Valtuustoaloite lähikoulujen lakkautusten vaikutusten selvittämiseksi

Pohdin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras kolumnissa 14.8.2020 sitä, tuoko keskittäminen autuutta.

Tekeekö keskittäminen autuaaksi

Koulujen lakkautuksia pohdittaessa tulisi miettiä tähän mennessä kokemaamme ja seurauksia aiemmista lakkautuksista. Nimenomaan lasten ja perheiden kannalta.

Esimerkkinä Koisjärven ja Hyrsylän lakkautukset. Oppilaat siirrettiin Oinolan kouluun (nykyään Nummen yhtenäiskoulu). Lakkautuksia perusteltiin mm. opetuksen laadulla ja opetusryhmien koolla. Keskustelua herätti paljon koulujen välinen tasa-arvo, sillä pienemmissä kouluissa saattaa olla pienemmät luokat, eivätkä näin ollen resurssit riittäisi tasaisesti. Mitä sanoisitte siitä, että viime lukuvuonna Nummella kuudennella luokalla oli 35–36 oppilasta, samoin tänä lukuvuonna kuudennella luokalla on 35 oppilasta. Toki luokalla on paljon jakotunteja, mutta paljon on myös koko luokan tunteja. Kuinka työrauha säilyy? Kuinka tämän päivän vaatimukset turvaväleistä säilyy? Minkälainen osa oppitunneista tullaan käyttämään siirtymisiin? Paljonko on pulpetteja käytävillä?

Onko suuret, 35 oppilaan luokat sitä, mitä lapsemme tarvitsevat? Kuinka tasa-arvo nyt toteutuu?

Meillä on erinomainen opetushenkilökunta, mutta kuinka kauan heidän selkärankansa kestää? Kouluavustajien määrästä ollaan mahdollisesti säästämässä, vaikka juuri nyt meidän pitäisi kuroa viime kevään vajetta ja tukea tarvitaan todella paljon. Oppilashuolto toimii äärirajoillaan, liian vähäisillä resursseilla, koulupsykologeista on pula.

Nyt voisi ehkä ajatella, että kyllä. Juuri siksi pitää keskittää, että saadaan isommissa yksiköissä kaikille lapsille oppilashuolto, kunnon opetus ja paljon vaihtoehtoja. Voisiko ehkä myös ajatella, että toisilla se suuri aiheuttaa sen tarpeen oppilashuollolle? Voisiko ehkä myös ajatella, että isossa hukkuu joukkoon? Oppilaamme ovat yksilöitä, pieniä ihmisiä, joilla on erilaiset tarpeet. Toisille sopii isompi oppimisympäristö, toisille pienempi. Se, että me suljemme vaihtoehtoja pois, ei auta meitä ketään. Vaihtoehtojen vähentäminen myös kaventaa tulevaisuutta. Se on meidän lapsiltamme pois. Se on meiltä pois.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.), lapsiasiahenkilö.

Oppilaamme ovat yksilöitä, pieniä ihmisiä.

Voit lukea kirjoitukseni myös Länsi-Uusimaan verkkolehdestä (maksumuurin takana): https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/2428035

Tähän liittyen olimme Ana Soraisen ja Jaana Silanderin kanssa keskustelleet aloitteen tekemisestä koskien jo lakkautettujen lähikoulujen taloudellisten ja muiden vaikutusten selvittämistä ja valtuustokokouksessa 26.8.2020 Jaana kävikin esittelemässä aloitteemme. Itse ikävä kyllä olin estynyt kokouksesta, eikä Anakaan varavaltuutettuna tällä kertaa ollut läsnä, joten Jaana esitteli aloitteen. Asia on niin tärkeä, että sen eteneminen on pääasia.

Aloitteesta lisää Anan blogissa: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/amgs/valtuustoaloite-lahikoulujen-lakkautusten-vaikutusten-selvittamiseksi/?fbclid=IwAR0aCCWCnjKI8_4obmaRGRURMBPaicZa2EhAxg5oxOnMrfuSNugXOTeXRLM

Kiitos kaikille valtuutetuille, jotka allekirjoittivat aloitteen!

Lasten kanssa Turun linnassa

En usko, että voin tarpeeksi kehua Turun linnaa.

