Julkaisimme tiedotteen kannastamme Länsi-Uudenmaan palvelujen verkoston suunnitelmasta. Kävimme ryhmässämme erittäin paljon keskusteluja sisällöstä ja toiminnoista sekä tulevaisuuden kuvista, mitä suunnitelmilla voi olla. Olemme käyneet- kauden ajan useassa toimipisteessä tutustumassa toimintoihin ja kuulemassa henkilöstöä. Olemme punninneet tarkkaan, mitä suunnitelmat voivat tarkoittaa niin asukkaiden kuin henkilöstön sekä taloudenkin kannalta. Itse olisin halunnut vahvemmin vielä suunhoidon terveydenhuollon tulevaisuuden näkymistä nostaa huolta esiin, sillä vahva keskittäminen ei palvele lapsia, nuoria, perheitä eikä ikääntyneitä, varsinkaan alueilla, joissa ei ole joukkoliikennettä.
Meille ei riittänyt suunnitelmassa maininnat siitä, että palveluja tuotaisi kotiin, sillä esimerkiksi tällä hetkelläkään ei toteudu edes lainmukaiset neuvolan ensikotikäynnit. Mietin myös kuinka voi toteutua joidenkin mainitsemat ajatukset siitä, että neuvolojen aukioloaikoja laajennettaisi lauantaille? Tämäkin palvelu tosin siis siellä, missä palvelua jo on. Näkyviä suunnitelmia ei ole liikkuvien palvelujen toteuttamisesta. Ryhmässämme painotimme sitä, että uusien palveluiden pitää olla käytössä ennen kuin olemassa olevat palvelut voidaan lakkauttaa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palvelujen verkoston suunnitelman läpiviemiseen haettiin poliittista yksimielisyyttä. Keskustaryhmä oli mukana viime metreille mutta epäselvät kirjaukset lähipalveluista olivat ryhmälle kynnyskysymys.
Keskusta lähti aluevaaleihin lähipalveluja puolustamaan. Apua on saatava kun sitä tarvitsee, mahdollisimman ketterästi ja läheltä.
Olennaisimmat epävarmuudet hyvinvointialueen palveluverkossa sisältyivät neuvolapalvelujen ja ikäihmisten asumispalveluiden keskittämiseen sekä vuodeosastojen lakkauttamisiin.
Keskustaryhmä ei hyväksy palveluiden rajua keskittämistä, sillä se johtaa väistämättä palvelujen etääntymiseen ja jonojen kasvuun sekä pienemmistä toimivista yksiköistä luopumiseen. Karjalohja-Sammatin terveyspalvelujen jatkoon liittyi myös liian paljon epävarmuustekijöitä.
Palvelujen verkoston suunnitelma ei antanut Keskustaryhmän mielestä riittävästi takuuta siitä, että olemassa olevat palvelut pysyvät, kunnes uudet korvaavat palvelut ovat toiminnassa. Palvelutarve ei katoa. Palvelutarjonnan muutosten vaikutukset on arvioitava kriittisesti. Uusien palveluiden pitää olla käytössä ennen kuin olemassa olevat palvelut voidaan lakkauttaa.
Sopimuksen allekirjoittaminen tuntui mahdottomalta, koska kirjaukset jättivät liikaa tulkinnanvaraa. Asukkailla on oikeus saada selkeä tieto tulevasta palveluverkosta, kun sellainen julkaistaan.
Viimeaikainen keskustelu sekä esitykset terveydenhuollon säästöistä on herättänyt huolta erityisesti naisten terveydenhuollon tulevaisuudesta. HUS-yhtymä on esittänyt Lohjan synnytysosaston lakkauttamista osana laajempaa säästöohjelmaansa. Aluksi suunnitelmana oli sulkea synnytysosasto väliaikaisesti ja ohjata synnyttäjiä muihin sairaaloihin, kuten Helsinkiin, Espooseen ja Hyvinkäälle. Tämä kuitenkin herätti vakavia kysymyksiä niin palvelujen saatavuudesta kuin myös synnyttäjien turvallisuudesta. Tämän jälkeen HUS-yhtymä toi Lohjan synnytysosaston kokonaislakkautuksen pöydälle.
Säästöjen perusteluina on esitetty valtion asettamia tiukkoja säästötavoitteita. Mutta onko hinta liian korkea? Tarkastellessa säästöjen kohdistumista ja niiden pitkäaikaisvaikutuksia, on selvää, että tilanne on monimutkainen ja vaatii laajempaa näkökulmaa.
