Kirjoitin mielipidekirjoituksen vajaaravitsemuksen riskistä. Kirjoitus on julkaistu mm. Suomenmaassa ja Länsi-Uusimaassa.
Vajaaravitsemus on yhteiskunnalle kallista ja yllättävän yleistä – oletko sinä riskissä?
Suomessa ei vajaaravitsemuksen ja sen riskin merkitystä ole ymmärretty vielä täysin. Vajaaravitsemus – ja jo sen riski – vaikuttavat kokonaisvaltaisesti eri potilasryhmien ja erityisesti hauraiden ikäryhmiemme (lapset ja iäkkäät) toipumisen nopeuteen, infektioihin, haavojen paranemiseen, komplikaatioihin, sairaalajakson pituuteen, takaisin sairaalaan paluuseen ja jopa kuolleisuuteen.
Naapurimaissamme vajaaravitsemusta seulotaan tehokkaasti ja täydennysravintovalmisteet vajaaravitsemuksen tai sen riskin ravitsemushoidossa ovat korvattavuuden piirissä.
TYÖIKÄINEN voi ajatella, että asia ei koske itseä. Asia ei kuitenkaan ole näin. Työikäisetkin sairastuvat esim. syöpään tai muihin akuutteihin tai kroonisiin sairauksiin, murtavat luita, saavat infektioita, ja joutuvat leikkauksiin, jolloin tarvitaan erityisen paljon energiaa ja proteiinia sekä muita ravintoaineita.
Jos painosi on pudonnut ainakin 2 % viikossa tai 5 % kuukaudessa tai 10 % puolessa vuodessa, voit olla vajaaravitsemusriskissä. Kuulutko Sinä tähän ryhmään? Entä joku läheisesi (lapsi tai aikuinen)?
VAJAARAVITSEMUSRISKIIN kannattaa heti puuttua: sen riskin seulominen ja ravinnon täydentäminen energialla (600 kcal) ja proteiinilla (12 g) maksaa n. 100 €, mutta sillä on suuret vaikutukset mm. toipumisnopeuteen ja yhteiskunnan kustannuksiin.
Vajaaravitsemus ja sen riski näkyvät kalliimpana hoitojakson hintana ja pidentyneinä hoitojaksoina. Jos sisätautipotilaan hoitopäivän hinta on noin 1000 euroa, voidaan vajaaravitsemusta ja sen riskiä ehkäisemällä säästää yhden päivän nopeamana kotiutumisena jopa 900 euroa.
Kyse on Suomen terveydenhuollossa isoista rahoista: jopa 600 miljoonaa euroa/vuosi.
Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota – Suomi tarvitsee säästöjä juuri nyt!
Olen äskettäin lähettänyt valtiovarainministerille viestin, jossa ehdotin tapaa säästää 600 miljoonaa euroa vuodessa ilman, että leikattaisiin lapsilta, nuorilta tai lastensuojelulta. Valitettavasti viestiini ei ole vielä vastattu.
Olen nyt lähettänyt saman viestin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajalle sekä kaikille oppositiopuolueiden puheenjohtajille. Kurvinen vastasi viestiini erittäin nopeasti, mutta muilta en ole vielä kuullut mitään.
Toivon todella, että puoluekannasta huolimatta tähän asiaan puututtaisiin ja toimittaisiin. 600 miljoonaa euroa vuodessa on merkittävä säästö, ja se on mahdollista saavuttaa ottamalla vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito osaksi ikääntyneiden terveydenhoitoa. Vielä enemmän säästettäisiin, jos sama malli otettaisiin käyttöön lasten terveydenhuollossa ja syöpäsairaiden hoidossa.
Vajaaravitsemus on vakava ongelma, joka koskettaa tuhansia ikääntyneitä Suomessa. Se voi johtaa heikentymiseen, lihasmassan vähenemiseen ja immuunipuolustuksen heikkenemiseen. Seuraukset voivat olla vakavia, jopa kuolemaan johtavia. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito on tehokas tapa ehkäistä näitä seurauksia ja parantaa ikääntyneiden elämänlaatua.
Lasten terveydenhuollossa vajaaravitsemus on myös merkittävä ongelma. Se voi heikentää lasten oppimista ja kehitystä ja johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin. Lasten terveydenhuollon seulonnalla ja hoidolla voidaan ehkäistä vajaaravitsemusta ja parantaa lasten tulevaisuutta.
Syöpäsairaiden hoidossa vajaaravitsemus voi heikentää hoitovastetta ja alentaa eloonjäämismahdollisuuksia. Seulonta ja hoito voivat auttaa syöpäsairaita parantamaan ravitsemustilaansa ja parantamaan hoidon tuloksia.
