Kategoria-arkisto:Kunta

Kaatuneitten muistopäivänä muistamisen merkitys

Sain kuluneena viikonloppuna kunnian toimia tärkeässä tehtävässä kaatuneitten muistopäivänä. Laskin Nummella seppeleen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille, vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille sekä sankarihaudalle. Se oli hiljentävä ja koskettava hetki. Ele, jolla kunnioitamme niitä, joiden elämä katkesi sodassa.

Ennen seppeleiden laskua osallistuin jumalanpalvelukseen, kuten tapana on. Pappi toi sanassaan esiin Jaakobin kirjeen viisauden: ”Miehen viha ei tee sitä, mikä Jumalan edessä on oikein.” Hän totesi, ettei olisi sotia, jos valtioiden päätöksenteko perustuisi tähän ajatukseen. Sanoissa oli pysäyttävä totuus ja suuri suru.

Pappi sanoi myös, kuten sodassa kaatuneista usein todetaan, että he antoivat kaikkein kalleimpansa, eli oman henkensä. Jäin sitä miettimään. Kyllä, se on kaikkein kallein, mitä ihminen voi itsestään antaa. Mutta jotenkin äitinä ajattelen myös näin: läheiset ovat antaneet sen kalleimman. Äiti on antanut sen kalleimman. Puoliso, lapsi. He ovat antaneet sen kalleimman. Sodan hinta ei näy vain kaatuneissa, vaan kaikissa niissä, joiden sydämeen jäi aukko.

Pappi muistutti meitä myös nykypäivän todellisuudesta. Hän nosti esiin Ukrainan ja Gazan, alueet joissa ihmiset tälläkin hetkellä elävät sodan keskellä. Se sai minut pohtimaan: olemmeko me unohtaneet?

Minun sukupolveni ei ole kohdannut sotaa suoraan. Emme ole joutuneet rintamalle tai menettäneet perheenjäseniä taistelussa. Mutta vanhempamme ja isovanhempamme ovat. Heidän kokemuksensa elävät meissä edelleen tiedostettuina tai tiedostamattomina. Kannamme heidän kipuaan, pelkojaan, traumojaan.

Siksi muistaminen on tärkeää. Ei vain kaatuneiden kunnioittamiseksi, vaan myös siksi, että ymmärtäisimme: sota ei ole abstrakti ilmiö, vaan tuhansien yksilöiden elämäntarina, joka katkesi liian aikaisin. Jos muistaisimme tämän syvemmin, uskon, että sotia olisi vähemmän.

Viha ei tee oikein. Eikä ahneus.

Tämä oli tällä erää minulle viimeinen kerta kunniatehtävässä kaupungin edustajana, sillä en ole enää ensi kaudella mukana kaupungin luottamustehtävissä. Tunnen siitä haikeutta. Nämä seppeleenlaskut ovat olleet minulle hyvin merkittäviä ja tärkeitä hetkiä, syviä pysähtymisen paikkoja, joissa on ollut mahdollista kunnioittaa menneitä ja pohtia omaa vastuutamme tulevaisuudesta.

Valtuustoaloite: Häirintähuoneentaulu luottamushenkilöiden käyttöön 14.5.2025

Valtuustokauden aikana olemme valitettavasti kohdanneet tilanteita, joissa luottamushenkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa ei ole aina kunnioitettu toisten rajoja tai pidetty kiinni hyvästä keskustelukulttuurista. On ilmennyt tapauksia, joissa käytös on ollut epäasiallista joko kokoustilanteissa tai sosiaalisessa mediassa. Luottamushenkilöiden tulee voida toimia turvallisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä, vain tällöin demokratia voi toteutua aidosti ja vaikuttavasti.

Me allekirjoittaneet esitämme, että laaditaan ja otetaan käyttöön häirintähuoneentaulu tukemaan luottamushenkilöiden työtä ja ennaltaehkäisemään häirintätilanteita. Huoneentaulun tarkoituksena on muistuttaa yhteisesti sovituista periaatteista ja vastuullisesta viestintäkulttuurista. Se olisi näkyvillä esimerkiksi valtuuston ja lautakuntien kokoustiloissa sekä jaettavissa sähköisesti luottamushenkilöille.

