Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu
Koulut alkavat tällä viikolla. Muistattehan olla liikenteessä tarkkoina, moni lapsi kulkee ensimmäisiä kertoja kouluun. On meidän aikuisten vastuulla, että se matka on turvallinen.
Päivien lyhentyessä näkyvyyskin alkaa pian olla huono varsinkin aamuisin.
Turvataan lastemme koulumatka ja ajetaan ihmisiksi.
Aiemmin koulumatkoista kirjoittamaani mm.:
Nykyinen translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Translain uudistuksen on arvioitu esiteltävän viikolla 34 (22.8. alkava viikko). Uudistusta valmisteltaessa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti raportissaan (31.1.2020) vaihtoehtoja translakiuudistuksen toteuttamiseksi. Raportin mukaan nykyinen oikeustila altistaa transsukupuoliset ja muunsukupuoliset henkilöt syrjinnälle ja muille oikeudenloukkauksille, erityisesti yksityisyyden loukkauksille. Lisäksi työryhmä arvioi raportissaan alaikäisten transihmisten tilannetta. Työryhmä huomautti, ettei nykyinen hallitusohjelmakirjaus tunnista työryhmän havaitsemia haasteita alaikäisten yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Työryhmä esitti vaihtoehtona, että sukupuolen juridinen vahvistaminen voisi olla mahdollista 15 vuotta täyttäneille.
Kansallinen lapsistrategia toteutti lapsille ja nuorille kyselyn yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä Translasten ja -nuorten perheet ry:n kanssa. Kyselyä on valmisteltiin yhdessä Seta ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n, Trans ry:n ja Trasek ry:n kanssa. Kysely suunnattiin erityisesti 13-18 -vuotiaille nuorille, jotka ovat sukupuoliltaan moninaisia.
Uudistuksessa on tarkoitus säätää kokonaan uusi laki sukupuolen vahvistamisesta. Laissa säädettäisiin siitä, miten väestötietojärjestelmään merkityn sukupuolensa voi muuttaa vastaamaan sukupuoli-identiteettiään eli omaa kokemusta sukupuolestaan. Kuten nykyään, sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille.
Vaikka nuoria on ns. kuultu, silti valmistellussa laissa edelleen esitetään, että sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille. Hallituksen tulisikin arvioida uudelleen alaikäisten asema lakiuudistuksessa. Sukupuolen vahvistamisen lykkääntyminen jopa vuosilla heikentää transnuorten hyvinvointia huomattavasti. Mahdollisuus saada oikean sukupuolen mukaiset henkilöpaperit viivytyksettä helpottaisi lukuisten transnuorten elämää, vähentäisi syrjintää ja parantaisi nuorten hyvinvointia. Sukupuolen vahvistaminen alaikäisenä on mahdollista muun muassa Norjassa, Irlannissa ja Maltalla. Uusi nimilaki on jo vahvistanut alaikäisten oikeuksia, sillä 15-vuotiaasta alkaen etunimen voi muuttaa toisen sukupuolen mukaiseksi. Sukupuolen vahvistamista koskevan lain olisi luontevaa olla linjassa tämän kanssa.
Transnuori joutuu käymään suhteellisen perusteellisen tutkimuksen ennen varsinaisiin tutkimuksiin pääsyä. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla käydään läpi nuoren mielialaa, keskustellaan ja arvioidaan, määrätään lääkitystä mielialaan ja esitetään terapiassa käymistä. Tämä kaikki sukupuolipoliklinikan vaatimuksesta. Nuorisopoliklinikalla voidaan kirjoittaa näiden jälkeen lähete tutkimuksiin. Lähetettä ei tietenkään ole pakko hyväksyä transpolilla.
Nuori on jo käynyt kovan kamppailun itsensä kanssa, potee huonommuutta, mieliala on usein huonompi kuin ikätovereillaan ja läheisille kertominen on vakava kriisin ja kasvamisen paikka, kaikille osapuolille.
Nuori kokee myös muita vahvoja tunteita, kuten esimerkiksi pettymyksen tunteet nuorisopoliklinikalla, kun on käynyt vaaditulla hoito- ja arviointijaksolla saadakseen lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle, odottamista, itsensä selittämistä uudestaan ja uudestaan. Pelkoa hylkäämisestä. Pelkoa lähetteen hylkäämisestä, pelkoa siitä, että häntä ei hyväksytä, hänen itsensä vuoksi.
