Missä kävelisit, jos et voisi valita?

Ps. Otsikko ei täysin vastaa sisältöä, tuttua tämän syksyn esityslistoista

Eilen oli alueiden johtokunnan ensimmäinen kokous.  Olin kesän aikana henkisesti valmistautunut siihen, että johtokuntakin jää aluetoimikunnan jäädessä, mutta Keskustassa oltiinkin sitä mieltä, että mun olisi hyvä olla puolueen valtuustoryhmän edustajana mukana. Mä otan sen kiitoksena ja isona luottamuksen osoituksena. Mielelläni muutenkin jatkan siinä, sillä koen tän olevan mulle edelleen hyvin tärkeän. Olen tehnyt paljon töitä lähidemokratian kehittämiseksi ja sen kokonaan taakse jättäminen tuntui puristavan keuhkojani. Olen siis edelleen alueiden johtokunnassa, tosin tällä kertaa minulla ei ole enää äänioikeutta, eikä valmisteluja kokousta ajatellen, sillä olen valtuustoryhmän edustajana, en aluetoimikunnan, kuten olin ennen. Jännä tilanne.

Alueiden johtokuntaan siis kuuluu kaksi jäsentä (joilla on jokaisella henkilökohtainen varajäsen) jokaisesta aluetoimikunnasta (yhteensä 16 jäsentä) ja jokaisesta valtuustoryhmästä on yksi edustaja. Lisäksi johtokunnan jäsenenä on kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja viranhaltijoita. Asioiden esittelijöinä toimii kaupungilta alan viranhaltija.  Valtuustoryhmien edustajilla on puhe- ja länsäolo-oikeus, mutta ei siis äänestysoikeutta.

varavaltuutettu_LP_kyltti

Kokouksessa käsiteltiin uutta strategialuonnosta ja taloustilannetta sekä valittiin uusi puheenjohtajisto. Kokouksessa käsiteltiin myös jälleen koulukyytejä ja minun piti johtokunnan jäsenenä, Nummen aluetoimikunnan edustajana, pitää kommenttipuheenvuoro, mutta koska aika oli rajallinen ja muissa asioissa meni kauan, en voinut pitää puheenvuoroani. Kokouksessa ei ehditty myöskään käydä läpi pieninvestointihakemuksia. Ensi viikolla on jatkokokous, jossa käsitellään asiat, jotka jäivät käsittelemättä eilisessä kokouksessa. Ehkä minunkin puheenvuorolleni on siinä kokouksessa aikaa. Jännä tilanne siinä mielessä mun kohdalla, että olin ennen aluetoimikunnan edustaja, ja nyt tässä uuden kauden ensimmäisessä kokouksessa valtuustoryhmän edustaja. Asialista oli kuitenkin tehty jo aiemmin ja näin ollen tuntui, että istun kahdella penkillä.

Puheenvuoroni, jonka aioin pitää:

Kommenttipuheenvuoro kokouksen pykälään 9: koulukyydit

Koulukyydit puhuttavat joka syksy, joskus jopa pidempäänkin. Viime lukuvuonna meni koko lukuvuosi ihmetellessä. On täysin selvää, että syksyn ensimmäiset viikot menevät harjoitellessa ja reittien muotoutuessa, mutta  vielä syyskuun loppupuolella ollaan tilanteessa, jossa nelosluokkalaisen koulumatkaan menee yli neljä tuntia päivässä, eikä tämä ole ensimmäinen syksy tätä harjoitusta. Odotusajatkin ovat olleet toisinaan ekaluokkalaisillekin kohtuuttomia.

Me pyörittelemme kyniä ja väännämme sanamuodoista, mutta lapset ja heidän perheensä käyvät tätä ihan konkreettisesti läpi. Joka päivä.

Koululiidun käyttöönotto ja teiden turvallisuusluokitusten muutto on lisännyt tätä keskustelua tänä syksynä ja kun viime vuonna tien vaarallisuuden mukaan kyydin sai 120 lasta, on määrä tänä vuonna alhaisempi. Toki on lapsia, jotka nyt ovat saaneet uusien luokitusten myötä kyydin, kun ennen eivät ole saaneet.

Perusopetuslain 32 §:n mukaan ”Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi.”

Monella tiellä turvallisuuteen ei ole tehty mitään parannuksia, mikä vaikuttaisi siihen, että tie katsotaankin nyt turvalliseksi jopa 5-vuotiaille kulkijoille. Sanon viisivuotiaille siksi, että osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita, jotka kaupunki on valmis laittamaan kävelemään esikouluun, tietä, jonka moni kokee vaaralliseksi.

Lohja tulkitsee Koululiitua niin, että eskarilainen rinnastetaan ekaluokkalaiseen. Kuitenkin opetus- ja kultuuriministeriön tulkinta laista on: oppilaalla on vastaavasti oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai päivähoidosta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai päivähoitoon.

Liikenneturvan mukaan ”Pienillä lapsilla liikenteessä liikkumista vaikeuttavat pieni koko, näkökentän kapeus, äänen tulosuunnan ja autojen nopeuden ja etäisyyksien arviointivaikeudet sekä tarkkaavaisuuden suuntaamisvaikeudet, impulsiivisuus ja kokemattomuus.”

Alakouluikäiset lapset eivät vielä kykene havainnoimaan ja ennakoimaan liikennettä riittävästi. Tästä syystä vaarallisuusluokitusta on ehdottomasti nostettava. Perheitä, jotka etsivät taloa ja tonttia Lohjalta, kiinnostaa turvallinen koulumatka. Jo nyt sosiaalisessa mediassa kysellään kannattaako lapsiperheen edes etsiä Lohjalta tonttia/taloa. Lapsiperheet seuraavat aktiivisesti tällaista kehitystä, kun etsivät asuinpaikkaa. Esimerkiksi Kirkkonummi on kuunnellut paikallistuntemusta teiden vaarallisuutta luokiteltaessa Koululiidun käyttöönotosta huolimatta, ja muuttanut luokituksia todenmukaisemmiksi.

Lohja ”lapsiystävällisenä kuntana” ei pysty houkuttelemaan lapsiperheitä, jos päätökset ovat lapsiperheiden asemaa huonontavia. Turvallinen koulumatka on vetovoimatekijä.

Teiden vaarallisuusluokitukset tulisi arvoida uudelleen ja palata vuoden 2016 tason vaarallisuusluokituksiin teiden osilta, joiden vaarallisuusluokituksia on laskettu kunnes uudelleenarviointi on tehty.

