Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto kokoontui 1.10.2024 käsittelemään muun muassa osavuosikatsausta ja hallintosääntömuutoksia. Kokouksessa talouden haasteet nousivat selkeästi esiin, vaikka virkajohto pyrkikin tuomaan esille myös positiivisia näkökulmia.
Osavuosikatsauksessa konsernijohtaja kertoi, että alue on tehnyt hyvää työtä taloustavoitteiden saavuttamisessa, mutta ennustettua suurempi alijäämä varjostaa tilannetta. Alun perin arveltiin, että alijäämä olisi neljä miljoonaa euroa, mutta nyt se onkin 37 miljoonaa. Tämä nostaa Länsi-Uudenmaan alijäämän valtakunnan kuudenneksi suurimmaksi, mutta asukasta kohden se on silti toiseksi pienin.
Konsernijohtaja Syrjäsen mukaan talouden tasapainottaminen on väistämätöntä, ja alijäämän kuromiseksi on tehtävä korjausliikkeitä vuosina 2025-2026.
Kokouksessa käytiin myös vilkasta keskustelua hallintosäännön muutostarpeista ja kaksi äänestystä aiheutti eniten keskustelua, joista toinen oli keskustan muutosesitys. Ehdotimme aluevaltuuston ja lautakuntien päätäntävallan vahvistamista suhteessa aluehallitukseen ja virkamiehiin. Tällä hetkellä aluehallitus tai johtava viranhaltija voi tehdä merkittäviä päätöksiä palvelujen heikentämisestä tai lakkauttamisesta, mutta halutessaan aluehallitus voi tuoda päätöksen valtuuston käsiteltäväksi.
Esitin ryhmämme puheenvuorossa muutosta, jonka mukaan aluevaltuusto päättäisi kaikista palveluiden pysyvistä heikennyksistä tai lakkautuksista. Lisäksi ehdotin, että tietyt aluehallituksen tehtävät, kuten liikkumista tukevien palveluiden toimintaohjeet ja perhehoidon palkkioiden periaatteet, siirrettäisiin palvelut- ja resurssilautakunnalle.
Valtuutettu Eerikki Viljanen kävi pitämässä erinomaisen ja aluevaltuutettuja kannustavan kannatuspuheenvuoron, jossa muistutti, että todella moni puhuja oli käynyt lausumassa siitä, että aluevaltuustolle ei tuoda asioita päätettäväksi. Moni lausui siitä, että aluevaltuuston pitäisi päättää.
Äänestyksessä jäimme kuitenkin lähes yksin (70-4-4), vaikka monet valtuutetut puheenvuoroissaan myönsivät, että aluevaltuustolla on liian vähän päätäntävaltaa merkittävissä asioissa. Useat puheenvuorot siirsivät vastuun hallintosäännön muutoksista tulevalle valtuustokaudelle.
Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehteen mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin 24.9.
Kirjoituksessani vaadin faktojen pohjalta käytyä keskustelua sote-uudistuksesta. Vuoden 2023 alussa voimaan astunut sosiaali- ja terveysuudistus on herättänyt runsaasti keskustelua ja kritiikkiä. Kirjoituksessani korostan, että vaikka uudistus onkin kohdannut haasteita, on tärkeää pitää mielessä uudistuksen pitkän aikavälin tavoitteet: kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä.
Haasteet ovat todellisia, mutta myös odotettuja. Myönnän, että uudistuksen alkutaival on ollut haastava. Hyvinvointialueet ovat joutuneet kamppailemaan muun muassa inflaation, palkankorotusten ja koronaepidemian aiheuttamien haasteiden kanssa. Muistutan kuitenkin, että tällaisia haasteita olisi ollut vaikea välttää missään järjestelmässä.
Hallituksen lisäbudjetti ei ole uusi raha.
Kritisoin myös hallituksen lupaamaa lisäbudjettia. Korostan, että kyseessä ei ole uusi satsaus, vaan lakisääteisiä eriä, jotka kuuluvat hyvinvointialueille joka tapauksessa. Vaadin rehellisyyttä ja konkreettisia toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi.
Palvelut lähelle ja yhteistyö tiivistymään.
Kirjoituksessani painotan, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ihmisiä. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva sote-piste ja kotiin annettaviin palveluihin on panostettava. Ammattilaisten yhteistyötä on myös kehitettävä, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.
Yhteistyö on avain onnistumiseen.
Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää kaikkien osapuolten yhteistyötä. Hallituksen on tuettava hyvinvointialueita riittävin resurssein ja lainsäädännöllisin muutoksin. Hyvinvointialueiden on puolestaan keskityttävä tehokkaaseen toimintaan ja palvelujen kehittämiseen.
