Ihana päivä Pullin kylän kesätapahtumassa

Sain kutsun kyläasiamiehenä puhumaan Pullin kylän kesätapahtumaan, jossa samalla vähän viriteltäisi etukäteen myös toimia koulun puolesta. Tapahtuman järjestivät Väänteenjoen alueen kyläyhdistys ry yhteistyössä Pullin koulun vanhempainyhdistyksen kanssa. Tapahtumassa juhlistettiin kylän uutta frisbeegolf-rataa, joka onkin upea osoitus jälleen kylien talkoohengestä, yhdessätekemisestä ja ilosta sekä aluetoimikuntien rahoituksen oikeasta ja hyvästä käytöstä. Alueiden johtokunta myönsi radan mahdollistamiseen 1500 euroa.

Tapahtuman avasi asukasyhdistyksen varapuheenjohtaja Katriina Nousiainen

Katriina Nousiainen

Kävin todella mielelläni puhumassa tapahtumassa, onhan kyse kuitenkin itsellenikin tärkeästä asiasta, lapsista, lähikoulusta ja kylien elinvoimaisuudesta (puhe lopussa).

kuva Ana Sorainen

Ennen puhettani pullilainen nuori, ihana juontaja Anni Nousiainen spiikkasi minut sisään ja häntä kuunnellessani ihmettelin, että eikö nyt ollutkaan vielä minun vuoroni, sen verran ihmeellinen ja ylisanoja spiikissä oli, olin aivan hämmentynyt. Minulle käytiinkin myöhemmin sanomassa, että olisitpa nähnyt ilmeesi, kun kuuntelit spiikkiä. Olin niin hämmentynyt ja otettu spiikistä. Sanoina mm sinnikäs, supernainen, taistelija ja siinä vasta siinä vaiheessa, kun sanottiin Lokovan puheenjohtaja, ymmärsin, että todellakin oli minusta puhe.

Anni Nousiainen

Vanhempainyhdistys lahjoitti koululaisille frisbeegolfkiekkoja ja vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja etsi katseellaan yleisöstä oppilaita ja kutsui nimellä lavalle vastaanottamaan kiekot. Olipa ihanaa ja hauskaa todeta jälleen, että kyläyhteisössä todella tunnetaan toisensa.

Vanhempainyhdistys lahjoitti kiekkoja
Radan ensimmäisen virallisen heiton suoritti hienosti Jani Méling

Pulli on ihana kylä, upeassa maalaismaisemassa. Kyläläiset ovat lämpimiä ja avoimia. Moni kylään muuttanut on muuttanut kyläkoulun, luonnon ja suhteellisen inhimillisen työmatkan vuoksi.

Kylän kesätapahtuma
Kylän kesätapahtuma

Kyläasiamiehen puhe:

Kiitos kutsusta ihanaan tapahtumaanne! Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi vuonna 2016 tutkimuksen, jonka mukaan 72% suomalaisista katsoo, että KOKO Suomi hyötyy elinvoimaisesta maaseudusta. Maaseudun halutaan pysyvän elinvoimaisena tulevaisuudessakin. Kehyskunnat edullisimpine asuntomarkkinoineen keräävät parhaat veronmaksajat, mutta myös suurimmat palvelutarpeet. Maakuntien reuna-alueiden maaseutumaisten kuntien väestörakenne yksipuolistuu voimakkaimmin, mikä luonnollisesti merkitsee ongelmia eteenkin ikääntyneiden palvelujen järjestämisessä.

Lohja kaipaa sisäänmuuttajia, nimenomaan 15-64 vuotiaissa, siis ryhmässä, jossa Uusimaa on nettomuuttovoittaja, toki Espoo-Helsinki-vetoisesti, mutta mikä estää Lohjaa olemaan yksi voittajista? Olemme lähellä työpaikka-alueita, meillä on erinomaiset palvelut, yleensäottaen, upeat puitteet, ympäristö, puhtaus, ihmiset ja ihanat kylät! Meillä on kaikki. Meillä on vetovoimatekijät ja meillä on pitovoimatekijät hallussa, palvelut ja koulu niistä tärkeimpänä.