Päättäjien tulisi tutustua huolellisesti tiellä valitseviin oloihin ja liikenteeseen sekä infrastruktuurin rakentamisen tuomaan erityiseen riskiin paikan päällä. Pelkkä matemaattinen tietokoneohjelma ei kerro kaikkea esimerkisi rakennusten aiheuttamista katve- ja reagointiaikaa pienentävistä alueista.  Koululiitujärjestelmä on vain apuväline ja yksi menetelmä, millä arvioidaan koulukyydin tarpeellisuutta ja yksinomaan sen perusteella ei voi tehdä päätöksiä tien vaarallisuudesta tai turvallisuudesta, vaan paikallistietämystä tulee myös kuunnella.

Koululiitu-menetelmän kehittäjien mukaan ”Laskentamenetelmään ei voida sisällyttää kaikkea sitä tietoa, joka vaikuttaa lapsen turvallisuuteen ja sen kokemiseen koulumatkoilla. Paikallistuntemusta arvioitavasta tiestöstä ja nopeasti muuttuvista olosuhteista tarvitaan edelleen kuljetusten myöntäjiltä.”

Yhdenvertainen koululaisten kohtelun tulisi tarkoittaa sitä, että samanlaisia teitä ja tilanteita sekä olosuhteita kohdellaan samalla tavalla. Ajotiellä kävely ei vastaa yhdenvertaisesti kävelyä kevyelle liikenteelle tarkoitetulla alueella.

Miten esikoululaisilta tai alakouluikäisiltä lapsilta voidaan vaatia aikuisen tason liikennekypsyyttä koulumatkoilla? Lapset eivät vielä kykene havainnoimaan liikennettä riittävästi tuossa iässä. Lisäksi tulee huomioida moottoriajoneuvojen kuljettajien käytös tilanteessa, jossa infrastruktuurirakentaminen muuttaa tavanomaista tieliikennekäyttäytymistä, heikentää näkyvyyttä ja lisää olennaisesti kohteita, jotka vievät kuljettajien tarkkaavaisuutta liikenteeltä.

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle. Tutkimuksen mukaan lapset eivät useinkaan kykene arvioimaan auton lähestymisnopeutta, jos auton vauhti on yli 30 kilometriä tunnissa. Lapsen tarkkavaisuus liikenteessä heikkeni entisestään, jos hän oli itse liikkeessä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että ilman koulukuljetuksia lapsia liikkuu purskeina tai ryhminä, jolloin lasten tarkkaavaisuus heikkenee ja luonnollinen tienkäyttötila on enemmän kuin yksi henkilö.

Koko väestöön verrattuna 7–14-vuotiailla on puolitoistakertainen riski loukkaantua jalankulkijana. Lasten jalankulkuonnettomuuksista suurin osa tapahtuu tietä ylittäessä.

Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa lasta kouluun joka päivä, vaikka lapsen liikennekypsyys ei olisikaan riittävän hyvä. Tämä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Koulukyytien vapaapaikat jaetaan vasta syksyllä syysloman jälkeen. Kuitenkin kuljetusta tarvitsevien oppilaiden määrien täytyy olla selvillä jo ennen lukukauden alkua, joten paikkojen tulisi tulla jakoon heti, kun koulukuljetukset on myönnetty. Maksullinen koulukuljetus asettaa kuitenkin lapset eriarvoiseen asemaan, koska kaikilla ei ole varaa maksulliseen kuljetukseen. Vanhemmat voivat myös itse kuljettaa lapsen kouluun työmatkansa yhteydessä, mutta kouluilla ei ole aamupäiväkerhoa, jos lapsi tuodaan koululle jo esim. ennen klo 7.

Kysyn jälleen uudestaan lasten hintaa. Minkähintaiseksi lapsi voidaan määrittää? Mikä on lapsen hinta? Ennenkuin kukaan ehtii antamaan väärää vastausta, kerron omien lasteni hinnan, jonka olen tarkasti laskenut: KORVAAMATON.

Mun lapsilla ei ole hintalappua. Ne on ainutlaatuisia, eikä mulla ole yhtäkään ylimääräistä.

Lohja on mukana Unicefin lapsiystävällinen kunta – mallissa, ja siinä mukana olevat kunnat ovat sitoutuneet kaksi vuotta kestävään kehittämistyöhön lasten parhaaksi. Malli perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.

Lapsen etu ei välttämättä ole ensisijainen päätöksentekoa ohjaava periaate, mutta se on harkittava ensisijaisesti kaikessa sellaisessa päätöksenteossa, jolla voi olla suora tai epäsuora vaikutus lapseen. Lapsen etua harkitaan tekemällä lapsivaikutusten arviointia.

Tehtiinkö lapsivaikutusten arviointia muutettaessa turvallisuusluokituksia?

Jälleen kysyn myös sen perään, kuten olen monena vuonna kysynyt, teiden turvallisuusluokitusten työryhmään olisi hyvä saada aluetuntemusta mukaan. Aluetoimikunnat, LOKOVA tai vastaava olisi ensisijaisen tärkeä taho ottaa mukaan antamaan alueen asiantuntemusta mukaan. On selvää, ettei työryhmä voi kaikkiin teihin tutustua paikan päällä, eikä google maps korvaa oikeaa käyntiä, mutta se ei estäisi, päinvastoin, sen tulisi tukea halua osallistaa kuntalaisia mukaan. Kun tarkastellaan teiden turvallisuusluokituksia, tuskin tulee edes henkilösuoja eteen.

20161121_122140

Eilen oli myös valtuustokokous, jossa olin estyneen valtuutetun sijasta. Tein kokouksessa Keskustan ja Perussuomalaisten valtuustoryhmien puolesta valtuustoaloitteen teiden turvallisuusluokitusten uudelleenarvioinniksi.

Valtuustoaloite

Teiden vaarallisuusluokitukset tulisi arvoida uudelleen ja palata vuoden 2016 tason vaarallisuusluokituksiin teiden osilta, joiden vaarallisuusluokituksia on laskettu kunnes uudelleenarviointi on tehty.

Päättäjien tulee tutustua huolellisesti tiellä valitseviin oloihin ja liikenteeseen sekä infrastruktuurin rakentamisen tuomaan erityiseen riskiin paikan päällä. Pelkkä matemaattinen tietokoneohjelma ei kerro kaikkea esimerkisi rakennusten aiheuttamista katve- ja reagointiaikaa pienentävistä alueista.  Koululiitujärjestelmä on vain apuväline ja yksi menetelmä, millä arvioidaan koulukyydin tarpeellisuutta ja yksinomaan sen perusteella ei voi tehdä päätöksiä tien vaarallisuudesta tai turvallisuudesta, vaan paikallistietämystä tulee myös kuunnella.

