Hyvää joulua

Jouluun liittyy paljon latausta. Moni odottaa paljon joulua ja odotukset ovat korkealla, miten ihanaa on olla yhdessä, naurua, hymyä, hyvää oloa ja mukavaa yhdessäoloa. Aina se ei toteudu.

Aina ei pysty tarjoamaan lapselleen sellaista joulua kuin itse toivoisi.

Muutama vuosi sitten kärsiessäni masennuksesta en kyennyt tekemään kotona joulua. Yritin kyllä, mutta en pystynyt siihen siinä määrin, mitä olisin toivonut. Tuolloin sain apua. Olen edelleenkin kiitollinen tälle ihmiselle, joka teki paljon töitä eteeni ja varsinkin lasteni eteen. Toki hän työkseen sitä teki ja tekee edelleen, mutta se miten aidosti, tiukallakin otteella ja lämmöllä hän työtään tekee, on ollut mulle asia, jota en lakkaa ajattelemasta. ”Olet edelleen tärkeä.” Sanoisin hänelle, jos voisin.

Tänä vuonna paketoin lahjan joulupuukeräykseen ja ajattelin sinua. Paketoidessani ajattelin myös häntä, joka oli paketoinut lahjan, jonka oma pieni poikani tuolloin sai. Toivon, että tästä lahjasta on iloa hänelle, jonka sen vastaanottaa ja toivon, että siitä on iloa myös hänen huoltajilleen.


Monet joulut ovat olleet minulle ja perheelleni mieleenpainuvia. Monestakin syystä. Tästä voit lukea enemmän hyvin mieliin jäävästä joulunajasta, jolloin emme tienneet tuleeko minulle joulua.

”Joulua on alkanut arvostaa eri tavalla kuin ennen. Olen usein miettinyt sitä, että iän tullessa ja varsinkin lasten jälkeen on joululle tullut eri tarkoitus kuin ennen, mutta kokemamme joulu, kun olin sairaalassa, tietämättömyys omasta tilasta ja kuolemanpelko, on tuonut aivan eri syvyyden jouluun.”

Isäni menehtyi 2017 jouluaatonaattona ja se on tuonut jälleen jouluun aivan oman sävynsä. Joulussa on paljon asioita, tuoksuja, perinteitä, mistä tulee isä mieleen. Ja edelleen vielä syvän surun.

Toivon kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi hyvää joulua sinulle.

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa lehdessä: Turvaton joulu

Kirjoitin kolumnivuorollani joulun odotuksesta ja siitä, että kaikki eivät sitä aina välttämättä odota.

Turvaton joulu

Oman perheeni joulua valmistellessa minua ilahduttaa suunnattomasti tieto siitä, että kaikki, jo kotoa poismuuttaneetkin lapset puolisoineen ovat tulossa. Samalla omaa perhejouluani valmistellessa ajatukseni karkaavat heidän luokseen, joilla ei ehkä ole samankaltaista mitä odottaa. Joulu on lastenjuhla, mutta kaikkialla, kaikille se ei tunnu siltä. Kaikki lapset eivät odota joulua innolla.

Osa lapsista kokee jouluna entistä kovempaa hätää ja ulkopuolisuuden tunnetta. Joskus aikuisen huoli ja ahdistus kasvavat niin isoiksi, ettei lapselle jää tilaa. Toisissa perheissä joululahjoihin tai -herkkuihin ei jää rahaa. Osattomuuden tunne voi kasvaa suureksi pienen kantaa ja aikuistuvilla nuorilla lähestyvä joulunajan yksinäisyys tai irrallisuuden tunne voi ahdistaa.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan joka kolmas lapsi joutuu kokemaan kaltoinkohtelua, väkivaltaa tai altistumaan perheväkivallalle kotonaan Suomessa. Loma-ajat voivat olla väkivaltaisessa perheessä arkeakin rajumpaa aikaa, kun alkoholia kulutetaan. Vanhempien päihdeongelmasta Suomessa kärsii arviolta 70 000 lasta. Tilanteet voivat kärjistyä väkivallaksi tai sen uhaksi.