Täällä Pullissa koulu on ollut tärkeä vetovoimatekuä. Tärkeä niin lapsille, perheille kuin muillekin kyläläisille. Koulu kerää kyläläiset yhteen, luo yhteisölllisyyttä, lisää yhteenkuuluvuutta. Koko kylän joulujuhlat on ihana perinne, jonka soisi jatkuvan ja jonka toivoisi leviävän kaupungin kortteleihinkin. Pullin koulu on ollut lakkautusuhan alla jo kahteen otteeseen ja aina ovat kyläläiset tehneet voitavansa koulun hyväksi. Aina on koulu ja lapset voittaneet. Jälleen saavat kyläläiset nousta tuomaan ihanaa Pullia esille. Jälleen tulee kylän näyttää voimansa ja ilonsa, etunsa.

Me tiedämme lähikoulun, kyläkoulun tuomat edut. Me tiedämme etumme. Me tiedämme vetovoimatekujät. Olemme puhuneet niistä kauan, olemme tuoneet esiin monessa yhteydessä. Tästä muuten kertoo myös se, että Pulli kuuluu tilastoalueeseen, joita Lohjalla voisi olla enemmänkin, nimittäin nettomuuttovoittoinen.

Muutin n 13 vuotta sitten Nummi-Pusulaan silloin pienemmän perheeni kanssa. Muuttopäätökseemme rauhaisan ja lapsille turvallisen asuinalueen lisäksi vaikutti eniten se, että kävelymatkan päässä oli alakoulu, yläkoulu ja lukio. Myös inhimillinen työmatka oli yksi tekijä. Terveysasemakin oli. Nummi-Pusula oli tuolloin muuttovoittoinen kunta. Lohjaan liityttyämme moni asia on muuttunut, mutta muuttovoittoinen Nummi edelleen on, mutta ei enää Nummi-Pusulan aikaan verrattavissa.

Lohjan nettisivuilla lukee muuten nykyään, että ”kouluverkko on suunniteltu siten, että LÄHES kaikki oppilaat voivat opiskella koko peruskouluaikansa oman asuinalueensa lähikoulussa” LÄHES. Lapsiystävällisessä kunnassa lähes kaikki.

Joskus tuntuu, että helpommallakin voisi työssään päästä. Onneksi meillä on kylät! Olemme nimittäin ottaneet ohjenuoraksemme sen, että nostamme Lohjan myönteisiä asioita esiin. Mitä kaikkia upeita valopilkkuja meillä onkaan! Lohjalla on paljon potentiaalia, jota yritämme nostattaan ja tuoda isosti esille. PULLI on yksi näistä, Ikkala on myös ja ikkalalaisia meillä onkin täällä mukana. Pulli on täynnä upeita, ihania ihmisiä. Asukasyhdistyksen yhteistyö alueen hoitokodin kanssa oli suurenmoinen idea ja ensitoteutus ihana! Todella upea esimerkki muille kylille.

Lohja on maaseutukaupunki ja kyläasiamiehinä pyrimme myös muistuttamaan asukkaita alueylpeydestä. Teillä on ihana kylä, upeat kyläläiset ja ihana yhteisö. TE olette Pulli.

Ihanaa juhlaa kaikille! Sillä juhlaahan tämä on.

Pullin koulu

Pullin koulu on perustettu vuonna 1906 ja tontin on lahjoittanut Pullin tila.

Luokkahuone Pullin koulussa

Saimme pikaisen kierroksen koululla ja vaikka koulun ovet ovat olleet kiinni koko kesän, ilma oli raikas. Olen jo edellisen kouluverkkoselvityksen aikaan käynyt Pullin koululla pariin otteeseen, mutta uusintakierroksesta ei ole haittaa.

ikkunasssa oppilaiden tekemät verhot

Kahville istuessani sain seurakseni kyläläisiä, iäkkäämpiä herroja ja heidän kanssaan oli todella mukava juttuhetki, olivat koulun vanhoja oppilaita. Oli hauskaa kunnella juttuja vanhoista opettajista ja muita herrojen koulumuistoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kylän tapahtuma oli juuri kylän ja sen ihmisten näköinen ja oli ihanaa nähdä myös erittäin paljon mökkiläisiä tapahtumassa! Kiitos ihanasta juhlasta.

