Perhe – Sivu 14 – Lotta Paakkunainen

Ennaltaehkäisevästä työstä säästäminen on vastuutonta – tukihenkilöpalvelujen leikkaus jättää perheet pulaan

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen viranhaltijoiden esityksestä talousarviosta sovittaessa ja päätettäessä enemmistö puolueista päätti leikata noin 300 000 euroa tukisuhdeostoista. Keskustalle tämä oli yksi kynnyskysymyksistä, miksi emme olleet sovussa mukana. En tiennyt, olisinko enemmän pöyristynyt vai vihainen kuunnellessani muiden puheenvuoroja aluevaltuuston kokouksessa, jossa kiiteltiin talousarviosopua ja moitittiin sovusta poisjättäytyneitä.

Tukihenkilöpalvelut ovat monille lapsille ja perheille elintärkeä tuki silloin, kun elämä koettelee ja nyt näitä palveluja karsitaan säästösyistä. On käsittämätöntä, että juuri ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä, jonka vaikuttavuus on kiistaton, ollaan valmiita säästämään.

Erityisesti mieleeni jäi pieni lohjalaisperhe, joka on saanut kokea tämän päätöksen karvaasti. Heidän lapsensa, joka on kamppaillut pitkäaikaisen koulukiusaamisen ja sen tuomien itsetunto-ongelmien kanssa, menetti tukihenkilönsä, kun palvelu päätettiin lopettaa säästösyistä. Perheen äiti kertoi, kuinka tukihenkilö oli lapselle ainoa turvallinen aikuinen koulun ja kodin ulkopuolella – henkilö, jonka kanssa lapsi pystyi jakamaan pelkonsa ja murheensa. Nyt tämä tuki on poissa, ja perhe kokee olevansa täysin yksin tilanteessa, jossa apua tarvitaan kipeästi.

Säästöjä sieltä, missä niihin ei ole varaa

Tukihenkilöpalvelut ovat yksi lastensuojelun ennaltaehkäisevän työn kulmakivistä. Ne tarjoavat tukea ja turvaa lapsille ja nuorille, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta. Tämä työ ei ole luksusta, vaan välttämättömyys. Jokainen tukihenkilöön sijoitettu euro voi tarkoittaa yhtä lasta vähemmän sijaishuollossa. Se voi tarkoittaa lapsen pysymistä kotona, koulussa ja osana yhteisöään.

Kun hyvinvointialue päätti leikata tukisuhdeostoista, se päätti samalla sulkea silmänsä näiden palveluiden merkitykseltä. Päätös ei ainoastaan jätä perheitä pulaan, vaan se myös sysää ongelmia tulevaisuuteen. Lapsi, joka jää nyt ilman tukea, saattaa myöhemmin tarvita huomattavasti kalliimpia palveluita, kuten pitkäaikaista terapiaa, perhetyötä tai jopa sijoitusta.

Ennaltaehkäisy ei ole kuluerä, vaan säästö pitkällä tähtäimellä

On täysin kestämätöntä, että päätöksenteko tapahtuu näin lyhytnäköisesti. Ennaltaehkäisevän työn kustannuksia on helppo leikata budjetista, koska niiden vaikutukset eivät näy heti. Mutta kun apua ei anneta ajoissa, kustannukset siirtyvät tulevaisuuteen – ja ne ovat moninkertaiset.

Vuonna 2022 lastensuojelun kokonaiskustannuksista valtaosa, 74 %, meni sijaishuoltoon. Tämä on suoraa seurausta siitä, että ennaltaehkäisevään työhön ei ole panostettu tarpeeksi. Nyt Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue toistaa tätä virhettä leikkaamalla juuri niistä palveluista, jotka voisivat estää lasten ja nuorten päätymisen sijaishuollon piiriin.

Kuka kantaa vastuun?

Kysynkin nyt: kuka kantaa vastuun näistä säästöistä? Entä niiden seurauksista? Päätöksentekijöillä on vastuu huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Heillä on vastuu varmistaa, että perheet saavat tarvitsemansa tuen silloin, kun he sitä eniten tarvitsevat. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä vastuu unohdetaan, kun budjettikirjojen luvut painavat enemmän kuin ihmisten tarpeet.

