Äiti. Äitienpäivänä ajatus

Kolinaa ja kuiskintaa oven takaa, ”tuu jo, mennään” kuiskimiset kuuluu.

Ovi aukeaa, rapinaa ja kuiskintaa.

Lämmin hengitys poskella ja hyvää äitienpäivää-toivotus pienimmältä.

Lapset kerääntyivät sängylle esittelemään ihania korttejaan ja halaamaan.

 

Äitienpäiväruusu ja ihanat kortit

Aamukahvi auringossa kirjan kanssa. Pian pitikin jo päästä rannalle. Kylmä vesi ei juurikaan hidasta lapsia ”on niin kuuma”.

Pitkäjärvi ja vesipeto

 

Teini valmisti lounaaksi sushia ja juustokakun iltapäiväkahville. Ihana teini, tietää, mistä äiti tykkää.

Äitienpäivä oli ihana, aurinkoinen ja lapsille tärkeä.

Lasten kasvaessa haasteet heidän kanssaan muuttuvat. Talossa on tulta ja tappuraa, jokainen lapsi on varustettu kyllä kovalla luonteella. On teini, pian teini, esiteini ja paikkaansa hakeva ekaluokkalainen. Muutaman kerran sitä on miettinyt miten tähän on tultu ja mitä mä täällä teen. Muutaman kerran sitä on saanut tuntea ylpeyttä äitiydestään ja muutaman kerran saanut kokea äitiyden iloja oikein roppakaupalla. Siitäkin kai selviää, jos ei muuten niin rakkaudella.

IMG_20160509_121130

 

Tänä vuonna palkittiin jälleen upeita äitejä https://yle.fi/uutiset/3-10202776

ja luettuani heidän taustoistaan, en voi kuin tuntea jälleen riemua ja ihmetystä kuuluessani tällaiseen joukkoon. Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2016  minulle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Allaolevassa linkissä silloisia tunnelmiani.

http://nummentie.blogspot.fi/2016/05/mieleton-aitienpaivaviikonloppu.html

Muistelen lämmöllä sitä viikonloppua ja tilaisuutta, ennenkaikkea olen kiitollinen heille, jotka näkivät minut kunnianosoituksen arvoiseksi. Edelleen pyrin olemaan sen arvoinen.

Ihana äitienpäivä, tunteita täynnä, kaikenlaisia tunteita. Ihan kaikkia, mutta ennenkaikkea rakkautta

rannalla äitienpäivänä

 

 

Mitä ajattelet sairaskohtauksen aikana – yksi ajatus

Sairaskohtaus.

Kamala sana.

Kun se sattuu omalle kohdalle, ensimmäinen ajatukseni oli lapset ja hätä heistä. Lapset ovat koulussa, miten saan sanan heille, että tulevat itsenäisesti tänään kotiin. Miten saan sanan heille, että en ole tänään kotona, kun tulevat kotiin?

Sairaskohtaus.

Enhän mä ole vasta kuin vähän yli 40.

Lääkekaappi. Lääkkeet ja soitto terveyskeskukseen, jos pääsisi sydänfilmiin.

Ei. Ei ole valmiuksia. Hyvää palvelua sain kuitenkin, ohjeita, mitä tehdä ja kuinka toimia.

Soitto hätänumeroon. Ambulanssilla kesti puoli tuntia.

Kävelin itse ovelle. Lääkkeet auttavat.

Ambulanssihenkilökunta toimi rauhallisesti, tutkivat ja hoitivat.

Kissa tuli keittiönpöydän alle tuijottamaan minua. Kuin vahtisi.

Koira vinkuu häkissään, jonne laitoin sen odottamaan, ettei ole hoitajien jaloissa.

Kaupassa pitäisi käydä. Imuroidakin pitäisi. Sejase asia pitäisi hoitaa, se meili on lähettämättä….kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Kaikki on kesken.

Vointiani seurataan, tietoja kirjataan ylös.

Päätä särkee.

Vointi on aika hyvä.