Liian moni lapsi ja nuori viettää tämänkin joulun turvattomassa kodissa, jossa joulun odotus on täynnä pelkoa. Turvattomassa kodissa kasvaminen jättää pitkät jäljet kasvavan lapsen elämään

Kun kotiin jääminen on väkivallan, uhkailun tai pelon takia mahdotonta tai vaarallista, apua saa turvakodista. Turvakodissa oleminen on asiakkaalle maksutonta. Noin 150 lasta ja aikuista viettää tämän joulun Ensi- ja turvakotienliiton jäsenyhdistysten 19 turvakodissa. Turvakodit päivystävät vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri. Apua on viisasta ja rohkeaa hakea. Jos alkaa pelottaa, jo silloin kannattaa hakea apua, eikä odottaa tilanteen kärjistymistä. Tietoa turvakodeista ja muista avun lähteistä löytyy Nettiturvakoti.fi.

Jokainen ansaitsee viettää joulun turvassa.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.) sekä Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs.

Voit lukea kolumnin myös Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6441746

Vuoden viimeinen kokousviikko

Vuoden viimeinen valtuustoviikko taisi olla vuoden kiireisin kokousviikko.

Maanantaina oli kaupunginvaltuuston valtuustoinfo ja valtuustoryhmän kokous. Ensimmäistä kertaa jätin valtuustoinfon väliin, sillä lapseni oli ollut edellisellä viikolla leikkauksessa ja lekottelimme yhdessä sohvalla.

Tiistaina oli aluevaltuuston kokous, jossa käsiteltiin mm. hyvinvointialueen talousarviota, investointiohjelmaa ja vastausta ryhmäni puolesta jättämääni aloitteeseen omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle.

Talousarviosta käytiin pari tuntia keskustelua, josta suurin osa koski 300 000 euron ”säästöä”. Keskustelua käytiin siitä, että lakkautetaanko Hangon vuodeosasto vai Tapiolan ja Espoon keskusten ikäihmisten palvelukeskukset. Kokoomus esitti, että vähennetään 0,3 miljoonaa euroa Hangon vuodeosastopaikkojen lakkauttamisella 1.9 alkaen ja näillä rahoilla turvataan Espoon ja Tapiolan ikäihmisten palvelukeskusten toiminta. Pidin jotenkin karmivana esitystä, että turvataan yhden alueen palveluja lakkauttamalla toisen alueen palveluja. Kannatin esitystä, että lisätään talousarvioon 300 000 euroa, jotta molempien tarvittavat palvelut säilyvät. Kävin myös pitämässä puheenvuoron talousarviosta.

Suomessa noin 18 % kuolemista liittyy ravitsemukseen. Tämä on enemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja huomattavasti enemmän kuin vähäiseen liikuntaan liittyvät kuolemat (3 %) ja yhtä paljon kuin tupakkaan ja alkoholiin liittyvät kuolemat yhteensä.

Puhuin ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi hoitopolkua koko hyvinvointialueella.

Esitin toivomuksen, että se huomioitaisi taloussuunnitelmassa.
Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Kokouksessa käsiteltiin myös ryhmäni puolesta jättämääni aloitetta omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle.

Pidin aloitteentekijänä puheenvuoron vastauksesta aloitteeseen omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta Länsi-Uudemaan hyvinvointialueelle.

On harmillista, että hyvinvointialueelle ei nähdä tarpeelliseksi perustaa tärkeää omaishoidon neuvottelukuntaa.
Vastauksessa aloitteeseemme todetaan, kuten aloitteessakin, että omaishoito on merkityksellinen ja kustannustehokas tapa huolehtia hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevasta läheisestä esimerkiksi ympärivuorokautiseen palveluasumiseen verrattuna.


