Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmän vierailu Pusulan asumispalveluyksikkö Iltaruskoon paljasti vaikuttavan esimerkin laadukkaasta hoivasta. Henkilökunnan ammattitaito, viihtyisät tilat ja lämminhenkinen ilmapiiri vakuuttivat kävijät.
Valitettavasti Iltaruskon tulevaisuus on epävarma byrokratian varjostamana. Yksikön potentiaalia ei hyödynnetä täysimääräisesti, sillä asukasprofiilin muutokset ja hyvinvointialueen tehottomat päätökset ovat johtaneet siihen, että vain 25 paikkaa 45:stä on käytössä. Nämä muutokset on tehty viranhaltijapäätöksillä ja herää kysymys, onko näillä muutoksilla jokin ikävämpikin tarkoitus?
Ammattitaitoinen henkilökunta kohtaa haasteita:
Kaikilla hoitajilla on pätevyys lääkkeiden antamiseen ja suonensisäisiin hoitoihin, mutta LiiSa-palvelun käyttö lääkehoidoissa lisää kustannuksia ja vaikeuttaa hoitoa.
Aiemmin terveysaseman lääkäri teki hoitokierroksia ja totesi kuolleet Iltaruskon tiloissa. Nyt tämä käytäntö on poistunut, mikä lisää työtä ja kuluja.
Henkilökunnan työvaatteista aiheutui aiemmin pientä säästöä, kun he huolehtivat niistä itse. Pakollinen pesulapalvelu on kuitenkin nostanut kuluja 30 000 eurolla vuodessa.
Henkilöstö ja tilat riittäisivät useammalle asukkaalle:
Iltaruskossa on tilaa ja osaamista jopa 45 asukkaalle, mutta asukasprofiilin rajoitukset estävät tämän.
Lyhytaikaisten hoitopaikkojen vähentäminen on heikentänyt yksikön tehokkuutta.
Henkilökunta on sitoutunutta ja osaavaa, ja suurin osa tekee osittaista työaikaa. Heillä on vahva kytkös alueeseen ja haluavat työskennellä Iltaruskossa.
Rekryhaasteita ei ole.
Byrokratia uhkaa laatua:
Iltaruskon kyky tarjota laadukasta ja tehokasta hoivaa on heikentynyt hyvinvointialueen tehottomien päätösten ja byrokratian takia.
LiiSa-palvelun käyttö lääkehoidoissa ja pakollinen pesulapalvelu ovat turhia lisäkuluja.
Iltaruskon tarina herättää huolta byrokratian vaikutuksesta laadukkaaseen hoivaan. Yksikön potentiaalia ei hyödynnetä ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. Onko mahdollista, että tehokkaampi ja ihmiskeskeisempi lähestymistapa voisi pelastaa Iltaruskon ja varmistaa laadukkaan hoivan saatavuuden kaikille sitä tarvitseville?
Iltaruskon tarina on esimerkki siitä, miten byrokratia voi uhmata laadukasta hoivaa. Meidän on vaadittava parempaa ja läpinäkyvämpää päätöksentekoa sekä ihmiskeskeisempää lähestymistapaa, jotta Iltaruskon kaltaiset yksiköt voivat kukoistaa ja tarjota parasta mahdollista hoitoa vanhuksillemme.
Samalla vierailulla osallistuimme Pusulan eläkeläisten avoimeen kokoukseen, jossa saimme olla kuulemassa eläkeläisten huolia hyvinvointialueen palvelujen verkon suunnitelmista sekä ikääntyneiden palveluista.
