Aluekeskukset kilpailuvalttina ja Lohjan nosteena

Lohjan talous on, kuten olemme moneen otteeseen kuulleet, huonohko, katastrofaalinen, mitä näitä nyt on. Tässä vaiheessa huomio tuleekin kohdistaa siihen, kuinka voimme saada kaupunkiimme lisää työpaikkoja ja enemmän veroäyrejä palveluiden tuottamiseen. Kuinka Lohja voi kilpailla  pääkaupunkiseudun imussa muiden kuntien ja kaupunkien kanssa? Mitkä ovat ”lohjaiset argumentit”, kun perhe etsii uutta kotipaikkaa? Muut kaupungit voivat tarjota samat palvelut jopa lähempänä pääkaupunkia. Lohja ei ehkä pysty kilpailemaan muiden muuttokuntien kanssa voitokkaasti, sillä ne ovat sijainniltaan lähempänä pk-seudulla työssäkäyville ja osa jopa radan varrella. Nyt ei pelkkä ”omenakaupunki” eikä edes ”järvikaupunki” riitä.

Entä jos nostaisimme aluekeskukset kilpailuvaltiksemme? Ja yhä kasvavan vanhusväestön, jonka varaan voi kehittää myös erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Ollaan rohkeita, panostetaan hieman erilaiseen lähestymistapaan ja lähdetään kehittämään olemassa olevaa. Opitaan pois vanhasta ja siiloajattelusta ja pyritään luomaan jotain uutta. Lohjalla organisaatiomuutoksen myötä on pyritty eroon siiloista, mutta Karstun koulun tilaisuudessa kuulsi läpi, että siiloajattelu ei niin vain lähde kaupungin byrokraateista.

Nykyaikana työnteko ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Ruuhka-aikaansa elävät perheet tarvitsevat hyvät palvelut ja yhä useampi haluaa elää maaseudulla. He tarvitsevat sujuvaan arkeensa lähelle päiväkodin, koulun ja mieluiten myös iltapäiväkerhon ja ehkä myös lukion arkeaan helpottamaan. Siten kyläkoulukeskuksiin, monitoimija-alueisiin on järkevää satsata, koska niissä saadaan synergiaetuja, esim. oppilashuollossa, kirjastotoimessa ja kulttuurin saralla. Niitä pystyttäisiin kehittämään lukemattomilla tavoilla, jos vain olisi tahtoa ja mahdollisuuksia -niin kuntalaisilla, kolmannella sektorilla kuin kaupungillakin.

Olin toissapäivänä Karstun alueen opetuksen järjestäminen tulevaisuudessa – tilaisuudessa, josta kirjoitin eilen. Olin hämmentynyt siitä, että asian selvitykseen ei oltu ehditty tekemään kunnon tutkielmia, tai edes lukemaan tutkimuksia aiheesta, mitä koulun lakkautus saattaa tehdä kylälle tai kuinka se voi vaikuttaa lapsen elämään ja perheeseen. Olen ollut monessa lakkautusrumbassa mukana ja olen lukenut teoksen, jos toisenkin aiheesta. Mutta niin ovat myös viranhaltijat olleet mukana. Eivätkä siltikään ole ehtineet.

Turun Yliopiston Sami Tantarimäellä   on kiinnostavia ajatuksia liittyen kyliin ja kyläkouluihin ja muutaman asian voisin nostaa hänen ajatuksistaan tähänkin.
Hän totesi, että tutkimusten mukaan lähikouluja lakkautettaessa verrattiin niiden tuomia haittoja ja etuja.

Haittoina:
-perheiden ajankäyttö muuttuu
-lapset etääntyvät yhteisöstä
-perheen yhteinen aika vähenee
-tiivis yhteistyö koulun ja kodin kanssa muuttuu

myönteisinä asioina, etuina
+uudet kaverit
+uudet sosiaaliset verkostot lapsella
+uudet sosiaaliset verkostot vanhemmilla
+liikkuminen

Eräs mielenkiintoinen seikka, johon haluaisin pureutua ja asia, josta haluan muistututtaa on se, että:

Maaseutu ja kaupunki ovat kiistattomasti erilaisia sekä maantieteellisesti että asukasmäärältään ja asukastyypiltään. Tällä tarkoitan siis sitä, että useammin maalla-asuvan suku on asunut samassa talossa jo 400-500 vuotta. Sitä ei voi luokitella enää valinnaksi. Ihmiset, jotka ovat vapaaehtoisesti muuttaneet maalle, hakevat ehkä maaseudun väljyyttä, rauhaa, luontoa, mitä tahansa sieltä hakeekin. Työpaikat ovat usein kaupungissa, muualla. Työt eivät vielä toistaiseksi liiku samalla tavalla kuin ihmiset. Se pitäisi suoda kaikille. Vapaus valita asinpaikkansa. Ja yleensä työikäisillä on perhe, lapsia, joiden vuoksi usein myös asuinpaikkaa on katsottu sillä silmällä, että se koulu olisi edes kymmenen kilometrin päässä.

Eli tasa-arvoisuutta voi olla myös se, että siellä maalaiskylällä on se koulu, johon tullaan 10-20 km:n päästä, ei niin, että oppilaat lähtevät 40-50 km päähän. Tasa-arvoisuus ei ole sitä, että maalla istutaan autossa tuntikaupalla, että päästäisi kouluun. Tasa-arvoisuus ei näissä asioissa välttämättä tarkoita myöskään sitä, että on niitä koulukeskuksia ja että opetusryhmät ovat samankokoisia sekä kaupungissa että maalla. Se ei ole mahdollista. – koulut eivät ole sulatusuuneja – tasapäistäminen ei aina ole hyvä asia. Kaikki nyt vaan eivät ole samanlaisia. Toisaalta on tärkeää antaa ne tasa-arvoiset ja tasavertaiset mahdollisuudet. Tasa-arvoisuus on tärkeää, mutta liian pitkälle vietynä tasa-arvoisuus katoaa, esim. kaupunkialueella oleva koulu ja maaseudulla oleva koulu eivät maantieteellisestikään voi olla tasa-arvoisia.

