Siuntio – Sivu 21 – Lotta Paakkunainen

Viattomien lasten päivä

28.12. on viattomien lasten päivä. Tuolloin muistellaan kertomusta Betlehemin lastenmurhasta sekä Jeesus-lapsen ja hänen perheensä pakoa Egyptiin.

Muinaisessa kansanperinteessä 28. joulukuuta on nähty huonoa onnea tuottavana päivänä. Erityisen epäonninen päivä oli kuitenkin lapsille. Englannissa uskottiin 1600-luvulle asti, että lasten rituaalinen hakkaaminen kepeillä viattomien lasten päivänä tuo hyvää onnea ja muistuttaa lapsia kuningas Herodeksen julmuudesta ja lasten kärsimyksestä. Myös Ranskassa lyötiin lapsia, tosin vain niitä, jotka jäivät tuona aamuna liian pitkäksi aikaa sänkyyn nukkumaan. Lasten onneksi tämä perinne on jäänyt historiaan.

Joulun pyhät, joihin 28.12 on joskus kuulunut neljäntenä joulupäivänä, eivät välttämättä ole pelkkää rakkaudenjuhlaa, sillä esimerkiksi kuoliaaksi kivitetystä Stefanuksesta tuli ensimmäinen marttyyri, Pyhä Tapani. Neljäs joulupäivä muistuttaa, että YK:n ihmisoikeuksien julistus ei ole voinut estää sortoa ja väkivaltaa, nälkää ja puutetta. Herodesta paenneen perheen kohtalon jakavat miljoonat pakolaiset. Hyvinvointivaltiossakin moni lapsi jää ilman aikaa ja rakkautta.

Erityisesti tänään meidän tulisi ymmärtää ja muistaa, että lapset ovat aina syyttömiä vanhempien tai aikuisten tekoihin ja valintoihin, paikkaan tai perheeseen on syntynyt. Maailmassa on liian paljon lapsia, jotka kasvavat aikuisen vallankäytön kohteena ja ovat osallisina erilaisissa riidoissa, erotilanteissa, tai sodissa – täysin viattomina.

Näinä päivinä usein mietin, voisimmeko tehdä tätä yhteistä maailmaamme paremmaksi niin aikuisille kuin lapsillekin. Tänä vuonna ajatuksissani on erityisesti Ukrainan lapset.

Muistan omasta lapsuudestani, että viattomien lasten päivä oli tärkeä päivä. Se oli vaarini (isäni isä) syntymäpäivä.

Vaarini hautajaisissa pyydettiin lasten pukeutuvan valkoisiin, juuri kuvastamaan lasten viattomuutta.

Keskustan tuleva sosiaali- ja terveyslinjaus hyväksytty puoluevaltuustossa

Keskustan uuden puoluevaltuuston ensimmäinen kokous oli marraskuun viimeisenä viikonloppuna Kuopiossa. Olin ensimmäisen kerran vastavalittuna puoluevaltuutettuna mukana ja kokemus oli oikein hyvä. Kokouksessa tapasi tuttuja, tutustui moneen uuteen ja opin paljon uutta, sain uusia näkökulmia myös.

Alkuun olin hieman jännittynyt, sillä kesän puoluekokous oli minulle ikävä kokemus. Ei siitä sen enempää, mutta sen kokemuksen perusteella päätin olla osallistumatta enää varsinaisiin puoluekokouksiin.

Tästä voit lukea lisää puoluevaltuuston kokouksesta virallisesta kanavasta: https://keskusta.fi/puoluevaltuuston-kokous/

Sivulla myös kerrotaan puoluevaltuuston hyväksymän sosiaali- ja terveyslinjauksen tuomme sille sivulle tiistaina. Mikä tiistai lienee, on ilmeisesti vaikeuksia, sillä sama teksti ollut jo jonkin aikaa.

Sosiaali- ja terveyslinjaus on hyvin valmisteltu ja se on erinomainen. Toki mielestäni siinä oli muutamia puutteita, mutta toin ne yleis- ja ajankohtaisvaliokunnassa esille ja esittämäni lisäykset hyväksyttiin yksimielisesti niin valiokunnassa kuin myös puoluevaltuustossa. Upeaa!

Tekemäni lisäysesitykset tummennetulla kursiivilla.

”Erityisesti lasten ja nuorten neuropsykiatristen haasteiden tunnistamiseen ja mielenterveystyöhön tarvitaan lisää voimavaroja, jotka on kohdennettava lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin. Mahdollisimman varhainen puuttuminen neuropsykiatrisiin haasteisiin ja mielenterveysongelmiin on sekä nuoren apua tarvitsevan että julkisen talouden kannalta erittäin tärkeää.”