Julkaisimme tiedotteen kannastamme Länsi-Uudenmaan palvelujen verkoston suunnitelmasta. Kävimme ryhmässämme erittäin paljon keskusteluja sisällöstä ja toiminnoista sekä tulevaisuuden kuvista, mitä suunnitelmilla voi olla. Olemme käyneet- kauden ajan useassa toimipisteessä tutustumassa toimintoihin ja kuulemassa henkilöstöä. Olemme punninneet tarkkaan, mitä suunnitelmat voivat tarkoittaa niin asukkaiden kuin henkilöstön sekä taloudenkin kannalta. Itse olisin halunnut vahvemmin vielä suunhoidon terveydenhuollon tulevaisuuden näkymistä nostaa huolta esiin, sillä vahva keskittäminen ei palvele lapsia, nuoria, perheitä eikä ikääntyneitä, varsinkaan alueilla, joissa ei ole joukkoliikennettä.
Meille ei riittänyt suunnitelmassa maininnat siitä, että palveluja tuotaisi kotiin, sillä esimerkiksi tällä hetkelläkään ei toteudu edes lainmukaiset neuvolan ensikotikäynnit. Mietin myös kuinka voi toteutua joidenkin mainitsemat ajatukset siitä, että neuvolojen aukioloaikoja laajennettaisi lauantaille? Tämäkin palvelu tosin siis siellä, missä palvelua jo on. Näkyviä suunnitelmia ei ole liikkuvien palvelujen toteuttamisesta. Ryhmässämme painotimme sitä, että uusien palveluiden pitää olla käytössä ennen kuin olemassa olevat palvelut voidaan lakkauttaa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palvelujen verkoston suunnitelman läpiviemiseen haettiin poliittista yksimielisyyttä. Keskustaryhmä oli mukana viime metreille mutta epäselvät kirjaukset lähipalveluista olivat ryhmälle kynnyskysymys.
Keskusta lähti aluevaaleihin lähipalveluja puolustamaan. Apua on saatava kun sitä tarvitsee, mahdollisimman ketterästi ja läheltä.
Olennaisimmat epävarmuudet hyvinvointialueen palveluverkossa sisältyivät neuvolapalvelujen ja ikäihmisten asumispalveluiden keskittämiseen sekä vuodeosastojen lakkauttamisiin.
Keskustaryhmä ei hyväksy palveluiden rajua keskittämistä, sillä se johtaa väistämättä palvelujen etääntymiseen ja jonojen kasvuun sekä pienemmistä toimivista yksiköistä luopumiseen. Karjalohja-Sammatin terveyspalvelujen jatkoon liittyi myös liian paljon epävarmuustekijöitä.
Palvelujen verkoston suunnitelma ei antanut Keskustaryhmän mielestä riittävästi takuuta siitä, että olemassa olevat palvelut pysyvät, kunnes uudet korvaavat palvelut ovat toiminnassa. Palvelutarve ei katoa. Palvelutarjonnan muutosten vaikutukset on arvioitava kriittisesti. Uusien palveluiden pitää olla käytössä ennen kuin olemassa olevat palvelut voidaan lakkauttaa.
Sopimuksen allekirjoittaminen tuntui mahdottomalta, koska kirjaukset jättivät liikaa tulkinnanvaraa. Asukkailla on oikeus saada selkeä tieto tulevasta palveluverkosta, kun sellainen julkaistaan.
Kirjoitin mielipidekirjoituksen vajaaravitsemuksen riskistä. Kirjoitus on julkaistu mm. Suomenmaassa ja Länsi-Uusimaassa.
Vajaaravitsemus on yhteiskunnalle kallista ja yllättävän yleistä – oletko sinä riskissä?
Suomessa ei vajaaravitsemuksen ja sen riskin merkitystä ole ymmärretty vielä täysin. Vajaaravitsemus – ja jo sen riski – vaikuttavat kokonaisvaltaisesti eri potilasryhmien ja erityisesti hauraiden ikäryhmiemme (lapset ja iäkkäät) toipumisen nopeuteen, infektioihin, haavojen paranemiseen, komplikaatioihin, sairaalajakson pituuteen, takaisin sairaalaan paluuseen ja jopa kuolleisuuteen.