Koulukeskuksiin, monitoimija-alueisiin on järkevää satsata. Saadaan synergiaetuja, esim oppilashuollossa, kirjastotoimessa, kulttuurin saralla, niitä pystyisi lukemattomilla tavoilla kehittämään, jos vain olisi tahtoa ja mahdollisuuksia, niin kuntalaisilla, kolmannella sektorilla kuin kaupungillakin. Esimerkkinä tästä Oinolan alakoulun, Nummen yläkoulun, Oinolan esikoulun, kaupungin ja Nummen kyläyhdistyksen kesken on suunniteltu ja toteutettukin yhteisiä tapahtumia, jolla on esitelty yhdistyksiä, käsityöläisten tuotoksia, alueen yrittäjät ovat olleet mukana esittelemässä uuden monitoimija-alueen mahdollisuuksia kivalla tavalla. Tälläkin tavalla tuodaan sitä omaa aluettaan, alueen omaa osaamista näytille. Rakennetaan alueylpeyttä, omasta koulusta ja koulualueesta, joka palvelisi alueena niin perheen pienimpiä kuin sitten iäkkäämpiäkin.

Yksi mielestäni kehitettävä asia olisi se, että kaupunki tekisi kolmannen sektorin kanssa yhteistyötä esim. koulun tekstiilityön tunnilla, kuten esimerkiksi Hyrsylän kyläkoulussa tehtiin. Kylämummot tulisivat esim virkkaamaan, neulomaan ja samalla auttaisivat oppilaita, opettajalle jäisi enemmän aikaa keskittyä opettamiseen, mummot opettaessaan pääsevät lasten seuraan ja kertomaan juttuja, oppilaat saisivat opetusta ja samalla seuraa mummoista ja ehkä vahingossa jäisi viisauden ajatuksia mieleen. Sosiaaliset taidot paranisivat ainakin huimasti, ainakin kehittyisivät. Lapsia se rikastuttaisi myös siinä suhteessa, että toisilla isovanhemmat ovat kaukana, eikä ole mahdollisuutta saada sitä kontaktia iäkkäämpään väestöön. Toisaalta onhan tässä upeassa ideassa heti ongelma: kuka kuljettaa?

Nummen yhtenäiskoulu tekee yhteistyötä alueen asukkaiden kanssa
Olavi Leikola ja Juhani Mannerkoski kertoivat Nummen yhtenäiskoulun 8. luokkalaisille Helsingin olympialaisista.

Olisiko mahdollista, että kaupungin toimialojen yhteistyö voisi parantua? Suunniteltaisiin yhdessä logistiikka:

  • kuljetukset -> aluksi esikoululaiset ja koululaiset kouluun -> sama auto hakee ikääntyvät ja vie palvelupisteelle, päivätoimintaan -> sama auto ajaa taas hakemaan kylämummot sovitusta paikasta ja vie koululle, jolloin jo esikoululaiset saattavat päästä kotiin ja kuski kuljettaa, jnejne.
  • lukujärjestys, koulujen lukujärjestykset tulisi siis synkronoida myös näiden asioiden kanssa
  • kyläruokailut ->kouluilla jää ruokaa usein yli, iäkkäät syövät välillä miten saattuu, ovat yksinäisiä, mitä jos alueen iäkkäät (jos alueella ei ole palvelu- tai päivätoimintaa) tulisivat koululle syömään?

kaikki nämä pitäisi samaan aikaan suunnitella. Saattaa olla haastavaa muuttaa byrokratian kulttuuria, mutta voisiko se tuoda säästöjä, voisiko kaupungin esimerkillinen yhteistyö luoda myös hyvää yhteishenkeä kuntalaisiin? Ollaan avoimia ja pyritään poisoppimiseen.

Mutta palveluverkon muutosten tuomia no, muutosten, arviointia tulisi tehdä ennen ja jälkeen. Ja, kuten edellä mainitsin, yksi tärkeä seikka on se, että olisimme avoimia uudelle. Uusille mahdollisuuksille ja vanhasta poisoppiminen. Ei ole helppoa.

Mahdollisen lakkautuksen jälkihoito on muutakin kuin koulukuljetukset, tulee arvioida minkälaisia alueellisia ja yhteisöllisiä vaikutuksia sillä on ollut. Asuinalueet elää ja yleensä ihmiset oppivat elämään uusien ratkaisujen kanssa. Tärkeää tässä vaiheessa on sanojen ja tekojen yhdenmukaisuus, eli vastuunkanto tehdyistä päätöksistä, ratkaisuista ja vastuunanto. Kuntalaiset kantavat vastuun yhä enemmän ja enemmän omista palveluistaan. Kuntalaiset tulevat käytännössä maksamaan enemmän ja enemmän palveluistaan. Toki maaseudulla se tulee kirpaisemaan enemmän pidempien etäisyyksien vuoksi.

Kun puhutaan palveluista, niiden laadusta ja määrästä, usein verrataan esim. Rovaniemelle. Hyvä vertaus, mukava, hyvä paikka, mielestäni vertaus pohjoiseen ontuu asuessamme näinkin lähellä pääkaupunkia.

Karstun kyläkoulun tulevaisuus

Olin eilen Karstun koululla tilaisuudessa, jossa tiedotettiin ja keskusteltiin Karstun alueen opetuksen järjestämisestä tulevaisuudessa. Tilaisuudessa oli valtuutettuja todella monta, viranhaltijoista melkein ylimiehitys ja lautakunnankin jäseniä ihan huomattava määrä. Koskaan ei ole ollut näin monta valtuutettua paikalla vastaavassa tilanteessa, ei koskaan. Mikä tästä tekee erityisen? Onko tässä takana jotain muutakin?