….

Ennaltaehkäisevä päihdekasvatusta alakouluikäisille

….

”Panostetaan ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitoon mm. lisäämällä toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnin, vajaaravitsemuksen seulonnan sekä näistä seuraavien palvelutarpeiden resursseja. Huomioidaan erityisesti omaishoitajien toimintakyvyn ylläpito ja jaksaminen.”

Toivottavasti keskustan erinomainen sotelinjaus julkistetaan pian, jotta siihen pääsisi tutustumaan muutkin.

Valoa pimeimpään aikaan

Saavuin valtuustosaliin ennen kokouksen alkua ja pöydälleni oli asetettu ihan oikea, käsin kirjoitettu kirje.

Avasin kirjeen ja luin kahteen otteeseen. Luettuani oli sydämeni kiitollinen. Kirjeen kirjoittaja oli laittanut puhelinnumeronsa kirjeeseen ja soitin hänelle. Ilahdutimme toisiamme, hän viestillään minulle ja minä kuulemalla häntä.

Tämä kirje oli minulle tärkeä ja merkityksellinen, se tuli niin sopivaan aikaan. Itsetutkiskeluni ja itse-epäilyjeni aikaan. Aikaan, jolloin en uskonut itseeni. Kiitos.

Valtuustokokouksen jälkeen saimme näytti ihanasta, herkästä Lucia-kulkueesta.

Mikä Lucia?

Lucia syntyi 280-luvulla Sisilian Syrakusa-kaupungissa varakkaaseen perheeseen. Hänen äitinsä oli pitkään hyvin sairas, kunnes (joidenkin legendojen) mukaan parantui kokonaan. Tämän johdosta Lucia kääntyi kristinuskoon, joka oli tuolloin tuomittava teko Rooman valtakunnassa.

Eräs legenda kertoo, että Lucia oli kihlattu pakanalliselle miehelle. Lucia lahjoitti myötäjäisiin varatun omaisuuden kaupungin köyhille, josta kihlattu raivostui. Mies ilmiantoi Lucian kristinuskon keisarin sotureille. Lucia vangittiin ja määrättiin pakkotyöhön bordelliin. Kun miehet hakivat Luciaa viedäkseen hänet suorittamaan rangaistustaan, Lucia jähmettyi paikalleen eikä hievahtanut mihinkään, vaikka tuhat miestä yritti häntä liikuttaa. Tämän jälkeen Lucia yritettiin polttaa, mutta mikään liekki eikä kiehuva öljy vahingoittanut häntä. Kaiken tämän jälkeen pyöveli lävisti miekalla Lucian kurkun.

Että sellaisesta on alkanut meidän valonjuhlamme.

Lucia mainitaan usein Suomessa myös Valottarena. Tähän viittaa Lucian nimi, joka tulee latinankielisestä sanasta lux, joka tarkoittaa ”valoa”.

Lucian päivä on tullut Suomeen Ruotsista. Juhlaa on tiedettävästi juhlittu jo 1700-luvulla, jolloin ruotsalaiset koulut juhlivat Lucian päivän aamujuhlaa. Meidän Lucia-kulkueessamme oli ihania valontuojia, upeita nuoria.

Valtuustoryhmästämme oli kaksi sairaana ja kaksi varajäsentä pääsi kokoustamaan. Kuvassa Reeta Kinnunen, Lotta Paakkunainen, Kristian Sarvi ja Kirsi Ferin

Aluevaltuustossa omaishoidon tuen muutokset puhuttivat

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston kokouksessa päätettiin talousarviosta tiistaina, 13.12.2022. Pitkään siitä oli käyty neuvotteluja ryhmien puheenjohtajien kesken.

Omaishoidon tuen muutokset olivat minulle hyvin hankalat ja jouduin punnitsemaan monia asioita.

Olen yrittänyt katsoa kokonaisuutta ja kun ajattelee omaishoidon tukia, olisi Lohjan mallin neljän luokan kriteeristö oman näkemykseni mukaan oikeudenmukaisin ja tasa-arvoisin sekä turvallisin, sillä se suojaisi myös neurovähemmistöomaishoitajien asemaa ja tukisi työssäkäyvien mahdollisuutta olla myös omaishoitaja.

Tästä puhuin jo talousarvioneuvottelujen alettua ja yritin puhua tästä vielä hallituksenkin päätöksen aikana.