Häirintähuoneentaulu voisi sisältää esimerkiksi seuraavat ohjeet:

  • Puhu toisille kunnioittavasti, älä mene henkilökohtaisuuksiin.
  • Älä sano verkossa asioita, joita et sanoisi kasvotusten.
  • Ota tunnekuohussa aikalisä, viesteihin ei tarvitse vastata heti.
  • Pyydä anteeksi, jos loukkaat toista keskustelijaa.
  • Sinulla on oikeus estää häiritsevä keskustelija.
  • Pidä huolta tietoturvastasi ja sosiaalisen median yksityisyysasetuksista.
  • Jos kohtaat häirintää tai vihapuhetta, ilmoita siitä ja hae tukea, älä jää yksin.
  • Muistetaan, että vihapuheen tarkoitus on kaventaa demokratiaa, ei anneta sille tilaa.

Tällainen huoneentaulu ei ole pelkkä muodollisuus, vaan konkreettinen ja symbolinen teko paremman keskustelukulttuurin puolesta. Se antaa myös selkänojaa niille, jotka kohtaavat häirintää, ja auttaa ehkäisemään uusia tilanteita ennalta.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupunki laatii ja ottaa käyttöön häirintähuoneentaulun osana hyvän hallinnon ja demokratian edistämistä.

Lohjalla 14.5.2025

Lotta Paakkunainen

Aloitteen on allekirjoittanut myös

Päivi Alanne, Mari Aaltolaine, Katriina Nousiainen, Risto Murto, Anan Gutierrez-Sorainen, Hilkka Hyrkkö, Heli Kurimo, Laura Skaffari, Kristian Sarvi, Anna Mustalahti, Satu Nybäck, Birgit Aittakumpu sekä Jani Meling.

Valtuustokauden päätöksiä ja uusi aloite: Häirintähuoneentaulu tukemaan luottamushenkilöitä

Kauden viimeinen kaupunginvaltuuston kokous oli poikkeuksellisen lyhyt, mutta itselleni merkityksellinen. Tein valtuustoaloitteen häirintähuoneentaulun laatimiseksi luottamushenkilöiden tueksi ja pidin lyhyen puheenvuoron, jossa esittelin aloitteen keskeiset ajatukset ja sen taustat.

Ennen kokousta juhlistimme valtuustokauden päätöstä kakkukahveilla. Hieno ele, joka toi tilaisuuteen yhteisöllisyyttä ja arvokkuutta. Erityisruokavalioni oli huomioitu, mutta valitettavasti kakku sisälsi jotakin, mikä ei minulle sopinut. Allerginen reaktio alkoi kehittyä juuri ennen puheenvuoroani, mutta sinnittelin ja pidin puheeni siitä huolimatta.

Kokouksen päätteeksi jaettiin tuttuun tapaan Kuntaliiton kunniamerkkejä pitkään mukana olleille luottamushenkilöille. Tällä kertaa omaa nimeäni ei mainittu, vaikka kunnallisia luottamustehtäviä on kertynyt vuodesta 2013 lähtien. Ja luonnollisesti tapaani kuuluvalla tavalla huomautin asiasta, pilke silmäkulmassa, mutta ihan tosissani. Ehkä joskus toiste. Tärkeintä kuitenkin on itse työ ja sen vaikuttavuus, ei se, saadaanko siitä merkki rinnukseen.

Tässä puheeni, joka sopii mielestäni hyvin myös blogiin:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Haluan aluksi kiittää teitä kaikkia kuluneista kausista, yhteistyöstä, arvokkaista keskusteluista ja siitä työstä, jota olemme yhdessä tehneet tämän kaupungin hyväksi. Vaikka olemme olleet eri mieltä monista asioista, arvostan sitä, että olemme saaneet käydä niitä keskusteluja yhdessä.

Tein tänään aloitteen häirintähuoneentaulun laatimiseksi ja käyttöönotoksi luottamushenkilöiden tueksi. Meillä jokaisella on oikeus turvalliseen ja kunnioittavaan toimintaympäristöön, myös politiikassa.

Valitettavasti tälläkin valtuustokaudella, kuten aiemmillakin on esiintynyt epäasiallista käytöstä monessa eri muodossa. Sanavalinnat, käytös kokouksissa ja kommentointi sosiaalisessa mediassa eivät ole aina täyttäneet hyvän keskustelukulttuurin vaatimuksia. On tapahtunut ylilyöntejä, joihin ei ole puututtu, tai niihin on puututtu epäjohdonmukaisesti ja eriarvoisesti.

Häirintähuoneentaulu olisi konkreettinen ja selkeä muistutus yhteisistä pelisäännöistä. Se tukisi meitä kaikkia toimimaan rakentavasti ja kunnioittavasti myös vaikeissa ja tunnepitoisissa tilanteissa.