Itsensä hyväksymisessä on mennyt kauan, ja kun on sinut itsensä kanssa, kamppailua siitä, että hänet hyväksytään.
Yhteiskunta ja kouluelämä on hyvin sukupuolittunutta, esimerkiksi vielä tänä päivänä joissain kouluissa jopa bussijonot on määritelty tyttö-poikajaoitteluilla (ihan oikeasti).
Henkilöllisyystodistukset, asuntohakemukset, tukihakemukset, kaikki kyselyt, lomakkeet, you name it, kaikissa kysytään sukupuolta.
Miksi sukupuolen ilmoittaminen on niin vakavaa toisille? Nyt tarkoitan nimenomaan cis-enemmistöä. Miksi se heille on tärkeää, miten joku toinen ilmoittaa oman sukupuolensa? Miksi vastustaa sitä, että toinen saa ilmoittaa sukupuolensa? Miksi se, että jollekin on tärkeää kertoa olevansa mies/nainen, kun vihdoin on sinut itsensä kanssa, on uhka heille, joille sukupuoli on aina ollut. Miksi on tärkeää vastustaa vapautta ja oikeutta olla itsensä ja kertoa se? Miksi on tärkeää vastustaa ihmisen minuutta ja hyvinvoinnin parantamista?
Miksi on tärkeää, että translain uudistus etenee ja että siinä oikeasti otetaan alaikäiset huomioon:
Etuja, joita sukupuolen juridisesta korjaamisesta on sitä tarvitseville alaikäisille:
Sukupuolen oikeudellisessa vahvistamisessa on alaikäisten kohdalla kyse ihmisoikeuksista. YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta tulkitaan siten, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla on myös oikeus saada oma oikeudellinen sukupuolensa vahvistettua.
Nyt on myös tärkeää huomioida, että Translain kokonaisuudistus ei tarkoita sukupuolen korjaamiseen liittyvän kirurgian vaatimista alaikäisille.
Tärkeä huomio myös on, että vaikka puhumme kauniisti väestöpohjaisesta rintasyöpäseulonnasta, on trans- ja muunsukupuolisten henkilöiden osallistuminen jäänyt paitsioon. Meneillään oleva translain uudistaminen on erinomainen paikka edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Kansainvälisen arvion mukaan trans- ja muunsukupuoliseksi identifioituvien osuus maailman väestöstä on 0,1–2 prosentin välillä (Goodman ym. 2019). Suomessa lähetteiden määrä sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on 15 vuodessa lähes 20-kertaistunut. Eli asia koskee yhä kasvavaa osuutta väestöstä. Nykyinen käytäntö jättää siis transmiehet, eli sukupuoltaan mieheksi korjanneet, ilman tärkeää seulontaa, vaikka he yhä voivat sairastua kohdunkaula- tai rintasyöpään. Seulontaa tulisi tarjota ihmisten elinten ja niihin liittyvän syöpäriskin eikä juridisen sukupuolen perusteella (Sterling 2020).
Lähteet:
https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/translain-uudistamisessa-kuullaan-lasten-ja-nuorten-nakemyksia
Alaikäisten tutkimukset ja hoito
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös kumota Roe vs. Wade-päätös on kirvoittanut Suomessakin keskustelua abortista ja sitä myötä myös steriloinnista.
Väite, jota näkee paljon on, että Suomessakaan sterilisaatiota ei nainen saa ilman puolisonsa lupaa/suostumusta. Tämähän ei aivan yksiselitteisesti pidä paikkansa.
Luin keskusteluja hetken ja kovia väitteitä ja muistelin omaa steriloimiskokemusta. Olen siis kokenut kuuden raskauden, viiden synnytyksen, yhden keskenmenon ja yhden lapsen menetyksen. Steriloimiskeskustelua meillä oli käyty jo jonkin aikaa, synnytykset ovat olleet kovin vaikeita, erilaiset ehkäisykeinot kokeiltu, mikään ei tuntunut sopivan keholleni ja viimeisimmän raskauden aikana alkoi ajatus siitä, että nyt on aika kasvattaa lapsia, ei enää lukumäärää, oli hyvin vahvana.
