Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka tällä kertaa koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille riittävää huomiota.
Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus tekee joillekin päättäjille tunteen, että se pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja. Tätä mantraa he myös hokevat. Tästä tulemme maksamaan kovan hinnan kuitenkin pitkällä aikavälillä. Tilanne, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan, kun tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti, on kestämätön. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.
Vaikka taloudelliset realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, nykyinen lähestymistapa on lyhytnäköinen. Säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.
Onko meillä varaa maksaa tämä hinta? Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, millaisena yhteiskuntana haluamme tulevaisuudessa elää.
Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, voit lukea sen alta:
Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille huomiota.
Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja, joiden hintaa maksamme pitkään. Aluehallitus ja virkajohdon linjaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.
On ymmärrettävää, että talouden realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, mutta nykyinen lähestymistapa on kestämätön. Lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.
Nuorten hyvinvointi ja turvallisuus ovat yhteiskuntamme tulevaisuuden peruspilareita. Tämän vuoksi tein valtuustoaloitteen kaupunginvaltuuston kokousessa 22.1.2025 ankkuritoiminnan turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Ankkuritoiminta on moniammatillista yhteistyötä, joka yhdistää poliisin, sosiaalityön, terveystoimen ja nuorisotyön asiantuntemuksen. Sen tarkoituksena on tarjota apua ja tukea nuorille ja perheille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, estää ongelmien kasautuminen ja puuttua rikoksiin, päihteiden käyttöön sekä väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.
Ankkuritoiminnan merkitys
Ankkuritoiminta on tehokas tapa ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä ja tukea heitä elämänhallinnan haasteissa. Varhaisessa vaiheessa annettu tuki voi muuttaa kokonaisia elämänpolkuja ja estää rikoskierteen tai päihdeongelmien syntymisen. Tämän vuoksi ankkuritiimin jatkuvuus ja riittävä resursointi ovat kriittisiä, jotta palvelut vastaavat paikallisiin tarpeisiin.
Kuitenkin viime aikoina on noussut esiin huoli siitä, miten ankkuritoiminnan resurssit turvataan hyvinvointialueiden uudistuksen jälkeen. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja psykiatristen sairaanhoitajien siirtäminen muihin tehtäviin tai oman toimen ohella tehtäväksi voi vaarantaa toiminnan laadun ja tehokkuuden kuten hyvinvointialueen virkajohto aluehallituksen hyväksymänä on päättänyt tehdä Lohja-Vihti-Karkkila alueella.
Aloitteen tavoitteet
Aloitteeni tavoitteena on varmistaa, että:
Ankkuritoiminnan resurssit turvataan: Hyvinvointialue sitoutuu varmistamaan, että ankkuritiimissä on riittävästi sosiaalityöntekijöitä, psykiatrisia sairaanhoitajia ja muita asiantuntijoita, jotka voivat keskittyä tehtäväänsä täysipainoisesti.
Moniammatillisuus säilyy vahvana: Tiimin jokaisen jäsenen asiantuntemusta hyödynnätään parhaalla mahdollisella tavalla, ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on sujuvaa.
Toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen: Hyvinvointialue varmistaa, että ankkuritoiminnan vaikuttavuutta arvioidaan ja sitä kehitetään tarpeiden mukaisesti.
Yhteistyömallit kuntien ja hyvinvointialueen kesken
Aloitteessa esitin, että hyvinvointialue ja kunnat voisivat kehittää yhteistyömalleja, jotka tukevat ankkuritoimintaa. Esimerkiksi kunnat voisivat osallistua ankkuritoiminnan rahoitukseen ja tarjota tukipalveluita, kuten toimitiloja tai hallinnollista tukea. Toisaalta hyvinvointialue voisi ottaa vastuun sosiaalityön ja psykiatrian resursoinnista. Tällainen hybridiratkaisu voisi varmistaa palveluiden jatkuvuuden ilman, että yksikään osapuoli kantaa kohtuuttomia kustannuksia.