Naapurimaissamme vajaaravitsemusta seulotaan tehokkaasti ja täydennysravintovalmisteet vajaaravitsemuksen tai sen riskin ravitsemushoidossa ovat korvattavuuden piirissä.
TYÖIKÄINEN voi ajatella, että asia ei koske itseä. Asia ei kuitenkaan ole näin. Työikäisetkin sairastuvat esim. syöpään tai muihin akuutteihin tai kroonisiin sairauksiin, murtavat luita, saavat infektioita, ja joutuvat leikkauksiin, jolloin tarvitaan erityisen paljon energiaa ja proteiinia sekä muita ravintoaineita.
Jos painosi on pudonnut ainakin 2 % viikossa tai 5 % kuukaudessa tai 10 % puolessa vuodessa, voit olla vajaaravitsemusriskissä. Kuulutko Sinä tähän ryhmään? Entä joku läheisesi (lapsi tai aikuinen)?
VAJAARAVITSEMUSRISKIIN kannattaa heti puuttua: sen riskin seulominen ja ravinnon täydentäminen energialla (600 kcal) ja proteiinilla (12 g) maksaa n. 100 €, mutta sillä on suuret vaikutukset mm. toipumisnopeuteen ja yhteiskunnan kustannuksiin.
Vajaaravitsemus ja sen riski näkyvät kalliimpana hoitojakson hintana ja pidentyneinä hoitojaksoina. Jos sisätautipotilaan hoitopäivän hinta on noin 1000 euroa, voidaan vajaaravitsemusta ja sen riskiä ehkäisemällä säästää yhden päivän nopeamana kotiutumisena jopa 900 euroa.
Kyse on Suomen terveydenhuollossa isoista rahoista: jopa 600 miljoonaa euroa/vuosi.
Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota – Suomi tarvitsee säästöjä juuri nyt!
Olen äskettäin lähettänyt valtiovarainministerille viestin, jossa ehdotin tapaa säästää 600 miljoonaa euroa vuodessa ilman, että leikattaisiin lapsilta, nuorilta tai lastensuojelulta. Valitettavasti viestiini ei ole vielä vastattu.
Olen nyt lähettänyt saman viestin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajalle sekä kaikille oppositiopuolueiden puheenjohtajille. Kurvinen vastasi viestiini erittäin nopeasti, mutta muilta en ole vielä kuullut mitään.
Toivon todella, että puoluekannasta huolimatta tähän asiaan puututtaisiin ja toimittaisiin. 600 miljoonaa euroa vuodessa on merkittävä säästö, ja se on mahdollista saavuttaa ottamalla vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito osaksi ikääntyneiden terveydenhoitoa. Vielä enemmän säästettäisiin, jos sama malli otettaisiin käyttöön lasten terveydenhuollossa ja syöpäsairaiden hoidossa.
Vajaaravitsemus on vakava ongelma, joka koskettaa tuhansia ikääntyneitä Suomessa. Se voi johtaa heikentymiseen, lihasmassan vähenemiseen ja immuunipuolustuksen heikkenemiseen. Seuraukset voivat olla vakavia, jopa kuolemaan johtavia. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito on tehokas tapa ehkäistä näitä seurauksia ja parantaa ikääntyneiden elämänlaatua.
Lasten terveydenhuollossa vajaaravitsemus on myös merkittävä ongelma. Se voi heikentää lasten oppimista ja kehitystä ja johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin. Lasten terveydenhuollon seulonnalla ja hoidolla voidaan ehkäistä vajaaravitsemusta ja parantaa lasten tulevaisuutta.
Syöpäsairaiden hoidossa vajaaravitsemus voi heikentää hoitovastetta ja alentaa eloonjäämismahdollisuuksia. Seulonta ja hoito voivat auttaa syöpäsairaita parantamaan ravitsemustilaansa ja parantamaan hoidon tuloksia.
