulukyytien sujuvuudesta ja koulumatkan kestosta. Karstun koululaisten lähikoulun lakkautuksen myötä siirtyy koulukyydityksen piiriin lähes jokainen Karstun alueen lapsi.
Entä se, että bussit eivät aina kulje? Esimerkiksi lasten päästessä klo 13.30, tulee seuraava bussi klo 14.30. Mikäs siinä odotellessa, talvipakkasella tai räntäsateessa. Mikäs siinä.
Toisten mielestä tunnin odottelu ei ole kohtuuton. Ei se varmaankaan ole. Pääasiahan on se, että kyyti on. Toivottavasti koulu järjestää niin, että odotusajoille on tekemistä ja/tai valvontaa, että vältyttäisi kiusaamisilta ja muilta ikäviltä tylsästä odottamisesta johtuvista seurannaisista.
Ai mutta, katsoppa vaan. ”Koulukuljetusta odottavalle oppilaalle on järjestettävä mahdollisuus ohjattuun toimintaan.” Perusopetuslaki, pykälä 32
Onpa huoltajille todettu myös, että voi koulusta lähteä kymmenen minuuttia aiemmin, että ehtii bussiin. Ei siinä ajassa jää jälkeen. Mitä jos jääkin? Mitä, jos lähtee monta kertaa viikossa 10 minuuttia aiemmin? Mitä, jos se on aina sama aine, jolta lähtee aiemmin? Mitä yhden tai useamman oppilaan lähtö kesken tunnin tekee luokan työrauhalle? Eikö tarkoitus olekaan, että opetus on oppilaslähtöistä? Mietitään aikuisten ja vuoroliikenteen tarpeet ensin?
Voisi kuvitella, että kaupungissa, jossa 5521:sta oppilaasta 1500 on kuljetusoppilaita (20.5.2015), sujuisi koululaisten kuljetukset ongelmitta, tai ainakin syyslukukauden alkuvaikeuksien jälkeen hienosti. Kokemusta ainakin luulisi olevan. Viime vuonna logistiikka palkkasi yhden määräaikaisen työntekijän kesälomien yli lokakuuhun. Se on hyvää reagointia ruuhkautuneeseen ja ongelmaiseen palveluun, mutta se ei ikävä kyllä ratkaise kaikkia ongelmia.
Ymmärrettävästi vuoroliikenteen linja-autot ovat ensisijainen kuljetusmuoto, mutta mitäs sitten, kun liikennöitsijä ilmoittaa vuorojen lopettamisesta? Yleisin ratkaisu on se, että lapset odottavat seuraavaa bussia. Koulujen on huolehdittava tässä tapauksessa koululaisille valvottu odotustila tai valvottua toimintaa.
Mielestäni on hyvä opettaa lapsia käyttämään vuoroliikennettä, meidän perheessämme käyttöä olisi enemmänkin, mutta meillä päin vuoroliikennettä ei ole. Ei ole kuin arkipäivisin ja silloinkin rajattuina aikoina. Viikonloppuisin on turha kuvitella liikkuvansa muulla kuin omalla autolla.
Viime vuosina ikävästi on vanhemmat joutuneet turhan paljon valitusten kautta vaatimaan lapsilleen turvallista koulumatkaa. Toimistopöydän takaa ja netin tarjoamien karttapalvelujen turvin on helppo pistää lapsia kulkemaan teitä, joita ei kaikki aikuisetkaan halua kulkea, tai joille ei taksiyrittäjät halua tai pysty autojaan laittaa kulkemaan. Miksi valitusten kautta joutuu vaatimaan turvallista kulkua koulumatkoille?
Olen vuosien varrella kirjoittanut usein koulukyydeistä ja niiden toimimattomuudesta. Odotan päivää, kun koulukyydeistä voi kirjoittaa toisin, mieluisinta olisi, jos voisi kehua.
Koululiitu
Yksi suurimmista ongelmista on edelleen koululiitu, tai oikeastaan se, miten sitä käytetään. Valtakunnallisen Koululiitu-ohjelman mukaan arvioidut koulumatkojen vaarallisuudet jätetään kuntien itsensä viime kädessä arvioitavaksi.