Synnytysosaston lakkautus ei ole vain taloudellinen päätös – se koskettaa suoraan naisten terveyttä ja hyvinvointia. Erityisesti alueiden reunalta tulevien naisten on mahdollisesti ajettava yli sata kilometriä päästäkseen avoimeen päivystykseen, mikä voi olla kohtuuttoman raskasta ja jopa vaarallista synnytyksen lähestyessä.
On myös tärkeää pohtia, kohdistuvatko nämä säästöt epäoikeudenmukaisesti naisiin. Naisten terveydenhuoltoon kohdistuvat leikkaukset voivat heijastua negatiivisesti koko yhteiskuntaan. Esimerkiksi riittävät neuvolapalvelut ja lähellä sijaitsevat synnytyssairaalat eivät vain tue yksittäisten naisten terveyttä, vaan myös ehkäisevät vakavampia terveysongelmia tulevaisuudessa.
Onko esitetty, että säästöjä voitaisiin saavuttaa ennakoivilla toimilla ja terveyden edistämisellä. Esimerkiksi lasten ja nuorten terveydenhuollon vahvistaminen voi ehkäistä tulevia terveysongelmia ja säästää huomattavia kustannuksia pitkällä aikavälillä. (vastaan, no ei ole)
Terveydenhuollon säästöjä harkittaessa on olennaista arvioida paitsi lyhyen aikavälin taloudellisia vaikutuksia myös pitkäaikaisia seurauksia väestön terveydelle. Vain näin voimme varmistaa, että säästötoimet eivät käänny itseään vastaan ja loppujen lopuksi lisää kustannuksia terveydenhuollolle.
Lopuksi on korostettava, että terveydenhuolto ei ole pelkkä kustannus, vaan investointi tulevaisuuteen. Naisten terveydenhuollon leikkaukset eivät ole kestävä ratkaisu. Sen sijaan meidän tulisi pyrkiä vahvistamaan terveydenhuoltoa ja panostamaan ennaltaehkäiseviin toimiin – vain siten voimme varmistaa kaikkien kansalaisten oikeuden tasokkaaseen terveydenhuoltoon, riippumatta sukupuolesta tai asuinpaikasta.
Olen useaan otteeseen tuonut esiin valtion mahdollisuudet luoda säästöjä lakkauttamatta. Olen niistä kirjoittanut usealle kansanedustajalle, aluepäättäjälle sekä mielipidekirjoituksina tuonut julki. Useassa kirjoituksessani on mukana asiantuntijoita. Valtion on mahdollista säästää ennaltaehkäisevillä toimilla ja hyvinvointia lisäämällä. Jos haluttaisi toimia lisäämällä inhimillisyyttä, ei tarvitsisi esittää ukaaseja sairaalayhtymille eikä hyvinvointialueille.
Uusin kirjoitukseni on julkaistu Suomenmaassa ja Länsi-Uusimaassa.
Mielipidekirjoitukseni:
Säästöjä haettaessa on käännettävä katse ennaltaehkäiseviin toimiin
Huoli lasten ja nuorten riittävästä terveydenhuollosta hyvinvointialueiden säästöpaineiden alla on kova. Tuhat ensimmäistä päivää munasolun hedelmöitymisestä kahden vuoden ikään ovat vaikuttavinta aikaa tulevan terveyden tukemisessa.
Onkin tärkeää, että raskaana olevien, imettävien ja lapsiperheiden tukitarpeet saavat terveydenhuollossa riittävästi ansaitsemaansa huomiota. Näin on mahdollista ehkäistä sairastumisia, muun muassa tyypin 2 diabetekseen, lihavuuteen ja niiden liitännäissairauksiin jo nuoruusvuosina.
Riittävät ja lähipalveluina toteutettavat neuvolapalvelut ja kohtuullisen matkan päässä sijaitseva synnytyssairaala edistävät terveyttä, mutta vähentävät myös äkillistä terveydenhuoltoa edellyttävien tilanteiden kuten matkasynnytysten resurssitarvetta. Lisäksi ne vähentävät pelkoja ja ahdistuneisuutta, mikä puolestaan voi tukea synnytysten määrän kasvua. LAPSUUDESSA hyvän hammasterveyden oppiminen on keskeinen osa tulevan terveyden tukemista. Monet pitkäaikaissairaudet ovat tutkimusnäytön mukaan yhteydessä heikkoon hammasterveyteen.
