Vihti – Sivu 17 – Lotta Paakkunainen

Lohjan sairaalan synnytysosasto suljetaan kesäksi viranhaltijapäätöksellä

HUSin 26.2.2024 ilmoitus synnytystoiminnan ja yöaikaisen leikkaustoiminnan sulusta 17.6.–8.9.2024 tuli yllätyksenä. Päätöksen on tehnyt viranhaltija ja tästä päätöksestä oli unohdettu kertoa työntekijöille. Se, että työntekijät lukevat lehdestä asiasta, ei nosta pitovoimaa eikä paranna työnantajakuvaa, saati työmotivaatiota. Tämä ei lisää millään tavalla luottamusta HUSin toimintaa kohtaan.

Länsi-Uusimaa uutisoi aiheesta 26.2: ”Potilasturvallisuuden takaamiseksi päädyin siihen, että on tarpeen suunnitelmallisesti rajoittaa toimintoja Lohjan sairaalassa kesän ajan, Mäkijärvi perustelee tiedotteessa.”

Monelle, jolla laskettu aika on kesällä, uutinen tuli järkytyksenä. On arvioitu, että noin 300 synnytystä ohjataan muualle. Lohjan sairaala on tunnettu turvallisena, ihmisläheisenä ja kiireettömän synnytyksen asiantuntijana ja siksi moni on valinnut Lohjan synnytyssairaalakseen.

Minulla on synnytyskokemus neljästä eri sairaalasta: HUS Hyvinkää, HUS Naistenklinikka, HUS Jorvi sekä HUS Lohja. Kävin kaksi kertaa Hyvinkäällä, Naistenklinikalla ja Jorvissa kerran sekä Lohjalla kahdesti. Omien kokemuksieni perusteella voin lämpimästi sanoa, että Lohja synnytyskokemuksena on ollut paras.

Tämän päivän shokkipäätöksen tultua ilmi alkaa tuntua, että pari vuotta sitten esitetty Lohjan synnytysosaston lakkautus tulee uudelleen vuoden sisään esille HUSin johdon esityksestä, perustuen synnytysten vähenemiseen.

Voit lukea uutisen tästä: https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/6587343

Lastensuojelun kriisi syvenee

Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehden Kirjoittajavieras-kolumnivuorollani 20.2.2024 jälleen lastensuojelun kriisistä.

Olen usein asiasta puhunut ja kirjoittanut. Kirjoitukseni tuo esiin huolen siitä, että lastensuojelun kriisi on pahentunut ajan myötä ja että päättäjät eivät aina ymmärrä tai reagoi tilanteeseen riittävällä vakavuudella.

Hyvinvointialueiden päätöksenteon haasteet ja niiden vaikutus lasten turvallisuuteen ja hyvinvointiin ovat keskeisiä teemoja kirjoituksessani. On selvää, että resurssien riittämättömyys ja päätöksenteon ongelmat voivat vakavasti vaarantaa lasten turvallisuuden.

Kirjoitus nostaa myös esille sosiaalityöntekijöiden vastuun ja kohtaamat haasteet ja on huolestuttavaa, että he joutuvat usein kantamaan vastuun huonoista päätöksistä, jotka ovat seurausta resurssien puutteesta tai päätöksenteon virheistä.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6572938

Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää, lohjalainen aluevaltuutettu Lotta Paakkunainen kirjoittaa.

Lastensuojelun kriisi syvenee

Lastensuojelun pahenevaan ahdinkoon kiinnitetään huomiota, kun pahin tulee esiin. Esimerkkeinä Vilja-Eerika ja Joensuun neljävuotiaan lapsen kamala kohtalo.

Lastensuojelun kriisi ei ole uusi asia eikä hyvinvointialueiden tuottama, mutta se pahenee. Kriisin käsittelyä haittaa, että kaikkien hyvinvointialueiden päättäjät eivät ymmärrä kriisin vakavuutta, tai omassa kunnassa tilanne ei ole ollut niin paha kuin esimerkiksi Lohjalla ollut jo vuosia. Kriisin käsittelyä haittaa myös, että aluevaltuutetut eivät saa tietoa.

