Kategoria-arkisto:tasa-arvo

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 8.10.2021: Asuisipa meissä kaikissa 14-vuotias

Kirjoitin Kirjoittajavieras-kolumnissani tälläkin kertaa lasten hyvinvoinnista ja meistä aikuisista, mitä me teemme sen suhteen. Olen paljon kirjoittanut ja puhunut lastensuojelusta ja sen kriisistä sekä siitä, miten me aikuiset suhtaudumme lasten pahoinvointiin. Lohjalla käydään jälleen keskustelua lastensuojeluyksikön sijoittamisesta Lohjalle ja taaskaan Lohjalle ei tule ko yksikköä, tällä kertaa verukkeena kaavoitus. (https://lottapaakkunainen.com/2021/10/01/toisen-luokan-kansalaiset-lastensuojelun-nuoret/)

Kolumnini voit myös lukea Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4322953

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 8.10.2021: Asuisipa meissä kaikissa 14-vuotias

Viime viikonloppuna Länsi-Uudenmaan poliisi sai tehtävän, jonka mukaan pieni poika oli löytynyt ulkoa alusvaatteissaan Espoon keskuksen alueella. 14-vuotias poika oli huolestunut huomattuaan kyseisen vähäpukeisen pienen pojan ulkosalla. 14-vuotias oli tarjonnut heti oman takkinsa pikkupojalle lämmikkeeksi. Hän myös pysäytti neuvokkaana koiranulkoiluttajan soittamaan hätäkeskukseen asiasta.

Poliisipartio ja sosiaalitoimi hoitivat yhdessä tehtävän loppuun, mutta tuon 14-vuotiaan pojan yleinen havainnointi ja huolenpito muista ulkosalla, avun hälyttämiseen liittyvä neuvokkuus sekä omien vaatteiden luovuttaminen pienen pojan lämpimänä pitämiseksi olivat ensiluokkaisia toimenpiteitä. (L-U poliisi 5.10.)

Halusin tuoda tämän 14-vuotiaan nuoren hienon, toisesta huolehtivan teon pohdittavaksemme. Olemmeko turtuneet lukemistamme ja ehkä kokemistamme ikävistä aikuisten teoista ja välinpitämättömyyksistä? Luemme kuinka kapulakielen ja pykäläviidakon taakse paetaan vastuuta hätääkärsivistä, lapsista, jotka tarvitsevat suojelua. Teemme päätöksiä, joilla suljemme lapset ja hädänalaiset ulos. Keskustelemme somessa, milloin asiallisesti, milloin epäasiallisesti hädänalaisista lapsista ja suljemme silmämme. Suojelemme omaa mukavuuttamme. Sytytämme kynttilöitä milloin minkäkin hyväksi ja muistoksi, postaamme sen someen, mutta suljemme verhot.

Nuorten ja lasten pahoinvointi on lisääntynyt, nuorten kuolemista joka viides on itsemurha. Lapset eivät osaa vielä itse kanavoida oireilua, eivät osaa osoittaa, ei kertoa. Toisinaan ainoa keino voi olla se, jota aikuiset eivät halua nähdä eikä kuulla, mutta jolla saa huomiota. Aina oireilu ei edes ole oireilua, vaan näkyvä osa diagnoosinkuvaa. Näkyvä osa, jota ns. neurotyypilliset aikuiset eivät ymmärrä, eikä ympäristö halua tai osaa sopeutua. Kun emme ymmärrä, emme yritä, emmekä osaa opettaa lapsiamme ymmärtämään erilaisuutta tai miten toimia hädänalaisten kohdalla, ei tulevaisuudenkaan aikuiset ole sen parempia kuin mekään.

Jätämmekö toisista huolehtimisen nuorten käsiin ja lasten vastuulle, vai katsommeko peiliin ja otamme vastuun, kuten aikuisten pitää?

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.).

Postaamme someen, mutta suljemme verhot.

Lastensuojelusta aiemmin kirjoittamaani:

Muistutin jälleen lastensuojelun kriisistä valtuustossa 15.9.2021
Lohjan talous näyttää hyvältä – jos ei huomioida lastensuojelua
Vielä lastensuojelun lisämäärärahasta
Tutustuminen Myllärin lastensuojelun erityisyksikköön
Lastensuojelumme on kriisissä – resursseja olisi lisättävä

Muistutin jälleen lastensuojelun kriisistä valtuustossa 15.9.2021

Valtuustokokouksessa 15.9.2021 käsiteltiin mm. talousarvion toteutumisen puolivuotisraporttia ja kävin pitämässä oman puheenvuoron aiheesta. En puheessani käsitellyt koko raporttia ja kokonaisuutta, vain pieniä osia, keskittyen jälleen lastensuojeluun.

