omaishoito – Sivu 9 – Lotta Paakkunainen

Aluevaltuuston kokouksessa 25.2.2025 Lasten ja nuorten hyvinvointi, ilmasto-ohjelma, lähisuhdeväkivalta ja omaishoito

Aluevaltuuston kokouksessa 25.2.2025 käsiteltiin useita keskeisiä teemoja, kuten lasten ja nuorten mielenterveyttä, hammashoitoa, ilmasto-ohjelmaa, lähisuhdeväkivaltaa sekä omaishoidon parantamista. Pidin useita puheenvuoroja ja nostin esiin huoleni siitä, miten tietyt tärkeät asiat jäävät päätöksenteossa taka-alalle. Lisäksi tein ryhmäni puolesta aluevaltuustoaloitteen hyvän omaishoidon turvaamiseksi hyvinvointialueella.

Psykiatriset sairaanhoitajat kouluihin – miksi ei oteta mallia Turusta?

Valtuustoaloitteessa, joka koski lasten, nuorten ja perheiden palveluja, esitettiin jälleen tutut perustelut sille, miksi psykiatrisia sairaanhoitajia ei haluta kouluihin. Tämä on lyhytnäköistä. Nuorten mielenterveysongelmat kasvavat, ja varhainen puuttuminen on avainasemassa.

Esimerkiksi Turussa psykiatristen sairaanhoitajien läsnäolo kouluissa on tuottanut erinomaisia tuloksia – miksi emme ottaisi tästä mallia? Sen sijaan aluehallitus vetoaa nykyisiin resursseihin, jotka eivät selvästikään riitä. Nuoret tarvitsevat apua ajoissa, eikä palveluiden hajauttaminen riitä vastaamaan tarpeeseen.

Lasten ja nuorten hammashoidon parantaminen

Pidin kannatuspuheenvuoron valtuutettu Kajavan tekemälle toivomusesitykselle käsitellessämme aloitetta, joka koski lasten ja nuorten suunterveyden laiminlyöntien ehkäisemistä. Toivomus koski sitä, että hammastarkastusten ajanvarauksesta tulisi sujuvampaa, mutta ilman konkreettisia toimia tämä jää tyhjäksi lupaukseksi.

Käytin puheenvuoroani hyväksi siinä, että nostin jälleen esiin huolen siitä, että Espoon toimimattomia malleja – ankkuritoimintaa, ohjaamotoimintaa ja lastensuojelun ratkaisuja – tuodaan jatkuvasti esille ilman näyttöä niiden todellisesta tehokkuudesta. Palveluiden kehittämisen täytyy perustua vaikuttavuuteen, ei pelkkiin hallinnollisiin uudistuksiin.

Ilmasto-ohjelma ja kokouskäytännöt

Ilmasto-ohjelmasta käydyssä keskustelussa pidin ryhmäni puheenvuoron ja tein lisäysesityksen esteettömyyden ja saavutettavuuden puolesta sekä kannatin esitystä uudelleenvalmistelusta. Keskustelu oli erikoista, ja osa valtuutetuista pyrki vähättelemään tekemäämme esitystä.

Kokouksessa käytettiin puheenvuoroja siitä, miten vain heidän tekemänsä muutoksensa olisivat riittäviä, mutta jättivät täysin huomiotta ryhmämme kannatetun esityksen. Toin esiin, että vaikka olemme pieni ryhmä, olemme silti asukkaiden äänestämiä edustajia ja tekemämme esitykset ja puheenvuorot ansaitsevat yhtä lailla huomion.

Lisäksi hämmästelin kokouksen levottomuutta – hyvä, jos kokousta oli mennyt edes puolta tuntia moni kävi jo hakemassa kahvia kesken keskustelujen. Tällaisella asenteella on vaikea tehdä pitkäjänteistä ja vastuullista päätöksentekoa.