Koululiitu-menetelmän kehittäjien mukaan ”Laskentamenetelmään ei voida sisällyttää kaikkea sitä tietoa, joka vaikuttaa lapsen turvallisuuteen ja sen kokemiseen koulumatkoilla. Paikallistuntemusta arvioitavasta tiestöstä ja nopeasti muuttuvista olosuhteista tarvitaan edelleen kuljetusten myöntäjiltä.” (https://koululiitu.fi/#)

Yhdenvertainen koululaisten kohtelun tulisi tarkoittaa sitä, että samanlaisia teitä ja tilanteita sekä olosuhteita kohdellaan samalla tavalla. Ajotiellä kävely ei vastaa yhdenvertaisesti kävelyä kevyelle liikenteelle tarkoitetulla alueella.

Liikenneturvan mukaan ”Pienillä lapsilla liikenteessä liikkumista vaikeuttavat pieni koko, näkökentän kapeus, äänen tulosuunnan ja autojen nopeuden ja etäisyyksien arviointivaikeudet sekä tarkkaavaisuuden suuntaamisvaikeudet, impulsiivisuus ja kokemattomuus.”

Miten esikoululaisilta tai alakouluikäisiltä lapsilta voidaan vaatia aikuisen tason liikennekypsyyttä koulumatkoilla? Lapset eivät vielä kykene havainnoimaan liikennettä riittävästi tuossa iässä. Lisäksi tulee huomioida moottoriajoneuvojen kuljettajien käytös tilanteessa, jossa infrastruktuurirakentaminen muuttaa tavanomaista tieliikennekäyttäytymistä, heikentää näkyvyyttä ja lisää olennaisesti kohteita, jotka vievät kuljettajien tarkkaavaisuutta liikenteeltä.

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle. Tutkimuksen mukaan lapset eivät useinkaan kykene arvioimaan auton lähestymisnopeutta, jos auton vauhti on yli 30 kilometriä tunnissa. Lapsen tarkkavaisuus liikenteessä heikkeni entisestään, jos hän

oli itse liikkeessä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että ilman koulukuljetuksia lapsia liikkuu purskeina tai ryhminä, jolloin lasten tarkkaavaisuus heikkenee ja luonnollinen tienkäyttötila on enemmän kuin yksi henkilö.

Koko väestöön verrattuna 7–14-vuotiailla on puolitoistakertainen riski loukkaantua jalankulkijana. Lasten jalankulkuonnettomuuksista suurin osa tapahtuu tietä ylittäessä.

Lähteet:  http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002746268.html

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle.

http://journal.frontiersin.org/article/10.3389/fnhum.2014.00229/full

I can see clearly now: the effects of age and perceptual load on inattentional blindness

Remington Anna, Cartwright-Finch Ula, Lavie Nilli

https://koululiitu.fi/#

https://www.liikenneturva.fi/fi/eri-ikaisena/lapset-0-14-liikenteessa

Tänään kokoustaminen jatkuu lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa, jossa käsitellään mm. jälleen teiden turvallisuusluokituksia, talousarviota, jonka liitteessä on teksti: Nummen lukion lakkauttamisessa on menossa viimeinen vaihe, jolloin säästö syksyltä 2018 on 62.000 euroa (jippii, näillä Lohja pelastuu!). Ikkalan ja Karstun koulun lakkauttamiset syyskauden kauden 2018 alusta säästävät palkkakustannuksista 92.500 euroa. ?? Onko koulut päätetty lakkauttaa? Vai lakkautammeko koulut hyväksymällä liitteen tekstit? Vai käynnistämmekö lakkautuksen tällä liitteellä? Lautakunnan jäsen Ana Sorainen on tehnyt muutosesityksen, josta kertoo Blogissaan . Olen kannattanut hänen muutosesitystään. Liitteeseen kuntalaisille hyvin tärkeän asian piilottaminen ei edistä avoimuutta.

Huomenna onkin sitten sisäilmaseminaari. Tosi mielenkiintoinen viikko ollut ja aikamoinen hässä. Alkuviikko olikin migreeniä ja siitä johtuvaa pahoinvointia, siihen nähden tämä vauhti huimaa vähän päätä.

Koulukyydit, turvallisuusluokitukset ja hiustenhalkominen

Aamukahvi kylmeni saadessani puhelun aamun lehteä lukeneelta äidiltä. Keskustelimme hyvän tovin turvallisesta koulumatkasta ja päivän lehdestä.

dig
mutkan takana on auto. Lapsi tulee tässä kohtaa yllättäen eteen. Turvallinen ylittää, vaikka et näe

 

http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/556515-lohjan-koulukyydit-lahtoruutuun-lautakunnalle-kuljetusten-perusteet-ja?r=0.0980290909053263

 

Lehti otsikoi lautakunnan viime viikkoisen kokouksen

länskärin_rumba_2017

Kyseessä oli kokous, jossa käsiteltiin viittä oikaisuvaatimusta liittyen teiden turvallisuusluokitusten muutokseen. Vihreät tekivät muutosesityksen, jolloin luokituksia olisi muutettu niin, että 0-3 luokkalaisilla luokitusta olisi nostettu yhdellä luokka-asteella ja useammalla lapsella olisi palautunut koulukyytioikeus. Tämän ehdotuksen oli tarkoitus olla lähtölaukaus sille, että se olisi koskenut kaikkia lohjalaisia.

Tästä äänestettiin ja ikävä kyllä lautakunta ei ollut yksimielinen. Harmi. Se oli hyvä muutosesitys.

Kaupunginhallitus eikä kaupunginjohtaja voi käyttää otto-oikeuttaan oikaisuvaatimuksissa, eikä kukaan muu voi valittaa oikaisuvaatimuksen päätöksestä kuin oikaisuvaatimuksen tekijä. Siksi viranhaltijat ottavat nyt asian uudelleen käsittelyyn. Toki perusteena on se, että kaikkia ei kohdella nyt tasavertaisesti.

Jännittävää on se, että nyt käytetään tätä mahdollisuutta. Jos vaikka esimerkiksi ajatellaan viime kautta ja vaikkapa erästä päätöstä, josta pöllömpi voisi kuvitella ajateltavan myös tasavertaisuutta. Nummi-Pusulan lukion lakkautus. Ei silloin otettu asiaa uudestaan käsittelyyn, vaikka kaikkia ei kohdeltukaan tasavertaisesti. Nyt Ylälohjan opiskelijaikäiset eivät ole tasavertaisessa asemassa, mutta se on tietenkin eri asia sillä kaupungissa sitä lakkautusta haluttiin. Toisille se oli yhdentekevä, pieni vähäpätöinen asia. Paitsi tietenkin täällä syrjässä asuville. Me olisimme halunneet taata opiskelumahdollisuudet myös maalaisille.