Miksi tämä on tärkeää?
Nuorten ongelmat eivät odota, eivätkä ne ratkea itsestään. Ilman riittäviä resursseja moni nuori ja perhe voi jäädä vaille apua silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan. Ankkuritoiminnan turvaaminen on paitsi inhimillisesti oikea ratkaisu, myös taloudellisesti viisas valinta. Ennaltaehkäisevä työ on huomattavasti edullisempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen.
Aloitteen allekirjoitti moni valtuutettu toiveenamme, että voimme yhdessä turvata tärkeän toiminnan jatkuvuuden. Kyseessä on sijoitus tulevaisuuteen – sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti parempana hyvinvointina ja turvallisuutena.
Me allekirjoittaneet esitämme, että Lohjan kaupunki ryhtyy selvittämään yhteistyössä Vihdin ja Karkkilan kanssa mahdollisuutta palkata Ankkuritiimiin sosiaalityöntekijä ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Lisäksi esitämme, että kaupunki käynnistää viipymättä neuvottelut Vihdin ja Karkkilan kanssa asian edistämiseksi.
Huolimatta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen muutoksista, on tärkeää turvata nuorten hyvinvointi ja jatkaa Ankkuritiimin arvokasta työtä. Esitämme, että aloitamme selvitystyön kuntien välisestä yhteistyöstä sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkaamiseksi, jotta voimme yhdessä taata riittävät resurssit nuorten tukemiseen. Kuntien vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (hyte-toiminta) kattaa myös nuorten rikollisuuden ja päihdeongelmien ehkäisyn, johon Ankkuritoiminnan toiminta voidaan lukea.
Tällä hetkellä Ankkuritiimissä toimii erityisnuorisotyöntekijä, jonka palkkakustannukset jaetaan Lohjan, Vihdin ja Karkkilan kesken. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten kuntien välinen yhteistyö mahdollistaa tärkeiden palveluiden järjestämisen ja kustannusten jakamisen. Samalla tavalla kunnat voivat yhdessä jakaa myös sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkakustannukset. Vaikka kunnat eivät voi ottaa hoitaakseen kaikkia tehtäviä, jotka hyvinvointialueet jättävät hoitamatta tai hoitavat puutteellisesti, Ankkuritiimin sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkaaminen on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti. Esimerkiksi Turun kaupungissa Ankkuritiimin psykiatrisen sairaanhoitajan vuosikustannus on noin 41 657 euroa, josta puolet laskutetaan seutukunnilta, jolloin kaupungin osuudeksi jää noin 20 829 euroa vuodessa.
Tämä osoittaa, että vastaava järjestely Lohjan, Vihdin ja Karkkilan kesken voisi olla taloudellisesti toteutettavissa noin 0,7 henkilötyövuoden kustannuksilla per kunta.
Ankkuritiimin työ nuorten rikollisuuden ja päihdeongelmien ennaltaehkäisemiseksi on äärimmäisen tärkeää, jopa yhdeksän kymmenestä kontaktoidusta nuoresta ohjautuu pois rikosten parista. Viime vuonna Lohja-Vihti-Karkkila alueen Ankkuritiimi tapasi 344 lasta tai nuorta. Vuoden 2024 alle 14 vuotiaiden tekemien rikosten määrä on nousussa (31,7 per 1000). Monialaisen tuen vahvistaminen sosiaalityön ja psykiatrisen hoidon osaamisella parantaisi palveluiden laatua ja vaikuttavuutta sekä lisäisi nuorten kokonaisvaltaista tukemista. Yhteistyön avulla voimme kustannustehokkaasti varmistaa, että tiimissä on riittävät resurssit nuorten tukemiseksi.
