alueellinen tasa-arvo – Sivu 11

Kuka puolustaa enää peruskoulua ja varhaiskasvatusta?

Puoliväliriihi ei tuonut yllätyksiä. Hallitus jatkaa samalla kovalla ja kylmällä linjalla, joka on täysin päinvastainen kuin ne puheet, joita kansalaisille kuultiin ennen eduskuntavaaleja ja vielä hallituskauden alussakin.

Hallituspuolueet lupailivat alue- ja kuntavaalikampanjoissaan kouluille ja lapsille hyvää. Pienempiä luokkakokoja, vahvempaa tukea kouluihin, panostuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Moni vannoi, että koulutuksesta ei enää leikata ja että peruskoulu on suojeluksessa. Nyt on käynyt selväksi, että nämä lupaukset olivat arvottomia tai ainakin unohtuneet.

Hallitus on toistuvasti viestinyt, ettei koulutuksesta enää leikata. Mutta mitä tapahtuu, kun kuntien rahoitusta leikataan? Kunnat vastaavat varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, nuorisotyöstä ja monista lasten ja perheiden palveluista. Kun rahaa otetaan pois, leikkaus osuu juuri sinne, eli kouluihin ja päiväkoteihin.

Kuntaliiton tuore tiedote on karua luettavaa: hallituksen toimet johtavat kuntien rahoituksen heikentymiseen, ja samalla valtio sysää lisää tehtäviä kunnille. Tämä yhtälö ei toimi. Kunnat ovat vastuussa juuri niistä asioista, joita hallitus väittää puolustavansa: perusopetuksesta, varhaiskasvatuksesta, lasten ja nuorten palveluista.

Kuntaliitto on täysin oikeassa ollessaan pettynyt hallituksen linjauksiin. Suunnitellut leikkaukset vievät kunnista satoja miljoonia euroja vuositasolla. Samalla kun valtio keventää omaa taakkaansa, se sysää vastuun ja ongelmat kuntien harteille, ilman että annetaan riittäviä keinoja selvitä niistä.

Kun kunnista viedään rahaa pois, ei ole vaikea arvata, mihin se osuu. Se osuu koululuokkiin, päiväkoteihin, erityisopetukseen, kouluterveydenhuoltoon ja tukipalveluihin. Se näkyy kasvavina ryhmäkokoina, väsyvinä opettajina ja liian yksin jäävinä lapsina.

Tämä ei ole vastuullista taloudenpitoa. Tämä on siirtämistä ja unohtamista. Hallituspuolueet, kuten Kokoomus, vakuuttavat että koulutus on turvassa, mutta entä käytännössä? Kun pienet kunnat kamppailevat jo nyt opettajapulan, homekoulujen ja tukipalvelujen riittämättömyyden kanssa, jokainen euro ratkaisee. Ja nyt niitä euroja leikataan.

Perusopetus ja varhaiskasvatus ovat kuntien tärkeimpiä tehtäviä – ja ne ovat myös sivistyksen ja tasa-arvon kivijalka. Niihin sijoittaminen on investointi, ei kuluerä. Jokainen lapsi ansaitsee laadukkaan koulupolun – ei enää yhtään säästölistaa, jossa juuri he ovat rivien väliin piilotettu “säästökohde”.

Peruskoulun ja varhaiskasvatuksen pitäisi olla suomalaisen sivistyksen ylpeydenaihe. Nyt ne ovat leikkauslistojen kärjessä.

Missä on nyt se huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista, josta niin innokkaasti puhuttiin vaalikentillä?

https://www.sttinfo.fi/tiedote/71102648/kuntaliitto-on-pettynyt-kuntien-rahoituksen-leikkauksista-verotulomenetykset-korvattava?publisherId=2133&lang=fi

Kun lapset puhuvat, meidän pitää kuunnella – Varttivaltuuston tärkeä viesti valtuustolle

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.4.2025 pidin oman puheenvuoron, kun käsittelimme Varttivaltuuston tekemää aloitetta. Kyseessä ei ollut mikä tahansa aloite, vaan sen olivat laatineet 5.–6.-luokkalaiset nuoret ja aiheena oli oppilashuollon palveluiden saatavuus. Toisin sanoen se, saavatko lapset ja nuoret apua silloin, kun he sitä tarvitsevat.