Esitin pontta, jonka aluevaltuusto hyväksyi yksimielisesti: aluevaltuusto toivoo omaishoitajayhdistyksien huomioimisen selvittämistä valmisteilla olevassa osallisuusohjelmassa.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa keskiviikkona käsiteltiin mm. hallintojohtajan viran perustamista, Lohja700-juhlavuoden päätöstä sekä lausuntoa vuoden 2022 arviointikertomuksesta valtuustolle ja tarkastuslautakunnalle. Hallintojohtajan viran perustaminen on ollut hallinto-oikeudessa ja sitä on käsitelty kaupunginhallituksessa sekä henkilöstöjaostossa useita kertoja, toki myös lehtien palstoilla. Hallintojohtajan virkaan tehty valinta ei ole mennyt hallintosäännön mukaan ja tästä syystä asia piti hoitaa oikein. Eipä siinäkään onnistuttu, mutta se ei enemmistöä haittaa. Ei tosin valittajiakaan, sillä kokoukseen tehty vastaesitys, jota olin aikonut kannattaa, vedettiinkin pois. Ymmärrän sen toisaalta, sillä on tärkeää myös saada asiat eteenpäin. Perusteena vastaesityksen poisvedolle oli myös se, että asiaa tullaan käsittelemään jälleen kaupunginhallituksessa.

Kokouksessa oli pari jännää juttua. Ensimmäinen oli se, että kukaan, siis kukaan (ei edes tarkastuslautakunnasta) käynyt pitämässä puheenvuoroa lausunnosta vuoden 2022 arviointikertomuksesta valtuustolle ja tarkastuslautakunnalle. Toinen, mikä on jännää, on se, että tällä hetkellä hallintojohtajan tehtäviä hoitaa siihen aikoinaan väärin valittu, mutta hän ei ole hallintojohtaja, vaan väliaikainen hallintojohtaja, silti esityslistoilla ja pöytäkirjassa hänen tittelinään on hallintojohtaja.

Lohja700-juhlavuoden päätöksestä ryhmäni esitti asiaa uudelleenvalmisteluun, sillä esitetty vaihtoehto Paloniemen huvimajan siirtäminen museon alueelle ei ollut mielestämme realistinen eikä edes hyvä vaihtoehto. Ryhmämme oli varttivaltuuston esittämän yläkoulujen pihojen parantamisen takana. Ryhmämme varapuheenjohtaja Hilkka Hyrkkö kävi pitämässä erinomaisen ryhmäpuheenvuoron.

Torstaina oli tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan kokous, jossa päätettiin järjestöavustuksista. Kokouksessa käytiin tiukkaa ja laajaa keskustelua.

Esitin kysymyksiä liittyen omaishoitajien järjestöjen avustuksiin sekä Loistosetlementin tyttöjen talo-avustukseen. Tästä tein vastaesityksenkin, jonka hävisin.

Lautakunnan kokouksen aikana nostettiin esiin myös se, että lautakunnan tehtävänä on tehdä päätöksiä, ei keskustella. Itse pidän keskustelua yhtenä tärkeimmistä keinoista tehdä hyvä ja perusteltu päätös, varsinkin jos valmistelu ei ole ollut tarpeeksi tyhjentävä.

Kaupunginhallituksessa maanantaina olin varsinaisen jäsenemme ollessa estyneenä. Käsittelyssä oli mm. Ojamon kartanon kiinteistön luovuttaminen Lohjan kaupungille sekä investointituki Valon koneelle.

Ojamon kartanon vuosittaisista kustannuksista ei viranhaltijat osanneet kertoa, edes arvioita. Juoksevista kuluista kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja kertoi tulevan noin 30-50 000 vuodessa. Toki vanhassa kiinteistössä on kunnossapito- ja korjauskuluja tulossa lisää. Kartanon historiallisuuden vuoksi hallitus oli vastaanottamisen puolesta. Itse en niinkään, mutta en tehnyt vastaesitystä.

Investointituesta Valon koneelle tehtiin vastaesitys, että tukea ei myönnetä, sillä määrärahaa ei ole vielä tälle vuodelle. Kannatin esitystä. Totesin, että täällä ei jälleen olla köyhiä eikä kipeitä. Nuorille ei ole antaa rahaa, eikä ole varaa palkata koulunuorisotyöntekijöitä, mutta yrityksille voidaan antaa rahaa, jota ei edes ole. Yritystoiminta on tärkeää, itsekin olen yrittäjäperheestä ja olen yrittäjän vaimo, mutta tällä hetkellä määrärahaa ei ylimääräiselle 200 000 eurolle ole. Vastaesitys hävisi 11-2.

Arvovalintoja.

Hyvinvointialueen talousarvio

Länsi-Uudenmaan talousarviosta neuvotellaan neuvottelukunnan toimesta ja aluevaltuusto päättää siitä joulukuun kokouksessaan.