Tämä ei ole pelkästään taloudellinen kysymys. Tämä on kysymys siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Haluammeko yhteiskunnan, jossa säästöt ajetaan lasten hyvinvoinnin yli? Vai haluammeko yhteiskunnan, jossa ymmärretään, että lasten ja nuorten tukeminen on investointi parempaan tulevaisuuteen?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen päätös leikata tukihenkilöpalveluista on päätös, joka jättää perheitä yksin, kasvattaa lasten ja nuorten riskiä syrjäytyä ja siirtää ongelmat tulevaisuuteen – ja samalla kasvattaa niiden ratkaisemisen kustannuksia. Tätä ei voi hyväksyä.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8157385?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Vaikutustenarviointi unohtui? Lastensuojelu uhattuna irtisanomisten keskellä

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluehallitus on tehnyt raskaita päätöksiä yhteistoimintaneuvottelujen päätteeksi. Päätöksissä linjattiin, että tuotannollistaloudellisista syistä jopa 351 henkilötyövuotta voi päättyä, mikä voi johtaa henkilöstön irtisanomisiin, osa-aikaistamisiin tai muihin tehtävämuutoksiin. Vaikka päätöksiä on perusteltu talouden tasapainottamisella, nousee esiin kriittinen kysymys: onko aluehallitukselle selvitetty päätösten vaikutuksia erityisesti lastensuojeluun?

Lastensuojelu on kriittinen palvelu, mutta onko sen erityispiirteet huomioitu?

Yhteistoimintaneuvotteluissa käsiteltiin henkilöstöön kohdistuvia toimenpiteitä eri palvelualueilla, mukaan lukien ”Lapset, nuoret ja perheet” -palvelualue. Tällä alueella irtisanomisia ja tehtävämuutoksia on suunniteltu mittavasti: 30 tehtävää päättyy ja 29 siirtyy. Nämä luvut ovat huomattavia ja kohdistuvat palveluihin, jotka ovat jo ennestään suuren paineen alaisia. Lastensuojelu on yksi yhteiskunnan herkimpiä sektoreita, ja sen toiminnan häiriöt voivat johtaa merkittäviin seurauksiin lasten ja perheiden hyvinvoinnille.

Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että lastensuojelun erityispiirteitä tai tehtävämuutosten vaikutuksia lapsiperheiden palveluiden saatavuuteen olisi analysoitu. Vaikka tekstissä mainitaan yleisesti, että vaikutuksia on käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa, lastensuojelu tai sen kriittinen rooli ei nouse näkyvästi esiin.

Vaikutustenarviointi: Missä se on?

Vaikutustenarviointi on olennainen osa vastuullista päätöksentekoa erityisesti silloin, kun kyseessä on lasten ja nuorten hyvinvointia koskevat palvelut. Valitettavasti asiakirjoissa ei näytä olevan merkintää, että aluehallitukselle olisi esitetty vaikutustenarviointia lastensuojeluun kohdistuvista irtisanomisista. Tämä herättää huolestuttavia kysymyksiä:

Ovatko päättäjät tietoisia päätöstensä mahdollisista seurauksista? Lastensuojelu on palvelu, joka ei siedä resurssivajetta ilman vakavia vaikutuksia. Jos irtisanomiset johtavat työntekijäpulaan, kuka huolehtii kriisissä olevista lapsista ja perheistä?
Onko vaikutustenarviointi tehty, mutta jätetty raportoimatta? Jos arviointia on tehty, sen tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Se, ettei sitä tuoda selvästi esiin, luo vaikutelman, ettei asiaa ole priorisoitu.
Onko lastensuojelu jäänyt talouspuheen varjoon? Kun organisaatiomuutoksia perustellaan talouden tasapainottamisella, riski on, että inhimilliset vaikutukset unohtuvat. Lastensuojelun kohdalla tämä voi olla kohtalokasta.

Yhteistoimintaneuvottelut eivät riitä

Yhteistoimintaneuvottelujen raportissa mainitaan, että henkilöstö on voinut esittää vaihtoehtoisia säästötoimenpiteitä ja lausua käsityksensä ehdotuksista. Tämä on lain vaatimaa, mutta pelkkä neuvottelujen muodollinen läpivienti ei riitä turvaamaan kriittisten palveluiden toimivuutta. Lastensuojelun erityispiirteiden huomioiminen olisi edellyttänyt syvällistä ja kohdennettua arviointia, joka olisi tuotu selkeästi myös aluehallituksen tietoon.

Mikä on vastuun hinta?

Päätöksenteossa taloudelliset realiteetit ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa ohittaa inhimillisiä arvoja. Lastensuojelu on sektori, jossa virheet maksavat lapsille ja perheille – usein korvaamattomasti. Aluehallituksen on oltava tietoinen päätöstensä laajemmista vaikutuksista ja varmistettava, että toiminta on kestävää niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.

Aluehallituksen hyväksymät päätökset voivat johtaa tilanteeseen, jossa lastensuojelun resurssit vähenevät juuri silloin, kun palvelutarve kasvaa. Tämä on riski, jota ei voida ottaa kevyesti. Jos vaikutustenarviointia ei ole tehty, on päätöksenteko ollut puutteellista ja aluehallituksen on otettava vastuu seurauksista.

Mitä seuraavaksi?