Tulevaisuus on rakentamista.
Uudistustyö on vasta alussa. Vaikka haasteita onkin, on tärkeää pitää päämäärä mielessä: luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kaikille.
Kirjoitukseni kokonaisuudessaan:
Sote-uudistus: faktojen pohjalta kohti kestävämpää tulevaisuutta
Vuoden 2023 alussa voimaan astunut sosiaali- ja terveysuudistus on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Vaikka uudistus onkin kohdannut haasteita, kuten kasvaneet hoitojonot ja taloudelliset paineet, on tärkeää tarkastella tilannetta faktojen valossa.
Uudistuksen alkutaipale on ollut vähintäänkin haastava. Hyvinvointialueet ovat joutuneet kamppailemaan muun muassa inflaation, palkankorotusten ja koronaepidemian aiheuttamien haasteiden kanssa. Näitä ongelmia olisi ollut vaikea välttää missään järjestelmässä.
On kuitenkin muistettava, että uudistus on vasta alkuvaiheessa. Mikään suuri muutos ei tapahdu hetkessä. Sote-uudistuksen tavoitteena on luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä pitkällä aikavälillä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan aikaa, resursseja ja kaikkien osapuolten yhteistyötä.
Olisi myös syytä korostaa, että hallituksen lupaama lisäbudjetti ei ole mikään uusi satsaus, vaan se koostuu lakisääteisistä eristä, jotka kuuluvat hyvinvointialueille joka tapauksessa. Tämä ei siis tuo lisäresursseja ongelmien ratkaisemiseksi, vaikka se siltä saattaakin julkisessa keskustelussa näyttää. Tällaisen harhaanjohtavan viestinnän sijaan tarvitaan rehellisyyttä ja konkreettisia toimenpiteitä, jotka tukevat hyvinvointialueiden selviytymistä pitkällä aikavälillä.
Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ihmisiä. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva sote-piste ja kotiin annettaviin palveluihin on panostettava. Ammattilaisten yhteistyötä on myös kehitettävä, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.
Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää, että kaikki osapuolet tekevät yhteistyötä. Hallituksen on tuettava hyvinvointialueita riittävin resurssein ja lainsäädännöllisin muutoksin. Hyvinvointialueiden on puolestaan keskityttävä tehokkaaseen toimintaan ja palvelujen kehittämiseen.
On tärkeää muistaa, että uudistustyö on vasta alussa. Vaikka haasteita onkin, on tärkeää pitää päämäärä mielessä: luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kaikille.
Suomessa puhutaan usein koulutuksen tasa-arvosta ja siitä, kuinka jokaisella nuorella on oikeus oppia.
Koulupudokkuus on jatkuvasti kasvava ongelma, mutta monille tuntuu epäselvältä, kenen vastuulla ongelma lopulta on. Koulutoimi, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu toimivat omilla sektoreillaan, mutta näiden rajojen ylittäminen on yllättävän vaikeaa. Yksi keskeisistä syistä on taloudellisten resurssien puute, niin hyvinvointialueilla kuin kaupungeissa. Taloushaasteet ja yhteistyön kehittämisen vaikeudet tekevät tilanteesta entistäkin hankalamman.
Käytännössä näyttää siltä, ettei kukaan halua tai osaa tarttua tähän kysymykseen riittävällä vakavuudella.
Tilanne on absurdi: on olemassa koulujärjestelmä, sosiaalipalvelut, nuorisotyö ja lastensuojelu – kaikki valmiina auttamaan. Silti nuoret jäävät vaille tukea.
Miksi näin? Syy löytyy toimialojen välisistä rajoista, joita kukaan ei uskalla tai halua ylittää. Sen sijaan, että nuorta kohdeltaisiin kokonaisena ihmisenä, hänestä tulee ongelma, joka putoaa hallinnollisten sektoreiden väliin. Vai onko hän näkymätön?
Hyvinvointialueiden perustamisen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi ovat siirtyneet niiden vastuulle. Samalla vastuu koulupudokkaiden tukemisesta on entistä selvemmin hyvinvointialueiden ja kaupunkien yhteinen kysymys. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin kohdanneet suuria taloudellisia haasteita heti toimintansa alusta alkaen. Alueet kamppailevat budjettivajeiden kanssa, ja monissa tapauksissa palvelujen saatavuutta ja laatua on jouduttu tarkastelemaan kriittisesti.