Olen iloinen, että Lohjan asukasluku on noussut ja verotulot myös, mutta meillä on silti ongelmia, jotka saattavat asukasluvun kasvun myötä myös kasvaa. Ja jos emme herää, ne paisuvat.

Puheenvuoroni kokonaisuudessaan:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut läsnäolijat sekä kuulijat

Olemme saaneet lukea paikallislehdestäkin aurinkoisia lausuntoja taloudesta, joissa yhtenä tavoitteena ilmeisesti on kaupunkilaisten yhteishengen nostattaminen nostaen valtion ja koronan arvaamattomuutta peikoksi. Ikävä kyllä meillä on peikkoja ihan omasta takaa, aiemmissa puheenvuoroissa tuotujen lisäksi.

Nämä kaikki peikot tosin on ratkaistavissa.

Esimerkiksi virkatyönä tehdyt epätarkat kirjaamiset raporteissa. On ikävää, että joutuu arvailemaan elinvoimatoimialan henkilöstön sairauspoissaolojen määrän kehitystä, ja arvailemaanhan tässä joutuu, sillä teksti ei tarjoa vastausta, ainoastaan vaihtoehdon enemmän/vähemmän.  Odotan tarkkuutta kautta linjan, luottamushenkilöiltä odotetaan talouden seurantaa, se voi toisinaan tällaisten vuoksi olla hankalaa.

Toinen esimerkki on lastensuojelu.

Maaliskuussa valtuusto päätti 230 000 euron lisämäärärahasta lasten, nuorten ja perheiden palvelualueelle ja viime tilinpäätöksessä olleen tarkastuslautakunnan lausunnon mukaan lastensuojelun kulut vuonna 2020 nousivat noin 800 000 euroa. Siis koko viime vuoden aikana. Lastensuojelun kustannukset tällä hetkellä ovat n. 605 000 euroa ja asiakaspalvelun ostot n 503 000 euroa suuremmat kuin vuosi sitten.

Lastensuojelumme on edelleen kriisissä, eikä sen kaivon pohjaa näy. Ei ennen kuin tehdään se, minkä tiedämme olevan välttämätön tehdä, eli parantaa työntekijöiden työoloja ja yksi keino siihen on palkata lisää henkilöstöä. Hakujen tulee olla aktiivisia ja houkuttelevia. Me voimme muuttaa suuntauksen oman kuntamme kohdalla muuttamalla omia työtapojamme, rekrytointikeinojamme ja palkkaustamme. Meidän tulee turvata lasten ja nuorten tämä päivä, jotta heidän huomisensa olisi vakaampi ja taloutemme turvatumpi.

Talouden tasapainottamisohjelmassa toteutuneeksi mainittu lasten, nuorten ja perheiden palvelualueen palvelualuejohtajan toimi on lakkautettu, mutta jälleen perustettu. Ohjelman mukaisesti ryhmäavustajien määrää on vähennetty, perusteena lapsimäärien pieneneminen, mutta samaan aikaan erityistarpeisten lasten määrä kasvaa. Olemme päättäneet tehdä säästöjä palvelujen kustannuksella, lasten kustannuksella ja jos ei se jo nyt näy, tulee se näkymään tulevina vuosina myös synkkenevinä talouslukuina. Toivoisin laastarimentaliteetin vähenevän ja pian myös päättyvän kokonaan.

Kyky nähdä hopeareunus on upea kyky ja positiivisuus on kiva asia. Toivoisin kuitenkin olevan mukana tätä päivää ja huomista.

Kiitos

Aiemmin lastensuojelusta kirjoittamaani:

Lohjan talous näyttää hyvältä – jos ei huomioida lastensuojelua
Vielä lastensuojelun lisämäärärahasta
Lastensuojelumme on kriisissä – resursseja olisi lisättävä
Lohjalle huomautus lastensuojelutoimien määräajoista
Lastensuojelun vähättely on totta

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja niiden kaipuu keskiössä

”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus” – Martin Luther King

Pride-viikon aikana on keskustelu ollut vähintäänkin värikästä. Olen osallistunut aktiivisesti osaan seuraamistani keskusteluista, enimmäkseen puolueeni sisäisiin ja oman ryhmäni keskusteluihin. Molempiin olen ollut pettynyt.