Päätöksentekijöillä on vastuu varmistaa, että resurssit ja organisaatio toimivat tehokkaasti lasten turvallisuuden takaamiseksi. Jos resurssit ja tuki eivät ole riittäviä, se heijastuu suoraan kykyyn tarjota asianmukaista suojelua lapsille, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassa.

Hyvinvointialueella toimii työryhmä, joka kokoontuu tekemään päätökset lapsen palvelusta, eli päätöksenteko ja apu on viety kauemmas lapsesta ja päätetyt sopimukset voivat olla liian lyhyitä lapsen tarpeisiin nähden tai apua ei myönnetä. Jostain syystä kuvitellaan sillä säästettävän rahaa. Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää.

Huono ja väärä päätös työryhmältä menee lapsen sosiaalityöntekijän vastuulle, jota sitten mediassa ja somessa syytellään. Ikävää on, että myös tunnolliset ja erinomaista työtä tekevät sosiaalityöntekijät saavat pahimmat haukut. Lastensuojelussa törmätään usein myös siihen, että vanhempien oikeudet on lain puitteissa laitettava lasten oikeuksien edelle.

Muutama vuosi sitten nostin kriisin Lohjalla esiin ja johtavan viranhaltijan toimesta minua sanottiin hassuksi ja sanojani ylireagoinniksi ja liioitelluiksi. Luottamushenkilöpuolelta minua kutsuttiin negatiiviseksi. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että tulisi tarkastella huolellisesti nykyisiä käytäntöjä ja varmistaa, että tarvittavat muutokset tehdään lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. On tärkeää, että teemme yhteistyötä ja sitoudumme parantamaan järjestelmiä, jotta vastaavilta tragedioilta voidaan mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).

Aluevaltuuston 13.2.2024 kokouksessa hyvinvointisuunnitelma

Aluevaltuuston 13.2.2024 kokouksessa käsittelimme monia luottamushenkilöeroja (jälleen) sekä hyvinvointisuunnitelmaa.

Hyvinvointisuunnitelma tulisi aloittaa kattavalla analyysillä alueen nykytilanteesta. Nyt sitä ei kokonaisuudessa oikein ole, kuitenkin paikoitellen nykytilannetta on kuvattu. Hyvinvointisuunnitelma on hyvin ylätason suunnittelua, suunnitelmassa on hienoja suunnitelmia, raamit ovat kunnianhimoiset. Toivottavasti ne voidaan saavuttaa, vaikka nyt ei siltä näytä.

Silti yhtäkään ryhmäpuheenvuoroa ei käytetty! Yksittäisiä puheenvuoroja kyllä, jossa nostettiin epäkohtia esiin ja esitettiin toiveita, että tulevassa hyvinvointisuunnitelmassa näitä korjattaisi ja että vaikka hyvinvointisuunnitelmassa ei joitain asioita huomioitu, toivottiin toimenpiteitä kuitenkin. Sanottiinpa jopa, että seuraava valtuusto sitten päättää paremmasta hyvinvointisuunnitelmasta.

Kävin pitämässä puheenvuoron, sillä toivoin teknistä muutosta tekstiin. Ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelmassa on ilokseni nostettu esiin paljon puhumani vajaaravitsemus. Ikävä kyllä se hyvinvointisuunnitelmassa se oli kirjattuna aliravitsemukseksi, joka on tilana huomattavasti vaikeampihoitoinen. Vajaaravitsemusta tunnistettaessa ollaan ennaltaehkäisevässä työssä ja varhaisessa puuttumisessa, joka on inhimillistä sekä taloudellista.

Puheenvuoroni:

Arvoisa puheenjohtaja, aluevaltuutetut, viranhaltijat sekä kokousta seuraavat.

Hyvinvointisuunnitelma tulisi aloittaa kattavalla analyysillä alueen nykytilanteesta. Nyt sitä ei kokonaisuudessa oikein ole, kuitenkin paikoitellen nykytilannetta on kuvattu. Hyvinvointisuunnitelma on hyvin ylätason suunnittelua, hienoja suunnitelmia, raamit ovat kunnianhimoiset. Toivottavasti ne voidaan saavuttaa, vaikka nyt ei siltä näytä.