Koulun vanhempainyhdistys on tehnyt kovasti töitä ja varsinkin yhdistyksen puheenjohtaja on lähestynyt ahkerasti lautakunnan jäseniä ja valtuutettuja, kutsunut tilaisuuksiin ja pitänyt asiaa esillä. He ovat tehneet todella hienoa työtä ja ovat aktiivisia. Karstun vanhemmista iso osa kuuluu vanhempainyhdistykseen ja suuri osa on aktiivisia. Jopa 35% koulun oppilaiden vanhemmista osallistuu vuosittain vanhempainyhdistyksen toimintaan. Tämä on huomattavasti suurempi määrä kuin monessa muussa lohjalaisessa koulussa. Voisiko tämä luottamushenkilöiden osallistumisinto on tulosta tuosta puheenjohtajan kovasta työstä? Vanhempainyhdistykseen ja kouluun pääsee tutustumaan tarkemmin osoitteessa karstunkoulu.fi.

Luonnollisesti kylän asukkaita ja huoltajia oli paljon läsnä. Koulun tulevaisuus huolestuttaa.

Huolia on monia, varsinkin koulumatkasta, sen turvallisuudesta ja kestosta.

Otetaanpa yksi esimerkki karstulaisen mahdollisesti tulevasta koulumatkasta Roution kouluun:

Jos Karstulta lähtee koululainen kahdeksaksi Routiolle (koulu alkaa 8.15) kouluun  lähtee bussi noin klo 7.10. Tämä tarkoittaa sitä, että kotoa on lähdettävä kävelemään noin kilometrin matkaa viimeistään 6.50 koska pysäkillä on oltava hyvissä ajoin. Routiolla bussi on 7.30.

Lapsille jää 45 minuuttia aikaa ennenkuin koulu alkaa.

Koulu puolestaan päättyy Routiolla 13.15 tai tasan 14.00. Yhtä kehnosti vuoroja tulee kotiinpäin Karstulle. Jos pääset 13.15 lähtee bussi klo 14.05. Jos pääset kahdelta et ehdi 14.05 bussiin vaan odotat klo 15.15 bussia.

Oletetaan, että koulu alkaa klo 8.15 ja päättyy klo 13.15. Lapsi lähtee kotoa 6.45. Koulu alkaa 8.15. Aikaa odotuksineen menee 1,5 tuntia.

Kotiinpäin tullessa odotat bussia 50 minuuttia, matkustat 23 minuuttia (Karstulla klo 14.28) ja kävelet kotiin 12 minuuttia (ohjeessa oleva aika kilometrin matkalle 4-luokkalaiselle). Kotona noin 14.45. Kotimatkaan aikaa 1,5 tuntia.

Perusopetuslain mukaan (6 §): Opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat – – mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.
32 §: Maksuton koulukuljetus, jos koulumatka > 5 km tai jos matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioiden muodostuu liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Koulumatka saa odotuksineen kestää enintään a) 2,5 h ja b) 3 h, jos oppilas 13-v. (ennen lukuvuoden alkua).
Jos oppilas hakeutuu muuhun kuin lähikouluunsa, ei kunta ole velvollinen järjestämään kuljetusta.

Kari Lehtolan, Itä-Suomen AVIn opetustoimen ylitarkastajan mukaan on lainvastaista siirtyä suoraan 32§ ja jättää 6§ huomiotta.

Kunnat siis toimivat lainvastaisesti ottaessaan lähtökohdakseen sen, että koulumatka saa kestää sen 2,5 tuntia alle 13 vuotiaalla.

Toinen suuri huoli on siirtyminen pienestä koulusta isoon. Pelko ison koulun sopimattomuudesta aralle ja ujolle lapselle on monella vanhemmalla, jopa joillain lapsilla itsellään. Näin ollen koulukuljetusten ohella huolestuttaa se, että vanhemmilta viedään pois valinnan mahdollisuus siitä, minkälainen koulu on heidän mielestään heidän lapsilleen sopivin.

Tämä on yksi niistä syistä, miksi mielestäni oppilaaksiottoalueet olisi hyvä katsoa täysin uusiksi ja ottaa käyttöön Keravan malli. Toki Lohja on maantieteellisesti laajempi kuin Kerava, mutta silti se olisi hyvä ottaa tarkastelun pohjaksi. Keravalla oppilaaksiottoalue on koko kaupunki ja palvelupäällikkö osoittaa oppilaalle kouluksi yhteistyössä rehtoreiden kanssa. Lähikoulu voisi olla jokin Lohjan kouluista, ei aina kaikkein lähin. Oppilaaksi ottamisen perusteiden mukaan tehdyn sijoittelun jälkeen lähikoulu osoitetaan siten, että oppilaiden koulumatkat muodostuvat olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisiksi ja lyhyiksi.

Viranhaltijat myönsivät, että Karstun alueen opetuksen selvityksen aikataulu on kireä ja koulun tulevaisuuden selvityksen luonnos oli tosiaankin luonnos. Virheitä oli mm oppilasmäärissä, mutta niistä huomautettiin ja ne luvattiin korjata. Jännä juttu on se, että joidenkin koulujen kohdalla pitää tehdä kiireessä, kuten Karstu ja esimerkiksi aiemmin Hyrsylä ja Neitsytlinna, mutta joidenkin koulujen kohdallaan ei ole ollut kiire, kuten sisäilmaongelmaisessa Tytyrissä, jossa seurattiin tilannetta vuositolkulla.

Hyvin painava asia mun vaa’assa on se, että tätä asiaa varten ei ole ehditty tutkia asiasta tehtyjä tutkimuksia, eikä edellisten lakkautusten jälkeen ole tehty seurantaa siitä, millä tavalla lakkautukset ovat vaikuttaneet perheiden, ei lakkautettujen, eikä vastaanottaneiden koulujen perheiden elämään. Kouluverkkoselvityksen aikaan tehtiin lapsivaikutusten arviointia, Lokova, kouluverkon vaikuttajaraati ja Lohjan kaupunki yhteistyössä, mutta siitäkin puuttuu seuranta. Selvitystä ei ole tehty myösään lakkautusten vaikutusta opetuksen laatuun eikä kaupungin väestökehitykseen.