Koululiitu pyrkii olemaan objektiivinen laskentamenetelmä, joka asettaa lapset tasavertaiseen asemaan muuntamalla heidän koulumatkansa vaarallisuuden matemaattiseen mitattavaan muotoon. Koululiitu on vain yksi menetelmä arvioida koulukuljetuksen tarvetta. Ohjelma ei huomioi lasten yksilöllisiä eroja eikä myöskään matkan rasittavuutta ja pelottavuutta muutoin kuin liikenteen lähtökohdista.
Koululiitu ottaa huomioon muuttujina seuraavat tekijät:
Liikennemäärä (arkivuorokausiliikenne)
Raskaan liikenteen määrä (arkivuorokausiliikenne)
Nopeusrajoitus
Tien pientareen leveys
Tien päällystetty piennar
Tien leveys
Tien päällystelaji
Tien liikenneverkollinen asema
Tien näkemäprosentti (300 metrin pysähdysnäkemä)
Tien toiminnallinen luokka
Tien kunnossapitoluokka
Valaistus
Kevyen liikenteen väylä
Koululiitu laskennoissa ovat mukana vain yleiset tiet. Koska Koululiitu on rekisteritietoihin perustuva ohjelma, se ei pysty huomioimaan kaikkia muuttuvia tekijöitä tien päällä ja tuloksien tulkinnassa on aina huomioitava tarpeen mukaan paikalliset ongelmat. Esimerkiksi sesonkiluonteinen liikenne, poikkeuksellisen huonot näkemät, tietyöt tai vesistösillat ovat kohteita, joissa on tarpeen mukaan paikallisesti arvioitava koulumatkan turvallisuus. Myöskään rautateiden tasoristeyksien tai linja-autopysäkkien turvallisuutta ei tällä ohjelmalla voi arvioida.
Eräs mielestäni aivan oleellinen kysymyskin on esitetty Koululiidusta puhuttaessa: Tulisiko riskiluvun olla alhaisempi talvella?
Koululiitu-ohjelman orjallinen tulkitsemattomuus haittaa vaarallisuusmääritelmiä ja koulumatkojen turvallisuuden parantamista. Arviolta 130 kuntaa käyttää matemaattista Koululiitu-ohjelmaa arvioidessaan lasten koulutien vaarallisuutta. Koululiitu ei ota huomioon kaikkia tiellä vallitsevia olosuhteita ja siksi se on kehitetty ainoastaan apuvälineeksi koulutien vaarallisuuden arviointiin. Useissa kunnissa ohjelmaa kuitenkin käytetään väärin.
Se on tehty ainoastaan työvälineeksi ja avuksi, ei täydellisesti noudatettavaksi. Näitä vaarallisuusmääritelmiä lukiessani välillä tulee mietittyä, miksi sitä yleensäkään on tehty? Se estää myös ns maalaisjärjen käytön ja saattaa myös vähentää niitä teihin oikeasti tutustumisia, paikan päällä.
Koulutien vaarallisuutta arvioivassa työryhmässä on yksi poliisi ja viisi viranhaltijaa. Poliisilla on hyvä käsitys teiden turvallisuudesta tai turvattomuudesta, mutta hän on vain yksi jäsen. Jälleen esitän kysymyksen, kuten monen edellisenä vuonna, että olisiko asiallista, että olisi myös esim aluetoimikunnan tai Lohjan koulujen vanhemmista (Lokova ry) edustaja mukana? Tai että olisi kuultu ennen kokousta aluetoimikuntaa tai Lokovaa? Pyydetty vaikka kuvia, jos ei kokousväki ole käynyt itse paikalla. Ja enpä muuten kauheasti usko, että käyvät paikalla. Eivät ainakaan pöytäkirjojen mukaan. On todettu, että työryhmä käy tarvittaessa paikalla tutustumassa tiehen. Ilmeisesti tarvetta ei useinkaan ole havaittu, on luotettu matemaattiseen ohjelmaan, josta jopa oma kehittäjä on todennut, ettei se huomioi kaikkea tien, eikä tien ympäristön ominaisuuksia.
