Kategoria-arkisto:lastensuojelu

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialujohtajan talousarvioesitys vuodelle 2025

Eilen olemme lukeneet lehdestä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2025 Talousarvioesityksestä ja luottamushenkilöt saivat esityksen tutustuttavakseen. Ainakin ensilukemalta esitys herättää mielessäni suurta huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta ja alueen asukkaiden arjen laadusta. Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, on syytä pohtia kriittisesti, millaisia vaikutuksia esitetyt säästöt tuovat mukanaan.

Ensinnäkin, lastensuojelun säästöjen kohdentaminen laitoshoidon vähentämiseen on äärimmäisen riskialtista. Laitoshoidon tarpeen korvaaminen perhehoidolla saattaa teoriassa kuulostaa inhimilliseltä ja taloudellisesti järkevältä, mutta käytännössä perhehoitopaikkojen kaksinkertaistaminen näin nopealla aikataululla on erittäin haastavaa. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat ja laitoshoito on monesti välttämätön ratkaisu vaativissa tapauksissa. Leikkaukset laitoshoidosta voivat pahimmillaan vaarantaa lasten hyvinvoinnin, jos perhehoitoa ei pystytä järjestämään riittävällä laadulla ja kapasiteetilla. Näissä olosuhteissa voi käydä niin, että säästöjen tavoittelu johtaa palvelujen heikentymiseen ja ongelmien kasaantumiseen.

Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on toinen kiistanalainen säästökohde. Palkkioiden leikkaaminen saattaa tuntua pieneltä budjettilinjaukselta, mutta omaishoitajat ovat jo nyt valtavan kuormituksen alla. 500 000 euron leikkaus voi johtaa siihen, että entistä useampi omaishoitaja joutuu harkitsemaan tehtävästään luopumista. Tämä puolestaan lisää paineita ympärivuorokautisen hoivan järjestämiseen ja voi tuoda lisäkustannuksia pidemmällä aikavälillä. Taloudelliset säästöt omaishoitajien kustannuksella ovat lyhytnäköisiä ja riskialttiita erityisesti tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa ja hoivapalvelujen tarve lisääntyy.

Henkilöstökulujen säästöt ja vuokratyövoiman vähentämisen tavoite on ymmärrettävä, mutta siinä piilee suuria haasteita. Henkilöstöpula on jo valmiiksi kriittinen, ja vaikka vuokratyövoiman käyttö on kallista, on se monilla alueilla ollut välttämätöntä. Säästöt tässä kohden voivat johtaa palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen, mikä taas kasvattaa asiakastyytymättömyyttä ja lisää painetta julkisten palvelujen korvaamiseksi yksityisillä vaihtoehdoilla.

Myös ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen lasku on askel huolestuttavaan suuntaan. Mitoituksen laskeminen 0,60:een on suoraa jatkoa politiikalle, joka uhkaa heikentää hoivan laatua. Tämä voi näkyä hoidon tasossa ja vanhusten elämänlaadussa, sillä hoitohenkilökunnan vähentyessä yksittäiset työntekijät ovat entistä suuremmassa paineessa.

Säästöjen painopiste ostopalvelujen vähentämisessä voi kuulostaa tehokkuuteen tähtäävältä linjaukselta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa palvelujen tuotanto siirtyy enemmän julkisen sektorin vastuulle. Tämä voi olla hyvä strategia pitkällä aikavälillä, mutta siirtymävaiheessa syntyy helposti haasteita henkilöstön riittävyyden ja palvelujen laadun ylläpitämisen kanssa.

Talousarvioesityksessä esitetty lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuodesta 21 vuoteen herättää vakavaa huolta. Jälkihuolto on ollut keskeinen tuki lastensuojelun piirissä olleille nuorille, jotka siirtyvät aikuisuuteen. Moni heistä kamppailee itsenäistymiseen, koulutukseen tai työelämään liittyvien haasteiden kanssa ja jälkihuollon avulla he ovat saaneet tukea juuri kriittisellä hetkellä.