Muistin viime kesän kuuman päivän. Ajoin autoa, lapset kyydissä. Henkeä ahdisti. Silmissä musteni, kaulaa puristi. Ajoin bussipysäkille. Lapset ihmettelivät miksi pysähdyttiin. Hiki valuu otsalla, puristus kaulalla helpottaa, näkökenttä vaalenee, hengitys tasaantuu. Voidaan jatkaa matkaa.

Oliko sekin sairaskohtaus?

Kamala ajatus. Mä olen vasta vähän yli 40.

Vointi kohenee.

Koulumatkoihin käytettävästä ajasta huolehtiminen ei ole liioittelua

Näin kouluvuoden lähestyessä loppuaan ja kaupungin pohtiessa jälleen yhden koulun lakkautusta, alkaa keskustelu koulukyydeistä. Toisilla on vaikea uskoa sitä, että matkallisesti lyhyeen koulumatkaan voi mennä aikaa jopa yhteensä yli sen lain salliman 2,5 tuntia.

Lohja kuuluu niihin kuntiin, jotka lähtökohtaisesti laskevat koulumatkat niin, että laki sallii 2,5 tuntia kestoksi. Näinhän laki sallii, mutta Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtolan mukaan kunta, joka näin tekee saattaa toimia lainvastaisesti soveltaessaan yksioikoisesti perusopetuslain maksimiaikoja ja jättää muun lainsäädännön huomiotta.

Lehtola muistuttaa, että perusopetus on laissa määritelty lähipalveluksi ja se tulee järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat mahdollisimman lyhyitä.

Opetus on myös järjestettävä ikäkauden ja edellytysten mukaisesti niin, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä.

— Herkässä kasvuiässä olevien pienten oppilaiden lisääntyvä istuttaminen 2,5 tuntia päivittäin koulukyydissä on edesvastuutonta. Tällainen ei ole lasten ihmisarvon mukaista, Lehtola sanoo. (https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/66d1abc1-245f-4040-9b22-a7dcd6cbfc37) (tässä haastattelussa kyse Etelä-Savon kouluverkosta)

 

Koulujen lakkautuslaskelmissa ei useinkaan osata tai haluta huomioida kyytikustannusten kasvua. Kuntaliiton mukaan keskimääräinen kuljetushinta oppilasta kohden onkin kymmenessä vuodessa kasvanut 900 eurosta 1 600 euroon.

— Kun koulujen lakkautukset eivät tuottaneet toivottuja säätöjä, kunnat ovat säästösyistä optimoineet kuljetusreittejä. Reittien yhdistäminen tarkoittaa käytännössä oppilaiden koulumatkoihin kuluvan ajan pitenemistä entisestään.

Alakoululaisen koulumatka saa kestää päivässä korkeintaan 2,5 tuntia ja yläkoululaisella kolme tuntia.

 

Länsi-Uusimaa julkaisi 24.4.2018 mielipidekirjoitukseni aiheesta:

L-U 24.4.2018

Koulumatkoihin käytettävästä ajasta huolehtiminen ei ole liioittelua

Nummi-Pusulan ja Karjalohjan liityttyä Lohjaan 2013 on kaupunki lakkauttanut kuusi koulua, Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut ja näin ollen olemme todenneet sen, että koululaisten koulumatkoihin käyttämä aika on lisääntynyt ja matkat ovat pidentyneet.

Koulukuljetuspäätöksiä ja niihin liittyviä järjestelyjä tulee tehdä lapsen edun näkökulmasta lapsen ikä huomioiden. Koulumatkan pituus ja turvallisuus vaikuttavat merkittävästi lapsen hyvinvointiin ja koulumotivaatioon. Koulutyön ja koulupäivään koulumatkoineen käytetyn ajan lisäksi lapsilla tulee taata riittävästi aikaa lepoon ja vapaa-aikaan. Pitkät koulumatkat heijastuvat oppimistuloksiin. Aiheesta ei ole tehty tutkimuksia, mutta päätelmiä voi tehdä esimerkiksi Pisa-tutkimuksista.
Esimerkiksi Etelä-Savossa tulokset ovat heikentyneet voimakkaammin kuin esimerkiksi Uudellamaalla tai Helsingissä, missä koulut ovat lähempänä.