Suomessa keskimäärin 18 % kuolemista liittyy viime keväänä julkaistun Ravitsemushoitosuosituksen (THL 2023) mukaan ravitsemukseen, mikä on selkeästi enemmän kuin vähäiseen liikuntaan yhdistetyt kuolemat (3 %) ja muissa EU-maissa vastaavat luvut keskimäärin.
Uskon, että tämä on realistinen ja saavutettavissa oleva tapa säästää merkittävästi rahaa ilman, että se heikentäisi kenenkään elämänlaatua. Toivon, että päättäjät ottavat ehdotukseni vakavasti ja ryhtyvät toimiin sen toteuttamiseksi.
Mikäli haluat tukea tätä asiaa, voit:
Lähettää viestin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajalle ja oppositiopuolueiden puheenjohtajille.
Jakaa tätä blogikirjoitusta sosiaalisessa mediassa.
Muuta ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnasta ja hoidosta kirjoittamaani:
Muistammeko, kuinka 1990-luvun lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin, mietin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani tällä kertaa. Minua, kuten montaa muutakin on järkyttänyt Orpo-Purran hallituksen leikkauslistat, joissa lapsiin ja nuoriin ja heikompiin kohdistuu kovimmat leikkaukset. Ns säästölistat tulevat tuomaan kovia kustannuksia, eikä edes kovian kauas tulevaisuuteen tarvitse katsoa, kun näemme romahduksen lasten nuorten ja perheiden hyvinvoinnissa ja sitä kautta kustannuksissa sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä romahtaneina työntekijälukuina ja verotuloina. Mutta eipä sitä ymmärretä, koska on ”pakko”.
Unohdettu tulevaisuus – taas?
1990-luvun laman varjo lankeaa tuleville sukupolville. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kiistatta jokaisen yhteiskunnan perusta. He ovat tulevaisuutemme siemen, joka ansaitsee kaiken mahdollisen vaalimisen ja suojan. Vantaan kouluampumisen traagiset tapahtumat paljastivat järjestelmän murtumat ja pakottivat meidät kysymään: Olemmeko tehneet tarpeeksi?
Pääministeri Orpo ja muut ministerit ilmaisivat järkytyksensä ja lupasivat panostaa lapsiin. Mutta sanat eivät riitä. Orpon lupaukset lasten ja nuorten tulevaisuuden priorisoinnista herättävät kysymyksiä. Keskustelu on jo laantunut ja teot ovat jääneet lupausten varjoon. Aivan kuten Vilja-Erikan ja Mironkin tapauksissa. Lupaukset unohtuvat nopeasti. Lasten paha olo unohtuu nopeasti. Miksi ei nähdä hätää, vaikka se huudetaan näkyviin? Vielä pahempaa, se nähdään, mutta ei välitetä. Ei, koska itse ei voida huonosti. Ainakaan enää.
Vantaan tapaus paljasti jälleen järjestelmän heikkoudet ja herätti hetkeksi huolen: Lasten ja nuorten palveluista on leikattu liikaa ja tullaan leikkaamaan liikaa. Mikä riittää Orpo-Purran hallitukselle? Onko mielenterveyspalveluihin, lastensuojelupalveluihin, ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen suunnattu riittävästi resursseja? Nämä ovat kysymyksiä, joita on kysyttävä jatkuvasti.
Mutta entä 1990-luvun laman opetukset?
Mutta entä 1990-luvun laman opetukset? Muistammeko, kuinka lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin? Olemmeko varmoja, ettemme toista samoja virheitä? 1990-luvun laman lapset ovat nyt vanhempia, ja tällä voi olla vaikutusta lapsimäärän jyrkkään laskuun ja vanhemmuuden haasteisiin.
Hallitus ei halua säästää pitkäjänteisesti ja inhimillisesti 600 miljoonaa vuodessa ottamalla osaksi ikääntyneiden terveydenhuoltoa vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa. Sen sijaan leikataan lapsilta ja nuorilta.