Lainsäädäntö ja kuntien itsehallinto mahdollistavat tällaisen yhteistyön, kunhan palvelut järjestetään sosiaalihuollon ja terveydenhuollon sääntelyn mukaisesti. Kuntien välinen sopimus selkeyttää vastuut ja kustannusten jaon ja yhteistyö mahdollistaa resurssien tehokkaan hyödyntämisen. Tämä auttaa meitä paremmin vastaamaan nuorten tarpeisiin ja ennaltaehkäisemään sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. On myös tärkeää varmistaa, että lapset ja nuoret saavat tukea, vaikka hyvinvointialueen mahdollinen sopimusrike olisikin tutkinnan alla.
Keskeisiä huomioitavia asioita ovat:
Lainsäädäntö: Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon järjestämisvastuut on määritelty laissa. Kunnat voivat kuitenkin päättää palveluiden tuottamisesta yhteistyössä, kunhan ne noudattavat alan sääntelyä, kuten sosiaalihuoltolakia ja terveydenhuoltolakia.
Yhteistyösopimukset: Kuntien välinen sopimus, jossa määritellään vastuut ja kustannusten jako, on tärkeä. Tämä varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät roolinsa ja velvoitteensa.
Kuntien itsehallinto: Kunnilla on itsehallinnollinen oikeus päättää palveluiden järjestämisestä paikallisten tarpeiden mukaan. Tämä mahdollistaa joustavien ratkaisujen toteuttamisen, kuten monialaisen tiimin resurssien jakamisen.
Yhteistyö kuntien välillä on tavanomainen tapa järjestää palveluita, joissa voidaan jakaa osaamista ja resursseja tehokkaasti.
Tiistaina 14.1.2025 meillä Keskustan aluevaltuustoryhmällä oli tilaisuus tutustua Länsi-Uudenmaan Ankkuritiimin ja Skene ry:n toimintaan. Vierailut olivat erinomaisia ja lisäsi tietoa näiden tärkeiden palveluiden merkittävistä vaikutuksista nuorten ja aikuisten hyvinvointiin sekä rikoskierteen katkaisemiseen. Samalla vierailu nosti esiin suuren huolen hyvinvointialueen yt-toimintojen perusteella tehdystä aluehallituksen päätöksestä muuttaa Lohja-Vihti-Karkkilan alueen Ankkuritiimin toimintaa niin, että sosiaalityöntekijät ja psykiatrian sairaanhoitaja siirretään muualle.
On äärimmäisen huolestuttavaa, että hyvinvointialue ei näe moniammatillisen yhteistyön vaikuttavuutta ja päättää lakkauttaa hyvin toimivan ja vaikuttavan yksikön. Ankkuritoiminnan tulokset puhuvat puolestaan: yhdeksän kymmenestä nuoresta ohjautuu pois rikosten parista. Usein jo yksi tapaaminen riittää. Viranhaltijat kuitenkin väittävät toiminnan olevan ”haavoittuvaa” ja viittaavat kahden hengen tiimiin, vaikka kyseessä on kuuden hengen moniammatillinen tiimi. Tämä osoittaa, etteivät he ymmärrä eivätkä tunne asiaa. Kuinka näin vaikuttavaa työtä voi vaarantaa?
Erityisesti huolestuttaa, että päätös on tehty tilanteessa, jossa yhteistyösopimus hyvinvointialueen, kuntien ja poliisin välillä on voimassa. Tällainen sopimus velvoittaa osapuolia tekemään yhteistyötä ja tukemaan moniammatillista toimintaa, joka on jo osoittanut vaikuttavuutensa nuorten hyvinvoinnin ja rikoskierteen katkaisemisessa.
Ankkuritiimi tekee arvokasta ennaltaehkäisevää työtä nuorten parissa, jotka ovat vaarassa ajautua rikoskierteeseen. Heidän monialainen lähestymistapansa – yhteistyö poliisin, sosiaalipalveluiden ja nuoren lähipiirin kanssa – on osoittautunut tehokkaaksi. Ankkuritiimin työntekijät kertoivat meille, miten he tukevat nuoria oikea-aikaisesti ja miten heidän toimintansa auttaa vähentämään rikoksia ja päihdeongelmia.