Haluaisin esittää teknisen muutoksen tekstiin, jos puheenjohtaja sallii. Hyvinvointisuunnitelman sivulla 71: Alueellisen hyvinvointisuunnitelman liite 3: Ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelman lukuun 2, kappaleeseen 2, alakappaleeseen 2.4 Ravitsemus. Liitteen sivulle 4. Lauseeseen “Aliravitsemuksen tunnistaminen ja siihen puuttuminen varhaisessa vaiheessa on keskeistä ikääntyneen toimintakyvyn ja mielen hyvinvoinnin tukemiseksi.” Tämän toivoisin korjattavan oikeaksi käsitteeksi joko vajaaravitsemus tai virheravitsemus. Vajaaravitsemusta ehkäistäessä olemme todellisuudessa varhaisessa ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Aliravitsemus tilana on jo vaikeampi sekä pitkäaikaisempi hoitaa. Toimenpiteenä hyvinvointialueella on toteutettu vajaaravitsemuksen tunnistamista sekä lautakunnan kokouksessa puhuttu vajaaravitsemuksesta, joten oletan tämän olleen vain kirjoitusvirheen. Tarkennuksena hyvinvointisuunnitelmaan oikea termi olisi siis virheravitsemus.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on uranuurtaja vajaaravitsemuksen tunnistamisen huomioimisessa hyvinvointisuunnitelmassa sekä Lohjalla aloitetuissa ja hyvinvointialueella jatketuissa toimenpiteissä ja tästä olemme keskustan ryhmässä tyytyväisiä. Toivomme tämän olevan askel kohti Ruotsin mallia, jossa 1.11. 2022 voimaantulleen lain mukaan jokaisen Ruotsissa vanhuksia hoitavan on estettävä vajaaravitsemus panostaen ennaltaehkäisevään työhön, vajaravitsemuksen tunnistamiseen ja hoitamiseen.

Kiitos

Päätöksessä oli myös vastaus aloitteeseen jälkihuollon ikärajan säilyttäminen 25 vuotiaaksi. Keskustan ryhmä kannatti edelleen asiaa, vaikka kokoomus yritti päätöstä lähettää uudelleenvalmisteluun. Taloussovussa talousarviosta päätettäessämme olimme jo päättäneet säilyttää oikeuden jälkihuoltoon 25 vuotiaaseen saakkaa huolimatta lakimuutoksesta.

Vuoden viimeinen kokousviikko

Vuoden viimeinen valtuustoviikko taisi olla vuoden kiireisin kokousviikko.

Maanantaina oli kaupunginvaltuuston valtuustoinfo ja valtuustoryhmän kokous. Ensimmäistä kertaa jätin valtuustoinfon väliin, sillä lapseni oli ollut edellisellä viikolla leikkauksessa ja lekottelimme yhdessä sohvalla.

Tiistaina oli aluevaltuuston kokous, jossa käsiteltiin mm. hyvinvointialueen talousarviota, investointiohjelmaa ja vastausta ryhmäni puolesta jättämääni aloitteeseen omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle.

Talousarviosta käytiin pari tuntia keskustelua, josta suurin osa koski 300 000 euron ”säästöä”. Keskustelua käytiin siitä, että lakkautetaanko Hangon vuodeosasto vai Tapiolan ja Espoon keskusten ikäihmisten palvelukeskukset. Kokoomus esitti, että vähennetään 0,3 miljoonaa euroa Hangon vuodeosastopaikkojen lakkauttamisella 1.9 alkaen ja näillä rahoilla turvataan Espoon ja Tapiolan ikäihmisten palvelukeskusten toiminta. Pidin jotenkin karmivana esitystä, että turvataan yhden alueen palveluja lakkauttamalla toisen alueen palveluja. Kannatin esitystä, että lisätään talousarvioon 300 000 euroa, jotta molempien tarvittavat palvelut säilyvät. Kävin myös pitämässä puheenvuoron talousarviosta.

Suomessa noin 18 % kuolemista liittyy ravitsemukseen. Tämä on enemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja huomattavasti enemmän kuin vähäiseen liikuntaan liittyvät kuolemat (3 %) ja yhtä paljon kuin tupakkaan ja alkoholiin liittyvät kuolemat yhteensä.