Tänäänkin lehteä lukiessa tuli väkisinkin mieleen, että nyt on kyllä kaupungin talous todella kauheassa pulassa, jos lasten turvallisesta kouluunkulkemisesta päätetään uudestaan. Konkurssi tulee ja kamalinta kaikesta: uusia ihmisiä joudutaan palkaamaan. Voivoivoi. Mutta hei, sehän on hienoa, sillähän on suoraan työllistävä vaikutus! Määräaikaisia apukäsiä joudutaan palkkaamaan suunnittelemaan reittejä uudestaan, vastaamaan kysymyksiin, kuljettajia joudutaan palkkaamaan, yrittäjät joutuvat palkkaamaan lisää väkeä, kuljetuskalustoa muutetaan. Ja lapset saavat turvallisen koulumatkan. Kamala homma. Hirveetä!

Teiden turvallisuusluokitusten kriteerejä joudutaan tarkastelemaan uudestaan. Työryhmän olisikin nyt jalkauduttava ja ehkä myös lautakunnan ja viranhaltijat. Katsotaan oikeasti ne tiet. Tutustutaan siihen, miten lapset kulkevat kouluun ja koulusta kotiin. Jos ei haluta tai pystytä jalkautumaan, kysytään alueen asiantuntijoilta, jos ei haluta kysyä asiantuntijoilta, voisi kysyä työryhmältä siihen syytä. Miksi ei haluta kuulla niitä tienkäyttäjiä? On ihan päivänselvää, ettei kaikki lautakunnan jäsenet yksinkertaisesti vain pysty tutustumaan kaikkiin teihin. Siksi pitäisi kysyä alueen asiantuntijoilta. Ehkä aluetoimikunnilta? Sieltä sitä tietoa alueesta oikeasti löytyy. Kukaan vanhemmista ei ole pyytänyt kohtuuttomia. Kukaan ei ole halunnut taksikyytiä ovelta ovelle. Vain, että lapsi pääsee turvallisesti, traumattomasti kouluun ja koulusta kotiin. Onko se liikaa vaadittu?

Kysyn jälleen uudestaan lasten hintaa. Minkähintaiseksi lapsi voidaan määrittää? Mikä on lapsen hinta?

Ennenkuin kukaan lautakunnan jäsenistä tai kukaan muukaan ehtii antamaan väärää vastausta, kerron jälleen omien lasteni hinnan: KORVAAMATON.

Mun lapsilla ei ole hintalappua. Ne on ainutlaatuisia, eikä mulla ole yhtäkään ylimääräistä.

Lohja on mukana Unicefin lapsiystävällinen kunta – mallissa, ja siinä mukana olevat kunnat ovat sitoutuneet kaksi vuotta kestävään kehittämistyöhön lasten parhaaksi. Malli perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.

Lapsen etu ei välttämättä ole ensisijainen päätöksentekoa ohjaava periaate, mutta se on harkittava ensisijaisesti kaikessa sellaisessa päätöksenteossa, jolla voi olla suora tai epäsuora vaikutus lapseen. Lapsen etua harkitaan tekemällä lapsivaikutusten arviointia. (ote https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/lapsiystavallinen-materiaalipankki/)

Niin, pitäisikö päätöstä tehdessä miettiä hetki tätä asiaa? Tehtiinkö lapsivaikutusten arviointia muutettaessa turvallisuusluokituksia? En ole ainakaan kuullut sellaisesta. Ei taidettu. Tosin eipä ole kyllä koulujen lakkautusten vaikutusta perheisiinkään vielä tutkittu.

Lapset tarvitsevat aikuisten tukea kehittyäkseen yhteiskunnan täysiksi jäseniksi. He ovat aikuisia haavoittuvampia, joten heidän elinolosuhteisiinsa ja hyvinvointiinsa tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Lasten turvallinen kehitys ja osallisuus ovat toimivan yhteiskunnan edellytyksiä. Ennaltaehkäisevän työn painottaminen on myös taloudellisesti paljon kannattavampaa kuin korjaavasta työstä aiheutuvien kustannusten maksaminen.

 

Vaatimukset malliin sitoutuvalle kunnalle
• Kunta sitoutuu lapsen oikeuksien edistämiseen kunnan
päätöksenteossa, hallinnossa ja palveluissa. Tämä tarkoittaa
kehittämistyötä, jossa lapset ja nuoret sekä olennaiset
kansalaisyhteiskunnan toimijat otetaan mukaan lapsia koskevien
asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon.
• Kunta ottaa vastuun kehittämisprosessin kokonaiskoordinaatiosta.
Kuntaan tulee nimetä koordinaatioryhmä, joka vastaa prosessin
etenemisestä.
• Kunta sitoutuu tiedottamaan prosessin tavoitteista ja tuloksista
kuntalaisille.

Minusta on hyvä, että asia käsitellään uudestaan kokonaisuutena, olen myös varautunut siihen, ettei vieläkään kohdella tasavertaisesti. Olen myös varautunut siihen, että turvallisuudesta tingitään eurojen vuoksi. Tai että lapsille on löydetty hintalappu.

 

Näkymisiin!

Länskäri_heijastimista_2017
kuva: Erja Hinkkanen/Länsi-Uusimaa 24.8.2017

http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/553044-lahelta-piti-tilanne-rekan-kanssa-sai-lotta-paakkunaisen-toimimaan-heijastinliiveja

Kävin luovuttamassa Nummen yhtenäiskoulun ekaluokkalaisille musteiden erikoisliikkeen Lohjan Mustekolmion lahjoittamat heijastinliivit ja taas riitti juttua liikenneturvallisuudesta, näkymisestä ja kummalla puolella sitä tietä pitikään kävellä. Totesin lapsille, että aina pitää uskoa, mitä isi ja äiti sanoo siitä, kummalla puolella mennään, koska isi ja äiti ovat arvioineet sen sun tien, että miten se autoililja sut näkee parhaiten. Puhuimme liikennesäännöistä ja pimeistä aamuista. Eskareille en vielä saanut vietyä heijastinliivejä, ovat vasta matkalla. Tänä vuonna oli kaksi lahjoittajaa ja aikataulut meni vähän ristiin. Pääsenpähän kahteen kertaan jututtamaan lapsia. Parasta syksyssä ja koulujen alussa on just tää, heijastinliivien vieminen lapsille ja heidän kanssaan juttelu!  Piti ottaa kuva heijastinliivilaatikosta, mutta hattivatti olikin ehtinyt tekemään valtauksen.

dav
Hattivatti heijastinlaatikossa

Näiden lahjoitusten taustalla on aina ollut se, että muistutetaan heijastimista, liikenneturvallisuudesta ja se, että kiinnitetään median avulla huomio myös vaarallisiin teihin ja pyritään näin muistuttamaan myös liikenteessä olevia aikuisia pienistä kulkijoista.