Vahvasti kannan toivetta siitä, että nyt tehdyt päätökset eivät kuitenkaan ole päätöksiä, joita ei voisi korjata. Toivon, että ensimmäisen vuoden aikana suoritetaan vaikutustenarviointia ja seurantaa ja jos niiden aikana nähdään epäkohtia, kuten omaishoitajien kesken epätasa-arvoisuutta ja todetaan, että kaikki jotka ovat oikeutettuja omaishoidon tukeen, eivät sitä saa, niin korjataan nämä virheet. Tästä syystä kannatin RKP:n Wickströmin toivomusesitystä, että palvelut ja resurssit lautakunta seuraa vaikutuksia. Jälkiviisaana sanoisin, että harmonisoinnista olisi pitänyt tehdä ennakkovaikutusten arviointi.

Esitetty vastaesitys siitä, että omaishoidon tuen harmonisointi tulisi tehdä korkeimman luokan mukaan on hieno ja kaunis ajatus, mutta koen sen myös epäaitona esityksenä. Se ei poista sitä vaaraa, että joku oikeutettu jää ilman tukea. Jos esitys olisi ollut neljästä kriteeriluokasta, olisin kannattanut. Omaishoidon tuen harmonisointi kuitenkin myös nostaa monen omaishoitajan tuen tasoa, mutta minun on edelleen vaikea hyväksyä sitä, että neljäs luokka poistuu. Kuten jo aiemmin totesin, se hankaloittaa monen työssäkäyvän omaishoitajan tilaa.

Kummeksun myös puheita siitä, että palvelusetelien määrärahojen korottaminen olisi jotenkin huono asia, on ilmiselvää, että palveluseteleiden käyttöä ei joissain ryhmissä todellakaan haluta.

Palvelusetelit ovat olleet tärkeässä roolissa Lohjalla omaishoitajien vapaiden käytössä. Lohjalla vapaiden käyttö on lisääntynyt palvelusetelien käyttöönoton myötä, sillä se on tuonut valinnan vapautta lisää ja palveluseteleitä on voinut käyttää esim. siivouspalveluihin. Moni omaishoidettava ei halua pois kotoa tai ei ole sijaistavaa hoitopaikkaa, tuolloin palveluseteli on ollut erittäin toivottu ja toimiva vaihtoehto. Tätä korostin ryhmässämme.

En siis voinut kannattaa vastaesitystä, sillä samalla siinä esitettiin leikkaamista lastensuojelupalveluista, yhteisistä terveyspalveluista sekä palveluseteleistä. Jos olisivat tehneet erikseen nämä esitykset ja olisi ollut vain omaishoidon tuesta kyse, olisin mahdollisesti tukenut sitä.

Toivon todella, että palvelut ja resurssit lautakunta seuraa omaishoitajien tilannetta ja reagoi nopeasti.

Lohjan ikääntyneiden vajaaravitsemusaloite esillä kansallisesti

Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehden mielipidepalstalle ja kerroin, kuinka aloitteeni ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnasta on huomioitu kansallisesti. Voit lukea kirjoitukseni myös Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/5583586

Aloitteeni on muuten Keskustan uuden puoluevaltuuston hyväksymän sotelinjauksen mukainen. Puoluevaltuusto hyväksyi yksimielisesti sen keskustan linjaukseen esityksestäni.

Kirjoitukseni:

Lohjan ikääntyneiden vajaaravitsemusaloite esillä kansallisesti

Helsingissä järjestettiin 21.11. Suomalaisten terveempi ikääntyminen -tilaisuus, jossa oli mukana ravitsemusterapian, geriatrian ja muistisairauksien professorit, tiedemaailmassa ansioituneita asiantuntijoita sekä asiantuntija- ja potilasjärjestöjä. Kuulijoina oli poliitikkoja, hyvinvointialueiden ja yliopistosairaaloiden johtajia sekä toimittajia. Tekemästäni Lohjan ikäihmisten vajaaravitsemusaloitteesta lähtenyt Lohjan, Espoon ja Inkoon hankeyhteistyö vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta hoitopolkuun yhteistyössä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan Ikääntyneiden ruokasuosituksen jalkauttamisen kanssa sai monia kysymyksiä sekä kehuja nopeasta ja tehokkaasta etenemisestä. Lohja näkyi edelläkävijänä.