Puhuin ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi hoitopolkua koko hyvinvointialueella.

Esitin toivomuksen, että se huomioitaisi taloussuunnitelmassa.
Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Kokouksessa käsiteltiin myös ryhmäni puolesta jättämääni aloitetta omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle.

Pidin aloitteentekijänä puheenvuoron vastauksesta aloitteeseen omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta Länsi-Uudemaan hyvinvointialueelle.

On harmillista, että hyvinvointialueelle ei nähdä tarpeelliseksi perustaa tärkeää omaishoidon neuvottelukuntaa.
Vastauksessa aloitteeseemme todetaan, kuten aloitteessakin, että omaishoito on merkityksellinen ja kustannustehokas tapa huolehtia hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevasta läheisestä esimerkiksi ympärivuorokautiseen palveluasumiseen verrattuna.

Esitin pontta, jonka aluevaltuusto hyväksyi yksimielisesti: aluevaltuusto toivoo omaishoitajayhdistyksien huomioimisen selvittämistä valmisteilla olevassa osallisuusohjelmassa.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa keskiviikkona käsiteltiin mm. hallintojohtajan viran perustamista, Lohja700-juhlavuoden päätöstä sekä lausuntoa vuoden 2022 arviointikertomuksesta valtuustolle ja tarkastuslautakunnalle. Hallintojohtajan viran perustaminen on ollut hallinto-oikeudessa ja sitä on käsitelty kaupunginhallituksessa sekä henkilöstöjaostossa useita kertoja, toki myös lehtien palstoilla. Hallintojohtajan virkaan tehty valinta ei ole mennyt hallintosäännön mukaan ja tästä syystä asia piti hoitaa oikein. Eipä siinäkään onnistuttu, mutta se ei enemmistöä haittaa. Ei tosin valittajiakaan, sillä kokoukseen tehty vastaesitys, jota olin aikonut kannattaa, vedettiinkin pois. Ymmärrän sen toisaalta, sillä on tärkeää myös saada asiat eteenpäin. Perusteena vastaesityksen poisvedolle oli myös se, että asiaa tullaan käsittelemään jälleen kaupunginhallituksessa.

Kokouksessa oli pari jännää juttua. Ensimmäinen oli se, että kukaan, siis kukaan (ei edes tarkastuslautakunnasta) käynyt pitämässä puheenvuoroa lausunnosta vuoden 2022 arviointikertomuksesta valtuustolle ja tarkastuslautakunnalle. Toinen, mikä on jännää, on se, että tällä hetkellä hallintojohtajan tehtäviä hoitaa siihen aikoinaan väärin valittu, mutta hän ei ole hallintojohtaja, vaan väliaikainen hallintojohtaja, silti esityslistoilla ja pöytäkirjassa hänen tittelinään on hallintojohtaja.

Lohja700-juhlavuoden päätöksestä ryhmäni esitti asiaa uudelleenvalmisteluun, sillä esitetty vaihtoehto Paloniemen huvimajan siirtäminen museon alueelle ei ollut mielestämme realistinen eikä edes hyvä vaihtoehto. Ryhmämme oli varttivaltuuston esittämän yläkoulujen pihojen parantamisen takana. Ryhmämme varapuheenjohtaja Hilkka Hyrkkö kävi pitämässä erinomaisen ryhmäpuheenvuoron.

Torstaina oli tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan kokous, jossa päätettiin järjestöavustuksista. Kokouksessa käytiin tiukkaa ja laajaa keskustelua.

Esitin kysymyksiä liittyen omaishoitajien järjestöjen avustuksiin sekä Loistosetlementin tyttöjen talo-avustukseen. Tästä tein vastaesityksenkin, jonka hävisin.

Lautakunnan kokouksen aikana nostettiin esiin myös se, että lautakunnan tehtävänä on tehdä päätöksiä, ei keskustella. Itse pidän keskustelua yhtenä tärkeimmistä keinoista tehdä hyvä ja perusteltu päätös, varsinkin jos valmistelu ei ole ollut tarpeeksi tyhjentävä.