Tässä puheenvuoroni kokonaisuudessaan:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Haluan kiittää Varttivaltuustoa ja erityisesti 5.–6.-luokkalaisia nuoria tästä tärkeästä aloitteesta. He ovat nostaneet esiin erittäin ajankohtaisen ja huolestuttavan ilmiön eli sen, ettei oppilashuollon palveluja aina tavoiteta silloin, kun niitä tarvittaisiin.

Vaikka opiskeluhuoltopalvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueen vastuulle, meillä kunnassa on yhä tärkeä rooli kuntalaistemme hyvinvoinnin edistämisessä ja lasten kohdalla myös erityinen vastuu. Se, että oppilailla on huoli palveluiden saatavuudesta, kertoo siitä, että viestit eivät aina kohtaa arjen todellisuutta. Meidän aikuisten tehtävä on ottaa tämä huoli vakavasti.

On hienoa, että opiskeluhuollon saavutettavuutta seurataan kyselyin ja että Lohjan sivistystoimi tekee yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa ohjausryhmien kautta. Tästä huolimatta on selvää, että nykyiset rakenteet eivät riitä varmistamaan palveluiden tavoitettavuutta kaikissa tilanteissa.

Siksi esitän, että tämä aloite saatetaan virallisesti tiedoksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalle, joka vastaa hyvinvointialueen strategisesta kehittämisestä ja yhteistyön valvonnasta. On tärkeää, että tämä lasten viesti ei jää vain paikalliseen käsittelyyn, vaan että se saavuttaa myös sen tahon, jolla on mahdollisuus vaikuttaa resurssien kohdentamiseen ja toiminnan kehittämiseen koko alueella.

Toivon, että tämä aloite toimii esimerkkinä siitä, kuinka lapset ja nuoret voivat osallistua aidosti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja että me aikuiset vastaamme siihen vastuullisesti ja toiminnallisesti.

Kiitos.

Miksi tämä puheenvuoro oli tärkeä?

Varttivaltuusto on lasten ja nuorten oma vaikuttamisen kanava ja juuri siksi sen viestit ansaitsevat tulla kuulluiksi. Kun lapsi kertoo, että hän ei tiedä, mistä saa apua tai ettei apua ole saatavilla silloin kun sitä tarvitaan, se ei ole pieni asia. Se on hälytysmerkki.

On totta, että oppilashuollon järjestäminen kuuluu nyt hyvinvointialueille. Mutta lasten arki rakentuu kunnissa, eli kouluissa, iltapäiväkerhoissa, liikuntaharrastuksissa, perheiden arjessa. Meillä on edelleen vastuu katsoa kokonaisuutta ja välittää viestit sinne, missä asioihin voidaan vaikuttaa.

Siksi toin kokouksessa esiin tarpeen viedä tämä aloite eteenpäin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalle. Se on paikka, jossa alueen palveluiden kehittämistä ohjataan ja jossa voidaan arvioida, miten resursseja ja toimintamalleja voidaan parantaa.

Lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi

Toivon, että tämä aloite ja sen käsittely ovat myös esimerkki siitä, miten aidosti voimme lisätä lasten ja nuorten osallisuutta päätöksenteossa. Heillä ei ole äänioikeutta vaaleissa, mutta heillä on oikeus tulla kuulluiksi. Meidän tehtävämme on varmistaa, että tämä oikeus toteutuu. Ei vain juhlapuheissa, vaan käytännön toimissa.

Kun lapset puhuvat, meidän pitää kuunnella. Ja sen jälkeen toimia.