Toivon, että aloitteeni saa kannatusta. Meillä on mahdollisuus vahvistaa avoimen, turvallisen ja tasa-arvoisen päätöksenteon kulttuuria tuleville kausille.

Kiitos.

Toivon, että tämä aloite vie meitä jälleen askeleen lähemmäs sellaista poliittista kulttuuria, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja kohdatuksi. Meistä jokainen luo osaltaan ilmapiiriä.

Kokouksen päätteeksi valtuustoystävä vei sairaalaan, jossa sain hoitoa anafylaktiseen shokkiin.

Nuorten ääni kuuluu

– ja sitä kannattaa kuunnella

Sain viime viikolla kunniatehtävän olla mukana Lohjan nuorisovaltuuston järjestämässä vaikuttajapäivän paneelikeskustelussa. Tilaisuus oli suunnattu kaikille lohjalaisille yhdeksäsluokkalaisille ja nuorisovaltuusto järjesti tapahtuman jo toista kertaa. Oli hienoa nähdä, miten aktiivisesti nuoret ottivat osaa ja millaisia teräviä, ajankohtaisia kysymyksiä me panelistit saimme.

Kysymyksissä ei säästelty. Meiltä kysyttiin muun muassa, mitkä ovat Lohjan mahdollisuudet ja uhat, miksi nuorisovaltuustolla ei ole suoraa aloiteoikeutta, mitä mieltä olemme Länsiradasta ja millaisia elämänohjeita haluaisimme antaa nuorille.

Nuorisovaltuuston aloiteoikeuteen vielä matkaa jäljellä

Yksi keskustelunaiheista oli nuorisovaltuuston oikeus tehdä suoraan valtuustoaloitteita. Itse tuen lämpimästi tätä mahdollisuutta ja niin tukivat lähes kaikki panelistitkin. On tärkeää, että nuorten ääni ei vain kuulu sivulauseissa, vaan että heillä on todellinen vaikutusmahdollisuus päätöksenteossa.

Olen ollut mukana hallintosääntötyöryhmässä tällä valtuustokaudella, kun päätettiin nuorisovaltuuston oikeudesta olla läsnä kaupunginvaltuuston kokouksissa ja saada siellä puheoikeus. Voin sanoa, että vaikka asia on nyt itsestäänselvyys, silloin se ei ollut helppo päätös. Keskustelu oli yllättävän vaikea ja vastustustakin löytyi. Silti se vietiin läpi ja näkisin, että nuorisovaltuuston läsnäolo valtuustosalissa on osoittanut, miksi se oli tärkeä ja oikea ratkaisu.

Uskon, että myös aloiteoikeuden myöntämisestä tullaan käymään tiukkoja keskusteluja. On silti hyvä muistaa, että esimerkiksi Lohjan varttivaltuustolla tällainen oikeus jo on. Miksi ei siis nuorisovaltuustollakin?

Mahdollisuuksia hyvinvointialueuudistuksessa

Kun keskustelimme Lohjan mahdollisuuksista ja uhista, nostin esiin saman teeman, joka puhuttaa laajasti koko Suomessa: hyvinvointialueuudistuksen. Näen tässä ennen kaikkea mahdollisuuksia, vaikka toki myös haasteita on.

Lohja on jo ottanut tärkeitä askelia hyvinvointialueen vastuista huolehtimisessa. Esimerkiksi Ankkuritoiminta on ollut alueellamme tehokasta ja vaikuttavaa, kiitos moniammatillisen yhteistyön, jossa sosiaalityöntekijät ovat olleet mukana täysipainoisesti. Nyt, kun hyvinvointialue on vetäytynyt tästä roolista ja sosiaalityöntekijät tekevät Ankkurityötä muun työnsä ohessa, vaikuttavuus vaarantuu. Kaupunki on ottanut tosissaan vastuuta hyvinvoinnin edistämisessä, joka on kunnan ydintehtävä.

On ollut ilahduttavaa kuulla, että sekä oma aloitteeni Lohjalla että Vihdin valtuutettu Heidi Nordmanin vastaava aloite Vihdissä ovat toimineet pohjana keskusteluille siitä, miten kaupungit voisivat vahvistaa Ankkuritoimintaa omalla panoksellaan. Yhtenä keinona on pohdittu nuorisotyöntekijäresurssien lisäämistä. Se ei korvaa sosiaalityön osaamista, mutta voi merkittävästi tukea nuoria ja vahvistaa Ankkuritoiminnan vaikuttavuutta.