Kaupungilta on kerrottu, että kaupunki käyttää katuliitu-ohjelman lisäksi toista ohjelmaa koulukyytejä suunnitellessaan, jossa huomioidaan valaistus ja muut olosuhteet, jotta he saisivat mahdollisimman hyvän ja tasapuolisen kyydityksen. Vaikkakin, jos esim kaupunkitaajamassa kävelet 2,7 km valaistua tietä ja valaisematonta saman verran maaseutualueella, ovat ne samanarvoisia. Valaisematon ei kuulemma ole turvaton.
Valaisematon, piennarta ei nimeksikään
Otetaanpa esimerkiksi kuvissa oleva Pusulantie. Auringonpaisteessa tie näyttää suhteellisen hyvältä, mutta pian on syksy ja talvi. Aika, jolloin lapset kulkevat kouluun suurimman osan ajasta, tie ei näytä tuolta. Tie on valaisematon, eikä piennarta yleisesti ottaen ole. Tie kuitenkin on luokiteltu koululiidussa turvalliseksi nelosluokkalaisille, joista suurin osa on kymmenvuotiaita.
Koululiitu Pusulantiestä
JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä, jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista? Jos lapsi kävelee samaista kapeaa tietä pimeässä, raskaan ajoneuvoliikenteen määrän läpiajon kokoajan kasvaessa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.
”Omien tutkimuskokemusteni perusteella olen samoilla linjoilla. Noin kymmenen vuoden ikään saakka lasten liikkumista liikenteessä leimaa arvaamattomuus ja leikki. Lapset kulkevat omissa maailmoissaan, menevät pitkin ojan pohjia ja keksivät oikoreittejä”, sanoo lasten liikenneturvallisuutta tutkinut Juha Heltimo liikenteen ja maankäytön suunnittelutoimisto Strafica Oy:sta. Heltimo on kysynyt tutkimuksissaan lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa.
Vaikka varmasti kaikki haluavat tehdä parhaansa ja haluavat, että homma toimii, ei se riitä.
Vaikka kaikki varmasti tekevät tosi paljon töitä, että kaikki tämä toimisi. Ei se riitä.
Katuliitu ei riitä. Sen pitäisi olla vain yksi työkaluista, ei se määräävä.
Koulukyydeistä puhuessa on liikaa kysymyksiä, liikaa epäkohtia. Onneksi epäkohdat ovat niitä, joita pystyy muuttamaan ja joihin logistiikkakeskus pureutuu. Mutta nämä ovat joka vuosi samoja ongelmia.
Toistan taas viime ja edellissyksyinä toteamani:
On aika monta muuttujaa, mutta koulujen osoitteet harvemmin muuttuvat, lasten määrä on suunnilleen samoissa luvuissa ja asuinalueet ovat yleensä aika pysyviä. Muutoksia toki on, mutta kuinka paljon ne voivat vaikuttaa, joka vuosi? Muuttujia tässä yhtälössä on, mutta se tiedetään joka vuosi, että niitä on ja joka vuosi ne koulut alkaa. Vieläpä jopa suunnilleen samaan aikaan. Yllätyksinä ne eivät siis tule. Ihan aidosti kysyn, että voisiko näihin varautua?
Viime vuosina näitä ongelmia kasaantui ja kasaantui. Kuljetukset ovat olleet joissain paikoissa pitkälle joulun tienoille (ja itse asiassa joissakin paikoissa jopa pitkälle kevääseen) sekaisin.
Moni lapsi kärsi näiden kuljetusongelmien vuoksi paniikkikohtauksista, peloista ja painajaisista. Lapset ovat kieltäytyneet itkien menemästä bussiin, koska pelottaa. On tarrauduttu vanhempaan, itkien.
Kuinka vanhemmat kestävät tämän? Voin kertoa, ettei kovinkaan hyvin, mutta on pakko.