Hyvinvointialueella on kovia paineita ja halua olla mallioppilas ja kiriä mahdollisimman nopeasti.

Säästölistoja ja esitettyjä säästökeinoja lukiessani pohtimani saa vahvistuksen. Mietin kuinka uudistuminen voi toteutua, kun on samat henkilöt tekemässä kuin ennenkin?

Puheissa on ollut ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen tärkeys, listoilla se ei näy.

Mietin ja käännän ajatuksiani siitä, kuinka hyvinvointialue voi säästää?


Hyvinvointialueiden kyky säästää riippuu monista tekijöistä, kuten niiden hallinnon tehokkuudesta, taloudellisista resursseista, päätöksenteon läpinäkyvyydestä sekä alueen väestön tarpeista ja odotuksista. Hyvinvointialueet voivat pyrkiä säästämään eri tavoin:

Tehokas resurssien käyttö: Hyvinvointialueet voivat pyrkiä optimoimaan resurssien käytön, kuten terveydenhuollon palveluiden ja henkilöstön, jotta voidaan tarjota laadukasta hoitoa mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Ennaltaehkäisy: Panostaminen ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten terveysvalistukseen, varhaiseen puuttumiseen ja terveyden edistämiseen, voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia.

Digitalisaatio: Käyttämällä teknologiaa ja digitalisaatiota terveydenhuollossa, hyvinvointialueet voivat tehostaa toimintaansa ja säästää kustannuksia esimerkiksi potilastietojärjestelmien avulla.

Yhteistyö muiden alueiden ja organisaatioiden kanssa: Hyvinvointialueet voivat tehdä yhteistyötä muiden alueiden, terveysalan yritysten ja järjestöjen kanssa saadakseen resursseja ja palveluita edullisemmin.

Hallinnolliset muutokset: Tehokkaampi hallinto ja päätöksenteko voivat johtaa kustannussäästöihin. Esimerkiksi byrokratian vähentäminen ja päällekkäisten toimintojen eliminointi voivat tuoda säästöjä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että liiallinen säästäminen terveydenhuollossa voi vaarantaa palvelujen laadun ja potilasturvallisuuden. Siksi säästäminen tulisi aina tehdä harkiten ja tasapainossa palvelujen laadun ja saatavuuden kanssa.


Pohdin, mikä olisi uusi keino tehostaa toimia terveydenhuollossa?

Tehostamalla terveydenhuoltoa voidaan parantaa palvelujen laatua, saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Tässä muutamia uusia keinoja terveydenhuollon toimintojen tehostamiseksi:

Etälääketiede ja etähoito: etälääketiede mahdollistaa lääkärien ja potilaiden välisen viestinnän etäyhteyksien kautta. Etähoito voi sisältää videovastaanottoja, tekstiviesti- ja puhelinneuvontaa sekä etämonitorointia, mikä parantaa potilaiden pääsyä hoitoon ja vähentää fyysisten tapaamisten tarvetta.

Tekoäly terveydenhuollossa: Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi potilaiden tietojen analysoinnissa, diagnoosien tekemisessä ja hoitosuositusten antamisessa. Tämä voi nopeuttaa päätöksentekoa ja auttaa lääkäreitä tekemään parempia päätöksiä.

Big Data ja analytiikka: Terveydenhuollossa kerätään valtavia määriä dataa. Big Data -analytiikan avulla voidaan löytää trendejä, ennustaa sairauksien esiintymistä ja optimoida resurssien käyttöä.

Älykkäät terveyssovellukset ja laitteet: Potilaiden käytössä olevat älykkäät sovellukset ja laitteet voivat auttaa heitä seuraamaan terveydentilaansa, lääkitystään ja liikuntaansa. Tämä antaa lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle tarkempaa tietoa potilaiden tilasta ja auttaa heitä tekemään personoidumpia hoitosuosituksia.

Robotiikka terveydenhuollossa: Robotiikkaa voidaan käyttää apuna monissa terveydenhuollon tehtävissä, kuten leikkauksissa, fyysisissä kuntoutuksissa ja lääkkeiden jakelussa. Robotit voivat suorittaa tarkkoja tehtäviä nopeammin ja tasalaatuisemmin kuin ihmiset.