Ennakkoarviointi on silta parempaan päätöksentekoon

Pidin kaupunginvaltuuston kokouksessa ryhmämme puheenvuoron Lohjan kaupungin vaikutusten ennakkoarvioinnin käsikirjan käyttöönotosta. Tämä puheenvuoro oli minulle tärkeä, koska kyse ei ole vain hallinnollisesta mallista tai yhdestä dokumentista, vaan kyse on tavasta, jolla suhtaudumme päätöksenteon seurauksiin ja kuntalaisten hyvinvointiin.

Puhuin valtuustossa näin:

”Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja muut kokousta seuraavat,
Päätöksiä valmistellessa ja tehdessä on tärkeää pysähtyä miettimään, mihin kaikkeen päätös lopulta vaikuttaa. Päätösten vaikutusten ennakkoarviointi on siihen erinomainen työkalu. Se auttaa meitä tarkastelemaan päätösten vaikutuksia laaja-alaisesti, kuntalaisten hyvinvointiin, talouteen, ympäristöön, palveluihin ja erityisesti niihin ihmisryhmiin, jotka eivät aina muuten tule riittävästi huomioiduiksi.”

Olen iloinen siitä, että Lohjalla on nyt oma EVA-malli ja sen tueksi laadittu käsikirja. Ne eivät ole pelkkiä paperituotteita, vaan mahdollisuus muuttaa toimintakulttuuria. Näiden avulla voimme tehdä tietoon pohjautuvia, oikeudenmukaisempia ja avoimempia päätöksiä.

Ymmärrän hyvin sen kritiikin, että tämä työ olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Itse muistan elävästi vuoden 2015 kouluverkkopäätökset, jolloin lapsivaikutusten arvioinnin tarpeesta kyllä puhuttiin, mutta meillä ei vielä ollut kunnollisia välineitä tai vakiintunutta tapaa arvioida päätösten vaikutuksia lapsiin. Nyt tilanne on toinen. Nyt meillä on välineet ja vastuu.

Erityiskiitokseni haluan osoittaa Maarit Lindmanille, jonka asiantuntemus ja sinnikkyys ovat olleet ratkaisevia lapsivaikutusten arvioinnin edistämisessä Lohjalla. Hän on myös pitänyt huolta siitä, että luottamushenkilöt ovat päässeet ymmärtämään arviointien merkityksen ja yhteyden lapsiystävällisen kunnan tavoitteisiin.

Olen itse saanut olla mukana Lapsiystävällinen kunta -koordinaatiotyöryhmässä, jossa tätä työtä on tehty suurella sydämellä. Työryhmässä on ollut mukana viranhaltijoita, nuorisovaltuusto, LOKOVA ry:n edustaja sekä luottamushenkilöitä. Tämä moninäkökulmaisuus on ollut vahvuus, ja keskustelut ovat olleet aidosti rakentavia. Olen vaikuttunut ryhmän motivaatiosta ja halusta edistää lasten ja nuorten osallisuutta Lohjalla.

Kiitos myös Sanna Kie Kettuselle ja Johanna Repolalle panoksesta tämän mallin eteen. Ilman sitoutunutta valmistelua ei synny hyviä työkaluja – eikä niiden käyttö arjessa onnistu ilman jatkuvaa tukea ja muistutusta siitä, miksi tällä on väliä.

Lopuksi halusin valtuustossa nostaa esiin erään ilmiön, josta puhutaan liian usein vain kabineteissa:

”Lohjalla on toisinaan ikävä vastakkainasettelun tunnelma – maaseudun, reuna-alueiden ja kaupungin välillä. Luottamushenkilötyössäkin se näkyy ja täällä valtuuston puhujapöntöstäkin se kuuluu toisinaan puheissa. Se on kuluttavaa ja turhaa. Meillä on yhteinen Lohja ja tämä malli on yksi tapa rakentaa siltoja sen sijaan, että kaivamme juopia.”