Pullin koulu

Seurasaaressa paljon koettavaa ja nähtävää lasten kanssa

Niemelän aittakylä

Yksi lapsistani oli pitkään toivonut pääsevänsä Seurasaareen ja päätimmekin tämän retken suunnata sinne. Nuorin oli hieman epäileväinen, kuulostaa tylsältä. Päästyämme saarelle johtavalle sillalle, olikin jo aivan eri ääni kellossa.

Seurasaaren silta

Lipunmyynnistä saimme kartan, johon oli hyvin merkitty talot, johon sai mennä ja jokaisessa talossa oli omat oppaat. Oppaat olivat todella ihania, jokainen toivotti jokaisen meistä erikseen tervetulleeksi ja tulivat apuun, jos huomasivat, että kaipasimme apua tai tietoa paikasta. Ihan mielettömän upeita oppaita!

Kaarnalaivojen tekoa

Lapsille oli kivaa perinteikästä tekemistä, kuten kaarnalaivojen tekoa sekä pääsi kokeilemaan matonkudontaa.

Seurasaaressa häpeäjalkapuussa

Karunan kirkon opas oli ehkä huipuin, jota olemme ikinä vielä tähän mennessä tavanneet. Hän kertoi pitkät tarinat kirkon historiasta, yleensä kirkosta Suomessa, istumajärjestyksistä, lapset kävivät kokeilemassa köyhien penkkejä, innostuivat oppaan kertomuksesta unilukkarista ja lopuksi opas laittoi tyttäreni häpeäjalkapuuhun (kysyi kyllä haluaako kokeilla). Opas jäi varmasti lasten mieleen, otti todella hyvin heidät huomioon ja eleettömällä tavallaan kertoessaan sai lasten mielikuvituksen lentoon.

Vaivaisukko

Lämmin suositus Seurasaarelle! Paljon jäi vielä nähtävää ja varmasti menemme uudestaan.

Kiva päivä Zoolandiassa

Äidin loman ensimmäisenä päivänä saimme päähänpiston lähteä Lietoon. ” Puuhapuisto, huvipuistolaitteita ja kotieläinpiha – Zoolandiassa on kaikki avaimet hauskaan päivään perheen, kavereiden tai luokkakavereiden kesken. Zoolandia on valloittava yllätyspaketti huvipuistolaitteita, sisäleikkipuistoa, eläimiä ja hyvää mieltä. Zoolandia levittäytyy laajalle alueelle, joten tässä puistossa aikaa ei tuhlata odotteluun ja jonotteluun. Päivään kannattaa kuitenkin varata aikaa, sillä nähtävää ja koettavaa riittää – kaikenikäisille. ”mainostetaan Zoolandian sivulla.

Totta oli se, että jonotella ei tarvinnut, vaikka väkeä olikin ihan kivasti. Paikka on vähän ajanpatinoima, laitteet hieman vanhahkoja ja pienemmälle väelle tarkoitettu, mutta onneksi oli benjijuoksu, kauhutunneli ja yllättäen hauskaa, perinteistä tekemistä, kuten renkaiden heittoa. Ei sen aina niin ihmeellistä tarvitse olla, että se on huippukivaa!

Benjijuoksu oli esiteinin ja teinin suosikki
Renkaanheittoa
Pomppisliukumäki
pallonheittoa
Eläimiäkin oli
alpakka oli vähän väsynyt

Zoolandian henkilökunta oli nuorta, erittäin ystävällistä ja avuliasta sekä pieniä huomioivaa. Todella iso plussa siitä!

ja kyllä se nyt vaan on niin, että vettä lähistöllä = poika kastuu

Hyvin saimme päivän kokonaan kulutettua, ei oikeastaan edes huomannut ajankulua, ei vaikka yksi porukasta oli vähän märkä.

Kirjoittajavieraana Länsi-Uusimaassa: Miten me näemme itsemme tai toisemme?


Länsi-Uusimaa lehden Kirjoittajavieraana kirjoitin tällä kertaa siitä, miten näemme usein vikoja joko itsessämme tai toisissamme. Joskus vikoja on vaikea antaa anteeksi, niin omia kuin toistenkin. Toisinaan emme halua pohtia syitä, miksi omat tunteet toista kohtaan, tai toisen vikoja kohtaan ovat niin vahvoja. Toisinaan emme halua kasvaa itse, tai antaa uutta mahdollisuutta jollekin toiselle kasvaa. Haluamme seistä omien mukavuusalueiden sisällä, vaikka olo ei olisikaan mukava. Kunhan on oma.