Pettynyt olen sen vuoksi, että keskustelussa on ilmennyt pilkkaa toisia ja toisten tasa-arvoa ja tasa-arvon kaipuuta kohtaan, pettymystä siksi, että keskusteluiden aikana on tullut tunne, että joidenkin mielestä toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Koen, että yksi tärkeimmistä asioista keskustelussa on toisten arvostaminen, vaikka olisimme eri mieltä asioista, silti on tärkeää arvostaa toisia ihmisiä. Pilkka ei koskaan kuulu keskusteluun.

Pettymystä myös siksi, että keskustelujen aikana olen todistanut tekopyhyyttä ja pinkkipesua. Eräs yhteen keskusteluun osallistunut juuri puolusti yksilön oikeutta rakastaa, ja muutama päivä sitten hän oli pilkannut tätä samaa ryhmää ja heidän tukemistaan. Samalla kun olen pöyristynyt ja pahoillani toisten sanomisista, pohdin etten toisten tunteille ja sanomisille toisaalta voi mitään. Se, mille voin, on minä itse. Mitä itse teen ja mitä sanon.

Oman näkemykseni mukaan se, että puolustaa yhden vähemmistön oikeuksia ei ole pois toiselta, päinvastoin. Meidän tulee tukea kaikkien ihmisten ja yksilöiden ihmisoikeuksia, emme voi valita, mitä ryhmää tuetaan. Meidän tulee olla ihmisyyden ja inhimillisyyden puolella

Olen aina kannustanut lapsiani mielipiteen ilmaisuun, olen aina kertonut heille, kuinka he ovat hyviä juuri sellaisena kuin ovat ja olen yrittänyt parhaani mukaan tukea ja kannustaa heitä olemaan omia itsejään. Olen myös joutunut muistuttamaan, että ympäristö ei aina ole yhtä avarakatseinen tai hyväksyvä kuin oma koti.

Meidän tulee toimia, ei ainoastaan julistaa. Meidän tulee tehdä tätä myös pride-viikon ulkopuolella.

Valitessani puoluetta, jonka tuntisin kodikseni punnitsin erittäin monia asioita, laitoin asioita tärkeysjärjestykseen ja luin jokaisen puolueen periaateohjelmat. Tämän perusteella päädyin nykyiseen valintaani, Keskustaan.

Mielestäni keskustalaisuuden yksi keskeisimmistä periaatteista on puolustaa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia, olla ihmisyyden puolella.

Keskustan 101 kohdan periaateohjelma on täynnä omia arvojani vastaavia periaatteita ja tätä kirjoitustani vahvasti tukevia on:

9. Tuemme kaikkien mahdollisuutta toteuttaa ihmisyyttään vastuullisen vapauden hengessä. Hyvässä yhteiskunnassa vapaus on vastavuoroista. Vapaus ja vastuu ovat arjessa, jokapäiväisissä valinnoissamme.

10. Jokaisella on velvollisuus kantaa voimavarojensa mukaan vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Lähiyhteisöissä luomme välittämistä ja huolenpitoa. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytykset hyvälle elämälle ja olla turvana hädän hetkellä.

11. Eheässä ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokainen tuntee olevansa tärkeä. Tahdomme Suomen, jonka rakentamisessa kaikki voivat olla mukana.

ja

16. Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja samanarvoisia. Periaatteemme jokaisen ihmisen arvokkuudesta on horjumaton.

sekä

41. Pidämme huolta vähemmistöjemme tasavertaisesta kohtelusta ja oikeuksien toteutumisesta. Tunnustamme ja turvaamme ruotsin aseman maamme toisena kansalliskielenä. Edistämme alkuperäiskansan, saamelaisten, kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista.

42. Rakennamme siltaa täällä syntyneiden ja tänne tulleiden välille. Suomalaisuuteen kuuluu monikulttuurisuus. Maahamme muuttaneet tarvitsevat välittäviä yhteisöjä sekä mahdollisuuksia opiskella, tehdä työtä ja osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen.

Puoluesihteerimme sanoin: Ihmisten välinen yhdenvertaisuus on minulle kiertämättömän tärkeää. Keskustan periaateohjelmassa todetaan: ”Kahdella tasa-arvoisella ihmisellä on vapaus rakastaa toisiaan”. Tämä oikeus kuuluu jokaiselle.