Länsirata – kyse ei ole vain raiteista

Länsirata-hankkeesta keskusteltaessa nostin esiin sen, että olen tutustunut useisiin koteihin ja perheisiin, joihin ratahankkeen linjaukset vaikuttavat konkreettisesti. Monelle kyse ei ole vain infrasta tai tulevaisuuden liikenneyhteyksistä, vaan kodista, joka on vaarassa jäädä radan alle.

Keskusteluja on tärkeää käydä sekä suurista linjoista että siitä, miten päätökset vaikuttavat yksittäisten ihmisten elämään. Tärkeintä on, että ketään ei unohdeta.

Elämänohje nuorille: mokat kuuluvat elämään

Yksi paneelin kysymyksistä oli, mitä elämänohjeita antaisimme nuorille. Oma vastaukseni oli tämä: kaikki mokaavat. Joskus jokin valinta ei tunnukaan omalta. Opiskelupaikka ei olekaan se oikea, tai suunta muuttuu. Se ei haittaa. Aina voi vaihtaa suuntaa, ja sinulla on oikeus etsiä omaa polkuasi.

Tärkeintä on olla oma itsensä. Sä saat olla sä.

Somessa tärkeistä asioista

Ensimmäinen meille esitetty kysymys oli kepeä, mutta herätti myös ajatuksia: Jos olisit somevaikuttaja, millaisia videoita tekisit? Vastasin, että tekisin (ja olen jo tehnytkin) videoita, joissa puhun itsemääräämisoikeudesta, omista rajoista, seurusteluväkivallasta ja lähisuhdeväkivallasta. Kertoisin siitä, mikä on ok ja mikä ei, koska nämä ovat asioita, joista pitää puhua avoimesti.

Kiitos Lohjan nuorisovaltuustolle hienosti järjestetystä tapahtumasta ja kaikille nuorille, jotka olivat mukana. Teillä on sanottavaa – ja teidän ääntänne kannattaa kuunnella.

Kuka olen?
Olen Lotta Paakkunainen: vaikuttaja ja ammattilainen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kentältä. Työskentelen yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja turvallisten kasvuympäristöjen puolesta niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla. Olen myös aluevaltuutettu kaudella 2025-2029. Kirjoitan ajankohtaisista asioista blogissani ja teen töitä sen eteen, että jokainen nuori voisi tuntea olevansa arvokas ja turvassa juuri sellaisena kuin on.

Kunnat ottavat vastuuta ankkuritoiminnan puolesta ja hyvinvointialue vetäytyy

Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa ei olla valmiita luopumaan Ankkuritoiminnasta, jonka vaikuttavuus on tunnustettu niin paikallisesti kuin laajemmin viranomaisten yhteistyössä. Viime syksynä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue teki päätöksen siirtää sosiaalityöntekijät pois näiden kolmen kunnan yhteisestä Ankkuritiimistä. Tällä oli välitön vaikutus ennaltaehkäisevään työhön ja paine kasvoi etsivässä nuorisotyössä ja nuorten tukeminen vaarassa.

Tuon viranhaltijoiden päätöksen jälkeen toin aluevaltuuston tietoon Ankkuritoiminnan uhanalaisuuden Lohjan, Vihdin ja Karkkilan alueella. Halusin varmistaa, ettei tärkeä ja tehokas työ nuorten hyväksi pääse katoamaan hallinnollisten ratkaisujen myötä. Tein myös kaupunginvaltuustoaloitteen, jossa esitin, että Lohja ryhtyisi selvittämään yhdessä Vihdin ja Karkkilan kanssa, miten toimintaa voitaisiin turvata omatoimisesti, jos hyvinvointialue ei enää kanna vastuutaan. Iloitsen siitä, että Vihdissä tehtiin pian vastaavanlainen aloite. Tässä näkyy vahva yhteinen tahtotila.

Ja nyt tämä tahtotila konkretisoituu. Lohja, Vihti ja Karkkila aikovat rakentaa kuntarajat ylittävän Ankkuritoiminnan mallin, jossa paikallisuus vahvistuu ja ennaltaehkäisevä työ saa jatkua. Lohjalle perustetaan uusi erityisnuorisotyöntekijän vakanssi ja jatkossa sekä Lohjassa että Vihdissä on omat työntekijänsä. Karkkilan osuus sovitaan erikseen. Tämä on erinomainen askel ja ennen kaikkea osoitus siitä, että kuntien päättäjät ja viranhaltijat ottavat vastuun siellä, missä hyvinvointialue on jättänyt aukon.