Kaupunginhallituksessa maanantaina olin varsinaisen jäsenemme ollessa estyneenä. Käsittelyssä oli mm. Ojamon kartanon kiinteistön luovuttaminen Lohjan kaupungille sekä investointituki Valon koneelle.

Ojamon kartanon vuosittaisista kustannuksista ei viranhaltijat osanneet kertoa, edes arvioita. Juoksevista kuluista kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja kertoi tulevan noin 30-50 000 vuodessa. Toki vanhassa kiinteistössä on kunnossapito- ja korjauskuluja tulossa lisää. Kartanon historiallisuuden vuoksi hallitus oli vastaanottamisen puolesta. Itse en niinkään, mutta en tehnyt vastaesitystä.

Investointituesta Valon koneelle tehtiin vastaesitys, että tukea ei myönnetä, sillä määrärahaa ei ole vielä tälle vuodelle. Kannatin esitystä. Totesin, että täällä ei jälleen olla köyhiä eikä kipeitä. Nuorille ei ole antaa rahaa, eikä ole varaa palkata koulunuorisotyöntekijöitä, mutta yrityksille voidaan antaa rahaa, jota ei edes ole. Yritystoiminta on tärkeää, itsekin olen yrittäjäperheestä ja olen yrittäjän vaimo, mutta tällä hetkellä määrärahaa ei ylimääräiselle 200 000 eurolle ole. Vastaesitys hävisi 11-2.

Arvovalintoja.

Hyvinvointialueen talousarvio

Länsi-Uudenmaan talousarviosta neuvotellaan neuvottelukunnan toimesta ja aluevaltuusto päättää siitä joulukuun kokouksessaan.

Hyvinvointialueella on kovia paineita ja halua olla mallioppilas ja kiriä mahdollisimman nopeasti.

Säästölistoja ja esitettyjä säästökeinoja lukiessani pohtimani saa vahvistuksen. Mietin kuinka uudistuminen voi toteutua, kun on samat henkilöt tekemässä kuin ennenkin?

Puheissa on ollut ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen tärkeys, listoilla se ei näy.

Mietin ja käännän ajatuksiani siitä, kuinka hyvinvointialue voi säästää?

Hyvinvointialueiden kyky säästää riippuu monista tekijöistä, kuten niiden hallinnon tehokkuudesta, taloudellisista resursseista, päätöksenteon läpinäkyvyydestä sekä alueen väestön tarpeista ja odotuksista. Hyvinvointialueet voivat pyrkiä säästämään eri tavoin:

Tehokas resurssien käyttö: Hyvinvointialueet voivat pyrkiä optimoimaan resurssien käytön, kuten terveydenhuollon palveluiden ja henkilöstön, jotta voidaan tarjota laadukasta hoitoa mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Ennaltaehkäisy: Panostaminen ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten terveysvalistukseen, varhaiseen puuttumiseen ja terveyden edistämiseen, voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia.

Digitalisaatio: Käyttämällä teknologiaa ja digitalisaatiota terveydenhuollossa, hyvinvointialueet voivat tehostaa toimintaansa ja säästää kustannuksia esimerkiksi potilastietojärjestelmien avulla.

Yhteistyö muiden alueiden ja organisaatioiden kanssa: Hyvinvointialueet voivat tehdä yhteistyötä muiden alueiden, terveysalan yritysten ja järjestöjen kanssa saadakseen resursseja ja palveluita edullisemmin.

Hallinnolliset muutokset: Tehokkaampi hallinto ja päätöksenteko voivat johtaa kustannussäästöihin. Esimerkiksi byrokratian vähentäminen ja päällekkäisten toimintojen eliminointi voivat tuoda säästöjä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että liiallinen säästäminen terveydenhuollossa voi vaarantaa palvelujen laadun ja potilasturvallisuuden. Siksi säästäminen tulisi aina tehdä harkiten ja tasapainossa palvelujen laadun ja saatavuuden kanssa.

Pohdin, mikä olisi uusi keino tehostaa toimia terveydenhuollossa?