Kun arvioimme vaikutuksia monipuolisesti ja avoimesti, voimme nähdä toistemme näkökulmat paremmin. Silloin on helpompi löytää yhteisiä ratkaisuja, sellaisia, jotka eivät erottele vaan yhdistävät.

Uuden valtuuston ja viranhaltijoiden vastuulle jää nyt huolehtia siitä, että EVA ei jää pelkäksi paperiksi. Se tulee juurruttaa osaksi päätöksentekoa, niin että se näkyy arjessa ja tuntuu selkäytimessä asti.

Meidän tehtävämme on rakentaa siltoja ja tämä käsikirja on siihen erinomainen työkalu.

Voit katsoa puheenvuoroni tästä:

Ikääntyneen toimintakykyyn tukea vajaaravitsemuksen hoidosta – säästöä hyvinvointialueille 600 milj. euroa vuodessa

Kirjoitin jälleen mielipidekirjoituksen ikääntyvän vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi ikääntyneiden hoitopolkua tärkeydestä.

Ikääntyvän väestön toimintakyvyn ja itsenäisen elämän tukeminen on paitsi inhimillisesti tärkeää myös yhteiskunnallisesti järkevää. Kun ikäihmisten elämänlaatu pysyy hyvänä ja kotona asuminen mahdollistuu pidempään, helpottuu samalla myös omaishoitajien arki ja kevenee hyvinvointialueiden palvelujärjestelmän kuormitus.

Usein toimintakykyä tukevasta työstä nousee esiin liikunta – eikä syyttä. Mutta aivan liian harvoin puhutaan sen rinnalla ravitsemuksesta, joka on toinen keskeinen peruspilari ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn säilyttämisessä.

Yksi yleinen ja vaarallinen harhaluulo on se, että tahaton laihtuminen kuuluisi ikääntymiseen. Näin ei kuitenkaan ole. Ikääntyessä lihasmassan ja kehonpainon säilyminen on äärimmäisen tärkeää, jotta arjessa jaksaminen ja kotona asuminen ovat mahdollisia. Hyvä ravitsemus on välttämätön edellytys lihaskunnon ylläpitämiselle, eikä tätä tule unohtaa.

Vajaaravitsemuksen seulonta ja siihen puuttuminen ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavia toimia. Aktiivisella ravitsemushoidolla voidaan muun muassa vähentää infektioita, nopeuttaa haavojen paranemista, ennaltaehkäistä lääketieteellisiä komplikaatioita, lyhentää sairaalassaoloaikoja ja vähentää sairaalaan palaamisen riskiä. Näin voidaan tukea ikäihmisten omaa toimintakykyä ja säästää samalla huomattavia summia yhteiskunnan varoja.

Esimerkiksi runsaasti energiaa ja proteiinia sisältävillä täydennysravintovalmisteilla voidaan tukea vajaaravitsemuksessa tai sen riskissä olevia. Vajaaravitsemus on nopea tunnistaa terveydenhuollossa, ja ohjaamalla oikeaan hoitoon voidaan saavuttaa huomattavaa hyötyä. Arvioiden mukaan hyvinvointialueiden muihin tehtäviin voitaisiin säästää jopa 600 miljoonaa euroa vuositasolla (Alanne ym. 2019).

Aihe on saanut vihdoin myös valtakunnallista huomiota. Kansanedustaja Antti Kaikkonen teki ravitsemuksen merkityksestä ikääntyneille kirjallisen kysymyksen eduskunnassa ja syystä. Ikääntyminen on edessä meillä kaikilla. Toimitaan sen puolesta, että ikäihmisillä on edellytykset hyvään ja arvokkaaseen elämään nyt.