Lähipalveluina toteutettava suun terveydenhuolto tuo turvaa jännittävään hammastarkastukseen, mutta myös säännöllisen tavan käydä palveluissa ja toimia saatujen ohjeiden mukaan.
Kouluikäisten lasten suunterveydenhuolto on osa kouluterveydenhuoltoa, muutoin järjestettävä suunterveydenhuolto ei käytännössä ole toimiva ratkaisu alakouluikäiselle lapselle. Hänen vanhempansa tulisi ottaa töistä vapaata päästäkseen viemään lapsensa terveyden näkökulmasta välttämättömiin palveluihin. Jos osalle vanhemmista tulee silloin palkaton poissaolo töistä, eikö tämä eriarvoista suomalaisperheitä edelleen?
Säästötoimenpiteitä mietittäessä on keskeistä arvioida lyhytnäköisen säästön lisäksi myös sen tuomia pitkäaikaisseurauksia väestön terveydentilaan. Tällöin säästö saattaa osoittautua kustannuksia kerryttäväksi heikentyvän terveydentilan myötä.
HAETTAESSA säästöjä on käännettävä katse ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Vain näiden avulla on mahdollista todella saada säästöjä terveydenhuollon kustannuksiin.
Monilla potilasryhmillä, niin lapsilla, työikäisillä kuin ikääntyneilläkin, on kasvanut vaara saada sairauteen liittyvä vajaaravitsemustila, jossa elimistö ei saa riittävästi energiaa ja ravintoa tarpeisiinsa nähden. Vajaaravitsemuksella ja jo sen riskillä on merkittäviä vaikutuksia toimintakykyisyyteen, kaatumisriskiin, toipumiseen leikkauksen tai syöpähoitojen jälkeen, haavojen paranemiseen sekä lapsilla kasvuun ja kehitykseen.
Vajaaravitsemuksen seulonta tehdään lyhyellä lomakkeella, joka ohjaa aloittamaan tarvittaessa tehostetun ravitsemushoidon muun muassa ruokaa rikastamalla ja täydennysravintovalmisteilla siten, että energiaa tulee 600 kcal:ia ja proteiinia 12 g:aa lisää/vrk. Tämä maksaa yhteiskunnalle noin 100 euroa, mutta lyhentää potilaan hoitojaksoa yhdellä päivällä.
Osastohoito on kallista. Esimerkiksi sisätautipotilaan hoitopäivän hinta noin 1 000 euroa, joten tällä saataisiin kutakin seulottua ja hoidettua vajaaravitsemuksen riskipotilasta kohden säästöjä 900 euroa. Puuttumalla aktiivisesti vajaaravitsemuksen riskiin voidaan ehkäistä aikuisväestön vajaaravitsemuksen hoidosta kertyvät noin 600 miljoonan euron lisäkustannukset. Tätä olisi hyvä pysähtyä miettimään.
HUSin 26.2.2024 ilmoitus synnytystoiminnan ja yöaikaisen leikkaustoiminnan sulusta 17.6.–8.9.2024 tuli yllätyksenä. Päätöksen on tehnyt viranhaltija ja tästä päätöksestä oli unohdettu kertoa työntekijöille. Se, että työntekijät lukevat lehdestä asiasta, ei nosta pitovoimaa eikä paranna työnantajakuvaa, saati työmotivaatiota. Tämä ei lisää millään tavalla luottamusta HUSin toimintaa kohtaan.
Länsi-Uusimaa uutisoi aiheesta 26.2: ”Potilasturvallisuuden takaamiseksi päädyin siihen, että on tarpeen suunnitelmallisesti rajoittaa toimintoja Lohjan sairaalassa kesän ajan, Mäkijärvi perustelee tiedotteessa.”
Monelle, jolla laskettu aika on kesällä, uutinen tuli järkytyksenä. On arvioitu, että noin 300 synnytystä ohjataan muualle. Lohjan sairaala on tunnettu turvallisena, ihmisläheisenä ja kiireettömän synnytyksen asiantuntijana ja siksi moni on valinnut Lohjan synnytyssairaalakseen.
Minulla on synnytyskokemus neljästä eri sairaalasta: HUS Hyvinkää, HUS Naistenklinikka, HUS Jorvi sekä HUS Lohja. Kävin kaksi kertaa Hyvinkäällä, Naistenklinikalla ja Jorvissa kerran sekä Lohjalla kahdesti. Omien kokemuksieni perusteella voin lämpimästi sanoa, että Lohja synnytyskokemuksena on ollut paras.