  • Olisi hyödyllistä tehdä seurantaa, ei pelkästään historian vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että siitä saisi tietoa, millä tavalla lakkautukset oikeasti vaikuttavat asukkaisiin, perheisiin ja ympäristöön. SE olisi hyödyllistä tulevaisuutta varten, tulevia päätöksiäkin varten.

Yhtenä perusteluna koulun lakkautukselle on lasten määrän väheneminen ja tämän lukuvuoden oppilasmäärä.

  • Se ei ole mielestäni myöskään kestävä perustelu, sillä nyt, kun Lohja pyrkii parantamaan imagoaan ja asuntomessukaupunkina 2021, tulisi katsoa jo eteenpäin. Jos messut onnistuvat, kuten olemme saaneet kuulla edellisistä messuista, asukasluku nousee. Tämä tarkoittanee myös lapsiperheiden määrän kasvua. Kunhan annettaisi niitä rakennuslupia, joita on jo pyydetty.
  • meidän ei tule toteuttaa itse  ennusteita (vähenevistä lapsimääristä) vaan meidän tulisi tehdä päätöksiä ja toimenpiteitä sen eteen, että ennusteet eivät toteudu

Se, että lautakunta ei osoittanut rahaa talousarviota koskevassa kokouksessaan Karstun koulun toiminnalle ei ole perustelu sille, että koulu on pakko lakkauttaa.

  •  Haja-asutusalueilla olevat koulut tarvitsevat koulurauhan, ei jatkuvaa pelkoa oman koulun kohtalosta, tämä vaikuttaa myös tontti- ja asuntokauppaan alueella
  • lakkautuksesta lasketut ”säästöt” ovat pienen pieni summa kokonaisuuteen nähden

Toki perusteena oli myös Karstun koulun korjausvelka. Olen aika skeptinen korjausvelasta puhuttaessa:

Korjausvelka

Rakennuskannassa ja infrassa on korjausvelkaa eli korjausvajetta erittäin paljon. Arvioidaan, että rakennusten korjausvelka on jopa kymmenesosa koko rakennuskannan arvosta. Se on samaa luokkaa kuin valtion menot vuonna 2014. Korjausvelan määrä kertoo, paljonko rakennuksiin olisi pitänyt investoida, jotta ne olisivat käytön kannalta hyvässä kunnossa. Korjausvelka syntyy, kun ennakoivasta kunnossapidosta tingitään ja tehdään vain välttämättömiä, kiireellisiä korjauksia. Kunnossapito on siis vähäisempää kuin rakenteiden kuluminen. Korjausvelka, rapistuminen, ilmenee mm. kehnona sisäilmana ja rikkoontuvina vesijohtoina.

RT:n kanta

Laadukas kiinteistönpito edellyttää panostuksia. Se kuitenkin kannattaa. Korjausvelan ehkäisy on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen.

Rapistuminen on valinta. Vastuu rakennuksen kunnosta on omistajilla. Korjausvelan hallintaan ja korjausten vauhdittamiseen tarvitaan kuitenkin julkisyhteisöjen esimerkkejä, taloudellisia kannustimia sekä informaatio- ja säädösohjausta.

(Lähde: Rakennusteollisuus.fi)

Usein, kun puhutaan laskelmista ja kuluista, mistä säästetään, puhutaan SISÄISESTÄ VUOKRASTA. Mitä se sitten on? Miten sisäinen vuokra toimii? Alla olevassa kuvassa on Kari Lehtola, opetuksen ylitarkastaja kertonut asian näpäkästi.

Koisjärven ja Hyrsylän koulujen lakkautuksen jälkeen Oinolan (nykyään Nummen yhtenäiskoulun) alakoulun oppilasmäärä on kasvanut 143:sta yli kahteensataan, on tehty muutoksia, että on kaikki luokat saatu mahtumaan.  Esimerkiksi aineluokkia on muutettu kotiluokiksi, eikä kouluun mahdu enää yhtäkään luokkaa, jos tulisi tilanne, että pitäisi luokka jakaa. Tosin se tilanne on jo. Eräässä koulun luokassa on niin monta oppilasta, että se pitäisi jakaa kahtia, mutta koska fyysisiä tiloja ei ole, ei voida jakaa. Onneksi tämä ko luokka pystyy pitämään jakotunteja usein. Ensi syksynä koulusta on lähtenyt vain yksi kutosluokka, mutta tulee kaksi ykkösluokkaa. Siinä sitä on opetuksen järjestäjillä miettimistä. Toki luonnollisesti he selviytyvät siitä.

Kun Hyrsylän koulu lakkautettiin, minulle ja aluetoimikunnalle luvattiin, että Oinolan sisäilmaa seurataan säännöllisesti ja pidetään huolta siitä, että se pysyy hyvänä. Aluetoimikunta ei ole vieläkään saanut minkään näköistä tietoa siitä, että tämä olisi toteutunut.

Kun Koisjärven koulu lakkautettiin, luvattiin, että koulun pihassa ollutta lähiliikuntapaikkaa ylläpidetään, että sitä voi käyttää. Ei ylläpidetä.

Karstun opetuksen selvityksessä on sentään tällä kertaa tehty lapsivaikutusten arviointi.

Lasten kanssa oli keskusteltu kahden päivän ajan ja lapset miettivät koulun hyviä ja haastavia puolia.