Suomessa keskimäärin 18 % kuolemista liittyy viime keväänä julkaistun Ravitsemushoitosuosituksen (THL 2023) mukaan ravitsemukseen, mikä on selkeästi enemmän kuin vähäiseen liikuntaan yhdistetyt kuolemat (3 %) ja muissa EU-maissa vastaavat luvut keskimäärin.
Uskon, että tämä on realistinen ja saavutettavissa oleva tapa säästää merkittävästi rahaa ilman, että se heikentäisi kenenkään elämänlaatua. Toivon, että päättäjät ottavat ehdotukseni vakavasti ja ryhtyvät toimiin sen toteuttamiseksi.
Mikäli haluat tukea tätä asiaa, voit:
Lähettää viestin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajalle ja oppositiopuolueiden puheenjohtajille.
Jakaa tätä blogikirjoitusta sosiaalisessa mediassa.
Muuta ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnasta ja hoidosta kirjoittamaani:
Muistammeko, kuinka 1990-luvun lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin, mietin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani tällä kertaa. Minua, kuten montaa muutakin on järkyttänyt Orpo-Purran hallituksen leikkauslistat, joissa lapsiin ja nuoriin ja heikompiin kohdistuu kovimmat leikkaukset. Ns säästölistat tulevat tuomaan kovia kustannuksia, eikä edes kovian kauas tulevaisuuteen tarvitse katsoa, kun näemme romahduksen lasten nuorten ja perheiden hyvinvoinnissa ja sitä kautta kustannuksissa sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä romahtaneina työntekijälukuina ja verotuloina. Mutta eipä sitä ymmärretä, koska on ”pakko”.
Unohdettu tulevaisuus – taas?
1990-luvun laman varjo lankeaa tuleville sukupolville. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kiistatta jokaisen yhteiskunnan perusta. He ovat tulevaisuutemme siemen, joka ansaitsee kaiken mahdollisen vaalimisen ja suojan. Vantaan kouluampumisen traagiset tapahtumat paljastivat järjestelmän murtumat ja pakottivat meidät kysymään: Olemmeko tehneet tarpeeksi?
Pääministeri Orpo ja muut ministerit ilmaisivat järkytyksensä ja lupasivat panostaa lapsiin. Mutta sanat eivät riitä. Orpon lupaukset lasten ja nuorten tulevaisuuden priorisoinnista herättävät kysymyksiä. Keskustelu on jo laantunut ja teot ovat jääneet lupausten varjoon. Aivan kuten Vilja-Erikan ja Mironkin tapauksissa. Lupaukset unohtuvat nopeasti. Lasten paha olo unohtuu nopeasti. Miksi ei nähdä hätää, vaikka se huudetaan näkyviin? Vielä pahempaa, se nähdään, mutta ei välitetä. Ei, koska itse ei voida huonosti. Ainakaan enää.
Vantaan tapaus paljasti jälleen järjestelmän heikkoudet ja herätti hetkeksi huolen: Lasten ja nuorten palveluista on leikattu liikaa ja tullaan leikkaamaan liikaa. Mikä riittää Orpo-Purran hallitukselle? Onko mielenterveyspalveluihin, lastensuojelupalveluihin, ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen suunnattu riittävästi resursseja? Nämä ovat kysymyksiä, joita on kysyttävä jatkuvasti.
Mutta entä 1990-luvun laman opetukset?
Mutta entä 1990-luvun laman opetukset? Muistammeko, kuinka lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin? Olemmeko varmoja, ettemme toista samoja virheitä? 1990-luvun laman lapset ovat nyt vanhempia, ja tällä voi olla vaikutusta lapsimäärän jyrkkään laskuun ja vanhemmuuden haasteisiin.
Hallitus ei halua säästää pitkäjänteisesti ja inhimillisesti 600 miljoonaa vuodessa ottamalla osaksi ikääntyneiden terveydenhuoltoa vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa. Sen sijaan leikataan lapsilta ja nuorilta.
Pääministeri Orpo sanoi huhtikuun alussa: ”Me tiedostamme ja tunnistamme nuorten ja lasten pahoinvoinnin. Budjettipöydässä tämän täytyy olla erityissuojelussa.” Hallitus laatii erillisen lapsiin ja nuoriin liittyvän toimenpidepaketin, jolle osoitetaan pysyvästi 5 miljoonaa euroa. Viisi miljoonaa!
Hallitus, älkää unohtako. Ei näin nopeasti!
Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).