Turun linna on keskiajalla rakennettu vaikeasti valloitettavaksi puolustuslinnaksi. Tästä syystä pihakivetys on epätasainen luonnonkivetys, portaat ovat jyrkkiä ja epätasaisia, oviaukot ahtaita ja sisätilat ovat valaistukseltaan hämäriä, sokkeloisia ja niissä on paljon tasoeroja. Pyörätuolilla ei tasoerojen vuoksi pääse kaikkiin tiloihin. (https://www.turku.fi/turunlinna)

Linnan kierros oli kiinnostava ja oppaita oli lähes joka huoneeseen. Näin poikkeustilan aikaan Turun linnassa ei kesällä järjestetä opastettuja kierroksia, mutta oppaita oli läsnä runsaasti. Eräs opas kertoi meille pitkän tovin lattian allaolevasta vankityrmästä ja vankien kohtaloista. Hänelle erityiskiitos! Hän sai kierroksellemme vielä erityistä jännitystä ja varsinkin poikani kuunteli varsin vakavana.

Linnan omat opasteet olivat erinomaisia.

Kehitettävää:

Kehuja:

  • lasten huomiointi
  • oppaat upeita, innostavia ja innostuneita
  • kierros kiinnostava ja jännittävä
  • kahvila keskellä kierrosta (eikä hirveän ylihintainen, ystävällinen henkilökunta)
  • opasteet linnassa
  • upeaa kerrontaa
  • kokonaisuus hallussa

Tulemme uudestaan!

Aloite kyläkoulujen puolesta

Perusopetuslain (628/1998) 2 §:ssä säädetään, että opetuksen tavoitteena on muiden tavoitteiden ohella turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. Peruskoulutuksen yhdenvertaisuus ei tällä hetkellä toteudu haja-asutusalueilla. Näennäisten säästöjen hakemiseksi kunnat lakkauttavat kyläkouluja ja ahtavat pienet koululaiset suuriin koulukeskuksiin. Samassa pykälässä säädetään myös, että opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Pitkät koulukuljetukset vievät lasten energiaa ja estävät osallistumisen koulujen kerhotoimintaan ja muihin harrastuksiin. Pitkiin koulukuljetuksiin sidotut koululaiset ovat epäyhdenvertaisessa ja epätasa-arvoisessa asemassa koulutukseen osallistumisen sekä sen suhteen, miten he voivat kehittää itseään elämässään. Korona-aika on opettanut suurten ihmismäärien ahtaalle sijoittamiseen liittyvän epidemiariskin. Edellä mainituista syistä perusopetuslakia tulee muuttaa siten, että vastaisuudessa perusopetuksen yhdenvertaisuuden tulee tarkoittaa myös sitä, että perusopetuspalvelut ovat riittävän lähellä myös haja-asutusalueilla. Pienet ja turvalliset kyläkoulut toteuttavat parhaalla tavalla perusopetuksen yhdenvertaisuutta.

Kyläkoulujen lakkauttamista perustellaan ennusteilla lasten määrän vähenemisestä. Hyvinvointipalveluja ja koulutuspalveluja haja-asutusalueilta leikatessaan kunnat itse toimeenpanevat ennusteita karkottaessaan lapsiperheet muihin kuntiin ja taajamiin. Lisäksi ei ole olemassa selvityksiä, jotka osoittaisivat, että kyläkoulujen lakkauttamisesta koituisi todellisia säästöjä. Kuntien täytyy kuitenkin kaikki kouluttaa oppivelvolliset, joten opetusresurssia kuluu ja lisäksi tulevat kustanukset koulukuljetuksista. Lasten ahtaminen suuriin koulukeskuksiin lisää tartuntariskiä, ja sama riski liittyy myös koulukuljetuksiin. Bussit ja taksit liikennöivät tehokkuussyistä mahdollisimman täysinä. Lisäksi pitkistä koulukuljetuksista aiheutuu haittaa lasten muulle kehittymiselle, koska koulupäivä ovat kohtuuttoman pitkiä ja aikaa muille harrastuksille ei jää, ei varsinkaan mahdollisuutta kouun järjestämään kerhotoimintaan. Bussi ei odota. Pienten koululaisten ja heidän vanhempiensa pahoinvointi lisääntyy ja kuntien ja maaseudun vetovoimaisuus vähenee kuntien strategioiden sanahelinästä huolimatta.