Tärkein on ihmisten hyvinvointi ja palvelujen laatu sekä saavutettavuus.

Potilastietojärjestelmien integraatio: Erilaisten potilastietojärjestelmien parempi integraatio mahdollistaa tietojen saumattoman jakamisen eri terveydenhuollon toimijoiden välillä. Tämä vähentää turhia toistotöitä ja parantaa tiedonkulun sujuvuutta.

Koulutus ja osaamisen kehittäminen: Panostaminen terveydenhuollon henkilöstön jatkuvaan koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen voi parantaa palvelujen laatua ja potilasturvallisuutta.

Näiden teknologisten ja organisatoristen keinojen avulla terveydenhuoltoa voidaan tehostaa ja samalla parantaa potilaiden hoitokokemusta. On kuitenkin tärkeää huomioida eettiset näkökohdat ja potilastietojen turvallisuus näitä teknologioita hyödynnettäessä.

Entä mikä olisi kustannustehokasta ja inhimillistä terveydenhuoltoa?


Kustannustehokas ja inhimillinen terveydenhuolto voi perustua useisiin periaatteisiin ja käytäntöihin, jotka yhdistävät korkean hoidon laadun, tehokkuuden, taloudellisuuden ja potilaslähtöisyyden. Tässä joitakin keskeisiä tekijöitä:

Ennaltaehkäisy: Panostaminen terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia. Tämä sisältää terveysvalistusta, rokotuksia, terveellisen elämäntavan edistämistä ja varhaista puuttumista terveysriskeihin.

Integroitu hoitomalli: Terveydenhuollon eri osa-alueiden, kuten perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden, integrointi voi parantaa hoidon koordinointia ja vähentää päällekkäistä työtä.

Potilaskeskeisyys: Potilaiden kuunteleminen ja heidän tarpeidensa ymmärtäminen on avainasemassa. Potilaiden osallistuminen hoitopäätöksiin ja heidän kunnioittaminen yksilöinä on tärkeää inhimillisessä terveydenhuollossa.

Tietotekniikan hyödyntäminen: Älykkäät potilastietojärjestelmät, telelääketiede ja etähoitomahdollisuudet voivat parantaa hoitoprosessien tehokkuutta ja potilastyytyväisyyttä sekä vähentää kustannuksia.

Varhainen diagnosointi ja hoito: Varhainen sairauksien diagnosointi ja hoito voivat vähentää pitkän aikavälin hoitokustannuksia ja parantaa potilaiden ennustetta.

Taloudellinen läpinäkyvyys: Terveydenhuollon organisaatioiden tulee olla taloudellisesti läpinäkyviä, jotta varat voidaan kohdentaa tehokkaasti. Tämä sisältää budjetoinnin, kustannustehokkuuden seurannan ja resurssien oikeudenmukaisen jakamisen eri osastojen välillä.

Kumppanuudet ja yhteistyö: Yhteistyö eri terveydenhuollon toimijoiden, kuten julkisen ja yksityisen sektorin, kanssa voi tuoda synergiaetuja ja mahdollistaa resurssien jakamisen.

Koulutus ja ammattitaitoinen henkilöstö: Panostaminen terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen ja ammattitaitoon varmistaa, että hoito on laadukasta ja turvallista. Tyytyväinen ja motivoitunut henkilöstö on myös avainasemassa inhimillisen hoidon tarjoamisessa.

Yhdistämällä nämä tekijät terveydenhuoltojärjestelmä voi tarjota sekä kustannustehokasta että inhimillistä hoitoa potilaille. On kuitenkin tärkeää, että näitä periaatteita sovelletaan huolellisesti ja kohdennetaan erityisesti kunkin yhteiskunnan tarpeiden ja resurssien mukaisesti.

Mistä voi säästää sosiaali- ja terveydenhuollossa?