On ehdottoman tärkeää, että aluehallitus:

Edellyttää välitöntä vaikutustenarviointia lastensuojelun osalta. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa, ettei päätöksillä vaaranneta lasten ja perheiden hyvinvointia.
Ottaa huomioon työntekijöiden ja asiantuntijoiden näkemykset. Lastensuojelun ammattilaisilla on arvokasta tietoa siitä, miten irtisanomiset ja tehtävämuutokset vaikuttavat käytännön työhön.
Tiedottaa läpinäkyvästi päätösten vaikutuksista. Kriittisten palvelujen resursointi on asia, jonka tulee olla myös julkisen keskustelun kohteena.

Lastensuojelu ei saa olla se sektori, jonka kautta säästöjä haetaan ilman selkeää suunnitelmaa ja tarkkaa arviointia. Päätösten tulee perustua siihen, mikä on lapsiperheiden etu – ei pelkästään siihen, mikä näyttää hyvältä talouden tasapainottamisen kaaviossa. On aika varmistaa, että lastensuojelun tulevaisuus turvataan.

Lohjan Ankkuritoiminnan alasajo: Kuka kantaa vastuun nuorista?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen tehty päätös Lohja-Karkkila-Vihti-alueen Ankkuritoiminnan henkilöstön irtisanomisesta ja toiminnan rakenteiden hajauttamisesta on aiheuttanut laajaa huolta. Vastakkain ovat kaksi erilaista näkemystä: huoli toiminnan vaikuttavuuden ja nuorten palvelujen heikkenemisestä sekä viranhaltijan vakuuttelut siitä, että toiminta jatkuu vain eri mallilla. Tilanne herättää kriittisiä kysymyksiä siitä, miten päätöksentekoa on valmisteltu, mitä vaikutuksia muutoksilla on nuorille ja miten aluehallitus aikoo vastata tästä päätöksestä.

Lohjan Ankkuritiimi: Moniammatillinen toimintamalli, jolla on tuloksia

Lohjan Ankkuritiimi on ollut Länsi-Uudenmaan alueen ainoa toimipiste, jossa Ankkuritoimintaa on toteutettu valtakunnallisen käsikirjan mukaisesti. Tiimi koostuu poliisin, sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja nuorisopalvelujen ammattilaisista, jotka ovat työskennelleet täysipainoisesti yhdessä samoissa tiloissa. Tällainen moniammatillinen tiimirakenne on mahdollistanut nopean, tehokkaan ja ennaltaehkäisevän puuttumisen nuorten ongelmiin. Vuonna 2024 Lohjan tiimi on muun muassa:

Työskennellyt 344 nuoren palvelutarpeen arvioinnissa.
Osallistunut 33 kuulusteluun, joissa tiimin sosiaalityöntekijä on toiminut nuoren oikeusedustajana.
Toteuttanut 60 verkostotoimintoa, jalkautunut tapahtumiin ja tehnyt ennaltaehkäisevää laillisuuskasvatusta kouluissa.

Ankkuritoiminnan vaikuttavuus on kiistaton: 9 nuorta 10:stä ei syyllisty uudelleen rikoksiin. Tiimi on paitsi torjunut nuorisorikollisuutta, myös estänyt kodin ulkopuolisia sijoituksia, jotka maksavat yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin ennaltaehkäisevä työ.

Viranhaltijan vakuuttelut eivät riitä

Hyvinvointialueen viranhaltija, joka on valmistellut yt-neuvotteluja, vakuuttaa, että Ankkuritoiminta ei lopu, vaan se järjestetään jatkossa suuremmissa tiimeissä, kuten Raaseporin ja Kirkkonummen alueilla. Viranhaltijan mukaan eri toteutusmallien välillä ei ole havaittu eroja vaikuttavuudessa ja muutoksella pyritään parantamaan tiedonvaihtoa ja vähentämään pienten tiimien haavoittuvuutta.

Tämä perustelu herättää kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:

Missä on avoin ja läpinäkyvä vertailu?
Viranhaltija väittää, että eri toteutusmalleilla on saavutettu sama vaikuttavuus. Onko tästä saatavilla avoimia vertailulukuja, jotka käsisivät kriittisen tarkastelun? Lohjan tiimi on osoittanut konkreettisin luvuin ennaltaehkäisevän työnsä hyödyt. Miksi näitä tuloksia ei tunnuta arvostettavan?
Miten hajautettu malli voi korvata Lohjan tiimin moniammatillisuuden?
Lohjan tiimissä kaikki ammattilaiset työskentelevät täysipäiväisesti yhdessä. Raaseporin ja Kirkkonummen mallissa Ankkuritoiminta on hajautettu ja työntekijät toimivat oman työnsä ohessa. Kuinka tämä vastaa Lohjan tiimin tehokkuuteen ja nopeuteen?
Onko kyse todella säästöistä?
Viranhaltijan mukaan muutoksilla ei ole taloudellisia vaikutuksia, mutta Lohjan tiimin alasajo tuo säästöjä kahden työntekijän palkkojen (noin 120 000 €) ja 15 000 €:n vuotuisen toimintabudjetin verran. Säästöt ovat minimaalisia suhteessa siihen, mitä nuorisorikollisuus ja huostaanotot maksavat yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä.

