Kategoria-arkisto:kirkkonummi

Omaishoitajien vaalipaneeli – tiukkaa keskustelua tärkeistä asioista



Tiistaina sain olla mukana Hiiden omaishoitajat ry:n järjestämässä vaalipaneelissa. Kiitos kutsusta ja aktiivisesta keskustelusta!

Paneeli oli paikoin kiivas, mutta se kertoo vain siitä, kuinka tärkeistä ja tunteita herättävistä asioista puhuimme. 

Olen aluevaltuutettu ja ehdolla jatkokaudelle. Minulla on pitkäaikainen kokemus omaishoidon asioista sekä päätöksenteossa että henkilökohtaisessa elämässäni. Olen toiminut vuosia omaishoidon neuvottelukunnassa – ensin sotelautakunnan ja kaupunginhallituksen edustajana ja lopulta asiantuntijajäsenenä. Tämä luottamustehtävä on ollut minulle erityisen tärkeä, sillä olen nähnyt, miten arvokasta työtä omaishoitajat tekevät ja miten heidän jaksamisensa vaikuttaa koko yhteiskuntaan. 

Omaishoito on koskettanut myös omaa perhettäni. Mieheni isä toimi puolisonsa omaishoitajana, ja hänen vapaidensa aikana minä toimin sijaisena. Äitini oli isäni omaishoitaja hänen viimeisinä kuukausinaan, ja olin tiiviisti mukana sekä hänen saattohoidossaan että äitini tukena. Lisäksi olen äiti neljälle erityiselle lapselle, joiden omaishoitaja en virallisesti ole. Yksittäisinä arvioituna en täytä kriteereitä, mutta kokonaisuutena tilanne on toinen – ja juuri tämä on asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Omaishoitajuutta tulisi tarkastella laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin nykyisin tehdään. 

Omaishoitajien asema päätöksenteossa

Paneelissa saimme tärkeää tietoa omaishoidon nykytilanteesta Länsi-Uudellamaalla sekä yleisöltä tiukkojakin kysymyksiä. Erityisesti esiin nousi aluehallituksen päätös kiristää 0–17-vuotiaiden omaishoitajien kriteereitä. Paneelissa muistutimme toisen panelistin kanssa, että aluehallituksessa tehtiin vastaesitys, jonka mukaan kiristyksiä ei olisi tehty. Tämä esitys kuitenkin kaatui, kun kokoomus, perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja RKP äänestivät kiristysten puolesta. 

Vasemmistoliiton paneeliedustaja totesi, ettei aluehallitus voi kävellä aluevaltuuston yli, koska aluevaltuusto oli määritellyt raamit, joiden puitteissa päätös tehtiin. Todellisuudessa aluehallitus kuitenkin kiristi kriteerejä enemmän kuin aluevaltuusto oli päättänyt. Keskusta esitti aluevaltuustossa, ettei omaishoitajilta leikattaisi lainkaan – mutta tämä esitys ei saanut riittävästi kannatusta. 

Omaishoito on investointi – ei säästökohde 

Olen vienyt omaishoitajien asioita eteenpäin aluevaltuustossa ja tehnyt kaksi aloitetta: 
✔ Omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle 
✔ Hyvän omaishoidon turvaamisesta – erityisesti omaishoitajien vapaiden mahdollistamisesta

Omaishoito on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Omaishoidon tuella ja riittävillä palveluilla voidaan siirtää kalliimpien palveluiden tarvetta, mutta silti sitä kohdellaan edelleen säästökohteena. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa. 

Erityinen huoli nepsylasten omaishoitajista 

💡 Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmat kantavat merkittävää hoivavastuuta, mutta eivät saa siihen riittävää tukea.
💡 Työssäkäynti vaikeutuu tai estyy, kun lapsen tilanne vaatii jatkuvaa läsnäoloa. 
💡 Ehdotus: Omaishoidolle oma hoitoluokka nepsylasten vanhemmille ja päätökset nopeammin!

Lisäksi vammaispalvelulain muutokset vuoden 2025 alusta vaikuttavat myös omaishoitajiin. Laki tuo hyviä uudistuksia, kuten yksilöllisemmän palvelusuunnitelman ja vahvemman oikeuden henkilökohtaiseen apuun, mutta ilman riittäviä resursseja muutokset jäävät paperille.

Poliittinen tilanne: kuka puolustaa omaishoitajia? 