Tässä tilanteessa nuoret koulupudokkaat eivät aina ole prioriteettilistan kärjessä. Taloudellisten paineiden alla hyvinvointialueet joutuvat keskittämään voimavarojaan akuutteihin terveydenhoidollisiin ongelmiin ja kriisitilanteisiin, jolloin pitkäjänteinen työ nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi jää vähälle huomiolle. Samalla nuorten koulupudokkuuden taustalla olevat sosiaaliset ja psykologiset haasteet jäävät liian vähälle resurssille, vaikka niiden ennaltaehkäisy säästäisi pitkällä aikavälillä valtavasti yhteiskunnan varoja.
Kaupunkien taloudelliset paineet – koulutuksen resurssit tiukoilla
Kaupunkien taloudelliset haasteet ovat oma lukunsa. Vaikka koulutuksen järjestäminen on yhä kuntien vastuulla, monet kaupungit kamppailevat tiukkojen budjettileikkausten ja resurssipulan kanssa. Tämä näkyy koulujen arjessa, jossa oppilashuollon palveluja on niukasti, ryhmäkoot ovat suuria, ja opettajilla on liian vähän aikaa huomata, jos joku on pudonnut kelkasta.
Koulutoimen ja sosiaalitoimen rajapinnassa olevat nuoret – erityisesti ne, joilla on oppimisvaikeuksia tai sosiaalisia ongelmia – jäävät usein vaille tarvittavaa tukea. Vaikka koulu yrittäisi ohjata oppilaita tuen piiriin, resurssien puute kaupungeissa tarkoittaa, että tämä prosessi on hidas ja usein riittämätön. Kun kaupunkien talous on tiukilla, pitkän aikavälin investointeihin, kuten nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn, ei aina löydy varoja.
Yhteistyön kehittämisen haasteet – miksi rajat ovat niin tiukat?
Koulupudokkaiden auttaminen vaatii toimialojen välistä yhteistyötä. Koulu, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu voisivat toimia yhdessä, mutta tämä vaatii tiivistä ja saumatonta yhteistyötä, jota ei ole helppo rakentaa. Ongelma ei ole pelkästään halussa tehdä yhteistyötä, vaan rakenteellisissa esteissä ja budjettirajoitteissa.
Yksi merkittävimmistä esteistä yhteistyön kehittämisessä on resurssien hajanaisuus. Jokaisella toimialalla on oma budjettinsa ja prioriteettinsa, eikä ole selvää, kuka rahoittaa monialaisen yhteistyön, joka voisi todella auttaa koulupudokkaita. Esimerkiksi hyvinvointialueet ja kaupungit saattavat molemmat odottaa, että toinen ottaa vastuun yhteistyön vetämisestä ja resurssoinnista. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa mitään merkittävää kehitystä ei tapahdu.
Yhteistyötä jarruttavat myös hallinnolliset rakenteet. Koulut, sosiaalitoimi ja terveydenhuolto toimivat usein omissa siiloissaan, ja tiedonkulku niiden välillä on puutteellista. Moniammatillinen yhteistyö on periaatteessa hieno idea, mutta käytännössä se vaatii rakenteellisia muutoksia ja lisäresursseja, joita ei ole helppo saada. Yksikään toimiala ei halua kantaa lisää vastuuta, jos sen oma budjetti on jo tiukilla.
Milloin rajapinnat uskalletaan ylittää?
Koulupudokkaiden auttaminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon tulisi tarttua kunnolla, mutta taloudellisten haasteiden ja yhteistyön esteiden vuoksi nuoret jäävät helposti väliinputoajiksi. Rajapinnat ylitetään vasta silloin, kun kaikki osapuolet – hyvinvointialueet, kaupungit ja valtiovalta – tunnustavat, että ennaltaehkäisy ja yhteistyö ovat pitkällä aikavälillä kannattavampia kuin kriisien jälkihoito.
Taloudelliset haasteet eivät saa olla syy jättää nuoret ilman tukea. Päinvastoin: juuri näinä aikoina tarvitaan rohkeita investointeja nuorten hyvinvointiin. Yhteistyön kehittäminen ei vaadi pelkästään uusia rakenteita, vaan myös uutta ajattelutapaa. On uskallettava katsoa toimialojen rajojen yli ja ymmärrettävä, että nuoren elämä ei lokeroidu siiloihin. Koulupudokas ei ole vain koulun tai sosiaalitoimen ongelma – hän on meidän kaikkien yhteinen vastuumme.
Hallintosääntö luotiin nopealla aikataululla, jotta uusi toimintamalli saataisiin käyntiin. Tuolloin oli perusteltua keskittyä päätöksenteossa aluehallitukseen ja virkajohtoon. Nyt, kun toiminta on vakiintunut, on luontevaa lisätä lautakuntien roolia, kuten neuvottelutoimikunnan esityksessä hieman nyt lisättiinkin.