Kyläaktiivi Ana Sorainen on ansiokkaasti pohjustanut aloitteen ja yhteistyössä olemme muutaman muun äidin kanssa yhteyshenkilöinä aloitteessa, johon nyt keräämmekin kannatusallekirjoituksia.

Aloitteen voit käydä allekirjoittamassa täältä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/6725

Olen aina ollut pienten koulujen puolustaja ja olen edelleen sitä mieltä, että me tarvitsemme sekä isoja että pieniä kouluja. Toisille lapsille pieni koulu sopii paremmin kuin iso ja toisille taas iso sopii paremmin kuin pieni.

Olen aiheesta ollut yhteydessä myös eduskunnan kylätoimintaverkostoon. He ovat tehneet kirjallisen kysymyksen (KK 926/2002) eduskunnan puhemiehelle ja ottivat kantaa valtakunnallisen kouluverkkoselvityksen tekemiseen. Olen kiitollinen kylätoimintaverkoston toimiin heidän ottaessaan esitykseni valtakunnallisesta kouluverkon selvityksestä asiakseen. Olen selvitystä esittänyt sivistysvaliokunnan jäsenelle Hilkka Kempille ja olen iloinen hänen viedessään asiaa eteenpäin, vaikkakin hän oli hieman epäileväinen sen hyödyistä.

Toivon, että asia etenee sen selkeän tarpeen vuoksi.

Kerroin heille esimerkkinä omasta kotikaupungistani, Lohjasta. Lohja on vuodesta 2013 lakkauttanut Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut ja näin ollen olemme todenneet sen, että koululaisten koulumatkoihin käyttämä aika on lisääntynyt ja matkat ovat pidentyneet. Tämän jälkeen on lakkautusesityksiä ollut jatkuvasti, esimerkiksi Ikkalan koulua viranhaltijat ovat esittäneet lakkautettavaksi kymmeneen otteeseen, ja tämä vain tällä kaudella. Tällä hetkellä lakkautusesityksessä on loput pienemmät koulut (Maksjoen, Pullin, Lehmijärven, Ikkalan, Nummenkylän koulut) ja se tarkoittaa sitä, että Lohja on vuoden 2013 jälkeen lakkauttanut 50% kouluistaan) sekä esitetään kouluavustajista vähennettävän ja tuntikehyksen leikkausta. Nämä kaikki toimet vaikuttavat lasten hyvinvointiin ja huonontaa ennaltaehkäisevää toimintaa.

Pienten lähikoulujen ajojahti on toistunut Lohjalla vuosi toisensa jälkeen. Tämä on erittäin huonoa hallintoa ja osoittaa täydellistä piittaamattomuutta asukkaiden hyvinvoinnista ja näkemyksistä. Koulun tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus heijastuu monin tavoin koko alueen kehitykseen. Potentiaaliset uudet asukkaat eivät uskalla muuttaa alueelle ja nykyisten asukkaiden vaikuttamispotentiaali menee väsyttävään puolustustaisteluun eikä alueen positiiviseen kehittämiseen.

Tilastokeskuksen mukaan lapsiperheiden määrä Lohjalla on ollut aiemman pitkään jatkuneen kasvun jälkeen jyrkässä laskussa vuodesta 2013 alkaen. Tämä on merkki siitä, että Lohja ei ole onnistunut tunnistamaan oikeita veto- tai pitovoimatekijöitä, jotka saisivat lapsiperheet valitsemaan Lohjan ennen Vihtiä tai muita verrokkikuntia. Moni perhe on jo muuttanut Lohjalle pienemmän koulun vuoksi, palveluiden leikkaaminen ei ole oikea kiitos heille. Kun palveluista leikataan, katoavat myös veronmaksajat.

Kouluverkon monimuotoisuus ja kattavuus ovat valtava positiivinen mahdollisuus koko kaupungille. Kyläkoulut ja pienten taajamien koulut ovat ehdottomia valtteja uusien asukkaiden houkuttelemisessa Lohjalle. Niitä voisi entisestään kehittää yhteistyössä asukkaiden kanssa. Suurempienkin alakoulujen luokat voisivat hyödyntää kyläkoulujen ympäristöjä opetuksessa. Näin voidaan jakaa eri koulujen vahvuuksia ja lisätä yhteistyötä eri koulujen välillä.

