Sain kutsun Routioseuran Olohuoneeseen keskustelemaan Lohjan palveluista ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tilanteesta aluevaltuutetun näkökulmasta. Haluan kiittää lämpimästi kutsusta ja ennen kaikkea kaikkia niitä, jotka osallistuivat keskusteluun ja jakoivat omia kokemuksiaan.
Keskustelussa nousi nopeasti esiinse, että ihmisillä oli hyvin erilaisia kokemuksia siitä, miten he ovat saaneet palveluja. Pöydän eri päissä kerrottiin tilanteista, joissa palveluun pääsy oli sujunut hyvin, mutta myös kokemuksista, joissa avun saaminen oli ollut vaikeaa, odotusajat pitkiä tai yhteyden saaminen palveluihin hankalaa.
Tämä on tärkeä muistutus siitä, ettei palvelujen yhdenvertaisuus toteudu automaattisesti sillä, että palvelut on järjestetty koko hyvinvointialueen tasolla.
Palvelujen pitää toimia yhdenvertaisesti riippumatta siitä, missä ihminen asuu ja millaisessa elämäntilanteessa hän on.
Keskiarvot eivät kerro koko totuutta
Hyvinvointialueen toimintaa seurataan monilla mittareilla. Tarkastelemme esimerkiksi lääkärille pääsyä, suun terveydenhuollon saatavuutta ja erikoissairaanhoidon hoitojonoja.
Mittarit ovat tärkeitä, sillä ne auttavat näkemään, missä onnistumme ja missä on parannettavaa, mutta ne eivät yksin kerro, miten palvelut toimivat yksittäisen ihmisen elämässä.
Koko hyvinvointialueen keskiarvo voi näyttää kohtuulliselta, vaikka jollakin alueella palveluun pääsy olisi huomattavasti vaikeampaa. Tilasto ei myöskään kerro, kuinka monta kertaa asukas on yrittänyt saada yhteyttä, kuinka pitkään hän on odottanut takaisinsoittoa tai mitä tapahtuu silloin, kun vaiva pahenee odotellessa.
Siksi tarvitsemme tilastojen rinnalle asukkaiden kokemuksia. Niitä pitää kuunnella ja niiden pitää vaikuttaa päätöksentekoon.
Lohja on laaja alue, siksi lähipalveluilla on merkitystä
Lohja ei ole vain keskusta. Meillä on erilaisia asuinalueita, kyliä ja taajamia, joiden asukkaiden mahdollisuudet käyttää palveluja ovat erilaisia.
Kaikilla ei ole autoa, tai mahdollisuutta matkustaa pitkien matkojen päähän tai käyttää digitaalisia palveluja. Ikääntyminen, sairaudet, toimintakyvyn rajoitteet ja elämäntilanteet vaikuttavat siihen, miten helposti palveluihin pääsee.
Lähipalveluista puhuttaessa ei ole kyse siitä, että jokaisessa kylässä pitäisi olla kaikki mahdolliset palvelut, vaan siitä, että jokaisella pitää olla toimiva ja kohtuullinen reitti avun luo.
Myös paikallisella aktiivisuudella on merkitystä. Karjalohjan Terkka ja Pusulan lähiterveysasema ovat esimerkkejä siitä, kuinka tärkeinä ihmiset pitävät lähellä olevia palveluja. Paikalliset ratkaisut ja yhteistyö voivat auttaa löytämään toimivia malleja, mutta vastuu palvelujen järjestämisestä kuuluu hyvinvointialueelle.
Digitalisaatio ei saa sulkea ketään ulkopuolelle
Palveluja kehitetään yhä enemmän digitaalisiksi. Se voi helpottaa monen asiointia, mutta samalla meidän on muistettava ihmiset, joille digipalvelut eivät ole mahdollisia tai luontevia.
Palveluun pitää edelleen päästä myös puhelimitse ja tarvittaessa kasvokkain, kenenkään ei pitäisi joutua selvittämään monimutkaista järjestelmää tai omistamaan älypuhelinta saadakseen apua.
Digitalisaatio voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä.
Talouden tasapaino ei yksin tarkoita onnistumista
Hyvinvointialueen talouden tasapainottaminen on ollut viime vuosien keskeinen tehtävä. Talouden paraneminen on myönteinen asia, mutta meidän pitää muistaa, mitä varten taloutta tasapainotetaan.
Talouden pitää olla väline palvelujen turvaamiseen, ei itseisarvo.
Onnistumista ei voi mitata vain sillä, paljonko rahaa säästyy tai millainen ylijäämä tilinpäätökseen jää. Onnistumista pitää mitata myös sillä, pääsikö lääkäriin, saiko ikääntynyt tarvitsemansa avun kotiin, saiko lapsiperhe tukea ajoissa ja pääsikö omaishoitaja lepäämään.
Näiden kysymysten äärelle meidän pitää palata päätöksenteossa yhä uudelleen.
Asukkaiden kokemukset kuuluvat päätöksentekoon
Aluevaltuutettuna ja tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsenenä pidän tärkeänä, että päätöksiä tehdään sekä tiedon että todellisen arjen ymmärtämisen pohjalta.
Myös työntekijöiden kokemuksilla ja ammattitaidolla on tässä suuri merkitys. Palvelujen toimivuutta ei voi kehittää vain hallinnon tasolla, vaan mukaan tarvitaan niitä, jotka palveluja käyttävät ja niitä päivittäin toteuttavat.
Routioseuran Olohuoneessa käyty keskustelu oli tästä hyvä esimerkki. Kun ihmiset pääsevät kertomaan kokemuksistaan, näemme paremmin, missä palvelut toimivat ja missä on korjattavaa.
Yhdenvertaiset palvelut eivät tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan vain sama palvelumalli, vaan sitä, että jokaisella on todellinen mahdollisuus saada tarvitsemansa apu.
Kiitos vielä Routioseuralle kutsusta ja kaikille keskusteluun osallistuneille. Asukkaiden ääntä tarvitaan myös jatkossa, jotta päätökset vastaavat ihmisten todellisiin tarpeisiin.