Skene ry:n toiminta täydentää Ankkuritiimin ennaltaehkäisevää työtä. Skene ry:n kohderyhmää ovat rikostaustaiset, ja heidän kanssaan keskustelimme siitä, kuinka tärkeää on pitkäjänteinen tuki ja resurssien varmistaminen, jotta yksilöt voivat palata takaisin yhteiskuntaan.
Valtioneuvoston tuore tutkimus ankkuritoiminnan vaikuttavuudesta tukee näitä havaintoja. Yksilötasolla ankkuritoimintaan osallistuneilla nuorilla oli merkittävästi pienempi riski joutua uudelleen rikoksesta epäillyksi verrattuna vertailuryhmään. Kuntatasolla tosin ei havaittu systemaattista vaikutusta nuorisorikollisuuden kehitykseen, mutta moniammatillinen yhteistyö ja paikallinen sopeutuminen ovat avainasemassa toiminnan menestyksessä.
Vierailu korosti, kuinka merkittävää yhteistyö ja nopea reagointi ovat sekä ennaltaehkäisevässä työssä että kuntoutuksessa. Suuri kiitos Ankkuritiimille ja Skene ry:lle heidän tärkeästä panoksestaan yhteisömme hyväksi!
Vuosi 2024 oli politiikan saralla täynnä toimintaa, haasteita ja myös syvää vastuuntuntoa. Vaikka päätöksenteossa oli paljon vaikeita hetkiä, pysyin linjassani: hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja lasten sekä perheiden etu ovat aina etusijalla. Vuosi koostui intensiivisistä kokouksista, alueellisten palvelujen puolustamisesta, ja selkeästä viestistä siitä, että päätösten vaikutuksia ei saa unohtaa.
Lastensuojelun kriisi ja ennaltaehkäisevä työ Vuoden alusta lähtien jatkoin puhumista lastensuojelun syvenevästä kriisistä. Helmikuussa kirjoitin, kuinka resurssipula vaarantaa lasten turvallisuuden ja peräänkuulutin konkreettisia toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Myös ennaltaehkäisevän työn merkitystä korostin useissa yhteyksissä – sen leikkaaminen on paitsi lyhytnäköistä, myös taloudellisesti kestämätöntä. Valitettavasti poliittisissa neuvotteluissa prioriteetit eivät aina kohdanneet, mutta jatkoin sinnikkäästi vaikutustyötäni.
Lohjan sairaalan synnytysosaston puolustaminen Kesällä Lohjan synnytysosaston sulkemispäätös oli monien mielissä. Nostin tämän esiin niin aluevaltuustossa kuin kolumneissani. Vaadin tasa-arvoisempaa palveluiden saatavuutta ja tein kantelun tasa-arvovaltuutetulle. On täysin kohtuutonta, että synnytysoikeus määrittyy asuinpaikan perusteella. Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta jatkuu.
Lähipalvelut ja sote-uudistuksen demokratiavaje Hyvinvointialueen asukkaiden parissa heräsi vuonna 2024 suurta huolta, erityisesti lähipalveluiden osalta. Olin aktiivisesti mukana puolustamassa palvelujen saavutettavuutta ja vastustin leikkauksia, jotka kohdistuvat heikossa asemassa oleviin. Demokratiavaje päätöksenteossa oli toinen iso teema; päätöksentekoon osallistuvien ääntä ei aina kuunneltu, mikä heikentää luottamusta järjestelmään.
Koulut, nuoret ja ennaltaehkäisevät palvelut Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjalla oli yksi konkreettisista aloitteistani, jotka toivat esiin pitkäjänteisen työn merkityksen. Korostin myös kouluverkkoon liittyvien päätösten perusteellista vaikutusten arviointia. Nuoriso on tulevaisuus, ja heidän tukensa varmistaminen vaatii kaikkien toimijoiden yhteistyötä.