🔸 Keskustan aluevaltuustoryhmä vastusti säästöjä omaishoitajien palkkioista sekä lasten, nuorten ja perheiden palveluista. 
🔸 Lohjalla aiempi neljän tukiluokan malli kaventui kolmeen – kokonaisuus on heikentynyt, vaikka yksi korvausluokka on noussut. 
🔸 Alle 17-vuotiaiden omaishoidon tukea heikennettiin kokoomuksen, perussuomalaisten, vasemmiston ja RKP:n äänillä. 
🔸 Lapsiperheiden vanhemmilla tulisi olla oikeus käydä töissä ja saada sijaishoitoa, mutta paikkoja ei ole ja tiedotus ei toimi.

Olisi tietenkin toivottavaa, että päättäjät tietäisivät, mistä ovat päättämässä. Omaishoitajat tekevät valtavan arvokasta työtä, ja heidän tukemisensa pitäisi olla prioriteetti, ei säästökohde. Tästä työstä en aio luopua, vaan jatkan taistelua omaishoitajien oikeuksien puolesta. 

Vaalikampanjointi – kauniita sanoja, mutta missä teot?

Vaalien lähestyessä kampanjointi kiihtyy ja kaduilla, somekanavilla sekä mainoksissa näkee toinen toistaan vakuuttavampia lupauksia hyvistä palveluista ja paremmasta huomisesta. Samalla seuraan kampanjointia ristiriitaisin tuntein – toisaalta vaalit ovat demokratian ydin, mutta toisaalta on vaikea katsoa sivusta, kun samat puolueet ja päättäjät, jotka ovat tällä kaudella tehneet leikkauksia ja heikennyksiä palveluihin, kampanjoivat nyt niiden puolesta.

Miten voi uskottavasti puolustaa palveluja, joita on itse ollut ajamassa alas? Miten voi puhua ennaltaehkäisevän työn merkityksestä, jos on hyväksynyt leikkaukset, jotka ovat rapauttaneet sitä? Entä miten voi kampanjoida ammatinharjoittajamallin puolesta terveysasemalle, jonka lakkauttamista on itse ollut tukemassa?

Sanat ja teot eivät kohtaa

Hyvinvointialueella on tällä kaudella tehty monia päätöksiä, jotka ovat heikentäneet palveluja ja vaikeuttaneet ihmisten arkea. Silti nyt samat tahot kampanjoivat asioiden puolesta, joita vastaan ovat äänestäneet. Esimerkkejä löytyy lukuisia:

  • Monituottajamalli: Monituottajamallin puolesta puhutaan vaalilupauksissa, mutta tällä kaudella on aktiivisesti vastustettu sen kehittämistä.
  • Ankkuritoiminta: Lohja-Vihti-Karkkila-alueen ankkuritoiminnan nykyisen muodon säilyttäminen ei saanut riittävää tukea päätöksenteossa, mutta nyt samat päättäjät kertovat kampanjoissaan, kuinka tärkeää ennaltaehkäisevä työ on.
  • Omaishoidon vapaat ja palvelusetelit sekä palkkiot: Aiemmin omaishoitajat saattoivat käyttää vapaapäivänsä palveluseteleillä, mutta tämä mahdollisuus ollaan nyt poistamassa – silti kampanjoissa korostetaan omaishoitajien tukemista. Samoin palkkiota kiristetään jatkuvasti, kehutaan sillä, että ei leikattu niin paljon kuin viranhaltijat esittivät – kun olisi voitu olla hyväksymättä leikkauksia omaishoidon palkkioihin.
  • Ennaltaehkäisevät palvelut: Niistä puhutaan kauniisti, mutta todellisuudessa on hyväksytty leikkauksia, jotka ovat vähentäneet ennaltaehkäiseviä palveluja ja johtaneet raskaampien palvelujen tarpeen kasvuun.
  • YT-neuvottelut ja henkilöstöleikkaukset: Aluehallituksessa on istunut edustajia, jotka ovat siunanneet YT-neuvottelujen tulokset ja toimenpiteet – nyt samat henkilöt puhuvat työntekijöiden jaksamisen puolesta.
  • Terveysaseman lakkauttaminen: Osa kampanjoi nyt näyttävästi ammatinharjoittajamallin tuomisesta vuoden lopussa lakkautettavalle terveysasemalle. He kuitenkin unohtavat mainita, etteivät aluevaltuuston kokouksessa tukeneet esitystämme siitä, että kyseistä terveysasemaa ei ylipäätään olisi lakkautettu.