Tämän päivän shokkipäätöksen tultua ilmi alkaa tuntua, että pari vuotta sitten esitetty Lohjan synnytysosaston lakkautus tulee uudelleen vuoden sisään esille HUSin johdon esityksestä, perustuen synnytysten vähenemiseen.
Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehden Kirjoittajavieras-kolumnivuorollani 20.2.2024 jälleen lastensuojelun kriisistä.
Olen usein asiasta puhunut ja kirjoittanut. Kirjoitukseni tuo esiin huolen siitä, että lastensuojelun kriisi on pahentunut ajan myötä ja että päättäjät eivät aina ymmärrä tai reagoi tilanteeseen riittävällä vakavuudella.
Hyvinvointialueiden päätöksenteon haasteet ja niiden vaikutus lasten turvallisuuteen ja hyvinvointiin ovat keskeisiä teemoja kirjoituksessani. On selvää, että resurssien riittämättömyys ja päätöksenteon ongelmat voivat vakavasti vaarantaa lasten turvallisuuden.
Kirjoitus nostaa myös esille sosiaalityöntekijöiden vastuun ja kohtaamat haasteet ja on huolestuttavaa, että he joutuvat usein kantamaan vastuun huonoista päätöksistä, jotka ovat seurausta resurssien puutteesta tai päätöksenteon virheistä.
Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää, lohjalainen aluevaltuutettu Lotta Paakkunainen kirjoittaa.
Lastensuojelun kriisi syvenee
Lastensuojelun pahenevaan ahdinkoon kiinnitetään huomiota, kun pahin tulee esiin. Esimerkkeinä Vilja-Eerika ja Joensuun neljävuotiaan lapsen kamala kohtalo.
Lastensuojelun kriisi ei ole uusi asia eikä hyvinvointialueiden tuottama, mutta se pahenee. Kriisin käsittelyä haittaa, että kaikkien hyvinvointialueiden päättäjät eivät ymmärrä kriisin vakavuutta, tai omassa kunnassa tilanne ei ole ollut niin paha kuin esimerkiksi Lohjalla ollut jo vuosia. Kriisin käsittelyä haittaa myös, että aluevaltuutetut eivät saa tietoa.
Päätöksentekijöillä on vastuu varmistaa, että resurssit ja organisaatio toimivat tehokkaasti lasten turvallisuuden takaamiseksi. Jos resurssit ja tuki eivät ole riittäviä, se heijastuu suoraan kykyyn tarjota asianmukaista suojelua lapsille, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassa.
Hyvinvointialueella toimii työryhmä, joka kokoontuu tekemään päätökset lapsen palvelusta, eli päätöksenteko ja apu on viety kauemmas lapsesta ja päätetyt sopimukset voivat olla liian lyhyitä lapsen tarpeisiin nähden tai apua ei myönnetä. Jostain syystä kuvitellaan sillä säästettävän rahaa. Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää.
Huono ja väärä päätös työryhmältä menee lapsen sosiaalityöntekijän vastuulle, jota sitten mediassa ja somessa syytellään. Ikävää on, että myös tunnolliset ja erinomaista työtä tekevät sosiaalityöntekijät saavat pahimmat haukut. Lastensuojelussa törmätään usein myös siihen, että vanhempien oikeudet on lain puitteissa laitettava lasten oikeuksien edelle.
Muutama vuosi sitten nostin kriisin Lohjalla esiin ja johtavan viranhaltijan toimesta minua sanottiin hassuksi ja sanojani ylireagoinniksi ja liioitelluiksi. Luottamushenkilöpuolelta minua kutsuttiin negatiiviseksi. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että tulisi tarkastella huolellisesti nykyisiä käytäntöjä ja varmistaa, että tarvittavat muutokset tehdään lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. On tärkeää, että teemme yhteistyötä ja sitoudumme parantamaan järjestelmiä, jotta vastaavilta tragedioilta voidaan mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).
Vuoden viimeinen valtuustoviikko taisi olla vuoden kiireisin kokousviikko.
Maanantaina oli kaupunginvaltuuston valtuustoinfo ja valtuustoryhmän kokous. Ensimmäistä kertaa jätin valtuustoinfon väliin, sillä lapseni oli ollut edellisellä viikolla leikkauksessa ja lekottelimme yhdessä sohvalla.