Puheenvuoro: Lähisuhdeväkivalta – enemmän kuin fyysinen väkivalta

Pidin myös kannatuspuheenvuoron esityksestä, että sotehenkilöstön koulutusta lisättäisi tunnistamaan lähisuhdeväkivaltaa sekä Omatila-toimintamallin levittämisestä koko hyvinvointialueelle. Omatilan toimintamalli tarjoaa tärkeän ja vaikuttavan tavan tukea lähisuhde- ja perheväkivallan uhreja. Tiedämme, että palveluiden saatavuus hyvinvointialueella ei tällä hetkellä ole yhdenvertaista – ja tämä selvitys antaa meille konkreettista tietoa siitä, mitä resurssit tarkoittaisivat käytännössä.

On tärkeää, että tämä tieto on käytettävissämme ennen talousarvioneuvotteluja, jotta voimme tehdä vastuullisia ja kestäviä päätöksiä. Lähisuhdeväkivallan ehkäisy ja siihen puuttuminen eivät voi olla sattumanvaraista, vaan se on varmistettava kaikkialla alueellamme. Valmistelin myös puheenvuoroa kesken kokouksen siitä, että lähisuhdeväkivalta ei ole vain fyysistä, eikä se rajoitu parisuhteisiin. Se voi kohdistua lapseen, ikääntyneeseen, vammaiseen, ystävään tai muuhun läheiseen. Se voi olla henkistä vallankäyttöä, taloudellista kontrollia, seksuaalista hyväksikäyttöä tai digitaalista häirintää. Tätä puheenvuoroa valmistelin siksi, että erään ryhmän edustaja kävi pitämässä puheenvuoron, jossa nosti sen, ettei hänen mielestään lähisuhdeväkivalta ole sote-asia, vaan poliisiasia. En käynyt pitämässä puheenvuoroa, sillä niin moni muu nousi pitämään puheenvuoron, joka tuki omaani.

Olen hyvin huolissani siitä, että lähisuhdeväkivaltaa vähätellään, eikä tarvetta tunnistaa se tunnusteta. Moni uhri kokee, ettei väkivalta ole ”tarpeeksi vakavaa”, jos siitä ei jää mustelmia. Mutta väkivalta jättää aina jälkiä – vaikka ne eivät näkyisi ulospäin. Se rikkoo itsetunnon, turvallisuuden ja elämänhallinnan.

Tämä ei ole pelkästään yksilön tai perheen asia, vaan mitä suurimmassa määrin myös sosiaali- ja terveydenhuollon kysymys. Lähisuhdeväkivalta kuormittaa terveydenhuoltoa, mielenterveyspalveluja ja lastensuojelua. Sen ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan resursseja ja selkeitä toimintamalleja.

Väkivalta ei pääty suhteen päättyessä, eikä toipuminen tapahdu hetkessä. Uhri tarvitsee pitkäjänteistä tukea, ja myös tekijälle on tarjottava apua, jotta väkivallan kierre saadaan katkaistua. Hyvinvointialueen tehtävä on varmistaa, että apua on saatavilla kaikille – ajoissa ja matalalla kynnyksellä.

Aluevaltuustoaloite hyvän omaishoidon turvaamiseksi

Tein myös aluevaltuustoaloitteen hyvän omaishoidon turvaamiseksi hyvinvointialueella. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä läheistensä hyväksi, mutta liian usein he jäävät ilman riittävää tukea ja palveluita. Haluan varmistaa, että hyvinvointialueella panostetaan omaishoitajien jaksamiseen, heidän oikeuksiinsa sekä konkreettisiin tukitoimiin, kuten sijaishoitoon ja riittävään vapaaseen.

Omaishoito ei saa olla yksin omaishoitajan vastuulla – se on myös yhteiskunnan asia. Hyvä omaishoidon tuki parantaa sekä hoidettavan että hoitajan hyvinvointia ja vähentää tarvetta raskaammille palveluille.