Moni koululaisen vanhempi on huolestunut koululaisten ja esikoululaisten pitenevistä koulumatkoista ja niihin liittyvistä koulukuljetusjärjestelyistä, koulukuljetusten turvallisuudesta ja vastuukysymyksistä. Koulukuljetuksista on tullut yhä monimuotoisempia. Koulukuljetuksiin liittyvien vaaralliseksi koettujen kävelyosuuksien lisäksi vanhemmat ovat huolestuneita epäselvistä vastuukysymyksistä ja siitä, minkälaista omatoimisuutta ja vastuunottoa erityisesti pieniltä koululaisilta voidaan koulukuljetuksissa edellyttää.

Toteutuuko lapsen etu koulukuljetuksiin liittyvissä järjestelyissä?

JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä, jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittää, onko se ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa?

Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Lapset kulkevat omissa maailmoissaan, menevät pitkin ojan pohjia ja keksivät oikoreittejä. Eräässä tutkimuksessa on kysytty lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa.

Viime vuonna eskarilaiseni ”taksikyydin” kulkuneuvo oli linja-auto. Tähän 2,7 kilometrin matkaan meni toisinaan tunti. Toki pääasia on se, että lapset saavat turvallisen kyydin. Ja turvallinen tämä kyyti on ollut. Siitä olen kiitollinen.

Entä linja-autoissa olevien lasten turvallisuus? Viime vuonna näin liian monena päivänä kuinka lapset seisoivat käytävillä, (vaikka ei saisi) koska linja-auto oli niin täynnä, aikataulut ovat liian tiukkoja, jonka vuoksi joskus voidaan joutua ajamaan ylinopeutta. Tämä toivottavasti on tämän vuoden ongelma, joka ei toistu enää ensi vuonna, mieluiten ikinä.

Aiempina vuosina koulukuljetusten ongelmat kasaantuivat. Kuljetukset olivat pitkälle joulun tienoille (ja itse asiassa joissakin paikoissa jopa pitkälle kevääseen) sekaisin. Moni lapsi kärsi näiden säheltämisten ja kuljetusongelmien vuoksi paniikkikohtauksista, peloista ja painajaisista. Lapset ovat kieltäytyneet itkien menemästä bussiin, koska pelottaa. On tarrauduttu vanhempaan, itkien. Kuinka tämä huomioidaan? Mitä tehdään, että lasten ei tarvitse pelätä kouluunmenoa?

Vaikka koulumatka ei olisi kilometreinä pitkä, kaupungin linjaus siitä, että käytetään ensi-sijaisesti linja-autoa, saattaa vaikuttaa koulumatkaan käytettävään aikaan. Koulumatkaksi lasketaan aika, joka käytetään siihen, että kuljetaan kodin ja koulun väli ja aikaan lasketaan myös odotusajat. Esimerkiksi koulumatka vuoroliikenteellä Karstulta Roution kouluun tulisi ylittämään odotuksineen lain salliman 2,5 tuntia päivässä. Tämä tulee näkymään väsymksenä, levottomuutena sekä oppimistuloksissa.

Koulumatkan pituus ja turvallisuus vaikuttavat merkittävästi lapsen hyvinvointiin ja koulumotivaatioon. Koulutyön ja koulupäivään koulumatkoineen käytetyn ajan lisäksi lapsilla tulee taata riittävästi aikaa lepoon ja vapaa-aikaan.

Lotta Paakkunainen

Puheenjohtaja

Lokova ry

 

Kylä on sitoutunut kuntaan – kuinka kunta sitoutuu kyläläisiin, kuntalaisiinsa?

No nyt on tutkittu. Karstun koululla tehtiin kattava sisäilma- ja kuntokartoitus.