Kunnat edellyttävät myös, että erityisnuorisotyöntekijöillä on jatkossa paikkansa niissä yhteistyöryhmissä, joissa käsitellään Ankkuri-nuorten asioita yhdessä poliisin ja hyvinvointialueen kanssa. Tämä on tärkeä vaatimus, sillä ilman aitoa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ei synny vaikuttavaa työtä.

Ankkuritoiminnan ydin on tukea nuorta ajoissa tilanteessa, jossa riski ajautua rikos- tai päihdekierteeseen on suuri, mutta vaikuttamisen mahdollisuus vielä olemassa. Ankkuritiimit ovat olleet korvaamaton osa tätä työtä. On rohkaisevaa nähdä, että Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa on tahtoa ja tekoja varmistaa, että tämä tuki ei katoa.

Toivon, että tämä paikallisten toimijoiden ratkaisu nähdään myös esimerkkinä koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella siitä, miten ennaltaehkäisevää työtä kannattaa tukea – ei purkaa.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8478232

Kuka puolustaa enää peruskoulua ja varhaiskasvatusta?


Puoliväliriihi ei tuonut yllätyksiä. Hallitus jatkaa samalla kovalla ja kylmällä linjalla, joka on täysin päinvastainen kuin ne puheet, joita kansalaisille kuultiin ennen eduskuntavaaleja ja vielä hallituskauden alussakin.

Hallituspuolueet lupailivat alue- ja kuntavaalikampanjoissaan kouluille ja lapsille hyvää. Pienempiä luokkakokoja, vahvempaa tukea kouluihin, panostuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Moni vannoi, että koulutuksesta ei enää leikata ja että peruskoulu on suojeluksessa. Nyt on käynyt selväksi, että nämä lupaukset olivat arvottomia tai ainakin unohtuneet.

Hallitus on toistuvasti viestinyt, ettei koulutuksesta enää leikata. Mutta mitä tapahtuu, kun kuntien rahoitusta leikataan? Kunnat vastaavat varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, nuorisotyöstä ja monista lasten ja perheiden palveluista. Kun rahaa otetaan pois, leikkaus osuu juuri sinne, eli kouluihin ja päiväkoteihin.

Kuntaliiton tuore tiedote on karua luettavaa: hallituksen toimet johtavat kuntien rahoituksen heikentymiseen, ja samalla valtio sysää lisää tehtäviä kunnille. Tämä yhtälö ei toimi. Kunnat ovat vastuussa juuri niistä asioista, joita hallitus väittää puolustavansa: perusopetuksesta, varhaiskasvatuksesta, lasten ja nuorten palveluista.


Kuntaliitto on täysin oikeassa ollessaan pettynyt hallituksen linjauksiin. Suunnitellut leikkaukset vievät kunnista satoja miljoonia euroja vuositasolla. Samalla kun valtio keventää omaa taakkaansa, se sysää vastuun ja ongelmat kuntien harteille, ilman että annetaan riittäviä keinoja selvitä niistä.

Kun kunnista viedään rahaa pois, ei ole vaikea arvata, mihin se osuu. Se osuu koululuokkiin, päiväkoteihin, erityisopetukseen, kouluterveydenhuoltoon ja tukipalveluihin. Se näkyy kasvavina ryhmäkokoina, väsyvinä opettajina ja liian yksin jäävinä lapsina.

Tämä ei ole vastuullista taloudenpitoa. Tämä on siirtämistä ja unohtamista. Hallituspuolueet, kuten Kokoomus, vakuuttavat että koulutus on turvassa, mutta entä käytännössä? Kun pienet kunnat kamppailevat jo nyt opettajapulan, homekoulujen ja tukipalvelujen riittämättömyyden kanssa, jokainen euro ratkaisee. Ja nyt niitä euroja leikataan.

Perusopetus ja varhaiskasvatus ovat kuntien tärkeimpiä tehtäviä – ja ne ovat myös sivistyksen ja tasa-arvon kivijalka. Niihin sijoittaminen on investointi, ei kuluerä. Jokainen lapsi ansaitsee laadukkaan koulupolun – ei enää yhtään säästölistaa, jossa juuri he ovat rivien väliin piilotettu “säästökohde”.

Peruskoulun ja varhaiskasvatuksen pitäisi olla suomalaisen sivistyksen ylpeydenaihe. Nyt ne ovat leikkauslistojen kärjessä.

Missä on nyt se huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista, josta niin innokkaasti puhuttiin vaalikentillä?

https://www.sttinfo.fi/tiedote/71102648/kuntaliitto-on-pettynyt-kuntien-rahoituksen-leikkauksista-verotulomenetykset-korvattava?publisherId=2133&lang=fi