Vastuuta teoista, ei vain sanoja

Politiikassa jokainen päätös on arvovalinta. Jokainen budjettileikkaus ja rakenteellinen muutos vaikuttaa oikeisiin ihmisiin, heidän arkeensa ja hyvinvointiinsa. On liian helppoa unohtaa omat päätökset vaalien alla ja esittää nyt palvelujen puolustajaa.

Äänestäjien on hyvä kysyä ehdokkailta ja puolueilta suoraan: Miten äänestit, kun omaishoidon vapaita heikennettiin? Miten äänestit, kun ennaltaehkäiseviä palveluja leikattiin? Miten äänestit, kun monituottajamallia vastustettiin? Miksi kampanjoit nyt ammatinharjoittajamallin puolesta terveysasemalle, jonka lakkauttamista et ollut estämässä?

Kauniit kampanjapuheet eivät korvaa niitä päätöksiä, jotka on jo tehty. Tällä kaudella tehdyt päätökset eivät ole katoamassa – ne ovat jo vaikuttaneet monien elämään. Äänestäjien tehtävä on pitää päättäjät vastuussa siitä, mitä he ovat tehneet, ei vain siitä, mitä he nyt lupaavat.

Omaishoitajat vaalipaneelin keskiössä

Kuvassa aluevaaliehdokkaat Susanna Tiirikainen ja Lotta Paakkunainen
Kuvassa kanssani vasemmalla keskustan aluevaaliehdokas Susanna Tiirikainen, joka osallistui myös panelistina

Osallistuin eilen Hiiden Omaishoitajat ry:n järjestämään vaalipaneeliin, jossa keskustelu oli vilkasta ja ehdokkaita oli paikalla lähes kaikista puolueista. Omaishoitajat nostivat esiin huolensa siitä, että hyvinvointialueen palvelustrategiassa omaishoito ja ennaltaehkäisy on huomioitu puutteellisesti. Esimerkiksi vammaispalveluissa omaishoitoa ei mainita lainkaan.

Lisäksi omaishoidon palveluneuvonta on heikkoa, eikä tietoa löydy helposti. Monille omaishoitajille suurin tuki ja paras neuvonta on tullut Hiiden Omaishoitajat ry:ltä, josta itsekin olen saanut eniten tietoa. Paneelissa omaishoitajat kysyivät konkreettisia toimia ehdokkailta, ja palvelustrategian kehittäminen nousi keskustelun kärkeen.

Otin esille omat aloitteeni ja korostin, että Keskusta on ryhmänä vastustanut heikennyksiä omaishoitajien ja lastensuojelun resursseihin. Nostin myös esiin, että Lohjalla oli aiemmin neljä palkkioluokkaa ja palveluseteli vapaiden pitämiseen, mutta tilanne on heikentynyt. Lisäksi nostin yhtenä tärkeänä konkreettisena toimena omaishoidon neuvottelukunnan perustamisen hyvinvointialueella. Olin tehnyt siitä aloitteen, joka on jo tyrmätty, mutta mikään ei estä sen eteenpäin viemisessä edelleen.

Omaishoidon tilanne Länsi-Uudellamaalla

Alueella on 3 024 omaishoitajaa, ja vuonna 2025 omaishoidon tuen palkkiot ovat seuraavat:

  • Päivittäinen hoidon tarve: 472,15 €/kk
  • Ympärivuorokautinen hoito: 848,99 €/kk
  • Erittäin vaativa hoito: 1 644,00 €/kk

Keskeiset haasteet:

  • Pienintä tukea saavat työssäkäyvät lapsiperheiden vanhemmat.
  • Sijaishoitoa ei ole riittävästi, mikä vaikeuttaa vapaiden käyttämistä.
  • Palveluseteleistä ollaan luopumassa, mikä vaikeuttaa vapaiden käyttämistä.
  • Omaishoitajille annetaan liian vähän vakautta, ja jatkuva palkkioiden tarkastelu ja heikennykset lisäävät epävarmuutta, joka puolestaan kasvattaa pahoinvointia.
  • Tiedottaminen omaishoitajille on heikkoa, eikä moni ole saanut tietoa palkkioiden heikentämisestä.

Omaishoidon kehittämistarpeet

Omaishoito on edullisempi vaihtoehto kuin laitoshoito ja se tulisi tunnustaa osaksi hoivan kokonaisuutta sekä sisällyttää palvelustrategiaan. Tarvitaan lisää omaishoitosopimuksia, koska monet sitovassa hoivavastuussa olevat jäävät ilman tukea. Omaishoitajien hyvinvointiin panostaminen on investointi, sillä tukemalla omaishoitajia voidaan siirtää kalliimpien palveluiden tarvetta eteenpäin.