Kuitenkin jotenkin se, että lautakunnan kokouksen esityslistalla mainitaan, ettei sisäilma vaikuta päätökseen, vei pohjaa ja vielä enemmän uskottavuutta kaupungin toimista ja vähän pontta myös sisäilmatutkimuksen kyseenalaistamiseen.
Karstulaiset ovat olleet todella aktiivisia ja paljon kuntaan ja päättäjiin yhteydessä. Se, jos mikä kertoo sitoutumisesta kylän ja kaupungin elinvoiman kehittämiseen. Kuinka tällainen toiminta saataisi käännettyä voimavaraksi kaupungille? Ei ainakaan lyttäämällä, vaan kuuntelemalla.
Valtuusto teki viime kaudella päätöksen Lohjan kouluverkosta ja siinä yhteydessä myös Karstun koulun tulevaisuudesta. Valtuusto päätti, ettei koulua lakkauteta.
Tämän kauden aikana on kuullut sanottavan, että ”Karstu on nyt jatkoajalla”. Miten niin? Valtuusto päätti, että koulua ei lakkauteta.
Tällaisen päätöksen jälkeen sitä luulisi, että esimerkiksi tuntikehystä olisi sen päätöksen mukaan arvioitu ja laskettu niin, että se riittäisi, mutta ei. Jälleen on kuultu, kuinka pienten koulujen ylläpito kiristää tuntikehystä muualla.
Miksi tuntikehystä ei ole sitten tarpeeksi kaikille niiden päätösten perusteella, joita on jo tehty?
* Lohjalla tarvetta suuriin väistötilöihin monen koulun ja päiväkodin osalta
* Tilapäiset parakit kalliita. Koska Suomessa sisäilmaongelmat ovat laajoja, ovat tilaelementtien toimittajien markkinat ja hinnat ovat juuri niin korkeita, kuin he kehtaavat pyytää (ja kyllähän he kehtaavat)
* Siirretään osa oppilaista olemassa oleviin kouluihin, hyödynnetään myös kyläkouluja ja vielä toimintakuntoisia jo lopetettuja koulukiinteistöjä
Lohjalla on todella monta sisäilmaongelmaisten koulun tuomaa ongelmaa, esimerkiksi väistötilojen puute.
Karstun koulun lakkautusta on perusteltu myös sillä, että Roution koulussa on tilaa ja sillä, että Roution koulua suunnitellessa laskettiin myös karstun lapset sinne.
Tänä koulujen sisäilmaongelmien päivinä meidän tulisi katsoa jokainen vaihtoehto, kääntää joka kivi, että saamme lapsemme terveisiin kouluihin.
Karstun koulun lapset saavat olla terveessä koulussa, Roution lapset saavat olla terveessä koulussa.
Ojamon lapset tarvitsevat välitöntä väistöä, kuinka järkevää ja mielekästä voi olla sulkea tervettä koulua? Roution koululla on tilaa, kyllä ja siellä on tilaa enemmän, jos karstulaiset lapset eivät siirry sinne.
Karstun sisäilma pähkinänkuoressa
  • hiilidioksidipitoisuudet eivät nouse yli asumisterveysliiton suosituksia (1150 korkeampi kuin ulkoilmassa) -> ikkunatuuletus tuntien välillä suositellaan
  • Mikrobinäytteiden tulos tavanomainen, kerhotilassa otettu näyte ainoa, jossa viittaa vaurioon ja vahva viittaus vaurioon sekä tila 202 (eteinen) heikko viite vauriosta
  • Pah( esiintyy lähes kaikkialla epätäydellisen palamisen seurauksena, esiintyy yleensä puutavaran kyllästämisestä kreosiitilla ja tervapapereistahan sitä kreosiittia löytyi. Lopputuotoksen ei kuitenkaan todeta haihtuvat huoneenlämmössä. )tervapapereista otetuissa näytteissä oli korkeita pah-pitoisuuksia (ei voida suoraan sanoa olevan sisäilmahaitta)
  • Tvoc(haihtuvat orgaaniset yhdisteet)-pitoisuudet tavanomaisia
  • Hiiriä tavattu keittiössä (jopa 27 kpl 🙂 ) karkottaminen ääni on häiritsevä, oppimistiloissa ei saisi esiintyä
  • Poikien WC:ssä haisee öljy
  • Tyttöjen WC:ssä mikrobiperäinen haju
  • Mikrobinäytteiden otolla pyrittiin selvittämään mikrobien lajistoa, ei vaurioiden sijaintia
  • Luokan 101 lämmönjärjestelmä tulisi tarkistaa
  • Luokissa 17-23 astetta
  • Alakoulun ryömintatilan kissaluukkuja suljettu pysyvästi
Siinä olivat ne pahimmat. Eli ei saatu sisäilmatutkimuksilla koulua kiinni.
Toimenpide-ehdotuksia oli jonkun verran, mm talousrakennuksen peruskorjaus, mutta välttämättömät toimenpiteet eivät kustanna kaupungin ”laskemaa” 500 000 euroa. Sisäilmaraportissa todettiin, että koululla ei ole välitöntä sisäilmaongelmaa. Silti kaupungin kanta ainakin Länsi-Uusimaan mukaan oli, että koulussa on lievä sisäilmaongelma.
Olin valmistautunut vastaesitykseen jo lautakuntaan helmikuussa, mutta koska asiaa ei silloin käsitelty tulevan sisäilmatutkimuksen vuoksi, vastaesitys tullaan tekemään kaupunginhallituksen kokuksessa ja valtuustossa toukokuussa, kun Karstun koulun tulevaisuutta käsitellään. Esitys saattaa hieman vielä muuttua, mahdollisesti oppilasmäärän määrittelyllä.
Vastaesitys Karstu:
  • Koulu jatkaa toimintaansa ilman suurempia investointeja, vain välttämättömien yllä- ja kunnossapitotöiden tuella vuoteen 2025 (tai 2021)
  • Vanhempainyhdistys Pähkinä ry ja Karstu-Karkaliseura sitoutuvat kylän kehittämiseen ja uusien asukkaiden hankintaan. Asukkaiden ja koululaisten määrä tarkistetaan vuonna 2025
  • Luodaan yhteistyömalli, uusi toimintatapa Karstun koulun kehittämiseksi. Sovitaan kyläläisten roolista ja kunnan roolista, esim. (koulun ulkomaalaus yhteistyönä, kyläläisten talkootyöt)

