Pusulan terveysasema on tärkeä ja toimiva lähipalvelu

Kuluneella viikolla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue järjesti asukasillat Pusulassa ja Siuntiossa. Illoissa käsiteltiin terveysasemapalveluihin suunniteltuja muutoksia ja annettiin tilaa asukkaiden kysymyksille ja huolille. Olin itse mukana Pusulan tilaisuudessa, jossa sali oli täynnä, aivan kuten kuuluukin, kun kyse on näin tärkeästä asiasta. Pusulan terveysasema on paikallisille asukkaille paljon enemmän kuin vain paikka, josta saa lääkäriajan. Se on tuttuja lääkäreitä ja hoitajia, sujuvaa palvelua ja huippuluokan asiakastyytyväisyyttä.

Pusulan terveysaseman asiakastyytyväisyysarvosana on ollut poikkeuksellisen korkea. Se on ollut asteikolla 1–10 jopa 9,5. Tällaista palautetta ei saa sattumalta. Kun lääkärit ja hoitajat tunnetaan nimeltä ja vastaanotolle uskaltaa tulla omana itsenään, syntyy palvelusta jotain arvokasta ja harvinaista: turvallisuuden tunne.

Hyvinvointialueen palvelustrategian mukaan Pusulan terveysasema säilyy, mutta sen palvelutaso muuttuu toimien niin sanottuna lähiterveysasemana, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lääkäri- ja hoitajapalvelut jatkuvat. Myöskään laboratoriopalvelujen osalta ei ole tietoa, että HUS olisi lopettamassa näytteenottoa Pusulassa, mikä on monelle tärkeä asia. Fysioterapiapalveluja on tähän asti saanut asemalta ja jatkossakin lähiterveysasemilla on mahdollista tarjota myös muita perustason palveluja, kuten sosiaalityötä.

Esitin itsekin tilaisuudessa useita kysymyksiä. Tiedustelin muun muassa sitä, että kaupungin virkajohto on esittänyt kaupunginhallitukselle, että hyvinvointialue pyrkisi luopumaan Pusulan terveysaseman kiinteistöstä. Lisäksi kaupungin virkahenkilö on julkisesti sanonut, että Pusulan terveysasema tullaan lakkauttamaan ja että hyvinvointialueen edustajat olisivat todenneet, että Pusulan asukkaat voivat jatkossa asioida Karkkilan terveysasemalla.

Tähän viitaten muistutin tilaisuudessa, että Pusulan terveysaseman palveluja käyttävät myös muiden alueiden asukkaat eikä Pusula sijaitse kovin lähellä mitään. Myös Nummella, jossa itse asun, on joka paikkaan pitkä matka. Paikalla ollut asukas Sammatista kertoi, että Sammatin terveysasema on erinomainen, mutta sen lakkautuksen toteutumisen jälkeen hän haluaa asioida nimenomaan Pusulassa, koska palvelun laatu on vastaavanlaista: lämmintä, tuttua ja toimivaa.

Vaikka viranhaltijat eivät voineet kommentoida kesken olevia neuvotteluja, vastaukset olivat asiallisia ja monelta osin myös toiveikkaita. Pusulan tilannetta monimutkaistaa sen historia: kun palvelu oli vielä kaupungin järjestämää, se ulkoistettiin Mehiläiselle. Tämän palveluntuottajan työhön ovat olleet tyytyväisiä sekä palvelun ostaja että käyttäjät, eikä syyttä.

Hyvinvointialueen tavoitteena on tuottaa palvelut mahdollisimman laajasti omana toimintana ja vähentää ostopalveluja. Käytännössä tämä tarkoittaa nyt neuvotteluja eri tuottajien kanssa, kuitenkin tilaisuudessa kävi mielestäni ilmi, että erityisesti neuvotellaan Mehiläisen kanssa, sillä toiminta on erinomaista ja heille toimintatapa jo valmiina. Jatkuvuden kannalta toiveikkuutta herätti se, että tilaisuudessa kuultiin, että jos oma tuotanto vaatisi kalliiden vuokralääkärien käyttöä, saattaa ostopalvelu osoittautua edelleen kustannustehokkaimmaksi ja silloin yhteistyö Mehiläisen kanssa voi jatkua. Tärkeintä on, että palvelu säilyy Pusulassa.