Kuinka tämä huomioidaan? Mitä tehdään, että lasten ei tarvitse pelätä kouluunmenoa?
Se on päivänselvää ja ymmärrettävää, että ensimmäisinä päivänä kaikki ei mene aivan putkeen, että saadaan reitit sujuviksi, opitaan rutiinit kotonakin, alku on aina hankalaa, myös näissä ja varmasti päivittäiset käytännön asiat alkavat mennä ihan hienosti, toivottavasti jo koulun toisella viikolla, tai sen jälkeen, mutta näille lasten turvallisuutta huonontaville asioille tulee tehdä jotain, heti.
Alla muutama vanhempi kirjoitukseni koulukyydeistä.
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta esittää, että Saukkolan lapsille tulisi löytää väistötilat ja paljon muita päätöksiä.
Alueiden johtokunnan kokous, Salon kyläasiamies Henrik Hausen kertomassa Salon lähidemokratiasta ja sen kehityksestä
Aikamoinen viikko on ollut. Viime tiistaina olin sosiaali- ja terveyslautakunnan miniseminaarissa, jossa käsiteltiin palvelualueen talousarviota ja palveluja. Keskiviikkona kävin pääsykokeissa ja alueiden johtokunnan kokouksessa, perjantai ja lauantai menikin valtuuston talousarvioseminaarissa ja eilen tiistaina kävin työhaastattelussa, tein soveltuvuustestin ja sen jälkeen lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa ja miniseminaarissa. Kokous oli pitkä ja kotona olinkin vielä saman vuorokauden aikana, 23.50.
Talousarvioseminaariviikonlopun aikana Lohjalla lanseerattiin myös yhteiskäyttöautoprojekti yhdessä OP:n kanssa. Sähköauto yhteiskäytössä. Tosi hieno juttu! Mobiilisovelluksella varattava ja maksettava, ei paha.
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan esityslistalla oli mm. lautakunnan talousarvion ja tavoitteiden toteutuminen ensimmäisellä vuosikolmanneksella, lisämäärärahan myöntäminen palvelualueelle, perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyö Lohjalla, Saukkolan päiväkodin tarveselvitys, Karstun alueen opetuksen järjestäminen, Ojamon koulun oppilaiden opetuksen järjestäminen 1.8.2018 alkaen sekä valtuustoaloite kesäsetelimahdollisuuden laajentamisesta jokaiselle 16-17 vuotiaalle lohjalaiselle nuorelle.
Ennen kokousta oli siis miniseminaari palvelualueiden taloustilanteesta. Seminaari oli mielenkiintoinen, toi lisätietoa, mutta seminaarin aikana myös tuli selväksi, että kaupungin tietojärjestelmät eivät ole kovin taipuvia jonka vuoksi tietojen esittäminen jäi välillä hieman epäjohdonmukaiseksi ja epäselväksi.
Olin esittänyt maaliskuun kokouksessa, että lautakunnalle tuotaisi tietoon ajankohtainen tilanne kaikista lautakunnan alaisista palveluista, esimerkiksi palvelujen käyttöasteet sekä tieto, missä on tehty sisäilmatutkimukset. Tätä vielä siis odotellaan.
Varsinainen kokous oli niin esityslistaltaan kuin kestoltaankin pitkä. Kävimme hyviä keskusteluja hyvin monesta esityslistan kohdasta. Esityslistalla oli mm. lautakunnan talousarvion ja tavoitteiden toteutuminen ensimmäisellä vuosikolmanneksella, lisämäärärahan myöntäminen palvelualueelle, perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyö Lohjalla, Saukkolan päiväkodin tarveselvitys, Karstun alueen opetuksen järjestäminen, Ojamon koulun oppilaiden opetuksen järjestäminen 1.8.2018 alkaen sekä valtuustoaloite kesäsetelimahdollisuuden laajentamisesta jokaiselle 16-17 vuotiaalle lohjalaiselle nuorelle.