Kokous osoitti jälleen, että moni tärkeä asia jää retoriikan ja vähättelyn jalkoihin. Jatkan työtä sen eteen, että lasten ja nuorten hyvinvointi, mielenterveyspalvelut ja oppilashuolto saavat ansaitsemansa huomion – ei vain juhlapuheissa, vaan myös käytännön päätöksissä.

Lisäksi toivon, että lähisuhdeväkivallan vakavuus ymmärretään ja siihen osoitetaan tarvittavat resurssit. Tämä ei ole asia, jonka voimme sivuuttaa. Samoin omaishoidon merkitystä on vahvistettava, jotta perheet eivät jää yksin vastuuseen hoidosta.

Aika uudelle vaiheelle – en ole ehdolla kuntavaaleissa 2025, mutta haen luottamustanne aluevaaleissa

Nyt se on lehdessä, joten enää ei voi perääntyä. Asia, jota olen miettinyt viimeiseen asti. https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8302173

Haluan ilmoittaa, että en asetu ehdolle vuoden 2025 kuntavaaleissa. Olen toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä vuodesta 2013 lähtien ja koen, että nyt on sopiva hetki ottaa taukoa kunnallisesta toiminnasta. Uskon, että tämä tauko voi olla hyödyllinen sekä minulle että yhteisöllemme.

Päätökseeni vaikuttaa myös haluni viettää enemmän aikaa perheeni kanssa ja valmistautua elämänmuutoksiin, jotka ovat edessäni. Elämässä on hetkiä, jolloin suunnanmuutos avaa uusia mahdollisuuksia ja koen tämän olevan juuri sellainen hetki.

Kunnallispolitiikassa toimiminen on antanut minulle paljon ja olen pyrkinyt tekemään parhaani kuntalaisten hyväksi. Olen tehnyt aloitteita, esityksiä ja aina ajatellut koko Lohjan etua, erityisesti heikommassa asemassa olevien puolesta. Matkan varrella olen saanut arvokkaita yhteistyökumppaneita, käynyt rakentavia keskusteluja ja saavuttanut konkreettisia tuloksia. Erityinen kiitos teille, jotka olette pyytäneet minua olemaan ehdolla kuntavaaleissa – arvostan tätä suuresti ja olen kiitollinen luottamuksestanne.

Valitettavasti luottamustehtävät ovat tuoneet mukanaan myös ikäviä kokemuksia, kuten uhkailuja, herjauksia ja jopa perheeni uhkaamista. Vaikka nämä eivät ole päätökseni pääsyitä, ne ovat esimerkkejä siitä, mitä julkinen toiminta voi joskus sisältää. Olen kohdannut kampituksia ja painostusta, mutta myös paljon kannustusta ja kiitosta.

Perheeni on minulle aina etusijalla ja nyt haluan keskittyä heihin entistä enemmän. Kiitän kaikkia luottamuksestanne ja yhteistyöstänne vuosien varrella. Toivotan uudelle kaupunginvaltuustolle sekä muille kaupungin luottamushenkilöille viisautta ja menestystä tehtävissään.

Vaikka jätän kunnallispolitiikan toistaiseksi, olen edelleen mukana vaikuttamassa, sillä olen ehdolla aluevaaleissa. Hyvinvointialueiden päätöksillä on suuri merkitys meidän kaikkien arkeen ja haluan jatkaa työtä oikeudenmukaisten ja saavutettavien palveluiden puolesta. Toivon luottamustanne, jotta voin jatkaa hyvinvointialueen kehittämistä tavalla, joka turvaa sosiaali- ja terveyspalvelut oikeudenmukaisesti ja kaikkien hyvinvointi huomioiden.