Pääministeri Orpo sanoi huhtikuun alussa: ”Me tiedostamme ja tunnistamme nuorten ja lasten pahoinvoinnin. Budjettipöydässä tämän täytyy olla erityissuojelussa.” Hallitus laatii erillisen lapsiin ja nuoriin liittyvän toimenpidepaketin, jolle osoitetaan pysyvästi 5 miljoonaa euroa. Viisi miljoonaa!
Hallitus, älkää unohtako. Ei näin nopeasti!
Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).
Vuoden viimeinen valtuustoviikko taisi olla vuoden kiireisin kokousviikko.
Maanantaina oli kaupunginvaltuuston valtuustoinfo ja valtuustoryhmän kokous. Ensimmäistä kertaa jätin valtuustoinfon väliin, sillä lapseni oli ollut edellisellä viikolla leikkauksessa ja lekottelimme yhdessä sohvalla.
Tiistaina oli aluevaltuuston kokous, jossa käsiteltiin mm. hyvinvointialueen talousarviota, investointiohjelmaa ja vastausta ryhmäni puolesta jättämääni aloitteeseen omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle.
Talousarviosta käytiin pari tuntia keskustelua, josta suurin osa koski 300 000 euron ”säästöä”. Keskustelua käytiin siitä, että lakkautetaanko Hangon vuodeosasto vai Tapiolan ja Espoon keskusten ikäihmisten palvelukeskukset. Kokoomus esitti, että vähennetään 0,3 miljoonaa euroa Hangon vuodeosastopaikkojen lakkauttamisella 1.9 alkaen ja näillä rahoilla turvataan Espoon ja Tapiolan ikäihmisten palvelukeskusten toiminta. Pidin jotenkin karmivana esitystä, että turvataan yhden alueen palveluja lakkauttamalla toisen alueen palveluja. Kannatin esitystä, että lisätään talousarvioon 300 000 euroa, jotta molempien tarvittavat palvelut säilyvät. Kävin myös pitämässä puheenvuoron talousarviosta.
Suomessa noin 18 % kuolemista liittyy ravitsemukseen. Tämä on enemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja huomattavasti enemmän kuin vähäiseen liikuntaan liittyvät kuolemat (3 %) ja yhtä paljon kuin tupakkaan ja alkoholiin liittyvät kuolemat yhteensä.
Puhuin ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi hoitopolkua koko hyvinvointialueella.
Esitin toivomuksen, että se huomioitaisi taloussuunnitelmassa. Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti.
Kokouksessa käsiteltiin myös ryhmäni puolesta jättämääni aloitetta omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle.
Pidin aloitteentekijänä puheenvuoron vastauksesta aloitteeseen omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta Länsi-Uudemaan hyvinvointialueelle.
On harmillista, että hyvinvointialueelle ei nähdä tarpeelliseksi perustaa tärkeää omaishoidon neuvottelukuntaa. Vastauksessa aloitteeseemme todetaan, kuten aloitteessakin, että omaishoito on merkityksellinen ja kustannustehokas tapa huolehtia hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevasta läheisestä esimerkiksi ympärivuorokautiseen palveluasumiseen verrattuna.
Esitin pontta, jonka aluevaltuusto hyväksyi yksimielisesti: aluevaltuusto toivoo omaishoitajayhdistyksien huomioimisen selvittämistä valmisteilla olevassa osallisuusohjelmassa.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa keskiviikkona käsiteltiin mm. hallintojohtajan viran perustamista, Lohja700-juhlavuoden päätöstä sekä lausuntoa vuoden 2022 arviointikertomuksestavaltuustolle ja tarkastuslautakunnalle. Hallintojohtajan viran perustaminen on ollut hallinto-oikeudessa ja sitä on käsitelty kaupunginhallituksessa sekä henkilöstöjaostossa useita kertoja, toki myös lehtien palstoilla. Hallintojohtajan virkaan tehty valinta ei ole mennyt hallintosäännön mukaan ja tästä syystä asia piti hoitaa oikein. Eipä siinäkään onnistuttu, mutta se ei enemmistöä haittaa. Ei tosin valittajiakaan, sillä kokoukseen tehty vastaesitys, jota olin aikonut kannattaa, vedettiinkin pois. Ymmärrän sen toisaalta, sillä on tärkeää myös saada asiat eteenpäin. Perusteena vastaesityksen poisvedolle oli myös se, että asiaa tullaan käsittelemään jälleen kaupunginhallituksessa.