Tiistaina oli aluevaltuuston kokous, jossa käsiteltiin mm. hyvinvointialueen talousarviota, investointiohjelmaa ja vastausta ryhmäni puolesta jättämääni aloitteeseen omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle.
Talousarviosta käytiin pari tuntia keskustelua, josta suurin osa koski 300 000 euron ”säästöä”. Keskustelua käytiin siitä, että lakkautetaanko Hangon vuodeosasto vai Tapiolan ja Espoon keskusten ikäihmisten palvelukeskukset. Kokoomus esitti, että vähennetään 0,3 miljoonaa euroa Hangon vuodeosastopaikkojen lakkauttamisella 1.9 alkaen ja näillä rahoilla turvataan Espoon ja Tapiolan ikäihmisten palvelukeskusten toiminta. Pidin jotenkin karmivana esitystä, että turvataan yhden alueen palveluja lakkauttamalla toisen alueen palveluja. Kannatin esitystä, että lisätään talousarvioon 300 000 euroa, jotta molempien tarvittavat palvelut säilyvät. Kävin myös pitämässä puheenvuoron talousarviosta.
Suomessa noin 18 % kuolemista liittyy ravitsemukseen. Tämä on enemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja huomattavasti enemmän kuin vähäiseen liikuntaan liittyvät kuolemat (3 %) ja yhtä paljon kuin tupakkaan ja alkoholiin liittyvät kuolemat yhteensä.
Puhuin ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi hoitopolkua koko hyvinvointialueella.
Esitin toivomuksen, että se huomioitaisi taloussuunnitelmassa. Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti.
Kokouksessa käsiteltiin myös ryhmäni puolesta jättämääni aloitetta omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle.
Pidin aloitteentekijänä puheenvuoron vastauksesta aloitteeseen omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta Länsi-Uudemaan hyvinvointialueelle.
On harmillista, että hyvinvointialueelle ei nähdä tarpeelliseksi perustaa tärkeää omaishoidon neuvottelukuntaa. Vastauksessa aloitteeseemme todetaan, kuten aloitteessakin, että omaishoito on merkityksellinen ja kustannustehokas tapa huolehtia hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevasta läheisestä esimerkiksi ympärivuorokautiseen palveluasumiseen verrattuna.
Esitin pontta, jonka aluevaltuusto hyväksyi yksimielisesti: aluevaltuusto toivoo omaishoitajayhdistyksien huomioimisen selvittämistä valmisteilla olevassa osallisuusohjelmassa.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa keskiviikkona käsiteltiin mm. hallintojohtajan viran perustamista, Lohja700-juhlavuoden päätöstä sekä lausuntoa vuoden 2022 arviointikertomuksestavaltuustolle ja tarkastuslautakunnalle. Hallintojohtajan viran perustaminen on ollut hallinto-oikeudessa ja sitä on käsitelty kaupunginhallituksessa sekä henkilöstöjaostossa useita kertoja, toki myös lehtien palstoilla. Hallintojohtajan virkaan tehty valinta ei ole mennyt hallintosäännön mukaan ja tästä syystä asia piti hoitaa oikein. Eipä siinäkään onnistuttu, mutta se ei enemmistöä haittaa. Ei tosin valittajiakaan, sillä kokoukseen tehty vastaesitys, jota olin aikonut kannattaa, vedettiinkin pois. Ymmärrän sen toisaalta, sillä on tärkeää myös saada asiat eteenpäin. Perusteena vastaesityksen poisvedolle oli myös se, että asiaa tullaan käsittelemään jälleen kaupunginhallituksessa.
Kokouksessa oli pari jännää juttua. Ensimmäinen oli se, että kukaan, siis kukaan (ei edes tarkastuslautakunnasta) käynyt pitämässä puheenvuoroa lausunnosta vuoden 2022 arviointikertomuksestavaltuustolle ja tarkastuslautakunnalle. Toinen, mikä on jännää, on se, että tällä hetkellä hallintojohtajan tehtäviä hoitaa siihen aikoinaan väärin valittu, mutta hän ei ole hallintojohtaja, vaan väliaikainen hallintojohtaja, silti esityslistoilla ja pöytäkirjassa hänen tittelinään on hallintojohtaja.