Aluehallituksen tehtäviä on kuitenkin siirretty vain vähän. Ryhmämme mielestä voitaisiin siirtää lisää tehtäviä lautakunnille ja erityisesti aluevaltuustolle.
Olemme käyneet ryhmässämme sekä muiden luottamushenkilöiden kesken keskustelua siitä, että on vaikea määritellä, mikä on ”merkittävä” muutos palveluihin, sillä alueemme ovat hyvin erilaisia. Raha ei aina ole paras mittari tarpeiden arvioinnissa.
Toivomme, että aluevaltuuston rooli korostuisi enemmän. Ehdotimme, että hallintosääntöön lisätään selkeämpi painotus palvelujen merkitykselle. Erityisesti haluamme, että kaikki pysyvät palvelujen heikennykset tai lakkautukset vaatisivat aluevaltuuston päätöksen.
Ehdotimme, että aluevaltuusto saisi ensisijaisen päätösvallan kaikissa merkittävissä palveluja koskevissa muutoksissa.
Aluehallituksen tehtävistä liikkumista tukevien palveluiden toimintaohjeesta päättäminen, perhehoidon palkkioiden periaatteista päättäminen ja palvelusetelin käyttöönotosta päättäminen voisivat siirtyä palvelut- ja resurssilautakunnalle.
Nämä olivat meille kynnyskysymyksiä hallintosääntömuutoksessa. Pysyimme neuvotteluissa mahdollisimman pitkään, koska uskomme, että yhteistyö on tärkeää.
Keskustan aluevaltuustoryhmä ei hyväksynyt esitystä päivitetystä hallintosäännöstä
Hallintosääntö on yksi tärkeimmistä hyvinvointialueen asiakirjoista. Se määrää päätöksentekoprosessista ja vastuunjaosta eri toimielinten ja viranhaltijoiden kesken.
Nyt esillä olevassa, päivitetyssä hallintosääntöluonnoksessa on monia erinomaisia muutoksia, joita Keskustassa voidaan kannattaa. Kynnyskysymykseksi nousee kuitenkin aluevaltuuston merkitys ja sille kuuluva asema päätöksenteossa.
Keskustan aluevaltuustoryhmä halusi selkeästi hallintosääntöön kirjattavaksi, että euromäärästä riippumatta palvelutason muutokset, eli palvelupisteiden lakkauttamiset tai perustamiset, pitää tuoda aluevaltuuston päätettäväksi.
Euromääräisesti vähäinen, pieni terveyspiste voi olla pienemmän paikkakunnan asukkaille merkityksellinen. Hyvinvointialueemme on laaja ja alueen sisällä on suuriakin eroja kuntien ja kaupunkien välillä.
Keskustaryhmä kävi sisällään perusteellisen arvokeskustelun asiasta. Toisin kuin muut puolueet, Keskusta ei voinut hyväksyä neuvottelutulosta, jossa valtaa ei jaeta viranhaltijoilta ja aluehallitukselta laajemmalle päättäjien joukolle, käytännössä aluevaltuustolle.
Aluehallituksella ja virkajohdolla on nykyisellään liikaa päätösvaltaa. Keskittäminen oli perusteltua toiminnan alkuvaiheessa, nykytilanteessa se ei sitä enää ole. Valtaa ja vastuuta tulisi jakaa laajemmalle, jotta päätöksenteko olisi demokraattisempaa, edustuksellisempaa ja lähellä alueen asukkaita.
Laki hyvinvointialueesta (29.6.2021/611) määrää aluevaltuuston tehtävistä sekä asukkaiden osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista. Hyvinvointialueen asukkaat valitsevat vaaleissa edustajat aluevaltuustoon. Asukkaiden pitää voida olettaa, että Länsi-Uudellamaalla esimerkiksi palveluverkkoa koskevista lakkautuksista päättää aluevaltuusto, ei aluehallitus tai yksittäinen viranhaltija.
Keskustan neuvottelija Lotta Paakkunainen kertoo keskustaryhmän arvostavan käytyä keskustelua ja kaikkien osapuolten pyrkimystä sovun löytämiseen. Valitettavasti Keskusta ei voi hyväksyä nyt esitettyä hallintosääntöluonnosta. Toivottavasti esittämämme huolenaiheet otetaan jatkossa vakavasti.
Hyvinvointialueen asukkaat ja heille tarjottavat palvelut ovat tärkeimmät näkökulmat, jotka päätöksenteossa pitää huomioida. Haluamme Keskustassa varmistaa, että asukkaiden ääni ja palvelujen merkitys huomioidaan jatkossa entistä paremmin.