Voit lukea mielipidekirjoitukseni Suomenmaasta: https://www.suomenmaa.fi/mielipide/lukijalta-ikaantyneen-toimintakykyyn-tukea-vajaaravitsemuksen-hoidosta-saasto-hyvinvointialueille-600-miljoonaa-euroa-vuodessa/

ja Länsi-Uusimaasta (maksumuuri): https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8455201

Ääni lapselle – Aluevaaliehdokkaana lasten ja perheiden puolesta

Lasten asiat ovat aina olleet minulle sydämenasia. Alun perin lähdinkin vaikuttamistyöhön ja politiikkaan omien lasteni vuoksi. Huomasin, että kun yritin parantaa oman lapseni palvelua, voin samalla työskennellä sen eteen, että kaikki lapset ja perheet saisivat tarvitsemansa tuen.

Lapsilla ei ole ääntä päättävissä elimissä, mutta me voimme olla se ääni. Oikea-aikaiset ja riittävät palvelut ovat tärkeitä lapsen hyvinvoinnille, ja niiden puute voi vaikuttaa koko perheen elämään. Haluan varmistaa, ettei yksikään perhe joutuisi käymään läpi samaa turhautumista ja taistelua palveluiden saamiseksi, kuin monet tänä päivänä joutuvat.

Miksi olen ehdolla?

Haluan rakentaa hyvinvointialueen, jossa lapset ja perheet kohdataan yksilöinä ja jossa palvelut ovat saavutettavia, ennaltaehkäiseviä ja oikea-aikaisia. Keskeisiä tavoitteitani ovat:

Perheiden tukipalveluiden kehittäminen, jotta vanhemmat saavat tarvitsemaansa apua ajoissa.
Mielenterveyspalveluiden vahvistaminen lapsille ja nuorille.
Perhe- ja lähiväkivallan uhrien tukeminen.
Lapsivaikutusten arvioinnin tuominen vahvemmin osaksi päätöksentekoa.

Minulle tämä ei ole vain vaaliteema, vaan pitkäaikainen sitoumus, joka näkyy niin työssäni, vaikuttamistyössäni kuin arjessani.

Voit vaikuttaa – suosittele ja jaa!

Jos koet, että työlläni on merkitystä, ja haluat tukea kampanjaani, arvostan suuresti suosituksia ja kokemuksiasi minusta. Voit jakaa ajatuksiasi somessa tai kertoa lähipiirillesi, miksi olen hyvä valinta aluevaltuustoon. Jokainen ääni on ääni lasten ja perheiden puolesta!

Tehdään yhdessä hyvinvointialueesta parempi paikka lapsillemme!

Omaishoitajien vaalipaneeli – tiukkaa keskustelua tärkeistä asioista

Tiistaina sain olla mukana Hiiden omaishoitajat ry:n järjestämässä vaalipaneelissa. Kiitos kutsusta ja aktiivisesta keskustelusta!

Paneeli oli paikoin kiivas, mutta se kertoo vain siitä, kuinka tärkeistä ja tunteita herättävistä asioista puhuimme.

Olen aluevaltuutettu ja ehdolla jatkokaudelle. Minulla on pitkäaikainen kokemus omaishoidon asioista sekä päätöksenteossa että henkilökohtaisessa elämässäni. Olen toiminut vuosia omaishoidon neuvottelukunnassa – ensin sotelautakunnan ja kaupunginhallituksen edustajana ja lopulta asiantuntijajäsenenä. Tämä luottamustehtävä on ollut minulle erityisen tärkeä, sillä olen nähnyt, miten arvokasta työtä omaishoitajat tekevät ja miten heidän jaksamisensa vaikuttaa koko yhteiskuntaan.

Omaishoito on koskettanut myös omaa perhettäni. Mieheni isä toimi puolisonsa omaishoitajana, ja hänen vapaidensa aikana minä toimin sijaisena. Äitini oli isäni omaishoitaja hänen viimeisinä kuukausinaan, ja olin tiiviisti mukana sekä hänen saattohoidossaan että äitini tukena. Lisäksi olen äiti neljälle erityiselle lapselle, joiden omaishoitaja en virallisesti ole. Yksittäisinä arvioituna en täytä kriteereitä, mutta kokonaisuutena tilanne on toinen – ja juuri tämä on asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Omaishoitajuutta tulisi tarkastella laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin nykyisin tehdään.