Toin esille myös, että juuri pidetyssä aluevaltuuston seminaarissa hyvinvointialuejohtaja painotti asiakaslähtöisyyden kehittämistä. Juuri sitä Pusulassa on jo toteutettu ja erinomaisesti. Valtuutettujen pienryhmätyöskentelyissä puolestaan nostettiin suurimmaksi haasteeksi hoidon saatavuus ja jatkuvuus. Näissä Pusula toimii esimerkkinä siitä, miten asiat voivat toimia hyvin, myös pienemmällä paikkakunnalla.

Asukkaiden huoli oli silminnähtävää. Pelkona oli, että palvelua heikennetään sillä perusteella, ettei muissakaan kunnissa ole näin hyvin. Tämä herätti ansaittua kritiikkiä: eikö meidän kaikkien tulisi pyrkiä siihen, että hyvä palvelu yleistyy, ei katoa?

Päivystyksen puuttuminen lähiterveysasemalta herätti myös kysymyksiä, mutta viranhaltija rauhoitteli, että pienissä tapaturmissa ja tilanteissa, joissa ei tarvita erikoisosaamista tai röntgeniä, voidaan edelleen hoitaa myös Pusulassa aikojen puitteissa. Lisäksi esiteltiin Lunna-palvelu ja muita tapoja olla yhteydessä terveysasemaan.

Yhteenvetona:

  • Pusulan terveysasema säilyy ja sen palvelut jatkuvat lähiterveysaseman tasolla.
  • Asiakastyytyväisyys on poikkeuksellisen korkea. Tämä on säilyttämisen ja arvostuksen arvoista.
  • Ulkoistettu palvelu ei ole ollut ongelma, päinvastoin.
  • Neuvotteluja jatketaan, mutta tavoitteena on kustannustehokkuus ja palvelun jatkuvuus.
  • Kaupungin esittämät puheet kiinteistöstä luopumisesta ja toiminnan lakkauttamisesta on otettava vakavasti. Ristiriita viestinnässä ei herätä luottamusta.
  • Pusula palvelee laajaa aluetta ja matkat vaihtoehtoisiin asemiin ovat pitkiä. Saavutettavuus on tärkeää.

Pusulan tilaisuus oli hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeää on kuunnella asukkaita ja pitää heidät mukana muutoksissa. Toivotaan, että myös jatkossa päätöksenteossa muistetaan, ettei hyvä palvelu ole itsestäänselvyys, vaan arvokas, vaalittava asia.

Asukasillassa pyydettiin myös osallistumaan kyselyyn lähiterveysasemapalveluista: https://www.luvn.fi/fi/uutiset/2025/06/kysely-lahiterveysasemamuutoksesta-pusulan-ja-siuntion-terveysaseman-asiakkaille?fbclid=IwY2xjawK2t71leHRuA2FlbQIxMABicmlkETFGVUg3NVd0T0wyMkRLV1NUAR7CcuFtGxFQQQcevV2bow8IMHoWMhnndp99ZFaspxOtIlY2s6A72nWF-sMKlw_aem_OOCAXEPM2W2eSntshy4Ykg

Tilaisuuden päätyttyä eräs osallistuja pysäytti minut ja kysyi, olisiko minulla hetki aikaa jutella. Tokihan on, senkin vuoksi osallistun näihin tilaisuuksiin. Hän kertoi äänestäneensä minua aluevaaleissa ja sanoi arvostavansa sitä, etten ole ehdolla joka vaaleissa, vaan keskityn niihin asioihin, joihin aidosti haluan vaikuttaa. Hänen mukaansa hän ei arvosta ”joka tuolilla istuvia”, vaan niitä, jotka keskittyvät olennaiseen.

Hän kertoi arvostavansa erityisesti sitä, että saan asioita aikaiseksi ja ajan tärkeitä asioita ja nosti esiin konkreettisen esimerkin: ”Sinä olit se, joka sai sen tien tehtyä”, hän totesi viitaten Oilaantien kevyen liikenteen väylään, joka oli aiemmin vaarallinen kävelijöille ja koulumatkalaisille. Tuntui tärkeältä kuulla, että sillä on ollut merkitystä.

Hän sanoi myös arvostavansa sitä, että olin niin nuori saadessani Tasavallan Presidentin myöntämän ansiomerkin. ”Sellaista ei kenelle tahansa myönnetä”, hän lisäsi. Olen todella kiitollinen saamastani palautteesta ja kiitin häntä lämpimästi hänen kauniista sanoistaan.


Ensimmäinen aluevaltuustoseminaari, kenen onnistumista juhlimme?