Kannattaako valittaa – oppilaan tulisi saada syödä vegaanisesti, arvojensa mukaisesti

Lähdin tutkimaan vanhoja kirjoituksiani erään twitterissä käymäni keskustelun vuoksi. Keskustelu lähti Seinäjoen valtuuston päätöksestä, että oppilaille ei tarjota vegaanivaihtoehtoa kouluruokailussa sitä haluaville. Kyseessä oli nuorten itsensä tekemä aloite.

Lohjalla sai muiden vakaumusten mukaista ruokavaliota noudattavaa kouluruokaa, mutta ei vegaanista (nykyään siis saa). Alla koostamani kirjoitukset aiheesta.

Kannattako valittaa?

Ylläolevassa julkaisussa kerron, kuinka olin ollut yhteydessä Lohjan koulujen ruokailusta vastaaviin ja kysynyt vegaaniruokavalion tilanteesta ja siitä, miksi Lohjalla yläkoululainen ei saa vegaanista ruokaa.

Tämän koen lasta syrjivänä. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa moni vegaaniperhe joutuu viemään omat eväät päiväkotiin.

Keskusteltuani kaupungin kanssa tein valituksen kouluruokailussa tapahtuvasta syrjinnästä yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja ilmoitin siitä myös kaupungille. Keskusteluni kaupungin kanssa oli todella hyvää ja rakentavaa ja he totesivat tutkivansa jo asiaa, että syksylle 2019 saataisi vegaaninen ruoka. Alla linkki aiempaan kirjoitukseeni aiheesta.

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/02/06/lapsen-tulisi-saada-syoda-vegaanisti/

Sitä ennen olin siis tehnyt valituksen yhdenvertaisuusvaltuutetulle, tässä kerron siitä:

Lohja on saanut yhdenvertaisuusvaltuutetulta kaksi

Lohja oli siis saanut kaksi huomautusta syrjinnästä ruokavalion perusteella.

VALTUUSTOALOITE: Erityislasten palvelujen parantamiseksi (19.5.2021)

Erityislasten ja heidän perheidensä palvelut ovat hajallaan, eikä kunnon palvelunohjausta aina saa ja lapset, nuoret ja heidän perheensä jäävät ilman oikea-aikaista palvelua, nuori jää väärinymmärretyksi, saattaa syrjäytyä ja polku käytös-, päihde- ja muihin ongelmiin on todennäköinen. Tämän vuoksi tein 19.5.2021 valtuustokokouksessa aloitteen ryhmäni puolesta.

Valtuustoaloite, että selvitetään nepsy-tukityömuodon ottamista osaksi kokonaisvaltaista perhe- ja vammaistyötä neuropsykiatrisesti oireileville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen erityislasten palveluiden parantamiseksi

Erityislapsien ja heidän perheittensä tukimuodot pirstoutuvat mm. kasvatuksen ja koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon alaisen vammaispalvelun ja erikoissairaanhoidon alueille. Tämän vuoksi perheet usein putoavat väliin, jossa kaikki osapuolet sanovat ”ei kuulu meille, vaan noille” ja liian usein lapsi päätyy lastensuojelun asiakkaaksi.  

Ongelmien ratkaisemiseksi tulisi luoda malli, jossa ongelmat tunnistetaan ja hoitoon- ja tutkimuksiin ohjaus toimii. Toimimaton hoitopolku kuormittaa lapsia ja heidän vanhempiaan ja ruuhkauttaa jo ennestään kiireistä lastensuojelua. 

Neuropsykiatrisista ongelmista (nepsy) kärsivien lasten ja nuorten on päästävä tarvitsemansa tuen piiriin jo ongelmien varhaisvaiheessa. Tällöin säästetään paljon resursseja ja inhimillistä hätää. Myös perheiden tuki ja osallisuus lapsensa hoitoon ja tuen suunnitteluun pitää toteutua nykyistä paremmin. Palvelun tulee toimia matalan kynnyksen palveluna ilman lähetteitä. Selvityksen myötä tulee luoda myöskin selkeät ohjeet perheille ja työntekijöille siitä, ketkä saavat näitä palveluita, mistä ja millä perusteilla.

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (Lape) edistetään koordinoitua sektorirajat ylittävää palveluyhteistyötä. Kaupungissamme tulisi ottaa ohjenuoraksi Käypä hoito -suositukseen  perustuen keskittymishäiriöisen ja levottoman lapsen ja nuoren (ADHD) hoitopolun ohjeistus. Hoitopolun tarkoituksena on koota lapsen tai nuoren kehitystä tukevia neuvolan, varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, peruskoulun, kouluterveydenhuollon, toisen asteen oppilaitosten, opiskeluterveydenhuollon, terveysaseman, perheneuvolan sekä lapsiperheiden sosiaaliohjauksen, sosiaalityön ja lastensuojelun palveluja.