Olin ilmoittanut jo äitiyspoliklinikkakäynneillä, että haluan steriloinnin synnytyksen jälkeen. Ennen sterilointia kävimme lääkärin, kätilön ja hoitajan kanssa keskustelua, ne kyllä olivat lyhyitä, sillä lain kirjain ja oma pohdintani oli hyvin selkeä. Missään vaiheessa puolisoltani ei ns. kysytty lupaa. Keskusteluissa ilmaisin, että olemme puolisoni kanssa keskustelleet asiasta.
Steriloimislaki on suhteellisen vanha ja olisi kokonaisuutta ajatellen hyvä uudistaa sitä. Se onkin jo eri ja pitkä keskustelu.
Eli palataan naisten steriloimiseen ja lupaan puolisolta:
Lain ensimmäinen pykälä sisältää mm.
Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:
1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;
2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;
3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
Pykälässä kolme:
Mikäli steriloimista pyytänyt henkilö on avioliitossa, on hänen aviopuolisolleen varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus saapua 1 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen, ja aviopuolisoille on tällöin, milloin siihen katsotaan olevan syytä, selvitettävä, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, kumman steriloiminen 1 §:n säännökset huomioon ottaen on tarkoituksenmukaisempaa, ja annettava tarvittaessa tilaisuus vielä harkita, kumpi heistä pyytää steriloimista.
Tässä on siis kyse siitä, että molemmat puolisot tietävät, mistä steriloinnissa on kyse ja siitä, että voivat vielä keskustella kumpi sterilisaation tekee. Ei siitä, että mies päättää naisen kehosta.
Laissa on painotettu enemmän lääkärien oikeutta päättää steriloinnista kuin puolison.
Voit tutustua koko steriloimislakiin tästä linkistä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700283
Hyvä hallinto edellyttää, että luottamushenkilöillä on riittävä aika tutustua toimielimen esityslistaan ja sen materiaaleihin. Hallintolain 6 luvun 31 § määrittää, että viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6. kokouksessa keskustan Kirsi Ferin teki vastaesityksen, että kokousta ei ollut kutsuttu koolle laillisesti, koska sähköinen kokousmateriaali ei tullut riittävän ajoissa jäsenten saataville. Samanlainen perustelu koski myöhemmin asioiden käsittelyjärjestyspykälää.
Lautakunta oli äänestänyt kokouksessa jatkamisesta ja olivat äänestäneet 10-2 sen puolesta, että asiat otetaan käsiteltäviksi.
Kokouksen jälkeen Kaupunginjohtaja Jarkko Härmälä käytti hänelle kuuluvaa otto-oikeutta kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6 tekemiin päätöksiin. Härmälän tekemän viranhaltijapäätöksen mukaan asia tuli nyt kaupunginhallituksen käsiteltäväksi.
Kaupunginhallituksen kokouksessa hallitus päätti:
Kaupunginhallitus päättää 1. palauttaa kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6.2022 kokouksen päätökset 80-91§ lautakuntaan uuteen käsittelyyn; sekä 2. tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta kokouksessa.
Tein muutosesityksen:
Kaupunginhallitus päättää 1. palauttaa kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6.2022 kokouksen päätökset 80-91§ lautakuntaan uuteen käsittelyyn;
2. esittää, että toimielinten kokouksissa esitellään alustavasti tulevia käsiteltäviä asioita sekä (lisäys)
3. tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta kokouksessa.
Esitykseni raukesi kannattamattomana.
Perustelut esitykselleni olivat se, että vaikka muutosesityksessä lisäämäni kohta 2. on hallintosääntö- ja lautakuntien oma asia, mutta koska lautakunnilla on omia käytäntöjä riippuen myös puheenjohtajista, olisi hyvä, että hallitukselta tulisi yhtenevä ohjeistus. Monella lautakunnallahan tällainen käytäntö jo on. Esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa otimme jo viime kaudella tämän käytännön ja se on ollut hyvä.
Olisi hyvä, että jokaisen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksen lopussa olisi lyhyt katsaus seuraavan kokouksen alustavaan asialistaan. Lautakunnan asiat on toisinaan järkälemäisiä ja eri puolilla Lohjaa olevia asioita. Olisi hyvää palvelua antaa lautakunnan jäsenille hieman lisää aikaa tutustua jo olemassa olevan materiaalin pohjalta tulevan kokouksen aiheisiin ja käyttää aikaa tiedonhankintaan ko. alueen asukkailta.