Väestön ikääntyessä nopeasti kuntalaisten itsenäistä selviytymistä ja toimintakykyisyyttä on erittäin tärkeä tukea. Kokonaisvaltaisuudessaan vajaaravitsemuksella on suuri rooli ikäihmisten itsenäisessä, toimintakykyisessä ja sosiaalisessa elämässä. Se on myös iso kustannusten aiheuttaja, sillä vajaaravittujen hoitokustannukset ovat 2-3 kertaa hyvässä ravitsemustilassa olevia suuremmat. Liikuntakyvyn heikentymisestä koituu edelleen kustannuksia mm. kotihoidosta 14 000 euroa/hlö/v. ja esim. kaatumisen aiheuttaman lonkkamurtuman hoidosta 30 000 euroa/murtuma/v. Valtakunnallisesti puhutaan yli 600 miljoonan euron vuosikustannuksista. Vajaaravitsemus on tila, jossa energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti on riittämätöntä tarpeeseen nähden. Se vaikuttaa haitallisesti kehon toimintaan, infektioherkkyyteen, sairauksista toipumiseen ja elossa säilymiseen altistaen mm. kaatumisille, sekavuudelle ja yleiselle heikkoudelle. Säännöllisellä lihaskuntoharjoittelulla, riittävästi energiaa ja proteiinia sisältävällä ravinnolla sekä tarvittaessa täydennysravintovalmisteilla näitä voitaisiin ehkäistä.

Miten hanke on poikkeuksellinen? Tein aiheesta aloitteen elokuussa 2021. Se sai kannatusta viideltä puolueelta, ja valtuustopäätös tehtiin tammikuussa 2022. Hanke eteni nopeasti, sillä Lohjan vs. hyvinvointijohtaja ja vanhustenhuollon ylihoitaja edistivät aktiivisesti sitä yhdessä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kanssa. Yhteistyön tuloksena Lohjalla käynnistettiin vajaaravitsemusta koskeva käytännönläheinen lisäkoulutus henkilöstölle, omaishoitajille, ikäihmisille ja heidän läheisilleen (Hiiden Omaishoitajat ry) sekä avoimina yleisöluentoina. Hankkeessa on jaettu paljon kirjallista ohjausmateriaalia, tehty ikääntyneiden ravitsemusta koskeva kaupungin verkkosivu, tuotettu malli vajaaravitsemusriskin arvioinnista (testattavana lyhytaikaishoivassa, tehostetun palveluasumisen yksiköissä ja omaishoidossa), pilotoitu ravitsemusterapeutin konsultaatiota ja käynnistetty opinnäytetöitä Laurean sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Hanke on osa Tulevaisuuden hyvinvointialue -projektia ja sen tulokset muodostavat perustan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen toimintatavalle.

Äiti, älä huoli. Kyllä sä muistat surra

Lapsen oikeuksien päivä on tärkeä päivä.

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla. Päivä saatiin nimettyä lapsen oikeuksien päiväksi suomalaisiin kalentereihin vuodesta 2002 Suomen UNICEFin aloitteesta.

Unicef- Lapsen oikeuksien päivä

Pyry olisi sinä päivänä täyttänyt kaksi vuotta. Marraskuun loppupuolella minut aina valtaa pieni paino, suru tulee sisään. Se vaan tulee aina pyytämättä, muistamatta. Tämä on joka vuotinen tunne. Pyry on ajatuksissa joka päivä, tämä murskaava tunne valtaa pahiten aina näihin aikoihin ja vuodenvaihteessa, Pyryn kuolinpäivänä.

Vanhan kansan mukaan marraskuu on kuoleman kuukausi. Mä vihaan marraskuuta. Tai oikeastaan pelkään. Olen lähes viikon ajan kokenut ahdistusta ja pelkoa huomisen päivän johdosta ja huomaan keränneeni itselleni näihin aikoihin ihan hirveän määrän tekemistä, jotta unohtaisin. Jotta en muistaisi surra. Äläpä huoli, äiti. Kyllä sä muistat surra. Itkeminen alkoi jo aiemmin ja tänäänkin sitä on riittänyt.