Elämä erityisnuoren tai -lapsen kanssa ei ole helppoa. Kun nuoren tilannetta ei olla arvioitu lääketieteellisesti ja ongelmaa ei olla diagnosoitu, voi olla vaarana syrjäytyminen monien kauempikantoisten ongelmien syntymisen myötä, joista suurimpana koulunkäynnin vaikeudet. Erityislasten ja -nuorten määrän lisääntyessä opetusryhmissä yksilöllinen opastus ja ohjaus on liian kuormittavaa opettajalle. Eritysnuorella luki- ja oppimisvaikeuksien myötä ei ole tarpeeksi tukea ja henkilökohtaisempaa opetusta saatavilla ja rankka opiskelu jää nuorelle itsellensä tai lähimmäisten murehdittavaksi. Useimmiten koulunkäyntiongelmat saatetaan sysätä jo stressaantuneen nuoren niskaan motivaatio-ongelmina, jolloin todellinen sairaus tai taudinkuva jää tutkimatta. Nuori voi kokea kovaa painostusta ja sitä kautta toivottomuutta muuttaa tilannetta tai hankkia apua. Epämotivoitunut nuori voi todellisuudessa kärsiä keskittymishäiriöstä tai lukihäiriöstä läheisten ja koulun asiasta tietämättä.

Selkeä tavoitteellinen maali voidaan tavoittaa käsi kädessä ohjausta käyttäen, joka jättää nuoren kuitenkin itse vastuulliseksi, jolloin tavoitteen täyttyessä voi nuori myös kokea onnistumista itsessään. Itsevarmuus ja ilo kasvaa ja samankaltaisen kokemuksen hankkiminen voi ollakin jo itsenäisempää ja oma-aloitteellisempaa. Tuen puuttuessa tai sen vääränlaisessa antamisessa on vaarana sama riittämättömyyden tunne ja sitä kautta rauhattomuuden ja levottomuuden lisääntyminen kuin koulumenestyksen kohdallakin. Oli tavoite, harrastus tai arkinen asia kyseessä, on jokaiselle nuorelle tärkeää onnistua ja kasvaa sitä kautta kohti itsenäistä aikuiselämää. Erityisnuori ei välttämättä osaa oikealla tavalla kysyä tarvittaessakaan apua, koska heikko itsetunto ja aiemmat syytökset voivat varjostaa syvään ja pitkään. Avunpyyntö voi tulla kiukun ja negatiivisuuden kautta ulos tai huomiota herätetään käyttäytymällä typerästi, tekemällä pahuuksia tai pahimmassa tapauksessa satuttamalla itseään tai muita. Tällöin on jo ammattilaisavun mukaan pyytäminen tärkeää, jotta elämä saadaan raiteilleen ja perimmäinen syy pahaan oloon selvitettyä. Murrosikä, koulumaailma, paine ja odotukset nuorelle ovat musertavan suuret ja emme voi olettaa nuoren toimivan vastuullisen aikuisen tavoin. Nuoret oppivat nopeasti oikeanlaiset sopivat toimintatavat, mutta aikuiset lähimmäiset sekä koulu ovat niitä, joiden tehtävänä on kärsivällisesti opettaa ja antaa esimerkkinsä niihin.

Lohjalla 19.5.2021 Keskustan valtuustoryhmän puolesta

Lotta Paakkunainen

Tämän aloitteen ovat allekirjoittaneet myös:

Aittakumpu, Birgit (vas)

Eräpolku, Merja (kd)

Liimatainen, Tiina (vas)

Meling, Jani (vihr)

Mänd, Sirje (ps)

Nevalainen, Merja (ps)

Poikonen, Piritta (ps)

Saarinen, Markku (sd)

Silander, Jaana (sd)

Skaffari, Laura (vihr)

Slunga-Poutsalo, Riikka (ps)

Turunen, Janne (ps)

Turunen, Kari (ps)

Lähde: Käypä hoito ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

Julkista liikennettä ei ole

Lapsella 5.10 herätys, äiti vie pysäkille (30km+ajaa takaisin 30 km), bussi lähtee 6.45, perillä 7.40, koulu alkaa 8.10. Matkaa kotoa koululle 70 km. Jotta LAPSI voi kotoa käsin opiskella, 70 km:n matkaan kulkee kaksi ihmistä yhteensä 160 km, toiseen suuntaan sama juttu. Yhden päivän aikana saattaa koulumatkaa mennä yhteensä neljä tuntia.