Lasten, nuorten ja perheiden palvelualueen talousarvio on ylittymässä. Tämä johtuu lisääntyneistä lastensuojelun asiakaspalvelujen ostoista, joiden arvioidaan olevan 1,3 milj. euroa. Lisäksi vuoden 2018 talousarviosta puuttuu tilaelementtien vuokramäärärahoja noin 350 000 euroa. Nämä puuttuivat, vaikka eivät olleet yllätyksenä. Tilaelementtien vuokriin löytyy kate kaupunginvaltuuston Lohjan yhteislyseon lukion tilaelementtien vuokriin myönnetystä lisämäärärahasta, koska tilaelementit tulevat arvioitua myöhemmin ja määrärahaa jää tältä osin käyttämättä.
Vuoden 2018 aikana otetaan käyttöön perhe- ja lähisuhdeväkivallan toimintamalli Lohjalle, rakennetaan toimintamallin vaikuttavuuden seurannan mittarit, selvitetään perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön toimintamallin juurruttamiseen tarvittavat asiat, tarkennetaan kustannukset sekä selvitetään toiminnan jatkorahoitusmahdollisuus vuoden 2019 alusta.
Malli tuottaa selkeät ja konkreettiset työkalut tilanteisiin, joissa herää epäily tai huoli väkivallasta tai kun väkivalta on tullut ilmi. Mallin avulla autetaan sekä väkivallan uhria, väkivallan tekijää sekä tilanteissa eläviä lapsia.
Kustannukset rahoitetaan vuonna 2018 Valtiokonttorin 21.2.2018 päätöksenmukaisella valtionperinnöllä, mikä on osoitettu käytettäväksi haasteelliseen perhetyöhän Lohjalla. Tämä on todella hyvä malli ja on hienoa, että Lohjalla pyritään pureutumaan ongelmaan ja tukemaan ihmistä.
Saukkolan päiväkodin tarveselvityksestä käytiin pitkä ja välillä kiivastakin, mutta erittäin hyvää keskustelua. Saukkolan päiväkodissa on sisäilmaongelma ja kiinteistöstä on tarveselvityksen mukaan luovuttava. Sisäilmaraportin voi lukea täältä kokonaisuudessaan: https://lohja.emmi.fi/l/c5bjnSnbfvx7
Tilaprosessin omistaja, kehittämisjohtaja Eero Soinio, on antanut tarveselvityksestä lausunnon. Lausunnon mukaan Saukkolan päiväkodin nykyisestä rakennuksesta voidaan luopua. Ensisijainen sijaintipaikka uudelle päiväkodille olisi Nummen koulukeskuksen alueella ja toissijaisena vaihtoehtona Mäntsälänmetsä. Mäntsälänmetsään rakennettaessa hanke voitaisiin toteuttaa kokonaisulkoistuksena, jossa kaupunki luovuttaisi tontin pitkäaikaisella vuokrasopimuksella, ja yrittäjä rakentaisi ja ylläpitäisi päiväkodin itse tarveselvityksen mitoituksen mukaisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että koko Nummen alueella ei olisi enää kaupungin omaa tuotantoa päivähoidossa, ei perhepäivähoitajia, ei Koisjärven päiväkotia. Vain yksityisen tarjoama, toki kunnan palvelusetelillä toimiva ostopalvelu. (Kokouksen seuraavassa pykälässä muuten vielä olisimme antaneet palveluntuottajalle mahdollisuuden suurentaa ryhmäkokoja, toki lautakunnan päätöksellä, mutta mahdollisuus olisi ollut.) Tällä palvelujen kaventamisella ei lapsiperheitä houkutella alueelle. Edellisellä kaudella lautakunta oli päättänyt ostopalvelujen katosta, joka tällä päätöksellä olisi noussut rajan yli ja olisi pitänyt tehdä asiasta jälleen uusi päätös.
Päätösesityksessä, eikä pykälässä ollut ollenkaan mainittuna väistöä lapsille, vaikka varsinkin pienten (0-3 vuotiaiden) puolella oireilu on rajuakin. Lapset tarvitsevat väistöä, mahdollisimman pian.