Lohjalla pidetään jatkuvasti suurta joukkoa perheitä sietämättömässä epävarmuudessa ja huolessa lastensa koulun sijainnista. Lapsia ollaan valmiita siirtämään koulusta toiseen, tutusta ja turvallisesta tuntemattomaan, istuttamaan päivittäin tuntikausia koulubussissa ja vieläpä pandemian opetuksista piittaamatta.

Kuntatalouden korjaamisessa keskitytään ainoastaan säästökohteisiin, menoihin, mutta ei kokonaisuuteen. Missä olisi foorumi, jossa keskustellaan tulopuolen vahvistamisesta? Kuinka saisi huomiota myös kehittämiseen? Alijäämäongelmaa sysätään luottamushenkilöiden niskaan ja todetaan, että muuta ei ole tehtävissä kuin lakkauttaa kouluja ja päiväkoteja.

Tämä Lohjan tilanne vain esimerkkinä, sillä meiltä päin katsottuna tilanne tuntuu kunnissa niin epätoivoiselta, että hallituksen kuntatalouspolitiikka on saatava entistä tärkeämmin selkeäksi ja kuntoon. Nykyinen kehityssuunta ei voi olla ’uusi normaali’, jossa kouluja ajetaan alas ja nuorisotyön resursseja minimoidaan.

Toivoisin heidän ottavan keskusteluun viestini ja pohtivan mahdollisuuksia parantaa kuntien tilannetta, nimenomaan lapsiperheiden turvaksi. Koulut tulee nähdä maaseudun, jopa maaseutukaupunkien vetovoimana ja elinvoiman kehittäjänä. Olen aiemmin esittänyt toiveen valtakunnallisen kouluverkkoselvityksen tekemisestä, sillä uskon sen rauhoittavan kuntia, jotka jatkuvasti esittävät uudestaan ja uudestaan koulujen lakkautuksia tuoden perheille kohtuutonta stressiä ja epävarmuutta. Tämä vaikuttaa myös muuttoliikkeeseen. Monet perheet muuttavat lähelle kouluja, jotta perheen arki olisi sujuvaa.

Toivon, että eduskunnan kylätoimintaverkostolla on aikaa tutustua aloitteeseen ja ehkä keskustella siitä.

Amos Rex – Generation2020 lasten kanssa

10 vuotias poikani on vuoden odottanut pääsevänsä Amos Rexiin. Olin iloinen myös siitä, että kaikki lapseni halusivat mukaan. Mikäs sen parempi kohde äidin loman ensimmäisenä päivänä.

Amos Rex avattiin elokuun 2018. Amos Rex on taiteen ja kaupunkikulttuurin kohtaamispaikka, joka koostuu uusista maanalaisista näyttelytiloista, vanhasta, vuonna 1936 rakennetusta Lasipalatsista ja elokuvateatteri Bio Rexistä, sekä Lasipalatsin aukiolla näyttelytilan kattona kumpuilevasta tapahtuma-aukiosta. (https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=60818&gclid=CjwKCAjwxev3BRBBEiwAiB_PWJxuFNJccuCjrN7dUzM_3GztL9py2CEew5iefoiiUiyu0PHM9e8uPRoCeyYQAvD_BwE)

Olimme käyneet jo edellisenä kesänä kiipeilemässä tapahtuma-aukiolla ja pojalla oli kova halu päästä tutkimaan taloa myös sisältä. Eikä Amos Rex tuottanut pettymystä.

Meitä on monenlaisia taiteenkuluttajia ja taidenäyttelyissä kiertäjiä ja neljän lapsen kanssa voit uskoa, että siinä porukassa on neljä erilaista taidenäyttelyn kiertäjää.

– onks tässä pakko seistä näin kauan? Mennään jo. Mä en enää ikinä tule sun kanssa taidemuseoon.

-milloin lähdetään?

-Mihin …. jäi? (jäi katsomaan vielä edellistä teosta)

-käydään äiti vielä tuolla tuon teoksen luona uudestaan

Yksi lapsistani tuskaili ja ihmetteli, miten voi mennä niin kauan tuijottaessa jotain ihme pillihässäkkää. Juttelimme siinä tovin taiteesta ja sen merkityksestä ihmisille. Sanoin, että ei haittaa, vaikka ei ajattele samalla tavalla,vaikka ei tykkäisi kierrellä taidenäyttelyissä. Kaikki eivät tykkää. Sanoin myös, että taiteen kuuluu kyseenalaistaa yhteiskuntaa, mutta taidetta itsessäänkin saa kyseenalaistaa ja on hyvä, että haluat jutella siitä. Tästä kehkeytyikin tosi hyvä keskustelu ja kikatustuokio, pidemmäksikin aikaa.