Omaishoitajien asema päätöksenteossa

Paneelissa saimme tärkeää tietoa omaishoidon nykytilanteesta Länsi-Uudellamaalla sekä yleisöltä tiukkojakin kysymyksiä. Erityisesti esiin nousi aluehallituksen päätös kiristää 0–17-vuotiaiden omaishoitajien kriteereitä. Paneelissa muistutimme toisen panelistin kanssa, että aluehallituksessa tehtiin vastaesitys, jonka mukaan kiristyksiä ei olisi tehty. Tämä esitys kuitenkin kaatui, kun kokoomus, perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja RKP äänestivät kiristysten puolesta.

Vasemmistoliiton paneeliedustaja totesi, ettei aluehallitus voi kävellä aluevaltuuston yli, koska aluevaltuusto oli määritellyt raamit, joiden puitteissa päätös tehtiin. Todellisuudessa aluehallitus kuitenkin kiristi kriteerejä enemmän kuin aluevaltuusto oli päättänyt. Keskusta esitti aluevaltuustossa, ettei omaishoitajilta leikattaisi lainkaan – mutta tämä esitys ei saanut riittävästi kannatusta.

Omaishoito on investointi – ei säästökohde

Olen vienyt omaishoitajien asioita eteenpäin aluevaltuustossa ja tehnyt kaksi aloitetta:
✔ Omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle
✔ Hyvän omaishoidon turvaamisesta – erityisesti omaishoitajien vapaiden mahdollistamisesta

Omaishoito on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Omaishoidon tuella ja riittävillä palveluilla voidaan siirtää kalliimpien palveluiden tarvetta, mutta silti sitä kohdellaan edelleen säästökohteena. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa.

Erityinen huoli nepsylasten omaishoitajista

💡 Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmat kantavat merkittävää hoivavastuuta, mutta eivät saa siihen riittävää tukea.
💡 Työssäkäynti vaikeutuu tai estyy, kun lapsen tilanne vaatii jatkuvaa läsnäoloa.
💡 Ehdotus: Omaishoidolle oma hoitoluokka nepsylasten vanhemmille ja päätökset nopeammin!

Lisäksi vammaispalvelulain muutokset vuoden 2025 alusta vaikuttavat myös omaishoitajiin. Laki tuo hyviä uudistuksia, kuten yksilöllisemmän palvelusuunnitelman ja vahvemman oikeuden henkilökohtaiseen apuun, mutta ilman riittäviä resursseja muutokset jäävät paperille.

Poliittinen tilanne: kuka puolustaa omaishoitajia?

🔸 Keskustan aluevaltuustoryhmä vastusti säästöjä omaishoitajien palkkioista sekä lasten, nuorten ja perheiden palveluista.
🔸 Lohjalla aiempi neljän tukiluokan malli kaventui kolmeen – kokonaisuus on heikentynyt, vaikka yksi korvausluokka on noussut.
🔸 Alle 17-vuotiaiden omaishoidon tukea heikennettiin kokoomuksen, perussuomalaisten, vasemmiston ja RKP:n äänillä.
🔸 Lapsiperheiden vanhemmilla tulisi olla oikeus käydä töissä ja saada sijaishoitoa, mutta paikkoja ei ole ja tiedotus ei toimi.

Olisi tietenkin toivottavaa, että päättäjät tietäisivät, mistä ovat päättämässä. Omaishoitajat tekevät valtavan arvokasta työtä, ja heidän tukemisensa pitäisi olla prioriteetti, ei säästökohde. Tästä työstä en aio luopua, vaan jatkan taistelua omaishoitajien oikeuksien puolesta.