Aluevaltuustokauden ensimmäinen seminaari pidettiin 10.6. Tilaisuudessa saimme katsauksen viime kauden toimintaan viranhaltijoiden esittelemänä. Kuten niin usein, painopiste oli taloudellisissa onnistumisissa. Kerrottiin jälleen viime kauden mukaan ylpeänä, kuinka Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on ollut priimusoppilas alijäämien selättämisessä ja talouden tasapainottamisessa. Samalla kehuttiin, että henkilöstömäärää on saatu lisättyä ja tilanne on parempi kuin vuosiin.

Mutta kenelle tilanne on oikeasti parempi?

Kentältä kuuluu aivan toisenlaista viestiä. Henkilöstökuormitus, palveluiden saatavuus ja asiakkaiden jaksaminen eivät näytä parantuneen, vaan päinvastoin. Esimerkiksi vammaispalveluissa, erityisesti erityistarpeisten lasten kuljetuspalveluissa, haasteet ovat suuria. Palvelut eivät toimi saumattomasti, ja hyvinvointialueen ja kuntien välinen yhteistyö on näissä kysymyksissä heikkoa. Tämä aiheuttaa tarpeetonta kuormitusta perheille, jotka jo valmiiksi elävät haastavassa arjessa.

Ikääntyneiden palvelualueella tilanne on niin ikään huolestuttava: hyvinvointialuejohtaja nosti esiin, että vuosittainen lisätarve on noin 10 miljoonaa euroa. Otin tarkasteluun yhden osa-alueen: vajaaravitsemuksen kustannukset ikääntyneiden hoidossa. Länsi-Uudenmaan alueella yli 65-vuotiaiden hoitojaksoja oli vuonna 2024 yhteensä 22 498. Näistä noin kolmasosa koski vajaaravittuja asiakkaita – eli noin 7 500 hoitojaksoa (Orell ym. 2023). THL:n ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan yksi vajaaravitsemukseen liittyvä hoitojakso maksaa keskimäärin 3 816 euroa enemmän kuin vastaava ilman vajaaravitsemusta. Tämä tarkoittaa 28,62 miljoonan euron lisäkustannusta pelkästään vuodelle 2024.

Viime kaudella keskityttiin tiukasti talouden tasapainottamiseen ja alijäämien paikkaamiseen. Nyt olisi korkea aika siirtää katseet lyhytnäköisestä säästämisestä pitkäjänteisiin, vaikuttaviin ja inhimillisiin ratkaisuihin. Kaikki säästäminen ei ole säästöä. Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki ovat paitsi ihmisarvoisia, myös taloudellisesti kestävämpiä vaihtoehtoja.

Seminaarissa käytiin myös pienryhmäkeskusteluja yhdeksästä valmiiksi määritellystä haasteesta, joista ryhmien tuli nostaa kolme tärkeintä. Aiheina olivat muun muassa:

  • lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin heikkeneminen,
  • terveyspalveluiden saatavuus ja hoidon jatkuvuuden ongelmat,
  • nopeasti ikääntyvä väestö ja kotona asumisen tukeminen,
  • avun saannin vaikeus sosiaalihuollosta,
  • asukkaiden luottamuksen heikkeneminen julkisiin palveluihin,
  • henkilöstön saatavuuden heikkeneminen,
  • digitalisaation ja teknologian kiihtyvä kehitys,
  • alueellisen yhteistyön konkretisointi asiakashyödyksi.

Haasteet kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, eikä niiden laittaminen tärkeysjärjestykseen ollut helppoa. Toisaalta heräsi kysymys, miksi juuri nämä yhdeksän oli valittu ja miten asukkaiden näkemykset on huomioitu niiden määrittelyssä. Viranhaltijoiden tunnistamat haasteethan nämä olivat.

Pienryhmäkeskustelun parasta antia oli se, että ryhmässäni oli mukana sekä uusia että kokeneita valtuutettuja. Keskustelu oli aitoa, rakentavaa ja avasi uusia näkökulmia. Samalla verkostoituminen ja uuden luottamuksen rakentaminen nousivat tärkeiksi tämän kauden alkumetreillä.