Tänä vuonna tää on erityisen tärkeää, koska osa kulkijoista on esikoululaisia, joista osa on vielä viisivuotiaita.

Tässä muuten kuuden minuutin pätkä Koululiidun määritysten mukaan tulkitusta  turvallisesta koulutiestä.

https://www.youtube.com/watch?v=pgCwFXTB-nk

Olen luovuttanut heijastimia tai heijastinliivejä tässä tarkoituksessa kahdeksan tai yhdeksän kertaa. Toisina vuosina lahjoittajien löytäminen on haastavampaa kuin toisina. Tänä vuonna Mustekolmiolta otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin, että voisitko viedä? Ja tottahan mä vien!

Jos sulla tai sun yrityksellä tai työnantajalla on toiveena lahjoittaa pienille koululaisille ja eskarilaisille heijastimia tai heijastinliivejä, ota yhteyttä!

Mikä on muuttunut? Mikä on muuttanut meitä? Kuka on kiveä?

Lohjalla on otettu käyttöön Koululiitu-ohjelma päätettäessä koulukyydeistä. Lukuvuonna 2016-2017 koulukyydin vaarallisen tien vuoksi sai 120 lasta. Tänä lukuvuonna tämä määrä pienenee huomattavasti. Ei sen tähden, että tiet olisivat muuttuneet turvallisimmiksi, vaan siksi, että on päätetty, että ne on turvallisempia.

Koululiitun suosituksissa ei ole yhtään tieosaa määritetty turvalliseksi. Periaate on vaarallisten tieosien osoittaminen. Laskentamenetelmään ei voida sisällyttää kaikkea sitä tietoa, joka vaikuttaa lapsen turvallisuuteen ja sen kokemiseen koulumatkoilla. Paikallistuntemusta arvioitavasta tiestöstä ja nopeasti muuttuvista olosuhteista tarvitaan edelleen kuljetusten myöntäjiltä.

Koululiitu on laskentamenetelmä, joka arvioi tiestön ja liikenteen ominaisuuksien perusteella indeksin (riskiluku) kuvaamaan tien vaarallisuutta. Tämän indeksin laskenta perustuu kolmeen lähtökohtaan:

  • Tien ja liikenteen ominaisuuksien tilastollinen vaarallisuus lasten näkökulmasta
  • Liikennepsykologien näkemys lapsen kokemasta vaaran tunteesta liikenteessä
  • Kehittämistyössä mukana olleiden 11 kunnan käytännöt koulumatkan vaarallisuuden arvioinnista

Koululiitu pyrkii olemaan objektiivinen laskentamenetelmä, joka asettaa lapset tasavertaiseen asemaan muuntamalla heidän koulumatkansa vaarallisuuden matemaattiseen mitattavaan muotoon. Koululiitu on vain yksi menetelmä arvioida koulukuljetuksen tarvetta. Ohjelma ei huomioi lasten yksilöllisiä eroja eikä myöskään matkan rasittavuutta ja pelottavuutta muutoin kuin liikenteen lähtökohdista. (Lähde: koululiitu.fi)

teiden vaarallisuusluokitus_kuvana_2017-page-001

Ylläolevassa kuvassa kartalla havainnollistettuna teiden vaarallisuusluokitukset. Tätä karttaa kaupunki käyttää ja se on julkisessa jaossa kaupungin nettisivuilla vanhempien luettavana.

Lasten ei-luonnollisista kuolemista kaksi kolmannesta johtuu tapaturmista, joista yleisin on liikenneonnettomuus. Tilastokeskuksen vuoden 2013 tilastojen mukaan liikenteessä kuoli kuusi ja loukkaantui 418 alle 15-vuotiasta. Tilastoissa on mukana vain poliisin tietoon tulleet onnettomuudet. Koko väestöön verrattuna 7–14-vuotiailla on puolitoistakertainen riski loukkaantua jalankulkijana. Lasten jalankulkuonnettomuuksista suurin osa tapahtuu tietä ylittäessä. ”Onnettomuudet eivät johdu yksin lasten kokemattomuudesta tai liikennetaitojen puutteesta. Autoilijoiden on joskus vaikea nähdä lapsia liikenteessä heidän pienen koon vuoksi. Monella on myös petrattavaa nopeusrajoitusten noudattamisessa ja suojateiden huomioimisessa”, lasten liikenneturvallisuutta tutkinut Juha Heltimo liikenteen ja maankäytön suunnittelutoimisto Strafica Oy:sta sanoo. Heltimo on kysynyt tutkimuksissaan lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa.

Tavolantie
Pimeys ei tee tiestä Lohjalla vaarallista

Talviaikana pimeys, liukkaus ja lumen mahdollisesti kaventamat kulkutilat heikentävät koulumatkan turvallisuutta. Koska näitä tietoja ei voida suoraan lukea rekisteritiedoista, on vaarallisuuden kasvu parasta huomioida käyttämällä talviaikana alempia pisterajoja kuljetuksien myöntämiseen. (koululiitu.fi)

Tien ylittämisen arviointi koskee ensisijaisesti taajama-alueita tai taajamien lähialuetta. Haja-alueella tien ylittäminen vaatii paikallista harkintaa, sillä turvallisuuteen vaikuttavat usein tekijät, joita ei voi arvioida rekisteritietojen avulla. Tien vaarallisin kohde on tien ylittäminen. (koululiitu.fi)

Paitsi Lohjalla.

Tavolantien ja Oittilantien noutopaikka

Ylläolevassa kuvassa nähdään, kuinka tien ylittäminen ja kävely tien reunassa on vaarallista vain ekaluokkalaisille ja sitä nuoremmille.

Tässä näkyy tilanne oikeasti. Lasten noutopaikka on risteys, jossa ei ole pysäkkiä, talvikunnossapito on kuten maalla on tapana ja penkat usein kertyvät näihin kohtiin.

Keskustelin eilen erään vihtiläisen äidin kanssa, joka painii samojen asioiden kanssa. On perin omituista, että Vihdissä, jossa vain viime syksynä vaarallinen koulutie vaati koululaisen hengen, lapset joutuvat kävelemään ajotiellä kouluun. Mitään ei opittu. Ei yhtään mitään. Surullista, miten tämä toistuu joka vuosi. Milloin tämä muuttuu? Milloin rahan arvo on pienempi kuin koululaisen?

Milloin rahasta ja ns säästöistä on tullut tärkein arvo ja mittari? Milloin tasavertaistamisesta tuli numerojen ja kilometrien vertailua? Milloin meistä on tullut näin kovia? Milloin me unohdimme lapsen? Ihmisen?