Kiittäen,

Lotta

Vierailu Omaishoitajien äitien teemakahvilassa

Osallistuin hiljattain Omaishoitajien äitien teemakahvilaan, jossa keskustelimme siitä, mikä toimii ja mikä ei hyvinvointialueella. Minulta toivottiin myös avausta hyvinvointialueen päätöksenteosta ja kerroin siitä suunnilleen näin:

Hyvinvointialueella päätöksenteko perustuu valmisteltuihin esityksiin, jotka tulevat viranhaltijoilta. Aluevaltuusto on ylin päättävä elin, mutta sen päätöksenteko keskittyy pääasiassa strategioihin, talousarvioon ja hallintosääntöön. Viimeisimmän hallintosäännön muutoksen yhteydessä tein ryhmäni puolesta esityksen, että päätösvaltaa siirrettäisi aluehallitukselta ja virkajohdolta lautakunnille ja aluevaltuustolle, mutta enemmistö katsoi, ettei muutoksia tarvita, vaikka aluehallitus ja virkajohto tekevät suurimman osan päätöksistä, jotka vaikuttavat merkittävästi ihmisten arkeen.

Tämä näkyi esimerkiksi omaishoidon tuen osalta, kun virkajohto esitti aluevaltuuston talousarviopäätökseen perustuen leikkauksia erityisesti alle 17-vuotiaiden omaishoidon tukeen. Aluehallitus kuitenkin käytti otto-oikeuttaan tähän päätökseen, mikä osoittaa, että vaikuttaminen kannattaa – tekemänne kannanotto huomioitiin aluehallituksessa.

Päätöksenteossa merkittävässä roolissa on neuvottelukunta, johon kuuluu edustaja jokaisesta valtuustoryhmästä. Neuvotteluissa käsitellään ennen suuria päätöksiä, kuten talousarviota, palveluverkkoa ja hallintosääntöä. Keskustelut ovat yleensä rakentavia ja niissä pyritään sopuun, mutta käytännössä suuremmat ryhmät sanelevat linjauksia. Keskustelut ovat yleensä rakentavia, ja niissä pyritään sopuun. Käytännössä suuremmat ryhmät sanelevat linjauksia ja pienemmät ryhmät lähtevät mukaan sopuun, jotta saisivat omia esityksiään mukaan ja jotta näyttäisi siltä, että ollaan yhteistyössä.

Keskustalle monet kysymykset olivat kuitenkin tärkeämpiä kuin suurempien ryhmien esitykset ja vaatimukset. Esimerkiksi omaishoitajiin, lastensuojeluun ja ennaltaehkäiseviin toimiin suunnatut leikkaukset olivat meille kynnyskysymys – emme voineet hyväksyä niitä. Palveluiden on oltava saavutettavia ja lähellä ihmisiä, jotta ne todella palvelevat kaikkia asukkaita.

Lautakunnat ja neuvostot ovat päätöksenteon tukena, mutta niiden rooli on pitkälti lausunnollinen. Lautakunnissa ei päätetä kuin lausunnoista, jotka esitetään aluehallitukselle päätöksenteon tueksi. Itse olen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen ja tämä lautakunta päättää järjestöavustuksista. Lisäksi vammais- ja vanhusneuvostot antavat lausuntoja aluehallitukselle. Toisinaan nämä lausunnot vaikuttavat päätöksiin, mutta nykyinen aluehallitus on kovin tyytyväinen itseensä siitä, kuinka paljon se on leikannut ja ”säästänyt” kustannuksista. Valitettavasti nämä säästöt tulevat maksamaan pitkällä aikavälillä – niin taloudellisesti kuin inhimillisesti.

Minulta kysyttiin, että kannattaako tehdä aloitteita. Kerroin, että olen itse tehnyt kaupunginvaltuustossa 15 aloitetta ja niiden käsittely siellä on hyvin erilaista kuin hyvinvointialueella. Hyvinvointialueella aloitteita ei esitellä erikseen, vaan ne vain jätetään kokousmateriaaliin. Jotta aloite etenee käsittelyyn, sen pitää saada tietty määrä kannatusta ja vielä suurempi kannatus tarvitaan, jotta se käsitellään puolen vuoden sisään. Itse olen tehnyt aluevaltuustoaloitteen omaishoidon neuvottelukunnan perustamiseksi hyvinvointialueelle, mutta se ei saanut tarpeeksi kannatusta. Lisäksi virkajohto esitti päätösesityksessään, että aloitteen toteuttaminen lisäisi byrokratiaa ja päätöksenteon kerroksia. Mielestäni vielä yksikään asukkaan tekemä aloite ei ole päätynyt käsittelyyn hyvinvointialueella.