Vuoden kohokohtia ja pettymyksiä Olin mukana useissa merkittävissä kokouksissa, vierailin perhekeskuksissa ja alueen palvelupisteissä ja tapasin niin päättäjiä kuin kuntalaisia, asukkaita. Erityisen tärkeää oli nostaa keskusteluun omaishoitajien asema sekä vanhuspalveluiden ongelmat. Pettymykset liittyivät etenkin siihen, kuinka säästöt ajoivat liian usein perustarpeiden ja -palveluiden edelle.
Katse vuoteen 2025 Vuoden lopussa tunnelmat olivat kaksijakoiset. Toisaalta tuntui, että taisteluja hävittiin, mutta samalla uskon, että jokainen teko ja jokainen puheenvuoro rakensi pohjaa oikeudenmukaisemmalle tulevaisuudelle. Vuosi 2024 opetti paljon – päätöksentekoon tarvitaan aina enemmän ihmisläheisyyttä ja arvopohjaista johtamista. Tulevaisuus on avoin, mutta otan sen vastaan rohkeasti ja määrätietoisesti.
Kiitän kaikkia yhteistyöstä ja tuesta kuluneena vuonna. Jatketaan yhdessä työtä paremman huomisen puolesta!
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen viranhaltijoiden esityksestä talousarviosta sovittaessa ja päätettäessä enemmistö puolueista päätti leikata noin 300 000 euroa tukisuhdeostoista. Keskustalle tämä oli yksi kynnyskysymyksistä, miksi emme olleet sovussa mukana. En tiennyt, olisinko enemmän pöyristynyt vai vihainen kuunnellessani muiden puheenvuoroja aluevaltuuston kokouksessa, jossa kiiteltiin talousarviosopua ja moitittiin sovusta poisjättäytyneitä.
Tukihenkilöpalvelut ovat monille lapsille ja perheille elintärkeä tuki silloin, kun elämä koettelee ja nyt näitä palveluja karsitaan säästösyistä. On käsittämätöntä, että juuri ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä, jonka vaikuttavuus on kiistaton, ollaan valmiita säästämään.
Erityisesti mieleeni jäi pieni lohjalaisperhe, joka on saanut kokea tämän päätöksen karvaasti. Heidän lapsensa, joka on kamppaillut pitkäaikaisen koulukiusaamisen ja sen tuomien itsetunto-ongelmien kanssa, menetti tukihenkilönsä, kun palvelu päätettiin lopettaa säästösyistä. Perheen äiti kertoi, kuinka tukihenkilö oli lapselle ainoa turvallinen aikuinen koulun ja kodin ulkopuolella – henkilö, jonka kanssa lapsi pystyi jakamaan pelkonsa ja murheensa. Nyt tämä tuki on poissa, ja perhe kokee olevansa täysin yksin tilanteessa, jossa apua tarvitaan kipeästi.
Säästöjä sieltä, missä niihin ei ole varaa
Tukihenkilöpalvelut ovat yksi lastensuojelun ennaltaehkäisevän työn kulmakivistä. Ne tarjoavat tukea ja turvaa lapsille ja nuorille, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta. Tämä työ ei ole luksusta, vaan välttämättömyys. Jokainen tukihenkilöön sijoitettu euro voi tarkoittaa yhtä lasta vähemmän sijaishuollossa. Se voi tarkoittaa lapsen pysymistä kotona, koulussa ja osana yhteisöään.
Kun hyvinvointialue päätti leikata tukisuhdeostoista, se päätti samalla sulkea silmänsä näiden palveluiden merkitykseltä. Päätös ei ainoastaan jätä perheitä pulaan, vaan se myös sysää ongelmia tulevaisuuteen. Lapsi, joka jää nyt ilman tukea, saattaa myöhemmin tarvita huomattavasti kalliimpia palveluita, kuten pitkäaikaista terapiaa, perhetyötä tai jopa sijoitusta.