Riskit nuorten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle

Ankkuritoiminnan hajauttaminen ja Lohjan tiimin purkaminen uhkaavat erityisesti nuorten palveluiden laatua ja yhdenvertaisuutta. Tämä on ristiriidassa hyvinvointialueen palvelustrategian kanssa, joka painottaa ennaltaehkäisevän työn vahvistamista. Päätös on myös vaarassa lisätä alueellista eriarvoisuutta: Espoon Ankkuritiimin sosiaaliohjaajat saavat jatkaa tehtävissään, kun taas Lohjan tiimi hajotetaan, vaikka sen tulokset ovat merkittäviä.

Viranhaltijan vastauksia tarkastellessa nousee esiin kriittinen kysymys: onko kyseessä aito yritys parantaa toiminnan vaikuttavuutta vai hallinnollinen ratkaisu, joka ei huomioi ennaltaehkäisevän työn erityispiirteitä? Esimerkiksi hajautettujen tiimien vaikuttavuuden arviointi on jäänyt ohueksi, eikä viranhaltija ole pystynyt vastaamaan siihen, miten resurssien hajautus varmistaa saman tehokkuuden ja nuorten palveluiden oikea-aikaisuuden.

Mitä pitäisi tehdä?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen on otettava askel taaksepäin ja arvioitava päätöstenskä vaikutuksia uudelleen. Seuraavat toimenpiteet ovat välttämättömiä:

Kattava ja julkinen vaikutustenarviointi
Viranhaltijan vakuuttelu ei riitä. On tuotava esiin avoin analyysi siitä, miten eri toteutusmallit vaikuttavat nuorten hyvinvointiin ja rikollisuuden ennaltaehkäisyyn.
Lohjan Ankkuritiimin toiminnan säilyttäminen ja kehittäminen
Lohjan tiimi on osoittanut vaikuttavuutensa ja kustannustehokkuutensa. Tiimiä tulisi käyttää esimerkkinä ja mallina muiden alueiden kehittämisessä, ei hajottaa sitä.
Nuorten hyvinvoinnin priorisointi säästöjen edelle
Lasten ja nuorten palvelut eivät ole oikea paikka tehdä lyhytnäköisiä säästöjä. Päättäjien on otettava vastuu siitä, että nuorten tulevaisuutta ei vaaranneta lyhytaikaisen taloudellisen hyödyn vuoksi.

Lopuksi: Ei vain hallinnollinen kysymys

Ankkuritoiminnan tulevaisuus ei ole vain hallinnollinen tai budjettikysymys, vaan kysymys siitä, miten hyvinvointialue suhtautuu nuoriin ja heidän tarpeisiinsa. Lohjan Ankkuritiimin purkaminen on esimerkki siitä, kuinka lyhytnäköiset päätökset voivat vaarantaa ennaltaehkäisevän työn tulokset ja asettaa haavoittuvimmassa asemassa olevat nuoret vaaraan. Nyt on aika pysähtyä ja kysyä: kuka kantaa vastuun, jos nämä nuoret jäävät ilman apua?

Esitin kysymyksiä Ankkuritoiminnan alasajoa valmistelleelle viranhaltijalle:

Onko poliisia ja sisäministeriötä konsultoitu Länsi-Uudenmaan Ankkuritoiminnan uudelleenjärjestämisen yhteydessä, ja miten heidän näkemyksensä

Millä tavoin Ankkuritoiminnan vaikuttavuutta on arvioitu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ja miten tämä arviointi suhteutuu valtakunnallisiin tutkimustuloksiin?

Millä perusteilla on päätelty, että eri toimintamalleilla saavutetaan yhtä hyviä tuloksia, kun esimerkiksi Lohjan Ankkuritiimin vaikuttavuudesta on esitetty konkreettisia säästöjä ja tuloksia?

Onko hyvinvointialue tehnyt konkreettisia kustannusvaikuttavuusanalyysejä, jotka vertailevat nykyistä ja suunniteltua mallia?

Miten Lohjan Ankkuritiimin resurssien leikkaaminen (kaksi työntekijää ja 15 000 euron budjetti) tukee palvelustrategian tavoitetta ennaltaehkäistä nuorisorikollisuutta ja vähentää huostaanottoja?

Onko laskelmia siitä, kuinka moni nuori saattaa päätyä kalliimpiin jatkopalveluihin, mikäli Lohjan mallin resurssit lakkautetaan?

Miten varmistetaan, että moniammatillinen työskentelymalli toteutuu käytännössä, jos tiimit siirretään osaksi suurempaa kokonaisuutta, jossa voi olla muita prioriteetteja?