Pehmeämmät arvot ja jousto lasten turvallisessa kulkemisessa kouluun ei ole ollut aiempina vuosina kohtuuton kulu. Mikä on siis muuttunut?

Mistä lähtien on ollut hyväksyttävää sanoa päätettäessä asioista, että ”jos jokaista huutavaa vanhempaa kuuntelisi ja toteuttaisi vaatimukset…” milloin lapsistaan huolehtimisesta on tullut halveksuttavaa?

Todella, mikä on muuttunut?

 

Olethan käynyt jo allekirjoittamassa adressin lasten turvallisen koulutien puolesta?

https://www.adressit.com/allekirjoitukset/lapsille_turvallinen_koulutie_lohjalla/start/310

Koulukyydit – onko se mahdoton tehtävä

10.8 alkavat koulut alkavat Lohjalla.

Muistattehan höllentää kaasujalkaa ja seurata vielä tarkemmin liikennettä kuin kesän aikana. Nyt on enemmän pieniä reppuselkiä liikenteessä kuin menneinä vuosina, sillä Lohjan tieturvallisuusluokitukset ovat muuttuneet. Siksi monista teistä on tullut ns turvallisia, vaikka tiessä ei olisi muutoksia tapahtunutkaan.

Nummella Oilaantie on saanut hienon kevyenliikenteen väylän, mutta osa tiestä on edelleen ilman väylää ja ajotiellä tulee kävelemään ja pyöräilemään paljon lapsia, myös eskarilaisia. Oilaantie on kapeimmillaan 5,20 metriä leveä ja siinä tullaan niin kävelemään kuin pyöräilemäänkin molemmilla puolin tietä.

Tämä on sinänsä uudenlainen tilanne nummilaisille, sillä aiemmin on saatu koulukyyti pienimmille tien vaarallisuuden vuoksi. Tie kapenee siis entisestään, ihan vain siksi, vaikka kevyenliikenteen väylän rakentaminen on kesken koulukyytejä ei saada, sillä tien tulkitaan olevan turvallinen uuden sillan vuoksi. Ristiriitainen tilanne. Väärää turvallisuudentunnetta ja vaaratilanteita tulee.

Olen jo seitsemän vuoden ajan käynyt samaa taistelua, puhunut ja kirjoittanut samasta asiasta ja nyt tulenkin käyttämään vanhaa tekstiäni, sillä se on todellisuutta nytkin isossa osassa Lohjaa:

 

Uudelleenpostaus vanhalta sivultani viime elokuulta, joka on todellisuutta myös tänä syksynä, ikävä kyllä: http://nummentie.blogspot.fi/2016/08/koulukyydit-ydinfysiikkaa-kokeillaan.html

lauantai 13. elokuuta 2016

Koulukyydit ovat mahdoton tehtävä Lohjalla. Otetaanpa esimerkiksi Länsi-Uusimaassa  kerrotusta muuttuneesta koulukyytipäätöstilanteesta. Ennen alueen lapset saivat odottaa turvallisemman tien risteyksessä, josta koulutaksi haki heidät. Nyt he odottavat vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, joka itse asiassa on noin kymmenen metrin päässä nykyisestä bussipysäkistä.

Kuva: Markus Mäki, L-U

Kymmenen metriä saattaa vaikuttaa paperilla ja toimistossa juuri sellaiselta hyvältä säästöpaikalta.

Mutta: Tiellä ei ole levennystä, vaan he kävelevät tien reunalla, rekkojen ja muun liikenteen seassa. Tässä ko risteyksessä on kyllä bussipysäkki, mutta sitä kun monet käyttävät ns. kiihdytyskaistana Hankotielle ja Lohjalta Hankoon päin mentäessä mäen ohituskaista loppuu juuri ennen bussipysäkkiä, joka on monesti aiheuttanut tilanteen jossa Hangosta päin tulevat joutuvat väistämään viime hetken ohittajia bussipysäkin kautta. Tässä kohtaa on viimeisen 5-10 vuoden aikana tapahtunut tietojeni mukaan viitisen pahaa kolaria, eli paikka on vaarallinen. Isolla valtatiellä lapsen odottaessa bussia, aikataulujen ollessa kireitä ja nopeusrajoitusten ollessa 80km/h, lapsi ei välttämättä ehdi lukea, mitä bussissa lukee, onko se oma kyyti? Ja vanhempia huolettaa myös osaako lapsi jäädä oikealla pysäkillä pois? Kuinka pitkälle lapsi voi kulkeutua? Hyvää tässä on se, että iltapäivällä alakoululaiset pääsevät edelleen taksikyydillä kotiin, koska muuten he joutuisivat ylittämään vaaralliseksi luokitellun Hanko–Hyvinkää-tien (samainen vaarallinen tie, jonka reunalla voivat seisoa).
Jutun mukaan ensimmäisellä kouluviikolla vanhemmat ovat kuljettaneet lapsiaan kouluun. Lomien päättyessä se ei kuitenkaan enää ole mahdollista. Vanhemmat pelkäävät, mitä tapahtuu syksyllä, kun ajokelit muuttuvat huonommiksi ja aamuisin on pimeää. Entä talvella, kun alkavat räntäsateet, aurataan tien reunaan lumet ja rännät? Tie kapenee entisestään ja pieni ihminen jää vielä vähän enemmän pimentoon. Katuvalaistus? Mikä se on?

Kuva: Sabina Ljungqvist-Järvinen

Entä tämä tie? Kirkniemessä sijaitseva Pikkukyläntie. Hyvä näkyvyys näyttäisi olevan, mutta alueella sijaitsevan Sappit Limited konsernin paperitehtaan vuoksi tien raskasliikenne on hyvin vilkasta. Tällä alueella kulkee myös juna, toki ilman turvapuomia. Silti tämä tie koetaan paperilla turvalliseksi. 
Linja-autoilija jää iltapäivällä tässä kohtaa ilmeisesti tauolle tehtaalle, eikä aja takaisin, jotta voisi jättää lapsen turvallisemmalle pysäkille, joka tekisi lasten koulumatkasta turvallisen. Esimerkiksi torstaina, 11.8 klo 13.45-14 meni ko pysäkin ohi 8 rekkaa. Suojatie siinä on, perinnetiedon mukaan (on siinä liikennemerkkikin), mutta suojatien raidat ovat kuluneet. Jos tien turvallisuusluokistusta ei voida millään muuttaa, voisi linja-autolla turvallisesti kulkea, jos se vaan ajaisi takaisinkin. Kääntäisi ja jättäisi lapsen turvalliselle puolelle tietä.
Näissä tapauksissa missään ei ole kyse siitä, että vanhemmat peräisivät luksusta, tai kotiovelle ajamista, vaan ihan vain turvallista kyytiä, sujuvaa arkea, ilman huolta lapsen matkasta kouluun.