Länsi-Uudenmaan aluevaltuustossa käsiteltiin 11.6.2024 hyvinvointialueen asukkaille erittäin tärkeää aihetta: palvelujen verkoston kehittämistä. Keskusta oli mukana neuvotteluissa viime metreille asti, mutta emme voineet sitoutua lopulliseen neuvottelutulokseen sen liian keskittävän luonteen vuoksi. Lisäksi moni linjaus jäi liian tulkinnanvaraiseksi ja palvelujen kuvaukset olivat epämääräisiä. Meille tärkeä lähipalvelulupaus ei toteutunut riittävästi.
Suun terveydenhuollon palvelujen turvaaminen kouluilla tai niiden läheisyydessä sekä suuhygienistien tekemät hampaiden kunnon tarkastukset ja hampaiden puhdistukset tulee ulottaa jokaiseen hoivakotiin/asumispalveluyksikköön.
Pienten, hyvin toimivien ja sekä asukkaiden että henkilökunnan suosimien ikäihmisten asumispalveluyksiköiden jatkaminen.
Valitettavasti kaikki Keskustan muutosesitykset äänestettiin nurin.
Eerikki Viljanen piti erinomaisen yhteenvetopuheenvuoron ja esitti toivomuspontena, että ”toimivia palveluyksiköitä ei lakkauteta tai ajeta alas ennen kuin niiden palveluiden saatavuus on varmistettu kohtuullisella etäisyydellä”.
Keskusta teki ryhmänä myös aluevaltuustoaloitteen Karjalohja-Sammatin lähipalvelujen turvaamisesta monituottajamallilla. Odotamme mielenkiinnolla, millaisen vastauksen siihen aikanaan saamme.
Tänään Keskusta puolusti hartiavoimin alueen lähipalveluja lupaustemme mukaisesti. Valitettavasti valtaosa ryhmistä ja aluevaltuutetuista ei nähnyt tätä tavoitetta puolustamisen arvoisena strategisena linjauksena. Jatkamme kuitenkin työtämme lähipalvelujen puolesta, sillä uskomme vahvasti niiden merkitykseen hyvinvointialueen asukkaille.
Lähipalvelut ovat Keskustalle sydämen asia. Olemme vakuuttuneita siitä, että lähellä tarjottavat palvelut parantavat asukkaiden hyvinvointia ja elämänlaatua. Lähipalvelut ovat myös tärkeitä alueen elinvoimaisuuden ja työllisyyden kannalta.
Keskusta jatkaa taistelua lähipalvelujen puolesta kaikilla tasoilla. Teemme yhteistyötä asukkaiden, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa varmistaaksemme, että Länsi-Uudenmaan alueella on jatkossakin laadukkaita ja helposti saavutettavia lähipalveluita.
Olin valmistellut omat puheenvuoroni siten, että kahta vastaesitystä varten kaksi puheenvuoroa, mutta koska aluevaltuustossa on erilainen käytäntö kuin kaupunginvaltuustossa sain ohjeistusta viranhaltijalta, että voin toki pitää kaksi puheenvuoroa, toisen pituus on kolme minuuttia ja jatkopuheenvuoro on minuutin mittainen tai voisin pitää yhden puheenvuoron, joka olisi hieman pidempi. Tiivistin ja yhdistin puheenvuoroni ja esitin vastaesitykseni yhden puheenvuoron aikana.
Alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin avannut hieman enemmän vastaesityksiäni, avaan niitä siis tässä:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat sekä kuulijat ruudun takana
Lautakuntien, nuorisovaltuuston, vanhus- ja vammaisneuvoston sekä asukkaiden kannanottoja lukiessani heräsi kysymys: ovatko sopuun päässeet ryhmät tutustuneet näihin kannanottoihin lainkaan?
Haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia kannanottoja tehneitä, erityisesti nuoria, jotka ovat aktiivisesti osallistuneet ja tuoneet esille tärkeät näkökulmansa. Nuorten panos on korvaamaton ja heidän näkemyksensä antavat meille arvokasta tietoa päätöksentekomme tueksi.
Monessa lausunnossa käy ilmi, että esitysluonnoksessa ei ole avattu riittävästi muutoksia, siirtymisiä tai mitä mikäkin palvelu, kuten arviointiyksikkö tai korttelikehittäminen, tarkoittaa. Tämä aiheuttaa epäselvyyttä ja vaikeuttaa päätöksentekoa sekä vähentää asukkaiden luottamusta prosessiin.