Tämä myös tukisi päätöksentekoa ihan selkeyttämällä kokouksissa sitä, että mitkä kaavat on tulossa käsittelyyn seuraavaksi ja missä vaiheessa päätöksentekoa kaava on. Toisi selkeyttä ja ennakoitavuutta luottamushenkilöille.
Mutta kuten sanottua, esitykseni raukesi kannattamattomana.
Hallituksessa päätettiin myös monesta muusta asiasta, kuten Pride-liputuksesta ja hallitus päättikin äänin 8-5 järjestää liputuksen 11–17. heinäkuuta ja jatkossa Lohja Pride -tapahtuman yhteydessä.
Päätimme myös raakamaan ostamisesta Vaanila-Lempolan alueella. Meidän Lohjan Hannele Maittila teki hyvin valmistellun ja perusteellisen vastaesityksen, joka tiivistetysti on se, että ei osteta ja että valtuusto päättäisi näin merkittävästä ostosta (Maanomistajan tasapuolinen kohtelu on turvattava kaavassa.) Hinta oli 1209 euroa alle miljoonan, joten ei valtuuston käsittelyä.
Äänestys päättyi 11-2 pohjaesityksen mukaisesti (äänestin valtuustonkäsittelyn puolesta). Muuta hallitusta ei haittaa se, että hinnalla on keinotekoisesti kikkailtu, että valtuuston ei tarvitse päättää asiasta. Koska rahaa on, ostetaan! Valtaa ei haluta valtuustolle tässä asiassa.
Virkkalan alueen päivähoidon hankesuunnitelmasta keskusteltiin suhteellisen pitkään.
Hankeselvitys on hyväksytty valtuustossa 22.1.2020 ja 02.11.2020 § 308 Kaupunginhallituksessa päätettiin, että Virkkalan alueen päiväkodin hankesuunnittelua jatketaan siten, että päiväkoti sijoitetaan taloudellisimman ja toiminnallisimman vaihtoehdon mukaisesti joko Rauhalan koulun vapautuviin tiloihin tai Järnefeltin alueelle sijoitettaviin tilaelementteihin.
Esitylistan esittelytekstin mukaan tämän jälkeen seuraava luottamushenkilökäsittely on ollut Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta 19.05.2022 § 58., jossa todetaan, että hankesuunnittelussa taloudellisemmaksi ja toiminnallisemmaksi vaihtoehdoksi on arvioitu päiväkodin sijoittaminen Rauhalan koulun vapautuviin tiloihin.
Esityslistan asiakirjoissa ei ole vertailua kustannustehokkaimmasta vaihtoehdosta, ainoastaan kustannuslaskelma siitä, mitä maksaa Rauhalan koulun muuttaminen päiväkodiksi. Ja haluan tässä muistuttaa kustannusten noususta. Kysymykseni on siis se, että kuinka Rauhalan kouluun vaihtoehtona on päädytty? Toki ymmärrän esittelytekstistä lukemani, että Järnefeltillä ei ole tilaa, mutta tällä suunnitelmalla jatkossa on kaksi päiväkotia ihan vierekkäin. Miten tämä on huomioitu? Logistisesti ajatellen tämä päätös eriarvoistaa perheitä eri alueilla. Onko tässä oikeasti mietitty niin, että läheinen päiväkoti lakkautetaan? Onko toiselle puolen Virkkalaa suunnitteilla päiväkoti? Tiedän vastuullisen virkamiehen tekevän kattavaa työtä ja varmasti hän on nämäkin asiat huomioinut. Kuten olikin. Saimme kattavan esityksen valmistelusta ja riskiarvioinneista sekä tulevaisuuteen varautumisesta. Totesin vastuulliselle virkamiehelle, että toisaalta virkamiehet toisinaan käyttävät todella luovuuttaan ja pohtivat laatikon ulkopuolelta huolimatta hallituksen tai muun toimielimen päätöksistä ja kehotin käyttämään tätä luovuutta vielä.
Kävimme kiivasta keskustelua Villa Haikarin kilpailutuksen keskeyttämisestä.