Kahvilakeskustelussa nousi esiin monia tärkeitä teemoja. Toimiviksi asioiksi mainittiin vertaistuen merkitys ja se, että omaishoidon tuki tuo edes jonkinlaista turvaa ja tunnustusta omaishoitajien työlle. Toisaalta kehitettävää on edelleen paljon: jaksamisen tukemisessa, palveluiden joustavuudessa ja siinä, miten omaishoitajien ääni kuuluu päätöksenteossa.

Kävimme myös paljon hyvää keskustelua omaishoidon neuvottelukunnan tarpeellisuudesta. Esille nousi, että neuvottelukuntaan voisi kuulua kuten Lohjallakin oli kuulunut, omaishoidon edustajia, viranhaltijoita, luottamushenkilöitä, seurakunnan edustajia sekä ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun edustajia. Moniammatillinen yhteistyö mahdollistaisi sen, että eri toimijat voisivat keskustella ja nostaa esiin omaishoidon kannalta tärkeitä asioita. Neuvottelukunta voisi myös tarjota arvokasta tietoa viranhaltijoille, joilla ei välttämättä aina ole syvällistä tuntemusta alueesta tai omaishoidon arjesta.

Jatkuvat esitykset omaishoidon tuen leikkauksista ja niistä kumpuava epävarmuus syövät omaishoitajien jaksamista. Erityisen raskaita ovat heinäkuut, jolloin omaishoidettavien lasten paikat ovat suljettuina, eikä sijaistavia paikkoja ole tarjolla. Lisäksi tiedonkulku on puutteellista – omaishoitajat eivät ole saaneet ennakkoon tietoa palvelujen lakkautuksista, tukien muutoksista tai edes indeksikorotuksista. Tämä lisää epävarmuutta ja vaikeuttaa jo valmiiksi kuormittavaa arkea.

Lupasin viedä näitä viestejä eteenpäin. Kaikkia haasteita ei ratkaista yhdessä yössä, mutta jokainen keskustelu ja kohtaaminen auttavat meitä rakentamaan parempaa tukea omaishoitajille. Kiitos vielä kutsusta ja tärkeästä keskustelusta!

Paluu 1990-luvun virheisiin

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen leikkaukset lastensuojeluun, oppilashuoltoon, ikääntyneiden terveydenhuoltoon ja asumispalveluihin sekä vammaispalveluihin ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka lyhytnäköisesti palveluita johdetaan. Hyvinvointialueen virkajohdon ja aluehallituksen esityksiin perustuvat leikkaukset saivat enemmistön tuen aluevaltuustossa, vaikka historia on jo osoittanut, millaisia seurauksia tällä on.

1990-luvun laman aikana tehdyt sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaukset vaikuttavat yhteiskuntaamme edelleen. Tuolloin tehtiin niin sanottuja välttämättömiä säästöjä, joiden seurauksena lasten, nuorten, perheiden ja ikääntyneiden hyvinvointi heikkeni merkittävästi. Pitkällä aikavälillä nämä säästöt maksettiin moninkertaisesti lisääntyneinä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksina, syrjäytymisenä ja jopa rikollisuuden kasvuna. Nyt, vuonna 2025, teemme täsmälleen samoja virheitä. Mitään ei ole opittu.

Leikkausten kohdistuminen lasten, nuorten, ikäihmisten ja vammaisten palveluihin on erityisen raju isku, sillä juuri nämä ryhmät tarvitsevat palveluita eniten. Lastensuojelun ja oppilashuollon heikennykset lisäävät koulupudokkuutta, pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ikääntyneiden palveluiden heikennykset johtavat suurempaan kuormitukseen perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, kun ennaltaehkäiseviin toimiin ei panosteta. Vammaispalveluiden leikkaukset rajoittavat itsenäistä elämää ja yhdenvertaisuutta entisestään.