Ikärajan lasku tarkoittaa, että 21 ikävuoden jälkeen monet nuoret menettävät tärkeän tuen juuri siinä vaiheessa, kun he sitä eniten tarvitsevat. Tämä voi johtaa siihen, että entistä useampi nuori jää ilman ohjausta ja turvaa, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen tai työttömyyteen. Taloudellisesti tämä voi luoda säästöjä hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se voi johtaa suurempiin kustannuksiin, kun yhteiskunta joutuu puuttumaan vakavampiin ongelmiin.

Nuorten tuki itsenäistymisvaiheessa ei ole vain investointi yksilöihin, vaan se vaikuttaa suoraan koko yhteiskuntaan. Leikkaukset jälkihuollosta vaarantavat juuri sen tuen, jonka avulla nuoret voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja vältetään kalliita, jälkikäteen tehtäviä korjaustoimia.


Kaiken kaikkiaan, talousarvioesityksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin: lapsiin, vanhuksiin ja omaishoitajiin. Säästöjen vaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti, sillä lyhytnäköiset leikkaukset voivat johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Lisäksi palvelujen laadun heikkeneminen on riski, jota ei voida hyväksyä ilman kriittistä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa alueen asukkaille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Tasa-arvo vaakalaudalla: Lohjan synnytysosaston lakkautus – onko rikottu lakia?

HUS:n suunnitelma sulkea Lohjan sairaalan synnytysosasto marraskuun lopussa on herättänyt alueen asukkaiden, erityisesti naisten, keskuudessa suurta huolta. Päätöksestä on jätetty useita valituksia hallinto-oikeuteen, eikä se ole vielä lainvoimainen. Olemme tehneet Sh YAMK, hoitotyön lehtorin Sanna Kuivalaisen kanssa kantelun tasa-arvovaltuutetulle, koska näemme synnytysosaston lakkauttamisen rikkovan tasa-arvolain (609/1986) vaatimuksia sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja alueellisesta yhdenvertaisuudesta.

Miten lakkautus vaikuttaa naisten oikeuksiin?

Synnytysosaston lakkautus vaarantaa Lohjan ja lähialueiden naisten pääsyn laadukkaisiin ja helposti saavutettaviin synnytyspalveluihin. Tasa-arvolain mukaan julkisessa päätöksenteossa on huomioitava, ettei sukupuolten välinen tasa-arvo vaarannu. Naisten terveyden ja hyvinvoinnin vaarantuminen voi täyttää sukupuoleen perustuvan syrjinnän tunnusmerkit, mikäli palveluiden saatavuus heikkenee merkittävästi tietyillä alueilla.

Synnytysosaston sulkeminen asettaisi Länsi-Uudenmaan naiset eriarvoiseen asemaan verrattuna muilla alueilla asuviin naisiin, joilla on edelleen pääsy lähempänä oleviin synnytyspalveluihin. Tämä ei ole vain sukupuolten välisen tasa-arvon, vaan myös alueellisen tasa-arvon kysymys.

Alueellinen tasa-arvo vaakalaudalla

Lohjan sairaalan synnytysosaston lakkauttaminen heikentäisi merkittävästi synnytyspalvelujen saavutettavuutta Länsi-Uudellamaalla. Pitkät etäisyydet ja huonot liikenneyhteydet voivat johtaa siihen, että naiset joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja päästäkseen synnyttämään. Tämä asettaa naiset alueellisesti eriarvoiseen asemaan, mikä rikkoo tasa-arvolain vaatimuksia yhdenvertaisuuden edistämisestä koko maassa.

Kantelumme tasa-arvovaltuutetulle

Olemme pyytäneet tasa-arvovaltuutettua tutkimaan, onko HUS:n päätös Lohjan synnytysosaston lakkauttamisesta ristiriidassa tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain kanssa. Vaadimme, että päätös perutaan, jotta alueen naisilla säilyy oikeus riittäviin ja saavutettaviin synnytyspalveluihin.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole vain korulauseita, vaan perusoikeuksia, jotka tulee taata kaikille – myös Lohjan ja sen ympäristökuntien asukkaille. Meidän tulee puolustaa näitä oikeuksia erityisesti silloin, kun päätökset uhkaavat heikentää niitä merkittävästi.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/7820938?fbclid=IwY2xjawF_g3hleHRuA2FlbQIxMAABHV_IIrlAoakmMbQyOYkE0wdcBCrzVFtRg9-HoAyC3Q1v14kfiO12t5T6vw_aem_Gdp3WmBTpQyFCL4vWNGzWA