Näiden arvokkaiden mielipiteiden pohjalta teen seuraavan vastaesityksen:
Sen sijaan, että keskittyisimme palvelujen keskittämiseen, esitän, että koululaisten hammashoito toteutetaan edelleen koulun läheisyydessä. Lisäksi ikääntyneiden suunterveydenhuoltoon tulee kiinnittää erityistä huomiota heidän terveydentilansa ja hoitotasapainonsa varmistamiseksi. Suuhygienistien tekemät hampaiden kunnon tarkastukset ja hampaiden puhdistukset tulee ulottaa jokaiseen hoivakotiin.
Hammashoidon palvelujen keskittäminen heikentää palvelujen saantia merkittävästi ja lisää erikoissairaanhoidon palvelujen käytön riskiä, kun hampaat jäävät hoitamatta. Väestön ikääntyessä ja perussairauksien hoitotasapainon heikentyessä riskit vakaville hoitamattomista suun tulehduksista johtuville tulehduksille kasvavat. Säännöllinen ja saavutettavissa oleva suun terveydenhuolto on olennainen osa yleistä terveyttä. Suun terveysongelmien ennaltaehkäisy ja oikea-aikainen hoito voivat vähentää muiden terveysongelmien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, riskiä. Tätä taustaa vasten suun terveydenhuollon ennaltaehkäisevään toimintaan panostaminen voi vähentää kustannusten nousua tulevaisuudessa liittyen mahdollisiin seurannaissairauksiin ja ilmiöihin.
Tämä lähestymistapa tukee lasten hyvinvointia ja varmistaa, että hammashoito on helposti saavutettavissa. Se vähentää myös lasten ja heidän perheidensä logistisia haasteita. Panostamalla ennaltaehkäisevään hoitoon koulussa voimme parantaa lasten suun terveyttä ja ehkäistä tulevia ongelmia.
Eli toistan vastaesitykseni: esitän, että koululaisten hammashoito toteutetaan edelleen koulun läheisyydessä. Lisäksi ikääntyneiden suunterveydenhuoltoon tulee kiinnittää erityistä huomiota heidän terveydentilansa ja hoitotasapainonsa varmistamiseksi. Suuhygienistien tekemät hampaiden kunnon tarkastukset ja hampaiden puhdistukset tulee ulottaa jokaiseen hoivakotiin.
Kiitos.
Puheenvuoro Aluevaltuuston Kokoukseen: Iltarusko ja Karkkilan Vuodeosasto
Hyvät valtuutetut,
Olemme keskustan aluevaltuustoryhmän kanssa kiertäneet laajaa hyvinvointialuettamme, tutustuneet eri palveluihin ja keskustelleet henkilöstön, asukkaiden ja palvelujen käyttäjien kanssa. Tämän kiertueen myötä olemme saaneet kattavan käsityksen alueemme tilasta. Meillä on upeita palveluja, mutta myös kehittämistä vaativia kohteita. On selvää, että osaava henkilöstömme on suuri voimavaramme, mutta samalla on huolestuttavaa, että suuri osa heistä kokee, ettei heitä kuulla.
Palvelujen verkoston kehittäminen edellyttää, että henkilöstön ääni kuuluu aidosti. Pelkkä asioiden esittäminen Teams-kokouksissa ei riitä, eikä se korvaa aitoa kuulemista ja keskustelua. On tärkeää, että päätöksentekoprosessimme ovat läpinäkyviä ja osallistavia.
Missä tilanteessa ovat ikääntyneiden palveluasumisyksiköt ja vuodeosastot? Mitä päätöksiä on tehty ja mitä toteutettu ennen varsinaisten päätösten tekemistä? Onko palvelutarpeiden arviointi suoritettu aidosti ja onko pidemmän aikavälin järkevyyttä ja kustannustehokkuutta pohdittu riittävästi?
Näiden kysymysten pohjalta teen seuraavan vastaesityksen ikääntyneiden asumispalveluihin:
Esitän, että selvitetään Iltaruskon palveluasumisyksikön sekä muiden palveluasumisyksiköiden koko resurssin käyttöönottoa aidon tarpeen mukaan. Asiakasprofiilin kohdentaminen sellaisiin yksiköihin, joissa heidän arviointinsa, kuntoutus ja hoito onnistuvat osaamisen ja koulutustason mukaan, olisi kustannustehokasta ja järkevää.
Meidän tulee varmistaa, että resurssit kohdistetaan oikein ja että palvelut vastaavat alueemme asukkaiden tarpeisiin. Tämä edellyttää henkilöstön asiantuntemuksen hyödyntämistä ja palvelujen jatkuvaa kehittämistä yhdessä heidän kanssaan.
Kiitos.