Myös omaishoitajayhdistykset tulisi ottaa mukaan päätöksentekoon, ja niiden toiminta on turvattava. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueille, kuntien tuki omaishoitajille on edelleen tärkeää. Tämä on yksi keskeinen syy, miksi esitin omaishoidon neuvottelukunnan perustamista. Se on myös erinomainen yhteistyöelin, jossa hyvät käytänteet pääsee esille ja keskustelun myötä myönteinen kehitys on mahdollisempaa ja ajanmukainen tiedonkulku sekä viranhalitjoille, päättäjille että omaishoitajille paranee.

Erityinen huoli nepsylasten omaishoitajista

Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmat kantavat merkittävästi suurempaa hoivavastuuta, mutta eivät saa siihen riittävää tukea. Työssäkäynti vaikeutuu tai jopa estyy, kun lapsen tilanne vaatii jatkuvaa läsnäoloa.

Olisi mielekästä ehdottaa omaishoidolle omaa hoitoluokkaa neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmille, jotta päätökset voitaisiin tehdä nopeammin. Työn ja omaishoidon yhteensovittamista tulisi tukea, mutta on myös tunnustettava tilanteet, joissa työnteko ei ole lapsen edun mukaista.

Vammaispalvelulain muutokset (1.1.2025)

Uudistukset tuovat vammaispalveluihin merkittäviä muutoksia:

  • Yksilöllinen palvelusuunnitelma, jossa vammaisen henkilön tarpeet arvioidaan kokonaisvaltaisesti.
  • Oikeus henkilökohtaiseen apuun laajenee.
  • Esteettömyyttä ja saavutettavuutta vahvistetaan, mikä lisää viranomaisten velvoitteita.
  • Syrjäytymisen ehkäisy ja osallisuuden tukeminen nostetaan keskiöön.
  • Viranomaisten yhteistyövelvoite tiukentuu, jolloin eri toimijat sitoutetaan kehittämään palveluita yhdessä.

Poliittinen tilanne alueella

Keskustan aluevaltuustoryhmä vastusti säästöjä omaishoitajien palkkioista sekä lasten, nuorten ja perheiden palveluista. Lohjalla aiemmin käytössä ollut neljä tukiluokkaa on kaventunut kolmeen ja kokonaisuus on heikentynyt, vaikka yksi korvausluokka on noussut.

Lisäksi alle 17-vuotiaiden omaishoidon tukea heikennettiin kokoomuksen, RKP:n, vasemmiston ja perussuomalaisten äänillä. Lapsiperheiden vanhemmilla tulisi olla oikeus käydä työssä ja saada sijaishoitoa, mutta paikkoja ei ole riittävästi ja tiedotus on puutteellista.

Omaishoitajien näkökulmasta

Vammaispalvelulain muutokset voivat parantaa tuen saatavuutta ja palveluiden toimivuutta, mutta haasteena on niiden käytännön toteutus. Resurssit, palvelujen saatavuus ja omaishoitajien jaksaminen ovat kriittisiä kysymyksiä.

On ensiarvoisen tärkeää seurata, miten lakimuutokset vaikuttavat omaishoitajien asemaan ja vammaisten henkilöiden hoidon järjestämiseen. Omaishoidon kehittäminen ei ole vain kustannuskysymys, vaan se on myös inhimillinen ja yhteiskunnallinen ratkaisu, joka tukee perheitä ja vahvistaa hyvinvointia.

Lapsiperheiden omaishoidon puolesta – ei heikennyksiä tukeen

Hiiden Omaishoitajat ry ja Länsi-Uudenmaan Omaishoitajat ry ovat kirjoittaneet tärkeän mielipidekirjoituksen, jossa he vastustavat Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen suunnittelemia leikkauksia 0–17-vuotiaiden omaishoidon tukeen. Tuen täysin heidän kantaansa ja haluan korostaa, että kyseiset leikkaukset olisivat kohtuuton isku perheille, jotka jo nyt kamppailevat tiukkojen tuen kriteerien kanssa.

THL:n vuoden 2023 tilanneanalyysin mukaan Länsi-Uudellamaalla 0–17-vuotiaiden omaishoidettavien osuus samanikäisestä väestöstä on erittäin alhainen verrattuna muuhun maahan – vain Kainuussa tilanne on heikompi.