Miksi joskus toisten asenteet muuttuvat joitakin kohtaan ja miksi joskus ne asenteet jäävät päälle. Mikä on se syy, miksi toisia aletaan syrjimään ja ylenkatsomaan? Mikä on se syy, miksi toisille annetaan anteeksi jokin tekemänsä virhe ja miksi toisille ei?

Oli ne syyt itse kullekin mitä tahansa, olisi hienoa, että muistettaisi olla armollisia niin itselle kuin toisellekin. Muistettaisi, että olemme kaikki erehtyväisiä ja jokainen voi kasvaa. Jos siis itse vain näkee sen mahdollisuuden ja haluaa kasvaa. Mutta miksi ei näkisi itsessään mahdollisuuksia? Miksi ei näkisi tilaa kasvaa?

Tästä linkistä voit lukea kirjoitukseni kokonaan Länsi-Uusimaassa , alla vain ote kirjoituksestani.

Lotta Paakkunainen: Miten me näemme itsemme tai toisemme?

Olen onnekkaassa asemassa siinä, että saan tehdä rakastamaani työtä, omalla tavallani, arvostamani ihmisen työparina. On etuoikeus, että työparina on ihminen, jonka kanssa oppii lähes joka päivä itsestäkin uusia asioita, jonka kanssa on helppo ja mukava työskennellä, jonka kanssa pystyy nauramaan ja itkemään aidosti.

Olen oppinut suunnattoman paljon itsestäni uudessa työympäristössä. Välillä kirpaisee huomata itsessä pikkumaisia tai uusia piirteitä, joita ei olisi toivonut itsellään olevan, mutta vaikka välillä kirpaisee oikein kunnolla, nautin suunnattomasti kasvamisestani. Ennen kaikkea nautin yhdessä tekemisestä. On ollut suuri askel yksintekemisestä tiimityöskentelyyn, varsinkin nykyisellä, tämän päivän työn tekemisen tahdilla.

Mitä jos tänään olisikin toisin? Mitä jos tänään kokeilisi tervehtiä sitä naapuria, josta näkee nykyään vain viat, jospa hymyilisi ihmiselle, jota ei halua tervehtiä?

Olisiko se paha? Sattuisiko se?

Haastan jokaisen tänään ajattelemaan hyvän ajatuksen itsestä ja ihmisestä, josta ei voisi kuvitellakaan niin tekevänsä, samalla haastan jokaisen tänään sanomaan ääneen jollekin työkaverille, naapurille, kaverille, ystävälle, perheenjäsenelle edes yhden nätin sanan, yhden kehun. Katso, mitä se tekee ihmiselle. Tunne, mitä se tekee sulle. Ihanaa päivää kaikille!

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on Lohjan Kylät ry:n kyläasiamies.



Lasten kanssa Kiasmassa

Kiasma!

Tutkailimme 9v lapsen kanssa, mihin museoon voisimme tänään mennä ja kaikkein kiinnostavimmaksi nettiselailussa näyttelyiden perusteella nousi Kiasma. 9v ja minä odotimme eniten Alma Heikkilän näyttelyä, sillä 9v on täysin täpinöissään mikroskooppisen pienistä bakteereista, jäkälistä, levistä ja lahopuun sisässä elävistä eliöistä ja sitä Heikkilän näyttely tuntui olevan täynnä.

Alma Heikkilä: aistien ensisijainen rajapinta ulkomaailmaan

Heikkilän näyttely oli kiinnostava ja osoittautui näyttelyn päätteeksi, että se oli 9v lemppari.

11v piti eniten Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifter ’in Nervescape VIII teoksesta.

Nervescape VIII’ta tutkiessa menikin tovi.

Kiasman näyttelykokonaisuus oli kiinnostava ja sinänsä hauska. Tai siis seurani teki siitä hauskaa. Lasten suora palaute on arvokasta ja ihan mahtavaa, muutamassa paikassa sanoivatkin, että ”mennään pois, tämä ei ole kiinnostavaa”.