Koulun säilyttämisen positiiviset vaikutukset kunnan imagoon, monimuotoisen kouluverkon ylläpitäjänä ja perheiden sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin lapsiystävällisenä kuntana ovat suuret

Olen keskustellut paljon kyläläisten ja koulun vanhempainyhdistyksen edustajien kanssa ja he ovat sitoutuneet vastaesitykseni ehtoihin.

Kuinka kuntalaisten valitsemat päättäjät ovat sitoutuneita kyläläisiin? Kuinka me kuntana olemme sitoutuneet kyläläisiin?

Päiväkotien sisäilma huolettaa – pyyntö päästä terveisiin tiloihin ei ole liikaa vaadittu, eihän?

Sisäilmaongelmat tarvitsevat upeita vanhempia näkyäkseen. Ongelmia ei voi ratkoa, jos ne lakaistaan maton alle ja unohdetaan. Päiväkotien sisäilmaongelmat ovat liian kauan olleet muiden sisäilmaongelmien varjossa.

saukkolan päiväkoti
Saukkolan päiväkoti (kuva Elina Laiho)

Perhe on laittanut lapsen päiväkotiin hoitoon, luottaa päiväkodin henkilökuntaan ja siihen, että lapsi saa hyvää hoitoa ja varhaiskasvatusta, minkälainen on se kiinteistö, jossa päiväkoti on. Joka päivä vanhemmat vievät lapsen hoitoon. Joka päivä, paitsi silloin, kun on korvatulehdus, kuumetta, flunssaa, poskiontelontulehdus, silmätulehdus…

Oli lapsi minkäikäinen tahansa, kun aloittaa päiväkotipolkunsa, hän ansaitsee ja tarvitsee terveen päiväkodin.

Vanhemmat luottavat kaupunkiin päiväkotipalvelun tuottajana, luottavat kaikken tärkeimpänsä kaupungin huomaan, luottavat kaikkein tärkeimpänsä terveyden kaupungin huomaan.

Mitä tehdä, kun kaupunki ilmoittaa päiväkodin olevan sisäilmaongelmaisen?