Tehostamalla terveydenhuoltoa voidaan parantaa palvelujen laatua, saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Tässä muutamia uusia keinoja terveydenhuollon toimintojen tehostamiseksi:

Etälääketiede ja etähoito: etälääketiede mahdollistaa lääkärien ja potilaiden välisen viestinnän etäyhteyksien kautta. Etähoito voi sisältää videovastaanottoja, tekstiviesti- ja puhelinneuvontaa sekä etämonitorointia, mikä parantaa potilaiden pääsyä hoitoon ja vähentää fyysisten tapaamisten tarvetta.

Tekoäly terveydenhuollossa: Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi potilaiden tietojen analysoinnissa, diagnoosien tekemisessä ja hoitosuositusten antamisessa. Tämä voi nopeuttaa päätöksentekoa ja auttaa lääkäreitä tekemään parempia päätöksiä.

Big Data ja analytiikka: Terveydenhuollossa kerätään valtavia määriä dataa. Big Data -analytiikan avulla voidaan löytää trendejä, ennustaa sairauksien esiintymistä ja optimoida resurssien käyttöä.

Älykkäät terveyssovellukset ja laitteet: Potilaiden käytössä olevat älykkäät sovellukset ja laitteet voivat auttaa heitä seuraamaan terveydentilaansa, lääkitystään ja liikuntaansa. Tämä antaa lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle tarkempaa tietoa potilaiden tilasta ja auttaa heitä tekemään personoidumpia hoitosuosituksia.

Robotiikka terveydenhuollossa: Robotiikkaa voidaan käyttää apuna monissa terveydenhuollon tehtävissä, kuten leikkauksissa, fyysisissä kuntoutuksissa ja lääkkeiden jakelussa. Robotit voivat suorittaa tarkkoja tehtäviä nopeammin ja tasalaatuisemmin kuin ihmiset.

Tärkein on ihmisten hyvinvointi ja palvelujen laatu sekä saavutettavuus.

Potilastietojärjestelmien integraatio: Erilaisten potilastietojärjestelmien parempi integraatio mahdollistaa tietojen saumattoman jakamisen eri terveydenhuollon toimijoiden välillä. Tämä vähentää turhia toistotöitä ja parantaa tiedonkulun sujuvuutta.

Koulutus ja osaamisen kehittäminen: Panostaminen terveydenhuollon henkilöstön jatkuvaan koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen voi parantaa palvelujen laatua ja potilasturvallisuutta.

Näiden teknologisten ja organisatoristen keinojen avulla terveydenhuoltoa voidaan tehostaa ja samalla parantaa potilaiden hoitokokemusta. On kuitenkin tärkeää huomioida eettiset näkökohdat ja potilastietojen turvallisuus näitä teknologioita hyödynnettäessä.

Entä mikä olisi kustannustehokasta ja inhimillistä terveydenhuoltoa?

Kustannustehokas ja inhimillinen terveydenhuolto voi perustua useisiin periaatteisiin ja käytäntöihin, jotka yhdistävät korkean hoidon laadun, tehokkuuden, taloudellisuuden ja potilaslähtöisyyden. Tässä joitakin keskeisiä tekijöitä:

Ennaltaehkäisy: Panostaminen terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia. Tämä sisältää terveysvalistusta, rokotuksia, terveellisen elämäntavan edistämistä ja varhaista puuttumista terveysriskeihin.

Integroitu hoitomalli: Terveydenhuollon eri osa-alueiden, kuten perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden, integrointi voi parantaa hoidon koordinointia ja vähentää päällekkäistä työtä.

Potilaskeskeisyys: Potilaiden kuunteleminen ja heidän tarpeidensa ymmärtäminen on avainasemassa. Potilaiden osallistuminen hoitopäätöksiin ja heidän kunnioittaminen yksilöinä on tärkeää inhimillisessä terveydenhuollossa.

Tietotekniikan hyödyntäminen: Älykkäät potilastietojärjestelmät, telelääketiede ja etähoitomahdollisuudet voivat parantaa hoitoprosessien tehokkuutta ja potilastyytyväisyyttä sekä vähentää kustannuksia.

Varhainen diagnosointi ja hoito: Varhainen sairauksien diagnosointi ja hoito voivat vähentää pitkän aikavälin hoitokustannuksia ja parantaa potilaiden ennustetta.