Ote luonnoksesta:

Kaikki ryhmät toivat esiin Karstun vahvuutena sen, että kaikki tuntevat toisensa, kaikki otetaan mukaan ja että ketään ei kiusata. Näitä asioita pidettiin myös yleisesti asioina, joista hyvän koulun tunnistaa. Kävimme keskustelua kiusaamisesta; mitä se on, mistä sen tunnistaa. Hyvien asioiden listassa oli myös positiiviseksi tarkoitettu lause ”täällä voi jahdata tyttöjä”. Oppilaat pohtivat tulisiko tämä kuitenkin listata negatiiviseksi asiaksi, kun sen voi joku myös kokea ikävänä asiana. Oppilaat ymmärsivät että ulkopuolelle sulkeminenkin on helposti kiusaamista. Erimielisyydet oltiin kuitenkin valmiita selvittämään reilusti ja avoimesti. Myös aikuiset koettiin mukavina ja turvallisina. Sen lisäksi, että oppilaat on jaettu kahteen luokkakokonaisuuteen kahdelle opettajalle, oppilaita jakautuu säännöllisesti kielten tunneille. Keittiötyöntekijä kohtaa kaikki lapset päivittäin ja toimii myös oheiskasvattajana. Valvontaa ja ohjausta Karstulla on siis runsaasti.

Opetuksen mahdollinen loppuminen Karstun koululla nosti pintaa huolen koulukyydistä. Suurin murhe oppilaiden mukaan on koulupäivän piteneminen. Aamulla ei haluttaisi herätä yhtään aikaisemmin. Bussiin nouseminen tai siitä poistuminen ei juurikaan huolettanut. Muiden (lähinnä yläkoululaisten) mahdollinen huono käytös koettiin mahdollisena uhkana. Jollakin oli tosin tieto, ettei siellä mitään tapahdu, kaikki lukee kännykkää. Ainoa mahdollinen turvallisuusriski on oppilaiden mukaan se, jos joutuu seisomaan bussissa. Mahdollisista turvallisuusriskeistä keskusteltiinkin pitkään. Aikuiset halusivat tässä yhteydessä korostaa juuri bussipysäkillä odotteluun mahdollisesti liittyviä riskejä.

Yhteenvetokeskustelussa käytettiin aikaa myös pohdintaan mitä on olla ystävä ja kaveri. Onko se sama asia, jos toimintaympäristö vaihtuu? Pohdimme myös miten voisi ennakoida, ettei synny kiusaamista ja miten voi toimia, jos kiusaamista havaitsee.

Lasten kuuleminen on hyvä ja hieno asia ja kuulemisen tehnyt koki, että kaikki lapset tulivat kuulluksi. Toivottavasti tämän kuulemisen arviointi tulee päättäjille tiedoksi.

Itse näkisin mieluusti tilanteen, jossa Lohjan monitoimijataloajatus ja kehittäminen tuotaisi myös kyläkoulun. Koulu toimisi iltaisin esim opiston tiloina, yhdistysten kokouspaikkana, kyläläisten kohtaamispaikkana, liikuntapaikkana, senioreiden virkistäytymispaikkana, koulupäivien aikaan voisi ehkä kehittää kylämummo- ja -vaariajatusta, jolloin esim käsityötunneilla oltaisi apukäsinä tai lukutunnilla lukumummona. Kuten oli Hyrsylän koulussa. Alajärvellä Luoma-ahon kylässä on käynnistetty vastaavanlainen pilotti. Luoma-aholla ajatus toimii monipalvelukeskus-nimellä. Heidän nettisivujensa mukaan Luoma-aho on kehittyvä ja kasvava kylä. Luoma-ahon väestönkasvu on ollut viimeisen neljän vuoden aikana merkittävää. Kylälle on muuttanut uusia nuoria perheitä ja rakentaminen on vilkasta. (Luoma-aho.info)

Miksi se ei toimisi Lohjalla, pääkaupunkiseudun kupeessa?

Nykyään myös ollaan kokoajan huolissaan oppilasmäärän laskuista ja syntyvyyden vähenemisestä. Mä en ihmettele lainkaan. Omilla toimillamme, päätöksillä, jotka vähentävät lapsiperheiden palveluja, ei niitä lapsiperheitä houkutella paikkakunnalle, houkutellaan muuttamaan vaan muualle. Ei meidän olisi pakko toteuttaa ennusteita, meidän tulisi toimia proaktiivisesti. Tehdään kaupungistamme houkutteleva lapsiperheille.  Alla on taulukko AVIn aluejaon mukaan maakunnittain 7-12 vuotiaista. Uusimaan kohta ei kyllä kauhean miinusmerkkiseltä näytä. Toki siinä on pääkaupunkiseutu vetäjänä. Mutta mikä estää meitä olemasta yksi vetäjistä?

Koska me haluamme säästää (lue: leikata/lakkauttaa).

Karstun alueen opetuksen järjestämisestä

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa (7.12.2017) päätettiin Karstun alueen opetuksen järjestämisestä. Kannatin vastaesitystä, jossa esitettiin, että koulun lakkauttamisesta tehdään selvitys vasta vuoden 2019 keväällä, mikäli oppilasmäärät ovat lähikouluperiaatteen mukaisesti alle 30:n myös vuonna 2019.

Lohjalla on ollut aiemmin käytössä periaate, että selvitystyö aloitetaan vasta, mikäli oppilasmäärä kahtena peräkkäisenä vuotena jää alle 30:n. Tämä oli kirjattuna Nummi-Pusulan ja Lohjan liittymissopimukseen.

Kaupungilta todetaan, että ko periaate ei ole enää voimassa, se päättyi vuoden 2015 lopussa. Itse en sitä löytänyt kirjallisena tuota, ellei viitata juuri liittymissopimuksiin, jotka päättyivät vuoteen 2015.