Ennaltaehkäisy ei ole kuluerä, vaan säästö pitkällä tähtäimellä
On täysin kestämätöntä, että päätöksenteko tapahtuu näin lyhytnäköisesti. Ennaltaehkäisevän työn kustannuksia on helppo leikata budjetista, koska niiden vaikutukset eivät näy heti. Mutta kun apua ei anneta ajoissa, kustannukset siirtyvät tulevaisuuteen – ja ne ovat moninkertaiset.
Vuonna 2022 lastensuojelun kokonaiskustannuksista valtaosa, 74 %, meni sijaishuoltoon. Tämä on suoraa seurausta siitä, että ennaltaehkäisevään työhön ei ole panostettu tarpeeksi. Nyt Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue toistaa tätä virhettä leikkaamalla juuri niistä palveluista, jotka voisivat estää lasten ja nuorten päätymisen sijaishuollon piiriin.
Kuka kantaa vastuun?
Kysynkin nyt: kuka kantaa vastuun näistä säästöistä? Entä niiden seurauksista? Päätöksentekijöillä on vastuu huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Heillä on vastuu varmistaa, että perheet saavat tarvitsemansa tuen silloin, kun he sitä eniten tarvitsevat. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä vastuu unohdetaan, kun budjettikirjojen luvut painavat enemmän kuin ihmisten tarpeet.
Tämä ei ole pelkästään taloudellinen kysymys. Tämä on kysymys siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Haluammeko yhteiskunnan, jossa säästöt ajetaan lasten hyvinvoinnin yli? Vai haluammeko yhteiskunnan, jossa ymmärretään, että lasten ja nuorten tukeminen on investointi parempaan tulevaisuuteen?
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen päätös leikata tukihenkilöpalveluista on päätös, joka jättää perheitä yksin, kasvattaa lasten ja nuorten riskiä syrjäytyä ja siirtää ongelmat tulevaisuuteen – ja samalla kasvattaa niiden ratkaisemisen kustannuksia. Tätä ei voi hyväksyä.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluehallitus on tehnyt raskaita päätöksiä yhteistoimintaneuvottelujen päätteeksi. Päätöksissä linjattiin, että tuotannollistaloudellisista syistä jopa 351 henkilötyövuotta voi päättyä, mikä voi johtaa henkilöstön irtisanomisiin, osa-aikaistamisiin tai muihin tehtävämuutoksiin. Vaikka päätöksiä on perusteltu talouden tasapainottamisella, nousee esiin kriittinen kysymys: onko aluehallitukselle selvitetty päätösten vaikutuksia erityisesti lastensuojeluun?
Lastensuojelu on kriittinen palvelu, mutta onko sen erityispiirteet huomioitu?
Yhteistoimintaneuvotteluissa käsiteltiin henkilöstöön kohdistuvia toimenpiteitä eri palvelualueilla, mukaan lukien ”Lapset, nuoret ja perheet” -palvelualue. Tällä alueella irtisanomisia ja tehtävämuutoksia on suunniteltu mittavasti: 30 tehtävää päättyy ja 29 siirtyy. Nämä luvut ovat huomattavia ja kohdistuvat palveluihin, jotka ovat jo ennestään suuren paineen alaisia. Lastensuojelu on yksi yhteiskunnan herkimpiä sektoreita, ja sen toiminnan häiriöt voivat johtaa merkittäviin seurauksiin lasten ja perheiden hyvinvoinnille.
Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että lastensuojelun erityispiirteitä tai tehtävämuutosten vaikutuksia lapsiperheiden palveluiden saatavuuteen olisi analysoitu. Vaikka tekstissä mainitaan yleisesti, että vaikutuksia on käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa, lastensuojelu tai sen kriittinen rooli ei nouse näkyvästi esiin.