Lohja700-juhlavuoden päätöksestä ryhmäni esitti asiaa uudelleenvalmisteluun, sillä esitetty vaihtoehto Paloniemen huvimajan siirtäminen museon alueelle ei ollut mielestämme realistinen eikä edes hyvä vaihtoehto. Ryhmämme oli varttivaltuuston esittämän yläkoulujen pihojen parantamisen takana. Ryhmämme varapuheenjohtaja Hilkka Hyrkkö kävi pitämässä erinomaisen ryhmäpuheenvuoron.
Torstaina oli tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan kokous, jossa päätettiin järjestöavustuksista. Kokouksessa käytiin tiukkaa ja laajaa keskustelua.
Esitin kysymyksiä liittyen omaishoitajien järjestöjen avustuksiin sekä Loistosetlementin tyttöjen talo-avustukseen. Tästä tein vastaesityksenkin, jonka hävisin.
Lautakunnan kokouksen aikana nostettiin esiin myös se, että lautakunnan tehtävänä on tehdä päätöksiä, ei keskustella. Itse pidän keskustelua yhtenä tärkeimmistä keinoista tehdä hyvä ja perusteltu päätös, varsinkin jos valmistelu ei ole ollut tarpeeksi tyhjentävä.
Kaupunginhallituksessa maanantaina olin varsinaisen jäsenemme ollessa estyneenä. Käsittelyssä oli mm. Ojamon kartanon kiinteistön luovuttaminen Lohjan kaupungille sekä investointituki Valon koneelle.
Ojamon kartanon vuosittaisista kustannuksista ei viranhaltijat osanneet kertoa, edes arvioita. Juoksevista kuluista kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja kertoi tulevan noin 30-50 000 vuodessa. Toki vanhassa kiinteistössä on kunnossapito- ja korjauskuluja tulossa lisää. Kartanon historiallisuuden vuoksi hallitus oli vastaanottamisen puolesta. Itse en niinkään, mutta en tehnyt vastaesitystä.
Investointituesta Valon koneelle tehtiin vastaesitys, että tukea ei myönnetä, sillä määrärahaa ei ole vielä tälle vuodelle. Kannatin esitystä. Totesin, että täällä ei jälleen olla köyhiä eikä kipeitä. Nuorille ei ole antaa rahaa, eikä ole varaa palkata koulunuorisotyöntekijöitä, mutta yrityksille voidaan antaa rahaa, jota ei edes ole. Yritystoiminta on tärkeää, itsekin olen yrittäjäperheestä ja olen yrittäjän vaimo, mutta tällä hetkellä määrärahaa ei ylimääräiselle 200 000 eurolle ole. Vastaesitys hävisi 11-2.
Arvoisa puheenjohtaja, kaupunginvaltuutetut, viranhaltijat ja muut kuulijat,
Tahdon tuoda esiin joitakin merkittäviä huolenaiheita liittyen Lohjan kaupungin talousarvioon vuodelle 2024 ja taloussuunnitelmaan vuosille 2025-2026. On elintärkeää, että tarkastelemme näitä asiakirjoja kriittisesti ja otamme huomioon niiden pitkän aikavälin vaikutukset kaupunkilaisten elämään.
Onko talousarvio linjassa kaupunkilaisten tarpeiden kanssa? Onko tehtyjen päätösten tarkoituksena palvella kaikkia kuntalaisia vai onko riskinä, että jotkut ryhmät jäävät varjoon? Kaupungin tulee olla tasapuolinen ja talousarvion olisi heijasteltava tätä periaatetta.
Meidän tulee huolehtia ennaltaehkäisystä, varhaisesta puuttumisesta, perheiden hyvinvoinnista. Perusturvallisuuden tunteesta, sujuvasta arjesta. Se tulee näkyä talousarviossa myös tulevaisuudessa.
Meidän tulee muistaa, että vaikka hyvinvointialue on aloittanut toimintansa ja osan suorastaan riemuitessa lastensuojelun kulujen siirtymisestä, se ei muuta sitä, että meidän tulee huolehtia lapsista ja nuorista edelleen.
Strategiatyöryhmä korosti työssään sitä, että hyväksytty strategia antaa tärkeät suuntaviivat kaupungin toiminnalle ja näin ollen tietysti myös talousarviolle.
Keskustan ryhmä ajoi voimakkaasti ajatusta siitä, että strategiassa täytyy näkyä ja kuulua Lohjan maaseutumaisten osien kehittäminen asukkaiden, vapaa-ajan asukkaiden ja matkailijoiden tarpeisiin. Nämä ajatukset eivät kuitenkaan saaneet riittävää kannatusta muilta ryhmiltä.