Kaiken kaikkiaan vierailumme Amos Rexissä oli todella hyvä ja tulemme käymään uudestaankin. Ei ehkä kaikkien lasten kanssa, mutta tullaan kuitenkin.

Kuinka löytää etsimänsä kirja, jos ei tiedä kirjan eikä kirjailijan nimeä

Isäni puhui tuohtuneena useaan otteeseen kirjasta, joka oli jäänyt hänen mielestään aiheetta Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan varjoon. Kirja on jäänyt painamaan mieltäni ja olen halunnut jo pidemmän aikaa lukea sen. Harmi vain, etten muista kirjan nimeä. Enkä edes kirjailijan.

Laitoin kaupunginkirjastoomme viestin, jossa kysyn heiltä apua. Ja todella huonoilla spekseillä:

olen nyt jonkin aikaa etsinyt erään kirjan nimeä ja toivoisinkin nyt teiltä, ammattilaisina apua.
Minulla on hieman huonot speksit, mutta toivon, että osaatte kuitenkin auttaa.
Isäni puhui usein tuohtuneena siitä, että hänen mielestään Tuntemattoman sotilaan varjoon täysin aiheettomasti on jäänyt samoihin aikoihin kirjoitettu (muutamaa kuukautta aiemmin) kirja, joka kuvaa isäni mielestä huomattavasti paremmin sotaa ja oli paremmin kirjoitettukin. Muistaakseni kirjan nimi on lyhyt, olisiko ollut jopa yksisanainen. Tästä en kyllä täysin varma ole)
Pystyisittekö näillä vähäisillä tiedoilla ohjaamaan minut oikean kirjan pariin? Isäni on jo menehtynyt, joten en voi häneltä kysyä, mutta tämä kirja on usein vaivannut ja kovasti toivoisin voivani lukea ko kirjan.

En odottanut kovinkaan nopeaa vastausta, saatikaan vastausta, jonka sain. Vastaus tuli heti seuraavana päivänä (olin laittanut viestini myöhään illalla) ja he tiesivät kirjan!

”Hei, kiitos mielenkiintoisesta tehtävästä! Olisiko kirja mahdollisesti Jussi Talven Ystäviä ja vihollisia? Kirjasampo esittelee teoksen näin: *************** ”Monumenttaalinen, suurimittainen sotaromaani, jota meillä ei aikoihin hevillä ylitettäne,” Toini Havu kirjoitti Helsingin Sanomissa syksyllä 1954, kun Jussi Talven Ystäviä ja vihollisia ilmestyi pari kuukautta ennen Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta. Teos sai hyvät arvostelut ja siitä otettiin useita painoksia, mutta se hautautui auttamatta Tuntemattoman jättimenestykseen.
Romaanin tapahtumat alkavat syksystä 1941, jolloin suomalainen tykistö tuki saksalaisten hyökkäystä Syvärin yli. Tuli talvi, pimeys, lumi ja pakkanen. Saksalaiset palelivat, mutta heillä oli ruokaa, suomalaisilla oli hyvät varusteet mutta ei ruokaa aseveljeys muuttui sanoista teoiksi.

Syksyyn 1944 mennessä entiset aseveljet ovat muuttuneet vihollisiksi. Syvärin talvessa syntyneet ystävyyssuhteet joutuvat koetukselle Lapin syksyssä.

Jussi Talvi palveli itse joukko-osastoissa, jotka toimivat Aunuksen rintamalla yhteistyössä saksalaisten kanssa mutta kohtasivat heidät Lapin erämaissa vihollisina.” ******************  
Tämä voisi olla syy, miksi Toini Havu haukkui Tuntemattoman lysyyn pari kuukautta myöhemmin…
Jos kirja on oikea, sitä löytyy mm. pääkirjaston varastosta. Jos ei täsmää, olemme valmiita etsimään jotain  muuta.”

On meillä upeita ammattilaisia töissä! Suosittelen kysymään ja lukemaan.