Tiivistettynä puheenvuoroni:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja kuulijat ruudun takana,
Olen lukenut lautakuntien, nuorisovaltuuston, vanhus- ja vammaisneuvoston sekä asukkaiden kannanottoja ja kysyn, ovatko sopuun päässeet ryhmät tutustuneet näihin kannanottoihin? Haluan kiittää kaikkia kannanottoja tehneitä, erityisesti nuoria, heidän aktiivisesta osallistumisestaan. Nuorten näkemykset ovat meille arvokkaita.
Monet lausunnot tuovat esiin, että esitysluonnos ei riittävästi avaa muutoksia ja palveluja, kuten arviointiyksikköä tai korttelikehittämistä. Tämä aiheuttaa epäselvyyttä ja vaikeuttaa päätöksentekoa, vähentäen asukkaiden luottamusta prosessiin.
Teen seuraavan vastaesityksen liitteen sivulle 20:
Koululaisten hammashoito toteutetaan koulun läheisyydessä.
Ikääntyneiden suunterveydenhuoltoon kiinnitetään erityistä huomiota. Suuhygienistien tarkastukset ja puhdistukset tulee ulottaa kaikkiin hoivakoteihin.
Hammashoidon keskittäminen heikentää palvelujen saantia ja lisää erikoissairaanhoidon riskiä. Säännöllinen ja saavutettavissa oleva suun terveydenhuolto on olennainen osa yleistä terveyttä. Ennaltaehkäisevä toiminta voi vähentää kustannuksia liittyen seurannaissairauksiin.
Olemme keskustan aluevaltuustoryhmän kanssa kiertäneet laajaa hyvinvointialuettamme ja keskustelleet henkilöstön ja asukkaiden kanssa. Meillä on upeita palveluja, mutta myös kehittämiskohteita. Osaava henkilöstömme on voimavaramme, mutta moni kokee, ettei heitä kuulla. Palvelujen kehittäminen edellyttää, että henkilöstön ääni kuuluu aidosti. Pelkkä Teams-kokous ei riitä.
Teen seuraavan vastaesityksen ikääntyneiden asumispalveluihin liitteen sivulle 31: Ehdotan, että selvitetään Iltaruskon palveluasumisyksikön ja muiden vastaavien yksiköiden resurssien käyttöönottoa aidon tarpeen mukaan. Asiakasprofiilin kohdentaminen sellaisiin yksiköihin, joissa heidän arviointinsa, kuntoutus ja hoito onnistuvat osaamisen ja koulutustason mukaan, olisi kustannustehokasta ja järkevää.
Meidän tulee varmistaa, että resurssit kohdistetaan oikein ja että palvelut vastaavat alueemme asukkaiden tarpeisiin. Tämä edellyttää henkilöstön asiantuntemuksen hyödyntämistä ja palvelujen jatkuvaa kehittämistä yhdessä heidän kanssaan.
Muistathan, että voit ottaa meihin yhteyttä, jos sinulla on kysyttävää tai haluat olla mukana tässä tärkeässä työssä.
Yhdessä voimme varmistaa, että Länsi-Uusimaan alueella on parhaat mahdolliset lähipalvelut kaikille asukkaille!
Kokouksessa muuten kävi myös niin, että minusta tuli kesken kokousta pöytäkirjantarkastaja, sillä toinen pöytäkirjantarkastajista oli pois kesken kokousta liian kauan.
Olin läsnä varajäsenenä varsinaisen jäsenen ollessa estyneenä kaupunginhallituksen kokouksessa 27.5 ja 3.6. 2024. Tässä katsaus kaupunginhallituksen kokousten keskeisiin aiheisiin ja päätöksiin.
27.5.2024 Kokous
Jönsbölen kaavoitus Kokouksessa käsiteltiin Jönsbölen kaavoitusta. Vihreät esittivät asian palauttamista uudelleenvalmisteluun, mutta äänestys päättyi tiukasti 7-6 käsittelyn jatkamisen puolesta. Äänestin itse vastaesityksen puolesta. Lopulta päätös tehtiin alkuperäisen pohjaesityksen mukaisesti.
Tilinpäätöksen uudelleenkäsittely Tilinpäätös jouduttiin käsittelemään uudestaan havaittujen virheiden vuoksi. Helmikuussa 2021 käyttöön otettu uusi ohjelma konsernitilinpäätöstä varten aiheutti kiirettä ja osaamishaasteita. Vuoden 2021 ja 2022 tilinpäätöksissä ilmeni ongelmia, jotka korjattiin, mutta virheiden syitä ei selvitetty kunnolla. Vuoden 2023 tilinpäätöksessä huomattiin, että kaikki tilit eivät summaudu oikein ja konsernitilinpäätöksen pohja oli laadittu virheellisesti.