Omaishoidon tukeminen on taloudellisesti ja inhimillisesti viisas investointi, jopa vaikeina taloudellisina aikoina. Leikkaukset saattavat johtaa tilanteiden kriisiytymiseen ja kasvattaa raskaampien ja kalliimpien palveluiden, kuten lastensuojelun, tarvetta. Päättäjien on tunnistettava omaishoidon vaihtoehtoiskustannukset ja ymmärrettävä, että omaishoito on yhteiskunnalle moninkertaisesti edullisempi ratkaisu kuin laitoshoito tai muut vastaavat palvelut.

Perheiden tilanteet ovat yksilöllisiä, ja omaishoidon sitovuus voi olla korkea myös silloin, kun lapsi tarvitsee esimerkiksi aamu- tai iltapäivähoitoa tai muita tukipalveluja. Kategoriset rajaukset ovat tästä syystä ongelmallisia. On myös huomioitava, että vanhemmilla on oikeus työssä käymiseen ja julkisella vallalla on perustuslain 18 § mukainen velvollisuus edistää työllistymisen mahdollisuuksia.

Alimpaan tukiluokkaan ehdotetut vaatimukset, kuten vaativat hoidolliset toimenpiteet tai satunnainen yöaikainen hoito, ovat kohtuuttomia. Tämä tarkoittaisi, että tuki myönnettäisiin vain ääritilanteissa, jolloin hoidon sitovuus on jo äärimmäisen korkea.

Lisäksi esitys, jonka mukaan alle 3-vuotiaille omaishoidon tuki myönnettäisiin vain vaikeavammaisille tai pitkäaikaissairaille lapsille, jotka tarvitsevat vaativan ja sitovan hoidon lisäksi esimerkiksi vaativia hoitotoimenpiteitä tai lapsi muutoin vaatii sairaalahoitoa tai laitoshoitotasoisen hoitopaikan, on liian rajaava. Laki omaishoidon tuesta ei tunne ikärajoja. Tuen saamisen tai sen epäämisen ei tule perustua henkilön ikään. Ikään perustuvat päätökset omaishoidon tuesta ovat laittomia.

He vaativat, että lasten omaishoidon tuen heikennyksistä luovutaan. THL on käynnistämässä lasten omaishoitoon liittyviin erityiskysymyksiin vuorovaikutusohjauksen hyvinvointialueille tänä vuonna, joten tässä vaiheessa linjausten kiristäminen on ennenaikaista ja harkitsematonta. Leikkaukset lisäisivät myös hallinnollista taakkaa, valituksia ja kustannuksia ilman todellisia säästöjä. Vastuulliset päättäjät panostavat omaishoidon tukemiseen – myös vaikeina taloudellisina aikoina.

Olen tehnyt aluevaltuustoryhmäni puolesta aloitteen hyvän omaishoidon turvaamiseksi, jossa nostamme lapsiperheiden aseman yhdeksi kärjeksi. Lapsiperheiden omaishoidon tukeminen on välttämätöntä, jotta perheet saavat tarvitsemansa tuen ja palvelut. Nyt on aika vahvistaa omaishoitoa, ei heikentää sitä.

Haluan muistella vielä vuoden 2022 Hiiden Omaishoitajat ry:n järjestämää vaalipaneelia, jossa olin mukana. Tuolloin nostin keskustelussa esiin sanan ”lähimmäisenrakkaus”, joka oli erityisesti sillä hetkellä monesti mainittu termi – ja on edelleen. Totesin puheenvuorossani, että toivoin meidän oppivan pois tavasta puhua omaishoidon yhteydessä lähimmäisenrakkaudesta. Toki monella rakkaus on ollut syy ryhtyä omaishoitajaksi, mutta vaikuttaako tapamme puhua omaishoidosta myös siihen, miten suhtaudumme omaishoidon korvauksiin? Onko juuri tämä yksi syy siihen, että omaishoidon palkkiokehitys on heikkoa?