Kulut perusopetuksessa 2013-2016 Lohjalla

Nummi-Pusulan ja Karjalohjan liityttyä Lohjaan 2013 on kaupunki  lakkauttanut kuusi koulua: Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut. Kulut perustopetuksessa ovat kuitenkin kasvaneet. Olisi kiinnostavaa ja ehkä hyödyllistäkin analysoida, mistä tämä muutos johtuu. Jos ei tiedetä, mistä kulut tulevat ei ole myöskään mitään toivoa parantaa taloutta. En siis usko yhtenä perusteena oleviin ”säästöihin”.

Vaikuttaako ylläoleviin lukuihin kotiopetuksessa olevien määrä? Paljonko heitä on?

  • Moni koulu kärsii sisäilmaongelmista, joka on yksi syy olla kotiopetuksessa. Mitkä ovat kustannukset sisäilmasairastumisista, niin sairastuneelle itselleen kuin yhteiskunnalle?

Lakkautusten jälkeen ei ole tehty seurantaa, millä tavalla lakkautukset ovat vaikuttaneet perheiden, ei lakkautettujen, eikä vastaanottaneiden koulujen perheiden elämään. Kouluverkkoselvityksen aikaan tehtiin lapsivaikutusten arviointia, Lokova, kouluverkon vaikuttajaraati ja Lohjan kaupunki yhteistyössä, mutta työtä ei ole saatettu loppuun. Seuranta puuttuu. Selvitystä ei ole tehty myösään lakkautusten vaikutusta opetuksen laatuun eikä kaupungin väestökehitykseen.

  • Olisi hyödyllistä tehdä seurantaa, ei pelkästään historian vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että siitä saisi tietoa, millä tavalla lakkautukset oikeasti vaikuttavat asukkaisiin, perheisiin ja ympäristöön. SE olisi hyödyllistä tulevaisuutta varten, tulevia päätöksiäkin varten.

 

Yhtenä perusteluna koulun lakkautukselle on lasten määrän väheneminen ja tämän lukuvuoden oppilasmäärä.

  • Se ei ole mielestäni myöskään kestävä perustelu, sillä nyt, kun Lohja pyrkii parantamaan imagoaan ja asuntomessukaupunkina 2021, tulisi katsoa jo eteenpäin. Jos messut onnistuvat, kuten olemme saaneet kuulla edellisistä messuista, asukasluku nousee. Tämä tarkoittanee myös lapsiperheiden määrän kasvua. Kunhan annettaisi niitä rakennuslupia, joita on jo pyydetty.
  • meidän ei tule toteuttaa itse  ennusteita (vähenevistä lapsimääristä) vaan meidän tulisi tehdä päätöksiä ja toimenpiteitä sen eteen, että ennusteet eivät toteudu

Se, että lautakunta ei osoittanut rahaa talousarviota koskevassa kokouksessaan Karstun koulun toiminnalle ei ole perustelu sille, että koulu on pakko lakkauttaa.

  •  Haja-asutusalueilla olevat koulut tarvitsevat koulurauhan, ei jatkuvaa pelkoa oman koulun kohtalosta, tämä vaikuttaa myös tontti- ja asuntokauppaan alueella
  • lakkautuksesta lasketut ”säästöt” ovat pienen pieni summa kokonaisuuteen nähden

Toki perusteena oli myös Karstun koulun korjausvelka. Olen aika skeptinen korjausvelasta puhuttaessa:

Korjausvelka

Rakennuskannassa ja infrassa on korjausvelkaa eli korjausvajetta erittäin paljon. Arvioidaan, että rakennusten korjausvelka on jopa kymmenesosa koko rakennuskannan arvosta. Se on samaa luokkaa kuin valtion menot vuonna 2014. Korjausvelan määrä kertoo, paljonko rakennuksiin olisi pitänyt investoida, jotta ne olisivat käytön kannalta hyvässä kunnossa. Korjausvelka syntyy, kun ennakoivasta kunnossapidosta tingitään ja tehdään vain välttämättömiä, kiireellisiä korjauksia. Kunnossapito on siis vähäisempää kuin rakenteiden kuluminen. Korjausvelka, rapistuminen, ilmenee mm. kehnona sisäilmana ja rikkoontuvina vesijohtoina.

RT:n kanta

Laadukas kiinteistönpito edellyttää panostuksia. Se kuitenkin kannattaa. Korjausvelan ehkäisy on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen.

Rapistuminen on valinta. Vastuu rakennuksen kunnosta on omistajilla. Korjausvelan hallintaan ja korjausten vauhdittamiseen tarvitaan kuitenkin julkisyhteisöjen esimerkkejä, taloudellisia kannustimia sekä informaatio- ja säädösohjausta.

(Lähde: Rakennusteollisuus.fi)

 

Karstun koulu
Karstun koulu

 

Kokouksen asialistan kohta Karstun alueen opetuksen järjestämisestä

Ohessa Länsi-Uusimaan artikkeli aiheesta.

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/588161-selvitys-karstun-koulun-lakkautuksesta-alkaa-lasten-nuorten-ja-perheiden-lautakunta

Keskusta haluaa pysäyttää lähikoulujen lakkaut­ta­misen

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/keskusta-peruskoulujen-lakkauttamiselle-on-laitettava-piste-6.3.311996.2f2372c589

Vaikka puoluepolitiikka on pysynyt poissa blogistani tähän asti, on tämä linjaus sellainen, josta olen iloinen.

Lasten koulumatka tehdään pimeässä

Tästä lähtee vitosluokkalaisen koulumatka aamulla klo 7 Lohjan Karstulla.

Vitosluokkalaisen koulumatka alkaa klo 7

Vitosluokkalaista saattamassa
Lapsia saattamassa kaupunginjohtaja, lautakunnan puheenjohtaja, kaksi lautakunnan jäsentä ja vanhempainyhdistyksen vanhempia.

Pitäisikö olla huolissaan, kun lapsen koulumatkaan kuluu 475 tuntia vuodessa?”

Pitäisikö olla huolissaan, kun lapsen kuuden tunnin koulupäivä onkin yhdeksäntuntinen?”