Tämä näkyy nyt selvästi ensi vuoden talousarviossa ja lähivuosien taloussuunnittelussa: Lohja kehittää kaupunkikeskustaa ja nauhataajamaksi kutsuttuja kohteita, mutta ei maaseutua. Me olemme edelleen sitä mieltä, että tämä on menetetty mahdollisuus
Taloussuunnitelman on oltava realistinen. Liian usein olemme nähneet suunnitelmia, jotka perustuvat optimistisiin oletuksiin ja toiveajatteluun. Tällainen lähestymistapa voi johtaa vakaviin ongelmiin, kuten todellisuus onkin jo osoittanut aiemminkin. Toivon, että kaupungin taloussuunnitelmassa on riittävästi pelivaraa muuttuviin tilanteisiin ja että se perustuu realistisiin arvioihin tulevaisuuden haasteista.
Tähän ajatukseen nostan talousarvioon nostetun puutteen heti esille: Varhaiskasvatuksen lasten määrän kasvulle tai alle 3-vuotiaiden lasten määrän kasvua varten ei talousarviossa ole erikseen varattu määrärahaa. Varhaiskasvatuksessa syntyvyyden lasku ei ole vaikuttanut resurssitarpeeseen, koska alle kolmevuotiaiden suhteellinen osuus varhaiskasvatuksessa on noussut ja Lohjalle on muuttanut 0-6 –vuotiaita lapsia. Alle kolmevuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen on noussut.
Kovasti kaupungissamme pidetään sanaparista veto- ja pitovoima myös henkilöstöstä puhuttaessa. On tärkeää huomioida työssäjaksaminen ja sen tukeminen. Talousarviossa nostetaankin useaan otteeseen nämä asiat esiin. Puhutaan henkilöstön kelpoisuudesta, mutta koulutuksesta ja koulutusten päivittämisestä ei juuri puhuta. Pari vuotta sitten esitimme nepsyvalmennuskoulutuksen lisäämistä talousarvioon, onko se edelleen talousarvion sisällä? Koulutus on kallista, mutta kallista on koulutus, jota ei käytetä ja kalleinta on kaikilla mittareilla, jos ei kouluteta.
Haluamme korostaa avoimuuden ja läpinäkyvyyden merkitystä päätöksenteossa. Kaupunkilaisilla on oikeus tietää, miten heidän verorahansa käytetään ja luottamushenkilöillä on oikeus saada kaikki tarvitsemansa tieto oikea-aikaisesti.
Keskustan valtuustoryhmässä me haluamme nostaa esiin, että meillä on paljon syytä juhlaan ja paljon syytä miettiä, mitä ja miten juhlitaan. Pitkin vuotta on tullut suunnittelemattomia purkauksia, yhtäkkisiä juhlia, vai vaikuttaako se vain siltä avoimuuden puuttuessa? Talousarviosta luimme, että Lohja-juhlaan on 50 000 euron määrärahavaraus. Keskustan valtuustoryhmä esittää, että tämä kyseinen raha käytettäisi Lohja700-teemassa lasten ja iäkkäiden hyväksi.
Odotimme näkevämme ensi vuoden talousarviossa nuorisotyöntekijöiden palkkaamisen kouluihin, mutta harmiksemme sitä ei siinä oltu huomioitu.
Lopuksi, kehotan kaikkia valtuutettuja pohtimaan tarkkaan, miten nämä päätökset vaikuttavat kaupunkilaisten arkeen. Meillä on vastuu varmistaa, että päätökset ovat perusteltuja ja että ne palvelevat kaupungin pitkän aikavälin etua. Emme saa unohtaa, miksi olemme täällä.
Kiitos.
Kävin kannattamassa Vihreiden valtuutettu Melingin vastaesitystä koulunuorisotyöntekijöiden palkkaamisesta. Kannatuspuheenvuorossani totesin näin: Kannatan valtuutettu Melingin esitystä, hänen perustelujensa sekä valtuutettu Nybäckin perustelujen lisäksi haluan muistuttaa, että meidän tulee panostaa ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Koulunuorisotyöntekijöiden läsnäolo voi tarjota nuorille erittäin tärkeitä korjaavia ja korvaavia kokemuksia sekä vähentää koulupahoinvointia.
Lotta Paakkunainen 