Omaishoitajaksi usein lähdetään rakkaudesta tai velvollisuudentunnosta. Rakkaus ja yhdessäolo – kuinka tärkeä se läheinen onkaan! Jossain vaiheessa rakkauden aloittama omaishoitajuus saattaa kuitenkin muuttua velvoitteeksi, raskaaksi työksi, ja voi olla, että jossain vaiheessa se rakkaus työn tunteena on jo kaukana. Tästä syystä omaishoitajien tukeminen ja heidän työnsä arvostaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Voit lukea omaishoitajien mielipidekirjoituksen täältä: https://hiidenomaishoitajat.fi/mielipidekirjoitus-26-2-2025/

Voite lukea vierailevan kirjoittajan blogitekstini tästä:

https://hiidenomaishoitajat.fi/omaisohjaamon-blogi-42/

Aluevaltuustoaloite 25.2.2025: hyvän omaishoidon turvaamiseksi hyvinvointialueella

Tein ryhmäni puolesta aluevaltuustoaloitteen hyvän omaishoidon turvaamiseksi hyvinvointialueella aluevaltuustokokouksessa 25.2.2025.

Omaishoidon tuen valtakunnalliset erot ovat kasvaneet kestämättömiksi. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, joka säästää hyvinvointialueiden resursseja ja mahdollistaa monelle kotona asumisen pidempään. 

Tuen tasossa on kuitenkin huomattavia eroja eri hyvinvointialueiden välillä. Esimerkiksi Kainuussa omaishoitaja saa tuen tasolla 2 kuukausittain 618,52 euroa, kun taas naapurimaakunnassa Pohjois-Pohjanmaalla vastaava korvaus on 1061,92 euroa. Tällaiset erot ovat kohtuuttomia. Siksi tämä aloite tähtää omaishoidon tilanteen selvittämiseen alueellamme ja sen kehittämiseen. 

Suomen väestö ikääntyy ja suuret ikäluokat tulevat tarvitsemaan yhä enemmän palveluja. Omaishoidon tukeminen on taloudellisesti järkevää: korottamalla tukea ja parantamalla palveluita voidaan vähentää raskaamman hoidon tarvetta ja säästää hyvinvointialueiden resursseja. 

Päätöksenteon pohjaksi on tehtävä perusteellinen selvitys omaishoidon nykytilasta. Selvityksessä tulee tarkastella muun muassa: 

  • omaishoidon tuen tasoa ja kattavuutta alueellamme 
  • omaishoitajien määrää, ikäjakaumaa ja sopimusten kattavuutta 
  • lakisääteisten vapaiden käyttöastetta ja syitä niiden käyttämättä jättämiseen 
  • palveluiden saatavuutta ja vertailua muihin hyvinvointialueisiin 

Selvitys tulee tuoda aluevaltuuston tietoon ja tietoa on päivitettävä säännöllisesti. Tämän pohjalta on rakennettava kehitysohjelma, jossa asetetaan konkreettiset tavoitteet, mittarit ja aikataulut omaishoidon turvaamiseksi. 

Omaishoidon tukipalveluiden on vastattava perheiden tarpeisiin, jotta omaishoitajat jaksavat ja voivat yhdistää työn ja omaishoidon. Tämä edellyttää muun muassa: 

  • palveluseteleiden käyttöönottoa omaishoidon vapaiden hyödyntämisen helpottamiseksi 
  • riittävien kotiin tuotavien ja kodin ulkopuolisten hoitopaikkojen järjestämistä 
  • ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisen tukemista 

Esimerkiksi Lohjalla palvelusetelit lisäsivät omaishoidon vapaiden käyttöastetta ja omaishoitajien hyvinvointia. Tätä mallia tulee laajentaa koko hyvinvointialueelle. 

Omaishoitajien kokemuksia ja asiantuntemusta on hyödynnettävä palveluiden kehittämisessä. Hyvinvointialueiden on järjestettävä asiakasraateja, neuvostoja ja työpajoja sekä tehtävä yhteistyötä omaishoitoyhdistysten kanssa. 

Vaativissa omaishoitotilanteissa myös sopimuksettomilla omaishoitajilla on oikeus lakisääteisiin vapaapäiviin sosiaalihuoltolain 27 b §:n mukaisesti. Tietoisuutta tästä oikeudesta on lisättävä, jotta kaikki omaishoitajat saavat tarvitsemansa tuen. 

Me allekirjoittaneet vaadimme 

  1. Selvitys omaishoidon tuen tasosta ja tarpeista hyvinvointialueellamme, mukaan lukien tuen taso, lakisääteisten vapaiden käyttö ja tukipalveluiden saavutettavuus. 
  2. Kehitysohjelma hyvän omaishoidon turvaamiseksi, jossa määritellään tavoitteet, mittarit ja aikataulut. 
  3. Omaishoitoperheiden palveluiden parantaminen, erityisesti varmistamalla lastensa omaishoitajille oikeus omaishoidon tukeen sekä riittävät aamu- ja iltapäivähoitopaikat. 
  4. Palvelusetelit käyttöön koko hyvinvointialueella omaishoidon vapaiden hyödyntämisen helpottamiseksi. 