Pitkät koulumatkat ovat arkea satavuotiaassa Suomessa. Lähikoulujen kiihtyvät lakkautustahti on vienyt yhä useamman koululaisen koulun kilometrien päähän kotoa. Viimeisen 25 vuoden aikana puolet Suomen peruskouluista on lakkautettu. Maaseudulla tämä luku on liki 70%. Koulumatkat kestävät monella lain enimmäismäärän eli 2,5 tuntia (alle 13-vuotiailla) tai 3 tuntia (yli 13-vuotiailla) päivässä. Aika on pois lapsen vapaa-ajasta, harrastuksista ja levosta.


Suomen lähikoulut ry järjestää valtakunnallisen koulumatkakampanjan, jolle on myönnetty valtioneuvoston Suomi 100 -status. Suurella ylpeydellä haluamme olla tuomassa kyläyhdistysten avulla kyläläisten asioita koko sata vuotiaan Suomen tietoisuuteen!

Kampanjan tavoite on saada julkisuutta pitkille tai muuten haasteellisesti järjestetyille koulumatkoille. Moni pieni koululainen joutuu käyttämään jopa yli 2,5 tuntia päivässä koulumatkoihin, kävellen, pyöräillen, istuen ja odottaen. Koulumatkat voivat sisältää pitkiä pimeitä taipaleita sekä pitkiä linja-auto- tai taksimatkoja.


Koulumatkakampanjaa vietetään talven pimeimpinä kuukausina marras-joulukuussa 2017.

(lähde Suomen lähikoulut ry)

Lohjalla koulumatkakampanjaan osallistui ainakin Karstun koulun vanhempainyhdistys Pähkinä ry.  He kutsuivat lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsenet, vaarallisten teiden työryhmän, viranhaltijoita, paikallislehden ja kaupunginjohtajan. Yhteensä kutsuttuja oli 26 henkilöä. Osallistujia kutsutuista oli neljä.

huomiota herätämässä
Huomioliivi huomiota herätämässä

Vaikka tiesin, että tie on aivan kamala lapsen kävellä, mutkainen, kapea, paikkapaikoin näkyvyys todella huono ja ylinopeus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus sekä työmatkaliikenne on aika kova, oli silti todella hyvä ja koskettava kokemus kävellä itse lapsen kanssa. Kävelyyn osallistuvat lautakunnan jäsenet olivat jo aiemminkin sitä mieltä, että tie on vaarallinen, oma mielipiteeni asiasta vain vahvistui. Suosittelisin tätä kävelyä myös heille, jotka ovat sitä mieltä, että lapset voivat siinä kävellä.

Karstuntie

Meillä kävi tuuri koulumatkaa taittaessamme, sillä sää oli oikein mukava ja seura hyvää. Lapset taittavat matkansa joka arkipäivä huolimatta siitä, mikä ilma on. Räntä, sade, vihma. Lumen tullessa kapenee tie entisestään, loska tuo oman haasteen liikenteelle ja lasten kengät harvemmin säilyvät kuivina.

Tien ylitys
Karstuntie tulee ylittää ohdassa, joka on liiian vaarallinen suojatielle.

Tästä suunnasta kouluun pääsee vain ylittämällä Karstuntie. Vanhemmat ovat olleet useampaan otteeseen yhteydessä ELYyn ja pyytäneet suojatietä koulun kohdalle, mutta vastaus on ollut, että suojatietä ei voi laittaa, sillä se on liian vaarallinen pysähtyä.

Lapset voivat toki sen ylittää.

koulumatkakampanja_2017_
Lopussa voi hengähtää. Kuvassa kaupunginjohtaja Mika Sivula, lautakunnan puheenjohtaja Jani Meling, lautakunnan jäsenet Riitta Luhtala ja Lotta Paakkunainen. Kuva Eija Kunttu

 

Kiitos Minnalle ihanasta aamupalasta

Ennen koulumatkaa pitää saada kunnon aamiainen
Ennen koulumatkaa pitää saada kunnon aamiainen

Aloite teiden turvallisuusluokitusten tarkastamisesta jäi vireille

Kaupunginhallitus päätti viime kokouksessaan, että keskustan ja perussuomalaisten valtuustoryhmien puolesta tekemäni aloite kouluteiden vaarallisuusluokitusten arvioinnista pysyy vireillä.

Länsi-Uusimaa uutisoi lyhyesti:

http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/577738-kouluteiden-vaarallisuus-pysyy-yha-aloitteena

 

2017-10-31 (3)

 

Toivotaan, että tästä hallituksen päätöksestä tulee se positiivinen liike, jonka myötä voimme todeta Lohjan olevan lähempänä Lapsiystävällinen kunta-statusta ja jonka myötä Koululiitu-luokitusten lisäksi tutustuttaisi oikeasti teiden olosuhteisiin ja huomioitaisi esim säännölliset ylinopeudet.

Olen ollut Koululiidun vs todellisten olosuhteiden huomioimisesta yhteydessä muihinkin tahoihin ja toivon sen tuovan valtakunnalliseenkin ymmärrykseen sen, että tiet eivät matematiikasta huolimatta ole kaikki niin turvallista lasten kulkea, mitä väitetään.

Tässä vielä aloite:

 

Teiden vaarallisuusluokitukset tulisi arvoida uudelleen ja palata vuoden 2016 tason vaarallisuusluokituksiin teiden osilta, joiden vaarallisuusluokituksia on laskettu kunnes uudelleenarviointi on tehty.

Päättäjien tulee tutustua huolellisesti tiellä valitseviin oloihin ja liikenteeseen sekä infrastruktuurin rakentamisen tuomaan erityiseen riskiin paikan päällä. Pelkkä matemaattinen tietokoneohjelma ei kerro kaikkea esimerkiksi rakennusten aiheuttamista katve- ja reagointiaikaa pienentävistä alueista. Koululiitujärjestelmä on vain apuväline ja yksi menetelmä, millä arvioidaan koulukyydin tarpeellisuutta ja yksinomaan sen perusteella ei voi tehdä päätöksiä tien vaarallisuudesta tai turvallisuudesta, vaan paikallistietämystä tulee myös kuunnella.