Onko arvioitu, miten suuremmassa tiimissä toimiminen vaikuttaa nuorten rikoksia oireilevien lasten tunnistamiseen ja heidän oikea-aikaiseen ohjaukseensa?

Miten Lohjan Ankkuritiimin lakkauttaminen takaa yhdenvertaiset ja oikea-aikaiset palvelut kaikille alueen nuorille, kun alueella on pitkät välimatkat ja erilaista palveluntarvetta?

Millä tavalla Lohjan Ankkuritiimiä on konsultoitu tai kuultu päätöksenteon yhteydessä, jotta paikallisten tarpeiden erityispiirteet tulevat huomioiduiksi?

Miten päätös Lohjan Ankkuritiimin lakkauttamisesta tukee palvelustrategian painopistettä ennaltaehkäisevässä työssä ja kustannustehokkuudessa?

Jos Lohjan mallin vaikutus on ollut, että 9/10 nuorta ei enää tee rikoksia, miten tämä tulos voidaan varmistaa uudessa mallissa?

Kirjoittajavieras-kolumni: Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini siitä, että säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle.

Säästöjä, jotka tulevat kalliiksi – ajatuksia kolumnini taustalta

Kirjoittaessani kolumnia ”Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle”, pohdin pitkään, mitä hyvinvointialueiden säästöt todella merkitsevät niille ihmisille, jotka tarvitsevat apua. Mielessäni pyöri lukuisia tarinoita – lapsia, perheitä, omaishoitajia ja ikääntyneitä – jotka jäävät järjestelmän rattaisiin, kun päätöksiä tehdään liian yksisilmäisesti budjettilukuja tuijottaen.

Näitä asioita ei voi tarkastella pelkkinä euroina tai tehokkuuslaskelmina. Jokaisen budjettileikkauksen taustalla on ihminen, jonka elämä voi muuttua pysyvästi huonompaan suuntaan, jos apu viivästyy tai jää kokonaan saamatta. Tämä ajatus ei jättänyt minua rauhaan, kun kirjoitin kolumnia.

Lapsen elämä voi muuttua hetkessä – mutta mihin suuntaan?

Pohdin esimerkiksi tilannetta, jossa lapsi joutuu odottamaan liian pitkään apua lastensuojelussa. Resurssipula voi tarkoittaa, ettei perhetyötä saada käyntiin ajoissa tai ettei lapsen kokemia ongelmia ehditä selvittää ennen kuin ne kärjistyvät. Tällaisissa tilanteissa voi käydä niin, että ongelmat, jotka olisi voitu ratkaista ennaltaehkäisevästi, johtavat lopulta huostaanottoon – ja tämä maksaa paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti valtavasti.

Tiedän, että lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat valtavia. Vuonna 2022 Suomessa käytettiin 1,33 miljardia euroa lastensuojeluun, ja tästä summasta 74 % kului sijaishuoltoon, kuten laitossijoituksiin. En voi olla miettimättä, kuinka moni näistä sijoituksista olisi voitu välttää, jos perheiden tukipalveluihin olisi panostettu ajoissa.

Omaishoitajien uupuminen ei ole vain heidän ongelmansa

Omaishoitajien tilanne nousi myös vahvasti mieleeni. Tiedän, kuinka raskasta omaishoitajan arki voi olla, ja miten paljon he tekevät yhteiskunnan hyväksi. Jos heidän jaksamistaan ei tueta esimerkiksi riittävillä palkkioilla tai vapaapäivillä, he uupuvat. Mutta kuka kantaa vastuun, kun omaishoitaja ei enää jaksa? Usein se tarkoittaa, että läheinen siirtyy laitoshoitoon – kalliimpaan ja monesti vähemmän inhimilliseen ratkaisuun.

Tällaisten asioiden äärellä en voinut olla ajattelematta, kuinka lyhytnäköistä säästäminen voi olla. Yhteiskuntamme pyörii paljolti niiden ihmisten varassa, jotka jaksavat kantaa vastuuta läheisistään. Silti juuri heiltä leikataan ensin.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi

Ennaltaehkäisevä työ nousi kirjoituksessani keskiöön, koska näen sen valtavan merkityksen. Oli kyse lastensuojelusta, omaishoidosta tai ikääntyneiden hoivasta, varhainen apu ja tuki voivat estää ongelmien kasvamisen mittasuhteisiin, joissa niiden ratkaiseminen tulee huomattavasti kalliimmaksi.

Kirjoittaessani kolumnia mietin paljon sitä, miksi säästöjä haetaan usein juuri näistä palveluista. Eikö pitäisi olla itsestään selvää, että ongelmien ratkaiseminen ajoissa on aina taloudellisesti ja inhimillisesti viisaampaa? Silti varhaisen tuen resurssit ovat usein ensimmäisenä leikkauslistalla.