Viimeaikainen keskustelu sekä esitykset terveydenhuollon säästöistä on herättänyt huolta erityisesti naisten terveydenhuollon tulevaisuudesta. HUS-yhtymä on esittänyt Lohjan synnytysosaston lakkauttamista osana laajempaa säästöohjelmaansa. Aluksi suunnitelmana oli sulkea synnytysosasto väliaikaisesti ja ohjata synnyttäjiä muihin sairaaloihin, kuten Helsinkiin, Espooseen ja Hyvinkäälle. Tämä kuitenkin herätti vakavia kysymyksiä niin palvelujen saatavuudesta kuin myös synnyttäjien turvallisuudesta. Tämän jälkeen HUS-yhtymä toi Lohjan synnytysosaston kokonaislakkautuksen pöydälle.
Säästöjen perusteluina on esitetty valtion asettamia tiukkoja säästötavoitteita. Mutta onko hinta liian korkea? Tarkastellessa säästöjen kohdistumista ja niiden pitkäaikaisvaikutuksia, on selvää, että tilanne on monimutkainen ja vaatii laajempaa näkökulmaa.
Synnytysosaston lakkautus ei ole vain taloudellinen päätös – se koskettaa suoraan naisten terveyttä ja hyvinvointia. Erityisesti alueiden reunalta tulevien naisten on mahdollisesti ajettava yli sata kilometriä päästäkseen avoimeen päivystykseen, mikä voi olla kohtuuttoman raskasta ja jopa vaarallista synnytyksen lähestyessä.
On myös tärkeää pohtia, kohdistuvatko nämä säästöt epäoikeudenmukaisesti naisiin. Naisten terveydenhuoltoon kohdistuvat leikkaukset voivat heijastua negatiivisesti koko yhteiskuntaan. Esimerkiksi riittävät neuvolapalvelut ja lähellä sijaitsevat synnytyssairaalat eivät vain tue yksittäisten naisten terveyttä, vaan myös ehkäisevät vakavampia terveysongelmia tulevaisuudessa.
Onko esitetty, että säästöjä voitaisiin saavuttaa ennakoivilla toimilla ja terveyden edistämisellä. Esimerkiksi lasten ja nuorten terveydenhuollon vahvistaminen voi ehkäistä tulevia terveysongelmia ja säästää huomattavia kustannuksia pitkällä aikavälillä. (vastaan, no ei ole)
Terveydenhuollon säästöjä harkittaessa on olennaista arvioida paitsi lyhyen aikavälin taloudellisia vaikutuksia myös pitkäaikaisia seurauksia väestön terveydelle. Vain näin voimme varmistaa, että säästötoimet eivät käänny itseään vastaan ja loppujen lopuksi lisää kustannuksia terveydenhuollolle.
Lopuksi on korostettava, että terveydenhuolto ei ole pelkkä kustannus, vaan investointi tulevaisuuteen. Naisten terveydenhuollon leikkaukset eivät ole kestävä ratkaisu. Sen sijaan meidän tulisi pyrkiä vahvistamaan terveydenhuoltoa ja panostamaan ennaltaehkäiseviin toimiin – vain siten voimme varmistaa kaikkien kansalaisten oikeuden tasokkaaseen terveydenhuoltoon, riippumatta sukupuolesta tai asuinpaikasta.
Olen useaan otteeseen tuonut esiin valtion mahdollisuudet luoda säästöjä lakkauttamatta. Olen niistä kirjoittanut usealle kansanedustajalle, aluepäättäjälle sekä mielipidekirjoituksina tuonut julki. Useassa kirjoituksessani on mukana asiantuntijoita. Valtion on mahdollista säästää ennaltaehkäisevillä toimilla ja hyvinvointia lisäämällä. Jos haluttaisi toimia lisäämällä inhimillisyyttä, ei tarvitsisi esittää ukaaseja sairaalayhtymille eikä hyvinvointialueille.
Uusin kirjoitukseni on julkaistu Suomenmaassa ja Länsi-Uusimaassa.
Mielipidekirjoitukseni:
Säästöjä haettaessa on käännettävä katse ennaltaehkäiseviin toimiin
Huoli lasten ja nuorten riittävästä terveydenhuollosta hyvinvointialueiden säästöpaineiden alla on kova. Tuhat ensimmäistä päivää munasolun hedelmöitymisestä kahden vuoden ikään ovat vaikuttavinta aikaa tulevan terveyden tukemisessa.
Onkin tärkeää, että raskaana olevien, imettävien ja lapsiperheiden tukitarpeet saavat terveydenhuollossa riittävästi ansaitsemaansa huomiota. Näin on mahdollista ehkäistä sairastumisia, muun muassa tyypin 2 diabetekseen, lihavuuteen ja niiden liitännäissairauksiin jo nuoruusvuosina.