Seminaarissa oli varattu puheenvuoro myös jokaisen valtuustoryhmän puheenjohtajalle. Heiltä pyydettiin näkemyksiä ja tavoitteita tälle valtuustokaudelle. Meidän ryhmämme puheenjohtaja, Marjut Frantsi-Lankia, piti erinomaisen puheen, ei hyssytellen eikä hymistellen, vaan suoraan tärkeisiin kohtiin tarttuen. Hän nosti esiin ryhmämme keskeisiä tavoitteita ja muistutti, että meidän on vältettävä ”tehokkuusteatteria”, jossa vaikutelma tehokkuudesta menee todellisen vaikuttavuuden edelle. Marjutin puhe oli vahva viesti siitä, että suunta on muutettava kohti aidosti toimivia, asukaslähtöisiä ja inhimillisiä ratkaisuja.

Hyvinvointialueella puhutaan usein siitä, että meidän tulisi tehdä asioita uudella tavalla ja muuttaa ajattelutapojamme. Nyt olisi jo vihdoin aika lunastaa nuo sanat käytännön tekoina, erityisesti siellä, missä ihmiset elävät arkeaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.

Mielenkiintoinen kausi tulossa kaiken kaikkiaan.

Omaishoito hyvinvointikertomuksessa, mitä puuttuu ja miksi se on huolestuttavaa?

Omaishoito jää usein hyvinvointikertomuksissa taka-alalle, vaikka se on monelle perheelle ja yhteiskunnalle ratkaisevan tärkeä hoivan muoto. Länsi-Uudenmaan hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman 2024 perusteella:

Omaishoito hyvinvointikertomuksessa: mitä puuttuu ja miksi se on huolestuttavaa?

1. Tietojen niukkuus ja puutteellinen raportointi

Hyvinvointikertomuksessa omaishoito mainitaan vain sivulauseissa, eikä siitä ole lainkaan:

  • tarkkoja tilastotietoja (esim. omaishoitajien määrä, iäkkäiden omaishoitajien osuus, jaksamiseen liittyviä kyselytuloksia)
  • arvioita kuormittavuudesta, jaksamisesta tai tuen riittävyydestä
  • tietoa omaishoidon tukimuotojen käytöstä eri kunnissa (esim. vapaat, valmennus, vertaistuki)

Tämä läpinäkyvyyden puute on vakava puute tiedolla johtamisen kannalta. Ilman dataa ei ole vaikuttavaa politiikkaa.


2. Toiminta hajanaista ja reaktiivista

Raportista saa vaikutelman, että omaishoitoa tuetaan epäsuorasti muiden toimintojen kautta, kuten:

  • kuntouttavan päivätoiminnan, kohtaamispaikkojen tai viestintätoimien kautta
  • mutta omaishoito ei ole oma priorisoitu kokonaisuus, vaikka se vaikuttaa suoraan sekä omaishoitajan että hoidettavan hyvinvointiin ja terveyteen

Omaishoito ei ole vain palvelu, vaan hoivan järjestämisen muoto, joka vaatii johdonmukaista tukea ja seurantaa.


3. Hyvinvointi näkymättömissä

Omaishoitajien hyvinvointi on pitkälti näkymätön teema:

  • Missään ei arvioida omaishoitajien mielenterveyttä, työssäkäynnin ja hoivan yhdistämisen kuormaa, eikä
  • ole mainintaa omaishoitajien osallisuudesta kehittämistyöhön tai palvelujen suunnitteluun

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että omaishoitajat kantavat suuren osan arjen hoivavastuusta, erityisesti iäkkäiden ja muistisairaiden kohdalla.


🔴 Keskeiset huolenaiheet yhteenvetona

HuolenaiheMiksi vakava
Tiedon puute omaishoidostaEi voida johtaa, seurata tai kehittää vaikuttavasti
Omaishoitoa ei käsitellä kokonaisuutenaTukitoimet hajanaisia ja epätasaisia
Omaishoitajien jaksaminen ja hyvinvointi puuttuvatRiski hoitosuhteen katkeamiseen ja hoivan kriisiytymiseen
Osallisuus puuttuuKokemustieto ja käytännön näkökulmat jäävät hyödyntämättä

Mitä pitäisi tehdä?