Pysähtyessämme kuuntelemaan kasveja (kyllä, kasveista oli saatu ääntä ja kuulokkeilla pääsi kuuntelemaan niitä), juttelimme vähän jo kokemastamme. Lapset totesivat minulle kyllä, että on aivan liian aikaista puhua kierroksesta, sillä se oli vielä kesken. Puhutaan kotimatkalla, kuten yleensä (kotimatkalla sanoivat, että nykytaide on välillä vähän outoa). Sen malttoivat sanoa, että näyttely oli kuulemma pitkä. Erehdyin olettamaan, että pitkä tarkoittaa samaa kuin tylsä. Lapset korjasivat nopeasti, että ei missään tapauksessa tylsä, ainoastaan pitkä.

Lauri Ainala ja Kalle Hamm: Emigranttitarha-teoksellaan toivat kasvien äänet kuuluvaksi. Äänitykset on tehty suoraan kasveista tallentamalla niiden sähkökentän vaihtelua.

Kiasmassa oli paljon muutakin nähtävää, mutta itse häikäistyin Iiu Susirajasta.

Iiu Susiraja toteaa valokuvanäyttelystään Los Angelesissa, että tavoitteena hänellä oli rohkaistua esiintymään alusvaatteillaan. Ei ollut helppoa, koska mielestään hänen alusvaatteensa olivat aika kamalia. ”Monesti ajatellaan, että kuvissa pitäisi olla kaunis. Olen ajatellut, että taiteen tehtävä on totuus, ne eivät olisi totta, jos joku muu näyttelisi kuvissa.”

Teokset herättävät näkemään kulttuurisesti latautuneet käsityksemme kehonkuvasta, seksuaalisuudesta ja naiseudesta. Näyttely on Susirajan ensimmäinen kattava museonäyttely Suomessa. Valokuvien ja videoteosten lisäksi esillä on yksi installaatio.

Jos et ole kiinnostunut muuten käymään Kiasmassa, käy katsomassa Iiun näyttely ”Kuivakka Ilo”.

Kansallismuseo on lastenkin museo

Vierailimme lasten kanssa Kansallismuseossa. Tällä kertaa syynä oli äidin itsekäs toive nähdä Nick Brandtin valokuvanäyttely ”Inherit the dust”, mutta se ei haitannut lastenkaan menoa.

Nähtävää ja tutkittavaa heti ulko-ovella
Nick Brandtin valokuvanäyttely Kansallismuseossa 2019

Kuvat olivat juuri niin seisauttavia ja ajatuksia herättäviä kuin olin odottanutkin, mutta sitä en odottanut, että lapset myös pysähtyivät niiden äärellä ja keskustelimme kuvista ja sain jälleen uusia näkökulmia, opin paljon jälleen lapsistani ja heidän viisaudestaan.

Toki kesken näyttelyn kiinnostivat muutkin asiat, kuten kuinka penkin saa auki

Nick Brandtin valokuvanäyttely on 1.9.2019 saakka Kansallismuseossa, suosittelen lämpimästi.

Kansallismuseossakin on lapset huomioitu erityisen hyvin ja meillä menikin lähes koko päivä kohteessa, emmekä edes ehtineet nähdä kaikkea.

Vintti-kerroksessa on lapsille aivan oma maailmansa, jossa osa vanhemmista istuivat tyynyillä ja lukivat, rentoutuivat, kuuntelivat musiikkia ja lapset saivat kokea, tutkia ja kokeilla aivan itse.

Hirsi- ja tiilirakentamista

Kun oli Vintissä saanut purettua energiaa ja leikittyä, siirryimme takaisin alakertaan ja kiersimme lisää.

Virtuaalikierros keisarillisella vastaanotolla
Keisarin poissaollessa valtaistuin muistutti kansaa siitä, kuka hallitsee

Kansallismuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa, henkilökunta on ystävällistä ja auttaa mielellään ja upeita näyttelyjä vielä tulossa, esimerkiksi ”Maailma, jota ei ollut” (18.10.2019-15.3.2020) ja Meeri Koutaniemen, Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen näyttely ”Inkeriläiset-unohdetut suomalaiset” (24.1.-19.4.2020) Niitä odotellessa!