Vaikutustenarviointi: Missä se on?
Vaikutustenarviointi on olennainen osa vastuullista päätöksentekoa erityisesti silloin, kun kyseessä on lasten ja nuorten hyvinvointia koskevat palvelut. Valitettavasti asiakirjoissa ei näytä olevan merkintää, että aluehallitukselle olisi esitetty vaikutustenarviointia lastensuojeluun kohdistuvista irtisanomisista. Tämä herättää huolestuttavia kysymyksiä:
Ovatko päättäjät tietoisia päätöstensä mahdollisista seurauksista? Lastensuojelu on palvelu, joka ei siedä resurssivajetta ilman vakavia vaikutuksia. Jos irtisanomiset johtavat työntekijäpulaan, kuka huolehtii kriisissä olevista lapsista ja perheistä?
Onko vaikutustenarviointi tehty, mutta jätetty raportoimatta? Jos arviointia on tehty, sen tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Se, ettei sitä tuoda selvästi esiin, luo vaikutelman, ettei asiaa ole priorisoitu.
Onko lastensuojelu jäänyt talouspuheen varjoon? Kun organisaatiomuutoksia perustellaan talouden tasapainottamisella, riski on, että inhimilliset vaikutukset unohtuvat. Lastensuojelun kohdalla tämä voi olla kohtalokasta.
Yhteistoimintaneuvottelut eivät riitä
Yhteistoimintaneuvottelujen raportissa mainitaan, että henkilöstö on voinut esittää vaihtoehtoisia säästötoimenpiteitä ja lausua käsityksensä ehdotuksista. Tämä on lain vaatimaa, mutta pelkkä neuvottelujen muodollinen läpivienti ei riitä turvaamaan kriittisten palveluiden toimivuutta. Lastensuojelun erityispiirteiden huomioiminen olisi edellyttänyt syvällistä ja kohdennettua arviointia, joka olisi tuotu selkeästi myös aluehallituksen tietoon.
Mikä on vastuun hinta?
Päätöksenteossa taloudelliset realiteetit ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa ohittaa inhimillisiä arvoja. Lastensuojelu on sektori, jossa virheet maksavat lapsille ja perheille – usein korvaamattomasti. Aluehallituksen on oltava tietoinen päätöstensä laajemmista vaikutuksista ja varmistettava, että toiminta on kestävää niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.
Aluehallituksen hyväksymät päätökset voivat johtaa tilanteeseen, jossa lastensuojelun resurssit vähenevät juuri silloin, kun palvelutarve kasvaa. Tämä on riski, jota ei voida ottaa kevyesti. Jos vaikutustenarviointia ei ole tehty, on päätöksenteko ollut puutteellista ja aluehallituksen on otettava vastuu seurauksista.
Mitä seuraavaksi?
On ehdottoman tärkeää, että aluehallitus:
Edellyttää välitöntä vaikutustenarviointia lastensuojelun osalta. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa, ettei päätöksillä vaaranneta lasten ja perheiden hyvinvointia.
Ottaa huomioon työntekijöiden ja asiantuntijoiden näkemykset. Lastensuojelun ammattilaisilla on arvokasta tietoa siitä, miten irtisanomiset ja tehtävämuutokset vaikuttavat käytännön työhön.
Tiedottaa läpinäkyvästi päätösten vaikutuksista. Kriittisten palvelujen resursointi on asia, jonka tulee olla myös julkisen keskustelun kohteena.
Lastensuojelu ei saa olla se sektori, jonka kautta säästöjä haetaan ilman selkeää suunnitelmaa ja tarkkaa arviointia. Päätösten tulee perustua siihen, mikä on lapsiperheiden etu – ei pelkästään siihen, mikä näyttää hyvältä talouden tasapainottamisen kaaviossa. On aika varmistaa, että lastensuojelun tulevaisuus turvataan.
Lotta Paakkunainen 