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 26.6.2020: Lohja, kiva pikkukaupunki

Kirjoitin tällä kertaa kolumnissani siitä, miten me lohjalaiset emme näe hyvää kotikaupungissamme. Siltä se ainakin tuntuu ja näkyy, sillä harvemmin kuuluu kehuja, kiitosta, vain haukkuja ja epäkohtia. Ei ole sitä tai tätä, kaikki on rumaa ja huonoa. Itse en näe kaupunkiamme niin. Tämä ajatus tuli itselleni erittäin vahvana tässä parisen viikkoa sitten ajaessani kauppaan Lohjan keskustaan ja ajaessani Laurinkatua. Oli kaunis kesäpäivä, aurinko lämmitti, kahvilan terassi oli täynnä ihmisiä, ja herranenaika, hymyileviä sellaisia. Puut reunustavat kauniisti Laurinkatua, autoilijat pysähtyvät suojatien eteen nähdessään jonkun olevan suojatien lähellä, hyvin keskieurooppalaista. Olen aina rakastanut kesäkaupunkeja ja kaivannut esimerkiksi vanhaan kotikaupunkiini Helsinkiin. Tuona päivänä en. Tuona päivänä totesin Lohjan olevan ihana kesäkaupunki.

Julkaisen poikkeuksellisesti kolumnini kokonaan omalla sivullani, sillä Länsi-Uusimaan verkkolehdessä tätä ei ole julkaistu, ei ainakaan vielä. Printistä löytyy ja sähköisessä näköislehdessä.

Lohja, kiva pikkukaupunki

Maaseutukaupunki aivan työpaikka-alueiden, lentokentän lähellä. Luonto, linnunlaulu, sujuva arki, lapset kulkevat lähikouluun, vanhemmille suht hyvät verkkoyhteydet etätyöskentelyyn, jos joka päivä ei tarvitse kulkea fyysisesti työpaikalle. Kaupungissa on sairaala, hyvin toimivat terveyspalvelut, täällä on myös hyvä ikääntyä.

Tämähän kuulostaa siltä, että tuossa oli kaikki, mitä kuntalainen tarvitsee: sujuvaa arkea koko perheen kannalta ja työikäisen kannalta: Ei tarvitse huolehtia lasten koulupäivän sujumisesta, eikä omien vanhempien arjen sujumisesta.

Kappas, puhunkin omasta kotikaupungistani, Lohjasta.

Lohjan kuntaliitokset tapahtuivat vuonna 2013 ja edelleen päätöstenteossa ja muissa puheissa mainitaan liitoskunnat ja mietitään palveluja sen perusteella, mihin kuntaan alue kuului joskus. Nyt olisi jo aika lopettaa liitoskunnista puhumisen ja keskittyä eteenpäin katsomiseen. Me kaikki olemme lohjalaisia, toki oman alueylpeyden ja kyläidentiteetin tulee säilyä, mutta se ei ole pois lohjalaisuudesta. Ei tosiaan! Se tekee meistä lohjalaisia, keskivertosuomalaisia. Silti ihan mielettömän upeita, upeassa maaseutukaupungissa, kivassa pikkukaupungissa.

Ajoin eräänä ihanana kesäpäivänä Lohjan puiden reunustamaa Laurinkatua, kahvilan terassi oli täynnä hymyileviä ihmisiä ja tuolloin tunsin tulevani kotiin. Asun kyläalueella ja rakastan pikkukylääni, en koe sen olevan pois kaupunkikaipuustani tai halustani parantaa ja kehittää koko Lohjan hyvinvointia ja vetovoimaa.

Meidän ei tarvitse kurottaa kuuta taivaalta, meillä on jo kaikki. Nähdään se ja

katsotaan hetki kaupunkiamme ulkopaikkakuntalaisen silmin. Eräs toisaalla asuva ystäväni kuvaili Lohjaa helmenä. Toinen kuvaili upeana potentiaalina. Miksi me emme itse näe sitä? Mikä on se syy, ettemme näe hyvää omassa kaupungissamme? Mikä on se syy, ettemme muista, että hyvästä saa paremman kehittämällä? Että hyvän näkeminen vie kauemmas kuin huonon?

Lohja on tilastojen mukaan keskivertoisin kunta Suomessa. No ollaan sitten.

Eräs kunta mainostaa itseään pessimistisyydellään, ollaan me keskivertoisia. Mitä sitä muuta tarvitsee?

Lohja, kiva pikkukaupunki, keskellä kaikkea, keskivertoisesti ja mitä sitä ihminen muuta tarvitsee?

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu, keskivertokyläläinen