Lohjan synnytysosaston lakkauttaminen vaarantaa tasa-arvoa

Lastensuojelun kriisi syvenee: Säästöjen hinnalla ei saa vaarantaa lasten turvallisuutta

Vilja-Eerikan murha vuonna 2012 järkytti koko Suomea ja nosti lastensuojelun puutteet laajaan julkiseen keskusteluun. Tapaus paljasti vakavia ongelmia viranomaisten välisessä yhteistyössä ja lasten hätätilanteisiin reagoinnissa. Herää kysymys: onko mikään muuttunut 12 vuodessa?

Lakimuutoksia ja lastensuojelun kehittämistä

Vilja-Eerikan kuoleman jälkeen lastensuojelua on pyritty parantamaan lainsäädännöllisin ja toiminnallisin uudistuksin. Vuonna 2016 voimaan tullut uusi sosiaalihuoltolaki korosti lapsen etua ja oikeutta tulla kuulluksi ja lastensuojelulakia on päivitetty useasti muun muassa henkilöstömitoituksen osalta. Ennaltaehkäisevää työtä ja avohuollon palveluita, kuten perhe- ja kotipalveluja, on kehitetty, jotta perheet saisivat apua ajoissa ennen kuin ongelmat kärjistyvät lastensuojelun asiakkuuteen.

Hyvinvointialueet ja säästöpaineet

Viime vuosina hyvinvointialueiden talouspaineet ovat kuitenkin asettaneet lastensuojelun kehityksen ristiriitaiseen tilanteeseen. Säästöjä haetaan usein kriittisistä ennaltaehkäisevistä palveluista, kuten avohuollosta, jotka ovat elintärkeitä raskaimpien toimenpiteiden, kuten kiireellisten sijoitusten, ennaltaehkäisemiseksi. Säästöpaineet voivat johtaa virheellisiin päätöksiin, kuten ostopalveluiden vähentämiseen tai uskomukseen, että kustannukset laskevat hetkellisesti, vaikka pitkällä aikavälillä säästöjä ei synny.

Tämä näkyy myös konkreettisissa traagisissa tapauksissa. Vuonna 2023 Joensuussa kuolleen 4-vuotiaan lapsen asioista vastannut sosiaalityöntekijä ei tavannut lasta kertaakaan. Tämä herättää vakavia kysymyksiä siitä, miten hyvinvointialueiden säästöt ovat vaikuttaneet lastensuojelun kykyyn hoitaa tehtäviään. Resurssipula, suuret asiakasmäärät ja henkilöstön riittämättömyys johtavat tilanteisiin, joissa lasten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan ajoissa tai riittävästi.

Ostopalveluiden merkitys ja kriisi syvenee

Ostopalveluilla on merkittävä rooli lastensuojelussa, mutta niiden käyttöön liittyy haasteita. On tärkeää huomioida ostopalveluiden osaaminen ja työpanos, jotta palvelut pysyvät laadukkaina ja tukevat kunnallista toimintaa. Ostopalveluiden tulee kuitenkin olla kustannustehokkaita ja laadukkaita – ei niin, että niistä laskutetaan kohtuuttomasti, mutta ei myöskään niin, että palveluja vähennetään säästösyistä huolimatta niiden kriittisestä roolista.

Kuormittunut henkilöstö ja alanvaihto

Säästöpaineet eivät vaikuta vain palveluiden saatavuuteen, vaan ne kuormittavat myös lastensuojelun henkilöstöä. Moni sosiaalityöntekijä kokee, ettei voi tehdä niin laadukasta työtä kuin haluaisi liian suurten asiakasmäärien ja resurssipulan vuoksi. Tämä johtaa työuupumukseen, ja monet harkitsevat alanvaihtoa. Kysymys kuuluukin: onko meillä varaa menettää näitä ammattilaisia?

Muutos on mahdollista, mutta riittävätkö resurssit?