Tein vastaesityksen:
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää:
1. pyytää asiasta palvelutuotantolautakunnan lausunnon ennen kaupunginhallituksen käsittelyä; (alkuperäisessä päätösesityksessä)
2. esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että Saukkolan päiväkodista luovutaan
3. Saukkolan päiväkoti korvataan uudella päiväkodilla tilaprosessin omistajan lausunnon tarveselvityksestä ja suosituksen mukaan Nummen koulukampukselle (=VE3). Verraten omana toimintana tai ulkoisen tuottajan toimintana.
4. pyytää palvelutuotantolautakuntaa selvittämään väistötilojen saamista Saukkolan päiväkodin käyttöön mahdollisimman pian.
Vastaesitys sai taakseen lähes jokaisen ryhmän, äänet 9-4.
Esitin kokouksessa Saukkolan väistöstä, että omia kiinteistöjähän meillä on, esimerkiksi Koisjärven koulu, jossa on pidetty kokoajan ylläpitolämpöä päällä, samoin Hyrsylän koulu, jota ei ole vielä myyty. Ostajan tulisi 10.6 mennessä allekirjoittaa kauppakirja, muuten vetovoimalautakunnan päätöksellä kauppaa ei tule.
Molemmat vanhat koulut ovat edullisia vaihtoehtoja väistölle, sillä niissä joka tapauksessa on ollut kuluja kokoajan, sähkö, lämmitys, jne. Pienillä muutostöillä, piha-aidan rakentamisella, koulusta olisi väliaikaiseksi väistöksi päiväkodille. Tämä olisi huomattavasti edullisempaa kuin väistötilat ja lapset pääsisivät terveempiin tiloihin.
Jännää näennäisdemokratian tuntua tulee siitä, että lautakuntamme pyytää lausuntoa palvelutuotantolautakunnalta, joka kokoustaa seuraavana päivänä, eikä näin ollen ehdi oikeasti perehtyä meidän pyyntöömme.
Karstun alueen opetuksen järjestämisestä kävimme myös pitkän keskustelun. Päätösesityksen mukaan kaikki Karstun nykyiset 1.-5.luokan oppilaat siirtyvät Roution koulun oppilaiksi, tulevat ensimmäisen luokan oppilaat tekevät uuden kouluun ilmoittautumisen ja jatkossa Sammatin ja Roution alakoulujen välinen oppilassuunnitealueen raja kulkee Urtmäentien ja Karstuntien risteyksen kohdalla, siten, että Urtmäentien varrelta suunta on Roution koululle. Perussuomalaiset tekivät vastaehdotuksen, jota kannatin.
Vastaesitys: Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää, että
1. kaikki Karstun nykyiset 1.-5.luokan oppilaat siirtyvät valintansa mukaan joko Roution tai Sammatin kouluun
2. tulevat ensimmäisen luokan oppilaat tekevät uuden kouluun ilmoittautumisen
3. jatkossa Sammatin ja Roution alakoulujen välinen oppilassuunnitealueen raja kulkee Urtmäentien ja Karstuntien risteyksen kohdalla, siten, että Urtmäentien varrelta suunta on Roution koululle
4. Koulukuljetukset järjestetään sekä Roution että Sammatin suuntaan tarpeen mukaan.
Vastaesitys kaatui äänin 10-3.
Koulukuljetukset huolettavat huoltajia ja kävimme pitää keskustelua niiden toimivuudesta. Monilla jo lakkautetun koulun oppilaalla ja vastaanottaneen koulun oppilaalla koulumatkoihin kulunut aika ylittää toistuvasti lain salliman ajan. Tämä toivottavasti on ensi lukuvuodesta lähtien mennyt ongelma ja tulen seuraamaan sitä. Meillä on jo kokemusta lakkautettujen ja vastaanottavien koulujen lasten koulukyydeistä ja niiden epäonnistumisista ja sähellyksistä sekä koulumatkoihin kuluvan lain salliman ajan ylittämisistä, että en niin sanotusti pidätä hengitystä. Mutta toivon, että oikeasti olisi jo opittu. Ja luonnollisesti haluan luottaa siihen, että logistiikka onnistuu, eikä lasten koulumatkoista tule liian pitkiä.