Muuttaessamme Nummi-Pusulaan ihastuimme paikkakuntaan, matkaa töihin noin 70 kilometriä, mutta se menee aikuisella hyvin kulkuyhteyksien ja moottoritien ansiosta. Tämän lisäksi muuttopäätökseemme vaikutti se, että alle kolmen kilometrin päässä oli ala- ja yläkoulu sekä lukio. Lapsille hyvä ja turvallinen ympäristö kasvaa.

Lohja lakkautti lukion 2017. Tuolloin luvattiin kiinnittää erityistä huomiota nuorten koulumatkoihin. Ehkä se lupaus on unohtunut? Ehkä se koski vain ensimmäistä vuotta lukion lakkautuksen jälkeen?

Lohjan liikenneyhteydet ovat huonontuneet vuosi vuodelta ja nyt kuulemma koronan vuoksi liikennöitsijät ovat vähentäneet entisestään vuoroja. Kyllä Lohjan keskustasta pääsee, mutta ei joka puolelta Lohjaa, eikä muualta Lohjaa pääse kaupungin keskustaan, josta pääsisi kulkemaan. Koronan vuoksi liikennöitsijät ovat lopettaneet vuorot, joita näin tavallinen kulkija pitää vuoroina, joilla kulkee työssäkäyvät ja opiskelevat. Täältä Nummen alueelta ei siis pääse edes Lohjalle julkisella liikenneyhteydellä. On pakko olla auto, jotta voi viedä lapsen bussipysäkille kymmenien kilometrien päähän, jotta lapsi voi istua vielä kymmeniä kilometrejä lisää.

Lohja on Hinku-kunta ja hakee Unicefin Lapsiystävällinen kunta-mainintaa toistamiseen. Lohja tekee paljon hyviä suuntauksia ja on edistynyt asiassa, mutta tämä on yksi asia, mikä ei kumpaakaan asiaa edistä. Nuori lukiolainen ajetaan alaikäisenä miettimään kotoa poismuuttamista, jotta pystyy opiskelemaan, Hinku-kunnan päästöjen eikä yksityisautoilun vähentäminen ole mahdollista tätä menoa.

Kuljetan lapseni joka päivä bussipysäkille, aikaa menee noin tunti. Tämä aika on istumista myös minulle, tämä aika on pois lapsen sisaruksilta, tämä aika on myös lisää hiilijalanjälkeä.

Lohja on n 46 000 asukkaan kaupunki, n 50-70 kilometrin päässä Helsingistä. Lohjalla n. 30 000 asukasta asuu ns. reuna-alueilla, taajamissa tai kylissä. Lohjalta käy n. 5 300 henkilöä töissä pääkaupunkiseudulla, Lohjalle myös tullaan töihin pääkaupunkiseudun ja lähikuntien alueilta, n. 4 000 henkilön verran. (https://lohja.emmi.fi/l/MHbNz2brc7dZ). Opiskelijoiden määrää ei näistä tilastoista löydy.

Julkinen liikenne ja toimivat yhteydet ovat vetovoimatekijä, mutta myös pitovoimatekijä. Julkisen liikenteen puuttuminen ja heikkous ovat syitä muuttaa pois ja syitä siihen, että ei muuteta tänne.

Usein kuulee sanottavan, että ”itse olet valinnut asuinpaikkasi” tai ”aina voit muuttaa”, mutta minä sanon siinä vaiheessa, että kaikille asuinpaikka ei ole valinta-asia. Esimerkiksi heille, jotka saavat perheen elinkeinon maasta, tai heille, joilla on painava asuntolaina ja iso perhe, josta pitää huolehtia kokonaisuutena. Tuolloin, kun muutimme ja valitsimme asuinpaikkamme, oli meillä tehtynä valinta niiden olosuhteiden mukaan, jotka meille olivat hyviä, joita pohdimme myös tulevaisuutta ajatellen. Muut muuttivat meidän valintojemme olosuhteita jälkikäteen. Me pidämme asuinalueestamme, mutta olosuhteet tehdään mahdottomiksi. Valintamme ei ole muuttaa pois, vaan yrittää muuttaa asioita paremmiksi meille kaikille, erityisesti nuorille, jotka mahdollistavat meidänkin tulevaisuutemme.