Vaikka lakimuutokset ja palveluiden kehittäminen ovat askeleita oikeaan suuntaan, niiden toteutuminen arjessa jää usein resurssipulan varjoon. Hyvinvointialueiden säästöpaineet vaarantavat erityisesti ennaltaehkäisevän työn, mikä lisää lastensuojelun kriisitilanteiden määrää. Joensuun tapaus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka syvällä lastensuojelun kriisi on koko maassa.

Vilja-Eerikan tapauksen kaltaisen tragedian toistuminen on estettävissä, mutta tämä vaatii rakenteellisten ja resurssiongelmien ratkaisemista. Oikein kohdennetut resurssit, laadukkaat ostopalvelut ja ennakoiva tuki perheille ovat keskeisiä tekijöitä, joilla lastensuojelun tilaa voidaan parantaa ja estää uusia tragedioita.

Valtuustoaloite 9.10.2024: Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjan peruskoulualueilla

Jätin 9.10.2024 Lohjan kaupunginvaltuustolle tärkeän aloitteen, jonka tarkoituksena on vakinaistaa koulunuorisotyöntekijät – erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä aloite on askel kohti pitkäjänteistä ja vaikuttavaa koulujen tukemista.

Puheenvuorossani nostin esille aiemman aloitteen kouluvalmentajien palkkaamisesta, johon vastattiin suunnitelmalla vakinaistaa koulunuorisotyöntekijöitä. Tämä on erittäin tervetullut kehitys, mutta nykyisessä taloustilanteessa on herännyt huoli siitä, toteutuuko tämä todella. Lautakunnassa asiasta on tehty päätös, mutta taloudelliset realiteetit saattavat vaarantaa sen toteutumisen. Onkin välttämätöntä, että koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen ja heidän roolinsa vahvistaminen pysyväksi varmistetaan.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Lohjalla kolme koulunuorisotyöntekijää jakaa työaikansa useiden koulujen kesken, mikä ei riitä vastaamaan tarpeeseen. Yläkoulut erityisesti tarvitsevat omia koulunuorisotyöntekijöitä, ja myös alakoulut ovat ilmaisseet kiinnostusta. Vakinaistamalla kuusi nuorisotyöntekijää – yksi jokaiselle yläkoululle – mahdollistettaisiin toiminnan laajentaminen myös alakouluihin, joissa tarvetta on selkeästi havaittu.

Koulunuorisotyöntekijöiden työ on korvaamatonta oppilaiden hyvinvoinnin, kiusaamisen ehkäisyn ja koulunkäynnin tukemisen kannalta. Tämä on investointi, joka maksaa itsensä takaisin parantuneena kouluviihtyvyytenä ja vähentyneinä ongelmina. Kustannukset, noin 231 260 euroa vuodessa, ovat pieni hinta verrattuna niihin pitkäaikaisiin hyötyihin, joita tämä työ tuo mukanaan.

Siksi keskustan valtuustoryhmä esittää, että valtuusto ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamiseksi ja toiminnan laajentamiseksi Lohjan kouluihin. Samalla varmistetaan, että lautakunnan tekemät päätökset todella toteutuvat.

Aloitteeni on saanut jo usean valtuutetun tuen, ja toivon, että se etenee ripeästi lasten ja nuorten hyväksi.

Voit katsoa puheenvuoroni tästä:

Alla aloite:

Valtuustoaloite: Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjan peruskoulualueilla

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että Lohjan kaupungin kouluissa toimivien koulunuorisotyöntekijöiden toimenkuva vakinaistetaan ja laajennetaan kaikkiin yläkouluihin.

Koulunuorisotyöntekijät ovat osoittautuneet tärkeäksi osaksi kouluyhteisöjä. He tarjoavat oppilaille turvallisen aikuisen, joka on helposti saavutettavissa, auttaa arjen ongelmissa ja edistää oppilaiden hyvinvointia. Koulunuorisotyöntekijöiden panos näkyy muun muassa kiusaamisen ehkäisyssä, oppilaiden motivoinnissa sekä nuorten ohjaamisessa harrastuksiin ja muihin palveluihin. Oppilaat, huoltajat ja koulujen henkilökunta ovat antaneet toiminnasta positiivista palautetta.