Lohjan kaupungin hallintopäällikkö Raija Rönkä-Nieminen sanoo, että uusilla koulumatkapäätöksillä halutaan taata kaikille koululaisille samat periaatteet. (L-U 13.8.2016)

Ihan hyvä ja kannatettava periaate, mutta jos se tarkoittaa sitä, että ennen he, jotka haettiin kotipihasta, menevät nyt vaarallisen tien varrelle, se sotii mielestäni juuri sitä periaatetta vastaan. Sitä en tarkoita, että kotiovelta pitäisi hakea. Tarkoitan sitä, että JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää   kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä,  jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.

”Omien tutkimuskokemusteni perusteella olen samoilla linjoilla. Noin kymmenen vuoden ikään saakka lasten liikkumista liikenteessä leimaa arvaamattomuus ja leikki. Lapset kulkevat omissa maailmoissaan, menevät pitkin ojan pohjia ja keksivät oikoreittejä”, sanoo lasten liikenneturvallisuutta tutkinut Juha Heltimo liikenteen ja maankäytön suunnittelutoimisto Strafica Oy:sta. Heltimo on kysynyt tutkimuksissaan lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa. 

Olen aiemminkin tästä sanonut, mutta olisiko millään mahdollista, että päätettäessä teiden turvallisuudesta, joko tyypit kävisivät itse paikan päällä tai kysyisivät alueen tuntevilta ihmisiltä? Esimerkiksi aluetoimikunnat olisivat hyviä väyliä myös tähän tai Lokova ry:n jäsenistöä voisi käyttää. Käytettäisi oikeasti sitä asiantuntevaa tahoa, joka ilmaiseksi haluaa auttaa? Säästyttäisi monelta murheelta, korjausliikkeestä, haukusta? Kun ei niistäkään tunnuta oppivan.

Nummen yhtenäiskoulun alakoulun ”koulutaksipysäkki”

Moni vanhempi on todennut, että on ollut pakko tehdä järjestelyjä töiden suhteen, koska ei luota kaupungin kykyyn järjestää koulukyytejä. Kuinka kauan tätä voi jatkua? Kauanko kestää kenenkään talous sellaista? Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta moiseen. Onko se edes tarkoituksenmukaista? Ei ainakaan kuntalaisen mielestä. Kaupungin tarkoitus on tuottaa peruspalveluja. Turvallinen koulukyyti on yksi niistä.

Aika karu on myös aamuruuhka Rauhalan ja Järnefeltin koulujen välissä. Tähän on siis suunnitteilla lisätä liikennettä lakkauttamalla Maksjoen koulu 2018. Tuosta vaan lapset loikkimaan tien yli. Vaikka varmasti tietenkin kaupunki on siihen mennessä tehnyt uusia ratkaisuja liikenteen ja turvallisuuden suhteen. Allaoleva kuva on otettu viime syksynä.

Kuva: Liisu Uusitalo

Entä autoissa olevien lasten turvallisuus? Viime vuonna kuulin moneen otteeseen siitä, kuinka lapset seisoivat käytävillä, (vaikka ei saisi) koska linja-auto oli niin täynnä, aikataulut ovat liian tiukkoja, jonka vuoksi joskus voidaan joutua ajamaan ylinopeutta. Tämä toivottavasti on viime vuoden ongelma, joka ei toistu tänä vuonna. Entä kun nämä kuljetusyrittäjien liian isot autot kääntelevät pienillä teillä? Kaikki tiet eivät ole linja-auton käännyttävä, tilataksin kokoinen autokin on huonoilla talvikeleillä hankaluuksissa. Koska aina kuitenkin näitä pienten teiden ajoja on (on lääkärintodistuksia ja poikkeusjuttuja) niin ei tämä ongelma poistu nyt tai ensi vuonnakaan. Ehkäpä ei ikinä. Ainakaan tällä toiminnalla. 

Ja on ne linja-autot olleet nytkin liian täynnä. Osa lapsista (yleensä ne pienimmät ekaluokkalaiset) on seissyt osan matkaa, esimerkiksi Saukkolasta Oinolaan ja iltapäivällä kotiin päin jälleen (aivan kuten viime vuonnakin) linja-auto jätti Kauppakujalle ovi Turuntielle päin. Ja jälleen lapset juoksevat pysäköntialueella autojen välissä. Taksien listoilta puuttu lasten nimiä (=eivät päässeet kyytiin). Ikävä kyllä tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 3 päivänä huhtikuuta 1981 annetun tieliikennelain (267/1981) 108 §:n 3 momentin 2 kohdan nojalla, sellaisena kuin se on laissa 1091/2002:
3 §
Kuormitus linja-autoissa
Linja-autossa voidaan kuljettajan lisäksi
kuljettaa enintään rekisteriin merkityn istu-
mapaikkaluvun mukainen määrä matkustajia.
Lasten ei siis pitäisi lain mukaan joutua seisomaan bussissa.
 
Yksi ongelmista on myös logistiikkakeskuksen tavoittamattomuus. Tosin se on aika ymmärrettävä ongelma, sillä niitä yhteydenottoja ja reklamaatioita tulee todella paljon, varsinkin kyytien alkaessa.  Luonnollisestikaan eivät he ehdi koulunalkuviikolla puhelimitse vastaamaan kaikille, ja sen suurin osa vanhemmista ymmärtää. Mutta, että edes sähköpostilla tai Wilmalla saa vastausta, niin aiheuttaa lisää huolta ja harmia vanhemmille. Tämä sama on toistunut ja toistunut. Ei vain tänä vuonna, eikä vain viime vuonna, vaan tämä on monien vuosien saatossa tutuksi tullut ongelma. Se, että se on aina ollut, ei ole hyväksyttävää. Se on hämmästyksen kohde. Miksi tämä ei muutu? Miksi ei opita? Miksi ei parane? Riittääkö kymmenen vuotta? Tämän saman ongelman toistuessa mieleen väkisinkin tulee se, että säästetäänkö tässä nyt väärässä paikassa? Onko käytössä vääränlaiset työvälineet? Onko käytössä vääränlaiset asenteet? Vaikka kaupunkia ei voi käsitellä kuin yritystä, ei silti voi olla ajattelematta, että yritysmaailmassa tämä ei olisi hyväksyttävää, ei ilman muutoksia eikä toimenpiteitä. 


Vaikka varmasti kaikki haluavat tehdä parhaansa ja haluavat, että homma toimii, ei se riitä.
Vaikka kaikki varmasti tekevät tosi paljon töitä, että kaikki tämä toimisi. Ei se riitä.