Taloudellinen läpinäkyvyys: Terveydenhuollon organisaatioiden tulee olla taloudellisesti läpinäkyviä, jotta varat voidaan kohdentaa tehokkaasti. Tämä sisältää budjetoinnin, kustannustehokkuuden seurannan ja resurssien oikeudenmukaisen jakamisen eri osastojen välillä.

Kumppanuudet ja yhteistyö: Yhteistyö eri terveydenhuollon toimijoiden, kuten julkisen ja yksityisen sektorin, kanssa voi tuoda synergiaetuja ja mahdollistaa resurssien jakamisen.

Koulutus ja ammattitaitoinen henkilöstö: Panostaminen terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen ja ammattitaitoon varmistaa, että hoito on laadukasta ja turvallista. Tyytyväinen ja motivoitunut henkilöstö on myös avainasemassa inhimillisen hoidon tarjoamisessa.

Yhdistämällä nämä tekijät terveydenhuoltojärjestelmä voi tarjota sekä kustannustehokasta että inhimillistä hoitoa potilaille. On kuitenkin tärkeää, että näitä periaatteita sovelletaan huolellisesti ja kohdennetaan erityisesti kunkin yhteiskunnan tarpeiden ja resurssien mukaisesti.

Mistä voi säästää sosiaali- ja terveydenhuollossa?

Sosiaali- ja terveydenhuollossa säästömahdollisuuksia voi löytyä useista eri lähteistä, mutta näiden säästöjen toteuttaminen on aina herkkä aihe, koska se voi vaikuttaa suoraan ihmisten terveydenhuoltopalveluihin ja hyvinvointiin. On tärkeää toteuttaa säästötavat harkiten ja varmistaa, että ne eivät vaaranna potilasturvallisuutta tai hoidon laatua. Joitakin mahdollisia säästökohteita sosiaali- ja terveydenhuollossa voivat olla:

Tehokkuuden lisääminen: Prosessien ja toimintatapojen arviointi voi paljastaa tehottomuutta ja tarjota mahdollisuuksia parantaa resurssien käyttöä. Tehokkaammat toimintatavat voivat vähentää aikaa ja kustannuksia.

Henkilöstökustannukset: Henkilöstökustannukset muodostavat suuren osan terveydenhuollon budjetista. Henkilöstön koulutusta ja työnkuvan uudelleenorganisointia voidaan harkita säästöjen saavuttamiseksi.

Lääkehoitojen hintaneuvottelut: Neuvottelut lääkeyritysten kanssa lääkkeiden hintojen alentamiseksi voivat tuoda merkittäviä säästöjä terveydenhuollolle.

Hallinnolliset säästöt: Bürokratian vähentäminen ja hallinnollisten toimintojen virtaviivaistaminen voivat vähentää kustannuksia.

Ennaltaehkäisy: Panostaminen terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia. Terveellisen elämäntavan edistäminen ja riskitekijöiden hallinta voivat vähentää kroonisten sairauksien hoitokustannuksia.

Teknologian hyödyntäminen: Älykkäät potilastietojärjestelmät, etähoitomahdollisuudet ja telelääketiede voivat vähentää matkustamiseen liittyviä kustannuksia ja tehostaa hoidon tarjoamista.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa: Yhteistyö muiden terveydenhuollon organisaatioiden, järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa voi johtaa resurssien ja palveluiden tehokkaampaan jakamiseen.

Laitoshoidon vähentäminen: Kotihoitoa ja avohoitoa voidaan kehittää niin, että potilaita ei tarvitse sijoittaa sairaaloihin tai hoitolaitoksiin, mikä voi säästää kustannuksia.

On kuitenkin tärkeää huomata, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon tehtävät säästöt eivät saisi vaarantaa potilasturvallisuutta eivätkä heikentää palvelujen laatua. Säästötoimenpiteitä tulisi suunnitella ja toteuttaa huolellisesti, ottaen huomioon potilaiden tarpeet ja hyvinvointi.

Mietin talousarviossa esitettyjä lukuja keinoja säästää ja mietin, että onko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen mahdollista säästää 50 miljoonaa euroa?