 Nykyinen malli, jossa kolme koulunuorisotyöntekijää jakaa tehtäviä useiden koulujen välillä, ei kuitenkaan riitä vastaamaan tarpeeseen. Yläkouluilla on tarvetta omille koulunuorisotyöntekijöille ja myös alakoulut ovat ilmaisseet kiinnostusta saada koulunuorisotyöntekijöitä. Tällä hetkellä ajan puute rajoittaa toiminnan laajentamista.

Esitämme, että Lohjan kaupungin yläkouluille vakinaistetaan yhteensä kuusi koulunuorisotyöntekijää, jolloin jokaiselle yläkoululle on oma työntekijä. Tämä mahdollistaa myös toiminnan laajentamisen alakouluihin, joissa tarve on tunnistettu ja tämä korostaa ennaltaehkäisevää työtä.

Vakinaisten koulunuorisotyöntekijöiden kustannukset on noin 231 260 euroa vuodessa. Tämä investointi nuorten hyvinvointiin, kiusaamisen ehkäisyyn ja koulunkäynnin tukemiseen maksaa itsensä takaisin pitkässä juoksussa vähentyneinä ongelmina ja parantuneena kouluviihtyvyytenä.

Esitämme, että valtuusto ryhtyy toimenpiteisiin koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamiseksi ja toiminnan laajentamiseksi Lohjan kouluihin.

Lohjalla 9.10.2024

Keskustan valtuustoryhmä puolesta

Lotta Paakkunainen

Lähde: https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Tietopaketti%20kunnille%20koulunuorisoty%C3%B6st%C3%A4.pdf

Sote-uudistus – faktat pöydälle

Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehteen mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin 24.9.

Kirjoituksessani vaadin faktojen pohjalta käytyä keskustelua sote-uudistuksesta. Vuoden 2023 alussa voimaan astunut sosiaali- ja terveysuudistus on herättänyt runsaasti keskustelua ja kritiikkiä. Kirjoituksessani korostan, että vaikka uudistus onkin kohdannut haasteita, on tärkeää pitää mielessä uudistuksen pitkän aikavälin tavoitteet: kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä.

Haasteet ovat todellisia, mutta myös odotettuja. Myönnän, että uudistuksen alkutaival on ollut haastava. Hyvinvointialueet ovat joutuneet kamppailemaan muun muassa inflaation, palkankorotusten ja koronaepidemian aiheuttamien haasteiden kanssa. Muistutan kuitenkin, että tällaisia haasteita olisi ollut vaikea välttää missään järjestelmässä.

Hallituksen lisäbudjetti ei ole uusi raha.

Kritisoin myös hallituksen lupaamaa lisäbudjettia. Korostan, että kyseessä ei ole uusi satsaus, vaan lakisääteisiä eriä, jotka kuuluvat hyvinvointialueille joka tapauksessa. Vaadin rehellisyyttä ja konkreettisia toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi.

Palvelut lähelle ja yhteistyö tiivistymään.

Kirjoituksessani painotan, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ihmisiä. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva sote-piste ja kotiin annettaviin palveluihin on panostettava. Ammattilaisten yhteistyötä on myös kehitettävä, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.

Yhteistyö on avain onnistumiseen.

Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää kaikkien osapuolten yhteistyötä. Hallituksen on tuettava hyvinvointialueita riittävin resurssein ja lainsäädännöllisin muutoksin. Hyvinvointialueiden on puolestaan keskityttävä tehokkaaseen toimintaan ja palvelujen kehittämiseen.

Tulevaisuus on rakentamista.

Uudistustyö on vasta alussa. Vaikka haasteita onkin, on tärkeää pitää päämäärä mielessä: luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kaikille.

Kirjoitukseni kokonaisuudessaan:

Sote-uudistus: faktojen pohjalta kohti kestävämpää tulevaisuutta

Vuoden 2023 alussa voimaan astunut sosiaali- ja terveysuudistus on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Vaikka uudistus onkin kohdannut haasteita, kuten kasvaneet hoitojonot ja taloudelliset paineet, on tärkeää tarkastella tilannetta faktojen valossa.