Koululiitu-menetelmän kehittäjien mukaan ”Laskentamenetelmään ei voida sisällyttää kaikkea sitä tietoa, joka vaikuttaa lapsen turvallisuuteen ja sen kokemiseen koulumatkoilla. Paikallistuntemusta arvioitavasta tiestöstä ja nopeasti muuttuvista olosuhteista tarvitaan edelleen kuljetusten myöntäjiltä.” (https://koululiitu.fi/#)

Yhdenvertainen koululaisten kohtelun tulisi tarkoittaa sitä, että samanlaisia teitä ja tilanteita sekä olosuhteita kohdellaan samalla tavalla. Ajotiellä kävely ei vastaa yhdenvertaisesti kävelyä kevyelle liikenteelle tarkoitetulla alueella.

Liikenneturvan mukaan ”Pienillä lapsilla liikenteessä liikkumista vaikeuttavat pieni koko, näkökentän kapeus, äänen tulosuunnan ja autojen nopeuden ja etäisyyksien arviointivaikeudet sekä tarkkaavaisuuden suuntaamisvaikeudet, impulsiivisuus ja kokemattomuus.”

Miten esikoululaisilta tai alakouluikäisiltä lapsilta voidaan vaatia aikuisen tason liikennekypsyyttä koulumatkoilla? Lapset eivät vielä kykene havainnoimaan liikennettä riittävästi tuossa iässä. Lisäksi tulee huomioida moottoriajoneuvojen kuljettajien käytös tilanteessa, jossa infrastruktuurirakentaminen muuttaa tavanomaista tieliikennekäyttäytymistä, heikentää näkyvyyttä ja lisää olennaisesti kohteita, jotka vievät kuljettajien tarkkaavaisuutta liikenteeltä.

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle. Tutkimuksen mukaan lapset eivät useinkaan kykene arvioimaan auton lähestymisnopeutta, jos auton vauhti on yli 30 kilometriä tunnissa. Lapsen tarkkavaisuus liikenteessä heikkeni entisestään, jos hän

oli itse liikkeessä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että ilman koulukuljetuksia lapsia liikkuu purskeina tai ryhminä, jolloin lasten tarkkaavaisuus heikkenee ja luonnollinen tienkäyttötila on enemmän kuin yksi henkilö.

Koko väestöön verrattuna 7–14-vuotiailla on puolitoistakertainen riski loukkaantua jalankulkijana. Lasten jalankulkuonnettomuuksista suurin osa tapahtuu tietä ylittäessä.

20.9.2017 Keskustan ja Perussuomalaisten valtuustoryhmien puolesta Lotta Paakkunainen

Lähteet: http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002746268.html

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle.

http://journal.frontiersin.org/article/10.3389/fnhum.2014.00229/full

I can see clearly now: the effects of age and perceptual load on inattentional blindness

Remington Anna, Cartwright-Finch Ula, Lavie Nilli

https://koululiitu.fi/#

https://www.liikenneturva.fi/fi/eri-ikaisena/lapset-0-14-liikenteessa

Lapset lupasivat loistaa

Pääsin tänään jälleen yhden lahjoittajan ansiosta juttelemaan eskareiden kanssa. Nämä päivät ovat ehdottomasti niitä, jotka antavat mullekin enemmän, mitä voisi ajatellakaan.

Aina, kun vien liivejä käytän vähän heidän aikaansa siihen, että voimme jutella liikenneturvallisuudesta, miten liikenteessä käyttäydytään, millä puolen tietä kävellään, miten heijastin toimii (ei siellä laatikon pohjalla) ja kerron siitä, kuinka huonosti autoilija saattaa nähdä pimeässä, vesisateessa vastaantulevan auton valojen heijastaessa.

Tässä viimeisimpinä vuosina on ollut todella vaikea saada lahjoituksia, eikä tämä syksy  ollut alkuun poikkeus. Mistään ei ollut saada, kunnes yhtäkkiä olikin sen verran, että sain viedä useampaan eskariin, mitä esimerkiksi viime vuonna. Ihan mielettömän ihanaa! Heijastinliivien lahjoittamisessa ei ole kyse siitä, että vanhemmat eivät ostaisi lapsilleen heijastimia tai siitä, että lahjoittaja saa nimensä liivin selkään, vaan siitä, että meillä on yhteinen huoli lasten näkymisestä ja siitä, että samalla muistutetaan lapsia heijastinten tärkeydestä ja liikennesääntöjen noudattamisen tärkeydestä. Usein lapselle jää painavammin mieleen, kun ihan vieras kertoo ja pääsee juttelemaan aiheesta.

Kun jutelin lasten kanssa, kävi ilmi, että suuri osa lapsista, jotka tänään saivat liivit, odottavat taksia valaisemattomien teiden reunalla, osa kävelee ajotien reunalla pysäkille, joten todella tarpeeseen meni.

Nyt kävin viemässä SSOn lahjoittamat liivit ja heidän kanssaan käymästä keskustelusta kävi ilmi heille olevan hyvin tärkeää, että lapset näkyvät ja halusivat ehdottomasti olla mukana turvaamassa pienten koulumatkaa.

Kävin kolmessa ryhmässä, joista yksi ryhmä ilmoitti olevansa nyt ”Sale-faneja” ja supersankareita.

Osalla lapsista ei ole kuvauslupaa, siksi otan yleensä kuvat niin, että lapset ovat selin. Nyt Sale-fanit halusivat olla osa selin ja osa kasvokkain.

Lämmin kiitos, että sain taas käyttää aikaa tähän ja erityiskiitos SSOlle! ❤ Lapset lupasivat loistaa ja on meidän aikuisten vuoro huomata ja nähdä.