Rakenteet kuntoon, mutta ei ihmisten kustannuksella

Kolumnia kirjoittaessani tiesin, että rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Hyvinvointialueet ovat uusi toimintaympäristö, jossa resurssit on järjestettävä uudella tavalla. Mutta samalla en voinut lakata miettimästä, mitä tämä tarkoittaa ihmisille, jotka jo nyt joutuvat sinnittelemään järjestelmän puutteiden kanssa.

Haluan uskoa, että on mahdollista tehdä päätöksiä, jotka eivät jätä ketään väliinputoajaksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos näemme ihmiset vain kuluerinä budjettikirjassa. Panostukset lapsiin, perheisiin, omaishoitajiin ja ikääntyneisiin eivät ole pelkkä kulu – ne ovat investointi tulevaisuuteen, jossa voimme kaikki elää paremmin.

Kirjoittaessani tätä kaikkea tunsin, kuinka suuri merkitys sillä on, että meillä on päättäjiä, jotka näkevät numerot niiden takana olevien ihmisten kautta. Toivon, että yhä useampi pysähtyy miettimään, millaisen laskun lyhytnäköiset säästöt voivat jättää tulevaisuudelle – ja millainen lasku me voisimme jättää maksamatta, jos panostaisimme ennaltaehkäisyyn ajoissa.

Voit lukea kolumnini alta:

Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle

Hyvinvointialueiden perustaminen tähtäsi yhdenvertaisiin palveluihin ja perustason hoidon vahvistamiseen. Nyt säästöjä haetaan hinnalla millä hyvänsä. Mutta kuka miettii, mitä hintaa palveluiden tarvitsijat tästä maksavat?

Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi joutuu odottamaan apua lastensuojelussa liian pitkään resurssipulan vuoksi. Aika, joka voisi olla käänteentekevä hänen elämässään, hukataan. Tai omaishoitaja, joka jaksaa päivästä toiseen hoitaa läheistään, mutta palkkioiden ja vapaapäivien leikkaukset vievät viimeisetkin voimat. Entä ikääntynyt, joka odottaa turvallista hoivapaikkaa, mutta joutuu jäämään kotiin, kun tarvittavaa tukea ei ole tarjolla? Nämä eivät ole pelkkiä numeroita budjetissa – nämä ovat ihmisiä, joiden elämänlaatu ja tulevaisuus ovat kiinni tekemistämme päätöksistä.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen.

Vuonna 2022 lastensuojelun kokonaiskustannukset Suomessa olivat 1,33 miljardia euroa, josta 74 % kului sijaishuoltoon, kuten laitossijoituksiin. Samaan aikaan tiedämme, että ennaltaehkäisevät palvelut, kuten perhetyö ja varhainen puuttuminen, voivat vähentää sijoitustarvetta. Silti näistä palveluista leikataan ensimmäisenä. Tämä ei ole vain inhimillisesti kestämätöntä, vaan myös taloudellisesti järjetöntä.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen. Se voi estää huostaanottoja ja antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden parempaan elämään. Jokainen panostus, joka auttaa perhettä ajoissa, maksaa itsensä takaisin – ei vain säästöinä, vaan myös ihmisten elämänlaadun parantumisena.

Säästäminen perustason palveluista johtaa usein ongelmien siirtymiseen kalliimpiin hoitomuotoihin. Tämä koskee myös ikääntyneiden hoivaa ja omaishoitajien jaksamista. Kun tukipalvelut heikkenevät, vastuu siirtyy laitoshoitoon, joka kuormittaa paitsi julkista taloutta myös inhimillisiä resursseja.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, mutta ne on tehtävä niin, ettei kukaan jää väliinputoajaksi. Jokainen lapsi, nuori, omaishoitaja ja ikääntynyt ansaitsee tulla kohdatuksi – myös silloin, kun järjestelmää uudistetaan. Lyhytnäköiset säästöt voivat kaataa tulevaisuuden, mutta panostukset ihmisiin eivät ole vain kulu – ne ovat investointi, joka kantaa pitkälle.

Kirjoittaja on lohjalainen aluevaltuutettu.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8147341

Arvojen ja ratkaisujen ristiriita aluevaltuustossa

Eilinen aluevaltuuston kokous oli monella tapaa silmiä avaava ja tunteita herättävä. Keskustelu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen talousarviosta vuodelle 2025 osoitti, kuinka syvä ristiriita vallitsee arvojen ja konkreettisten ratkaisujen välillä. Keskustan ryhmänä emme voineet hyväksyä talousarvioesitystä, joka hakee säästöjä hinnalla millä hyvänsä – erityisesti omaishoitajien palkkioiden sekä lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kustannuksella ja jälleen pienen kunnan, tällä kertaa Siuntion palvelujen lakkauttamisella.