Sosiaali- ja terveydenhuollossa säästömahdollisuuksia voi löytyä useista eri lähteistä, mutta näiden säästöjen toteuttaminen on aina herkkä aihe, koska se voi vaikuttaa suoraan ihmisten terveydenhuoltopalveluihin ja hyvinvointiin. On tärkeää toteuttaa säästötavat harkiten ja varmistaa, että ne eivät vaaranna potilasturvallisuutta tai hoidon laatua. Joitakin mahdollisia säästökohteita sosiaali- ja terveydenhuollossa voivat olla:

Tehokkuuden lisääminen: Prosessien ja toimintatapojen arviointi voi paljastaa tehottomuutta ja tarjota mahdollisuuksia parantaa resurssien käyttöä. Tehokkaammat toimintatavat voivat vähentää aikaa ja kustannuksia.

Henkilöstökustannukset: Henkilöstökustannukset muodostavat suuren osan terveydenhuollon budjetista. Henkilöstön koulutusta ja työnkuvan uudelleenorganisointia voidaan harkita säästöjen saavuttamiseksi.

Lääkehoitojen hintaneuvottelut: Neuvottelut lääkeyritysten kanssa lääkkeiden hintojen alentamiseksi voivat tuoda merkittäviä säästöjä terveydenhuollolle.

Hallinnolliset säästöt: Bürokratian vähentäminen ja hallinnollisten toimintojen virtaviivaistaminen voivat vähentää kustannuksia.

Ennaltaehkäisy: Panostaminen terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia. Terveellisen elämäntavan edistäminen ja riskitekijöiden hallinta voivat vähentää kroonisten sairauksien hoitokustannuksia.

Teknologian hyödyntäminen: Älykkäät potilastietojärjestelmät, etähoitomahdollisuudet ja telelääketiede voivat vähentää matkustamiseen liittyviä kustannuksia ja tehostaa hoidon tarjoamista.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa: Yhteistyö muiden terveydenhuollon organisaatioiden, järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa voi johtaa resurssien ja palveluiden tehokkaampaan jakamiseen.

Laitoshoidon vähentäminen: Kotihoitoa ja avohoitoa voidaan kehittää niin, että potilaita ei tarvitse sijoittaa sairaaloihin tai hoitolaitoksiin, mikä voi säästää kustannuksia.

On kuitenkin tärkeää huomata, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon tehtävät säästöt eivät saisi vaarantaa potilasturvallisuutta eivätkä heikentää palvelujen laatua. Säästötoimenpiteitä tulisi suunnitella ja toteuttaa huolellisesti, ottaen huomioon potilaiden tarpeet ja hyvinvointi.

Mietin talousarviossa esitettyjä lukuja keinoja säästää ja mietin, että onko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen mahdollista säästää 50 miljoonaa euroa?

Hyvinvointialueen kyky säästää 50 miljoonaa euroa riippuu monista tekijöistä, kuten alueen väestömäärästä, terveyspalveluiden tarpeista, nykyisistä resursseista, hallinnollisista rakenteista ja siitä, miten tehokkaasti resursseja käytetään.

Säästömahdollisuuksia voi olla erilaisia, kuten prosessien tehostaminen, henkilöstökustannusten hallinta, lääkeostojen neuvottelut, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja hallinnollisten kulujen karsiminen. Myös teknologian hyödyntäminen, kuten etähoitopalvelut ja älykkäät potilastietojärjestelmät, voi tuoda säästöjä pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointialueiden suunnittelussa ja strategiassa otetaan yleensä huomioon taloudelliset tavoitteet ja pyrkimykset tehostaa palveluja. On kuitenkin tärkeää, että säästötoimenpiteet eivät vaaranna palvelujen laatua tai potilasturvallisuutta.

Lopullinen arvio säästömahdollisuuksista ja niiden toteutettavuudesta tulisi tehdä asiantuntijoiden ja taloustieteilijöiden toimesta, jotka voivat tarkastella alueen erityispiirteitä ja tehdä kattavan taloudellisen analyysin. Mietin myös, onko näin toimittu?

Ajatuksissani on paljon toistoa, mutta koen, että kaikki liittyy kaikkeen.

Toivon neuvotteluihin inhimillisyyttä, realistisuutta sekä järkeä eikä liikaa oman ideologian painotusta ja omien tavoitteiden puskemista.

Isällä on väliä

Isä.