  1. Raportointi kuntoon: Omaishoito tarvitsee oman osionsa hyvinvointikertomukseen: tiedot määrästä, profiilista, jaksamisesta ja palveluiden käytöstä.
  2. Jaksamisen mittarit mukaan: Kyselyt omaishoitajien kuormituksesta ja hyvinvoinnista vakituiseksi osaksi seurantaa.
  3. Omaishoitajien osallisuus: Kehittämistyöhön mukaan omaishoitajia ja heidän järjestöjään. Kokemustieto on korvaamatonta.
  4. Kunnat näkyväksi: Eri kuntien käytännöt tuen, vapaan ja ohjauksen osalta on koottava ja arvioitava, jotta epätasa-arvo voidaan purkaa.
  5. Resurssit riittäviksi: Pelkkä viestintä ei riitä. Tarvitaan konkreettisia investointeja tukimuotoihin, valmennuksiin ja vapaan järjestämiseen.

Omaishoito ei ole vain hoitoratkaisu, vaan se on elämänmuoto, joka vaikuttaa hoitajan hyvinvointiin, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin ja terveyteen. Jos tätä hyvinvointia ei tueta systemaattisesti, riskinä on uupuminen, kriisiytyminen ja suuremmat kustannukset julkiselle sektorille.

Jos puhumme hyvinvoinnin edistämisestä, omaishoito kuuluu etulinjaan.

Nuorten hyvinvoinnin hälytysmerkit, joita emme saa sivuuttaa

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2024 hyvinvointikertomus piirtää huolestuttavan kuvan nuorten hyvinvoinnista. Vaikka työtä tehdään monella tasolla, nuoret voivat monin paikoin entistä huonommin, eivätkä pelkät toimenpidelistat riitä muuttamaan tätä suuntaa.

Mielen hyvinvointi horjuu

Yksi suurimmista huolenaiheista on nuorten mielenterveyden heikkeneminen:

  • 22,6 % alueen 8.–9.-luokkalaisista koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta (koko maa 21,4 %).
  • 36,8 % on ollut huolissaan mielialastaan viimeisen vuoden aikana.
  • Erityisen tuen käynnit kouluterveydenhuollossa ovat lisääntyneet ja yleisimpiä syitä ovat ahdistus, jännittyneisyys ja masennusoireet.

Nämä luvut eivät ole vain tilastoja, vaan ne kertovat nuorista, jotka kamppailevat arjessaan ilman riittävää tukea.

Yksinäisyys kasvaa, etenkin pojilla

Raportti nostaa esiin myös yksinäisyyden kasvun:

  • Nuoret miehet ja korkeasti koulutetut raportoivat yhä useammin yksinäisyyttä. Miehillä yksinäisyyden kokemus kasvoi 6 %:sta 14,1 %:iin kahdessa vuodessa.
  • LUVN-alueella 11 % 8.–9.-luokkalaisista kertoo, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää.

Samaan aikaan yhteisöllisyyden vahvistamiseen tähtäävät toimet ovat hajanaisia. Hyviä pilotteja on, mutta vaikutus jää paikalliseksi.

Elintavat ja kehonkuva, on piilossa näkyvä kriisi

  • Lähes puolet yläkoululaisista ei syö koululounasta päivittäin.
  • Ylipaino on yleistynyt pojilla, samalla kun syömishäiriöriskit ovat suuria tytöillä (tytöistä 37 % riskiryhmässä).
  • Painoonsa tyytymättömiä on molemmissa sukupuolissa lähes 40 %.

Terveystottumusten ja kehonkuvan haasteet liittyvät suoraan mielen hyvinvointiin, ja voivat pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia aikuisuuteen asti.

NEET-nuoret: nuoria ilman suuntaa

Yksi raportin vakavimmista tunnistetuista riskeistä liittyy niin sanottuihin NEET-nuoriin.

NEET on lyhenne sanoista ”Not in Education, Employment or Training”, eli nuoret, jotka eivät ole koulussa, työelämässä tai minkään koulutuksen tai valmennuksen piirissä.

  • LUVN-alueella NEET-nuorten osuus 18–24-vuotiaista on 14 %, lähes yhtä suuri kuin koko maan keskiarvo (14,7 %).

Tämä tarkoittaa satoja nuoria, jotka ovat jääneet täysin palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan ulkopuolelle, ilman suuntaa, tukea ja tulevaisuudennäkymiä.

Miksi tämä huolestuttaa erityisesti nyt?

Vaikka raportti listaa lukuisia toimenpiteitä ja pilottihankkeita, kokonaiskuva on sirpaleinen:

  • Hyvät käytännöt eivät leviä systemaattisesti koko alueelle.
  • Tiedolla johtamisen puutteet estävät tarkkaa ja ajankohtaista reagointia.
  • Nuorten ääni jää usein kuulematta ja tuki tulee liian myöhään.