Uudistuksen alkutaipale on ollut vähintäänkin haastava. Hyvinvointialueet ovat joutuneet kamppailemaan muun muassa inflaation, palkankorotusten ja koronaepidemian aiheuttamien haasteiden kanssa. Näitä ongelmia olisi ollut vaikea välttää missään järjestelmässä.

On kuitenkin muistettava, että uudistus on vasta alkuvaiheessa. Mikään suuri muutos ei tapahdu hetkessä. Sote-uudistuksen tavoitteena on luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä pitkällä aikavälillä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan aikaa, resursseja ja kaikkien osapuolten yhteistyötä.

Olisi myös syytä korostaa, että hallituksen lupaama lisäbudjetti ei ole mikään uusi satsaus, vaan se koostuu lakisääteisistä eristä, jotka kuuluvat hyvinvointialueille joka tapauksessa. Tämä ei siis tuo lisäresursseja ongelmien ratkaisemiseksi, vaikka se siltä saattaakin julkisessa keskustelussa näyttää. Tällaisen harhaanjohtavan viestinnän sijaan tarvitaan rehellisyyttä ja konkreettisia toimenpiteitä, jotka tukevat hyvinvointialueiden selviytymistä pitkällä aikavälillä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ihmisiä. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva sote-piste ja kotiin annettaviin palveluihin on panostettava. Ammattilaisten yhteistyötä on myös kehitettävä, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.

Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää, että kaikki osapuolet tekevät yhteistyötä. Hallituksen on tuettava hyvinvointialueita riittävin resurssein ja lainsäädännöllisin muutoksin. Hyvinvointialueiden on puolestaan keskityttävä tehokkaaseen toimintaan ja palvelujen kehittämiseen.

On tärkeää muistaa, että uudistustyö on vasta alussa. Vaikka haasteita onkin, on tärkeää pitää päämäärä mielessä: luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kaikille.

Lotta Paakkunainen

Aluevaltuutettu (kesk.)

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen

Koulupudokkaat – kuka uskaltaa ottaa kopin taloushaasteiden keskellä?



Suomessa puhutaan usein koulutuksen tasa-arvosta ja siitä, kuinka jokaisella nuorella on oikeus oppia.

Koulupudokkuus on jatkuvasti kasvava ongelma, mutta monille tuntuu epäselvältä, kenen vastuulla ongelma lopulta on. Koulutoimi, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu toimivat omilla sektoreillaan, mutta näiden rajojen ylittäminen on yllättävän vaikeaa. Yksi keskeisistä syistä on taloudellisten resurssien puute, niin hyvinvointialueilla kuin kaupungeissa. Taloushaasteet ja yhteistyön kehittämisen vaikeudet tekevät tilanteesta entistäkin hankalamman.

Käytännössä näyttää siltä, ettei kukaan halua tai osaa tarttua tähän kysymykseen riittävällä vakavuudella.

Tilanne on absurdi: on olemassa koulujärjestelmä, sosiaalipalvelut, nuorisotyö ja lastensuojelu – kaikki valmiina auttamaan. Silti nuoret jäävät vaille tukea.

Miksi näin? Syy löytyy toimialojen välisistä rajoista, joita kukaan ei uskalla tai halua ylittää. Sen sijaan, että nuorta kohdeltaisiin kokonaisena ihmisenä, hänestä tulee ongelma, joka putoaa hallinnollisten sektoreiden väliin. Vai onko hän näkymätön?

Hyvinvointialueet talouskriisissä – ketä autetaan ensin?

Hyvinvointialueiden perustamisen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi ovat siirtyneet niiden vastuulle. Samalla vastuu koulupudokkaiden tukemisesta on entistä selvemmin hyvinvointialueiden ja kaupunkien yhteinen kysymys. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin kohdanneet suuria taloudellisia haasteita heti toimintansa alusta alkaen. Alueet kamppailevat budjettivajeiden kanssa, ja monissa tapauksissa palvelujen saatavuutta ja laatua on jouduttu tarkastelemaan kriittisesti.