Hyvinvointialueen kyky säästää 50 miljoonaa euroa riippuu monista tekijöistä, kuten alueen väestömäärästä, terveyspalveluiden tarpeista, nykyisistä resursseista, hallinnollisista rakenteista ja siitä, miten tehokkaasti resursseja käytetään.

Säästömahdollisuuksia voi olla erilaisia, kuten prosessien tehostaminen, henkilöstökustannusten hallinta, lääkeostojen neuvottelut, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja hallinnollisten kulujen karsiminen. Myös teknologian hyödyntäminen, kuten etähoitopalvelut ja älykkäät potilastietojärjestelmät, voi tuoda säästöjä pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointialueiden suunnittelussa ja strategiassa otetaan yleensä huomioon taloudelliset tavoitteet ja pyrkimykset tehostaa palveluja. On kuitenkin tärkeää, että säästötoimenpiteet eivät vaaranna palvelujen laatua tai potilasturvallisuutta.

Lopullinen arvio säästömahdollisuuksista ja niiden toteutettavuudesta tulisi tehdä asiantuntijoiden ja taloustieteilijöiden toimesta, jotka voivat tarkastella alueen erityispiirteitä ja tehdä kattavan taloudellisen analyysin. Mietin myös, onko näin toimittu?

Ajatuksissani on paljon toistoa, mutta koen, että kaikki liittyy kaikkeen.

Toivon neuvotteluihin inhimillisyyttä, realistisuutta sekä järkeä eikä liikaa oman ideologian painotusta ja omien tavoitteiden puskemista.

Saako lapsi tukea – paperilla saa, käytännössä ei

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini neurovähemmistölasten ja -perheiden avunsaannin kokemuksista.

Saako lapsi tukea – periaatteessa saa, käytännössä ei

Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselystä perusopetuksessa olevien vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten huoltajille vuodenvaihteessa 2020–2021 käy ilmi, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja tarpeiden mukaiset mukautukset toteutuivat kaikkein heikoimmin neurokirjon lapsilla. Kyselyssä käy ilmi lukuisia ongelmia ja viiveitä, joita lasten tarvitsemien tukitoimien, yksilöllisten järjestelyjen ja kouluympäristön mukautusten saamisessa oli ollut.

Osa kyselyyn vastanneista perheistä oli joutunut käymään vuosikausia kestäneitä taisteluita tukitoimien saamiseksi, jolloin lapsen tai nuoren hyvinvointi oli ehtinyt heikentyä monin tavoin. Ongelmien kärjistyessä saattoi syntyä kouluakäymättömyyttä, jota koulu yritti ratkoa mm. lastensuojeluilmoituksilla. Vastanneista 52 % neurokirjon lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lapsi saanut tarvitsemaansa tukea kaverisuhteissa koulussa.

Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy.

Moni neuronkirjon nuori kokee olevansa väärinymmärretty, ei ole tunnistettu neuronkirjoa ja diagonosoidaan liian myöhään, jotta olisi saanut apua ajoissa. Kiusataan, syrjitään, jätetään ulkopuolelle. Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy, monesta eri syystä. Moni tippuu yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Koulupudokkuus, koulustakieltäytyminen, päihdeongelmat ja kodittomuus ovat esimerkikkejä haasteista, joita esim. adhd-piirteinen kohtaa elämässään muita todennäköisemmin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle n. 1,2 miljoonaa euroa. Meno syntyy erilaisista palvelukustannuksista, tuista ja saamatta jääneistä verotuloista. Suomessa on arviolta n. 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Kuinka moni heistä olisi ollut tavoitettavissa varhaisella tuella? Ennaltaehkäisevien palvelujen avulla?

Maanantaina 30.10. klo 18 keskustelemme Hiiden Omaishoitajien luona Mäntynummen yhtenäiskoulun rehtorin ja Muijalan koulun vs. rehtorin kanssa mikä on koulun rooli ja vastuu ja mikä on vanhempien rooli ja vastuu. Mitä me voimme huoltajina tehdä, kuinka tehdä yhdessä lasten eteen töitä?

Kirjoittaja on lohjalainen neurovähemmistöäiti, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kesk.).

Tilaisuus muuten striimataan ja paikallekin voi tulla!