Mitä tarvitaan seuraavaksi?

  1. Mielenterveyspalvelujen matalan kynnyksen saatavuus on turvattava kaikille kunnille. Ei riitä, että palvelut toimivat Espoossa, vaan Vihti, Karkkila ja muut alueet tarvitsevat samat mahdollisuudet.
  2. Yhteisöllinen koulutyö arjen tasolla: jokainen koulu on mahdollinen hyvinvointikeskus, jos resurssit, rakenteet ja osaaminen ovat kohdallaan.
  3. Nuorten osallisuus kehittämiseen: kokemusasiantuntijuus, oppilas- ja opiskelijakunnat sekä digitaaliset kanavat on valjastettava aidoksi vaikuttamiskanavaksi.
  4. Tieto näkyväksi: koulukohtaiset tiedot ahdistuksesta, yksinäisyydestä, syömishäiriöistä ja osallistumisesta on julkaistava. Ilman läpinäkyvyyttä ei ole vastuuta, eikä vaikuttavuutta.

Päätös kuuluu meille kaikille

Nuorten hyvinvointi ei ole yksittäisten perheiden tai kouluterveydenhuollon harteilla, vaan se on yhteinen tehtävämme. Tällä hetkellä liian moni nuori jää yksin, vaikka meillä on tieto, osaaminen ja keinot tehdä toisin.

Mitä hyvinvointikertomus 2024 kertoo lastensuojelun haasteista?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman vuosiraportti 2024 tarjoaa kattavan, mutta myös huolestuttavan kuvan alueen lastensuojelun tilanteesta. Vaikka raportissa on mainintoja kehitystyöstä, nostavat esiin nousseet luvut ja epäjohdonmukaiset päätökset monia kysymyksiä.

Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvussa

Vuonna 2024 Länsi-Uudellamaalla tehtiin yhteensä 20 792 lastensuojeluilmoitusta, mikä on 13 % enemmän kuin vuonna 2023. Erityisen huolestuttavaa on, että yli 2 000 ilmoitusta liittyi lasten lainvastaiseen toimintaan.

Tämä kehitys kertoo, että riskikäyttäytymiseen ei kyetä puuttumaan riittävän ajoissa ja monet lapset ja nuoret jäävät vaille tarvitsemaansa tukea.

Ristiriitainen päätös Ankkuritoiminnasta

Erityisen huolestuttavaa ja ristiriitaista on, että hyvinvointialue päätti vuoden aikana heikentää Lohja–Vihti–Karkkila-alueen Ankkuritoimintaa, vaikka kyseinen toimintamalli oli tuottanut erinomaisia tuloksia nuorten rikos- ja päihdekierteen katkaisussa.

Ankkuritoiminta on tutkitusti tehokas monialainen toimintamalli, jossa poliisi, sosiaalityö, terveydenhuolto ja nuorisotyö tekevät yhteistyötä nuorten varhaisessa tukemisessa. Heikentämispäätös heikentää suoraan ehkäisevän työn vaikuttavuutta juuri silloin, kun lainvastainen toiminta on kasvussa.

Vertailutiedon puute vai tiedon pimittäminen?

Raportissa todetaan, että Espoossa lasten lainvastaisen toiminnan ilmoitukset ovat hieman laskeneet, mutta muilta alueilta ei ole saatavilla vertailutietoa. Tämä herättää kysymyksiä, kuten kuinka voi olla, että näin vakava ja seurattava ilmiö ei ole tilastoituna alueella, jossa hyvinvointialueen pitäisi harjoittaa aktiivista tiedolla johtamista?

Tämä ei ole vain tekninen puute, vaan vakava hallinnollinen ongelma, joka estää tehokasta suunnittelua ja resurssien kohdentamista.

Mitä voimme tehdä?

  1. Palauttaa ja vahvistaa Ankkuritoiminta: erityisesti niillä alueilla, joissa tulokset ovat olleet hyviä.
  2. Avata tiedot läpinäkyvästi: lastensuojelun tilastoja ja vertailutietoa on seurattava, sillä ilman tietoa ei ole vaikuttavaa päätöksentekoa.
  3. Vahvistaa ennaltaehkäisyä peruspalveluissa: varhainen tunnistaminen ja tuki perheille ovat avainasemassa ennen kuin tilanteet kriisiytyvät.
  4. Panostaa resurssiin, ei vain rakenteeseen: lastensuojelun kuormittuneisuus ei ratkea ilman riittävästi koulutettua henkilöstöä.