Riittävät ja lähipalveluina toteutettavat neuvolapalvelut ja kohtuullisen matkan päässä sijaitseva synnytyssairaala edistävät terveyttä, mutta vähentävät myös äkillistä terveydenhuoltoa edellyttävien tilanteiden kuten matkasynnytysten resurssitarvetta. Lisäksi ne vähentävät pelkoja ja ahdistuneisuutta, mikä puolestaan voi tukea synnytysten määrän kasvua. LAPSUUDESSA hyvän hammasterveyden oppiminen on keskeinen osa tulevan terveyden tukemista. Monet pitkäaikaissairaudet ovat tutkimusnäytön mukaan yhteydessä heikkoon hammasterveyteen.
Lähipalveluina toteutettava suun terveydenhuolto tuo turvaa jännittävään hammastarkastukseen, mutta myös säännöllisen tavan käydä palveluissa ja toimia saatujen ohjeiden mukaan.
Kouluikäisten lasten suunterveydenhuolto on osa kouluterveydenhuoltoa, muutoin järjestettävä suunterveydenhuolto ei käytännössä ole toimiva ratkaisu alakouluikäiselle lapselle. Hänen vanhempansa tulisi ottaa töistä vapaata päästäkseen viemään lapsensa terveyden näkökulmasta välttämättömiin palveluihin. Jos osalle vanhemmista tulee silloin palkaton poissaolo töistä, eikö tämä eriarvoista suomalaisperheitä edelleen?
Säästötoimenpiteitä mietittäessä on keskeistä arvioida lyhytnäköisen säästön lisäksi myös sen tuomia pitkäaikaisseurauksia väestön terveydentilaan. Tällöin säästö saattaa osoittautua kustannuksia kerryttäväksi heikentyvän terveydentilan myötä.
HAETTAESSA säästöjä on käännettävä katse ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Vain näiden avulla on mahdollista todella saada säästöjä terveydenhuollon kustannuksiin.
Monilla potilasryhmillä, niin lapsilla, työikäisillä kuin ikääntyneilläkin, on kasvanut vaara saada sairauteen liittyvä vajaaravitsemustila, jossa elimistö ei saa riittävästi energiaa ja ravintoa tarpeisiinsa nähden. Vajaaravitsemuksella ja jo sen riskillä on merkittäviä vaikutuksia toimintakykyisyyteen, kaatumisriskiin, toipumiseen leikkauksen tai syöpähoitojen jälkeen, haavojen paranemiseen sekä lapsilla kasvuun ja kehitykseen.
Vajaaravitsemuksen seulonta tehdään lyhyellä lomakkeella, joka ohjaa aloittamaan tarvittaessa tehostetun ravitsemushoidon muun muassa ruokaa rikastamalla ja täydennysravintovalmisteilla siten, että energiaa tulee 600 kcal:ia ja proteiinia 12 g:aa lisää/vrk. Tämä maksaa yhteiskunnalle noin 100 euroa, mutta lyhentää potilaan hoitojaksoa yhdellä päivällä.
Osastohoito on kallista. Esimerkiksi sisätautipotilaan hoitopäivän hinta noin 1 000 euroa, joten tällä saataisiin kutakin seulottua ja hoidettua vajaaravitsemuksen riskipotilasta kohden säästöjä 900 euroa. Puuttumalla aktiivisesti vajaaravitsemuksen riskiin voidaan ehkäistä aikuisväestön vajaaravitsemuksen hoidosta kertyvät noin 600 miljoonan euron lisäkustannukset. Tätä olisi hyvä pysähtyä miettimään.
HUSin 26.2.2024 ilmoitus synnytystoiminnan ja yöaikaisen leikkaustoiminnan sulusta 17.6.–8.9.2024 tuli yllätyksenä. Päätöksen on tehnyt viranhaltija ja tästä päätöksestä oli unohdettu kertoa työntekijöille. Se, että työntekijät lukevat lehdestä asiasta, ei nosta pitovoimaa eikä paranna työnantajakuvaa, saati työmotivaatiota. Tämä ei lisää millään tavalla luottamusta HUSin toimintaa kohtaan.
Länsi-Uusimaa uutisoi aiheesta 26.2: ”Potilasturvallisuuden takaamiseksi päädyin siihen, että on tarpeen suunnitelmallisesti rajoittaa toimintoja Lohjan sairaalassa kesän ajan, Mäkijärvi perustelee tiedotteessa.”