Omaishoitajien tilanne on myös heikentynyt jatkuvien leikkausten vuoksi. Omaishoitajien palkkioita on esitetty leikattavaksi toistuvasti, ja koko aluevaltuustokauden ajan niitä onkin jo leikattu sekä omaishoitajien vapaiden käyttöä vaikeutettu. Lohjalla oli aiemmin erinomaisesti toimiva käytäntö, joka mahdollisti omaishoitajien vapaiden joustavan käytön ja lisäsi siten heidän jaksamistaan. Nyt vapaita käytetään huomattavasti vähemmän, mikä johtaa omaishoitajien uupumiseen. Samalla vapaiden ajaksi osoitettuja hoitopaikkoja lakkautetaan ilman, että tilalle tarjotaan sopivaa vaihtoehtoa, jolloin hoidettavien ja omaishoitajien tilanne vaikeutuu entisestään.

Erityisen hälyttävää on Ankkuritoiminnan alasajo Lohja-Vihti-Karkkila-alueella. Tätä ei voi perustella palvelujen yhdenmukaistamisella tai virtaviivaistamisella, sillä kyseinen alue on ainoa, jossa muutoksia tehdään. Samalla Lohja-Vihti-Karkkila on ainoa alue, jossa Ankkuritiimin työ on ollut erillinen, eikä vain muiden tehtävien ohessa hoidettava työmuoto. Tämän muutoksen taustalla ei ole edes säästöt, vaan jotain aivan muuta – mitä, sitä ei ole avattu asukkaille. Lopputulos on kuitenkin selkeä: rikoskierteessä olevien nuorten ja nuorten aikuisten tukeminen vaikeutuu.

Tämän päivän säästöt ovat huomisen suuria kustannuksia. Me maksamme niistä tulevaisuudessa niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Nyt olisi viimeinen hetki pysähtyä ja miettiä, millaisen yhteiskunnan haluamme jättää tuleville sukupolville. Onko meillä varaa tehdä samat virheet uudelleen?

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan kokous: strategioiden arviointia, hyvinvointia ja yhteistyötä

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan viimeisimmässä kokouksessa käsittelimme arviointia hyvinvointialueen strategioiden toteutumisesta, keskustelimme hyvinvointikertomuksesta ja -suunnitelmasta sekä käsittelimme oikaisuvaatimusta järjestöavustuksesta. Kokous herätti tärkeitä kysymyksiä siitä, kuinka hyvinvointialueen strategiset tavoitteet toteutuvat ja miten voimme varmistaa, että palvelut vastaavat asukkaiden tarpeisiin.

Hyvinvointialueen strategioiden arviointi – tavoitteet ja todellisuus

Lautakunnan tehtävänä on arvioida hyvinvointialueen strategioita hallintosäännön mukaisesti. Tämä tarkoittaa erityisesti palvelustrategian, pelastustoimen palvelutasopäätöksen ja yleisen hyvinvointialuestrategian toteutumisen arviointia.

1. Hyvinvointialuestrategian toteutuminen

Strategia linjaa keskeisiksi tavoitteiksi:

Asukkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisen

Palvelujen järjestämisen kestävällä tavalla

Hyvinvoivan ja houkuttelevan työyhteisön luomisen

Tulosten saavuttamisen sujuvalla yhteistyöllä

Arviointi:

Strategia on osoittanut suuntaa, mutta sen toteutumisen seurannassa on vielä kehitettävää. Esimerkiksi palvelujen yhdenvertaisuus ja saatavuus eri alueilla vaativat tarkempaa analyysiä. Digipalvelut ja liikkuvat palvelut ovat edistyneet, mutta eivät vielä riittävästi kompensoi fyysisten lähipalveluiden vähenemistä. Tein lausuntoomme esityksiä, joista iso osa huomioitiinkin lausunnossamme. Olin nostanut lausuntoon esiin sen, että luottamushenkilöt tarvitsevat enemmän numeerista dataa päätöksenteon tueksi. Strategiset tavoitteet ja suuntaviivat ovat tärkeitä, mutta niiden toteutumista on seurattava konkreettisten mittareiden avulla. Palveluiden saatavuus, asiakastyytyväisyys, henkilöstön hyvinvointi ja taloudellinen tilanne ovat kaikki tekijöitä, joista on saatava selkeää ja ajantasaista tietoa, jotta voimme tehdä perusteltuja päätöksiä hyvinvointialueen kehittämiseksi.

Kehitysehdotukseni:

Strategian tavoitteille tarvitaan selkeämmät mittarit ja seurantajärjestelmä.

Asiakaskokemuksen ja henkilöstön hyvinvoinnin vaikutuksia on seurattava tarkemmin.

2. Palvelustrategian toteutuminen

Palvelustrategian keskeiset linjaukset:

Ennaltaehkäisevän ja perustason palveluiden vahvistaminen
Palveluverkon optimointi ja digitalisaation hyödyntäminen
Talouden tasapainottaminen ja kustannustehokkuuden parantaminen

Arviointini:

Talousarvion niukkuus rajoittaa strategian toteuttamista. Ennaltaehkäisevän työn merkitys on tunnistettu, mutta sen resurssit eivät ole riittäviä ja nykyiset leikkaukset vaarantavat entisestään ennaltaehkäisevän työn. Digitalisaation lisääminen on hyvä suunta, mutta haavoittuvien ryhmien palveluiden heikentyminen on todellinen riski.

Kehitysehdotukseni:

Ennaltaehkäisevän työn rahoitusta on vahvistettava, jotta raskaiden palveluiden tarve vähenee.
Palveluverkon kehittämisessä on huomioitava alueellinen tasa-arvo ja saavutettavuus.

3. Pelastustoimen palvelutasopäätöksen toteutuminen

Pelastustoimen tavoitteet:

Turvallisuuden ja riskienhallinnan kehittäminen
Henkilöstöresurssien riittävyyden turvaaminen
Palvelujen saavutettavuuden varmistaminen

Arviointini:

Pelastustoimen palvelutaso on pysynyt kokonaisuutena hyvänä, mutta henkilöstön saatavuus ja rekrytointihaasteet ovat merkittäviä riskejä, valtakunnallisestikin. Resurssien riittävyys on varmistettava, jotta palvelut pysyvät yhdenvertaisina koko alueella.

Kehitysehdotukseni:

Henkilöstön rekrytointia on vahvistettava uusilla koulutus- ja palkkausmalleilla.
Riskianalyysien perusteella on arvioitava, missä palvelutason parantaminen on välttämätöntä.

Oikaisuvaatimus ja järjestöjen rooli hyvinvointityössä

Kokouksessa käsiteltiin Teen Challenge Finland ry:n oikaisuvaatimusta järjestöavustuksen epäämisestä. Tein vastaesityksen esitetylle päätökselle, mutta vedin sen pois kuultuani, että viranhaltijat ja järjestö käyvät keskustelua siitä, kuinka järjestön tärkeä työ voi jatkua. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten avoin vuoropuhelu voi johtaa ratkaisuihin, jotka tukevat järjestöjen merkittävää roolia hyvinvointialueen palveluverkostossa.

Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma – missä mennään?

Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma vuosiraportti 2024 tarjoaa kattavan katsauksen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen HYTE-työhön ja sen tuloksiin.

Keskeiset havainnot:

Ennaltaehkäisevä työ ja järjestöyhteistyö: Painotusta on vahvistettu, mutta resursointi on edelleen haaste.

Tiedolla johtaminen: HYTE-kerroin ja kansallinen terveysindeksi tuovat dataa, mutta käytännön hyödyntämistä on kehitettävä.