Yhteinen tehtävä

Lastensuojelu on yhteiskunnan hälytysjärjestelmä. Kun lastensuojeluilmoitusten määrä kasvaa ja ennaltaehkäiseviä toimintoja ajetaan alas, olemme vaarassa reagoida liian myöhään ja liian raskaasti. Päätösten pitää perustua tietoon, ei rakenteelliseen lyhytkatseisuuteen.

Aluevaltuustoaloite 27.5.2025: Loma-ajan hoidon järjestämisen kehittäminen erityisen tuen oppilaille

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella toimii useita kouluyksiköitä, jotka palvelevat erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita. Yksi tällainen on Lohjan Roution koulun Jalavan luokat, joissa oppilaat opiskelevat yksilöllistetysti tai toiminta-alueittain. Tämä tarkoittaa oppimisen tuen vaativinta muotoa, oppilailla on usein kehityksellisiä ja neurologisia haasteita, ja heidän hyvinvointinsa perustuu vahvasti turvallisiin, tuttuisiin ja ennakoitaviin rakenteisiin.

Jalavassa on perinteisesti järjestetty aamu-, iltapäivä- ja loma-ajan hoitoa. Erityisesti kesäajan hoito on monille perheille välttämätöntä, jotta arki sujuu koulun ollessa kiinni. Viime kesän ja tämän kevään kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että loma-ajan hoidon järjestämisessä on vakavia puutteita. Tämä on yksi syy siihen, miksi jätin aluevaltuustoaloitteen loma-ajan hoidon kehittämiseksi erityisen tuen oppilaille.

Mikä ei toimi?

Perheiltä on tullut paljon palautetta epäselvästä, kuormittavasta ja epätasa-arvoisesta prosessista:

  • Hakuprosessi on sirpaleinen, ja samoja tietoja on pyydetty toistuvasti eri kanavien kautta (Wilma, Google Forms, vammaispalvelut).
  • Päätöksiä ei ole annettu kirjallisesti, ja epäselvä viestintä on jättänyt perheet epätietoisuuteen esimerkiksi palvelun maksullisuudesta.
  • Perheiltä on vaadittu lisäselvityksiä, vaikka tarpeet on jo perusteltu kattavasti hakemuksessa ja liitteissä.
  • Joissain tapauksissa viranhaltijoiden suhtautuminen on ollut epäasiallista – jopa syyllistävää.

Tällainen toimintatapa ei huomioi perheiden todellisuutta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta järjestää lomia “ristikkäin”, eikä vaativan tuen lapsia voi jättää yksin kotiin. Myös perheen muut lapset ansaitsevat mahdollisuuden viettää lomaa yhdessä perheen kanssa.

Mitä esitimme?

Aloitteessamme esitämme seuraavia kehitystoimia:

  1. Loma-ajan hoidon aseman selkiyttäminen osana vammaispalveluja ja perheiden tukea – palvelun on oltava ennakoitavaa ja jatkuvaa, ei poikkeusjärjestely.
  2. Yhtenäinen, selkeä hakuprosessi, jossa perhe saa päätöksen ajoissa ja yhdestä kanavasta.
  3. Viestinnän parantaminen – tiedon pitää olla selkeää, ajankohtaista ja saavutettavaa.
  4. Kustannus- ja vaikuttavuusarviointi siitä, voisiko esimerkiksi Jalavan pitäminen auki koko kesän olla parempi ja kustannustehokkaampi ratkaisu.
  5. Kuljetusten järjestämisen selkeyttäminen – perheiden pitää tietää, kuuluuko kuljetus palveluun ja mitä se maksaa.

Miksi tämä on tärkeää?

Loma-ajan hoito ei ole ylellisyyttä, vaan välttämätön osa arkea niille perheille, joissa on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Tämän aloitteen tavoitteena on aloittaa kehittämistyö, joka varmistaa oikeudenmukaiset, saavutettavat ja toimivat palvelut koko hyvinvointialueella.

Toivon, että tämä tärkeä aihe etenee aluevaltuuston käsittelyyn ripeästi ja vastuullisesti. On tärkeää, että ne, jotka tarvitsevat eniten tukea, eivät jää palveluissa katveeseen.

Aluevaltuustoaloitteeni allekirjoitti lisäkseni 13 valtuutettua. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaus on annettava minulle kuuden kuukauden sisällä.