Puheenvuorossani kysyin, mikä ero on Sammatin kievarilla, Villa Kokkokalliolla ja Villa Haikarilla? En oikein ymmärrä tätä yrittäjien eriarvoista ja tökeröä kohtelua. Enkä tätä, että toisinaan kaupunki voi omistaa kiinteistöjä ja joissain ei voi. Entä juuri tehty valtuustoaloite Villa Haikarin myynnistä? Miten se vaikuttaa tähän? Meidän tulisi ajatella kokonaisuuksia ja olla johdonmukaisia. Tämä kilpailutuksen keskeyttäminen maaliviivoilla ei ole ollut sitä.
Eikä tämä ainakaan paranna Lohja-kuvaa. Tai yrittäjäystävällistä Lohja-kuvaa.
Kävin pitämässä ryhmämme puheenvuoron vuoden 2021 henkilöstökertomuksesta.
Nostin puheessani sairaspoissaolot sekä vastuumme työn kuormittavuudesta.
Ryhmäpuheenvuoro henkilöstökertomus
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat
Henkilöstö on pienentynyt vuodesta 2016, ja kuitenkin sairaspoissaolot ovat lisääntyneet.
Vuonna 2017 sairauspäiviä oli 15,47 päivää työntekijää kohti ja vuonna 2013, riippuen minkä vuoden henkilöstökertomusta lukee, oli joko 14,3 tai 15,2. 2014 ja 2019 sairaspoissaoloja oli 14,1.
Vuonna 2021 sairaspoissaoloja oli 17,71 ja henkilötyövuotta kohden se tarkoittaa sitä, että sairauspoissaololuku oli 19,2
Kuten valtuutettu Uhlgrenin puheenvuorossakin on jo todettukin, mielenterveyssyistä johtuvista syistä poissaolot ovat lisääntyneet. Olisi ensiarvoisen tärkeää tutkia, missä näiden poissaolojen juuret ovat.
Työhyvinvointikyselyyn vastasi 3052 työntekijästä 1558 . Näiden vastausten perusteella voisi ajatella, että mielenterveydelliset syyt eivät johdu työhyvinvoinnin laiminlyönnistä, vastausten perusteella työn määrä ja kuormittavuus kuitenkin laski käyriä.
80% henkilöstöstä ei ole ollut yhtään sairaspoissaololla, tarkoittaako se todella sitä, että ei ole ollut sairaana vai sitä, että ei ole ollut sairaslomalla. Suurin osa henkilöstöstä henkilöstökertomuksen mukaan voi hyvin. Meidän tuleekin kiinnittää huomio siihen viiteen prosenttiin ja niihin syihin, joka henkilöstökertomuksen mukaan ei voi hyvin.
Lohjan kaupungin maksama keskipalkka on pienempi kuin kunta-alalla keskimäärin. Palkkaus, vaikkakin usein sanotaan, ettei sen suuruus ole tärkein tai vaikuttavin asia, on se kuitenkin suurin syy sille, että työtä tehdään. Muutenhan henkilöstö olisi vapaaehtoistyössä tai luottamustehtävissä. Hyvällä mielellä ja arvoilla ei vuokria tai ruokaa makseta. Palkkauksen tulee olla oikeudenmukaista ja realistista, ennen kaikkea kilpailukykyistä.
Lohjan kilpailukyvystä hyvä esimerkki on henkilöstökertomuksessa nostettu opinnonohjaajan rekryilmoitus, jota oli katsottu 137 kertaa, mutta hakijoita oli vain yksi.
Henkilöstön vaihtuvuus on suhteellisen suurta, kuten tänä päivänä on. Tämän päivän työntekijät haluavat kehittyä ja kehittää ja ehkä se on hyvä suunta, että ei jäädä paikalleen. Tavoitteet saavutettua siirrytään uuteen haasteeseen, työnantajankin hyödyttyä kehittämisestä. Hyvin suoritettuna nämä ovat win-win tilanteita.
Me keskustan valtuustoryhmässä ajattelemme, että näkyvän tavoitteemme tulisi olla vetovoimainen työnantaja, mutta myös pitovoimainen työnantaja. Näkyvän tavoitteemme työnantajana tulisi olla hyvinvoiva ja osaava henkilökunta riittävillä resursseilla. Siihen päästään osallistamalla henkilöstöä päätöksenteossa, siihen päästään kilpailukykyisellä palkalla ja hyvällä toimintaympäristöllä. Siihen päästään hyvällä esimiestyöllä ja työn organisoinnilla.