Vanhempien huoli on suuri, lapsilla on eriasteisia oireita ja sairastumisia. Toisille voi jäädä pysyviä vaurioita. Vaikka kaikki eivät oireile, kaikki altistuvat, kuten niin moneen kertaan olen sanonut aiemminkin. Kuinka kauan me voimme sairastuttaa lapsiamme?

Päiväkotilasten korvatulehduskierteitä on pidetty asiaankuuluvina ja niitä on vain kauhisteltu ja voivoteltu.

Ollaanko pysähdytty miettimään päiväkotien kohdalla kiinteistön kuntoa? Tänä päivänä ehkä pysähdytään herkemmin, mutta ei kuitenkaan vielä tarpeeksi.

Lohjalla on tutkittu viimeisen vuoden aikana viisi päiväkotia, joista Saukkolan päiväkoti viimeisimpänä. Muut tutkitut ovat olleet

  • Pusulan päiväkoti
  • Päiväkoti Eulaalia Karjalohjalla
  • Vieremän päiväkoti
  • Muijalan päiväkoti

Kaikkien näiden raportit löytyvät osoitteesta http://www.lohja.fi/default.asp?id_sivu=3208&alasivu=3208&kieli=246

Päiväkodit tarvitsevat rohkeita vanhempia, jotka tuovat ongelmille kasvot. Jotka tuovat todellisuuteen ja tietoisuuteemme ongelmien laajuuden.

Tässä Länsi-Uusimaan artikkeli Saukkolan päiväkodin tilanteesta vanhempien näkökulmasta.

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/623664-saukkolan-paivakodin-sisailma-huolestuttaa-vanhempia

Hyvä vanhemmat!

Haastattelussa vanhemmat kertovat pienten lastensa pitkittyneistä oireista, lääkitysten huolestuttavasta määrästä ja toiveestaan saada lapset terveeseen tilaan. Tällaista toivetta ei pitäisi edes joutua esittämään.

”– Nuorin lapsistani, hieman alle 2-vuotias, on ollut päiväkodin aloitettuaan lähes koko ajan kipeänä. Yskä alkoi kaksi kuukautta siitä, kun hän meni vuosi sitten päiväkotiin. Jokaisen flunssan jälkeen hänelle on jäänyt pitkä limainen yskä, joka on jatkunut viikkoja. Hän on joutunut syömään huolestuttavan paljon astmalääkkeitä ikäänsä ja kokoonsa nähden. Lääkäri suositteli, että ottaisin lapsen pois hoidosta. Nyt, kun hän on ollut lähes neljä viikkoa päiväkodista pois, astmalääkkeiden määrän on voinut puolittaa ja yskä on hävinnyt. Dramaattinen muutos. Lapsen terveys on tärkeinä, mutta taloudellisesti nykyinen tilanteemme on hankala, Koskela kertoo. ”

 

250 miljoonaa litraa sisäilmaa

Maaliskuussa 2018 Sisäilmaseminaarissa vierailleen tanskalaisen professorin Pawel Wargockin mukaan ihmiset altistuvat elämänsä aikana noin

  • 35 000 kilolle ruokaa
  • 87 600 litralle vettä
  • 250 miljoonalle litralle sisäilmaa.

Lukujen perusteella sisäilman laatuun ei vieläkään kiinnitetä riittävästi huomiota.

Toisaalta hyviäkin merkkejä jo on. Esimerkkinä vaikkapa Oulun ja Tampereen Yliopistot.

Tampereen tavoin Oulussa Yliopiston rakennusosasto ja ammattikorkeakoulu lähtevät yhteistyöhön ja professorihaut käynnistyvät.

Vuonna 2019 on tarkoitus saada myös kolmas koulutusohjelma, elinkaari- ja talotekniikka, jonka professuurin tehtäviä juuri määritellään.