Hyvin toimiva omaishoito on inhimillinen ja taloudellisesti kestävä ratkaisu, joka tukee sekä omaishoitajien että hoidettavien hyvinvointia.  

Inkoossa 25.2.2025 Keskustan aluevaltuustoryhmä 

Aluevaltuuston kokouksessa 25.2.2025 Lasten ja nuorten hyvinvointi, ilmasto-ohjelma, lähisuhdeväkivalta ja omaishoito

Aluevaltuuston kokouksessa 25.2.2025 käsiteltiin useita keskeisiä teemoja, kuten lasten ja nuorten mielenterveyttä, hammashoitoa, ilmasto-ohjelmaa, lähisuhdeväkivaltaa sekä omaishoidon parantamista. Pidin useita puheenvuoroja ja nostin esiin huoleni siitä, miten tietyt tärkeät asiat jäävät päätöksenteossa taka-alalle. Lisäksi tein ryhmäni puolesta aluevaltuustoaloitteen hyvän omaishoidon turvaamiseksi hyvinvointialueella.

Psykiatriset sairaanhoitajat kouluihin – miksi ei oteta mallia Turusta?

Valtuustoaloitteessa, joka koski lasten, nuorten ja perheiden palveluja, esitettiin jälleen tutut perustelut sille, miksi psykiatrisia sairaanhoitajia ei haluta kouluihin. Tämä on lyhytnäköistä. Nuorten mielenterveysongelmat kasvavat, ja varhainen puuttuminen on avainasemassa.

Esimerkiksi Turussa psykiatristen sairaanhoitajien läsnäolo kouluissa on tuottanut erinomaisia tuloksia – miksi emme ottaisi tästä mallia? Sen sijaan aluehallitus vetoaa nykyisiin resursseihin, jotka eivät selvästikään riitä. Nuoret tarvitsevat apua ajoissa, eikä palveluiden hajauttaminen riitä vastaamaan tarpeeseen.

Lasten ja nuorten hammashoidon parantaminen

Pidin kannatuspuheenvuoron valtuutettu Kajavan tekemälle toivomusesitykselle käsitellessämme aloitetta, joka koski lasten ja nuorten suunterveyden laiminlyöntien ehkäisemistä. Toivomus koski sitä, että hammastarkastusten ajanvarauksesta tulisi sujuvampaa, mutta ilman konkreettisia toimia tämä jää tyhjäksi lupaukseksi.

Käytin puheenvuoroani hyväksi siinä, että nostin jälleen esiin huolen siitä, että Espoon toimimattomia malleja – ankkuritoimintaa, ohjaamotoimintaa ja lastensuojelun ratkaisuja – tuodaan jatkuvasti esille ilman näyttöä niiden todellisesta tehokkuudesta. Palveluiden kehittämisen täytyy perustua vaikuttavuuteen, ei pelkkiin hallinnollisiin uudistuksiin.

Ilmasto-ohjelma ja kokouskäytännöt

Ilmasto-ohjelmasta käydyssä keskustelussa pidin ryhmäni puheenvuoron ja tein lisäysesityksen esteettömyyden ja saavutettavuuden puolesta sekä kannatin esitystä uudelleenvalmistelusta. Keskustelu oli erikoista, ja osa valtuutetuista pyrki vähättelemään tekemäämme esitystä.

Kokouksessa käytettiin puheenvuoroja siitä, miten vain heidän tekemänsä muutoksensa olisivat riittäviä, mutta jättivät täysin huomiotta ryhmämme kannatetun esityksen. Toin esiin, että vaikka olemme pieni ryhmä, olemme silti asukkaiden äänestämiä edustajia ja tekemämme esitykset ja puheenvuorot ansaitsevat yhtä lailla huomion.

Lisäksi hämmästelin kokouksen levottomuutta – hyvä, jos kokousta oli mennyt edes puolta tuntia moni kävi jo hakemassa kahvia kesken keskustelujen. Tällaisella asenteella on vaikea tehdä pitkäjänteistä ja vastuullista päätöksentekoa.