Nämä viime vuodet ovat olleet pelkkää vyönkiristämistä, lakkauttamisia, organisaatiomuutoksia ja pian tulee, kuten on useasti jo todettu, vielä yksi iso muutos. Meidän tulee huomioida entistä paremmin henkilöstön hyvinvointi ja työnedellytykset. Meidän tulee myös muistaa vastuumme vyönkiristämisistä.
Vt. Kaupunginjohtaja Pasi Perämäki huomauttaa henkilöstökertomuksen tervehdyksessään, että haasteelliset vuodet ovat selvästi kuormittaneet työyhteisöjä ja henkilöstöä. Varmasti niin, mutta myös ennen koronaa sairaspoissaolot olivat korkeat. Hän myös nosti puheessaan esiin viisaasti henkilöstön tärkeyden. Henkilöstö on se, joka kaupungin palvelut tuo kaupunkilaisille ja kaupungin tehtävä on tuottaa palveluja ja meidän luottamushenkilöinä on turvattava nämä.
Turvataksemme kaupungintehtävät ja henkilöstön hyvinvoinnin on meidän nostettava ikäviäkin asioita esiin, meidän on kannustettava tutkimaan niitä, meidän on tuettava heikompia. Esimerkiksi kitkemällä kiusaaminen, loppuunpalamisen syyt, meidän on huolehdittava resursseista ja siitä, että organisaatiomuutoksessa tehtävät jakautuvat oikein ja työtaakka jokaisella on kohtuullinen. Tässä luonnollisesti on henkilöstöjohtaja avainasemassa, mutta meidän tulee tukea henkilöstöjohtoa. Haluammekin kiittää henkilöstöjohtaja Rautiaista hänen toimistaan henkilöstömme hyväksi. Meidän tulee myös muistaa, että ennen sotemuutoksen käynnistymistä meidän tulee huolehtia kaikista työntekijöistämme edelleen, kuten myös sen jälkeen.
Siksi on tärkeää, että emme unohda rooliamme emmekä vastuutamme. Keskustan valtuustoryhmä hyväksyy päätösesityksen
Keskustan puoluekokous pidettiin Lappeenrannassa 10.6.-12.6.2022 ja edellisessä julkaisussani kerroinkin lauantain kokouksesta. Johdon valintojen lisäksi puoluekokouksen yhteydessä järjestettiin hyvinvointialueiden luottamushenkilöille tapaaminen. Tapaaminen oli kiinnostava ja oli mielenkiintoista kuulla muilta alueilta kuinka on päästy alkuun ja minkälaisia käytäntöjä alueilla on.
Lauantain kokousten jälkeen asetuin majoitukseeni. Olin saanut varattua mukavasta, hiljaisesta paikasta yösijan ja illan käytinkin kirjan lukemiseen ja lyhyeen iltakävelyyn. Iltaohjelmaa oli kyllä järjestetty, mutta omista syistäni olin päättänyt jo aiemmin, että vietän ajan itsekseni, opintojen edistämiseen ja kirjan lukemiseen. Mahdollisesti palaan myöhemmin näihin syihin.
Sunnuntain kokouksessa vahvistettiin puoluevaltuuston kokoonpano kaudelle 2022-2024 ja minut nimettiin yhdeksi Uudenmaan varsinaiseksi edustajaksi. Lämmin kiitos luottamuksesta.
Sunnuntaina käytiin myös aloitteita läpi, niistä kerroinkin edellisessä julkaisussani jonkin verran.
Santeri Ala-Röyskö ottaa puheeksi tärkeän näkökulman puoluekokoukseen ja sen järjestelyihin kirjoituksessaa Suomenmaassa 13.6.2022. (alla) Kokouksessa olisi ollut korjattavaa saavutettavuudessa, esteettömyydessä.
Hän kertoo mm. että ”Puoluekokousedustajille oli järjestetty yhteisbussikuljetukset kokouspaikalle ja hotelleille, mutta nämä bussit eivät olleet esteettömiä, jolloin jouduin käyttämään taksia, mikä taas oli huomattavan kallista.”
Hienoa, että Santeri nosti tämän asian esiin, toivottavasti tästä opitaan seuraavia järjestettäessä. Siksi hän asiasta kirjoitti, jotta kehitetään ja kehitytään.
Lotta Paakkunainen