Katuliitu ei riitä. Sen pitäisi olla vain yksi työkaluista, ei se määräävä.

 

Liikaa kysymyksiä, liikaa epäkohtia. Onneksi epäkohdat ovat niitä, joita pystyy muuttamaan ja joihin logistiikkakeskus pureutuu. Mutta nämä ovat joka vuosi samoja ongelmia.
Toistan taas viime syksynä toteamani:
On aika monta muuttujaa, mutta koulujen osoitteet harvemmin muuttuvat, lasten määrä on suunnilleen samoissa luvuissa ja asuinalueet ovat yleensä aika pysyviä. Muutoksia toki on, mutta kuinka paljon ne voivat vaikuttaa, joka vuosi? Muuttujia tässä yhtälössä on, mutta se tiedetään joka vuosi, että niitä on ja joka vuosi ne koulut alkaa. Vieläpä jopa suunnilleen samaan aikaan. Yllätyksinä ne eivät siis tule. Ihan aidosti kysyn, että voisiko näihin varautua?

Viime vuonna (ja toissa vuonna) näitä ongelmia kasaantui ja kasaantui. Kuljetukset olivat pitkälle joulun tienoille (ja itse asiassa joissakin paikoissa jopa pitkälle kevääseen) sekaisin. Moni lapsi kärsi näiden säheltämisten ja kuljetusongelmien vuoksi paniikkikohtauksista, peloista ja painajaisista. Lapset ovat kieltäytyneet itkien menemästä bussiin, koska pelottaa. On tarrauduttu vanhempaan, itkien.

Kuinka vanhemmat kestävät tämän? Voin kertoa, ettei kovinkaan hyvin, mutta on pakko. 

Kuinka tämä huomioidaan? Mitä tehdään, että lasten ei tarvitse pelätä kouluunmenoa?

Se on päivänselvää ja ymmärrettävää, että ensimmäisinä päivänä kaikki ei mene aivan putkeen, että saadaan reitit sujuviksi, opitaan rutiinit kotonakin, alku on aina hankalaa, myös näissä ja varmasti päivittäiset käytännönasia alkavat menemään ihan hienosti, toivottavasti jo koulun toisella viikolla, tai sen jälkeen, mutta näille  lasten turvallisuutta huonontaville asioille tulee tehdä jotain, heti.

Toistan jälleen viime syksystä lähtien toistamani:  olisiko millään mahdollista, että päätettäessä teiden turvallisuudesta, joko tyypit kävisivät itse paikan päällä tai kysyisivät alueen tuntevilta ihmisiltä? Esimerkiksi aluetoimikunnat olisivat hyviä väyliä myös tähän. Käytettäisi oikeasti sitä asiantuntevaa tahoa, joka ilmaiseksi haluaa auttaa? Kaupunki ja aluetoimikunnat molemmat peräävät kumppanuutta, luottamusta ja yhteistyötä. Olisiko tässä oikea kohta lisätä luottamusta tehden yhteistyötä? Kysyttäessä vaikka aluetoimikunnilta teiden oikeista olosuhteista?

Pitäisikö lasten etu ja turvallisuus laittaa etusijalle?

 

uusi teiden vaarallisuusluokitus.
http://palvelut.lohja.fi/kirjat/d5web/kokous/201615914-3-2.PDF 

(Lohjalla ikävä kyllä katoavat netistä kaupungin kokousasiakirjat vuoden päästä, vaikeuttaa todella paljon nopeaa ja helppoa tiedonsaantia) Tälle vuodelle harmikseni on saatavilla vain tämä kartta teiden vaarallisuusluokituksista, ei enää tielistausta. https://koululiitu.fi/public.php?kunta=444

 

Milloin tulee se hetki, kun ei tarvitse kirjoittaa samaa asiaa, kopioida samaa tekstiä?

Tämän lautakunnan aikana? Uusi lasten, nuorten ja perheiden lautakunta on saanut lukuisia valituksia teiden turvallisuusluokitusten muutoksista ja se käsittelee niitä 29.8. Toivon, että uusi lautakunta harkitsee tarkoin, tutkii hyvin, kyseenalaistaa ja tekee hyviä päätöksiä koskien lasten turvallista kulkemista kouluun.

Koska itse olen jäsen ko lautakunnassa ja olen itsekin tehnyt valituksen, olen jäävi kokouksessa.

 

Olethan käynyt jo allekirjoittamassa adressin lasten turvallisen koulutien puolesta?

https://www.adressit.com/allekirjoitukset/lapsille_turvallinen_koulutie_lohjalla/start/310

 

 

Rakkaudella, kaikille meidän lapsille

dav

Nuorimmaiseni aloittaa koulun ensi syksynä ja nyt sillan valmistuttua olemme aloittaneet harjoittelun koulumatkaa varten. Koko matkaa kouluun emme ole vielä kävelleet, vaikka se loppupätkä vaarallisin onkin. Aikaisempina vuosina lapset ovat saaneet koulukyydin, koska tie on luokiteltu vaaralliseksi juuri tuon vanhan sillan ja sen jälkeisen mutkan vuoksi,  mutta nyt, koska silta ja osa jalkakäytävästä on valmis, on tie kuulemma tarpeeksi turvallinen.

Mielestäni ja monen muun vanhemman mielestä tie on vasta silloin tarpeeksi turvallinen, kun loppumatkakin kouluun on turvattu jalankululla. Nyt kevyenliikenteen väylä päättyy yhtäkkiä, ilman turvallista tienylitystä. Ja se tie on ylitettävä, jotta pääsisi edes vähän turvallisemmalle puolelle ajoradan reunaa. Tietyöt tulevat jatkumaan, ja tietyömaa ja lapset on erittäin huono yhdistelmä. Olemme vanhempien kanssa tehneet  oikaisuvaatimuksen. Siitä kerron toisessa postauksessa.

Jalkakäytävä päättyy
Jalkakäytävä päättyy

Eilen jälleen harjoitellessamme huomasimme, että jotain puuttuu. Siis jotain muutakin kuin turvallinen loppuosa koulumatkasta.

 

Silta on kyllä hieno ja sen ympäristöä ja historiaa on kunnioitettu. Sillan vanhoja kiviä on käytetty viimeistelyyn ja on onnistuttu oikein hyvin. Silti jotain puuttui.

Juttelin mieheni kanssa asiasta ja hän totesi heti, että onhan hänellä, mitä tarvitsen, mutta se pitää kaivertaa. Ja pian kädessäni oli puuttuva palanen. Ja nyt se on siellä, mihin se kuuluu. Peace&love.

Oilaanreitin lukko
Lukossa teksti: lapsille tie Jyri ❤ Lotta