Ojamon väistö
Ojamon koulun kahdeksan luokan opetus järjestetään elokuusta 2018 alkaen Routionmäen, Metsolan, Ojaniitun ja Harjun koulujen sekä Roution vanhan päiväkodin tiloissa, lisäksi tutkitaan mahdollisuus, että tämä yksi ryhmä, joka oli tarkoitus sijoittaa Roution vanhan päiväkodin tiloihin, voitaisi sijoittaa kuitenkin Roution kouluun. Oppilaille järjestetään koulukuljetus Ojamon koulun ja väistötiloina toimivien koulujen välille.
Väistötilojen saanti koko maassa on lähes mahdotonta ja Lohjalla on hienosti tutkittu mahdollisuutta hajasijoittaa koululaisia. On hyvä, että on käytetty luovuttaa ja lapset pääsevät terveempiin tiloihin opiskelemaan.
Päätimme myös selvittää kesäsetelimahdollisuuden laajentamisesta 2019 talousarviokäsittelyn yhteydessä .
Näin kouluvuoden lähestyessä loppuaan ja kaupungin pohtiessa jälleen yhden koulun lakkautusta, alkaa keskustelu koulukyydeistä. Toisilla on vaikea uskoa sitä, että matkallisesti lyhyeen koulumatkaan voi mennä aikaa jopa yhteensä yli sen lain salliman 2,5 tuntia.
Lohja kuuluu niihin kuntiin, jotka lähtökohtaisesti laskevat koulumatkat niin, että laki sallii 2,5 tuntia kestoksi. Näinhän laki sallii, mutta Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtolan mukaan kunta, joka näin tekee saattaa toimia lainvastaisesti soveltaessaan yksioikoisesti perusopetuslain maksimiaikoja ja jättää muun lainsäädännön huomiotta.
Lehtola muistuttaa, että perusopetus on laissa määritelty lähipalveluksi ja se tulee järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat mahdollisimman lyhyitä.
Opetus on myös järjestettävä ikäkauden ja edellytysten mukaisesti niin, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä.
— Herkässä kasvuiässä olevien pienten oppilaiden lisääntyvä istuttaminen 2,5 tuntia päivittäin koulukyydissä on edesvastuutonta. Tällainen ei ole lasten ihmisarvon mukaista, Lehtola sanoo. (https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/66d1abc1-245f-4040-9b22-a7dcd6cbfc37) (tässä haastattelussa kyse Etelä-Savon kouluverkosta)
Koulujen lakkautuslaskelmissa ei useinkaan osata tai haluta huomioida kyytikustannusten kasvua. Kuntaliiton mukaan keskimääräinen kuljetushinta oppilasta kohden onkin kymmenessä vuodessa kasvanut 900 eurosta 1 600 euroon.
— Kun koulujen lakkautukset eivät tuottaneet toivottuja säätöjä, kunnat ovat säästösyistä optimoineet kuljetusreittejä. Reittien yhdistäminen tarkoittaa käytännössä oppilaiden koulumatkoihin kuluvan ajan pitenemistä entisestään.
Alakoululaisen koulumatka saa kestää päivässä korkeintaan 2,5 tuntia ja yläkoululaisella kolme tuntia.
Länsi-Uusimaa julkaisi 24.4.2018 mielipidekirjoitukseni aiheesta:
Koulumatkoihin käytettävästä ajasta huolehtiminen ei ole liioittelua
Nummi-Pusulan ja Karjalohjan liityttyä Lohjaan 2013 on kaupunki lakkauttanut kuusi koulua, Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut ja näin ollen olemme todenneet sen, että koululaisten koulumatkoihin käyttämä aika on lisääntynyt ja matkat ovat pidentyneet.