Tänään olisi Pyryn syntymäpäivä. Ihana, rakas, poikamme, Pyry. Pyry William Olavi. Jyri oli aina halunnut antaa pojalleen nimeksi Pyry. William tuli Jyrin isältä ja Olavi minun isäni mukaan. Olimme avomieheni kanssa toivoneet ja odottaneet raskautta. Raskausaikani ei ollut helppo. Kipuja ja sairaalakäyntejä. Mieheni isä toimi vaimonsa omaishoitajana ja jotta hän pääsi välillä vapaalle huilaamaan, kävin auttamassa anoppiani. Eräs hoitojakso piti viettää sairaalassa, sillä hänen vointinsa alkoi heikkenemään hetkellisesti. Muuten raskausaikani oli varmasti kuten monella muullakin ensisynnyttäjällä. Täynnä jännitystä ja odottamista. Synnyttämisestä oli auvoiset odotukset ja suunnittelin synnyttäväni ilman kivunlievitystä (hullu). Oli niin paljon kaikkia upeita mahdollisuuksia tarjolla kylpyammeesta lähtien. Synnytys meni kuten meni. Kivunlievitys oli pakko ottaa 20 tunnin jälkeen, en olisi jaksanut enää. Kivun vuoksi oksentelin ja väsyin. Ilokaasulla aloitettiin ja se sai oksentamaan enemmän. Kätilöopiskelija sai osansa siitä suihkusta. Epiduraali oli ihana helpotus ja sen jälkeen alkoi synnytys sujumaan. 23 tunnin jälkeen saimme ihana pojan. Poika oli hiljaa. Ja minä huolestuin. Kätilöopiskelija sai pojan virkoamaan viskomalla kylmää vettä hänen päälleen. Kotiin veimme lääkärin mukaan ”täydellisen terveen pojan”. Neuvolassa ihmettelin vauvan sinisiä kynnenalusia. ”ihan normaalia” totesi terveydenhoitaja (jota minun ei tarvinnut enää nähdä seuraavan lapsen neuvolakäynneillä)

Näihin sanoihin olen turvannut, kun naistenklinikalta lähdin synnytettyäni kuusi vuotta myöhemmin ”täydellisen terveen tytön”, kun olin pyytänyt sydänseurantaa. Alan ”guru” totesi minulle vauvan kotiinmenotarkastuksessa, että tyttäreni on täydellisen terve, ei tarvita seurantaa. Totesin, että näin minulle todettiin myös kuusi vuotta sitten. Totesin lisäksi, että kuusi viikkoa sen lausunnon jälkeen täydellisen terve poikani menehtyi syliini.

Tälle lapselleni sain seurannan. Ja leikattava sydänvika löytyi, toisin kuin Pyryn sydänvika, joka löydettiin vasta ruumiinavauksessa. Viisi viikkoa, melkein kuusi viikkoa Pyry meillä oli. Uudenvuoden aamuna, klo 9.21 Pyry menehtyi syliini. Yritin elvyttää, Jyri yritti elvyttää, Medi-Heli tuli, mitään ei ollut tehtävissä. Pyryllä löydettiin ruumiinavauksessa HLHS. Sydämen vasemman kammion hypoplasia. Eli vasen kammio ja eteinen olivat kehittymättömiä, käytännössä puuttuivat. Lääkäri ”lohdutti” sanomalla, että sairasta lastahan tässä surraan. Ihan sama, meille hän oli terve ja meille hän oli meidän rakas lapsemme.

Kaikenlaisia sammakoita olemme joutuneet kuuntelemaan ja ymmrtämään. Ihmiset eivät aina osaa kohdata surua, varsinkaan tällaista surua. Muistan erään lääkärin todenneen minulle kysyttyään kuinka vanhana Pyry menehtyi, että ”voi voi, siinä ajassa ehtii kiintyäkin siihen lapseen” ????? Totesin hänelle katkerana ja tyynenä, että ” hän mikään koiranpentu ollut. Kyllä siihen lapseen kiintyy jo raskaanaollessa”.

Minulla on iso, iso määrä valokuvia Pyryn odotus- ja vauva-ajasta. Ne odottavat vieläkin valokuvakansioon laittamista. Saimme hautastoimistolta kauniin muistolaatan, joka laitettiin väliaikaiseen ristiin. Olin ajatellut kiinnittää sen valokuvakansion päälle. En ole tehnyt sitäkään. Aika kuluu, mutta se ei paranna haavoja. Se tekee niistä arpia. Ja niiden kanssa pitää elää, niiden kanssa oppii elämään. Ne myös kestää paremmin kuin haavat. Päivääkään ei mene, ettetkö olisi ajatuksissani, päivääkään ei ole mennyt, ettenkö sinua kaipaisi. Suru on syvällä, kaipaus on ikuinen. Jokainen päivä olen kauempana sinusta, jokainen päivä olen lähempänä sinua. Jokainen päivä olen selviytynyt. Alussa suruni oli murskata minut. En ikinä uskonut, että aika kuluu, että jaksaisin olla.

Jokainen päivä.

Olen onnellinen siitä, että jälkeesi tuli neljä eläväistä, jotka ovat pitäneet minua elämänsyrjässä kiinni, joiden vuoksi muistan elää, joiden vuoksi muistan rakastaa, joiden vuoksi olen.