Tässä tilanteessa nuoret koulupudokkaat eivät aina ole prioriteettilistan kärjessä. Taloudellisten paineiden alla hyvinvointialueet joutuvat keskittämään voimavarojaan akuutteihin terveydenhoidollisiin ongelmiin ja kriisitilanteisiin, jolloin pitkäjänteinen työ nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi jää vähälle huomiolle. Samalla nuorten koulupudokkuuden taustalla olevat sosiaaliset ja psykologiset haasteet jäävät liian vähälle resurssille, vaikka niiden ennaltaehkäisy säästäisi pitkällä aikavälillä valtavasti yhteiskunnan varoja.

Kaupunkien taloudelliset paineet – koulutuksen resurssit tiukoilla

Kaupunkien taloudelliset haasteet ovat oma lukunsa. Vaikka koulutuksen järjestäminen on yhä kuntien vastuulla, monet kaupungit kamppailevat tiukkojen budjettileikkausten ja resurssipulan kanssa. Tämä näkyy koulujen arjessa, jossa oppilashuollon palveluja on niukasti, ryhmäkoot ovat suuria, ja opettajilla on liian vähän aikaa huomata, jos joku on pudonnut kelkasta.

Koulutoimen ja sosiaalitoimen rajapinnassa olevat nuoret – erityisesti ne, joilla on oppimisvaikeuksia tai sosiaalisia ongelmia – jäävät usein vaille tarvittavaa tukea. Vaikka koulu yrittäisi ohjata oppilaita tuen piiriin, resurssien puute kaupungeissa tarkoittaa, että tämä prosessi on hidas ja usein riittämätön. Kun kaupunkien talous on tiukilla, pitkän aikavälin investointeihin, kuten nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn, ei aina löydy varoja.

Yhteistyön kehittämisen haasteet – miksi rajat ovat niin tiukat?

Koulupudokkaiden auttaminen vaatii toimialojen välistä yhteistyötä. Koulu, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu voisivat toimia yhdessä, mutta tämä vaatii tiivistä ja saumatonta yhteistyötä, jota ei ole helppo rakentaa. Ongelma ei ole pelkästään halussa tehdä yhteistyötä, vaan rakenteellisissa esteissä ja budjettirajoitteissa.

Yksi merkittävimmistä esteistä yhteistyön kehittämisessä on resurssien hajanaisuus. Jokaisella toimialalla on oma budjettinsa ja prioriteettinsa, eikä ole selvää, kuka rahoittaa monialaisen yhteistyön, joka voisi todella auttaa koulupudokkaita. Esimerkiksi hyvinvointialueet ja kaupungit saattavat molemmat odottaa, että toinen ottaa vastuun yhteistyön vetämisestä ja resurssoinnista. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa mitään merkittävää kehitystä ei tapahdu.

Yhteistyötä jarruttavat myös hallinnolliset rakenteet. Koulut, sosiaalitoimi ja terveydenhuolto toimivat usein omissa siiloissaan, ja tiedonkulku niiden välillä on puutteellista. Moniammatillinen yhteistyö on periaatteessa hieno idea, mutta käytännössä se vaatii rakenteellisia muutoksia ja lisäresursseja, joita ei ole helppo saada. Yksikään toimiala ei halua kantaa lisää vastuuta, jos sen oma budjetti on jo tiukilla.

Milloin rajapinnat uskalletaan ylittää?

Koulupudokkaiden auttaminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon tulisi tarttua kunnolla, mutta taloudellisten haasteiden ja yhteistyön esteiden vuoksi nuoret jäävät helposti väliinputoajiksi. Rajapinnat ylitetään vasta silloin, kun kaikki osapuolet – hyvinvointialueet, kaupungit ja valtiovalta – tunnustavat, että ennaltaehkäisy ja yhteistyö ovat pitkällä aikavälillä kannattavampia kuin kriisien jälkihoito.

Taloudelliset haasteet eivät saa olla syy jättää nuoret ilman tukea. Päinvastoin: juuri näinä aikoina tarvitaan rohkeita investointeja nuorten hyvinvointiin. Yhteistyön kehittäminen ei vaadi pelkästään uusia rakenteita, vaan myös uutta ajattelutapaa. On uskallettava katsoa toimialojen rajojen yli ja ymmärrettävä, että nuoren elämä ei lokeroidu siiloihin. Koulupudokas ei ole vain koulun tai sosiaalitoimen ongelma – hän on meidän kaikkien yhteinen vastuumme.