Osallisuus ja saavutettavuus: Esimerkiksi kohtaamispaikkatoiminta on parantanut palveluiden saavutettavuutta, mutta kielipalvelut vaativat lisäpanostusta.

Lähisuhdeväkivallan ehkäisy: Turvakotien kapasiteetti on huolenaihe, ja lisäresursseja tarvitaan.

Erityiset huomiot: vajaaravitsemus, lähisuhdeväkivaltatyö ja nuorisorikollisuus

Kokouksessa nousi esiin useita tärkeitä teemoja, joista erityisesti vajaaravitsemuksen, lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja nuorisorikollisuuden torjunnan kehityssuunnat herättivät huomiota.

On ilahduttavaa, että ikääntyneiden vajaaravitsemus on edelleen nostettuna esiin hyvinvointikertomuksessa. Henkilöstön ravitsemusosaamista on kehitetty ja vajaaravitsemuksen hoitopolkua on selkeytetty. Ikääntyneiden ravitsemuksesta viestitään aktiivisesti, mutta edelleen tarvitaan parempaa seurantaa siitä, kuinka laaja ongelma vajaaravitsemus alueellamme on ja miten sitä voitaisiin tehokkaammin ehkäistä.

Myös lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöhön on kiinnitetty huomiota, mikä on erittäin tärkeää. Turvakotien kapasiteetti on usein täynnä, ja tämä voi vaikeuttaa kriisitilanteessa apua tarvitsevien mahdollisuuksia saada suojaa. On tärkeää varmistaa, että resursseja kohdistetaan riittävästi tukipalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön.

Kokouksessa viranhaltijat toivat esiin, että nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyssä on kehitetty uusia toimintamalleja. Esitin tähän liittyen kysymyksen ja nostin esiin Ankkuritoiminnan, jonka roolia halusin tarkentaa – onko kyse jostain täysin uudesta mallista vai Ankkuritoiminnan kehittämisestä? Vastauksena sain, että kyse on nimenomaan Ankkuritoiminnasta. Tätähän on tehty ja kehitetty jo pitkään, jo ennen hyvinvointialueen perustamista.

Toivoisin, että asioista puhuttaisiin oikeilla nimillä, eikä luotaisi vaikutelmaa, että jokin jo olemassa oleva toimintamalli olisi täysin uusi. Ankkuritoiminta on monialainen yhteistyömalli, jossa eri viranomaiset tukevat rikoksilla oireilevia nuoria mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. On tärkeää, että tämänkaltaisia vaikuttavia toimintamalleja kehitetään ja resursoidaan jatkossakin, jotta nuorten syrjäytymiskierre voidaan katkaista ajoissa.

Kaiken kaikkiaan kokouksessa käsitellyt kehitystoimet ovat askel oikeaan suuntaan, mutta strategioiden vaikuttavuutta on seurattava tarkasti ja kehitettävä edelleen, jotta palvelut vastaavat alueen asukkaiden tarpeisiin.

YT-neuvottelut ja hyvinvoinnin hinta – Onko suunta kestävä?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka tällä kertaa koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille riittävää huomiota.

Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus tekee joillekin päättäjille tunteen, että se pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja. Tätä mantraa he myös hokevat. Tästä tulemme maksamaan kovan hinnan kuitenkin pitkällä aikavälillä. Tilanne, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan, kun tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti, on kestämätön. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.

Vaikka taloudelliset realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, nykyinen lähestymistapa on lyhytnäköinen. Säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.

Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.

Onko meillä varaa maksaa tämä hinta? Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, millaisena yhteiskuntana haluamme tulevaisuudessa elää.

Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, voit lukea sen alta:

Aluehallituksen päätökset uhkaavat palveluiden inhimillisyyttä

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8260005

Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille huomiota.

Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja, joiden hintaa maksamme pitkään. Aluehallitus ja virkajohdon linjaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.

On ymmärrettävää, että talouden realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, mutta nykyinen lähestymistapa on kestämätön. Lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.

Lotta Paakkunainen

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.)