Seuraavat Toimenpiteet:
Ohjelma käydään elokuussa läpi tili tililtä ja luodaan uudelleen.
Koeponnistetaan vuoden 2023 tilinpäätös.
Hankitaan asiantuntija-apua syksyn aikana.
Järjestetään koulutusta.
Kaupunginjohtajan ajankohtaiskatsaus Kaupunginjohtajan ajankohtaiskatsauksessa käsiteltiin mm. Varttivaltuuston aloitetta, Länsiradan puheenjohtajiston tapaamista 3.6., Raaseporin, Kirkkonummen ja Lohjan te-yhteistyötä sekä kiskobussikokeilua vuosina 2025-2026.
Leppäkorven Kaivosvaraus Keskustelin Leppäkorven kaivosvarauksesta ja esitin useita kysymyksiä kaupungin kannasta ja toimista. Kaupunki valmistelee lausuntoa/valitusta asiasta ja selvittää, onko kaupunkia edes kuultu. Päätös on, että lausunto/valitus tulee olemaan kuntalaisten kannalla ja virheisiin tartutaan tarkasti.
Hallintojohtaja Hallintojohtajasta äänestettiin pohjaesityksen mukaisesti, joka jäi voimaan äänin 8-5. Äänestin itse valittajan puolesta.
3.6.2024 Kokous
Länsirataneuvottelut Saimme tiiviin katsauksen sen hetkisestä tilanteesta. Liikenne- ja viestintäministeriöstä saapuu 4.6. kirjelmä, joka on esisopimuksen tapainen ja vaatii allekirjoitusta CEF-tuen hakemista varten. Työ Asemanseudun kehittämisestä taloudellisesta näkökulmasta etenee yhteistyössä Inspiran kanssa. VR on lähestynyt Hankoradan kuntia tiedustellen kiinnostusta tilapäisten asemien rakentamisesta Lohjan ja Vihdin alueille vuosille 2025-2027.
Perämäen Syyteasia Perämäki ilmoitti saaneensa tiedon, että hänen syyteasiansa on siirtynyt syyttäjän harkintaan.
Leppäkorven Kaivosasia Leppäkorven kaivosvarauksen osalta varaaja on saanut etusijan muihin yrityksiin nähden. Lupaa malmin etsintään ei ole saatu, eikä kunnalla ole valitusoikeutta, koska päätös ei kohdistu suoraan kuntaan. Jos yritys hakee lupaa, kuuleminen tapahtuu ja kaupungilla on valitusoikeus. Mahdollinen valitus tehdään tilanteen edetessä.
Ikääntyneiden Hyvinvointisuunnitelma Vuonna 2022 ikääntyneiden (65 vuotta täyttäneiden) osuus väestöstä oli 25,8 %. Vuoteen 2030 mennessä osuuden ennustetaan nousevan yli 30 %. Lohjalla kaatumis- ja putoamistapauksia oli 329,5 tapausta 10 000 ikäistään kohden. Lonkkamurtumien osuus on pysynyt maan keskiarvon tasolla (0,6-0,7 %).
Yli 75-vuotiaista lohjalaisista yli 90 % asui kotona. Pienituloisuutta osoittava täyttä kansaneläkettä saaneiden osuus oli 0,9 %, mikä on selvästi alle maan keskitason (1,7 %). Omaishoidon tukea saaneiden osuus 75 vuotta täyttäneistä oli 3,6 %.
Kyselyyn vastanneiden toiveet:
Ulkoilu- ja lenkkikavereita tai muuta yksinäisyyttä ehkäisevää toimintaa.
Ilmaisia tai edullisia liikunta- ja kulttuuriharrastuksia sekä kuljetuksia harrastuspaikoille.
Siivous- ja pihatyöapua.
Vapaaehtoisapua omaishoitajien tueksi.
Vanhusneuvolaa, josta voisi saada apua terveyshuoliin.
Saukkolan Päiväkodin Myynti Saukkolan päiväkodin myynnistä käytiin keskustelua. Esitykset vaihtelivat tontin myymisestä ja purkamisesta teollisuuskäyttöön, sen pitämisestä kunnallisen toiminnan käytössä, aina uuden päiväkodin rakentamiseen tontille. Lopulta kaupunginhallitus päätti, että Saukkolan päiväkotikiinteistöä ei myydä, vaan tontin jatkokäyttöä valmistellaan.
Muut Päätökset
Karstu myytiin päätöksen mukaan.
Kaupunginhallituksen edustajaksi TE-lautakuntaan valittiin Maittila, varajäsenenä Junnila.
Valtuustokokous siirrettiin pidettäväksi 19.6. aikataulullisista syistä.
Lotta Paakkunainen 