”Opintosuuntaan on suunniteltu liitettäväksi sisäilma-asioihin ja rakennusterveyteen liittyvät opinnot”, koulutusalajohtaja Jukka Hiltunen kertoo. Opetuksesta on tulossa varsin poikkitieteellinen, sillä siinä halutaan hyödyntää myös yliopiston lääketieellistä osaamista.

https://www.rakennuslehti.fi/2018/03/tampereella-ja-oulussa-rakennusteekkarit-ja-amk-opiskelijat-yhdistavat-opetustaan-2018-ja-2019-syksylla/

Toinen loistoesimerkki on, että kaupungeissa on alettu heräämään todellisuuteen ja esimerkiksi Turku palkkaa sisäilmapäällikön (https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikka/tku00-07-13-18)

sisäilmapäällikön tehtävänä on vastata kaupungin sisäilmatyöstä ja siihen liittyvien prosessien kehittämisestä sekä vastata osaltaan asiaan liittyvästä tiedottamisesta. Sisäilmapäällikkö toimii mm. sisäilmaan liittyvien hankkeiden asiantuntijana ja osallistuu hankkeiden korjaussuunnittelutehtäviin sekä toimialojen sisäilmatyöryhmiin.

Lohjalla tätä tointa hoitaa kehitysjohtaja, Nummi-Pusulan entinen kunnanjohtaja.

 

Hyvistä merkeistä huolimatta edelleen painolastinamme on se, että aina välillä huomaa, että vieläkin sisäilmaongelmien kohdalla puhutaan usein homekohteista. Aina kohteista ei hometta löydy, vaikka sisäilmaongelmaa on todettu ja oireista kärsitään.

Miksi kuivasta ilmasta ja villapölystä kärsivien ääni katoaa, ei kuulu?

Yksi mahdollinen vastaus on se, että Suomessa pidetään kosteutta liian kalliina. Monissa maissa ilmanvaihdolle on asetettu kosteusvaatimus, mutta meillä se on kallista. Mineraalivillakuitujen vaikutus selvitettiin jo 1990-luvulla, HYKS todensi silmä-, hengitystieoireet  ja työselostuksiin tuli vaatimus, ettei paljasta, pinnoittamatonta kuitupintaa saa olla kosketuksissa ilmanvaihtoilman kanssa ja TalotekniikkaRYL:ssä esitettiin selkeitä vaatimuksia kuitujen irtoamisen estämiseksi. Näin ollen kuituongelmien piti olla selvitetty ja takana. Onko näistä luistettu?

Hyvän sisäilmaston tekemiseen liittyvät asiat tiedetään. Tiedetään, mitä pitäisi ja miten pitäisi tehdä. Silti usein niin ei tehdä. Vedetään vähän sinnepäin ja tehdään liian nopeasti. Laitetaan vähän halvempaa materiaalia, jätetään vähän tekemättä. Ei se haittaa, jos on vähän vaan märkä, ei se ole kuin kostea. Se nyt niin nuukaa ole. Säästetään.

Esimerkkejä rakentamisajan laiminlyönneistäkin on liian monta. Eristeet ovat puutteellisia, laitetaan sateessa kastuneet villat seinään, jätetään salaojat tekemättä, tai jätetään ne kesken, laitetaan muovimatto märän betonin päälle jnejne.

Eristeen kastuminen on hyvin otollinen tilanne homeelle, ja lisäksi se romahduttaa lämmönvarauskyvyn. Mineraalivillan tyyppihyväksyntäkosteus on 0,5 prosenttia, eli se ei oikeastaan saisi olla märkää (mutta ihan sama hei).

Kuinka monen päiväkodin tai koulun lattiaan muovimatto on laitettu märän betonin päälle? Kuinka monen päiväkodin tai koulun seinään on tungettu märkä eristevilla? Kuinka monen päiväkodin tai koulun ilmanvaihtokoneisto ei ole tarkoitettu päiväkotikäyttöön?

Kukaan ei ota vastuuta.

Vastuunkantoa ei saisi kuulemma huudella, se on turhaa jälkikäteen. Siitä ei ole hyötyä. Totta. Siitä ei ole hyötyä altistuneille, siitä ei ole apua uusien tilojen tai väistötilojen saamisessa, mutta siitä olisi hyötyä tulevaisuudessa. Jos laiminlyö velvollisuuksiaan , jonka vuoksi tuhannet sairastuvat, eikö siitä pitäisi tulla seurauksia?