Koulukuljetuspäätöksiä ja niihin liittyviä järjestelyjä tulee tehdä lapsen edun näkökulmasta lapsen ikä huomioiden. Koulumatkan pituus ja turvallisuus vaikuttavat merkittävästi lapsen hyvinvointiin ja koulumotivaatioon. Koulutyön ja koulupäivään koulumatkoineen käytetyn ajan lisäksi lapsilla tulee taata riittävästi aikaa lepoon ja vapaa-aikaan. Pitkät koulumatkat heijastuvat oppimistuloksiin. Aiheesta ei ole tehty tutkimuksia, mutta päätelmiä voi tehdä esimerkiksi Pisa-tutkimuksista.
Esimerkiksi Etelä-Savossa tulokset ovat heikentyneet voimakkaammin kuin esimerkiksi Uudellamaalla tai Helsingissä, missä koulut ovat lähempänä.
Moni koululaisen vanhempi on huolestunut koululaisten ja esikoululaisten pitenevistä koulumatkoista ja niihin liittyvistä koulukuljetusjärjestelyistä, koulukuljetusten turvallisuudesta ja vastuukysymyksistä. Koulukuljetuksista on tullut yhä monimuotoisempia. Koulukuljetuksiin liittyvien vaaralliseksi koettujen kävelyosuuksien lisäksi vanhemmat ovat huolestuneita epäselvistä vastuukysymyksistä ja siitä, minkälaista omatoimisuutta ja vastuunottoa erityisesti pieniltä koululaisilta voidaan koulukuljetuksissa edellyttää.
Toteutuuko lapsen etu koulukuljetuksiin liittyvissä järjestelyissä?
JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä, jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittää, onko se ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Lapset kulkevat omissa maailmoissaan, menevät pitkin ojan pohjia ja keksivät oikoreittejä. Eräässä tutkimuksessa on kysytty lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa.
Viime vuonna eskarilaiseni ”taksikyydin” kulkuneuvo oli linja-auto. Tähän 2,7 kilometrin matkaan meni toisinaan tunti. Toki pääasia on se, että lapset saavat turvallisen kyydin. Ja turvallinen tämä kyyti on ollut. Siitä olen kiitollinen.
Entä linja-autoissa olevien lasten turvallisuus? Viime vuonna näin liian monena päivänä kuinka lapset seisoivat käytävillä, (vaikka ei saisi) koska linja-auto oli niin täynnä, aikataulut ovat liian tiukkoja, jonka vuoksi joskus voidaan joutua ajamaan ylinopeutta. Tämä toivottavasti on tämän vuoden ongelma, joka ei toistu enää ensi vuonna, mieluiten ikinä.
Aiempina vuosina koulukuljetusten ongelmat kasaantuivat. Kuljetukset olivat pitkälle joulun tienoille (ja itse asiassa joissakin paikoissa jopa pitkälle kevääseen) sekaisin. Moni lapsi kärsi näiden säheltämisten ja kuljetusongelmien vuoksi paniikkikohtauksista, peloista ja painajaisista. Lapset ovat kieltäytyneet itkien menemästä bussiin, koska pelottaa. On tarrauduttu vanhempaan, itkien. Kuinka tämä huomioidaan? Mitä tehdään, että lasten ei tarvitse pelätä kouluunmenoa?
Vaikka koulumatka ei olisi kilometreinä pitkä, kaupungin linjaus siitä, että käytetään ensi-sijaisesti linja-autoa, saattaa vaikuttaa koulumatkaan käytettävään aikaan. Koulumatkaksi lasketaan aika, joka käytetään siihen, että kuljetaan kodin ja koulun väli ja aikaan lasketaan myös odotusajat. Esimerkiksi koulumatka vuoroliikenteellä Karstulta Roution kouluun tulisi ylittämään odotuksineen lain salliman 2,5 tuntia päivässä. Tämä tulee näkymään väsymksenä, levottomuutena sekä oppimistuloksissa.
Koulumatkan pituus ja turvallisuus vaikuttavat merkittävästi lapsen hyvinvointiin ja koulumotivaatioon. Koulutyön ja koulupäivään koulumatkoineen käytetyn ajan lisäksi lapsilla tulee taata riittävästi aikaa lepoon ja vapaa-aikaan.
Lotta Paakkunainen 