Kokouksessa oli pari jännää juttua. Ensimmäinen oli se, että kukaan, siis kukaan (ei edes tarkastuslautakunnasta) käynyt pitämässä puheenvuoroa lausunnosta vuoden 2022 arviointikertomuksestavaltuustolle ja tarkastuslautakunnalle. Toinen, mikä on jännää, on se, että tällä hetkellä hallintojohtajan tehtäviä hoitaa siihen aikoinaan väärin valittu, mutta hän ei ole hallintojohtaja, vaan väliaikainen hallintojohtaja, silti esityslistoilla ja pöytäkirjassa hänen tittelinään on hallintojohtaja.
Lohja700-juhlavuoden päätöksestä ryhmäni esitti asiaa uudelleenvalmisteluun, sillä esitetty vaihtoehto Paloniemen huvimajan siirtäminen museon alueelle ei ollut mielestämme realistinen eikä edes hyvä vaihtoehto. Ryhmämme oli varttivaltuuston esittämän yläkoulujen pihojen parantamisen takana. Ryhmämme varapuheenjohtaja Hilkka Hyrkkö kävi pitämässä erinomaisen ryhmäpuheenvuoron.
Torstaina oli tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan kokous, jossa päätettiin järjestöavustuksista. Kokouksessa käytiin tiukkaa ja laajaa keskustelua.
Esitin kysymyksiä liittyen omaishoitajien järjestöjen avustuksiin sekä Loistosetlementin tyttöjen talo-avustukseen. Tästä tein vastaesityksenkin, jonka hävisin.
Lautakunnan kokouksen aikana nostettiin esiin myös se, että lautakunnan tehtävänä on tehdä päätöksiä, ei keskustella. Itse pidän keskustelua yhtenä tärkeimmistä keinoista tehdä hyvä ja perusteltu päätös, varsinkin jos valmistelu ei ole ollut tarpeeksi tyhjentävä.
Kaupunginhallituksessa maanantaina olin varsinaisen jäsenemme ollessa estyneenä. Käsittelyssä oli mm. Ojamon kartanon kiinteistön luovuttaminen Lohjan kaupungille sekä investointituki Valon koneelle.
Ojamon kartanon vuosittaisista kustannuksista ei viranhaltijat osanneet kertoa, edes arvioita. Juoksevista kuluista kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja kertoi tulevan noin 30-50 000 vuodessa. Toki vanhassa kiinteistössä on kunnossapito- ja korjauskuluja tulossa lisää. Kartanon historiallisuuden vuoksi hallitus oli vastaanottamisen puolesta. Itse en niinkään, mutta en tehnyt vastaesitystä.
Investointituesta Valon koneelle tehtiin vastaesitys, että tukea ei myönnetä, sillä määrärahaa ei ole vielä tälle vuodelle. Kannatin esitystä. Totesin, että täällä ei jälleen olla köyhiä eikä kipeitä. Nuorille ei ole antaa rahaa, eikä ole varaa palkata koulunuorisotyöntekijöitä, mutta yrityksille voidaan antaa rahaa, jota ei edes ole. Yritystoiminta on tärkeää, itsekin olen yrittäjäperheestä ja olen yrittäjän vaimo, mutta tällä hetkellä määrärahaa ei ylimääräiselle 200 000 eurolle ole. Vastaesitys hävisi 11-2.
Lotta Paakkunainen 