Kannatin aluevaltuutettu Frantsi-Lankian vastaesitystä omaishoitajien palkkioiden säilyttämisestä, perheiden palvelujen leikkauksien perumista ja Siuntion vuodeosaston toiminnasta ja Wickströmin tekemää vastaesitystä Siuntion vuodeosaston toiminnasta. Näissä esityksissä korostui inhimillisyys ja vastuullisuus, jotka ovat päätöksenteon peruskiviä.

Omaishoitajat ja perheiden palvelut säästöjen kohteena

Talousarviossa omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen esitetään ratkaisuna talouden tasapainottamiseksi. Tämä on paitsi epäinhimillistä myös taloudellisesti lyhytnäköistä. Leikkaukset voivat johtaa siihen, että omaishoitajat eivät jaksa jatkaa työtään, ja hoivavastuu siirtyy julkiselle sektorille – huomattavasti korkeammilla kustannuksilla.

Lasten ja nuorten palveluihin kohdistuvat 1,3 miljoonan euron säästöt ovat erityisen huolestuttavia. Ne vaarantavat ennaltaehkäisevän työn ja lisäävät jo ennestään kuormittuneen lastensuojelun painetta, esimerkiksi ostopalveluiden leikkausten vuoksi. Resurssipula näkyy konkreettisesti myös, kun esimerkiksi Lohjalla lopetetaan LUVNin osallistuminen Ankkuritoimintaan – erittäin vaikuttavaan työhön, joka pyrkii auttamaan 10–17-vuotiaita nuoria rikos- ja ongelmakierteiden katkaisemiseksi. Tämä päätös on järkyttävä esimerkki yhteistyön päättämisestä ilman ymmärrystä sen seurauksista.

Ennaltaehkäisevä työ – jälleen leikkausten kohteena

Vuosi toisensa jälkeen olemme kuulleet poliittisissa puheenvuoroissa korostuksia siitä, kuinka ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen on panostettava. Tämä on ollut myös yksi hyvinvointialueiden perustamisen keskeisistä perusteista: parantaa perustason palveluita ja ennaltaehkäistä ongelmia ennen kuin ne kasvavat suuriksi ja kalliiksi. Ja mitä nyt nähtiin – jälleen? Jatkuvasti? Ennaltaehkäisystä leikataan.

HUSin taloudenpidosta käytiin kokouksessa useita puheenvuoroja, joissa todettiin, että sinne menee liikaa rahaa. Mutta jos haluamme keventää erikoissairaanhoidon kustannuksia, miksi emme panosta juuri ennaltaehkäisyyn? Hyvin hoidettu perusterveydenhuolto ja ennaltaehkäisevät palvelut vähentävät HUSin kustannuksia merkittävästi. Tämä yhtälö on niin ilmeinen, että sen jatkuva sivuuttaminen herättää väistämättä kysymyksiä päätöksenteon perusteista.

Investointisuunnitelman ongelmat

Investointisuunnitelma vuosille 2026–2029 on kunnianhimoinen, mutta siinä on merkittäviä puutteita. Konkreettiset tiedot kampuskehityksen ja palveluverkon muutosten vaikutuksista puuttuvat, ja suunnitelma nojaa vahvasti valtion lainanottovaltuuksiin. Tämä altistaa sen merkittävälle epävarmuudelle ja voi vaarantaa alueellisen tasapuolisuuden.

Digitaaliset investoinnit, kuten asiakas- ja potilastietojärjestelmien yhtenäistäminen, ovat tärkeitä, mutta niiden riskit – kustannusten paisuminen ja aikataulujen viivästykset – on arvioitu puutteellisesti. Lisäksi kestävän kehityksen näkökulma jää investoinneissa liian vähälle huomiolle, vaikka se on kriittinen tekijä tulevaisuuden palveluiden rakentamisessa.

Tunteet kuumenivat kokouksessa

Kokouksessa kuultiin useita tunteikkaita ja jopa loukkaantuneita puheenvuoroja. Yksi mieleenpainuva hetki oli, kun valtuutettu ilmoitti suoraan, ettei äänestäisi tietyn toivomusponnen puolesta, koska se oli väärän puolueen tekemä ja väärään aikaan esitetty – ja puheenvuoron sävy kertoi myös henkilökohtaisesta loukkaantumisesta. Tämä sai miettimään, kuinka vahvasti henkilökohtaiset tunteet ja puoluepolitikointi voivat ajoittain varjostaa päätösten sisältöön keskittymistä.

Monessa puheenvuorossa toistui myös ajatus siitä, että olisi ollut helppoa jäädä talousarviosovun ulkopuolelle, mutta vaikeita päätöksiä pitää tehdä. Itse koen asian toisin. Sovun ulkopuolelle jääminen ei ole helppoa – se vaatii selkärankaa ja rohkeutta. On paljon helpompaa kulkea sovussa mukana ja myydä omat arvot, mutta siihen en voi lähteä. Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen ja lasten palveluiden heikentäminen ovat vastoin niitä arvoja, joita olen täällä puolustamassa.