Puheenvuoro: Lähisuhdeväkivalta – enemmän kuin fyysinen väkivalta

Pidin myös kannatuspuheenvuoron esityksestä, että sotehenkilöstön koulutusta lisättäisi tunnistamaan lähisuhdeväkivaltaa sekä Omatila-toimintamallin levittämisestä koko hyvinvointialueelle. Omatilan toimintamalli tarjoaa tärkeän ja vaikuttavan tavan tukea lähisuhde- ja perheväkivallan uhreja. Tiedämme, että palveluiden saatavuus hyvinvointialueella ei tällä hetkellä ole yhdenvertaista – ja tämä selvitys antaa meille konkreettista tietoa siitä, mitä resurssit tarkoittaisivat käytännössä.

On tärkeää, että tämä tieto on käytettävissämme ennen talousarvioneuvotteluja, jotta voimme tehdä vastuullisia ja kestäviä päätöksiä. Lähisuhdeväkivallan ehkäisy ja siihen puuttuminen eivät voi olla sattumanvaraista, vaan se on varmistettava kaikkialla alueellamme. Valmistelin myös puheenvuoroa kesken kokouksen siitä, että lähisuhdeväkivalta ei ole vain fyysistä, eikä se rajoitu parisuhteisiin. Se voi kohdistua lapseen, ikääntyneeseen, vammaiseen, ystävään tai muuhun läheiseen. Se voi olla henkistä vallankäyttöä, taloudellista kontrollia, seksuaalista hyväksikäyttöä tai digitaalista häirintää. Tätä puheenvuoroa valmistelin siksi, että erään ryhmän edustaja kävi pitämässä puheenvuoron, jossa nosti sen, ettei hänen mielestään lähisuhdeväkivalta ole sote-asia, vaan poliisiasia. En käynyt pitämässä puheenvuoroa, sillä niin moni muu nousi pitämään puheenvuoron, joka tuki omaani.

Olen hyvin huolissani siitä, että lähisuhdeväkivaltaa vähätellään, eikä tarvetta tunnistaa se tunnusteta. Moni uhri kokee, ettei väkivalta ole ”tarpeeksi vakavaa”, jos siitä ei jää mustelmia. Mutta väkivalta jättää aina jälkiä – vaikka ne eivät näkyisi ulospäin. Se rikkoo itsetunnon, turvallisuuden ja elämänhallinnan.

Tämä ei ole pelkästään yksilön tai perheen asia, vaan mitä suurimmassa määrin myös sosiaali- ja terveydenhuollon kysymys. Lähisuhdeväkivalta kuormittaa terveydenhuoltoa, mielenterveyspalveluja ja lastensuojelua. Sen ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan resursseja ja selkeitä toimintamalleja.

Väkivalta ei pääty suhteen päättyessä, eikä toipuminen tapahdu hetkessä. Uhri tarvitsee pitkäjänteistä tukea, ja myös tekijälle on tarjottava apua, jotta väkivallan kierre saadaan katkaistua. Hyvinvointialueen tehtävä on varmistaa, että apua on saatavilla kaikille – ajoissa ja matalalla kynnyksellä.

Aluevaltuustoaloite hyvän omaishoidon turvaamiseksi

Tein myös aluevaltuustoaloitteen hyvän omaishoidon turvaamiseksi hyvinvointialueella. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä läheistensä hyväksi, mutta liian usein he jäävät ilman riittävää tukea ja palveluita. Haluan varmistaa, että hyvinvointialueella panostetaan omaishoitajien jaksamiseen, heidän oikeuksiinsa sekä konkreettisiin tukitoimiin, kuten sijaishoitoon ja riittävään vapaaseen.

Omaishoito ei saa olla yksin omaishoitajan vastuulla – se on myös yhteiskunnan asia. Hyvä omaishoidon tuki parantaa sekä hoidettavan että hoitajan hyvinvointia ja vähentää tarvetta raskaammille palveluille.

Kokous osoitti jälleen, että moni tärkeä asia jää retoriikan ja vähättelyn jalkoihin. Jatkan työtä sen eteen, että lasten ja nuorten hyvinvointi, mielenterveyspalvelut ja oppilashuolto saavat ansaitsemansa huomion – ei vain juhlapuheissa, vaan myös käytännön päätöksissä.

Lisäksi toivon, että lähisuhdeväkivallan vakavuus ymmärretään ja siihen osoitetaan tarvittavat resurssit. Tämä ei ole asia, jonka voimme sivuuttaa. Samoin omaishoidon merkitystä on vahvistettava, jotta perheet eivät jää yksin vastuuseen hoidosta.