Monelle, jolla laskettu aika on kesällä, uutinen tuli järkytyksenä. On arvioitu, että noin 300 synnytystä ohjataan muualle. Lohjan sairaala on tunnettu turvallisena, ihmisläheisenä ja kiireettömän synnytyksen asiantuntijana ja siksi moni on valinnut Lohjan synnytyssairaalakseen.
Minulla on synnytyskokemus neljästä eri sairaalasta: HUS Hyvinkää, HUS Naistenklinikka, HUS Jorvi sekä HUS Lohja. Kävin kaksi kertaa Hyvinkäällä, Naistenklinikalla ja Jorvissa kerran sekä Lohjalla kahdesti. Omien kokemuksieni perusteella voin lämpimästi sanoa, että Lohja synnytyskokemuksena on ollut paras.
Tämän päivän shokkipäätöksen tultua ilmi alkaa tuntua, että pari vuotta sitten esitetty Lohjan synnytysosaston lakkautus tulee uudelleen vuoden sisään esille HUSin johdon esityksestä, perustuen synnytysten vähenemiseen.
Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehden Kirjoittajavieras-kolumnivuorollani 20.2.2024 jälleen lastensuojelun kriisistä.
Olen usein asiasta puhunut ja kirjoittanut. Kirjoitukseni tuo esiin huolen siitä, että lastensuojelun kriisi on pahentunut ajan myötä ja että päättäjät eivät aina ymmärrä tai reagoi tilanteeseen riittävällä vakavuudella.
Hyvinvointialueiden päätöksenteon haasteet ja niiden vaikutus lasten turvallisuuteen ja hyvinvointiin ovat keskeisiä teemoja kirjoituksessani. On selvää, että resurssien riittämättömyys ja päätöksenteon ongelmat voivat vakavasti vaarantaa lasten turvallisuuden.
Kirjoitus nostaa myös esille sosiaalityöntekijöiden vastuun ja kohtaamat haasteet ja on huolestuttavaa, että he joutuvat usein kantamaan vastuun huonoista päätöksistä, jotka ovat seurausta resurssien puutteesta tai päätöksenteon virheistä.
Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää, lohjalainen aluevaltuutettu Lotta Paakkunainen kirjoittaa.
Lastensuojelun kriisi syvenee
Lastensuojelun pahenevaan ahdinkoon kiinnitetään huomiota, kun pahin tulee esiin. Esimerkkeinä Vilja-Eerika ja Joensuun neljävuotiaan lapsen kamala kohtalo.
Lastensuojelun kriisi ei ole uusi asia eikä hyvinvointialueiden tuottama, mutta se pahenee. Kriisin käsittelyä haittaa, että kaikkien hyvinvointialueiden päättäjät eivät ymmärrä kriisin vakavuutta, tai omassa kunnassa tilanne ei ole ollut niin paha kuin esimerkiksi Lohjalla ollut jo vuosia. Kriisin käsittelyä haittaa myös, että aluevaltuutetut eivät saa tietoa.
Päätöksentekijöillä on vastuu varmistaa, että resurssit ja organisaatio toimivat tehokkaasti lasten turvallisuuden takaamiseksi. Jos resurssit ja tuki eivät ole riittäviä, se heijastuu suoraan kykyyn tarjota asianmukaista suojelua lapsille, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassa.
Hyvinvointialueella toimii työryhmä, joka kokoontuu tekemään päätökset lapsen palvelusta, eli päätöksenteko ja apu on viety kauemmas lapsesta ja päätetyt sopimukset voivat olla liian lyhyitä lapsen tarpeisiin nähden tai apua ei myönnetä. Jostain syystä kuvitellaan sillä säästettävän rahaa. Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää.
Huono ja väärä päätös työryhmältä menee lapsen sosiaalityöntekijän vastuulle, jota sitten mediassa ja somessa syytellään. Ikävää on, että myös tunnolliset ja erinomaista työtä tekevät sosiaalityöntekijät saavat pahimmat haukut. Lastensuojelussa törmätään usein myös siihen, että vanhempien oikeudet on lain puitteissa laitettava lasten oikeuksien edelle.
Muutama vuosi sitten nostin kriisin Lohjalla esiin ja johtavan viranhaltijan toimesta minua sanottiin hassuksi ja sanojani ylireagoinniksi ja liioitelluiksi. Luottamushenkilöpuolelta minua kutsuttiin negatiiviseksi. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että tulisi tarkastella huolellisesti nykyisiä käytäntöjä ja varmistaa, että tarvittavat muutokset tehdään lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. On tärkeää, että teemme yhteistyötä ja sitoudumme parantamaan järjestelmiä, jotta vastaavilta tragedioilta voidaan mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).
Lotta Paakkunainen 