Mitä tästä opimme?

Aluevaltuuston kokous muistutti, kuinka tärkeää on pysyä päätöksenteossa keskittyneenä siihen, mikä on asukkaiden kannalta kestävää ja inhimillistä. Talouden tasapainottamisen kiireessä ei saa unohtaa, keiden kustannuksella säästöt lopulta tehdään. Meidän on rakennettava päätöksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen – ei vain tämän vuoden budjetin läpi viemiseksi.

Toisaalta kokouksessa oli nähtävissä myös poliittista tasapainottelua – erityisesti SDP:n osalta, joka onnistui taidokkaasti navigoimaan kriittisten puheenvuorojen ja hyväksynnän välimaastossa. Tämä ”kaksilla rattailla ajaminen” on taito sinänsä, mutta jättää avoimeksi kysymyksen linjakkuuden säilymisestä.

Voit katsoa puheenvuoroni täältä:

Aluevaltuustonkokous Siuntiossa – leikkaukset lähipalveluihin eivät ole kestävä tie

Ensi viikolla aluevaltuusto kokoontuu päättämään mm. vuoden 2025 talousarviosta sekä talous- ja investointisuunnitelmasta vuosille 2025–2027. Kokouksen pitopaikkana on Siuntio, mikä on vähintäänkin erikoista, kun otetaan huomioon, että talousarvioneuvotteluissa enemmistö aluevaltuustoryhmistä päätti lakkauttaa Siuntion lähipalveluita.

Lähipalvelut Siuntiossa uhattuna
Keskustan aluevaltuustoryhmä ei voinut hyväksyä talousarviosovun linjauksia juuri Siuntioon suunnattujen leikkausten vuoksi. Olemme pitäneet tärkeänä, että palveluiden turvaamiseksi käytäisiin neuvottelut kunnan kanssa. Siuntio on osoittanut halukkuutta tehdä yhteistyötä ja investoida esimerkiksi asumispalveluyksikköön. Tämä olisi voinut olla ratkaisu, joka hyödyttää sekä Siuntiota että hyvinvointialuetta. Valitettavasti tämä esitys ei saanut muiden ryhmien tukea. Palvelut vain lakkautetaan, mikä ei ole kestävää eikä oikeudenmukaista.

Leikkauksia lapsiperheiden ja omaishoitajien kustannuksella
Talousarviosovussa Keskustan ryhmän oli mahdotonta olla mukana myös siksi, että säästöjä kohdistettiin erityisesti lapsiperheisiin ja omaishoitajiin. Lasten ja nuorten palveluissa, kuten neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja lastensuojelussa, henkilöstö on jo nyt tiukoilla. Nyt esitetyt säästöt uhkaavat palveluiden laatua ja henkilöstön jaksamista entisestään. Samoin omaishoitajien palkkiotaso, joka viime vuonna hyväksyttiin, joutuu jälleen tarkisteltavaksi. Jokavuotinen rumba palkkioissa on kohtuuton stressi omaishoitajille. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä omaishoitajat tekevät korvaamatonta työtä, joka säästää julkisia varoja.

Inhimillisempää talouden tasapainottamista
Keskustan linja talousarvioneuvotteluissa oli selkeä: olemme sitoutuneet talouden tasapainottamiseen, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Uskomme maltillisempaan aikatauluun, jossa lähipalvelut turvataan ja säästöt toteutetaan inhimillisemmin. Talous voidaan saada kuntoon ilman, että se tehdään lapsiperheiden, omaishoitajien ja pienten kuntien kustannuksella.

Siuntio – symboli aluepolitiikan haasteille
On merkillepantavaa, että kokous pidetään juuri Siuntiossa. Tämä pieni, mutta aktiivinen kunta on nyt joutunut leikkauslistojen kärkeen. Samalla Siuntio toimii symbolina aluepolitiikan haasteille: kuinka turvaamme lähipalvelut ja tasapainoisen kehityksen koko hyvinvointialueella? Keskustan aluevaltuustoryhmän mielestä vastaus ei löydy lähipalveluiden alasajosta, vaan yhteistyöstä ja innovatiivisista ratkaisuista.

Kannustan alueen asukkaita ottamaan kantaa jo ennen kokousta, ota yhteyttä aluevaltuutettuusi, seuraa kokousta, puheita ja tekoja. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan siihen, millaisena lähipalvelut ja alueen hyvinvointi näyttäytyvät tulevina vuosina. Me Keskustassa seisomme edelleen sen takana, että taloutta tasapainotetaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Lähipalvelut, omaishoitajat ja lasten hyvinvointi ovat meille asioita, joista emme tingi.

Pääset lukemaan kokouksen esityslistaa täältä: https://luhva-d10julk.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=2024416