Isä on valvonut vuoteeni vierellä, laskenut jalkapohjassani olevien piikinjälkien määrän, vahtinut untani. Synnyin etuajassa ja vanhempani ovat kertoneet, kuinka he pelkäsivät vauvan sairaalassaoloajan, kuinka vauvalta oli otettava näytteitä ja kokoajan.

Häissäni isä piti puheen, jota kukaan ei pystynyt kuuntelemaan kuivin silmin. Eräs häävieras oli sanonut tyttärelleen, että kuule, jos mä en pysty sulle pitämään puhetta, kuule nyt. Isä sanoi minulle, että ” Heprealaisilla on kaunis nimi tyttärelleen, joka merkitsee isäsi iloitsee. Lotta, nimesi voisi olla Abigail. Olet tuonut isällesi iloa joka päivä.”

Tänään en päässyt käymään isäni luona, enkä voinut soittaa. Olen joka vuosi ainakin soittanut ja isä aina odotti ja jos soittoa ei kuulunut heti aamusta, oli isä huolissaan.

Tiedän, että isä oli ylpeä musta aina ja hänelle yksi tärkeistä päivistä oli se, kun Tasavallan Presidentti myönsi minulle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitain kultaristein. Isä soitti minulle ja sanoi ”isin ritari”

Isä
Isä vuodeosaston parvekkeella

Isä on aivan varmasti vaikuttanut siihen, mitä nyt olen.

Omalle isälle, isänpäivänä ilman sinua, ikävöin sinua.

kaikille isille, isänvirkaa toimittaville, läheisille, isäpuolille, vaareille, ukeille, paapoille, äijille, fatseille ja faijoille ihanaa isänpäivää.

Olette rakkaita

Saako lapsi tukea – paperilla saa, käytännössä ei

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini neurovähemmistölasten ja -perheiden avunsaannin kokemuksista.

Saako lapsi tukea – periaatteessa saa, käytännössä ei

Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselystä perusopetuksessa olevien vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten huoltajille vuodenvaihteessa 2020–2021 käy ilmi, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja tarpeiden mukaiset mukautukset toteutuivat kaikkein heikoimmin neurokirjon lapsilla. Kyselyssä käy ilmi lukuisia ongelmia ja viiveitä, joita lasten tarvitsemien tukitoimien, yksilöllisten järjestelyjen ja kouluympäristön mukautusten saamisessa oli ollut.

Osa kyselyyn vastanneista perheistä oli joutunut käymään vuosikausia kestäneitä taisteluita tukitoimien saamiseksi, jolloin lapsen tai nuoren hyvinvointi oli ehtinyt heikentyä monin tavoin. Ongelmien kärjistyessä saattoi syntyä kouluakäymättömyyttä, jota koulu yritti ratkoa mm. lastensuojeluilmoituksilla. Vastanneista 52 % neurokirjon lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lapsi saanut tarvitsemaansa tukea kaverisuhteissa koulussa.

Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy.

Moni neuronkirjon nuori kokee olevansa väärinymmärretty, ei ole tunnistettu neuronkirjoa ja diagonosoidaan liian myöhään, jotta olisi saanut apua ajoissa. Kiusataan, syrjitään, jätetään ulkopuolelle. Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy, monesta eri syystä. Moni tippuu yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Koulupudokkuus, koulustakieltäytyminen, päihdeongelmat ja kodittomuus ovat esimerkikkejä haasteista, joita esim. adhd-piirteinen kohtaa elämässään muita todennäköisemmin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle n. 1,2 miljoonaa euroa. Meno syntyy erilaisista palvelukustannuksista, tuista ja saamatta jääneistä verotuloista. Suomessa on arviolta n. 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Kuinka moni heistä olisi ollut tavoitettavissa varhaisella tuella? Ennaltaehkäisevien palvelujen avulla?

Maanantaina 30.10. klo 18 keskustelemme Hiiden Omaishoitajien luona Mäntynummen yhtenäiskoulun rehtorin ja Muijalan koulun vs. rehtorin kanssa mikä on koulun rooli ja vastuu ja mikä on vanhempien rooli ja vastuu. Mitä me voimme huoltajina tehdä, kuinka tehdä yhdessä lasten eteen töitä?

Kirjoittaja on lohjalainen neurovähemmistöäiti, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kesk.).

Tilaisuus muuten striimataan ja paikallekin voi tulla!